Jokaisen aamuni superpuuro ja muita ruokajuttuja

Ajattelin ensin, että pitäisin tänään postauksettoman päivän, mutta tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Ruokajuttuja on nimittäin monesti toivottu blogiin ja oikeastaan harmillisen harvoin nykyään niitä tänne teen. Tänään kuitenkin poikkeus! Perjantain kunniaksi tänään siis hieman kevyempi aihe ja ruokajuttuja 🙂

Joskus vuosia takaperin olivat erilaiset todella yksinkertaiset aamupalamössöni jostain syystä blogissa kovin suosittuja. No, niistä rahkamössöistä olen siirtynyt niinkin eksoottiseen juttuun, kun kaurapuuroon ja se onkin vakiohomma viikon jokaisena päivänä. En voisi lähteä mihinkään syömättä ensin edes jotain pientä, joten aamupala on asia, jota en skippaa ikinä. Saan helposti huimausta ja jopa oksettavaa oloa jos jätän aamupalan väliin. En voisi esimerkiksi kuvitellakaan lähteväni salille tai lenkille ennen aamiaista. Jos käyn aamulla juoksemassa, teen sen usein melko pian puuron jälkeen, olen todennut, että oma kroppani polttaa aamuisin energiaa tehokkaimmin, aamiaisen ja urheilun välillä ei saa olla liian kauaa aikaa, ettei energia ”lopu kesken” pidemmällä lenkillä. Pyrin siihen, että teen aamiaisesta ravintorikkaan ja monipuolisen, jotta sillä pärjää helposti lounaaseen saakka. Kuidut, vitamiinit ja rasvahapot, niihin panostan omassa aamiaisessani ja kaurapuuro nyt onkin maailman helpoin tuunattavaksi 🙂

Itse valmistan puuroni mikrossa luomu-kaurahiutaleista, aina ilman suolaa tai sokeria. Lisään sekaan kotimaisia pakastemarjoja, suosikkejani ovat tyrni ja kuningatar-sekoitus, sekä kaikkea randomia kuiva-ainekaapista. Mantelelit ja erilaiset siemenet ovat marjojen ohella suosikkijuttu, nyt olen intoutunut myös Urtekramilta saaduista kookoshiutaleista ja kuivatuista hedelmistä. Maailman helpoin ja nopein! Joskus myös lisään mukaan lusikallisen kookosöljyä jos haluan puuroon vielä lisäenergiaa.

Muutama viikko takaperin vilautin IG Storiesissa uunifetapastaa, jota oli tottakai pastahulluna aivan pakko kokeilla. Luulin, että olin Suomen viimeisin tätä hittipastaa testaava, mutta Storiesin perusteella oli monelle vielä uusi juttu. Ja tästä muuten tuli heittämällä ihan suosikki, olen sen jälkeen tehnyt varmaan viidesti! Rakastan yli kaiken helppoja uuniruokia ja tämä on juuri semmoinen, vieläpä aivan mielettömän hyvä 🙂 Todella helppo ohje löytyy alunperin Liemessä-blogista, kannattaa aivan ehdottomasti kokeilla, ellet jo ole maistanut!! Jaoin ohjeen vielä tuohon alle.

Uunifetapastan ohje

 

Mitä tarvitset?

Pala fetajuustoa (200g)

Kirsikkatomaatteja, mielellään makeita (250g)

Reippaasti oliiviöljyä (noin 1 dl)

Tuorechiliä

Suolaa ja mustapippuria

 Pastaa oman maun mukaan

 

Annostele uunivuoan pohjalle reippaasti oliiviöljyä ja aseta vuokaan feta, sekä tomaatit. Kaada päälle vielä lisää öljyä, pilkottu chili, sekä suolaa ja mustapippuria. Paista uunin keskitasossa 200c noin 15min. Tämän jälkeen nosta vuoka uunin ylätasolle ja paista grillivastuksen alla 250c vielä noin 10min. Keitä pasta, irrota tomaattien kannat ja sekoita koko höskä! Valmista ja aivan superhyvää 🙂

Itse kokkailin uunifetapastan kikhernepastan kera ja jälkeenpäin huomasin tuolta portaalin puolelta, että myös Aino oli tehnyt melkein tismalleen samanlaisen terveellisemmän version tästä, heh! Tuo Palmuston kikhernepasta on ollut jo pitkään suosikkini, kikhernepasta on muutenkin ihan parasta! Todella hyvää ja ilman sitä pastan jälkeistä tukkoista oloa 🙂 Kannattaa testata!

 

Oletteko jo maistaneet uunifetapastaa? Nousiko hitiksi?

