Tienaako tunnollinen nainen vähemmän?

Kannatan itse vahvasti tasa-arvoa sukupuolten välillä. Tämä maailma kun on edelleen vuonna 2018 melko miesvaltainen, vaikka viime vuosina olemmekin nähneet tämän suhteen edistysaskelia. Vaikka asiat täällä Suomessa ovatkin melko mallikkaasti, on tilanne silti monissa maissa vielä täysin sama kuin useita sukupolvia taaksepäin. Nainen on edelleen sorrettu, ei saa kouluttautua tai edes olla mukana työelämässä. Naisen paikka on kotona, ei tekemässä uraa. Onneksi tilanne meillä Suomessa on hyvin erilainen, vaikka naiset (täälläkin) ovat niitä pienemmin palkattuja. Itse henkilökohtaisesti näen, että sukupuolten välinen tasa-arvo tai oikeastaan epätasa-arvo nousee Suomessa esiin juuri työelämässä.

Ylempien johtoportaiden pestit ovat miesvaltaisia, tottakai ja palkkojen suhteen on tutkittu fakta se, että naisen euro on 80senttiä. Tilastollisesti miehet siis tienaavat meitä naisia enemmän. Kuulun itse niihin, jotka viimeiseen asti liputtavat, että naiset kykenevät menestymään siinä missä miehetkin. Siihen, että meidän työpanoksemme on vähintään yhtä arvokas kuin miesten. Mutta usein tämä on melko sinisilmäistä ajattelua vielä tänäkin päivänä. Jostainhan se kuitenkin johtaa juurensa, että juuri ne naisvaltaiset alat ja naisten tekemät työt ovat niitä, joista maksetaan pientä palkkaa. Esimerkkinä nyt vaikka hoito- ja opetusala. Erinomainen terveydenhuolto ja koulutus ovat ne, joilla Suomi loistaa kansainvälisessä vertailussa, mutta silti nämä maamme ylpeydenaiheet ovat niitä aloja, joissa palkat ovat moneen miesvaltaiseen alaan verraten melko pieniä.

Mitä tulee työelämään, ei naisilla aina ole helppoa. Tässä täysin fiktiivinen asetelma: Kolmekymppinen lapseton nainen on loppuvaiheen työhaastattelussa, jossa toinen ehdokas on samanikäinen mieshenkilö. Jutussa käy lopulta niin, että mies saa paikan siksi, että omaa paremman työkokemuksen. Rekrytoijan pään sisällä päätökseen on kuitenkin saattanut vaikuttaa tietty pelko alitajunnasta siitä, että mitä voi seurata siitä, että palkkaa juuri lapsentekoiässä olevan naishenkilön. Eihän asia tietenkään saisi mennä näin, mutta voisin kuvitella, että kaikessa hiljaisuudessa tätä kuitenkin melko usein tapahtuu. Se tästä puuttuisikin, että meidän naisten pitäisi alkaa vastaamaan siihen työhaastatteluiden perinteiseen ”missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua”-kysymykseen, että ”en ainakaan perheenäitinä”. Veikkaisin, että yksi kymmenestä muusta syystä palkkaeroihin selittyy tällä, vaikka syrjintä mm. iän tai sukupuolen perusteella onkin kielletty jo laissakin. Onneksi itselläni ei ole rekrytoinneista muita kuin positiivisia kokemuksia ja toki, varmasti valtaosassa tapauksista kaikki päättyy reilusti ja juuri siihen oikeasti tehtävään soveltuvimpaan hakijaan. Silti väittäisin, että naisten todella on vaikeampi edetä tietyn pisteen yli hierarkiassa ylöspäin, kuin miesten. Kun katsotaan suurten yritysten alempien organisaatiotasojen johtotehtäviä, löytyy usein vielä reippaasti meitä naisia, mutta mitä ylemmäs mennään, sitä miesvaltaisemmaksi sukupuolijakauma muuttuu. Itsellänikin on kokemusta muutamastakin työpaikasta siitä, että tekee käytännössä samaa hommaa miespuolisen kollegan kanssa, mutta palkkaero on huomattava. Reiluako? Eipä kyllä.

Mietitäänpä sitten sukupuolieroja. Onhan se selvää, että useammin naiset ovat juuri niitä tunnollisia. Naiset kun tienaavat (edelleen) miehiä vähemmän ja näin on ollut aina. Miksi naisen tekemä työ sitten olisi vähemmän arvokasta? Tottakai tietyt alat vetävät puoleensa erityisesti toista sukupuolta, mutta tuntuu että naisvaltaisillakin aloilla miehet usein ovat niitä, joiden palkka eroaa summaltaan muista. Ei tule myöskään unohtaa vanhempainvapaita, jotka omalta osaltaan heikentävät naisten palkkakehitystä. Mutta eivät nämäkään seikat silti kaikkea selitä. Ehkä miehillä kirjaimellisesti on enemmän munaa. Pokkaa pyytää enemmän ja vähemmän taas sitä emotionaalista tunnollisuutta, jolloin on helpompi ottaa urallaan semmoinen itsekkäämpi ”jyräysmoodi”. Usein naiset ovat niitä, jotka suhtautuvat työhönsä todella omistautuvasti, jopa tunteella ja ovat myös melko kriittisiä oman suoriutumisensa kanssa. Miehet taas ehkä huomattavasti vähemmän stressaavia ja menevät with the flow, osoittamatta työhönsä sen kummempaa tunnesidettä. Näppituntumalla voisin ehkä kuvitella, että miehille on myös ehkä helpompi irtaantua työmoodista päivän jälkeen ja jättää työasiat työpaikalle. Ainakin olen itse todennut, että naiset ovat ainakin niitä, jotka enemmän puhuvat ja murehtivat työhön liittyviä asioita vapaa-ajallaan.

Asia, josta bloggaajana olen erityisen ylpeä on se, mitä me naiset bloggaajina olemme saaneet aikaan. Monet upeat bloggaajat ovat viimeisten kymmenen vuoden aikana luoneet oman menestyksensä, henkilöbrändejä, joiden avulla ovat mahdollistaneet oman toimeentulonsa. Mikä tässä on erityistä, on juuri se, että valtaosa meistä vaikuttajista on juurikin naisia. Sanoisinko, että some on tuonut positiivista tsemppiä myös naisten yrittäjyyteen. Menestystarinoita siitä, että me naiset pystymme mihin tahansa, jos tahdonvoimaa, uskoa itseensä ja siihen omaan juttuun vain löytyy. Mielestäni tämä on aivan valtava edistysaskel! Vaikken kliseiselle sanalle girl boss nyt valtavasti itse syty, kuvaa se erinomaisesti tätä viime vuosina esille noussutta ilmiötä. Esimerkkinä pari blogimaailman pitkän linjan supernaista Hanna Väyrynen ja Anna Pastak.

