Julkaistu

Kaikki tähänastiset työpaikkani ja paljonko olen niissä tienannut?

Blogeissa pyöri joskus postauksia aiemmista työtehtävistä ja siitä, millaista palkkaa niistä on saanut. Yleisesti olen kirjoittanut paljon työelämästä ja myös palkasta, mutta varsinaisesti en ole koskaan eritellyt täällä työtehtäviäni ja paljonko niistä on tienannut.

Neule / omatekoinen (ohje täällä)

Housut / Gina Tricot (ostettu 2011)

Nilkkurit / Acne

2006-2007. Eka työpaikkani oli myyjänä Spirit Storessa ja tuolloin samaan ketjuun kuuluneessa Warehousessa. Tykkäsin kyllä myyjän työstä ihmisten parissa, sekä varsinkin muotibrändien kanssa. Diesel, Tiger of Sweden, Killah, Vagabond, J. Lindeberg, G-Star ja mitä kaikkia noita merkkejä silloin olikaan valikoimissa vaatteista kenkiin ja asusteisiin. Ja kyllä, tämä oli ihkaensimmäinen työpaikkani. En siis tätä ennen ollut tehnyt edes kesätöitä. Enkä edes tiedä miksi, koska olen kuitenkin aina ollut kunnianhimoinen ja ”haaveillut” työnteosta. Toki olin ollut yläasteella TET:issä ja panostin aina TET-paikoissa ihan täysillä, jotta saisi hyvät arvostelut. Ehkä sitä halusi keskittyä kouluun ja sitten chillailla kesät. Lukion jälkeen meni kesä pääsykokeisiin (muka) lukien, mutta sen jälkeen pidin välivuoden ja menin töihin. Spiritissä tein noin 30h työviikkoa. Palkka oli vielä tuolloin kaupan alalla todella vaatimatonta, olikohan tuntipalkkani jotain 7-8e. Käteen jäi verojen jälkeen ehkä jotain tonnin hujakoilla, ehkä hieman reilu tonni.

Ekan työni jälkeen opiskelin hetken välivuoden jälkeen ammattiopistossa matkailuvirkailijaksi, joka oli joku ihmeen hetken päähänpisto sen jälkeen kun ovet kielitieteisiin eivät laiskan lukemisen jälkeen ihan auenneet. Tuo koulu oli lukion jälkeen kyllä yhtä pelleilyä ja jätin koulun kesken noin puolen vuoden jälkeen saatuani muita töitä. Koulun aikana ehdin tosin tehdä lyhyen harjoittelun Sokos Hotellin aamupalalla ja lounaalla. Sen jälkeen voin sanoa, että ravintola-ala ei ole minun juttuni, vaikken työn suhteen kovin nuuka sinänsä ole ollut.

2008. Hetken amistelun jälkeen pääsin osa-aikaiseksi Jyväskylään uuteen Gina tricotiin, joka oli silloin 20-vutoiaana ihan unelmien täyttymys! Tein muistaakseni yleensä noin 1-4 vuoroa viikossa. Spiritiin verrattuna oli työ todella erilaista, koska työporukka oli sen verran isompi ja työtehtävät enemmän pilkottu osiin. Oli kassavuoroa, sovarivuoroa, varastovuoroa.. Sinänsä tosi kivaa, että päivissä oli vaihtelua ja tuolloin tuli kyllä ostettua melkoisesti vaatteita… Kaupan alallahan palkka nousee kokemusvuosien myötä ja tällöin taisin saada jotain 9-10e tuntipalkkaa. Kuussa ehkä 400-800e tilejä, joilla ei kyllä juhlittu, koska en tehnyt ohella myöskään muita töitä, enkä nostanut mitään tukiakaan. Jotenkin sitä vaan tuli toimeen todella pienellä. Toisaalta oli vuokrakin tuolloin jotain 200e paikkeilla. Ehdin olla Ginassa noin 6kk, kunnes pääsin ammattikorkeaan kuluttajarestonomi-opintoihin ja samalla hain ystäväni vinkkaamana paikkaa Glitteristä paremmalla tuntisopparilla ja pääsinkin sinne.

2008-2011. Noh, Glitter vasta olikin parhautta! Todella ihana pieni työporukka, ihanan kannustava esimies ja yleisesti aivan loistava yrityskulttuuri. Yleensä meitä oli hieman kiireestä ja päivästä riippuen 2-3 henkilöä töissä ja työpäivät vierähtivät usein tosi nopsaa. Tykkäsin hurjasti olla Glitterissä ja siellä vierähtikin reilut 3 vuotta. Sinä aikana tein myynnin ja esillepanon lisäksi esimiehen lomituksia, tilauksia ja olin myös mukana liikkeen uudistusproggiksessa. Tein vaihdellen noin 10-30h viikossa amk-opintojen ohella ja olivathan ne viikot melko pitkiä. Kasiin kouluun, koulusta töihin ja kotiin siinä 20:30 aikoihin illalla. Ympäri kellon siis. Niinä päivinä kun en ollut töissä, oli toki pidempää koulupäivää ja muita kouluhommia. Ja tässä vaiheessahan kirjoitin jo ahkerasti blogiakin. Olin tuntipalkalla, joka oli noin 10e/h (vitsi kun en enää edes muista!) ja sain kuukaudessa palkkaa useimmiten ehkäpä 400-700e, hieman kuukaudesta ja vuoroista riippuen. Ihan kivaa lisää siis opintoihin. Näinä vuosina aloin myös tienata pieniä summia blogilla, sanotaanko että liikuttiin ehkä alkuun semmoisessa 100e/kk. Ja Glitter-vuosien aikana vaihdoin amk-opinnnot tradenomi-puolelle, jonka koin restonomipuolta huomattavasti kiinnostavammaksi.