Kivaa viikonloppua ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Ihoa kevätauringolta suojaavat ravintolisät x 3

Kaupallinen yhteistyö: Solgar

Aurinkoista sunnuntaita! Tänään päästään iloitsemaan ainakin täällä Helsingissä aivan loistavasta ulkoilusäästä ja sen kunniaksi on esittelyvuorossa kolme iholle suotuisaa ravintolisää, jotka toimivat erityisen hyvin yhdessä näin kevätauringon säteiden pikkuhiljaa vahvistuessa. Kevätaurinko yllättää usein voimakkuudellaan, eikä ihon suojaamista UV-säteiltä tulisi unohtaa silloinkaan kun on vielä lunta maassa. Lumipeite tunnetusti heijastaa auringonsäteitä, jolloin esimerkiksi ulkoillessa, altistuu kasvojen iho voimakkaammin auringolle.

Eräs lisäravinne on ollut minulla säännöllisessä käytössä jo pian vuoden, nimittäin astaksantiini. Se on karotenoideihin kuuluva voimakas antioksidantti, jota esiintyy luonnossa esimerkiksi levissä ja lohessa. Astaksantiini suojaa soluja UV-säteiden haitallisilta vaikutuksilta ja on juurikin ainesosa, joka toimii levien luonnollisena suojamekanismina UV-säteille. Sen on myös sanottu antioksidanttina hidastavan solujen vanhenemista, ehkäisevän soluvaurioita, suojaavan kehoa vapailta radikaaleilta ja edistävän vastustuskykyä. Astaksantiinia suositellaan myös aktiivisille ihmisille ylläpitämään nivelten terveyttä. Kenelle sitten suosittelisin astaksantiinia? Ehdottomasti ainakin henkilöille, joiden iho on erityisen herkkä auringolle tai on taipumusta palaa helposti ja myös säännölliseen käyttöön antioksidanttina. Nyt on käytössäni ollut Solgarin Astaksantiini-valmiste.

Olen itse todennut, että astaksantiinin ja beetakaroteenin yhdistelmä toimii mitä parhaimpana yhdistelmänä aurinkolomille. Ennen käytin matkoilla vain beetakaroteenia, mutta sen jälkeen kun lisäsin käyttöön myös astaksantiinin, olen huomannut selkeän eron ihon reagoimisessa UV-säteisiin. Vaikka toki käytänkin korkeita suojakertoimia aina auringossa, en ole palanut, saanut minkäänlaista ihoärsytystä tai aurinkoihottumaa kertaakaan sen jälkeen kun olen ottanut astaksantiinin käyttöön. Ehdottomasti tuotteet, jotka kannattaa ottaa kokeiluun myös täällä Suomen auringossa sisäisesti tuomaan luonnollista suojaa iholle. Suuri suositus siis näille!

Solgarin laajasta valikoimasta löytyy Luteiini-lykopeeni-karoteeni Complex, joka sisältää luonnollisen betakaroteenin lisäksi myös muita karotenoideja,  kuten luteiinia ja lykpopeeniä, jotka yhdessä antavat tehokasta suojaa iholle UV-säteilyltä. Luteiini on karotenoidi, joka edistää erityisesti silmien terveyttä ja suojaa niitä UV-säteilyn haitoilta. Lykopeeni taas hidastaa ihon vanhenemista ja on antioksidanttina huomattavasti betakaroteenia tehokkaampi. Karotenoidien saanti on äärimmäisen tärkeää myös siksi, että UV-säteiden lisäksi ne antavat elimistölle suojaa mm. alkoholin, tupakan ja ympäristömyrkkyjen sisältämiltä vapailta radikaaleilta.

E-vitamiini on rasvaliukoinen antioksidantti, joka suojaa kehoa hapettumisstressiltä. Se myös suojaa ihoa ja ehkäisee sen ennanaikaista vanhenemista. E-vitamiini tehostaa ihon omaa UV-suojaa. Solgarin E-vitamiini sisältää 268 mg luonnollista E-vitamiinia. Erinomainen tuote käytettäväksi ihon hyvinvointia tukevana lisäravinteena, esimerkiksi juuri yhdessä karotenoidien kanssa.

Solgar panostaa toiminnassaan erityisesti laatustandardeihin ja tuotekehitykseen, niin että laatu on varmistettu aina raaka-aineista tuotantoprosesseihin saakka. Yrityksen tavoite on kehittää laadukkaita ja innovatiivisia ravintolisiä jo yli 70 vuoden kokemuksella. Valikoimasta löytyy yhteensä yli 350 korkealaatuista valmistetta eri vitamiini-, aminohappo-, mineraali- ja yrttivalmisteita. Solgar ei käytä tuotteidensa raaka-aineina geenimuunneltuja kasveja tai yrttejä. Maailmanlaajuisesti on Solgarin tuotteita myynnissä yli 60 maassa. Tuotteita myyvät luontaistuotekaupat, apteekit ja hyvinvoinnin verkkokaupat, kuten esimerkiksi Hyvinvoinnin Tavaratalo ja House of Organic.