Olen miettinyt omaa työhistoriaani ja tullut siihen tulokseen, että olen ollut kaikkein tyytymättömin palkkaani silloin kun olen kokenut suhtautuvani työhön ”liian tunnollisesti”. Sanoisin, että jotenkin sen vain aistii silloin kun palkka ei (enää) vastaa työn vastuuta tai määrää. Olen tehnyt töitä, joissa palkka todellakin on ollut ok työtehtäviin ja haastavuuteen suhteutettuna. Ja sitten taas niitä, joissa nämä eivät kohtaa laisinkaan. Sen olen myös todennut, että palkkataso on ollut pienimmästä päästä juuri silloin kun työ on ollut oikeasti kuluttavaa. Jossain määrin on kyllä todettava, että vaikka hierarkiassa yletessä vastuut uuden tehtävän myötä tietyllä tavalla kasvavat, on ylemmissä hommissa huomattavasti enemmän vapauksia, joita esimerkiksi perus aspahommissa ei juurikaan tunneta. Siis tiedättekö niitä kun lounas- ja kahvitauot mitataan minuutin tarkkuudella, eikä ole tietoakaan käsitteestä ”ei työn määrä, vaan sen laatu”. Kyllä, myös omalla kohdallani palkkatason nousu ja työtehtävän vaihtaminen on tarkoittanut myös enemmän vapauksia, vähemmän kyttäämistä ja näin ollen mielekkäämpää suhtautumista itse työhön.

Koen (ja tiedän) olevani todella tunnollinen työntekijä. Varmaan valtaosaa naisista voisi kuvata adjektiivilla tunnollinen, juuri siis työasioissa. Tunnollinen työntekijä on liian arka vaatimaan asioita itselleen. Uusia haasteita, pienempää työkuormaa tai parempaa palkkaa. En nyt puhu seuraavassa itsestäni, mutta tunnollinen työntekijä on usein myös se, jolle ne työhönsä rennommin suhtautuvat helposti vierittävät extrahommia. Ihan vain siksi, että he tietävät tunnollisen kyllä hoitavan homman. Usein tunnollisen työntekijän on myös vaikea sanoa ”ei” niissä tilanteissa kun ehkä pitäisi. Jännähän se on, kuinka palkkatasoon tottuu, vaikka aika ajoin saisikin korotuksia. Toki olen myös omalla kohdallani huomannut ilmiön ”mitä suuremmat tulot, sitä suuremmat menot”, mutta omalta osin pyrin kyllä taistelemaan tätä vastaan niin, etten käyttäisi rahaa sen enempää turhiin asioihin kuin olisin käyttänyt pienemmällä palkallakaan. Sen olen kuitenkin huomannut, että matkakassa kyllä korreloi palkan kanssa. Suurempi palkka – suurempi matkakassa, joten siltäosin kulut kyllä ovat itselläni kasvaneet yhdessä palkan kanssa. Tosin, tämä onkin juuri itselleni se mieleinen kuluerä.

Voisiko sitä, ettei naisia löydy yhtä paljoa esimerkiksi ylemmistä johtotehtävistä, selittää ainakin osittain niillä sukupuolten välisillä eroilla? Naiset ovat useammin empaattisia, tunteellisia ja niitä, joille kova bisnesmaailma ehkä on rankka paikka. Enkä missään nimessä yleistä, mutta itse näkisin, että miehet osaavat ehkä useammin suhtautua työhön työnä, eikä tunteella. Toki luonne-eroja löytyy, mehän olemme kaikki erilaisia yksilöitä. Tarkoitukseni ei millään muotoa ollut mollata kumpaakaan sukupuolta, vaan lähinnä miettiä, että olemmeko me miehet ja naiset tosiaan niin erilaisia vai onko kaikessa kyse vain luonne-eroista?

Mitäs sitten jos meistä naisistakin tulisi niitä vähemmän tunnollisia, vähemmän empaattisia, ”työ on vain työtä”-ajattelijoita, joilla on pokkaa sanoa tiukemmin vastaan, sanoa sitä ”ei-sanaa” ja suhtautua asioihin rennommin. Nousisiko palkkamme? Mitä niille aloille kävisi, joilla nimenomaan tarvitaan niitä tunnollisia ja empaattisia naisia?

Oletteko te kokeneet rekrytoinnissa tai palkkauksessa sukupuolten välistä epätasa-arvoa?

 

Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.

Asiaa asumisesta + vuokra- ja omistusasumisen plussat/miinukset

Tiedätte, että olen itse oman asunnon ostamiseen kannustava, mutta toki olen elämäni aikana asunut useita vuosia myös vuokralla. Olen kuitenkin haaveillut omistusasunnosta niin kauan kun muistan. Itselleni on siis aina ollut päivänselvä asia, että ostan oman asunnon. Opiskeluaikoina asuin toki vuokralla, mutta jos vain olisi ollut mahdollista niin olisin ostanut oman asunnon jo tuolloin. Eikä siinä, ei vuokra-asumisessa tietenkään ole mitään vikaa, eikä postauksen tarkoitus ole millään muotoa mollata sitä, vaan ehkä kannustaa harkitsemaan haavetta omasta asunnosta tai edes siihen säästämisen aloittamista.

 

Muutama vuosi takaperin olen kirjoittanut paljon asuntosäästämisestä ja ASP-tilistä. Itse säästin ASP:iin ja suosittelen sitä ehdottomasti kaikille! Laitoin palkasta säästöön kuukausittain 200-300 euroa, joista sain muutamassa vuodessa kerrytettyä käsirahan ensimmäiseen yhteiseen omistusasuntoomme, jonka ostimme Tommin kanssa Käpylän Olympiakylästä kesällä 2014. Puolisolla oli varoja aikaisemmista omistusasunnoista, joka tietysti helpotti kokonaistilannetta lainan suhteen. Vähänkö olin silloin täpinöissäni kun ostotarjouksemme ekasta omasta kodista meni läpi!! Siihen saakka olin asunut Alppilassa äitini omistamassa asunnossa, josta maksoin normaalia vuokrasummaa, reilut 700e/kk.