2011-2012. Muutin Helsinkiin harjoittelupaikan perässä. Olin niin innoissani, vaikka olikin haikeaa ottaa loparit Glitsusta. Työskentelin Mandatum Lifessa henkilövakuutusten parissa. Maksoin ihmisille korvauksia henkilövakuuutuksista, neuvoin ja laadin päätöksiä. Aivan ihana työpaikka ja työporukka! Harjoitteluni kesti 5kk, jonka jälkeen tarjottiin vuorotteluvapaasijaisuutta toiselta osastolta. En voinut ottaa paikkaa vastaan, koska en vielä koulun kirjoilla voinut listata itseäni työttömäksi työnhakijaksi. Sain saman konsernin sisältä vakkaripaikan muualta, jonne sittemmin menin töihin. Pitkät työmatkat Espooseen, kuormittava työ ja yleinen viihtymättömyyden fiilis. Ainoa paikka ikinä, jossa en ole tykännyt olla töissä. Muutaman kuukauden jälkeen lopetin, sain uuden työpaikan pankista loppukesälle ja siihen asti työllistin itseni kesän 2011 ainoastaan blogilla. Vakuutusalalla sain kokopäivätyöstä palkkaa muistaakseni noin reilut 2200-2300e/kk+ lounasetu. Lisäksi tein myös muutamia keikkavuoroja Glitteriin täällä Helsingissä, mikä nyt sinänsä oli kyllä hölmö päähänpisto, koska oikeasti ei olisi edes ollut aikaa. Työnarkomaaniko?

2012. Aloitin pankin konttorityössä Nordeassa. Alusta alkaen tykkäsin hurjasti varsinkin siitä, että pääsin tapaamaan erilaisia ihmisiä. Myös kiinnostus rahoitusalaan kasvoi tässä vaiheessa hurjasti, myös henkilökohtaisella saralla. Pankkityöstä itsessään olen tehnyt postauksen täällä. Olin kaksi vuotta konttorityössä, ensin ihan perus ”nappineukassa”, sitten ajanvarauksessa ja viimeisenä avainasiakaskonttorissa, jolloin otin välillä vastaan asiakkaita ja hoidin pääasiassa back office-juttuja, asiakaskontaktointia ja myynnin tukea. 2013 valmistuin tradenomiksi ja seuraavana vuonna alkoi konttorihomma ottaa päähän. Hain muita hommia talon sisältä ja sain paikan Account Managerina Tanskan osakemarkkinan osakekaupan selvityksestä (I know, ei kerro varmasti mitään…). Asiakkainani oli instituutioita ympäri maailmaa, jotka halusivat treidata tanskalaisia osakkeita. Tykkäsin työstä hurjasti ja meillä oli ihan mieletön porukka. Hulluteltiin töissä ja keksittiin mitä älyttömämpiä juttuja ja jäyniä, töihin oli ihan mielettömän kiva mennä. Työn vaativuuteen ja vastuuseen nähden oli palkka mielestäni äärimmäisen huono, 2500e. Työkieleni oli Englanti ja välillä joutui selvittelemään ties mitä monimutkaisia kuvioita toiselle puolelle maailmaa. Olin myös töissä pyhinä, jolloin markkina oli auki Tanskan pyhien mukaan.

Osastolle tuli yllättäen YT-uhka, sen myötä hain paikkaa muualta ja pääsin rahapesun asiantuntijaksi. Kuulostaa niiiin paljon mielenkiintoisemmalta, kun mitä todellisuudessa on, mutta ihan ok perushommaa. Palkka oli siihen astisista hommista paras (muistaakseni 2800e), tosin silti todella huono ottaen huomioon, että työtehtävä oli määritelty rahoitusalan asiantuntijatehtäväksi. Aiempi osakemarkkina-työni oli ollut kuitenkin huomattavasti vaativampaa, mielenkiintoisempaa ja haastavampaa, vaikka palkka olikin huonompi. Hassu kuinka välillä menee niin päin. Tässä vaiheessa tulin raskaaksi ja ehdin olla tässä työssä loppupeleissä noin 8kk, kunnes jäin äitiyslomalle. Äitiysloman jälkeen hoitovapaalle, jonka jälkeen sanouduin irti, koska paluu tuohon työhön ei inspiroinut ja olin kevään mittaan haistellut uusia uratuulia.

Syyskuun alussa aloitin virallisesti nykyisessä työssäni. Tein tammikuussa postauksen nykyisestä työstäni ja se löytyy täältä. Teen siis tulospohjaista onlinemarkkinointia ja myös vaikuttajaviestintää. Päivät ovat todella vaihtelevia, välillä teen työtä myös kellonaikoihin, joina en välttämättä haluaisi töissä, esimerkiksi ideoinnin ja ajatuksen tasolla. Noh, paras työ ikinä ja jokainen päivä on aina yhtä kiva. Tällä hetkellä saan kuukausipalkkaa ja lisäksi tienaan epäsäännöllisen säännöllisesti jotain tuloja blogistani, yhteensä noin nelosella alkavan summan. Asia, joka äitiysloman aikana herätti, oli se kuinka palkat oikeasti vaihtelevat alan mukaan. Jos haluaa oikeasti tienata, ei esimekiksi rahoitusalan perusduuni ole tosiaan se paikka. Itselläni oli opiskeluaikoina se kuva, että rahoitusalalla tienaa, mutta noup. Ei ainakaan niissä paikoissa, joissa itse olen ollut.