 

Oletteko te jo kokeilleet astaksantiinin ja betakaroteenin yhdistelmää ihon suojaamisessa UV-säteiltä?

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

7 x Hyvinvoinnin trendejä vuodelle 2019

Tein viime vuonna postauksen hyvinvoinnin trendeistä vuodelle 2018 ja koska aihe kiinnostaa ainakin itseäni aivan hurjasti, ajattelin tehdä samanlaisen katsauksen myös tälle vuodelle. Tulevien hyvinvointihittien tutkailu on nimittäin mielestäni kiinnostavinta ikinä! Yleisesti jatkuu henkiseen hyvinvointiin panostaminen yhä enemmän. Jooga ja meditoiminen ovat nykyään monelle arjen perusjuttuja, mutta näiden ohelle on noussut myös muita ilmiöitä aina kristalleista aromaterapiaan.

Minkä juttujen uskon itse nousevan enemmän pinnalle tänä vuonna?

 

Äänimaljat aka singing bowls. Vitsi, haluaisin niin kovasti ostaa omia äänimaljoja! Olen ollut muutamia kertoja jooga- tai meditaatiotunneilla, joissa on käytetty äänimaljoja ja kokemus on aivan mieletön. Homman idea on se, että eri taajuuksilla värähtelevät ääniaallot vaikuttavat eri tasoilla meihin ja auttavat pääsemään esimerkiksi meditoidessa syvempään tilaan. Äänimaljarentoutuksessa ihan tosissaan tuntee, kuinka ääniaallot menevät tietyllä tapaa ”tajuntaan”, monet uskovatkin ääniaaltojen palauttavan kehon energioita tasapainoiseen tilaan ja näin auttavan erilaisiin vaivoihin, kuten kiputiloihin, ahdistuneisuuteen tai stressiin. Siis todella erikoinen kokemus ja äärimmäisen rentouttavaa.

Hyvinvointi-retreatit. Itse olen jo pidemmän aikaa haaveillut pääseväni jonkinlaiselle retreatille kertakaikkisesti vain rentoutumaan ja irrottamaan itseni irti arjen ärsykkeistä. Kaiken tämän nykypäivän online-villityksen vastapainona on ilmestynyt myös paljon erilaisia offline-elämyksiä ja retreateja, joiden tarkoitus on kytkeä sinut pois kaikesta tuosta ympärivuorokautisesta wifimaniasta, joka nykyään vallitsee kaikkialla. Toisinsanoen, idea on siis palata siihen, mitä rentoutuminen ja lomailu ehkä oli joskus ennenvanhaan. Koomista sinänsä, että tämmöinen on nykyään jopa harvinaisuus. Talvinen winter wonderland-offline retreat voisi vetää hyvin porukkaa vaikkapa Suomen Lappiin, ellei semmoista jo ole kehitetty. Vinkki Lapin turismiin 😉

Adaptogeenit ja kognitiivisesti vaikuttavat lisäravinteet, joiden sanotaan mm. lisäävän stressinsietokykyä, lievittävän ahdistuneisuutta, parantavan muistia ja unenlaatua. Näistä saatoin kirjoittaa jo viime vuoden postauksessa (ja tässä postauksessa, jossa käsittelin Kalifornian hyvinvointivillityksiä), mutta adaptogeeniset valmisteet tekevät yhä kovemmin tuloaan. Myös itse olen intoutunut näistä ja käytin syksyn ajan ashwagandhaa, johon tykästyin hurjasti. Kaikki kognitiivisesti vaikuttavat lisäravinteet, kuten B-vitamiineja sisältävät valmisteet ovat kovassa huudossa ja sorruinhan syksyllä itsekin ostamaan Moon Juicen adaptogeenisia jauheita, mm. Moon Dustia ja Brain Dustia. Eräs adaptogeeni, jota olen jo pitkään ajatellut testaavani ja jota yritin etsiä reissustakin on rhodiola. Adaptogeenit vaikuttavat hermostoon esimerkiksi rauhoittamalla tai aktivoimalla hyödyntäen yrttejä tai kasveja, jotka ovat olleet käytössä tuhansia vuosia esimerkiksi ayurvedisessa lääketieteessä.

Kukkaterapia. Tästä innostuin itse viime vuonna ja uskon vahvasti, että kukkaterapian suosio kasvaa ihmisten etsiessä vaihtoehtoisia ja luonnollisempia hoitokeinoja erilaisiin vaivoihin. Eri kukista uutetut tipat vaikuttavat eri värähtelytasoilla tasapainottaen kehon energioita (I know, hihhulihommia). Kukat vaikuttavat erilaisiin kielteisiin tunnetiloihin poistaen negatiivisuutta. Itse olen kokenut tämän varsin mielenkiintoiseksi aiheeksi! Olen aikaisemmin kirjoittanut kukkatipoista- ja terapiasta tässä postauksessa.

