Oletko sinäkin empaatikko?

Olen monesti kirjoittanut olevani todella empaattinen ihminen. Lapsesta saakka olen ollut todella herkkä huolestumaan kaikesta ikävästä ympärillä ja keräämään itseeni suurin piirtein kaikki maailman murheet. Tiedättekö, ihan kun olisin joku sieni, joka imee itseensä kaikki tunteet ja energiat ympäriltään, olivatpa sitten hyviä tai huonoja. Jos seurueessa tai tilassa on kireä ilmapiiri, tunnen sen todella nopeasti omassa fiiliksessäni. Vähän kun nappaisin mukaani kaikki ilmassa leijailevat asenteet ja tunteet itseeni. Välillä tunnen surua, pelkoa, ahdistusta tai sitten taas päinvastoin positiivisia tunteita, jotka ovat ympärillä olevien ihmisten. Monta vuotta ajattelin, että okei, välillä tulee ja menee outoja tunnetiloja, joille ei löydä mitään selitystä. Tyrkytettiin diagnooseja masennuksesta ahdistuneisuushäiriöön, mutta oikeastaan vasta viimeisen parin vuoden aikana olen oivaltanut, että okei, ehkä vain olen tämmöinen. Empaatikko nimittäin.

Tunneälyni on todella vahva, murehdin helposti muiden ihmisten huolia, pyrin jatkuvasti miettimään niihin ratkaisuja päässäni. Imen helposti itseeni muiden negatiiviset tunnetilat ja menen helposti tolaltani yleisestä ”maailman kurjuudesta”. Joku voisi kutsua sitä välinpitämättömyydeksi, mutta minulle tietynlaisen kuoren luominen kaikkea semmoista ikävää ja negatiivista vastaan, johon en itse (ainakaan sillä hetkellä) voi vaikuttaa, on ollut oman terveyteni kannalta paras ratkaisu. Pahimmassa tapauksessa empaattinen ihminen huolehtii kaikesta, turhasta ja tärkeästä, jopa voi jopa johtaa itsensä loppuun polttamiseen. Itselleni tunne siitä, että velvollisuuteni on yksinkertaisesti ratkaista kaikki ympärillä pyörivät ongelmat välillä A-Ö, olivat ne sitten omia tai eivät, on varsin tuttu. Helposti tämä onkin johtanut siihen, että on aivan liian kiltti ja tunnollinen. Vuosia sitten sain melkein allergisia reaktioita niistä somefeedillä vilisevistä ”nyt oivalsin, että olen erityisherkkä ja maailmani avartui”-jutuista, mutta okei, myönnettäköön, että ymmärrän nykyään ilmiötä huomattavasti paremmin. Vaikka erityisherkällä ja empaatikolla onkin useita samoja ominaispiirteitä, on kuitenkin kyse eri asioista. Empaatikko voi kuitenkin olla myös erityisherkkä ja päinvastoin.

Jos ”ei-normaalia herkempi ihminen” luontaisesti blokkaa tietyt ympäristön ärsykkeet, eli ei välttämättä alitajuisesti edes reagoi niihin, ei empaatikolla ole samanlaista suojamekanismia. Kaikki ympärillä olevat äänet, valot, ihmisten eleet ja energiat, eli käytännössä kaikki, mitä ympärillä tapahtuu, rekisteröityvät tajuntaan sellaisenaan ilman suodatinta. Itselläni vaatii todella paljon, että pääsen niin keskittyneeseen tilaan, etten huomaisi kaikkea mitä ympärillä tapahtuu. Lapsen kanssa on tämä siinä mielessä vielä aivan huomattavasti ”pahentunut”, että ollessani lapsen kanssa on jokainen sekunti täysin vaistomaisestikin tietoinen siitä mitä lapsi tekee, missä hän menee ja mitä ympärillä tapahtuu. Tämä varmasti onkin merkittävin syy miksi olen parin vuoden aikana kiinnittänyt asiaan enemmän huomiota, koska välillä on asian kanssa toimiminen oikeasti todella haastavaa. Myös oman ajan merkitys on korostunut aivan huomattavasti. Siitä on tullut jopa välttämätöntä. Sanoisin jopa, että äitiys on kaivanut sisältäni esiin sen empaatikko-puolen.