Asustelimme muistaakseni vuoden-pari Tommin kanssa yhdessä (kahden hauvan kanssa) tuossa 31m2 yksiössä ja itseasiassa hienosti pärjäsimme. Jos en aivan väärin muista, maksoi Käpylän 40m2 asunto remontteineen 206t (käytimme remonttiin 10t, koska asunto oli melko pommi), joka sinänsä oli tuolloin melko ”halpa” hinta. Myydessämme asunnon pari vuotta eteenpäin, saimme siitä pyyntihinnan 228t, eli voittoa tuli välittäjän palkkion jälkeen vajaat parikymmentä tonnia, jotka pistimme sitten tähän uuteen asuntoomme omana rahoituksena. Nytkin meillä on ehkä normaalia vähemmän asuntolainaa, ihan myös siksi, että myös budjettimme uuden kodin suhteen oli ihan max 300t, eikä asuntomme hinta ollut tuota lähelläkään. Emme halua taakkaa suuresta lainasta, mutta silti asumme mukavasti ihanassa kodissamme, edullisemmin kuin mitä todennäköisemmin maksaisimme vastaavanlaisesta asunnosta vuokraa.

Monet usein ajattelevat, että omistusasunnossa asuminen on kallista. Pöh! Varsinkin PK-seudulla (tai ainakin Helsingissä) ovat vuokrat suorastaan karanneet käsistä ja oma henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei vuokralla asumisessa ole mitään järkeä. Siis silloin kun on mahdollisuus ostaa oma, eli vakituinen työ ja toivon mukaan jonkin verran säästöjä. Toki, riippuu siis vähän myös siitä, millaisia kriteereitä asunnon suhteen on. Mikäli sijainniksi kelpaa vain Helsingin kalleimmat neliösijainnit, voi omistusasuminen tulla melko kalliiksi. Tai tietysti riippuu siitä, mitä tienaa ;D

Sehän nyt on selvää, että välillä elämäntilanne on semmoinen, että vuokralla asuminen on järkevä tai ”olosuhteiden pakko”. Esimerkiksi pätkätöiden tai opiskeluiden vuoksi. Tai sitten pankki on pudistellut päätään lainahakemukselle, koska omat säästöt eivät ole riittäneet? MUTTA sehän on täysi totuus, että myös omistusasunnot ovat aivan riistohinnoissa, joten aivan pikkurahoilla ei omaan kämppään pääse todellakaan kiinni. Unelma uudesta omakotitalosta voi olla monelle täällä asuvalle vain haave (varsinkin jos kyseessä ensimmäinen omistusasuno) hintojen pyöriessä usein siellä 500K paremmalla puolella, mutta kyllä, onhan omistusasuminen tosiaan kallista, silloin kun haluaa ottaa suuren lainan.

Jos olisin lapseton sinkku ja asuisin yksin, olisi tilanne hieman kinkkisempi. Yksiöiden hinnat liikkuvat jo niin suurissa summissa, ettei kanta-Helsingistä usein irtoa hyväkuntoista remontoitua yksiötä alle 200t hintaan. Tällöin myös lainan määrä on usein yhdelle ihmiselle todella suuri, vaikka olisit saanut asuntosäästöjä kasaan esimerkiksi 20t. Lisäksi tulot vaikuttavat siihen, millaista lainaa voidaan edes myöntää, joten totuus on, etteivät kaikki asuntohaaveet yksinkertaisesti välttämättä aina toteutu. Heti siis.

Jos itse ostaisin nyt yksin yksiön, ostaisin sen kehittyvältä alueelta, asuisin muutaman vuoden, säästäisin samalla, myisin pois ja tekisin saman uudelleen. Olen vuosia miettinyt sijoitusasunnon ostamista ja sanoisinko, että tämä on tällä hetkellä niitä ainoita pläänejä, joita minulla on siinä viisivuotissuunnitelmassani 😀 En olekaan hetkeen tutkaillut markkinoita, joten täytyy taas joku päivä tehdä pieni katsaus. Pitäisi myös kurkkia esimerkiksi Jyväskylän asuntomarkkinoita, koska myös opiskelijakaupungista voisi olla järkevä ajatus ostaa sijoitusasunto, jonka hyvällä tuurilla saisi varmasti vielä puoleen hintaan siitä, mitä vastaavan kokoinen täällä Helsingissä maksaa.

Omistusasunnossa asumisen plussat ja miinukset

 

+ Asuntolainan lyhennykset ovat ikäänkuin säästöön laitettua rahaa. Sen mitä maksaisit vuokrana, laitatkin omaan taskuusi ja täysin velattomana maksaisit asumisesta vain kiinteät kulut, kuten esimerkiksi vastikkeen ja sähkön.

+Tiukan paikan tullen voit joustaa lainanlyhennyksistä. Vuokralla tämä nyt ei oikein tule kyseeseen. Itse olemme käyttäneet lyhennysjoustoa esimerkiksi hoitovapaani aikana, jolloin maksoimme välillä vain lainan korot tai valitsemamme pienemmän summan.

+Saat tehdä asunnolle periaatteessa ”mitä tahansa”, ainakin noin remonttien suhteen, eikä lupaa esimerkiksi keittiöremonttiin tai seinien maalaukseen tarvitse kysyä vuokranantajalta. Myös näistä mahdollisesti seuraava arvonnousu on omaan pussiisi päin.

+Esimerkiksi ulkomaille muuttaessa näen omistusasunnon enemmän kuin hyödyllisenä vaihtoehtona! Saat vuokratuloa sillävälin kun asut muualla ja halutessasi laittaa lainan vaikka lyhennysvapaalle tietyksi ajaksi, mikäli et ole vielä aikaisemmin lyhennysvapaata käyttänyt ja jättää asunnon vaikka tyhjilleen maksamalla vain vastiketta (tosin tässä nyt ei ole suurta järkeä taloudellisesti, mutta sama jos ottaisit vuokra-asuntoosi alivuokralaisen, silloin et usein myöskään hyödy itse taloudellisesti).

-Remontit ja huoltojutut. Paras tietysti ostaa asunto, jossa on tehty kaikki suuret remontit, mutta koskaan ei voi tietää mitä eteen tulee. Vesivahinko tai joku muu yllättävä, jonka setviminen vie aikaa, hermoja ja rahaakin.

-Vuokralaisen hankkiminen voi olla työlästä, mutta toki, eihän mikään raha tule tyhjästä. Ainakaan Helsingissä ei vuokralaisen löytäminen tosin ole ongelma, kun asunnoista on jopa pulaa.

-Omaan asuntoon tarvitsee omia säästöjä ja esimerkiksi opiskelijalla voi säästäminen olla hankalaa. (Siksi säästämme esimerkiksi itse pojallemme jo nyt ja toivon mukaan tämä käyttää sitten joskus nämä säästöt juurikin omaan asuntoon.)

