Olen muutamaan otteeseen jakanut täällä juttuja unista, joita olen nähnyt. Jo vuosia ovat tietyt unet noudattaneet toistuvasti samaa kaavaa. Näen säännöllisesti tietynlaisia unia ja palaan muutamiin paikkoihin unissani aina uudelleen. Yksi näistä paikoista on eräs rantaparatiisi, josta näin ensimmäisen kerran unta ehkä joskus viime vuonna. Sen jälkeen olen palannut tuohon samaiseen paikkaan unimatkoilla ainakin muutaman kerran. Viimeksi juuri viime viikolla.
Joka kerta uni noudattaa samaa kaavaa: Salaisten reittien ja esteiden kautta löydän tieni täysin autiolle rannalle, jota matkaan ilman kenkiä, samalla kahlaten lämpöisessä turkoosissa vedessä. Samalla tihuttaa vettä, mutta on silti lämmin. Tuossa unessa tulee aina tunne siitä, että tämä on ”maailman ihanin paikka”. Kerran-pari on kai käynyt niin, etten olekaan salareittien kautta löytänyt rantaa ja sitten olenkin herännyt. Nyt olen alkanut tuumailemaan, että missä tuo unelmapaikkani sijaitsee? Ensimmäisillä kerroilla sain jotain viitteitä, että se olisi jossain Karibialla, viimeisen unen perusteella taas Mauritiuksella.
Unet ovat mielen matka tiedostamattomaan. Asioihin, jotka saattavat olla käsittelemättä jossain mielen sopukoissa tai muuten vain asioita, jotka kumpuavat pintaan jostain alitajunnasta. Ainakin itselleni unet ovat välillä kuin katsoisi jännää elokuvaa. Juonineen ja tarkasti kuvaillun ympäristön kera. Usein tarvitsen aamulla jännittävän unen jälkeen muutaman minuutin ”käsittelyaikaa”, jotta ehdin käydä unta hetken läpi mielessäni ennenkö nousen ylös ja aloitan aamuhommat.
No anyway, unijorinat sikseen, mutta pysytään silti ranta-aiheessa. Ei varmasti tule teille enää näiden vuosien jälkeen yllätyksenä, että rakastan rantaelämää ja olen aivan sataprosenttisen vakuuttunut, että olen elänyt entisessä elämässäni jollain paratiisisaarella. Jostainhan tuo paratiisihinku johtaa juurensa. Kaikista paikoista tässä maailmassa ne paikat, jotka ovat jostain syystä aina kiehtoneet eniten, ovat Tahiti ja Moorea Ranskan Polynesiassa. Siis aivan virallisesti maapallon toisella puolella, jota kauemmas ei oikeastaan edes voisi mennä. No, molemmilla saarilla olen käynyt aikaisemmin. Lapsena kahdella maailmanympärysmatkalla, sekä vuonna 2010 Polynesian risteilyllä Havaijilta Australiaan. Tosin, silloin vietimme vain yhden päivän per saari, mutta aina siitä saakka olen lähes päivittäin haaveillut palaavani sinne, ihan siis kunnolliselle lomalle.
Tässä eräs päivä havahduinkin siitä, että mitä hittoa! Kaikki nämä vuodet olen haaveillut ja haaveillut, käynyt lukuisissa maissa, sekä lisäksi vielä toitottanut blogissa kaikille muille, että tehkää niitä asioita, joista unelmoitte. Ja silti en ole jostain ihmeen syystä kuitenkaan sitten toteuttanut tätä omaa matkaunelmaani. Joku aika kuitenkin havahduin siihen, että ei hemmetti. Ensi vuonna sen täytyy tapahtua. Lähden Moorealle tai Tahitille, yksin vaikka. (Saatoin myös ehkä jo hieman tohkeissani varata jo hotellinkin, vaikka koko reissu onkin vasta aivan suunnittelun asteella……) Jotain noiden unien on täytynyt kertoa. Nimenomaan siitä, että palaan sinne paikkaan, josta unissani haaveilen. Ja juuri tuosta paratiisiin palaamisesta olen oikeassa elämässäni haaveillut, joten hemmetti soikoon, mitä tässä nyt enää jahkailemaan!
Oli miten oli, se on nyt päätetty. Ensi vuonna lähden kaikkien aikojen unelmieni lomalle, vaikka mikä oli. Jos alkaa näyttää siltä, että hommat ei etene, niin voisiko joku ystävällisesti tulla tekemään jotain ja esimerkiksi blokkaamaan puhelimestani, ettei sillä voi hakea googlen kuvahausta Tahitia ja Mooreaa ainakaan jokaikinen päivä 😀 (Kannattaa muuten kokeilla tuota kuvahakua.)
Tulin juuri äsken kentältä kotiin ja taidan nyt nauttia tästä lämmöstän terassilla, sulkea silmät ja kuvitella olevani Moorealla, heh.
Mikä on teidän koko maapallon numero 1 unelmakohde?
Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 19 kommenttia.
