Maailmanympärysmatkan kohokohdat

Näin reissun jälkimainingeissa ovat monet ystävämme kysyneet, että mikä paikka oli mielestämme paras ja mitä kohteista jäi mieleen? Olemme myös tehneet Tommin kanssa keskenämme listauksia omista suosikeistamme, mutta ajattelin käsitellä kohteita vielä näin omassa postauksessaan 🙂

Kiteytettynä olin itse tyytyväinen kaikkiin kohteisiin, jotka kuitenkin loppupeleissä tarjosivat melko erilaisia ja monipuolisia kokemuksia. Voisin mennä jokaiseen paikkaan uudelleenkin ja suosikkien valinta on vaikeaa, mutta..

Los Angeles

 

Koko reissulta olivat omat suosikkini aivan ehdottomasti ensimmäinen kohteemme Los Angeles ja toinen kohteemme Moorea. Tosin, näin olin ajatellutkin jo alkuun ja onhan Los Angeles ollut muutenkin jo vuosia meidän ylivertainen suosikkikohteemme, jonne on aina yhtä mukava palata. Ranskan Polynesia oli ollut oma haaveeni niin monta vuotta, että täytyy sanoa tuon etapin olleen minulle todellinen unelmien täyttymys. Ja juuri niin ihana kuin olin ajatellut, varsinkin lumoavan kaunis Moorea.

Aivan hurja ikävä Loseihin, taas!

Moorea

 

Aivan ylivertaisesti täytyy todeta, että Moorea on kaunein paikka, jossa ikinä olen käynyt. Paratiisisaari siis aivan sanan varsinaisessa merkityksessään. Hämmästelin jokaisena päivänä saaren kauneutta, joka oli kuin suoraan sadusta. Kukkia, vihreitä laguuneja ja korkeita huippuja. Vaikka saari onkin pieni, tarjoaa se silti todella monipuolisia kokemuksia ja maisemia.

Useana iltana kävelin pimeällä tuonne laiturille ihmettelemään täydellistä tähtitaivasta, bongailemaan lentokoneita ja tähdenlentoja. Ihmettelimme myös vaaleana hohtavaa Linnunrataa ja löysimme joka ilta uusia tähtikuvioita.

Tahiti

 

Kahden Moorealla vietetyn viikon jälkeen matkasimme lautalla Ranskan Polynesian pääsaarelle Tahitille, jossa yövyimme viisi yötä täydellisen mustahiekkarannan äärellä. Tuplasateenkaaria ja mielettömän kauniita auringonlaskuja, myös Tahiti oli äärimmäisen kaunis, mutta silti kovin erilainen Mooreaan verrattuna. Ainoa asia, joka Ranskan Polynesiassa tympi, oli todella korkea hintataso kaikessa.

Uusi-Seelanti

 

Uudessa-Seelannissa kiertelimme autolla pohjoista saarta ja etappimme olivat Waihi Beach, Ohope, sekä Raglan. Pidin näistä kaikista, mutta omaksi suosikikseni nousi aivan ehdottomasti pieni Raglanin hippikylä saaren länsirannikolla, jossa olisi viihtynyt pidempäänkin. Päiväreissulla ajoimme Tairuaan ja Hot Water Beachille.

Reissun suurin yllättäjä oli ehdottomasti Uusi-Seelanti, johon suhtauduin ennakkoon melko avoimin mielin. En rehellisyyden nimissä tiennyt juurikaan, mihin siellä kannattaa mennä, mitä nähdä tai ylinpäänsä juurikaan uusiseelantilaisesta kulttuurista. Kuten aikaisemmin kirjoittelinkin, yllättivät eniten ihmisten ystävällisyys, rentous ja autenttisuus. Muihin kohteisiin verrattuna oli turismia loppupeleissä verraten vähän, pienet kylät yllättivät positiivisesti hyvällä fiiliksellä ja rauhallisuudellaan.

Eräs ystäväpariskuntamme on lähdössä Australiaan tänä vuonna ja he kyselivätkin, että kannattaisiko samalla reissulla nähdä myös Uusi-Seelanti? Meidän mielestämme aivan ehdottomasti! Mielestäni Uusi-Seelanti on aivan liian pimennossa esimerkiksi Australiaan verrattuna, ottaen huomioon kuinka monipuolinen maa on. Toki, saarivaltion kaukainen sijainti on varmasti suuri syy siihen, ettei Uusi-Seelanti tule kyseeseen ihan jokavuotisena matkakohteena, mutta kerran elämässä-juttuna suosittelen aivan kaikille. Luonto, ihmiset ja yleinen meininki yllättävät takuuvarmasti positiivisesti. Varsinkin luonnon monimuotoisuutta jaksoin ihmetellä kerta toisensa jälkeen. Välillä olimme kuin Jurassic Parkissa ajellessamme sademetsissä ja hetken päästä vaihtuivat maisemat peltoihin.

