Mielipide: Vapaaehtoinen lapsettomuus ja Suomen vauvakato

Syntyvyyden lasku on ollut Suomessa jo pitkään puheenaihe. Olen miettinyt kirjoittavani aiheesta jo pitkään, mutta en vain ole hetkeen muistanut koko asiaa, kunnes alkuviikosta lukaisin Kauppalehden artikkelin aiheesta. Ensisynnyttäjien keski-ikä on ollut jatkuvassa nousussa jo pitkään ja lapsia syntyy yhä vähemmän. Pelko tulevaisuudesta, naisten työllisyyden kasvu verraten menneisiin vuosikymmeniin, suomalaisten korkea koulutustaso ja tietysti sitten pelko ilmastonmuutoksesta. Esimerkiksi nämä ovat asioita, joiden vuoksi yhä useampi nykypäivän suomalainen nainen vähintäänkin lykkää perheen perustamista myöhemmäksi.

Ylikansoittuminen noin yleisesti alkaa olla maapallolle jo ongelma, varsinkin tulevaisuudessa, mutta sitten taas toisesta näkökulmasta on syntyvyyden lasku myös pienen valtion näkökulmasta valtava pulma ja konkreettinen uhka hyvinvointiyhteiskunnalle. Ikääntyvä väestö ja yhä kiihtyvä syntyvyyden lasku, olen usein maininnut olevani todella huolissani Suomen tulevaisuudesta, eikä tuo ajatus ole muuttunut mihinkään. Ja ne kuuluisat innovaatiot, joista jaksan toistella ja joita Suomi edelleen kaipaisi tuottamaan potkua taloudelle? Innovaatioita on turha odottaa, mikäli tulevina vuosikymmeninä ei ole konkreettisesti niitä kotimaisten innovaatioiden tuottajia. Muistan edelleen kun yläasteen yhteiskuntaopin tunneilla käytiin läpi Suomen väestörakenteen tulevaisuutta ja tuolloin aihe tuntui jotenkin niin kaukaiselta.

Tunnen useita vapaaehtoisesti lapsettomia, jotka eivät syystä tai toisesta vain halua lapsia, sekä myös niitä, jotka aikaisemmin ovat ajatelleet näin, mutta muuttaneet mielensä iän tai kumppanin löytymisen myötä. No, esimerikkinä vaikkapa minä itse. Vaihtoehtoisesti lapsettomia on ollut aina ja varmasti tulee olemaankin, mutta aivan viime vuosina on noussut keskustelun alle myös marginaalinen ryhmä niistä, jotka ovat vapaaehtoisesti lapsettomia ympäristösyistä.

Omaan korvaani oudoimmista syistä, jonka olen joskus kuullut jäädä lapsettomaksi on, että sen tekisi puhtaasti ympäristösyistä. Aivan rehellisesti. Voisin niputtaa tämän aiheena samaan kastiin kuin sen, että minä ajokortittomana suitsuttaisin, etten ole ajanut ajokorttia ympäristösyistä tai henkilö, joka ei esimerkiksi muutenkaan matkustele, perustelisi sen sillä, että ajattelee ympäristöä. Toki, voihan näin ollakin, mutta olen itse ympäristökeskustelussa huomannut myös sitä, että omaa toimintaa viherpestään myös niillä aiheilla, jotka eivät muutenkaan kuuluisi omaan elämään. Kuten nyt vaikkapa ”en halua hankkia lapsia tai matkustaa, koska se on epäekologista”. Vaikka totuus olisi, ettei ole koskaan halunnut lapsia tai pitänyt matkustamisesta, toki ympäristönäkökulma varmasti on voinut tulla mukaan myöhemmin.

Aiheesta voi olla montaa mieltä, mutta harmittavan usein myös käännetään uhrauksiksi asiat, jotka eivät muutenkaan kuuluisi omaan arkeen. Josset hanki lapsia, et hanki. Kenenkään ei missään nimessä ole pakko. Moni ei yksinkertaisesti edes tahdo, eikä siinä ole mitään pahaa. Saati sitten matkustaa tai ajaa henkilöautolla, mutta useimmissa tapauksissa motiivit näihin asioihin ovat aivan muualla. On kuitenkin eri asia perustella lapsettomuuttaan sillä, ettei yksinkertaisesti halua lapsia, kuin vedota siihen, että tekee uhrauksen olla lapseton, koska ilmastonmuutos. Ja älkää käsittäkö väärin. En missään nimessä tuomitse vaihtoehtoisesti lapsettomia, ympäristösyistä tai ei, mutta yritän vain ymmärtää niitä todellisia motiiveja päätöksen takana.

Kerronpa omakohtaisen kokemukseni lapsi-casesta. Noin 25-vuotiaaksi saakka olin ajatellut, etten välttämättä koskaan haluaisi lapsia. En ollut koskaan kokenut erityisemmin heltyväni vauvoja katsellessa tai millään tasolla ajatellut itseäni äitinä. Iines 10 vuotta takaperin olisi helposti voinut vedota siihen, että teen ekoteon ja olen hankkimatta lapsia tähän maailmaan. Noh, omalla kohdallani perimmäinen syy oli kuitenkin se, etten ollut vielä koskaan kokenut kaipuuta tulla äidiksi.