Vuokralla asumisen plussat ja miinukset

 

+ Vuokralaisena sinun ei tarvitse huolehtia monista asioista, kuten yhtiökokouksista, taloyhtiön kunnossapitoasioista tai tulevista suurista remonteista, asunnon omistaja tekee ne puolestasi.

+ Vuokranantaja huolehtii asunnon varustelusta, joka on määritelty ”välttämättömäksi”. Esimerkiksi jos vanha jääkaappi hajoaa, hommaa vuokranantaja (ainakin toivottavasti) uuden.

+ Vuokra-asunnosta on helppo päästä eroon, tai siis tietenkin sopimuksesta riippuen, mutta jos sinulla on normaali toistaiseksi voimassaoleva vuokrasopimus. Irtisanot vain ja muutat pois, ei huolta myymisestä tai uuden vuokralaisen hommaamisesta, ne kuuluvat omistajalle.

-Maksat vuokraa vuokranantajan taskuun, ehkä suuriakin summia. Pitkässä juosussa näistä varoista kertyy suuriakin summia, joilla rahoittaisi helposti omaa asuntoa. Kannattaa ajatella pitkällä tähtäimellä!

– Vuokra-asunnon remontoiminen ei ole usein kovin järkevää, koska kaikki omalla rahalla tekemäsi kunnostukset menevät omistajan taskuun, siis jos ne ovat esimerkiksi semmoista remonttia, joka nostaa asunnon myyntiarvoa. Toki, jotkut vuorkanantajat varmasti tulevat vastaan remonttikustannuksissa, useinhan se on heillekin järkevämpää tehdä kunnostuksia, jotka nostavat arvoa.

– Jatkuva epävarmuus. Entä jos omistaja päätääkin pistää myyntiin kotisi, jossa niin viihdyt? Näitä juttuja ei voi tietysti koskaan tietää, mutta onhan se tietty hieman harmi homma jos tulee omalle kohdalle (nimim. kokemusta on).

Itse näen asian niin, että asuntolainan maksaminen on kuin laittaisit rahaa tilillesi, siis silkkaa säästämistä. Varsinainen eläkesäästäminen ahdistaa itseäni jostain syystä, mutta näen asuntosäästämisen omalla kohdallani sopivana vaihtoehtona säästämiselle. Velaton sijoitusasunto on nimittäin muutaman kymmenen vuoden päästä kiva potti eläkkeelle, sekä tietysti muutenkin velaton koti, jonka asumiskustannukset eivät eivät hio pilviä kun parhaimmassa tapauksessa maksat siinä vaiheessa vain vastikkeen ja käyttökulut, kuten sähkön ja ehkä veden. Asia, joka tulee muistaa ovat tulevaisuuden eläkkeet, jotka eivät tule olemaan samaa tasoa kuin esimerkiksi vanhemmillamme tai isovanhemmillamme. Jos asiaa ajattelee pitkällä tähtäimellä asumisen kannalta, on mahdollisen pienen eläkkeen suhteenkin järkevää asua siinä vaiheessa velattomassa omistusasunnossa, kuin kituutella elämisen kanssa maksamalla suurta vuokraa.

Kumman asumismuodon kannattajiin te kuulutte ja miksi?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 16 kommenttia.

”Miten teillä on varaa matkustaa?”

Ei ehkä tule yllätyksenä, että reissussa on tietty taas kerran mielessä seuraavat reissut. Olemme miettineet syksyn perhematkaa ja itse haluaisin niin kovasti lähteä yhdistetylle matkalle kahteen kohteeseen, joista toinen olisi ykkös-unelmapaikkani. Saa nähdä miten saisin Tommin päätä käännettyä ;D Pieni paljastus: Kevään aikana olen useaan otteeseen suunnitellut maailmanympärysmatkan reittiä.. Kerran raapustin muistikirjaan unelmareittini ja useaan otteeseen olen selannut lentoja. Niin monta vuotta olen myös haaveillut siitä, että lähtisi talveksi lämpimään tekemään hommia. Pakoon ahdistavaa kaamosta, kylmää ja talvi-ahdistusta. Mutta matka maailman ympäri olisi kyllä myös aivan mieletön juttu, toki paljon kalliimpikin..

Jotkut ovat jälleen kyselleet, että miten lomani (ja rahani) riittävät olla jatkuvasti reissussa. Malediiveilla olin toki ihan oikeasti lomalla ja revin reissuun säästöjä, mutta täällä teen viikoilla ihan normaalisti töitä. Kun tekee työtä, jota voi periaatteessa tehdä missä vain, voi pistää pystyyn toimiston mihin tahansa missä vain toimii nettiyhteys. Esimerkiksi vaikkapa Portugaliin tällä kertaa. Töitä teen täällä 7-15 välillä (plus iltaisin blogi) ja muina aikoina sitten ”lomailen”, toki myös viikonloppuisin. Täällä maksaa yleinen eläminen huomattavasti vähemmän kuin Suomessa, joten periaatteessa eläminen tulee edullisemmaksi. Tietty majoitus ja lennot maksavat, mutta puhutaan muutamista satasista. Malediiveille nostin itseasiassa ekaa kertaa vuosiin rahaa rahastoista, yleensä kun olen pyrkinyt siihen, että vaikka säästän periaatteessa rahastoihin myös matkailuun, yritän viimeiseen asti olla kajoamatta niihin ja kattaa matkat tilisäästöillä.

Omistusasunnon kanssa on kätevää kun on halutessaan mahdollisuus säädellä asumiskulujaan ja maksaa pienempää lyhennystä niinä kuukausina kun lähdössä matkalle, ikäänkuin viime hetken matkakassan kartuttamisena. Sitten seuraavana kuukautena voi vuorostaan maksaa lyhennystä vähän normaalia enemmän. Meillä on käytössä asuntolainassa semmoinen joustopalvelu, jolla voi itse säädellä lyhennyksen määrää. Toki sitä ei voi loputtomiin säädellä, mutta välissä kun maksaa lainaa pois, voi taas halutessaan jättää lyhennyksiä pienemmäksi. Vastikkeemme on alle satasen, joten siihen ei ihan kamalasti kulu rahaa. Toki 99% ajasta lyhennämme lainaa, mutta mahdollisuus joustoon on kätevä. Lyhennysjousto oli näppärä myös hoitovapaalla.