Ja oikeasti, se on pitkässä juoksussa todella raskasta olla ihan jokaikinen hetki vastaanottavainen kaikelle mahdolliselle mitä ympäriltä tulee. Joskus ihan rehellisesti jopa esitän, etten kuule mitä ihmiset sanovat jos yritän keskittyä johonkin muuhun asiaan. Vaikka puoliso olisi lapsen kanssa minun tehdessä vaikkapa töitä, olen silti läsnä ihan kaikessa mitä ympärillä tapahtuu. Vähän kuin osallistuisin kaikkeen siihen, mutta samalla myös niihin omiin juttuihini. Tästä syystä suosin olla omissa oloissani varsinkin silloin kun haluan oikeasti saada jotain aikaiseksi, mietiskellä tai yleisesti ajatella.

Tulisin hulluksi, jossen saisi viettää niitä omia hetkiäni, jolloin vain olen yksinäni ajatusteni kanssa. Tuolloin tunnen ”latautuvanani”. Vaikka olenkin melko sosiaalinen, olen kuitenkin viime vuosina oivaltanut, että loppupeleissä olen melko introvertti. Tämän oivaltaminen on sinänsä ollut omituista, koska olen aina pitänyt itseäni ekstroverttina. Ehkä kyse onkin ollut enemmän siitä, että olen yrittänyt kieltää ja sulkea pois niitä introvertin piirteitä ajattelemalla esimerkiksi, että minussa on jotain vikaa, jossen aina jaksa riekkua viikonloppuisin jossain tai ettei se ole ok, että välillä vietät aikaa ihan vain itsesi kanssa, tehden niin-en-mitään. Usein introverttius ja ekstroverttius kärjistetään ääripäiksi olettaen, että ekstrovertti on aina äänessä ja introvertti hiljainen vetäytyjä. Ihmisessä voi kuitenkin olla paljon piirteitä ja ominaisuuksia näistä molemmista, vaikka olisikin introvertti. Itse tasapainoitan introverttia puoltani juuri vapaalla, jolloin mielelläni vietän aikaa pienen lähipiirin kesken. Rakastan viettää aikaa ihan vain kotona perheen kanssa. Tai yksin viikonlopun juoksulenkillä. Silloin kun ei tarvitse käyttää ihan kamalasti energiaa siihen sosialisointiin, joka taas voi toisenlaiselle ihmisille olla päinvastoin energiaa tuova asia vaikka kokoajan. Mutta kyllä, nautin ilman muuta myös siitä sosialisoinnista, mutta vastapainona niille rauhallisille hetkille.

Myös empaattisuuden voi kääntää voimavaraksi. Kun tunteet oppii tiedostamaan ja erottamaan sen, milloin tunne on omaa ja milloin jonkun toisen henkilön, on niistä myös helpompi päästää irti. Itselläni on auttanut se, että olen pyrkinyt ottamaan tiettyihin asioihin jonkinlaisen hälläväliä-asenteen. Siis semmoisiin, joista ehkä aikaisemmin on juurikin stressannut turhaan ja joihin et voi juuri nyt vaikuttaa. Kuten Facebook-ryhmässä kotoa karanneen kissan kohtaloon tai juuri ne kaikki suuren maailman murheet. Sinänsä hassua, koska eihän kukaan vaikkapa murheistaan kertova ystävä tietenkään ajattele, että minun tulisi jollain tapaa ratkaista noita ongelmia, vaan kyse on vain omasta tuntemuksestani. Jos ystävä on surullinen, tunnen tavallaan tuon surun omana tunteenani. Mietin useinkin muiden ihmisten murheita ja asioita, vaikkeivat ne nyt minun harteillani olisikaan.