Rehellisesti, en tiedä onko olemassa ihmisiä, jotka potisivat polttavaa vauvakuumetta, eläisivät tasapainoisessa parisuhteessa ja silti olisivat päättäneet, etteivät hanki lapsia ympäristösyistä? Oman kokemukseni mukaan biologisen kellon tikitys on loppupeleissä yllättävän vahva sitten jos tai kun se iskee ja tuntuu todella käsittämättömältä, että tuon biologisen tunteen ja tarpeen voisi sivuuttaa pelkällä rationaalisella ajattelulla. Saa ehdottoamasti korjata, mikäli olen väärässä. Ajatus vain tuntuu omasta mielestäni jotenkin käsittämättömältä, koska halu perheen perustamiseen voi olla todella vahva biologinen tarve.

Ja niin, eihän kaikilla välttämättä edes ala ”biologinen kello tikittämään”, mutta voin kuvitella, että moni nainen joka sen kokee, eikä syystä tai toisesta saa lasta, voi ajautua asian kanssa todellisen epätoivon valtaan. En itse usko, että siinä hetkessä auttaa ajatus siitä, että ”okei, vaikka olen epätoivoinen ja masentunut, lopetan yrittämisen, koska en halua kuormittaa maapalloa”. Siis näin kärjistettynä. Aikaisemmin omia valintoja perusteltiin halulla tai sillä, ettei nyt vain esimerkiksi pidä lihan mausta. Nykyään tuntuu, että kaikkeen keskusteluun vedetään ilmastonäkökulma, oli se sitten todellinen motiivi omille valinnoille tai ei. Ehdottomasti koen todella tärkeänä sen, että asioita ja valintoja tehdään ympäristöä ajatellen, eikä niin, että kyse olisi vain oman sädekehän kiillotusta asialle, jota ei tekisi muutenkaan.

Ja sitten takaisin lapsettomuuskeskusteluun, joka itseäni tosissaan huolettaa jo ihan Suomen taloudenkin kannalta. Toisaalta on totta, että väestönkasvua tulisi hillitä, mutta sitten taas paikallisesti syntyvyyttä taas tarvitaan kipeästi, kuten meillä Suomessa. Tämä onkin aiheena melko kinkkinen, koska tiedämme kaikki, että lapsen saaminen on tilastollisesti suurin ympäristökuormitus, jonka voimme tehdä. Se mitä Suomeen kuitenkin tulevina vuosikymmeninä kipeästi tarvitsemme, on korkeasti koulutettu työvoima ja lisää veronmaksajia. Ja siihen suuntaan, mihin taloutemme ja valtion velkataso on menossa vuosi vuodelta, tarvitaan näitä yhä kipeämmin. Ainakin jos haluamme säilyttää Suomen hyvinvointivaltiona. Tuntuu karulta ajatella, että muualla maailmassa liika syntyvyys on ongelma ja esimerkiksi meillä sitten taas toisinpäin. Molemmat vaihtoehdot ovat rasite taloudelle ja seikka on todella ongelmallinen varsinkin meidän suomalaisten näkökulmasta. Suomen talous ja tulevaisuus vai ympäristötalkoot ja vauvainflaatio?

Omalla kohdallani on epäselvää, haluaisinko lisää lapsia. Toisaalta, sitten taas toisaalta en. Perimmäisenä on kuitenkin raskauteen ja synnytykseen liittyvä pelko. Toki ajattelen tässä myös eko-näkökulmaa, mutta ensisijainen huolenaiheeni on pelko maailman tulevaisuudesta esimerkiksi talousnäkökulmasta. Ja uskon, että yhä useampi suomalainen pelkää lastenhankintaa juuri peläten sitä, onko tulevaisuudessa enää Suomen kaltaista hyvinvointivaltiota, jossa kasvattaa lapsi. Ja nämähän ovat todella ristiriidassa keskenään, koska juuri talouden näkökulmasta tarvitsisimme kipeästi uutta väestöä, erityisesti suurten kaupunkien ulkopuolelle pienempiin kuntiin, jotka muuten pikkuhiljaa lakkaavat olemasta.

Lopuksi vielä oma mielipiteeni asiaan: Vaikka toki haluan ajatella tässä myös ympäristönäkökulmaa, olen itse vahvasti sitä mieltä, että Suomen syntyvyyden on noustava. Ympäristönäkökulmaan taas pitäisi tulla yhteiskunnalliselta tasolta linjauksia, kuten parempia tukia kasviproteiinivalmisteiden tuottajille, sekä apua näiden globalisointiin, lihateollisuuden maataloustukien vähentämistä ja tukea niihin innovaatioihin, sekä yrittäjyyteen. Olen todella pitkään ollut pettynyt ja turhautunut Suomen politiikkaan, jossa päätökset ja teot tuntuvat junnaavan paikallaan. En ihmettele ollenkaan, että tämä myös aiheuttaa yleistä epätoivon tunnetta tulevaisuuden suhteen. Yhä useampi lapsiperhe elää köyhyysrajalla ja nuorten syrjäytyminen on kasvanut siitä huolimatta, että yhteiskunnan tuet perheille ovat maiden välisessä vertailussa todella hyvällä tasolla. Näin maallikon näkökulmasta on ongelma juuri se, ettei paneuduta asioihin suuressa skaalassa ennaltaehkäisevästi, vaan yritetään auttaa vasta sitten kun ongelmat ovat paisuneet niin suuriksi, että tilanteisiin puuttuminen ja vaikuttaminen on todella vaikeaa. Onko hyvinvointiyhteiskunta pian historiaa?