Australia

 

Viimeinen kohteemme reissulla oli Australian Gold Coast. Lensimme Aucklandistä Brisbaneen (muistaakseni noin 4h) ja Brisbanen kentältä otimme junan Gold Coastille. Australian viikkoina ajoimme myös muutamaksi päiväksi tunnin matkan päähän etelään Byron Bayihin, vierailimme Currumbinin Wildlife Sanctuaryssä katsomassa pelastettuja eläimiä, köröttelimme bussilla Burleigh Headsiin, Coolangattaan ja noin muuten otimme melko rennosti matkan viimeisessä etapissa. Yksi kohokohdista oli ehdottomasti Crystal Castle ja yleisesti Byron Bay.

Gold Coastilla majoituimme Palm Beachillä Royal Palm Resortissa, johon mainitsin olleeni tyytymätön. Palvelu oli tympeää, eikä netti toiminut kuin respassa. Matkan edetessä muutin hieman mielipidettäni huoneistohotellin suhteen ja totesin, että kai sitä olisi paljon huonommassakin paikassa asustaa. Noin yleisesti kiinnostaa Australiassa tämän reissun jälkeen yhä enemmän Perth, pohjoinen Queensland ja autiomaat.

Mietimme myös viime viikolla, että jos olisimme saaneet valita yhden kohteen, jonne reissu olisi vielä jatkunut, mikä se olisi ollut? Tommi olisi valinnut Balin tai Sri Lankan, minä itse taas Fidzin, Samoan tai Balin. Jos matkasuunnitelmaan olisi vielä saanut tehdä pienen muutoksen, olisimme ottanut yön-parin stopoverin Singaporeen paluulentoja helpottamaan, vaikka sinänsä reitti yhdellä vaihdolla olikin Australian lennoksi melko simppeli.

 

Mikä kohteista kiinnosti teitä eniten?

 

Ps. Jos teitä kiinnostaa lukea postauksia jostain tietystä paikasta, löytyy blogin alalaidasta haku-toiminto, jolla voi hakea aiempia matkapostauksia 🙂

 

Postaus sisältää kaupallisen linkin

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Matkapostaus: Tahiti

Tänään olisi vuoro Tahitin matkapostaukselle. Kahden viikon Moorealla köllöttelyn jälkeen vietimme lopuksi 5 yötä Tahitilla, ennen Ranskan Polynesiasta lähtöä. Majoituimme Faaonessa saaren (tai siis itseasiassa Tahiti Nui:n, eli saaren ”isomman pallukan”) itä-rannikolla. Jos Ranskan Polynesia kiinnostaa, löytyy aiempi postaukseni Mooreasta täältä ja kaikki Ranskan Polynesia-aiheiset postaukset blogin alaosasta hakemalla tägillä 🙂

Nimensä mukaisesti on Ranskan Polynesia Ranskan paikallishallintoalue eteläisellä Tyynellämerellä, jonka virallisena kielenä toimii myöskin ranska. Tahiti on Ranskan Polynesian suurin saari ja samalla saariryhmän pääsaari. Tahitin pääkaupunki on Papeete, jonne myös laskeutuvat kaikki saaren kansainväliset lennot. Papeetelta lennetään myös paljon sisäisiä lentoja, mikäli island hopping kiinnostaa. Paikallinen lentoyhtiö Air Tahiti operoi saarten välisiä lentoja. Käsittelinkin Tahitille lentämistä jo Moorean postauksessa, mutta lennot saarelle ovat pitkät ja kalliit. Itse lensimme Air Francella 8h Los Angelesista ja lento oli mukavasti perillä aikaisin aamulla. Lennot Suomesta vaihtelevat noin 1200-2000€ välillä.

Saari on tunnettu erityisesti mustahiekkarannoistaan ja voi jösses kuinka kauniita ne ovat !! Olin tarkoituksella varannut meille bungalowin juurikin mustahiekkarannan ääreltä. Faaone oli alueena todella rauhallinen, eikä lähistöllä ollut juurikaan mitään, joten vuokra-auto oli välttämätön. Yleinen ilmapiiri Tahitilla (ja yleisesti Ranskan Polynesiassa) on todella laid-back ja nimenomaan huoleton. Mikään ei ole niin justiinsa, ihmiset ovat äärimmäisen ystävällisiä, eikä asioista juurikaan stressata. Perus island lifea siis!

Majoitumme Fare Areareassa, joka oli perinteinen tahitilainen bungalow. Todella alkeellinen, mutta ehdottomasti aitoa saarimeininkiä! Majoitus maksoi noin 90€/yö, joten kertoo varmasti jotain yleisestä hintatasosta. Majoituksen työntekijä-nainen oli maailman ystävällisin ja tästä tuli ihan sydänystävä meidän pojan kanssa, leikkivät yhdessä ja olivat ihana parivaljakko, vaikka toinen oli iso ja toinen pieni. Tahitilaiset muuten rakastavat lapsia!