Loppupeleissä työ on melko vaativaa ja tavoitteet ovat korkeat, silti palkitseminen ei ole ehkä (omasta mielestäni) ihan samalla tasolla. Enkä tarkoita, että se menisi niin, että mitä suurempi palkka, mitä parempi työ. Olen todella tehnyt työtä, jota olisin voinut tehdä pienemmälläkin palkalla ja sitten sitä, joka on ollut sen verran tympiinnyttävää, ettei ole kokenut palkan olevan samassa linjassa työn kanssa. Tietysti palkat ovat aina siinä määrin suhteellisia, että joku toinen voi olla täysin tyytyväinen summaan x, kun sama palkka on toiselle ”huono”. Onko palkalla nyt oikeasti edes väliä? Itselleni tärkein juttu työssä on edelleen se, että tekee jotain mistä pitää, hyvien tyyppien seurassa. Toki, kyllä se palkkakin aina motivoi, ainakin minua.

Noh, nyt saa anonyymisti puhua palkoista. Kerroin omistani, joten kertokaa te omanne! Mitä teette ja paljonko tienaatte?

 

Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 78 kommenttia.

Julkaistu

Suuren unelman tavoittelua säästämällä ja vaurautta tuova kristallini

Olen monesti kirjoittanut täällä unelmistani ja siitä kuinka niitä tulisi aina pyrkiä tavoittelemaan. Toki jotkut asiat voivat olla lottovoiton tavoin melko utopistisia tai muuten vaan vaatia toteutuakseen melkoista rohkeutta, mutta loppupeleissä melko harva asia on oikeasti mahdotonta toteuttaa ja saavuttaa, jos vain tekee tarpeeksi töitä niiden eteen. Tai edes jotain pieniä juttuja, jotta saattavat askeleen lähemmäs omaa unelmaa.

Eräs oma unelmani on viime kuukausina alkanut taas vaihteeksi nousta pinnalle. Nimittäin ulkomaille muutto tai edes muutaman kuukauden maailmanympärysmatka. Olen yleisesti melko suunnitelmallinen ihminen, mutta olen alkanut jopa asennoitua tilanteeseen, jossa lähtisi muutamaksi kuukaudeksi jonnekin ja antaisi fiiliksen kuljettaa eteenpäin eri paikkoihin. Asia, joka itseäni ahdistaa on juuri paikalleen juurtuminen. Semmoinen paikallaan junnaava arki, jolloin eteenpäin ajava elementti on joku tulevaisuudessa häämöttävä lomamatka. Arki on useimmilla tietysti semmoista tasapaksua, varsinkin perhearki tuo elämään tietynlaiset pakolliset rutiinit. Eihän elämän tietenkään tarvitsisi olla semmoista ja tietysti ratkaiseva juttu on aina ne valinnat, joita itse tekee ja yleisesti kuinka itse suhtautuu omaan elämäänsä.

Aloin kirjoittamaan tätä postausta eilen aamulla. Sen jälkeen suuntasin Joutsenmerkin sijoitusaamuun kuulemaan uusista vastuullisista sijoitusrahastoista ja mielenkiintoisia juttuja sijoittamisesta noin yleisesti. Vaikka olenkin itse säästänyt ja sijoittanut säännöllisesti vuosia, sekä myös työskennellyt näiden juttujen parissa, on pieni muistuttelu aina itselleenkin tärkeää. Miksi säästää, varsinkin juuri pitkässä juoksussa? Vaikka suositus onkin säästää sekä sitä varsinaista puskuria yllättäviä juttuja varten ja sitten taas pidemmällä aikavälillä, on itselläni ymmärrettävästi pääfokus juurikin tuossa pidemmän aikavälin säästämisessä rahastoihin. Alunperin piti raapustaa ihan vain niistä unelmista, mutta eilisen jälkeen nousivat pinnalle enemmän ajatukset juurikin niihin unelmiin säästämisen kannalta.

Olen aikaisemmin herätellyt teitä miettimään omia kulutustottumuksianne, miettimään mihin se raha oikeasti kuluu. Aina täytyy kuitenkin löytyä pieni budjetti myös niille elämän iloille ja hemmottelulle. Vaikka itse paasaankin säännöllisin väliajoin säästämisestä, en juurikaan säästä tilille. Sanoisinko, että käyttötileillä on yleensä vaihdellen aivan maksimissaan 500-2000e ”ylimääräistä” rahaa, loput ovat sijoitettuna eri kohteisiin ja niistä en kyllä hevillä rahaa nosta. Ainoan kerran kun olen joutunut nostamaan sijoituksiani oli äitiyslomalla kun nostin 500e reissurahaa Ranskaan.

Kaikkea en suinkaan sysää rahastoihin vaan totuus on, että pääasiassa nuo likvidit säästöt kuluvat matkustamiseen. Se on suuri intohimoni ja juuri se juttu, johon oikeasti haluan laittaa rahaa. Havaijin ja Kalifronian reissua varten haalin kasaan useita tonneja tilille, yksinkertaisesti kovalla työllä, miettimällä valintojani ja juuri niitä menoja. Eilen juuri mietinkin, että jösses mitä summia sitä saisikaan säästettyä, jossei reissaisi! Mutta se ei taas ole sitä elämää, jota haluaisin elää. Jonkun toisen mielestä voi olla turha ajatus laittaa rahaa matkailuun, joka ei ole samalla tavoin konkreettinen asia, kuten nyt vaikka auto, kesämökki tai mikä tahansa muu ostettava hankinta. Jos nopeasti lasken, kuluu minulla vuodessa matkusteluun kokonaisuudessaan karkean arvion mukaan varmasti lähes 10 000 euroa. Jösses! Enpä ole aikaisemmin edes ajatellut summaa vaan elänyt sen mukaan, että niistä asioista, joita haluan tehdä, en pihistele. Toisaalta, kuinka paljon matkustaminen sitten antaakaan. Sitä ei nimittäin rahalla mitata. Ja vaikka onkin suuret summat kyseessä, ei kyllä harmita ainutkaan euro, joka on matkailuun kulunut.