Ja pointti ei todellakaan ole se, kuinka saataisiin vapaaehtoisesti lapsettomat hankkimaan lapsia, vaan enemmänkin yrittää luoda toivoa tulevaisuuden suhteen niille, jotka pelkäävät perheen perustamista juuri siitä syystä, että tuleva pelottaa. Jos jätämme lapset tekemättä puhtaasti ympäristösyistä, vaikuttaa se pitkässä juoksussa täydellä varmuudella meidän jokaisen suomalaisen elämään ja tulevaisuuteen. Kansoitetaanko Suomi tulevaisuudessa muiden maiden asukkailla? Kuoleeko suomalainen perinnekulttuuri hiljalleen pois?

 

Mitä ajatuksia teillä on aiheesta ja huolestuttaako asia?

 

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Tuleeko taantuma?

Kirjoitin kesällä ajatuksiani ja pelkojani tulevaisuudesta, sekä talouden nykytilasta, joka on saavuttanut pisteen, jollaista ei ole aikaisemmin maailmantalouden historiassa nähty (postaus täällä). Pitkä jakso kasvua ja nousukautta, jonka on pitkälti perustunut markkinoille pumpattuun valtioiden lainarahaan. Ah, rakastan puhua taloudesta ja katsottuani viime viikolla Nordnetin Traders Clubin jakson 14: ”Taantuma tulee, oletko valmis?” (suosittelen!!) nyökkäilin itsekseni, koska olen jo pitkään ollut monen seikan suhteen täysin samoilla linjoilla.

Osakkeiden nousukausi, josta parhaillaan olemme saaneet ”nauttia” on ollut pisin sitten 90-luvun nousukauden ennen IT-kuplaa. Ja jos historiaan on katsominen, seuraa osakemarkkinoilla nousukautta aina laskukausi. Joku saattanee muistaa viime joulukuussa kun tuumailin aihetta lyhyesti IG-storiesissa. Olimme juuri aloittaneet maailmanympärysmatkamme kun markkina heilahti rajusti ja taantuman merkit olivat vahvasti ilmassa. Mietinkin tuolloin, että lunastanko sijoitukseni pois vai jatkanko sinnittelyä? Loppupeleissähän taantuma onnistuttiin tuolloin estämään ja kurssit lähtivät taas nousuun, joka nähtiin koko kevään aikana. Onneksi pidin sijoitukseni sisällä ja pään kylmänä.

Täytyy sanoa, että koko tämä velkakeskeisen maailmantalouden miettiminen saa aivoni totaalisen solmuun. Nousukauden pitkittäminen sillä, että otetaan lisää valtionvelkaa ja pumpataan sitä pörssiyhtiöihin nousun tuottamiseksi ei voi olla kestävää. Oikeastaanhan se on vain vääjäämättömän lykkäämistä, kuten ollaan nähty korkotason suhteen. Jo viisi vuotta takaperin puhuttiin siitä, kuinka korot lähtevät nousuun ”ihan jo varmasti ensi vuonna”, mutta tilanne on vielä vuonna 2019 se, että niitä lasketaan edelleen. Mitä tapahtuu sitten kun valtiot ovat korviaan myöten ylivelkaantuneita (heh, mielestäni ollaan jo nyt siinä pisteessä) ja kaikki lässähtää hallitsemattomasti?

En oikeasti haluaisi olla pessimisti tai mikään maailmanlopun manaaja, mutta tämä on mietityttänyt jo vuosia. Koko ajatus siitä, että koko maailmantalous perustuu pitkälti lainarahaan, tuntuu käsittämättömältä. Kuka tahansa ymmärtää, ettei lainaa voi ottaa loputtomiin ja mitä sitten tapahtuu? Laina on aina laina ja takaisinmaksun aika koittaa aina joskus. Nyt on oletuksena, että otetaan lainaa ja investoidaan (oletettuun) kasvuun, joka takaa pääoman tuoton ja lainan takaisinmaksun ”sitten joskus”. Mutta entä jos sitä toivottua kasvua ei koskaan tule?

Toki sijoitan itsekin, enkä nyt tietysti aio lopettaa seinään taantuman pelossa. Tietysti tämä on kuitenkin mietinnän paikka sen suhteen, mihin haluan rahani laittaa. Tänä vuonna olen sijoittanut määrällisesti eniten Yhdysvaltojen markkinoille, pariin osakkeeseen, mutta pääasiassa hyvin hajautettuihin rahastoihin, jotka eivät useinkaan reagoi markkinoiden notkahteluihin ollenkaan niin radikaalisti, kuin osakkeet, koska salkun sisältö on hajautettu tehokkaasti eri aloille ja instrumentteihin. Kesän aikana sijoitin myös muutamiin kotimaisiin osakkeisiin, jotka nyt tuottojen suhteen ovat sahanneet aikalailla plusmiinusnollaa. Vielä kuukausi takaperin ajattelin sijoittavani erääseen pieneen kotimaiseen aurinkoenergiayhtiöön, mutta asia on ollut vielä mietinnän alla.