Mooreaan verrattuna on Tahiti huomattavasti kattavampi nähtävyyksien ja tekemisen suhteen. Ja tosiaan myös hyvin erilainen. Pääkaupunki Papeete on paras paikka shoppailuun, vaikkei mitään suuria ketjuja tai länsimaisia ostosmahdollisuuksia todellakaan löydy. Jos paikallinen taide tai käsityöt kiinnostavat, löytyy niitä Papeetesta, samoin kuin paikallinen tori, jossa myydään hedelmiä, vihanneksia ja vaikka mitä. Teiden varsilta saattaa pienempien kylien läheltä löytää satunnaisia pieniä putiikkeja. Itse esimerkiksi ostin käsintehtyjä simpukkakoruja eräästä pienestä putiikista Teahupoon reissulta 🙂 Myös Tahitin mustat helmet ovat yksi kiinnostava matkamuisto Tahitilta, ainiin ja tietysti myös ihana Monoi-öljy!

Mitä nähdä ja kokea Tahitilla?

Teahupoo ja legendaarinen surffipaikka, joka on valittu myös yhdeksi maailman vaarallisimmista surffibreikeistä. Noin yleisesti on surffi paljon läsnä Tahitilla, mutta paikalliset spotit ovat melko haastavia ja vaarallisia (=koralli).

Vesiputoukset. Ajaessamme autolla ympäri saarta, bongasimme useita pieniä vesiputouksia. Ajatuksena oli alunperin mennä katsastamaan Faarumain isompi vesiputous, muttemme ehtineet. Muutamia pienempiä tuli tosin bongailtua!

Mustanhiekkarannat ovat ehdoton juttu nähdä Tahitilla. Ne ovat samalla niin kauniita, mutta toisaalta myös jollain tapaa ”outoja”. Jotenkin en itse voi käsittää, miten mustahiekkaranta voi olla niin kaunis, vaikka tätä ennen olenkin aina jauhanut, että mitä valkoisempi hiekka, sitä parempi ranta, heh. Tuo majoituksemme ranta oli (varsinkin ilta-auringossa) yksi kauneimmista ikinä näkemistäni rannoista!

Sateenkaaret ja varsinkin Tahitilla kuuluisat tupla-sateenkaaret ovat mielettömiä bongattavia reissulla! Niin mielettömän kauniita 🙂 Tahitia kutsutaan usein ”The Island of double rainbows”, kuvaa kyllä varsin hyvin. Pääsin onnekseni ikuistamaan sateenkaaret parina päivänä.

Noin yleisesti on liikkuminen kaikkein yksinkertaisimpaa vuokra-autolla. Ajelimme itse saarta ympäri, tutkailimme menoa ja pysähdyimme aina kivojen paikkojen äärelle. Saarella kulkee myös julkinen liikenne ”Le Truck”, joka kiertää saarta jollain aikataululla, mutta en itse perehtynyt siihen, että kuinka usein. Mutta käsittääkseni myös turistit käyttävät Le Truckia jonkin verran saarta kiertäessä.

Me kävimme kurkkaamassa Point Venuksen, joka on saaren pohjoispuolella niemi, jonne James Cookin miehistö ankkuroi tutkimusmatkallaan veneensä vuonna 1769.

Mitä olisin halunnut vielä Tahitilla kokea, olisi ollut hiking tulivuorelle. Mahdoton homma pienen lapsen kanssa, joten jäi valitettavasti välistä.

Ruoka on kalapainotteista, pääasiassa tonnikalaa eri kypsyysmuodoissa. Tahitilla on myös melko suuri kiinalais-populaatio (reilut 10% väestöstä, tämä tuli itselleni ihan yllätyksenä), joka selitti sen, että myös kiinalaiseen ruokaan törmää melko usein. Kiinalaisia muutti Tahitille työvoimaksi puuvilla- ja kahvipelloille 1800-lopulla. Osa siirtolaisista asettui saarelle ja kiinalainen kulttuuri on jäänyt elämään. Saarella kasvatetaan paljon eri hedelmiä, kuten mangoa, banaania, avokadoa, papaijaa ja ananasta, ehkä parhaimmat apajat hedelmien ostoon löytyvät teiden varrelta. Papeetessa on myös isompi tori, josta saa ostettua vaikka mitä 🙂

Tommin kommentit Tahitista: Moorean ja Tahitin välillä valitsisi Tommi Tahitin. Enemmän aktiviteetteja, rantoja, paremmat mahdollisuudet surffiin yms. Moorean kaikki surffibreikit ovat todella haastavia (ja vaarallisia!), Tahitilta taas löytyy myös beach breikkejä. Kuulemma kohteena täysin ylihintainen 😀 (Ei ole vieläkään päässyt yli siitä, että purkki paseerattua tomaattia maksoi kaupassa 5€, CarteDor-jäätelö 15€, nämä tosin Moorealla.) Paikalliset ovat todella ystävällisiä, mutta fransmannit kuulemma nuivia.