Ja nyt myös paljastan: En itse säästä aktiivisesti eläkerahastoon. Ajatus eläkesäästämisestä suoraan sanoen ahdistaa. Siksi olenkin kiertänyt ajatuksen ja valinnut sijoituskohteeni niin (suuri osakepaino), että ne soveltuvat hyvin myös todella pitkän aikavälin sijoittamiseen. Näin olen pääni sisällä saanut kierrettyä tuon ajatuksen eläkesäästämisestä. Oma suunnitelmani eläkesäästämisen suhteen on ostaa seuraavan 10 vuoden sisällä 1-2 sijoitusasuntoa, jotka toivon mukaan olisivat eläkeiässä velattomia. Näin voin myydä asunnon ja elellä noilla varoilla tai vaihtoehtoisesti jatkaa vuokraustoimintaa ja saada sitäkautta lisätuloa eläkkeellä. Omaan mieleeni tämä on ehdottomasti houkuttelevampi vaihtoehto kun virallinen eläkerahasto.

Jos palaan takaisin alkuperäiseen aiheeseen, on oma tavoitteeni säästämisen suhteen juurikin tavoitella niitä unelmia. Pyrkiä tilanteeseen, jossa voisin vain tehdä päätöksen lähteä maailmanympärysmatkalle, koska olen säästänyt siihen rahaa. Pidempi reissu on juttu, joka on viime aikoina yhä enemmän pyörinyt mielessäni. Tiedättekö, lähteä esimerkiksi pariksi kuukaudeksi jonnekin, välttämättä suunnittelematta niin tarkkaan mikä seuraava kohde on? Tämä ei välttämättä ole ajankohtainen juttu tänä tai ehkä ensi vuonnakaan, mutta siksi onkin hyvä varautua jo nyt. Toisaalta jarruttavia tekijöitä on.. Vuosien päästä lapsemme oppivelvollisuus, lisäksi meillä on kaksi koiraa. Omistusasunto ei sinänsä ole mielestäni mikään este. Helpompihan se on vaihtoehtona, kuin vuokra-asunto, jonka suhteen on kaksi vaihtoehtoa: Maksat täyttä vuokraa tai muutat pois ja raahaat omaisuutesi varastoon. Omistusasuntoon voi ottaa helposti alivuokralaisen tai sitten vain maksaa asuntolainasta pelkkiä korkoja. Suurin unelmani olisi järjestää asiat ja elämäni semmoiseen tilanteeseen, että voisin työskennellä toiselta puolelta maapalloa tai mistä tahansa. Elää elämää lämpimässä, edes kerran. Rakas perheeni tietysti mukana. Tai vaihtoehtoisesti järjestää tilanne taloudellisesti säästämällä siihen, että voisi viettää jopa puoli vuotta kertakaikkiaan tehden ei mitään. Tai ei ainakaan mitään, mitä ei oikeasti halua, vaan olla vaan ja toteuttaa itseään mielekkäällä tavalla, nauttia elämästä täysillä ja keskittyä itseensä, sekä rakkaimpiinsa. Tärkein juttu on mielestäni se, että ylinpäänsä on haaveita, niitä mitä kohden tavoitella. Asioita, jotka toimivat arjen motivaattoreina.

Sain nimittäin eilen itse hurjaa lisäinspistä säästämiseen ja kevään missio olisi testailla myös uudenlaisia sijoituskohteita, sekä myös nostaa kuukausittain säästettävää summaa 🙂 Eilisen sijoitusaamun jälkeen aloin myös enemmän miettiä sijoittamisen vastuullisuutta. Sitä, että haluan sijoituksillani tehdä tietynlaisen valinnan ja vaikuttaa. Pyrkiä jatkossa siis valitsemaan sijoituskohteeni vastuullisemmin, koska asiat, joita en halua tukea, ovat esimerkiksi aseteollisuus, tupakkateollisuus tai muut arveluttavat tahot. Kävinkin heti katsomassa omia rahastojani ja oman pankkini sivuilla oli merkintä, että vastuullisuus ja ESG-periaatteet ovat otettu huomioon kaikissa rahastoissa. Hieno homma!

Ja hei, vaikka nämä kuvat kivistä ja kristalleistani eivät sinänsä liity aiheeseen mitenkään, liittyy tämä sitriini kyllä! Sitriinin sanotaan nimittäin olevan erityisesti varallisuuden ja uramenestyksen kannalta onnea tuova kivi. Jos toivot menestystä bisnekseesi, urallesi, motivaatiota työelämään tai muuten vaan taloudellista onnea, on sitriini ehdottomasti oikea kivi työpöydälle 😉 Sen nimittäin sanotan lisäävän luovuutta, tuottavuutta ja auttavan saavuttamaan unelmia, sekä muuttavan negatiivisia ajatuksia positiivisiksi. Sitriini ei ainoastaan auta tuomaan taloudellista onnea ja vaurautta, vaan myös säilyttämään sitä. Myös taiteilijoille ja luovaa työtä tekeville suositellaan sitriiniä luovuutta lisäämään, ei siis ainoastaan puhtaassa bisesmielessä, vaikka kivea kutsutaankin nimellä the merchant’s stone. Oli niin tai näin, ainakin on kaunista katseltavaa läppärillä näpyttelyn ohessa, hehe.

Mietinkin varovaisesti tiedustella, että kiinnostaisiko teitä postaus kristalleistani? Mihin tarkoitukseen mikäkin on ja mihin niiden sanotaan auttavan? 🙂

Ja sitten itse aiheesta: Motivoivatko unelmat teitä säästämään?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 22 kommenttia.