Ihmisiä kiinnostaa aina muiden rahankäyttö ja varsinkin se, miten jollakulla on rahaa johonkin. Laukkuun, autoon, hulppeaan asuntoon tai matkailuun. Olen kirjoittanut aiheesta useankin postauksen, esimerkiksi täällä ja täällä. Voin ihan omasta kokemuksestani kertoa, että ei todella tarvitse olla miljonääri reissatakseen Havaijille tai Malediiveille. Paljon onkin kiinni priorisoinnista. En omista autoa (tai edes ajokorttia itseasiassa), asumme vain niin isossa asunnossa kun on tarvis (vaikkakin Helsingin ulkopuolella asuisi hurjasti edullisemmin), vältän heräteostoksia, säästän kuukausittain lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä, ostan lastenvaatteet 99% käytettyinä ja teen myös itselleni paljon second hand-hankintoja. Varaa on ollut matkustaa myös vuosia sitten, vaikka palkkatulot olivat huomattavasti pienemmät. En todellakaan saa vanhemmiltani rahaa edes juhlapäivinä tai ylinpäänsä koskaan, ole ikinä perinyt rahaa tai ottanut lainaa matkoihin (poikkeuksena tietty jos olen maksanut lennot luotolla ja siirtänyt rahat seuraavasta palkasta takaisin). Olen ihan normaalista keskituloisesta perheestä, joskin olemme perheen kanssa matkustaneet aina. Luultavasti matkasäästämisen opit ovat sieltä lähtöisin? En saanut teininä juurikaan kuukausi- tai käyttörahaa, saati sitten skootteria tai muitakaan ihmeellisyyksiä, mutta sitten taas välillä sain toivoa minne lähdemme seuraavalle lomalle. Olihan se kivaa!

On vaikea sanoa, että ostaako joku toinen kalliimpia hyödykkeitä, enemmän vaatteita itselleen, tarvikkeita lapselle, onko kalliita harrastuksia? Käytän itse esimerkiksi alkoholiin vuodessa noin 0€, joten itselläni ei kulu baarikeikkoihin ollenkaan rahaa. En myöskään polta. Olen muutenkin todella säästeliäs ja pihi, välillä suorastaan raivostuttaa jos joudun esimerkiksi reissussa ostamaan jotain akuuttia, mitä tiedän löytyvän kotoa. Sitä kuulee oikeasti yllättävän paljon, ”ettei ole varaa reissata”. Mutta onko se reissaaminen silloin niin tärkeää, että sen priorisoisi niin korkealle, että siihen löytyisi jostain rahaa?

Ehkä kyse onkin tietynlaisesta asenteesta matkustamiseen? Silloin kun se on oikeasti suuri juttu ja tärkeä asia, asiat ehkä tiedostamattakin järjestää niin, että rahaa riittää siihen. Kun säästää alkuun esimerkiksi muutamien tonnien puskurin (vaikkakin siihen menisi todella pitkä aika), tietää että muutaman reissun rahat ovat jemmassa ja kun ei ole ”tyhjän päällä” on säästäminen niihin tuleviin myös helpompaa kun ei tarvitse stressata. Ehkä matkailu ei jollekulle toiselle ole yksinkertaisesti niin tärkeää, että matkakassan eteen näkisi niin paljon vaivaa? Itse aloitan ennakoinnin matkoihin jo hyvissä ajoin. Siis suunnittelemalla menoja, laskemalla budjetteja. Lasken, paljonko rahaa tulee sisään ja menee ulos tulevina kuukausina, sekä miten paljon mahdolliseen reissuun menee rahaa. Näin koko potti ei tule yhtenä könttänä eteen, onhan se tottakai kallista miettiä matkaa kertakustannuksena. Mutta jos ostaa ensin lennot ja majoitukset muutaman kuukauden päästä, tasoittuvat kulutkin. Avainjuttu säästämisessä on siirtää rahat säästöön heti palkasta. Ei sen jälkeen kun on ostanut sitä ja tätä, vaan heti kun palkka tulee ja maksaa muut pakolliset kulut. Silloin kuukauden talouden suunnittelee sen mukaan, mitä tilillä on. Meillä on esimerkiksi asuntolainaa vain sen verran, ettei se aja meitä vararikkoon edes korkojen noustessa.

Seuraava saattaa kuulostaa ehkä ”hieman” oudolta, mutta tietyllä tavalla luotan myös tahdonvoimaan ja affirmointiin. Siis päätän, että haluan johonkin unelmakohteeseen ja kun olen asennoitunut saavuttamaan sen, palaset jotenkin loksahtelevat paikoilleen. Tietynlainen motivaatio siis ajaa ihmistä niitä haaveita kohden. Jos toivoo tarpeeksi, tekee myös alitajuisesti enemmän työtä sen eteen ja asiat toteutuvat. Ei nyt tietysti päde kaikkeen, mutta ihan totta, kyllä se selkeiden tavoitteiden asettaminen ja unelmointi toimii.

Sehän on kuitenkin fakta, ettei raha kasva puussa. Olen tehnyt vuosien kovan työn säästäessäni puskuria ja matkakassaa, eikä sillä ole mitään päämäärää, koska säästäminen on käynnissä kokoajan. Toki olen myös onnekas, että minulla on nykyään työ, jota ajoittain voi tehdä muualta kuin toimistolta käsin. Verkostoituminen, osaamisen hankkiminen ja oma-aloitteisuus ovat avaimia siihen, eikä mikään ole tullut helpolla. Tällä hetkellä teen käytännössä kahta työtä, joten tiedätte varmasti ettei se pienen lapsen äitinä aina ole helpoimmasta päästä. Kuka tahansa voi ottaa toisen ilta- tai viikonlopputyön, mikäli haluaa lisätienestiä tai kartuttaa matkakassaa vauhdikkaammin. Matkailu onkin itselläni se arjen kääntöpuoli: Keho ja mieli lepää ympäristöä vaihtamalla, sekä samalla saa viettää aikaa perheen kanssa. Rehellisyyden nimissä romahtaisin, jos joutuisin viettämään vuoden samoissa kotiympyröissä koti-toimisto-välillä ilman mitään vaihtelua. Vaikka pidänkin vakaasta ja rauhallisesta elämästä, on asioiden paikallaan junnaaminen kamalinta mitä tiedän. Silloin tunnen oloni kuin häkkiin suljetuksi linnuksi. Voisin jopa tehdä työtä puolet pienemmällä palkalla, jos voisin samalla elellä palmujen alla.