Omat loppukommenttini: Aivan ihana paikka. Tahitia ja Mooreaa on vaikea verrata ja kummassakin on puolensa, mutta tietyllä tavalla oli Moorea ehkä taianomaisella tavalla kauniimpi. Mutta sitten taas, kummatkin ovat ihan mielettömiä. Hintataso risoi kyllä kieltämättä välillä kun kaikesta sai maksaa aivan tuhottomasti. Kuitenkin yksi upeimmista paikoista, joissa olen ikinä käynyt. Nousee aivan ehdottomasti kaikkien kohteiden top 3:een ikinä.

Kuten näkyy, olimme siis hieman eri linjoilla tämän kohteen suhteen 😀 Ainiin ja ainoa kortti, joka minulla toimi muuten Moorella käteistä nostaessa oli Visa Debit. Jostain syystä en saanut (eikä meidän ystäväkään) nostettua rahaa yhdistelmäkortilla kummaltakaan puolelta, Tahitilla en tosin edes yrittänyt. Veikkaan, ettei sikäläinen pankkijärjestelmä ymmärrä yhdistelmäkortteja. Ensimmäinen paikka ikinä, missä ei saanut nostettua credit/debit-Masterilla rahaa.

Onko teidän lukijoiden joukossa muita Tahitilla käyneitä?

 

Kävittekö muillakin saarella? Mistä piditte eniten? 🌴

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Tahiti taputeltu, mihinkäs seuraavaksi?

Nämä kolme viikkoa Ranskan Polynesiassa ovat olleet aivan mielettömiä, varsinkin maisemien ja kokemusten suhteen. Tahiti ja Moorea ovat todella erilaisia, mutta ehkä omaan mieleeni on Moorea tähän asti ollut kaikessa kauneudessaan ykkönen. Sitten taas kun mietin näitä Tahitin mustahiekkarantoja ja sateenkaaria, en enää osaakaan sanoa. Jos tulette Ranskan Polynesiaan, käykää edes parilla eri saarella! Paikat nimittäin eroavat aivan hurjasti ja avartaa nähdä kuinka erilainen meininki (maisemista puhumattakaan) voikaan olla kun hyppää muutaman kymmenen kilometriä saarelta toiselle.

Tahiti on muuten tunnettu tupla-sateenkaaristaan. Pakko myöntää, että ovat kyllä aivan superkauniita 🌈💕

Haaveilen vielä joskus pääseväni käymään jollain pienemmällä atollilla Ranskan Polynesiassa, katsomassa taas aivan erilaista menoa Tahitiin ja Mooreaan verrattuna. Ja joo, myönnettäköön, että Tyynenmeren muista kolkista kiinnostaa se Samoa edelleen hurjasti.. Ehkäpä siis vielä joskus! Vähän ehkä kaivelee, ettei saanut Samoaa yhdistettyä tähän samaan reissuun kun samalla suunnalla kerran ollaan, mutta ei voi mitään 🙂

Matkamme maailman ympäri ei ole ihan vielä edes puolessavälissä, eli kohteita on vielä edessä. Seuraava etappimme on Uusi-Seelanti. Lennämme tänään illalla Aucklandiin, josta vuokraamme auton ja kierrämme muutaman eri kohteen läpi pohjoisella saarella. Näillä näkymin jää eteläinen saari nyt pois, joka hieman harmittaa, mutta reiluun pariin viikkoon ei voi mahduttaa ihan kaikkea. Ei varmasti yllätä, että kohteet on valittu melko surffipainotteisesti ja ajattelin, että voisin itsekin raahautua pitkästä aikaa Uudessa-Seelannissa surffaamaan! Meinasin eilen illalla saada sydärin kun Tommi kysyi pokkanaan, että tarvitseeko sinne viisumin.. Eh. Saman kysymyksen olin kysynyt Tommilta yli kuukausi sitten ja kuulemma ei tarvinnut. Paniikkihiki alkoi nousta otsalle kun tuli joku oikosulku, että olenko ihan oikeasti muka unohtanut tarkastaa tämän? Tutkin nimittäin ennen matkaa aina mahdolliset viisumiseikat! Onneksi Suomi on mukana Visa Waiver-maissa, eli lyhyeen vierailuun saa viisumin maahan tullessa.

Pienen surffitreenit saivat jatkoa 😉 Ekaa kertaa treenailtiin vuosi sitten Havaijilla! Ei ihan huonoja paikkoja aloittaa, heh. Pieni tykkää aivan hurjasti! Saa nähdä millainen minisurffari tästä kehkeytyy. On jo nimittäin nyt ihan kreisi vesipeto. Vauvana vihasi jo pelkästään suihkua ja kylpyä niin paljon, että ehdittiin jo miettiä, että välittääkö tämä poika vedestä lainkaan 😀

Olen ollut Uudessa Seelannissa itse lapsena ja hämäriä muistikuvia löytyy, mutta rehellisyyden nimissä en tiedä maasta juurikaan. Tai siis siitä, että mitä siellä kannattaa tehdä ja missä kannattaa käydä? Lampaita, maori-kulttuuria, lumihuippuisia vuoria ja eteläisellä saarella Taru Sormusten Herrasta-maisemia, nämä ovat selviä juttuja, mutta noin muuten en oikeastaan tiedä mitä odottaa, hassua! En ole pitkään aikaan reissannut paikkaan, joka olisi kohteena niin vieras, ettei oikein tiedä mitä tulemaan pitää.