Julkaistu

Rikas vai köyhä?

En ole koskaan mieltänyt itseäni rikkaaksi, mutten kyllä erityisemmin köyhäksikään. Todellisesta rahapulasta en ole juurikaan joutunut kärsimään. Siis semmoisesta, jolloin ei olisi ollut varaa ostaa ruokaa tai maksaa laskuja, mutta toisaalta ei aina ole jäänyt ylimääräistä rahaa säästöönkään. Miellän itseni melko keskiverto-suomalaiseksi. Keskituloiseksi, joka ostaa S-ketjun kaupasta perusjuttuja, vertailee vaippapakettien hintoja ja kilpailuttaa palveluiden hintoja. On nuuka rahoistaan, mutta panostaa silti mielellään niihin asioihin, joita elämässä arvostaa. Matkusteluun, pieniin arjen hemmottelujuttuihin, laadukkaisiin ja kestäviin vaatteisiin. En myöskään aina välitä ruokakaupan laskusta ja suhtaudun ruokakuluihin sillä asenteella, että menee mitä menee. Edes opiskeluaikoina en juurikaan jaksanut nuukailla ruokien suhteen vaan ostin paljolti sitä mitä halusin, toki tietyistä tuotteista suosin edelleen edullisempaa. Ruoka on kuitenkin yksi asia, jonka suhteen en jaksa pihistellä.

Miten sitten määritellään ”rikkaus” tai ”köyhyys”? Toki ensimmäisenä tulee varmasti mieleen tehdä päätelmä tulotason perusteella, mutta oman näkökulmani mukaan ovat kumpikin näistä loppujen lopuksi vain mielentila ja kiinni omasta suhtautumisestaan elämään. Köyhä voi elää monin tavoin rikasta elämää, kun taas rikas todella köyhää elämää. Kaikki on oikeastaan kiinni ihmisestä itsestään ja kuinka asioita katsoo. Pienituloinen saattaa haaveilla siitä, että olisi varaa käydä kampaajalla, kylpylöissä tai ostaa leivänpäällisiä. Kun totuus voi olla se, että miljoonaomaisuuden omaava harvemmin ostaa leivänpäällisiä, saati välttämättä edes käy kampaajalla. Usein varakkuus tai varattomuus kuitenkin määritellään karkeasti tulotason perusteella. Itse olen myös pienituloisena opiskelijana kokenut eläväni rikasta elämää. Rahaa on riittänyt niihin asioihin, joita itse arvostaa. Opiskeluaikoina kävin osa-aikaisesti töissä noin 15-20 työtunnilla viikossa, myöhemmin tosin täysipäiväisesti. Tietysti ilman palkkatuloja olisi joutunut enemmän miettimään menojaan, mutta sanoisinko, ettei niillä opintotuen ja palkan alle 1000 e tuloillakaan nyt kuitenkaan mielin määrin mälläillä, vaan rahankäyttöä joutui kyllä miettimään.

Oma mielipiteeni on, että rikkaus tai köyhyys on asenteen lisäksi paljolti kiinni siitä, miten ne eurot käyttää. Oikeasti rikas voi elää varsin pienituloisen elämäntyyliä pienellä budjetilla ja päinvastoin. Kerronpa myös salaisuuden. Rahoitusalalla vuosia työskennelleenä voin vahvistaa väittämän, joka kovin usein pätee: Mitä enemmän varallisuutta, sitä säästeliämpää elämää usein eletään. Usein kun saatetaan ajatella, että varakkaalla ja suurituloisella on myös suuret menot, ei tämä usein pidä lainkaan paikkaansa. Voisinkin sanoa, että mitä rikkaampi henkilö, sitä nuukempaa myös usein ollaan rahankäytön suhteen. Tämähän vahvistaa sitä toteamusta, että kenties juuri säästeliäs ja nuuka asenne on ollut avain menestymiseen ja rikastumiseen? Ei pankkitilin saldo säätele sitä, miten sinun pitäisi kuluttaa ja ostella. Eivät miljonäärit välttämättä käytä arjen menoihin, kuten ruokaan, sähköön tai vaatetukseen yhtään sen enempää rahaa kuin pienituloisetkaan. Juju onkin se, että ollaan tyytyväisiä omaan elämään. Toki kaikenlaisia rahankäyttäjiä mahtuu mukaan.

Sen jälkeen kun vuosia sitten aloitin säästämisen ja piensijoittamisen, olen myös itse muuttunut huomattavasti pihimmäksi. Tällä hetkellä on tavoitteenani säästää kasaan 20K ja nyt ollaan jo puolessavälissä.  Ja tämä on ollut mahdollista juurikin niillä menojen läpikäymisellä ja kartoittamisella. Tietysti varallisuutta on kiinni myös omistusasunnossa ja mielestäni parhain keino säästää on juuri oman asunnon kautta. Maksat jokatapauksessa asumisesta, joten miksi et maksaisi siitä omaan pussiin? Mitä turhuuksia ja ei-niin-välttämättömiä asioita voin karsia pois, jotta saisin rahaa säästöön? En kiistä etteikö raha toisi turvaa ja mielenrauhaa. Onhan se nyt täysin eri asia elää nuukaa elämää kun pankkitilillä lojuu miljoona euroa ”pahan päivän varalle” kun kituutella kädestä suuhun ja laskea eurot niin, että pärjää seuraavaan tilipäivään. Harvemmin raha kuitenkaan tuo sitä oikeaa onnea tai tasapainoa elämään. Tuhlailu, rahaongelmat ja ylenmääräinen kulutus voivat kertoa muusta elämänhallinnan ongelmasta ja siitä, että yritetään tavaralla paikata jotain koloa elämässään. Harvemmin se kuitenkaan johtaa mihinkään hyvään, vaan ennemminkin suurempiin ongelmiin.