Pian kun poika täyttää 2, kasvavat tietysti matkakustannuksetkin kun tämä ei enää reissaa sylilapsena. Varsinkin pitkillä reiteillä ovat kustannukset toki paljon kovemmat. Hieman jännittää, mutta toisaalta reissailu osittain helpottaa kun tietää, että lapsella on aina se oma paikka ja enemmän tilaa lentokoneessa.

Mutta niin.. Miten teillä on varaa? Pihistättekö tietoisesti jostain vai oletteko valinneet panostaa esimerkiksi asumiseen?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.

Kahden viikon kulutuspäiväkirjani

Olen tehnyt blogissani kulutuspäiväkirjan tätä ennen tasan yhden kerran. Muistaakseni tuo taisi olla vuonna 2009, joten ehkä on jo aikakin uusia kyseinen aihe täällä. Välissä vierähtänyt kuitenkin jo melkein kymmenisen vuotta. Tarkkailen kulutustani säännöllisesti, mietin mihin rahaa kuluu ja harkitsen turhia ostoksia, silti haluan mahdollisuuden ostaa silloin tällöin myös niitä ”turhia” juttuja. Kunhan niistä ei tule pitkällä aikavälillä suurta menoerää. Take-away-kahvit, limsat, tekstariliput ovat juttuja, joihin mielelläni en käytä rahaa. Toki poikkeuksia on ja syönkin lähes päivittäin lounaan ulkona, se onkin juuri asia, josta periaatteesta voisin säästää, mutten halua. Joskus saatan myös napata mukaan työmatkalla smoothien tai tehdä pieniä heräteostoksia, mutta näiden kohdalla tarkkailen lähinnä sitä, paljonko näihin kuluu rahaa pitkässä juoksussa.

Viikko 1

Maanantai: Söin poikkeuksellisesti kalliimman lounaan Roslundilla, 18€. Maanantaina ei kulunut rahaa muuhun.

Tiistai: Kävin lounaalla ramenilla, johon kului 10€. Tämä oli ihan pirun kylmä päivä ja neulotut sormikkaani hajosivat, jostain oli saatava uudet. Kävin ostamassa tarjouksesta uudet nahkahanskat (59€), jotka toivon mukaan kestävät seuraavat vuodet käyttöä. Päivän kulutus siis 69€.

Keskiviikko: Kotona ei ollut oikein kunnolla syötävää ja pienen lounaan jälkeen jäi nälkä. Nappasin ennen pilatestuntia Jungle Juice Barista mukaan smoothien, joka maksoi 5,90€. Pilateksen maksoin liikuntasetelillä (4€), jonka jälkeen maksettavaa jäi 1€. Lisäksi löysin UFF:ilta 6€ neuletakin, jota en raaskinut jättää rekkiin. Keskiviikko oli aikamoinen törsäyspäivä, hurjat 12,90€!

Torstai: Söin aamiaisen kotona ja nappasin ennen paltsuun lähtöä kotoa salaatin jämät. Laukkuun otin mukaan banaanin evääksi. Päivän aikana rahaa ei mennyt kertakaikkiaan mihinkään. Päivän kulutus: 0€

Perjantai: Söin lounaaksi hampparin Naughty BRGR:issa, 13,50€. Maksoin vitosen joogan liikuntasetelillä (4€), maksettavaksi jäi 1€. Ruokaostoksiin kului 10€. Päivän kulutus yhteensä siis: 24,50€.

Lauantai: Brunssi Relovessa, 19,50€. Päivän saldo: 19,50€.

Sunnuntai:  Käytiin perheen kesken syömässä ulkona, jonka maksoin. Ravintolaan meni 28€. Paluumatkalla kävin kaupassa hakemassa banaaneja, maitoa ja leipää. Ostosten hinta yhteensä 8€, mutta käytin 5€ Plussa-setelin, eli maksettavaa jäi 3€. Päivän suurin kulu oli kuitenkin Adlibriksen lankatilaus, johon meni 135€. Päivän saldo siis 166€, huhhuh..

Tällä viikolla sain myös palkan ja siirsin lainanhoitotilille noin 500€, sekä maksoin muutamia laskuja, joihin meni yhteensä noin 50€.

Viikko 1 kulutus yhteensä: 309, kiinteiden kulujen (asuntolaina, vastike, puhelinlasku, jotka nyt sattuivat tälle viikolle) kanssa noin 859€.

Saatoitte ehkä huomata, ettei ruokaan mene juurikaan rahaa.. Tämän suhteen saamme olla onnekkaita, nimittäin saamme suurimman osan kotona syötävistä ruoista viikolla puolison työn kautta. Käytännössä ruokaostokset ovat niitä Wc-paperi, banaanit ja maito-tyylisiä. Myönnän, etten muutenkaan ihan kamalasti nauti ruokaostosten tekemisestä.

Viikko 2

Maanantai: Kävin ostamassa pipo-projektiin yhden lankakerän lisää, 10,90€. En enää muista missä kävin lounaalla (ehkä ramenilla :D), mutta olen kirjannut ylös, että siihen meni 10,30€. Yhteensä siis 21,20€.

Tiistai: Rahaa ei kulunut mihinkään. Söin aamiaisen kotona ja otin myös lounaaksi mukaan jämiä. 0€!!

Keskiviikko: Kävin pilateksessa, jonka maksoin liikuntasetelillä (4€), maksettavaksi jäi 1€.  Kotimatkalla kävin kaupassa ostamassa maitoa, banaaneja, voita ja muuta sälää, yhteensä noin 15€. Keskiviikkona meni siis rahaa noin 16€.

Torstai: Jouduin käymään lääkärissä, johon kului yksityisellä noin 170€ kaikkiaan. Minulla on vakuutus ja saan koko summan sieltä takaisin, joten käytännössä tuo ei ollut kulu. Kävin myös lounaalla, hinta 13,50€.

Perjantai: Olin etänä, joten söin aamiaisen ja lounaan kotona. Kävin viemässä Ärrälle paketin postitukseen ja samalla latasin matkakortille kautta, vaikka oikeasti kausi olisi loppunut vasta seuraavalla viikolla. Yhteensä meni näihin 60€. Perjantain ruokaostoksiin meni noin 10€ (lähinnä siis herkkuja :D). Yhteensä meni perjantaina siis noin 70€.

Lauantai: Käytiin täydentämässä kaappeja ruokakaupassa, ostosten summa 15€.

Sunnuntai: Sunnuntaisin saatetaan käydä perheen kesken jossain syömässä tai laiskana tilata ruokaa kotiin. Tänä sunnuntaina syötiin Fafa’sia, perheen ruoat 28€. Muuhun ei kulunut sunnuntaina rahaa.