En haluaisi sanoa näin, mutta tällä hetkellä erityisesti kotimaisiin pörssiosakkeisiin sijoittaminen oikeasti pelottaa. Jos vertaa osakkeiden kehitystä tämän vuoden aikana esimerkiksi Suomen ja Yhdysvaltojen kesken, on osakevuosi Suomen osalta ollut todella huono. Mikä myös huolestuttaa (PALJON, anteeksi vaan) on se, millainen valta esimerkiksi nyt vaikkapa Trumpin mielivaltaisilla Tweeteillä voi hetkellisesti olla koko maailman osakemarkkinoihin. Ihan totta, jos saan sanoa suoraan, pitäisi tältä tyypiltä blokata kaikki mahdolliset sosiaalisen median kanavat. Anteeksi nyt vaan hänen kannattajilleen. Mielestäni häikäilemätön ja mielivaltainen somekäyttäytyminen ei kuulu politiikkaan 😀

Ah, nyt päästäänkin suosikki-puheenaiheeseeni, joka myös tuli puheeksi Traders Clubissa. Olen useaan otteeseen kirjoittanut aiheesta ja siitä, millä toimenpiteillä Suomen talous voisi minun (=maallikon :D) mielestäni kohentua ja synnyttää niitä kaivattuja innovaatioita. Juuri viikko takaperin kirjoitin esimerkiksi siitä, kuinka perustulo voisi ajaa tätä asiaa. Suomen ja Yhdysvaltojen ero talouden ja markkinoiden kehityksessä on juuri se, että Yhdysvalloissa on nähty juuri niitä kaivattuja innovaatioita, jotka ovat vaikuttaneet talouteen suotuisasti, vaikkei taloustilanne aina niin vakaa olekaan ollut.

Näen itse suomalaisissa start-upeissa niin paljon potentiaalia, kunhan nämä innovaatiot saataisiin maailmalle. Totuus on kuitenkin, että se vaatii rahaa, paljon. Yhtenä esimerkkinä nyt vaikkapa erilaiset kasviproteiinivalmisteet, härkäpapu- ja nyhtökauratuotteet, jotka olisivat aivan loistavia tuotteita ja edelläkävijöitä myös kansainväliseen jakeluun. Mielessäni olisi myös pari muuta idea Suomen talouden kohentamiseen uusien tuotannon alojen kautta, mutta taitavat mennä sen verran epäsuosittujen mielipiteide puolelle, että jätän tällä kertaa avaamatta asiaa sen enempää.

Ja niin, nämä nyt olivat vain omia mielipiteitäni aiheesta. Moni voi olla asioista hyvin eri kannalla tai pitää taantuman uhkaa turhana hössötyksenä, mutta itse olen todella skeptinen tämän hetkisen tilanteen suhteen.

 

Huolettaako teitä taantuma?

Mihin suuntaan ajattelette Suomen tai maailman talouden kehittyvän?

 

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 5 kommenttia.

Arjen helpompaa maksamista

Kaupallinen yhteistyö: Pivo

Vaikka yleensä pyrinkin olemaan mukana ajankohtaisissa ilmiöissä, nolottaa hieman myöntää, että olen kunnolla tutustunut kaverimaksamiseen vasta tämän vuoden aikana. Ja huhhei, jopas on arki helpottunut maksamisen osalta. Itse en nimittäin pidä käteisen ja tilinumeroiden kanssa säätämisestä sitten ollenkaan. Väittäisin, ettei kovin moni varmasti muista ulkoa loputtoman pitkää IBAN-tilinumeroansa ja onhan se ”mikä sun tilinumero nyt olikaan?”-rumba kieltämättä jo hieman vanhanaikaista. Täytyy myös myöntää, etten nykyään kanna käteistä mukana oikeastaan koskaan (yhtä ruttaantunutta kymppiä lukuunottamatta, joka lojuu lompakossani aivan hätävarana). Miksi siis tehdä asioista vaikeaa jos mahdollista hoitaa ne helpomminkin?

Kesä on piknikkeilyn, juhlien ja illanistujaisten aikaa yhdessä ystävien kanssa. Monet kestittelyt ja yhteiset lahjat maksetaan monesti kimppaan, jakaen kulut jälkeenpäin muiden kesken. Olen itse tyyppi, joka ennemmin toimii itse kulujen maksumiehenä ja jakaa nämä jälkikäteen, kuin alkaisi kuittien kera selvittelemään, että kuka maksaa kellekin ja kuinka paljon. Tiedättekö, koska jokainen on halunnut osallistua maksamalla jotain pientä. Oli sitten kyseessä hotellimajoitus, lennot, mökkiruoat tai vaikka yhteinen synttärilahja ystävälle, maksan sen mielummin itse kokonaisuudessaan ja pyydän muita maksamaan minulle sitten jälkikäteen.

En siis kertakaikkiaan halua tehdä asioista vaikeita tai alkaa tekemään monimutkaisia laskuselvityksiä. Kun on useita osallistujia, on kaverimaksaminen ehdottomasti helpoin tapa toimia. Riittää kun puhelinnumerot ovat tiedossa, niin rahan maksaminen, pyytäminen tai kulujen jako hoituu hujauksessa ilman tilinumeroiden kaivamista. Vaikka tietyllä tavalla tuntuu joskus haikealta, ettei käteistä liiku nykyään käytännössä ollenkaan, on tämä toisaalta myös helpotus. En usko, että monikaan tahtoisi saada enää kaverin lounasrahoja kirjaimellisesti käteisenä? No, kieltämättä en minä ainakaan.