Olen ollut täällä aivan sekaisin päivistä ja kohta vielä enemmän kun ylitämme International Date Linen ja hyppäämme samalla kokonaan yhden päivän yli. Ennen oltiin 12h Suomesta jäljessä täällä ja huomenna sitten taas 11h edellä. Tänään on muuten täysikuu ja joku superkuu, vähän kyllä harmittaa että jää se nyt näkemättä tämän vuorokausi-hypyn vuoksi, mutta ei voi mitään 😀

Tuntuu kyllä haikealta jättää Tahiti ja Ranskan Polynesia, mutta toisaalta kolmen tropiikki-viikon jälkeen kaipaakin ehkä vähän jo vaihteeksi viileämpää säätä (tai siis alle +30c lämpöasteita, heh)  ja paluuta ”ihmisten ilmoille” rennon saarihengailun jälkeen. Uskon, että myös Uusi-Seelanti on upea!

Ja hei, jos teillä on vinkkejä Aucklandiin tai yleisesti pohjoiselle saarelle, niin ne ovat todella tervetulleita!! Kiitos jo etukäteen 🙂

 

Minua myös kiinnostaisi, että minkä kohteen matkajutut ovat kiinnostaneet tai kiinnostavat teitä eniten tällä reissulla? Los Angeles, Ranskan Polynesia vai Uusi-Seelanti? 🌎✨

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 16 kommenttia.

Moorea: Kaikki oleellinen paratiisisaaresta

Terkkuja Tahitilta, jonne saavuimme eilen! 🌴 Ranskan Polynesia ja Moorea tuntuivat kiinnostavan teitä kovasti kohteina. Teen myöhemmin vielä oman postauksensa Tahitista, mutta nyt olisi luvassa lupaamani pläjäys Moorean osalta.

Miten Moorealle pääsee?

 

Edullisin ja mielestäni varsin vaivaton tapa päästä tänne Tahitilta on lautta, joita kulkee Tahitin ja Moorean välillä muutamia kertoja päivässä. Liikennöiviä lauttayhtiöitä on 2, Aremiti ja Terevau, lippu yhteen suuntaan maksoi meidän perheeltä noin reilut 25€, aikuiselta noin 10€. Lauttamatka kesti noin 30 minuuttia ja näkymät Moorealle saapuessa ovat todella kauniit. Itsessään lennot Tahitille ovat todella pitkät ja KALLIIT. Yleensä vaihtelevat lentojen hinnat noin 1300-2000€ välillä hieman ajankohdasta riippuen. Reittejä on erilaisia enkä ole niihin ihan kamalasti perehtynyt, mutta suoria lentoja löytyy ainakin Uudesta Seelannista, Tokiosta ja Kaliforniasta. Yhtiöistä tänne lentää ainakin Air New Zealand, Air France ja Air Tahiti Nui.

Mihin kannattaa varautua?

 

Ilmasto on todella kuuman kostea ympäri vuoden (ja vuorokauden, heh). Kun meillä on talvi, on täällä sadekausi ja ”low season” (marras-huhtikuu), jolloin sateet ovat yleisempiä, mutta lämpötilat korkeammat. Kuivalla kaudella taas saadaan nauttia jopa viileämmistä illoista, me tosin ei olla päästy niitä kokemaan 😀 Myös uv-säteily on äärimmäisen voimakasta, vaikka olisikin pilvistä. Meillä oli päivittäin käytössä suojakertoimet 30 ja 50.

Netti ei todellakaan toimi samalla nopeudella mihin me Euroopassa olemme tottuneet. Painotan kohtaa ei todellakaan. Ellei ajoittain käy tuuri. Eihän tuo nyt lomalla kai mikään katastrofi ole, mutta tänne ei ehkä kannata jättää hoidettavaksi mitään juoksevia asioita netissä 😀

Hintataso on korkea ja hyödykkeiden saatavuus voi olla todella rajallista. Akuutit jutut täältä varmasti löytää, mutta kannattaa ehdottomasti ottaa kaikki tarpeellinen mukaan kotoa, eikä laskea sen varaan, että ostaisi täältä. Jos jonkin tuotteen täältä löytää, on hinta luultavammin paljon enemmän kuin mitä Suomessa olisit maksanut (esim. aurinkorasvat yms). Apteekkeja löytyy ihan kohtuullisesti, mutta valikoima on todella kallista ja tietty vähän eri kuin meillä Suomessa. Noin yleisesti voisin sanoa, että hintataso esimerkiksi ravintoloissa on suunnilleen Suomen luokkaa, mutta sitten taas esimerkiksi ruokakaupoissa jopa paljon korkeampi.