Silti väittäisin edelleen, että kaikilla on mahdollisuus säästää kuukausittain edes pieni summa, jos vain kartoittaa tulonsa ja menonsa. Eihän kaikkien ole pakko säästää tai miettiä menojaan. Jokainen tietysti tekee omaan tyyliinsä. Silti on tullut harmillisen usein kuultua kuinka ollaan lirissä pesukoneen hajotessa tai jos jotain muuta yllättävää ilmaantuu. On kuitenkin aina omalla vastuulla varautua  elämän yllättäviin asioihin. Jos rahaa ei tunnu jäävän säästöön yhtään tai kokee säästämisen mahdottomaksi, mutta silti haluaisi kartoittaa varakassaa, pyrkisin miettimään esimerkiksi seuraavia menoeriä: Heräteostokset, vaatteet, ravintolat, kahvilat, osamaksut ja bensakulut.

Jos vaateostoksiin menee kuukausittain satoja euroja, voisi miettiä, että tarvitseeko oikeasti niin usein uusia vaatteita? Olisiko vaihtoehto alkaa panostaa ajattomampaan vaatekaappiin? Maksatko kalliita osamaksuja tai verkkokauppojen tilejä? Luo maksusuunnitelma näihin, maksa luotot pois kuukausittain (semmoisella summalla, että pääomakin lyhenee korkojen ja kulujen lisäksi) ja maksa jatkossa välttämättömät hankinnat heti pois oston yhteydessä. Ajatko autolla paikkoihin, joihin voisit kävellä tai mennä julkisilla? Turhien matkojen bensakuluista voi kertyä kuukaudessa useita kymmeniä euroja. Myös ravintolat, lounaat ulkona ja erikoiskahvit voivat tehdä kuussa satoja euroja. Silti lounaat ulkona ovat esimerkiksi itselleni asia, josta en halua luopua ja olen hyväksynyt sen, että laitan niihin rahaa. Silti yritän pihistää esimerkiksi take-away-kahveista, joita tulee ostettua ehkä pari kertaa kuussa. Loppupeleissä juuri pienet kuluerät ovat niitä huomaamattomia, josta helposti syntyy suurempia summia.

Ja kuvituksena ehkä blogihistoriani rähjäisimmät asukuvat. Ennen joulua alkoi mielikin olla jo lomamoodissa, että kaapista tarttui käteen niin mukavat ja yksinkertaiset vaatteet kuin mahdollista. Ja en voi uskoa, että esittelen blogissa kumisaappaat. Pakko kyllä hehkuttaa noita Tretornin talvikumppareita huippuostokseksi! Itse ainakin poden loskakeleillä aina kenkäongelmaa. Mitä laittaa jalkaan silloin kun ulkona sataa vettä, muttei kuitenkaan koe tennareita sopiviksi? Saati sitten nahkaisia talvikenkiä. Enää ei ole ongelmaa. Noissa on todella lämmin (ja pehmeä!) talvivuori ja ovat aamujen todelliset pelastajat. Omani ostin Partioaitasta, mutta huomasin nyt, että löytyy mustana hurjassa alessa Sportamorelta. Nyt olenkin miettinyt, miksen ostanut tämmöisiä jo vuosia sitten? Ensimmäiset kumisaappaani sitten ala-asteen, hehe.

Entäs te? Miten määrittelette rikkauden tai köyhyyden?

 

Kuvat Jutta. Sisältää kaupallisen linkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 23 kommenttia.

Julkaistu

Raha-asiat parisuhteessa

Eräs teistä kyseli kommenttiboksissa, että onko meillä Tommin kanssa samanlaiset näkemykset rahankäytöstä ja tästä sainkin postausidean kirjoittaa raha-asioista parisuhteessa. Oikeastaan en ole ihan kamalasti edes aihetta pohtinut, ollaan nimittäin rahojemme kanssa loppupeleissä melko itsenäisiä. Emme ole naimisissa, joten ei juridisestikaan noudateta ”kaikki on yhteistä”-periaatetta, enkä kyllä tiedä olisiko se muutenkaan meidän kohdalla kaikkein luontevin vaihtoehto, vaikka kylläkin osa omaisuudestamme onkin yhteistä, kuten nyt vaikka tämä asunto.

Ollaan raha-asioiden suhteen melko peittelemättömiä, kumpikin tietää suurinpiirtein paljonko toisella on rahaa, paljonko säästössä, milloin on seuraava palkkapäivä, paljonko toisen palkka on ja paljonko tulee veronpalautuksia, enkä usko että toisen kaapista voisi mitään sen suurempia luurankoja löytyä. Olemme siis kai raha-asioiden suhteen melko avoimia, vaikka aihe on toki semmoinen, joka saattaa jollekulle toiselle olla todella privaatti, eikä sitä kovin avata edes puolisolleen.

Olemme molemmat melko säästeliäitä ja meille on tärkeää, että rahaa jää sivuun esimerkiksi matkoihin, niihin yllättäviin juttuihin ja yleisesti niihin asioihin, joita haluamme toteuttaa ja jotka ovat meille tärkeitä. Kuten nyt vaikka tuo matkustelu. Sehän on tietty hyvä juttu, että jaamme tämän suhteen samat ajatukset. En nimittäin tiedä tulisiko siitä loppupeleissä mitään jos näkemyserot olisivat tässä asioissa kovin radikaaleja, toinen pistäisi sileäksi kaiken heti palkkapäivänä ja eläisi yli varojensa, kun toinen taas elelisi supersäästeliäästi.