Pivo on kotimainen helpon maksamisen sovellus, joka on ilmainen kaikkien pankkien asiakkaille. Pivo helpottaa arkea esimerkiksi juuri kätevän kaverimaksamisen avulla, jonka kautta maksat tai pyydät muilta rahaa tilillesi pelkän puhelinnumeron avulla. Helppoa! Itse olen todella huono pyytämään kavereilta velkoja tai muistuttelemaan rahojen siirtämisestä, joita ollaan jääty auki vaikka ravintolaillasta, koska jotenkin koen sen nolona. Siksi tykkäänkin itse Pivon Pyydä-ominaisuudesta, jolla voit helposti ja sen kummemmitta selittelyittä laittaa kaverillesi puhelinnumeron avulla pyynnön maksaa summan x vaikkapa edellisviikon illallisesta. Itse pidän Pivosta erityisesti siksi, että se on omanlainen, eli jokaisen Pivo on kovin erilainen, käyttäjästä riippuen. Eli, juurikin sinunlainen 🙂

Pivoon on vastikään tullut myös toivottu Jaa-ominaisuus, jolla voit helposti jakaa kulut tasan useamman henkilön kesken. Pivosta löytyy myös erilaisia sovelluksia, kuten Kotipizza ja Cityshopper (joka on muuten maksuton OP:n omistaja-asiakkaille), jotka tekevät sovelluksen käyttämisestä vieläkin monipuolisempaa. Pivo käyttää myös Siirto-maksua, joka tarkoittaa, että Nordean ja Osuuspankin tilien väliset maksut siirtyvät tilille aina reaaliajassa.

Mihin tilanteisiin koen Pivon erityisesti mahtavana omassa arjessani?

 

Illanistujaiset ja illalliset ystävien kanssa tai perheen kanssa. Esimerkiksi reissussa olemme todenneet, ettei laskujen jakaminen seurueen kesken todellakaan ole mikään itsestäänselvyys – välillä ei siihen edes suostuta. Tällöin olemme itse yleensä harrastaneet matkoilla käteisrumbaa, joka on usein melkoista säätämistä kun jokainen yrittää kaivella sopivaa rahaa pöytään. Varsinkin ulkomailla helpottaa maksaa yhdestä laskusta, jolloin muut ruokailijat voivat helposti siirtää summat takaisin maksajalle kaverimaksuna.

Valmistujaislahjat ja muut muistamiset. Lahjaostokset menevät perinteisesti niin, että yksi käy ostamassa lahjan ja muut osallistuvat jälkeenpäin. Mikä olisikaan helpompaa, kuin laittaa lahjan oston jälkeen maksupyyntö kaikille osallistujille esimerkiksi Whatsapp-ryhmän puhelinnumeroiden avulla? Mutkatonta kaikille, ilman tilinumeroita, käteistä ja ylimääräistä säätämistä.

Perheen sisäiset kulut. Jaamme taloudessamme oikeastaan kaiken puoliksi puolison kanssa. Käymme paljon ruokaostoksilla erikseen ja käytämmekin aktiivisesti nopeaa kaverimaksamista juurikin perheen välisten siirtojen tekemiseen. Laskujen jakaminen, yhteiset hankinnat ja kauppaostokset ovat ehkä ne yleisimmät, joissa siirrämme rahaa toisillemme helposti kaverimaksun avulla.

Lentojen ja majoitusten varaus. Toimin usein matkojen varaajana ja maksumiehenä. Varauksen jälkeen on kätevää laittaa matkakumppanille summa maksupyyntönä Pivon kautta tai jakaa matkakulut tasan isomman matkaporukan kesken jaa-ominaisuudella.

Näen kaverimaksamisen erityisen kätevänä myös reissussa kun tulee maksettua vuorotellen paljon lounaita, illallisia, kahvieväitä, pieniä ostoksia tai vaikkapa aurinkotuolien vuokria rantsussa.

Onko teissä aktiivisia Pivon käyttäjiä?

 

Suosittelen itse lämpimästi kokeilemaan! Sovelluksen lataaminen onnistuu maksutta esimerkiksi täältä.

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Tulevaisuus pelottaa?

Kuluvan parin vuoden aikana olen jollain asteella pelätä tulevaisuutta ja sitä, mihin tämä maailma on menossa. Ilmastonmuutos, talouden loppumaton kasvubuumi ja teknologian kehitys suuntaan, josta en itse rehellisesti ymmärrä yhtikäs mitään. Milloin raja tulee vastaan ja mitä silloin tapahtuu? Ja voiko talous muka todella kasvaa loputtomiin? (Katsoin muuten juuri pari viikkoa sitten Yle Areenasta hyvän dokkarin aiheesta, Ulkolinja: Talouskasvun takaraja. Suosittelen!) Mielessä on ollut jo pitkään kirjoittaa blogiin aiheesta, mutta on tuntunut jotenkin hankalalta hahmottaa ajatuksiani tästä tekstin muotoon, kunnes sitten tänään päätin käsitellä aiheita, joita olen tämän vuoden aikana paljon pohtinut.