Puoliso on esimerkiksi joskus ihmetellyt, miten pystyn ignooraamaan tietyt ikävät asiat, kuten olla katsomatta tai välittämättä surullisista eläinvideoista tai tarinoista. Vastaus on yksinkertaisesti siksi, koska ahdistun niistä niin paljon, että välillä on ihan itsensäkin kannalta pakko yrittää olla tiedostamatta tiettyjä asioita. Ei ole kyse siitä, että en välittäisi, vaan siitä, että jos sallin itseni välittää, välitän aivan liikaa ja tulen surulliseksi asioista, joille en välttämättä itse siinä hetkessä voi tehdä mitään. Tietynlainen suojakeino ikäänkuin. Nyt taannoin ahdistuin valtavasti tuotantoeläinten kohtelusta maidontuotannossa  erästä kirjaa lukiessa ja päätin, että vähennän kotona maitotuotteiden määrää radikaalisti!

Joku siellä varmasti nyt miettii, että ei hittolainen, taas yksi höpömääritelmä ihmisille, jotka haluavat uskotella olevansa erilaisia ja uniikkeja. Mutta niin, emmehän me kaikki ole samanlaisia tai saati sitten suhtaudu asioihin tai ympäristön ärsykkeisiin samalla tavalla. Enkä nyt myöskään missään nimessä väitä, että kaikkien herkkien ihmisten masennus- tai ahdistuneisuusdiagnoosit olisivat vääriä, mutta joissain tapauksissa varmasti. Jos kyse on yksilön ominaispiirteestä, tunteiden käsittelykyvystä ja yleisesti suhtautumisesta emotionaalisiin seikkoihin, ei ratkaisu ole turruttaa niitä lääkkeillä, vaan oppia hallitsemaan omia suojautumiskeinojaan ja blokkaamaan itsensä turhilta ärsykkeiltä. Onko ihmisessä jotain lääkkeillä korjattavaa vikaa vain sen vuoksi, että tämän biokemia on ehkä jo synnynnäisesti erilainen kuin toisella? Aivan! Emme me ole toistemme klooneja, miksi pitäisikään olla? En itse myöskään häpeile näyttää tunteitani. Itkeä tai nauraa aina kun siltä tuntuu. Mielestäni tunteiden näyttäminen on äärimmäisen tärkeää, eikä minua nolota lainkaan itkeä työpaikalla, jos joku ärsyttää aivan suunnattomasti. Tai sitten taas revetä ääneen huonolle vitsille. Monelle suomalaiselle tunteiden näyttäminen voi olla epämukavaa ja maailmassa useissa kulttuureissa jopa todella epäkohteliasta.

Empaatikot ovat usein myös vahvasti intuitiivisia ja tämän allekirjoitan. Parin viime vuoden aikana olen harjoittanut intuitiotani ja se on ehdottomasti mahdollista! Kun oppii tunnistamaan erilaiset tunteet ja niiden erot esimerkiksi päätöksenteossa, voi omaa intuitiotaan käyttää tehokkaasti hyväksi erityisesti juuri suurten kysymysten äärellä. Harvemmin sitä tekee intuition saattelemalla kovin vääriä päätöksiä.

Empatiaa pitäisi mielestäni korostaa erityisesti työelämässä, koska varsinkin liike-elämässä on empaattisuudella ollut varsin vähän jalansijaa. Näen itse tämän kuitenkin ehdottomasti asiana, jolla on tulevaisuudessa potentiaalia. Esimerkiksi empaattinen johtaminen on asia, joka voi vaikuttaa merkittävästi työhyvinvointiin. Sitä, että ymmärretään ihminen ja tämän tunteet kokonaisuutena, eikä käsitellä työntekijää sokeasti tämän tuottaman datan pohjalta. Ottaa siis enemmän huomioon ihmisiä, ei asioita. Empaatikoilla on suuri sydän ja he antavat usein asioille tai hankkeille kaikkensa, valitettavasti saatetaan tätä myös käyttää hyväksi. Tämän vuoksi onkin tärkeää tiedostaa omat resurssinsa ja juuri löytää omat toimintatavat, jotka sopivat juuri itselleen 🙂

 

Onko ruudun toisella puolella muita empaatikkoja?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Onko koskaan tarpeeksi hyvä?