Myös aromaterapia tekee edelleen kovasti tuloaan laajemmassa mittakaavassa, myös tänne meille Suomeen. Ihanaa! Itselläni ovat öljyt ihan päivittäisessä käytössä diffuuserin kautta aamuin illoin, piristämässä tai rentouttamassa. En voisi nykyään enää elää ilman diffuuseriani, haha. Olen myös miksaillut omia öljyseoksiani eri tarkoituksiin, tehnyt esimerkiksi selluliittiöljyn, jota käytin kuurina ennen reissua ja nyt viimeisimpänä pari öljymixiä kasvojen iholle. Aromaterapia on kyllä myös yksi juttu, joka tosissaan tempaisee mukaansa. Voisin lähiaikoina kirjoittaa aiheesta taas laajemmin ihan omassa postauksessaan.

Sitten pari ehkä meidän suomalaisten makuun jopa ”överivillitystä”, joihin törmäsin Loseissa..

 

Vitamin shots. Jenkeissä erilaiset vitamiiniruiskeet ovat olleet kovassa huudossa jo jonkin aikaa ja tämä on eräs juttu, jota en ehkä itse täysin ymmärrä tai saati sitten lähtisi neulakammoisena kokeilemaan. Vitamiinibaareissa on siis mahdollista ottaa esimerkiksi C-vitamiinia suoraan suoneen, edistämään esimerkiksi vastustuskykyä. Okei, en tosiaankaan usko, että tämä menestyisi meillä Suomessa, mutta maailmasta varmasti löytyy sankoin joukoin terveystrendien hifistelijöitä, jotka lähtevät innolla näihin mukaan 😀 Yleisellä tasolla on vitamiinien hyödyntäminen erilaisten vaivojen hoitoon ja ehkäisyyn yleistynyt paljon.

Kryoterapia. Tätä olisin halunnut itse syksyllä testata Loseissa, mutta homma sitten jäi. Kylmäterapiaa tarjoavia hoitoloita oli nimittäin ilmestynyt katukuvaan paljon! Kryoterapiassa vartalo altistetaan todella kylmille lämpötiloille muutamien minuuttien ajaksi kylmätankissa, jonka uskotaan auttavan mm. lihaskipuihin, treenistä palautumiseen, painonpudotukseen ja mielialojen hoitoon. Tehdäänköhän Suomessa jo jossain tätä?

 

Tuleeko mieleen lisättävää?

Ovatko nämä ilmiöt jo teille tuttuja? 🦄✨

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Oman arkeni helpot terveysniksit X 8

Tämä postaus oli jostain syystä jäänyt lojumaan luonnoksiin, vaikka ajatus oli julkaista tämä jo viikkoja sitten. Löysin syksyllä aivan loistavan valmisteen esimerkiksi stressin lievitykseen, joten jos stressivitamiinit ja muut oman arkeni niksit terveellisiin elämäntapoihin kiinnostavat, tulee tässä muutamia, joita itse noudatan..

Vältän sokeria, enkä juo käytännössä lainkaan limsoja tai mehuja. Oikeastaan mieleni ei edes tee makeita juomia, vaikka ehkä kerran kuussa saatan jonkun juoman poikkeuksena ostaa. En ole koskaan ollut kovinkaan makean perään, vaikka viime vuosina olenkin ennästysmäisesti tykästynyt viikonloppu-suklaaseen ja lomamatkoilla pannukakkuihin. Janojuomani on kuitenkin aina vesi. Ehkä pari kertaa kuussa saatan kuitenkin hemmotella ja ostaa jotain makuvissyä!

Suosin hyötyliikuntaa. Aina kun mahdollista, kävelen paikasta toiseen ja poikkeamalla kauppaan tai asioille, saa ihan kivasti hyötyliikuntaa. Hissin sijaan valitsen lähestulkoon aina portaat ja kävelen lyhyet välimatkat sen sijaan, että menisin julkisilla. Aktiivisuus ja liikkuvuus ovat siis ehdottoman tärkeitä juttuja, vaikkei aina lenkkipolulle ehtisikään. Tavoitteeni on päästä päivittäin noin 10 000-20 000 askeleen määrään. Pyrin liikkumaan viikossa vaihtelevasti vähintään noin 3-4 kertaa ”kunnolla”. Tämä tarkoittaa siis vähintään tunnin mittaista juoksulenkkiä, joogatuntia tai muuta liikuntamuotoa, joka tulee normaalin hyötyliikunnan päälle.