Viikko 2 kulutus: 126,5€. Tästä suurin investointi oli ehdottomasti matkakortin lataus, johon meni yli 50€.

Kahden viikon aikana kulutin siis kaiken kaikkiaan 435,50€, ilman asumisen kuluja ja muita ylempänä mainittuja kiinteitä kuluja. Kuten ehkä huomata saattaa, suurin osa rahoistani on mennyt: Ulkona lounastamiseen / perheen kanssa syömiseen ja lankoihin 😀 Toisaalta, nämä ovat niitä mihin sallitusti käytän rahaa. Jos haluaisin pihistellä ja olla himosäästäjä, en söisi ulkona ja keksisin harrastuksia, jotka eivät maksa mitään (nuo euron joogat ovat aika lähellä :D), mutta haluan käyttää rahaa juuri niihin juttuihin, jotka ovat tärkeitä ja yrittää välttää esimerkiksi turhia heräteostoksia.

En oikein tiedä ostanko muihin verrattuna vähän asioita? Toki välillä saattaa mennä jollain viikolla parikymmentä euroa kirppikselle tai tarttua mukaan jotain muuta akuuttia, kuten nuo hanskat, mutta en koe, että nämä olisivat niitä juttuja, mihin se talous kaatuu. Toki, tämäkin seuranta sai hieman hahmotettua, että kuinka paljon rahaa oikeasti kuluisi, jos esimerkiksi tekisin aina kotona lounaan mukaan töihin.

Mihin teillä kuluu eniten rahaa ja jos oma ”sallittu törsäyskohteeni” on ulkona lounastaminen, mikä on teidän?

 

Kuvat Jutta.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 18 kommenttia.

Piensijoittamisen ABC / Mihin itse säästän ja sijoitan?

Vaikka paljon säästämisestä ja sijoittamisesta kirjoitankin, en muista olenko tarkemmin avannut aihetta mihin itse säästän ja sijoitan. Todella yleiset kommentit säästämisaiheisissa postauksissa ovat kuitenkin niitä ”Säästäminen kiinnostaa, mutten oikein tiedä kuinka sen kanssa lähtisi vauhtiin?”. Usein neuvon varaamaan aikaa omaan pankkiin, jossa osataan kartoittaa juuri omalle riskinsietokyvylle sopiva vaihtoehto. Usein asiat myös selkiintyvät kun käydään läpi diagrammeja, laskelmia ja on mahdollista esittää pankkivirkailijalle ihan myös niitä ”tyhmiä kysymyksiä”. En halua latoa kenellekään täällä sijoitusvinkkejä, mutta voisin hieman avata sitä, mihin omat rahani oikein menevät säästöön ja samalla hieman kertoa, mistä rahastosijoittamisessa oikein on kaikessa yksinkertaisuudessaan kysymys.

Säästän kuukausittain vaihdellen noin 200-500 euroa rahastoihin. Säästöt menevät noin 50/50 suoriin rahastoihin ja verotehokkaamman sijoituskuoren alle. Olen lisännyt sijoituskuoren alle säästämistä, koska yritän välttää suorien rahastomerkintöjen kuluja. Tämän lisäksi säästän tilille matkakassaa ja hätäkassaa, koska oma periaatteeni on, etten halua kajota sijoituksiin kun ihan äärimmäisen hädän edessä. Rahasto-osuuksien ja tilisäästöjen lisäksi olen sijoittanut muutaman yrityksen osakkeisiin, yhteensä siis noin parillasadalla. Osakesijoittamisen kulut ovat todella korkeat ja toki myös riskit, siksi en missään nimessä suosittele aloittavalle sijoittajalle/säästäjälle osakkeita. Jos haluaa osakkeista tuntuvat tuotot, täytyy hieman perehtyä osakemarkkinoihin ja sijoittaa suurempia summia, jolloin tuotto kattaa ainakin kulut. Oma mielipiteeni on, että pankin yhdistelmärahastot ovat hyvä ja helppo tapa tutustua sijoittamiseen ja päästä alkuun. Pankin omilla rahastoilla on usein salkunhoitaja, joka tekee sijoituspäätökset puolestasi ja hallinnoi rahaston sisältöä jatkuvasti sen mukaan, mitä kannattaa sillä hetkellä ottaa sisään ja mitä vaihtaa pois. Tällöin voi itse vain ottaa rennosti, eikä sijoitustensa vuoksi tarvitse menettää yöuniaan.

Mikä on rahasto?

 

Rahasto on sijoituspaketti, joka sijoittaa rahojasi osuuksina eri kohteisiin. Näitä voivat olla osakkeet, muut rahastot, joukkolainat ja ihan melkein mitä vain. Usein rahastot sisältävät niin paljon eri kohteita, toimialoja ja instrumentteja, ettei esimerkiksi yhden yrityksen tai edes toimialan raju notkahdus juurikaan vaikuta rahastoon merkittävästi.  Kun ostat osakkeita, ostat palan tiettyä yritystä, mutta rahastoa ostaessasi (eli merkitessäsi) ostat osuuden, joka sijoittaa todella moneen kohteeseen. Varmasti yleisin kysymys pankkivuosinani oli: Voinko menettää kaikki rahani? Noh, periaatteessa kyllä, ainahan kaikki on mahdollista, mutta käytännössähän tuo tilanne vastaisi suunnilleen jo maailmanloppua, siis että kaikki hajautetun rahaston sisältämät osakkeet menettäisivät arvonsa ja koko maailmantalous romahtaisi. Tietysti arvonvaihtelu täytyy aina tiedostaa ja sijoituskohde valita sen mukaan, kuinka paljon riskiä on valmis ottamaan. Tuotto-odotukset osakkeita sisältävissä tuotteissa on aina pitkän aikavälin odotuksia. Siis sanotaan vuosien. Osakkeiden arvot heiluvat hurjasti, mutta pitkällä aikavälillä on osakemarkkinoiden suunta usein noususuuntainen. Kukaan ei voi odottaasadan euron sijoitukselleen muutamassa kuukaudessa järisyttäviä tuottoja, usein puhutaan ehkä eurosta-parista ja suuremmat tuotot alkavat kertyä vasta vuosien sinnikkään sijoittamisen tuloksena, kun korko kasvaa korkoa ja pääoma kasvaa.

 

pankin Yhdistelmärahasto vai indeksirahasto?