Yritetään siis molemmat säästää arjen pienissä jutuissa, bongaillaan kaupassa päivän illallispohdinnan ohella esimerkiksi niitä punaisen lapun päiväystuotteita, suositaan nykyään S-ryhmää ja muita tuommoisia pikkujuttuja. Kumpikin kuitenkin huolehtii omasta säästämisestään ja vaikka yhteinen säästötili onkin joskus ollut ajatuksen tasolla, niin säästämme kummatkin erillään omilla tahoillamme.

Ainakin tähän saakka on toiminut vallan mainiosti se järjestely, että molemmat tienaavat ja käyttävät omat rahansa. Sanoisinko, että ruokaostokset hoidamme suurinpiirtein 50/50, osan kuluista (sähkö, netti yms) maksamme vuorotellen ja lisäksi meillä on tietyt omat jutut, mitä kuuluu hoitaa. T esimerkiksi hoitaa autoon liittyvät asiat ja minä taas maksan kaikki taloutemme vakuutukset. Tuo on aina toiminut meillä ja onhan se mielestäni reilua ja tasa-arvoista, että hommat hoidetaan puokkiin. Toki toinen tulee sitten vastaan joidenkin menojen suhteen esimerkiksi nyt hoitovapaan aikana, vastavuoroisuutta siis.

Yhteinen tili meiltä löytyy, se oikeastaan asuntolainan vuoksi. Meillähän on siis yhteinen asuntolaina, jota toki maksamme vastikkeen kanssa puoliksi pois. Toki yhteinen laina vaatii tietynlaista luottamusta toiseen, onhan siinä suuret rahat kyseessä ja ihmisetkin ovat erilaisia, jotkut haluavat erilaiset lainat vaikkei asialla olisikaan mitään tekemistä luottamuksen kanssa. Tokihan jo itsestään toisen kanssa yhdessä asuminen vaatii toiseen luottamista, ihan siis taloudellisestikin. Täytyy osata luottaa, että se toinen maksaa vuokran, vastikkeen tai sähkön ja muut arjen perusjutut.

Sehän on kai omien tilien lisäksi melko yleinen vaihtoehto, että siirretään yhteiselle taloustilille aina x-summa, josta maksetaan ruoka ja muut talouden menot, loput ovat sitten omia rahoja. Tuo on kyllä siitä kätevä järjestely, että helpommin pysyy hollilla siitä, paljon sitä rahaa todellisuudessa kuluu kuukaudessa esimerkiksi ruokaan, verrattuna siihen että maksetaan sekalaisesti omilta tileiltä kortilla ruokaostoksia, eikä niin tarkkaan pidetä summista kirjaa.

Ensimmäistä yhteistä asuntoa ostaessa olimme laina-asian äärellä, yhteinen vai erillinen? Olimme silloin taloudellisesti tosi eri tasoissa asunnon omarahoituksen suhteen, koska minulla olivat ASP-säästöni ja toisella taas hurjasti enemmän omaa varallisuutta aikaisempien omistusasuntojen kautta. Vaikka kuinka olisi luottamus kunnossa toiseen, niin on mielestäni tärkeää, että varsinkin suurempien summien kohdalla sovitaan asioista ihan mustaa valkoisella. Päädyimme yhteiseen lainaan, koska työni kautta saimme yhteisen lainan huomattavasti edullisemmin kuin silloin jos T olisi joutunut ottamaan erillisen ”kalliin lainan”.

Omarahoituksen suhteen kuitenkin teimme virallisen ”lainakirjan”, jossa määrittelimme molempien asuntoon pistämät ”omat rahat” ja minä ikäänkuin ”lainasin” toiselta erotuksen, jotta pankin näkökulmasta olisimme sijoittaneet 50/50. Muutenhan se olisi mennyt aivan järkyttäväksi säätämiseksi. Sitten aina asuntoa vaihtaessa on helppo vähentää jäljelle jäävästä summasta molempien ”omat rahat” ja tietää, että loput voidaan jakaa puoliksi.

Nyt kun vaihdan työpaikkaa, niin myös lainaehdot meillä muuttuvat ja syksyn mittaan varmasti onkin ajankohtaista myös kilpailuttaa asuntolainoja! Olen ollut koko ikäni saman pankin asiakas ja jännä, millainen tunneside siihen pankkiinkin syntyy. Lisäksi kun on vielä vuositolkulla ollut töissä siellä omassa pankissaan. No mutta, tottakaihan näissä asioissa menee sen mukaan mikä itselleen on taloudellisesti kannattavin vaihtoehto, asuntolainaahan maksetaan niin pitkään, että marginaalilla kyllä on pidemmässä juoksussa todellakin väliä.

Jossain vaiheessa pohdin OP:ta, mutta tuo bonusjärjestelmä on itselleni jotenkin niin vieras, että se vaihtoehto jotenkin vielä jännittää, vaikka kaikki vakuutuksemme ovatkin Pohjolasta. Aktia voisi olla kiinnostava uusi pankki, samoin Hypo, josta monet ovat alkaneet nostaa asuntolainoja lähivuosina. Täytyy tässä kesän jälkeen ottaa asiakseen tuo lainojen kilpailuttaminen!

Oletteko viime aikoina kilpailuttaneet lainoja (Pk-seudulla) ja kuka on antanut parhaan tarjouksen?

Ainiin ja oletteko samanlaisia parisuhdetalouden suhteen kun mekin vai kuinka taloutenne on jaettu?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 22 kommenttia.

Julkaistu

Elämä on tässä ja nyt + muutama sana säästeliäisyydestä

Mainitsinkin aiemmassa positiivista asennetta käsittelevässä postauksessani siitä, kuinka tämän vuoden aikana olen ottanut elämässä positiivisemman ja jopa semmoisen ”kaikki irti”-asenteen. Olen vuosia sinnikkäästi säästänyt palkastani kuukausittain. Ensin omaan asuntoon käsirahaa ja sen jälkeen pitkäjänteisesti rahastoihin, sekä suoraan, että vakuutuskuoren alle.