En noudata mitään erityistä ruokavaliota. Syön sitä mitä tekee mieli ja silloin kun on nälkä. Luotan siihen, että kehoni kertoo mitä haluaa syödä ja milloin. Tottakai siis maalaisjärjen ja normaalin ruokavalion puitteissa. En tietysti söisi ranskalaisia tai donitseja päivittäin, vaikka keho semmoista himoitsisi. Jos mieli tekee makaroonilaatikkoa, teen makaroonilaatikkoa, jos haluan salaattia, teen salaattia. Uunilohta ja itsetehtyjä lohkoperunoita, mitä milloinkin. En todellakaan pihtaile rasvan tai öljyn kanssa, koska elimistö tarvitsee rasvoja toimiaksen hyvin. Palmuöljy on tosin rasva, jota välttelen, sekä myös eineksiä, valmisruokia ja todella prosessoituja ruokia. Ruokailen siis normaalin kotiruoan puitteissa, sitä mitä mieleni tekee. En välttele mitään ruoka-ainetta, vaikka ajoittain pyrin syömään vähemmän esimerkiksi valkoista vehnää.

Manukahunaja. Edellinen Kaliforniasta ostettu manukapurkki loppui juuri ennen matkaa,  mutta reissua lukuunottamatta on manukahunaja kuulunut aamurutiineihini viime keväästä saakka tukemaan vastustuskykyä. Manuka Doctorin hunajan lisäksi on käytössä ollut mm. tämä Wedderspoonin manukahunaja. Edelleen vinkkaan dippailla hunajalusikallista Kiki Healthin Acerolajauheessa, joka on niiin hyvää! Samalla kertaa saa tehokkaan vastustuskykyä tehostavan buustin C-vitamiinin ja manukan yhdistelmässä. Ja C-vitamiini on muutenkin yksi suosikeistani. Kevyesti piristävän ominaisuutensa lisäksi edistää C-vitamiini myös kollageenin tuotantoa ja pitää ylläpitää vastustuskykyä, eli itse tankkaan tätä usein ihan omana valmisteenaan. Nyt viimeisimpänä olen käyttänyt Wild Nutritionin valmistetta.

Huolehdin säännöllisestä vitamiinien saannista. Syön joka aamu kaurapuuron, jonka sekaan laitan marjoja, hedelmiä ja pähkinöitä. Lisäksi syön päivittäin purkista C-, B-, D-vitamiineja ja probiootteja, sekä mm. ihon, kynsien ja hiusten terveyttä edistäviä vitamiinikapseleita. Vitamiineista käytän pääasiassa Terranovan valmisteita, D-vitamiinista otin itseasiassa juuri vastikään jälleen käyttöön DLuxin suihkeen, josta olen tykännyt hurjasti. Probiooteista olen jo vajaan parin vuoden ajan käyttänyt Terranovan Probiotic Complexia ja Living Nutritionin Your Floraa, joita voin suositella molempia lämmöllä.

Nyt aivan ehdoton vinkki kaikille, jotka kärsivät edes jollain tasolla stressistä!! Omalla kohdallani eräs asia on nimittäin oikeasti tepsinyt: Ashwagandha! Todella halpa ja helppo hoitokeino arjen stressiin. Lokakuun Kalifornian reissulla ostin testiin ensimmäiset kapselit, itseasiassa minulle oli suositeltu näitä jo aikaisemmin, mutten ollut vain vielä saanut aikaiseksi ostaa ja kokeilla. Ennen reissua käytin kapseleita kuurina noin parin kuukauden ajan ja oikeasti, se stressi mistä kärsin aikaisemmin syksyllä, oli kertakaikkiaan tipotiessään. Pelkällä yrttivalmisteella. Tottakai, stressin väheneminen voi tietysti johtua muustakin, mutta melko yksi yhteen menee tämän aloitus ja stressitasojen laskeminen. Valmisteista olen käyttänyt tähän mennessä paria eri ja Suomesta saatavista voin lämmöllä suositella esimerkiksi tuota Wild Nutritionin Ashwagandha Plus-valmistetta.

Ashwagandha on perinteisessä intialaisessa lääketieteessä käytetty ayurvedinen rohdoskasvi, jolla on kehoa tasapainoittava vaikutus. Se samalla aktivoi ja virkistää, sekä sopii aivan erinomaisesti juuri nykypäivän stressintäyteiseen arkeen. Stressin lisäksi on ashwagandhalla todettu olevan apua väsymykseen, unettomuuteen, ahdistuneisuuteen ja muistiongelmiin. Aivan timanttinen tuote siis! Olen itse aivan superiloinen löydettyäni tämän 🙂