Talous perustuu paljolti siihen, että sen mahdollisuudet kasvaa ovat loputtomat. Täytyy myöntää, että vaikka koen tietäväni jotain taloudesta ja rahoitusmarkkinoista, ovat nämä asioita, jotka ovat oikeasti tavalliselle ihmiselle todella vaikeasti ymmärrettävissä. Koko maailman rahoitusjärjestelmä on loppupeleissä niin monimutkainen ja kaikesta muusta irrallaan oleva instanssi, että se tuntuu jopa vähän pelottavalta. Suursijoittajana voit helpostikin manipuloida markkinoita ja vaikuttaa shorttaamalla osakekursseihin. Reilun sadan vuoden aikana on rakennettu järjestelmä, joka ohjaa kaikkea. Poliitikot ja valtioiden päämiehet eivät enää hallitse maita ja maailmaa, vaan talous. Jos on rahaa, on valtaa, koska raha pyörittää maailmaa. Pörssikurssit ovat olleet kasvujohdanteisia viimeiset vajaat 100 vuotta hetkellisiä notkahduksia lukuunottamatta, mutta tarkoittaako se, että näin jatkuu ikuisesti? Työskennellessäni pankissa sijoitustuotteiden parissa, oli yksi asiakkaiden yleisimmistä kysymyksistä se perinteinen ”Voinko menettää kaikki rahani?” Vastasin, että teoreettisesti on kaikki mahdollista, mutta tilanne vaatisi suurinpiirtein sen, että koko talousjärjestelmä kokisi historian pahimman kriisin ja vakaimmatkin pankit menisivät nurin. Nyt kun ajattelen asiaa ”skeptisin silmin”, onko se loppupeleissä täysin mahdoton yhtälö? Ettei talouskasvu jatkukaan hamaan tappiin asti? En itse edelleenkään näe tätä itse kovin todennäköisenä, mutta toisaalta, useat varsin epätodennäköiset tilanteet ovat historiassa toteutuneet.

Luen parhaillani erästä kirjaa, jossa todetaan osuvasti: ”Elämä on kehittynyt niin pitkälle ja tullut niin monimutkaiseksi, että tavallinenkin mies tai nainen tarvitsee suuren määrän varallisuutta voidakseen elää elämää, joka edes lähestyy täydellisyyttä”. (Wallace Wattles) Tämä kiteyttää kaiken. Raha tosiaan ratkaisee sen, millaista elämää elät. Saatko syödäksesi tuoretta ja terveellistä ruokaa, pääsetkö sairastuessasi hoitoon tai onko lapsillasi mahdollisuus kouluttautua. Tuntuu surulliselta, että raha todella on hyvän elämän mittari. Ja toki olen itsekin hommassa mukana,  esimerkiksi sijoittamalla eri sijoitustuotteisiin ja omistusasuntoon juurikin vaurastuakseni. Elääkseni mukavaa elämää ”sitten joskus”. Sitä mukavaa elämää, joka joskus muinoin ei vaatinut rahaa. Raha pakottaa menemään sinne mihin muutkin, koska muuten olet itse se, joka joutuu kärsimään. Pahin pelkoni on juurikin se, että suuryritysten valta kasvaa, rikkaat rikastuvat entisestään ja köyhät köyhtyvät, maailmassa jossa olisi yhä enemmän rahaa käyttää juurikin näiden epäkohtien parantamiseen. Suuret rahamassat ohjataan kuitenkin mielummin kohteisiin, joissa on parempi tuotto-odotus.

Ehkä juuri sen vuoksi tykkään perehtyä ja lukea kaikenmaailman hihhulijutuista;  Astrologiasta, vesimiehen aikakaudesta sun muusta, koska haluan uskoa hyvään ja siihen, ettei tulevaisuus käänny meitä vastaan. Mitään kovin radikaalia tuskin tulee tapahtumaan oman elinikäni aikana, joten miksi siis turhaan menettäisin yöuniani miettimällä sitä päivää kun tekoäly valtaa maailman ja tuhoaa ihmiset. Okei, hieman kärjistettynä, mutta silti. Jos katsotaan kuinka nopeasti teknologian kehitys on edennyt jo muutamassa vuosikymmenessä, ei ole lainkaan mahdotonta, että pian kehitetään oikeasti mullistavia ratkaisuja. Hurjaa ajatella, että pari sataa vuotta taaksepäin tiedettiin hädintuskin mitä sähkö on, nyt taas kehitellään 5G-verkon kaltaisia virityksiä.

Vaikka esimerkiksi tekoälyn myötä päästään monessa asiassa aivan uusiin ulottuvuuksiin, suhtaudun aiheeseen jotenkin todella varauksella. Moni hehkuttaa tekoälyä ja sen mahdollisuuksia upeana juttuna ja osittain se varmasti sitä onkin, mutta silti joku asiassa häiritsee. Ehkä se olen vain minä, joka nuorempana pelkästi Terminaattoria kuollakseen, koska pahin pelkoni jo tuolloin oli se, että koneet ottavat maailmassa vallan, vaikka Terminaattori nyt noin leffana onkin melko koominen. Yksi kauheimmista painajaisista, joita olen nähnyt (joskus ala-asteella tosin :D) oli, että terminaattori jahtasi minua jossain tehtaassa. Haha! Muistan tuon unen edelleen. Lääketieteen ja teknologian innovaatiot varmasti helpottavat monen elämää, vähentävät päästöjä ja pidentävät elinikää, mutta millä hinnalla? Mitä tapahtuu kun algoritmit jyräävät tunteet ja inhimillisyyden? Mikä on meidän rooli maailmassa?