Tietystihän olen edelleen asuntosäästäjä, omaan pussiinhan sitä asuntolainaa tulee maksettua kuukausittain ja tavoitehan on tietysti se, että 20 vuoden kuluttua parhaimmassa tapauksessa olisi täysin lainaton! Voi sitä vapautta kun ei menisi vastiketta ja lämmityskuluja enempää asumiseen. Enää ikinä…! Olen myös haaveillut sijoitusasunnon ostamisesta pidempään, mutta sanotaanko ettei se lähivuosina ole vielä kovin ajankohtaista. Voisinkin sanoa, että sijoituskämppä lienee tavoitteenani seuraavien 5-10vuoden aikana.

Usein säästämistä aloittaessa ajattelee, että pienistä summista säästäminen on turhanpäiväistä. Esimerkiksi nyt sitten se 50 euroa kuussa. Aika pitkään saa säästää, että säästöt yltävät merkittäviin summiin. Siksi itse kuulutankin juuri pitkäjänteisen säästämisen puoleen, olen itse saanut ahkeralla säästämisellä kokoon viisinumeroisen summan ja pakko olla kyllä itsestään ylpeä!

Toki tehokas säästäminen vaatii arjessa tiettyjä uhrauksia, budjetointia ja sitä, että joutuu vähän miettimään, että tarvitseeko kaikkea maailman turhaa härpäkettä. Säästöni ovatkin tuoneet minulle taloudellista turvaa esimerkiksi juuri hoitovapaalla ja noin ylesestikin henkisellä tasolla, kun tietää että on säästöjä jos jotain tapahtuu. Pakko mainita tässä, että katsoin eilen tylsyyksissäni jotain ikivanhaa uusintaa Erilaiset äidit-ohjelmasta, jossa seitsenhenkisen perheen talous meni sekaisin pyykkikoneen hajotessa.

Ei kelvannut mikään ihan halpa pesukone, vaan oli saatava paras huippuominaisuuksin, vaikkei kumpikaan vanhemmista käynyt edes töissä. Sosiaalitoimisto kylläkin maksoi uudesta koneesta 290e 😀 Tuntuu hassulta, kuinka itse juuri säästän sitä varten, etten olisi pulassa jos juuri jotain tuommoista yllättävää tapahtuu, mutta silti en raaskisi maksaa 600 euroa pesukoneesta jos puolet halvemmallakin saa aivan hyvän.

No, se siitä kuitenkin, enkä nyt väitä että jokaisella suurperheellä olisikaan varaa kuukausittain säästää euroakaan, noita poikkeuksia löytyy aina. Toki tuossakin tapauksessa se erotusraha pesukoneeseen repäistiin jostain, joten kuvittelisi säästämisen olevan mahdollista jos vain on valmis suunnittelemaan talouttaan. Yllättävien menojen lisäksi olen säästänyt juuri omia unelmiani varten. Eräitä unelmistani ovat esimerkiksi se Samoan tai Tahitin matka ja myöhemmin myös uusi maailmanympärysmatka. Juttuja, jotka motivoivat.

Viime aikoina on myös iskenyt pieni tuhlaajakärpänen. Ei nyt sillä, että pistäisin kaikki säästöt haisemaan tai eläisin yli varojeni, mutta olen enemmänkin juuri ottanut sen asenteen, että haluan nauttia elämästä. Nähdä maailmaa. Matkustaa paikkoihin, joista olen haaveillut. Ostaa kengät, joita olen kyttäillyt nettikaupassa vuoden. Mitä hittoa, kerranhan tässä eletään! Ja sitähän varten olen säästänytkin, niitä unelmia.

Kaikilla on välillä elämässä niitä alamäkiä, pieniä vastoinkäymisiä ja vaiheita, jolloin arki on kaukana ruusuilla tanssimisesta. Se myös on pistänyt miettimään sitä, että elämä on tässä ja nyt. Ei sitten joskus myöhemmin. Siitä on otettava kaikki irti ja tehtävä asioita, jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi. Rakastaa itseään ja läheisiään. Jokainen on kuitenkin oman onnensa seppä. Itse ainakin haluan elää semmoista elämää, jonka jälkeen ei tarvitse jälkeenpäin harmitella, että miksen tehnyt asioita joita halusin tai ottanut kaikkea iloa irti pienistä asioista.

Siksi olen lähiaikoina pyrkinyt juuri opettelemaan asioista nauttimiseen. Jos ravintolassa tekee mieli herkkuannosta, otan sen, vaikka toisen saisi viisi euroa edullisemmin ja näitä tämmöisiä, tiedätte varmasti. Pieniä elämyksiä ja nimenomaan asioista ja ennen kaikkea elämästä nauttimista. Nuuka säästäjä olen edelleen, mutta toisaalta, mitä järkeä siinäkään on, että lykkää niitä unelmiaan myöhemmäksi. Jokainen päivä on tehty nautittavaksi!

Kuvituksena tosiaan uudet (jo jonkin aikaa netistä kuolaamani) Isabel Marantin nilkkurit, jotka tilasin MyTheresan kesäaleista puoleen hintaan. Jeejee! Kyytiä säästöille siis, haha! En malta odottaa, että pääsen käyttämään noita 😉

Aivan täydelliset!

 

Ps. Myöskin Ellokselle sain teille jakoon taas alekoodia ja koodi 365402 antaa -30% alen kalleimmasta tuotteesta.  Voimassa 17.7 saakka. Aiempi tilauksenihan löytyy täältä. Ellokselle tästä!

 

sisältää affiliatelinkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.