Julkista liikennettä ei käytännössä ole. Bussiliikenne on kai noin periaatteessa olemassa, mutta olen nähnyt täällä bussin liikenteessä ehkä parin hassun kerran. Käsittääkseni ne kulkevat aina vähän niin ja näin, aina ennen ja jälkeen lauttojen liikennöinnin. Takseja on, mutta niitäkin melko harvassa ja taksilla matkustaminen on todella kallista. Jos varaat majoituksen hiljaiselta seudulta, kannattaa varmistaa onko lähellä ruokapaikkoja tai kauppoja. Muuten ei oikein pääse mihinkään ilman vuokra-autoa.

Ruokakaupat ja ravintolat ovat auki vähän niin ja näin. Useimmat ovat päivällä kiinni ”siestan aikana” (about klo 12-15) ja esimerkiksi sunnuntaisin saattavat monet paikat olla kiinni. Esimerkiksi uudenvuoden päivänä ei käytännössä mikään ollut auki ja monet ravintolat pitivät vuodenvaihteen jälkeen jonkun ihmeen viikon loman. Suhtautuminen businekseen ei todellakaan ole siis samanlaista kun Suomessa, mikä nyt toisaalta ehkä oli vain positiivinen seikka, että semmoisiakin kolkkia löytyy.

Majoittuminen Moorealla

 

Yöpyminen ei Ranskan Polynesiassa todellakaan ole halvimmasta päästä ja jos haluaa yöpyä rannalla ja kohtalaisissa majoituksissa, saa niistä maksaa ainakin 100-200€ yöltä mikäli haluaa majoittua lähellä rantaa ja kohtuullisissa puitteissa. Jos on valmis karsimaan puitteissa ja yöpymään kauempana rannasta, voi Airbnb:n saada helpostikin jopa alle 100€/yö (parhaimmat kohteet kannattaa varata ajoissa). Hienommat hotellit (Intercontinental, Sofitel, Hilton jne..) maksavat noin 300€ yöltä ja siitä ylöspäin. Kesän jälkeen olen kahlannut läpi varmaan valtaosan Moorean hotellitarjonnasta, jonka seurauksena on muodostunut jonkinlainen käsitys siitä, mistä saa mitäkin ja mihin hintaan.

Koska ravintoloissa syöminen on täällä melko hintavaa, kannattaa ehkä varata majoitus, jossa on keittiö. Hotelleissamme maksoivat esimerkiksi aamupalat noin 20-25€, joten vaikkei lomalla jaksaisikaan kokkailla, säästää jo siinä melkoisen summan kun tekee aamupalat itse. Paikallisista kaupoista löytyy hyvin kaikki perus-elintarvikkeet, tosin varaudu siihen, että 4 kpl paketti mini-jugurtteja saattaa maksaa 5€, eikä esimerkiksi kaikkia kasviksia löydy pienistä kaupoista. Tomaatti ja kurkkukin ovat todella kiikun kaakun, että onko kaupassa niitä. Logistiikan vuoksi kaikki, mitä ei tuoteta tai viljellä täällä, on todella kallista. Kannattaa siis panostaa paikallisiin tuotteisiin, hedelmiin, kalaan yms. Me tehtiin usein aamulla paahtoleipää, pilkottiin hedelmiä, paistettiin munia ja pojan suurimmaksi herkuksi osoittautuneita banaanipannareita, joihin ei tarvinnut muuta kuin munia ja paikallisia banaaneja. Kerättiin myös tosi paljon avokadoja, mangoja ja muita hedelmiä, joten osittain tuli elettyä myös niillä, haha. Ja huom! Paikallisten kaupoissa on melko suppeat valikoimat hedelmiä, joten kannattaa ehdottomasti ostaa hedelmät teiden hedelmäkojuista!! 🙂 Käsittääkseni paikalliset kasvattavat pääasiassa omat hedelmänsä?

Moorean etappi oli meillä jaettuna kahteen. Viikko Haapitissa Länsi-rannalla ja toinen viikko Tiahurassa saaren luoteisosassa. Täällä saattaa helposti kyllästyä jos jumittuu liian pitkäksi aikaa samaan paikkaan ja mielestäni oli kiva yöpyä kahdessa täysin erilaisessa paikassa. 

Ensimmäinen majoituksemme oli majatalo Linareva Moorea Beach Resort, joka oli kyllä aivan mieletön. Eri kokoisia bungaloweja, aivan käsittämättömät maisemat, omistajat toivat meille usein hotellin pihan hedelmäpuiden hedelmiä, majoitukseen kuuluivat myös kajakit. Ranta ei tosin ollut ihan parhaimmasta päästä (kivinen), mutta sitten taas korallit edustavalla todella kauniita. Tämä oli todellinen rentoutumispaikka, jossa saa olla ilman minkäänlaista häiriötä ja täydessä zen-moodissa vaikka koko loman ajan. Omistaja syötti myös useina iltoina laiturin päädyssä haita, jota sai mennä katselemaan. Se oli kyllä todella erilainen kokemus! Bongattiin myös kajakkireissuilla usein kilpikonnia ja rauskuja. Kävelyetäisyydellä on vain yksi ravintola (tosi hyvä pizzeria!), joten muihin ravintoloihin ja kauppoihin mennäkseen tarvitsee auton. Linareva on muuten kuulemma parhaillaan myynnissä 2,5 miljoonalla eurolla!