Kaupallinen yhteistyö: Change Lingerie

Ensi viikolla vietetään ystävänpäivää  ja tuon rakkauden päivän kunniaksi halusin käsitellä aihetta jollain tapaa myös blogissa. Monesti ystävyys ja rakkaus liitetään vain suhteessa muihin ihmisiin, mutta eikö olisi tärkeää muistaa olla myös itsensä ystävä? En tänä vuonna tehnyt varsinaisia uuden vuoden lupauksia, mutta muutamia tavoitteita olen kuitenkin asettanut tälle vuodelle 2019. Yksi niistä onkin osoittaa enemmän rakkautta ja huolenpitoa itseäni kohtaan niin henkisesti, kuin fyysisestikin.

Liikkua siinä määrin ja niitä lajeja, jotka tuntuvat sopivilta, syödä ravintoa, joka on hyväksi keholleni (ja mitä tekee mieli!) ja ennen yrittää olla vaatimatta itseltäni liikoja. Tulen varmasti aina olemaan tietyllä tavalla itsekriittinen. Suhtaudun esimerkiksi työhön aina tosissani, enkä voisi jatkossakaan ajatella koskaan olevani tyyppi, joka tekee asiat hutilloiden vain sen tähden, että pääsisi helpommalla. On kuitenkin loppupeleissä hyvin eri asia vaatia itseltään paljon, kuin vaatia itseltään liikaa. Ja tämä varmasti onkin monelle juuri se hämärä alue. Mikä on paljon, mikä taas liikaa?

 Juuri tämä on seikka, johon tänään havahduin ajatuksissani. Muistelin taaksepäin sitä, kuinka olen suhtautunut itseeni aikaisemmin. Ja arvatkaa mitä oivalsin? Mitä enemmän olen yrittänyt olla tyytyväinen itseeni, sitä vähemmän olen sitä kuitenkaan ollut. Se, että vaatii asioilta tai ihmisiltä liikoja, voi huomaamattaan johtaa siihen, ettei mikään enää riitä. Et ole koskaan omasta mielestäsi sopivan painoinen, tarpeeksi lihaksikas, riittävän ahkera tai syö niin terveellisesti kun ehkä voisi. Aina löytyy mukamas niitä seikkoja, joiden suhteen voi nostaa rimaa korkeammalle, eikä loppupeleissä koskaan ole tarpeeksi hyvä. Edes itselleen. Ja tähän rumbaan tuhlaa pahimmassa tapauksessa vuosia.

Sinänsä hassua, että mitä enemmän maailma on siirtynyt somekeskeiseksi ja siihen, että helposti vertailee itseään muihin, olen itse pyrkinyt ottamaan päinvastaisen asenteen. Nuorempana yritin ehkä todistella itselleni, että elämä on parempaa, kunhan ensin treenaa itsensä enemmän tikkiin, huoltaa kynnet kuosiin tai jopa ostaa itselleen tietynlaista hyväksyntää tavaran avulla. Tässä hetkessä huomaan kuitenkin, että elämä on niin paljon mielekkäämpää juuri silloin kun lopettaa itseltään vaatimisen. Ja hassua sinänsä, sen jälkeen kun olen ehkä osittain äitiyden myötä oppinut hyväksymään itseni juuri tämmöisenä, enkä jatkuvasti pyrkinyt saavuttamaan jotain ”parempaa minää”, olen ollut itseeni tyytyväisempi kuin koskaan ennen. Mitä vähemmän olen stressannut esimerkiksi kehooni tai ulkonäkööni liittyen, sitä tyytyväisempi olen ollut itseeni. Joissain asioissa pieni hälläväliä-asenne kannattaa ehdottomasti. Aina ei todellakaan ole niin justiinsa.