Kuvissa näkyy myös Moon Juicen Super You-adaptogeenivalmiste, jonka ostin syksyn ensimmäiseltä Los Angelesin reissulta (on muuten niin kovat himot taas päästä Moon Juicelle ja Loseihin noin yleisesti!!). Valmiste lupaa lievittää kehon ja mielen stressitilaa, sekä alentaa veren kortisolitasoa jopa 24%. Ashwagandhan lisäksi sisältää tämä rhodiolaa, amlaa ja shatavaria, jotka yhdessä rauhoittavat hermostoa, nostavat vireystasoa ja mielialaa, sekä mm. ehkäisevät stressistä johtuvaa painonnousua. Ostin ensimmäisen ashwagandha-valmisteen reissusta ja sitten heti kotona siirryin Super You-kuuriin testatakseni, että onko tällä oikeasti tehoa stressiin. Ja kylla, toimii! Tosin, Moon Juicen valmisteita ei myydä Suomessa ja tämän hinta on muutenkin melko hintava (lähes 50€ / kk annos), joten siitä syystä olen tämän loputtua pysynyt vain ashwagandhassa, joka on ehdottomasti tepsinyt myös yksinään. Toki, jos haluaisi itse kehitellä vähän samanlaisen cocktailin, sopisi aswagandhan kylkeen jokin rhodiolavalmiste, sekä tuju C-vitamiinijauhe, kuten tuo Pur-kaupan Kiki Healthin Acerola.

Kofeiinittomat teet. Viime vuosina olen herkistynyt kofeiinille, enkä voisi enää ikimaailmassa juoda energiajuomia, syödä töissä kofeiinitabletteja (yäk, miten olen voinut opiskeluaikana kantaa niitä laukussa?!) tai edes juoda iltapäiväkahvia. Omalla kohdallani kahvi piristää tehokkaasti aamulla ja lisää vireystasoa, mutta iltapäivällä se vaikuttaa jopa päinvastoin, tykytys ja levoton olo jopa huonontavat keskittymiskykyä. Sen sijaan tykkään iltapäivisin juoda rentouttavia kofeiinittomia juomia, kuten teetä tai kurkumalattea.

Oliiviöljy sisäisesti nautittuna. Tästä sain itseasiassa joskus IG:ssä vinkin ja marssin sen jälkeen sukkelaan öljyostoksille. Varsinkin naisille suositellaan aamuisin tyhjään vatsaan lusikallista kylmäpuristettua oliiviöljyä. Olen muutaman kuukauden pitänyt kalaöljykapseleista pientä paussia (tai oikeastaan en ole vain saanut aikaiseksi ostaa) ja korvannut ne aamuisella öljylusikallisella.

 

Löytyykö teiltä samoja ”terveysrutiineja”? ✨

 

Osa tuotteista saatu. Sisältää kaupallisia linkkejä.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Oletko sinäkin empaatikko?

Olen monesti kirjoittanut olevani todella empaattinen ihminen. Lapsesta saakka olen ollut todella herkkä huolestumaan kaikesta ikävästä ympärillä ja keräämään itseeni suurin piirtein kaikki maailman murheet. Tiedättekö, ihan kun olisin joku sieni, joka imee itseensä kaikki tunteet ja energiat ympäriltään, olivatpa sitten hyviä tai huonoja. Jos seurueessa tai tilassa on kireä ilmapiiri, tunnen sen todella nopeasti omassa fiiliksessäni. Vähän kun nappaisin mukaani kaikki ilmassa leijailevat asenteet ja tunteet itseeni. Välillä tunnen surua, pelkoa, ahdistusta tai sitten taas päinvastoin positiivisia tunteita, jotka ovat ympärillä olevien ihmisten. Monta vuotta ajattelin, että okei, välillä tulee ja menee outoja tunnetiloja, joille ei löydä mitään selitystä. Tyrkytettiin diagnooseja masennuksesta ahdistuneisuushäiriöön, mutta oikeastaan vasta viimeisen parin vuoden aikana olen oivaltanut, että okei, ehkä vain olen tämmöinen. Empaatikko nimittäin.

Tunneälyni on todella vahva, murehdin helposti muiden ihmisten huolia, pyrin jatkuvasti miettimään niihin ratkaisuja päässäni. Imen helposti itseeni muiden negatiiviset tunnetilat ja menen helposti tolaltani yleisestä ”maailman kurjuudesta”. Joku voisi kutsua sitä välinpitämättömyydeksi, mutta minulle tietynlaisen kuoren luominen kaikkea semmoista ikävää ja negatiivista vastaan, johon en itse (ainakaan sillä hetkellä) voi vaikuttaa, on ollut oman terveyteni kannalta paras ratkaisu. Pahimmassa tapauksessa empaattinen ihminen huolehtii kaikesta, turhasta ja tärkeästä, jopa voi jopa johtaa itsensä loppuun polttamiseen. Itselleni tunne siitä, että velvollisuuteni on yksinkertaisesti ratkaista kaikki ympärillä pyörivät ongelmat välillä A-Ö, olivat ne sitten omia tai eivät, on varsin tuttu. Helposti tämä onkin johtanut siihen, että on aivan liian kiltti ja tunnollinen. Vuosia sitten sain melkein allergisia reaktioita niistä somefeedillä vilisevistä ”nyt oivalsin, että olen erityisherkkä ja maailmani avartui”-jutuista, mutta okei, myönnettäköön, että ymmärrän nykyään ilmiötä huomattavasti paremmin. Vaikka erityisherkällä ja empaatikolla onkin useita samoja ominaispiirteitä, on kuitenkin kyse eri asioista. Empaatikko voi kuitenkin olla myös erityisherkkä ja päinvastoin.