Toinen majoitus oli Linarevasta rantatietä pohjoisen suuntaan Tiahurassa Hotel Les Tipaniers. Perinteisiä polynesialaisia bungaloweja, todella kiva ranta valkoista hiekkaa ja kävelyetäisyydellä kylä (Mooreassa ei muuten ole kaupunkia, eikä mitään keskusta-keskittymää), jossa oli ravintoloita, kauppoja ja pieniä putiikkeja. Rannassa pääsee helposti snorklaamaan ja lähettyvillä on myös aikaisemmin mainitsemani Intercontinental Moorea Resort. Muistaakseni Les Tipaniersin huone oli (ilman ilmastointia, garden view, mutta ihan lähellä rantaa) noin 150€ /yö. Huoneessa olisi periaatteessa majoittunut 4 henkilöä ja keittiövarustus löytyi myös.

En oikein osaa sanoa kumpi oli ”parempi”, Linarevassa oli ehkä tietyllä tapaa elämyksellisempi meininki, rauhallisempaa, mutta sitten Tiahurassa enemmän fasiliteetteja lähellä ja parempi ranta. Molemmat olivat siis kivoja ja niin erilaisia, että on vaikea verrata. Riippuu myös paljon siitä mitä kaikkea hakee lomalta. Esimerkiksi lapsen hiekkaleikkien ja uimisen kannalta oli Les Tipaniersin ranta huomattavasti parempi (hienoa valkoista hiekkaa).

Mitä nähdä ja tehdä?

 

Saaren kiertäminen ympäri autolla. Sanoisinko, että ilman autoa voi Moorean matkakokemus mennä osittain hukkaan. Auton vuokraaminen ei myöskään ole ihan halvimmasta päästä täällä (noin 100€ hujakoilla päivässä, hieman autosta riippuen), mutta suosittelisin kuitenkin vuokraamaan auton edes muutamaksi päiväksi. Saman rahan saa helposti menemään ohjattuihin retkiin, jos meinaa nähdä paikkoja. Autolla kiertää kätevästi monet paikat omaan tahtiin, ellei sitten halua ottaa veneretkeä esimerkiksi läheisille mini-saarille, motuille. Jos olisimme ottaneet jonkin retken, olisi juuri joku päivän piknik- ja snorklausreissu pikkusaarelle voinut olla kiva! Pienen lapsen kanssa ovat koko päivän retket hieman haastavia, eikä esimerkiksi snorklaamaan pääse yhdessä, joten jäi nyt meiltä välistä.

Rannat eivät ole (tai siis minun mielestäni) kovin häävejä saaren etelä- tai itä-osissa. Mitään kilometrien mittaisia rantaviivoja ei Moorealta löydy, mutta kauneimmat hiekkarannat sijoittuvat saaren pohjoiskolkkiin (luode ja koillinen), esimerkiksi Hauru, Tiahura, Temae ja Maharepa. Jos rantojen bongailu kiinnostaa, niin autolla on helppo kierrellä saarta rantatietä pitkin ja pysähtyä kun kiva ranta osuu kohdille. Jos haluaa majoituksen hyvältä rannalta, kannattaa ehkä varata se noiden rantojen lähettyviltä.

Cook’s bay ja Opunohu Bay ovat kaksi lahtea saaren pohjoispuolella. Molemmat ovat aivan ehdottomasti must-see-paikkoja! Itse pidin ehkä enemmän Cooks baystä, vaikka molemmat ovatkin hurjan kauniita.

Belverde lookout. Näköalapaikka, josta näkee koko pohjoisen osan rannasta, molemmat bayt, sekä niitä erottavan vuoren. Lookoutille pääsi kiemuraista tietä autolla ihan ylös asti, tosin huipulla oli meneillään jotkut aivan ihme paikallisten bileet. Musiikki soi aivan täysillä kajareista, juotiin kaljaa ja hengailtiin. Melko erikoista 😀

Ruokailu paikallisten suosimissa pikkupaikoissa (snak). Tonnikala on täällä tosi hyvää, muutenkin kannattaa ehdottomasti panostaa kalaruokiin. Paikallinen herkku on tonnikala-cevichen tyylinen salaatti, jossa raaka tonnikala on miedosti kypsennetty sitrusmehussa ja öljyssä tai kookosmaidossa. Tuli myös syötyä yllättävän hyviä pizzoja Moorealla! Paikallinen erikoisuus on valkoinen pizza, jossa tomaattikastikkeen tilalla on kermakastike tai creme fraiche-kastike. Joissain pizzoissa creme oli tosin ehkä liiankin kermainen omaan makuuni. Ehkäpä parhaat pizzat olivat Cook’s bayn rannalla Allo Pizzassa, jossa kävi todellinen kuhina ja paikallisetkin jonottivat hakemaan sieltä pizzaa, sekä Linarevan lähellä Pizza Daniel Mano Ariissa. Pizzan hinnat liikkuivat suunnilleen noin 12-16€ välillä, eli Suomen hinnoissa.