Täytyy myös mainita geenitestit, joita oikeastaan kuka tahansa voi nykypäivänä tilata netistä. Tutkia omaa genetiikkaa, perimää tai alttiutta  sairauksille tai solumuutoksille. Itsekin olen jonkun aikaa miettinyt, että pitäisikö tilata testi, ihan silkasta mielenkiinnosta? Genetiikka ja DNA nimittäin kiinnostavat aiheena valtavasti. Silti vähän jännittäisi ”lahjoittaa” omaa DNA:tani vieraalle taholle käyttöön, koska jotenkin mietityttää, mihin tarkoituksiin DNA-pankkien materiaalia joskus tulevaisuudessa käytetään (heh, olenhan sanonut, että salaliittoteoriat ovat juttuni). Raskausaikanahan jouduin tarkempiin tutkimuksiin vauvan pienen koon vuoksi ja lääkäri antoi vaihtoehdoiksi lapsivesipunktion tai verinäytteestä otettavan NIPT-testin, jota itseasiassa stressihöyryissäni olin muutenkin tutkinut netistä alkuraskaudesta. No, about raskausviikolla 22 ei ihan kamalasti houkuttanut lapsivesipunktio keskenmenoriskin vuoksi, joten päädyin NIPT-testiin. Testi analysoi siis äidin veren kautta tietyt yleisimmät kromosomihäiriöt (laaja NIPT lisäksi muita, harvinaisempia oireyhtymiä), sekä lisäksi mm. lapsen sukupuolen. Vaikka itselleni tehtiinkin toimenpide lääkärin suosituksesta, voi kuka tahansa nykyään ”testata” lapsensa mahdollisia terveyspoikkeamia sikiö-DNA:sta yksityisellä lääkäriklinikalla. Jos jo nyt voidaan kartoittaa suurella todennäköisyydellä (ja riskittömästi) syntymättömän lapsen terveyttä, mikä on tilanne kymmenen vuoden päästä?

Eihän kukaan tietenkään tahdo sairasta lasta, mutta ajatus täydellisistä supervauvoista tuntuu kieltämättä luonnottomalta ja epäreilulta. Kuka nyt edes haluaisi tietää valmiiksi lapsensa alttiudet sairastua litanjaan asioita? Sekä mahdollisesti asioita, joita edes normaali ihminen ei edes aikuisiässä tiedä itsestään? Ja kuinka paljon haluaisin oikeastaan itse tietää? No, ehkä juuri sen, mitä tuo testi omalla kohdallani tarjosi. Johtaako tämä siihen, että ne keillä on rahaa, kehittyvät jatkossa terveiksi ja täydellisiksi yksilöiksi. Mitä enemmän lääketiede kehittyy, sitä hysteerisempiä ihmiset ovat erilaisten sairauksien suhteen. Itsekin toki odotan mielenkiinnolla uusia innovaatioita, ihmelääkettä syöpään ja toisaalta myös laajempaa tutkimustuloksia lääkkeettömien valmisteiden, kuten CBD:n käytöstä oireiden ja sairauksien hoidossa.

 

Mitä enemmän näihin aiheisiin on perehtynyt, sitä skeptisemmäksi on muuttunut. Onko kehitys ansa vai tie onneen? Se jää nähtäväksi!

 

Semmoisia kevyitä pohdintoja tälle perjantaille 😀

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Pienyrittäjyyden plussat ja miinukset

Olen kirjoittanut paljon yrittäjyydestä siihen itse ryhdyttyäni ja asia, joka on ilahduttanut minua oikein todenteolla on juurikin pienyrittäjyyden, erityisesti naisyrittäjyyden yleistyminen. Nykyään on varsin yleistyvä trendi siirtyä palkkatöistä yrittäjyyteen ja ehkä tämä kertoo jotain myös sukupolvestamme. Yrittäjyys koetaan positiivisena mahdollisuutena, eikä sitä enää pelätä samalla tavalla, kuin menneinä vuosina kun vanhemmat pelottelivat tarinoilla konkursseista ja lamasta. Lähivuosina on tietoliikenteen kehittyessä ilmaantunut myös täysin uusia mahdollisuuksia yrittäjyyteen. Yrittäjäksi ryhtyminen ei enää välttämättä tarkoita konkreettisen kivijalkaputiikin avaamista, vaan voit olla freelancer, tehdä nettikauppabisnestä tai jopa työskennellä asiakkaille toisella puolella maapalloa. Oikeastaan vain oma mielikuvitus on nykyään rajana.

Monelle yrittäjyys mahdollistaa tietynlaisen vapauden ja luulen, että tämä on useimmiten se syy, miksi yrityksen perustaminen monien mielestä tuntuukin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Mahdollisuus olla itsesi herra, mutta toisaalta myös se tulosvastuun taakka, joka kohdistuu tottakai sinuun itseesi. Olen sitä mieltä, ettei yrittäjyys välttämättä ole kaikkia varten. Se vaatii tietynlaista pinnaa, pitkäjänteisyyttä, kykyä joustaa taloudessa, osata organisoida ja sietää painetta. Ei varmasti tule kenellekään yllätyksenä, ettei yrittäjyys totisesti ole aina helppoa, mutta kaikessa on ne hyvät ja huonot puolensa. Ja samalla, jokaiselle löytyy myös se itselleen parhaiten sopiva vaihtoehto, oli se sitten toimia yrittäjänä tai palkansaajana. Ei tässä ole mitään oikeaa tai väärää valintaa 🙂 Pakko paljastaa, että välillä tunnen edelleen hieman ristiriitaisia tunteita yrittäjyyden suhteen. Joskus tuntuu, että pääsisi yksinkertaisesti niin paljon helpommalla työntekijänä. Heräät, lähdet aamulla töihin päiväksi ja se on siinä, työ ei seuraa sinua iltoihin tai viikonloppuihin (ainakaan toivottavasti). Mutta sitten taas, kun on kerran päässyt yrittäjyyden makuun, tuntuu kieltämättä ahdistavalta ajatus siitä, että olisit sidottuna jonkin toisen aikatauluihin ja määräyksiin. Yrittäjänä vapaus on nimittäin se kaikkein suurin plussa.