Jos ”ei-normaalia herkempi ihminen” luontaisesti blokkaa tietyt ympäristön ärsykkeet, eli ei välttämättä alitajuisesti edes reagoi niihin, ei empaatikolla ole samanlaista suojamekanismia. Kaikki ympärillä olevat äänet, valot, ihmisten eleet ja energiat, eli käytännössä kaikki, mitä ympärillä tapahtuu, rekisteröityvät tajuntaan sellaisenaan ilman suodatinta. Itselläni vaatii todella paljon, että pääsen niin keskittyneeseen tilaan, etten huomaisi kaikkea mitä ympärillä tapahtuu. Lapsen kanssa on tämä siinä mielessä vielä aivan huomattavasti ”pahentunut”, että ollessani lapsen kanssa on jokainen sekunti täysin vaistomaisestikin tietoinen siitä mitä lapsi tekee, missä hän menee ja mitä ympärillä tapahtuu. Tämä varmasti onkin merkittävin syy miksi olen parin vuoden aikana kiinnittänyt asiaan enemmän huomiota, koska välillä on asian kanssa toimiminen oikeasti todella haastavaa. Myös oman ajan merkitys on korostunut aivan huomattavasti. Siitä on tullut jopa välttämätöntä. Sanoisin jopa, että äitiys on kaivanut sisältäni esiin sen empaatikko-puolen.

Ja oikeasti, se on pitkässä juoksussa todella raskasta olla ihan jokaikinen hetki vastaanottavainen kaikelle mahdolliselle mitä ympäriltä tulee. Joskus ihan rehellisesti jopa esitän, etten kuule mitä ihmiset sanovat jos yritän keskittyä johonkin muuhun asiaan. Vaikka puoliso olisi lapsen kanssa minun tehdessä vaikkapa töitä, olen silti läsnä ihan kaikessa mitä ympärillä tapahtuu. Vähän kuin osallistuisin kaikkeen siihen, mutta samalla myös niihin omiin juttuihini. Tästä syystä suosin olla omissa oloissani varsinkin silloin kun haluan oikeasti saada jotain aikaiseksi, mietiskellä tai yleisesti ajatella.

Tulisin hulluksi, jossen saisi viettää niitä omia hetkiäni, jolloin vain olen yksinäni ajatusteni kanssa. Tuolloin tunnen ”latautuvanani”. Vaikka olenkin melko sosiaalinen, olen kuitenkin viime vuosina oivaltanut, että loppupeleissä olen melko introvertti. Tämän oivaltaminen on sinänsä ollut omituista, koska olen aina pitänyt itseäni ekstroverttina. Ehkä kyse onkin ollut enemmän siitä, että olen yrittänyt kieltää ja sulkea pois niitä introvertin piirteitä ajattelemalla esimerkiksi, että minussa on jotain vikaa, jossen aina jaksa riekkua viikonloppuisin jossain tai ettei se ole ok, että välillä vietät aikaa ihan vain itsesi kanssa, tehden niin-en-mitään. Usein introverttius ja ekstroverttius kärjistetään ääripäiksi olettaen, että ekstrovertti on aina äänessä ja introvertti hiljainen vetäytyjä. Ihmisessä voi kuitenkin olla paljon piirteitä ja ominaisuuksia näistä molemmista, vaikka olisikin introvertti. Itse tasapainoitan introverttia puoltani juuri vapaalla, jolloin mielelläni vietän aikaa pienen lähipiirin kesken. Rakastan viettää aikaa ihan vain kotona perheen kanssa. Tai yksin viikonlopun juoksulenkillä. Silloin kun ei tarvitse käyttää ihan kamalasti energiaa siihen sosialisointiin, joka taas voi toisenlaiselle ihmisille olla päinvastoin energiaa tuova asia vaikka kokoajan. Mutta kyllä, nautin ilman muuta myös siitä sosialisoinnista, mutta vastapainona niille rauhallisille hetkille.