Moorea on aivan loistava matkakohde varsinkin jos tykkäät jostain seuraavista: Sukeltaminen, snorklaaminen ja vaellus. Sekä tietysti myös ihan nauttimiseen ja köllöttelyyn 😉

Sofitel Moorea Ia Ora Resort kuvattuna Toatea lookoutilta. Aivan mielettömät maisemat!! Olimme matkalla Temae-beachille 🙂

Tämä on Club Bali Hai-hotellilta Cook’s Bayn rannalta, jossa pysähdyimme lounaalla. Hotelli oli tosi kiva!

Vastailen mielelläni muihinkin kysymyksiin kommenttiboksissa! 🌴🦄🌈🌸

 

Loppuun on todettava, että Moorea on aivan ehdoton ”kerran elämässä” kohde jos rakastaa tropiikkia, kaunista luontoa, maisemia, rentoa meinkinkiä ja lämpöä 🙂 Samassa yhteydessä kannattaa katsastaa myös Tahiti, edes parin päivän minivisiitillä kun kerran noin kauas matkaa!

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Joko on koti-ikävä..?

Tänään vietimme viimeistä päivää Moorean saarella ja huomenna on suunta kohti Tahitia loppuviikoksi ennen lopullista kohteen vaihtoa. Odottelen jo innolla Tahitin mustahiekkarantoja ja saaren kiertelyä. Tavoite olisi löytää vielä yksi seppele jostain tienvarsikojusta.

Istuskelen luonnostelemassa tätä postausta bungalowin terassilla, samalla kuunnellen kun aallot kohisevat iskeytyessään koralliriuttaan. Tämä on ollut kyllä aivan mieletön paikka ja sana maaginen kuvaa Mooreaa täydellisesti. Vaikkakin tämä chillailu, makoilu ja joka päivä rennosti ottaminen alkaa kieltämättä pikkuhiljaa kyllästyttää myös minua, uskokaa tai älkää. Ehkä ei siis aivan vielä tehdä mitään muuttoelkeitä Moorealle, kuulemma Tommi ei halua tänne uudelleen kyllästymään (ei oikein ole surffia), mutta minä kyllä haluan, vaikka nyt en ehkä ihan seuraavalla reissulla 😀 

Käsite island life on kyllä täällä ihan varsinaisessa merkityksessään. Mikään ei stressaa ja uppoutuu kyllä aivan omiin mietteisiinsä, keräilemään kukkia, ihmettelemään jotain ihme juttuja, kuten noita kaukaisia tyrskyjä, kuuntelemaan sateenropinan eri variaatioita ja sen semmoisya. (Okei ja kieltämättä kyllä laiskistuu myös melkoisesti, kuten olen ehkä jo muutamaan otteeseen jauhanutkin.) Toisaalta, ehkä elämä olisi ihanan yksinkertaista ja huoletonta juuri tämmöisenä. Kasvattaa pihassa avokadoja, mangoja ja nauttia elämästä. Harvemmin kun länsimaalaiset ihmiset viettävät semmoista elämää, vaan ollaan enemmän tai vähemmän oravanpyörässä. Joskus on ihan hyvä vain olla sen koommin miettimättä sitä, mitä ehkä pitäisi tehdä.

Näin viime yönä unta, että olimme taas Loseissa. Jostain kumman syystä on meillä nyt jo ikävä sinne takaisin. Haaveilen suunnilleen enemmän paluusta Loseihin kuin kotiin. Silti on ehkä aivan pikkiriikkinen koti-ikävä iskenyt nyt kuukauden jälkeen. Tiedättekö sen tunteen kun kaipaisi matkalaukkuilun jälkeen sitä, että kaikki tavarat olisivat omilla paikoillaan, voisi löhötä sohvalla ja tietty oma sänky, ah. Eikä siinä, onhan reissussa ihan mieletöntä, mutta aina kotiarjella ja reissailulla on ne omat puolensa. Ei voi koskaan saada kaikkea! Jos nukkuu tyytyväisenä omassa sängyssään, ärsyttää harmaa keli ja sitä rataa. Reissussa taas alkaa jossain vaiheessa aina haaveilla lohikeiton ja kotiruoan perään. Semmoistahan se aina on, aina haaveilee siitä, mitä sinulla ei juuri sillä hetkellä ole. Siispä olenkin täällä reissussa pyrkinyt parhaani mukaan nauttimaan jokaisesta hetkestä, päivästä, auringonlaskusta, kukasta ja lukuhetkestä kirjan kanssa ainutlaatuisina hetkinä. Ilman mitään pikakelauksia tai muita taustalla pyörivää arjen ajatusvirtaa.

Semmoista tällä kertaa! Palataan siis Tahitilta 🌈

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.