 

Tämähän on jatkuva puheenaihe. Monet ovat sitä mieltä, etteivät yhdistelmärahastot kannata, esimerkiksi sen vuoksi, että usein hallintapalkkio on korkeampi, eikä tuotto kulje aina markkinoiden mukaan. Indeksirahasto on siis offline-rahasto, joka seuraa suoraan markkinoiden tapahtumia. Jos sijoitat Suomen osakemarkkinoiden indeksirahastoon ja markkinaa hallisevien suurten yritysten osakkeet lähtevät laskuun, seuraa lasku usein myös indeksirahastoa. Yhdistelmärahastossa on taas salkunhoitajalla mahdollisuus vaihtaa sisältöä lisäämällä esimerkiksi hyvän tuotto-odotuksen omistuksia ja vaihtaa pois niitä laskusuhdanteen. Toisaalta voi salkunhoitaja tehdä huonoja valintoja ja toki hallituissa rahastoissa on aina hallinnointipalkkio, joka tosin on niin minimaalinen ja leivottu sisään tuottoon, ettei sitä konkreettisesti huomaa.

Mihin sitten itse sijoitan?

 

Juurikin niihin yhdistelmärahastoihin ja muihin pääasiassa hallinnoituihin rahastoihin. Enemmistö osuuksistani ovat esimerkiksi seuraavanlaisissa rahastoissa: Pankin Oma 75/25 (75% osakemarkkina, 25% korkomarkkina, suurin sijoitusosuuteni on tässä), Pankin oma 25/75 (sama toisinpäin, eli 25% osakkeet, 75% korot). Melkeinpä kaikilla pankeilla on vastaavanlaisia rahastoja. Mitä enemmän osakepainoa, sitä suurempi riski arvonvaihteluun, mutta toisaalta myös sitä suurempi tuotto-odotus. Suorien rahastojen lisäksi olen viime vuosina pääasiassa sijoittanut pankin sijoituskuoren alle rahastoon ja muihin instrumentteihin. Nämä tuotteet yleistyivät muutama vuosi sitten ja tuolloin itsekin lähdin hommaan mukaan. Erona rahastoihin on se, että sijoituskuoren sisällä voi vaihdella kohteita kesken sijoituksen, ilman että sinun tarvitsee nostaa säästöjä ulos ja samalla mahdollisesti maksaa niistä veroa. Jos haluat viiden vuoden matalan riskin sijoittamisen jälkeen lisätä riski- ja tuotto-odotuksen tasoa, voit itse hallinnoida sijoitusten jakaumaa. Itse olen esimerkiksi laittanut pienillä prosenttiosuuksilla kuoren sisällä muutamaan osakekoriin ja niitä olen pari kertaa käynyt vaihtamassa, sekä hieman tilanteesta riippuen tasapainoitellut korkojen ja osakemarkkinoiden välillä. Lisäksi yksi lempparirahastoistani on ollut Maailma Osinko A, joka sijoittaa maailmanlaajuisesti osakemarkkinoille, erityisesti erityisen hyvää osinkoa maksaviin yrityksiin (tosin todella hajautetusti).  Muutama vuosi sitten kun Euroopan talous oli vielä huonommassa jamassa, laitoin muutamaan otteeseen Euroopan osakemarkkinoille sijoittamaan rahastoon ja se on kehittynyt hurjasti! Harmittaa, etten laittanut siihen silloin kuukausittain 😀 Sijoituskuoren sisällä taas on näiden aikaisemmin mainittujen lisäksi Pohjoismaihin sijoittava rahasto, sekä osakekoreja, muistaakseni ainakin esimerkiksi Sampo ja sitten joku mm. asuntomarkkinoille sijoittava tuote. Pitäisikin katsoa kuoren tilanne taas ja päivittää kohteet!

Itse suosin pankin omia tuotteita juuri siksi, että olen varsin laiska seuraamaan markkinoita ja kohteita. Haluan itse tuotteet, joita joku pitää yllä ja hallinnoi. Siti olen miettinyt, että pitäisi kyllä itsekin perehtyä enemmän indeksirahastoihin. Itse olen sijoittajana melko kylmähermoinen, enkä stressaa rahojeni menetyksestä, koska tiedän, että todennäköisyys on varsin pieni. Silti myönnän tunteneeni pientä painetta reilut pari vuotta taaksepäin kun kurssit vuonna 2015 heiluivat melko rajusti. Tuolloin mietinkin jo tosissani sijoitusten nostamista. Noh, sen sijaan päätinkin pistää vieläkin enemmän likoon ja ostaa lisää osuuksia ”alennusmyynnistä”. Kun kurssit ovat laskussa, saa halvemmalla osuuksia, jotka taas noususuhdanteessa nostavat enemmän arvoaan.

Piensijoittamisen suhteen kärsivällisyys on kuitenkin kaiken a ja o. Jos aloittaa pienillä summilla, voi homma alkuun tuntua turhauttavalta, koska säästöt tuntuvat kertyvän niin hitaasti. Kun aloittaa piensijoittamisen, kannattaakin asennoitua siihen, että alkamassa on pitkän aikavälin projekti. Sinnikkäästi säästämällä kertyy pienistäkin kuukausittaisista summista vuosien saatossa tuottoineen suuret säästöt. Itse haluan säästämällä ja sijoittamalla varautua tulevaan, kartuttaa varallisuutta ja tietysti saada säästöille huomattavasti tiliä paremman tuoton. Oma vinkkini empivälle ja aloittavalle säästäjälle, joka tähän saakka on säästänyt tilille: Aloita pienellä summalla kuussa, esimerkiksi 50€. Säästä esimerkiksi vuosi ja yritä antaa säästämisen mennä omalla painollaan, vuoden tai asettamasi tavoitteen jälkeen voit tutkailla tuottoja ja toivottavasti olet jo innostunut hommasta enemmän. Pienet summista ne suuret potit kertyvät! 😀 Toinen vinkkini on säästää vain semmoisilla summilla, jotka itse ovat kohtuullisia. Muista, ettei pitkän aikavälin säästöjä ole tarkoitus nostaa pois heti tiukan paikan tullen, vaan säästä semmoinen summa, joka ei kaada kuukauden talouttasi.

Olen myös itse ollut ensiasuntoon säästäjä ASP-tilillä, esimerkiksi tässä vanhassa postauksessa kerron enemmän ASP:ista ja ensiasuntoon säästämisestä. Näiden vuosien aikana on varmasti tosin tullut siihenkin paljon muutoksia, mutta jos aihe kiinnostaa, niin käy lukaisemassa tuo ikivanha postaus!

Oliko tässä teille uusia juttuja?

Rahasto vai tili, kumpaan itse säästät?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 13 kommenttia.