Itselleni muotoutui ajatus yrittäjyydestä hiljalleen, sanotaanko parin vuoden aikana. Yhtäkkiä koko visio olikin täysin selvä ja siitä se sitten lähtikin. Täytyy kuitenkin paljastaa, etten vielä viisi vuotta sitten olisi voinut kuvitellakaan itseäni yrittäjäksi. Se jopa ahdisti, yhtenä syynä juurikin se pienyrittäjyyden huono maine, joka meillä Suomessa on ollut. Ettei yrittäjänä menesty ja ettei se kannata. Toki oma liikeidea ja toimiala merkitsee paljon kannattavuuden suhteen, mutta olen itse sitä mieltä, ettei voi koskaan tietää jossei kokeile. Jos mielessä on pitkään hautunut jokin liikeidea, jolle voisi olla markkinalla sijaa, kannustan ehdottomasti kokeilemaan siipiään sen suhteen! Pahimmassa tapauksessa kadut jälkeenpäin. Oma haaveeni on tällä hetkellä se, että yrittäjyyteni kannattaisi jossain vaiheessa siinä määrin, että voisin tehdä sitä pidemmän aikaa ulkomailta käsin, jolloin voisimme muuttaa perheen kera ainakin joksikin aikaa pois Suomesta. Tulihan tätä juuri testattuakin jo vajaan 3kk ajan maailmanympärysmatkalla.

Listasin muutamia pienyrittäjyyden plussia ja miinuksia..

Plussat:

 

Voit työskennellä missä tahansa, milloin tahansa. Itse aloitan hommat yleensä aamuisin klo 6-7 välillä, iltavirkku taas voi tykätä organisoida työnsä iltoihin. Parasta on ehdottomasti se kun saat tehdä hommat juuri siihen aikaan ja siinä paikassa, kun itse koet kaikkein mieluisammaksi. Oli se sitten kotisohvalta tai toiselta puolelta maapalloa. Tänään teen hommia kotona, ensi viikolla Balilta.

Olet itsesi herra. Tässä seikassa on toki kaksi puolta, mutta itsenäisyys on minulle itselleni todella tärkeä seikka. Se, ettei työni pyöri byrokraattisten toimintatapojen tai muiden ihmisten työskentelytapojen ympärillä, vaan saan itse päättää mitä teen ja miten teen.

Päätät itse kuinka vähän tai paljon teet töitä. Tottakai yritystoiminnan tulee tuoda rahaa pankkitilille, mutta on paljolti yrittäjästä ja tämän sen hetkisestä elämäntilanteesta kiinni, mihin haluaa panostaa juuri silloin. Toimeenhan on tultava myös taloudellisesti, mutta yrittäjä päättää itse, tekeekö töitä vain sen verran, että pärjää vai onko tarkoituksena takoa isoja rahoja. Valintoja, valintoja! Parasta on kuitenkin se, että yrittäjänä on mahdollisuus mukauttaa työnsä niin, että se soveltuu hyvin juuri sen hetkiseen elämäntilanteeseen ja resursseihin.

Saat tehdä asioita, joista oikeasti nautit. Yrittäjänä on oltava todellinen intohimo tai kutsumus siihen, mitä tekee. Ei yritys muuten menesty!

Yrittäjyys opettaa paljon. Erityisesti vastuuta, organisointikykyä ja ennen kaikkea ahkeruutta. Sitä, että voit vaikuttaa menestykseen ja työsi tulokseen juurikin sillä omalla panoksellasi.

Miinukset:

 

Toimeentulo ja raha stressaa ajoittain. Teen säännöllisesti laskelmia tuloista ja menoista. Silti, välillä tulee huonompia kuukausia, sitten taas parempia ja näiden välillä on osattava tasapainotella. Tällä hetkellä en esimerkiksi tiedä lainkaan, mitä teen esimerkiksi 3kk päästä, joten välillä tuleva toki pistää jännittämään. Näissä tilanteissa tulee muistaa, että olet itse vastuussa tuloksesta, mutta toisaalta sitten, omaan pussiin tekeminen motivoikin kyllä melko tehokkaasti

Yrittäjänä tulee sinun jatkuvasti kehittyä, keksiä uutta ja suunnitella tulevaa. Välillä tämä voi olla raskasta, mutta olen itse todennut, että parhaimmat ideat tulevat silloin, kun niitä vähiten odottaa. Tottakai tämä pätee  varmasti yleisestikin nykypäivän työelämässä, mutta yrittäjänä olet itse vastuussa tulevasta, eikä kukaan suunnittele sitä puolestasi tai tuo valmiita ideoita eteen, saati sitten tule kertomaan, mitä sinun tulisi tehdä ja miten. Yrittäjänä täytyy pitkälti selviytyä itse, ottaa asioista selvää ja toimia.

Yrittäjä ei lomaile. Pakko sanoa, että olen näiden 10 blogivuoden aikana tottunut tähän faktaan melko tehokkaasti. Blogi kun on kulkenut mukana lomilla, reissuissa ja viikonlopuissa, nykyään se on jopa itsestäänselvyys. Silti, työ on työtä ja on osattava itse vetää tietyt rajat työn ja vapaa-ajan välille. Itselleni tämä on tarkoittanut esimerkiksi sitä, että pyrin pitämään viikonloppuisin somevapaita päiviä ja yritän tehdä iltaisin mahdollisimman vähän töitä.

 

Tuntuuko yrittäjyys teistä ajatuksena pelottavalta, hankalalta vai onko se ollut elämänne paras päätös? 🔮

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 5 kommenttia.