Myös empaattisuuden voi kääntää voimavaraksi. Kun tunteet oppii tiedostamaan ja erottamaan sen, milloin tunne on omaa ja milloin jonkun toisen henkilön, on niistä myös helpompi päästää irti. Itselläni on auttanut se, että olen pyrkinyt ottamaan tiettyihin asioihin jonkinlaisen hälläväliä-asenteen. Siis semmoisiin, joista ehkä aikaisemmin on juurikin stressannut turhaan ja joihin et voi juuri nyt vaikuttaa. Kuten Facebook-ryhmässä kotoa karanneen kissan kohtaloon tai juuri ne kaikki suuren maailman murheet. Sinänsä hassua, koska eihän kukaan vaikkapa murheistaan kertova ystävä tietenkään ajattele, että minun tulisi jollain tapaa ratkaista noita ongelmia, vaan kyse on vain omasta tuntemuksestani. Jos ystävä on surullinen, tunnen tavallaan tuon surun omana tunteenani. Mietin useinkin muiden ihmisten murheita ja asioita, vaikkeivat ne nyt minun harteillani olisikaan.

Puoliso on esimerkiksi joskus ihmetellyt, miten pystyn ignooraamaan tietyt ikävät asiat, kuten olla katsomatta tai välittämättä surullisista eläinvideoista tai tarinoista. Vastaus on yksinkertaisesti siksi, koska ahdistun niistä niin paljon, että välillä on ihan itsensäkin kannalta pakko yrittää olla tiedostamatta tiettyjä asioita. Ei ole kyse siitä, että en välittäisi, vaan siitä, että jos sallin itseni välittää, välitän aivan liikaa ja tulen surulliseksi asioista, joille en välttämättä itse siinä hetkessä voi tehdä mitään. Tietynlainen suojakeino ikäänkuin. Nyt taannoin ahdistuin valtavasti tuotantoeläinten kohtelusta maidontuotannossa  erästä kirjaa lukiessa ja päätin, että vähennän kotona maitotuotteiden määrää radikaalisti!

Joku siellä varmasti nyt miettii, että ei hittolainen, taas yksi höpömääritelmä ihmisille, jotka haluavat uskotella olevansa erilaisia ja uniikkeja. Mutta niin, emmehän me kaikki ole samanlaisia tai saati sitten suhtaudu asioihin tai ympäristön ärsykkeisiin samalla tavalla. Enkä nyt myöskään missään nimessä väitä, että kaikkien herkkien ihmisten masennus- tai ahdistuneisuusdiagnoosit olisivat vääriä, mutta joissain tapauksissa varmasti. Jos kyse on yksilön ominaispiirteestä, tunteiden käsittelykyvystä ja yleisesti suhtautumisesta emotionaalisiin seikkoihin, ei ratkaisu ole turruttaa niitä lääkkeillä, vaan oppia hallitsemaan omia suojautumiskeinojaan ja blokkaamaan itsensä turhilta ärsykkeiltä. Onko ihmisessä jotain lääkkeillä korjattavaa vikaa vain sen vuoksi, että tämän biokemia on ehkä jo synnynnäisesti erilainen kuin toisella? Aivan! Emme me ole toistemme klooneja, miksi pitäisikään olla? En itse myöskään häpeile näyttää tunteitani. Itkeä tai nauraa aina kun siltä tuntuu. Mielestäni tunteiden näyttäminen on äärimmäisen tärkeää, eikä minua nolota lainkaan itkeä työpaikalla, jos joku ärsyttää aivan suunnattomasti. Tai sitten taas revetä ääneen huonolle vitsille. Monelle suomalaiselle tunteiden näyttäminen voi olla epämukavaa ja maailmassa useissa kulttuureissa jopa todella epäkohteliasta.

Empaatikot ovat usein myös vahvasti intuitiivisia ja tämän allekirjoitan. Parin viime vuoden aikana olen harjoittanut intuitiotani ja se on ehdottomasti mahdollista! Kun oppii tunnistamaan erilaiset tunteet ja niiden erot esimerkiksi päätöksenteossa, voi omaa intuitiotaan käyttää tehokkaasti hyväksi erityisesti juuri suurten kysymysten äärellä. Harvemmin sitä tekee intuition saattelemalla kovin vääriä päätöksiä.

Empatiaa pitäisi mielestäni korostaa erityisesti työelämässä, koska varsinkin liike-elämässä on empaattisuudella ollut varsin vähän jalansijaa. Näen itse tämän kuitenkin ehdottomasti asiana, jolla on tulevaisuudessa potentiaalia. Esimerkiksi empaattinen johtaminen on asia, joka voi vaikuttaa merkittävästi työhyvinvointiin. Sitä, että ymmärretään ihminen ja tämän tunteet kokonaisuutena, eikä käsitellä työntekijää sokeasti tämän tuottaman datan pohjalta. Ottaa siis enemmän huomioon ihmisiä, ei asioita. Empaatikoilla on suuri sydän ja he antavat usein asioille tai hankkeille kaikkensa, valitettavasti saatetaan tätä myös käyttää hyväksi. Tämän vuoksi onkin tärkeää tiedostaa omat resurssinsa ja juuri löytää omat toimintatavat, jotka sopivat juuri itselleen 🙂

 

Onko ruudun toisella puolella muita empaatikkoja?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.