Jos unohtaa rakastaa itseään, on todella vaikea tarjota parastaan myöskään muille ihmisille. Vähän sama homma kun lentokoneiden turvallisuusohjeissa neuvotaan laittamaan happinaamari ensin itselleen ja vasta sitten muille. Siitähän tässä onkin nimenomaan kyse. Sillä ei ole mitään tekemistä itsekkyyden kanssa. Käsite ”itserakkaus” koetaan usein vain ja ainoastaan negatiivisena terminä, mikä on kurjaa, koska asian pitäisi sopivissa määrin olla kaikille päivänselvä juttu. Rakkaus muihin ihmisiin lähtee kuitenkin paljolti siitä, että on tasapainoinen ystävyyssuhde itseensä. Kuinka kykenisit huolehtimaan ja välittämään muista, josset ole ole ystävä itsesi kanssa?

Kuvien mukana palaamme hetkeksi Tahitin mustahiekkarannalle. Jopas tuli muuten ikävä takaisin! Asia, johon kiinnitin huomiota pitkälle matkalle pakatessa, oli mm. alusvaatteiden käytännöllisyys. Alusvaatteiden suhteen tärkein seikka minulle on mukavuus, laatu ja se, että tunnen itseni minuksi niissä. Reissussa onkin tullut panostettua juurikin käytännöllisiin ja ajattomiin alusvaatteisiin, jotka on hankittu Changelta ja katsottu juuri itselleni ja kokooni sopiviksi. Omat suosikkimallini löytyvät Changen Basic-mallistosta, josta lempparini ovat Lissi, sekä kuvien saumattomat Tactel- t-paitaliivit. Aivan paras asiakaspalvelu muuten löytyy Changen liikkeistä ja yksi asia, jossa ehdottomasti itse suosin kivijalkamyymälöitä on alusvaatteiden ostaminen. Kokohuteja on omalla kohdallanikin takana paljon ja sen jälkeen kun vaihdoin Changen liiveihin, en ole enää muita ostanutkaan. Istuvuus ja laatu ovat aivan omaa laatuaan.

 

Löytyykö samoja ajatuksia itsensä hyväksymisen suhteen? Onko muilla esimerkiksi äitiys opettanut armollisuutta itseään kohtaan? 🌸✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Onko D-vitamiinivalmisteesi tutkitusti tehokas?

Kaupallinen yhteistyö: Nordic Health Sprays

Parhaillaan eletään vuoden pimeintä aikaa, enkä ole varmasti ainoa, joka toivoisi edes hieman aurinkoa näihin hämäriin päiviin. Kesäisin tuo aurinko virkistystä mielelle valona, mutta toki siitä on meille hyötyä myös D-vitamiinin muodossa. Itse kaivoin D-vitamiinin kaapista jo aikapäiviä sitten, mutta näin vuoden loppupuolellakaan ei voi tarpeeksi peräänkuuluttaa sen tärkeyttä meille suomalaisille.

Koska D-vitamiinin merkittävin lähde auringon lisäksi on kala, suositellaan D-vitamiinilisää erityisesti kaikille kasvispainotteista ruokavaliota noudattaville, sekä raskaana oleville tai imettäville, joiden kohdalla tarve kasvaa erityisesti pimeänä vuodenaikana. Usein on ravinnosta saatava D-vitamiinin määrä alle suositusten, joten ellei monipuoliseen ruokavalioon kuulu säännöllisesti kala, olisi D-vitamiinilisä suositeltavaa. Myös kalsiumin imeytymiselle on D-vitamiini välttämätön ja juuri sen vuoksi on näiden kummankin saanti erityisen tärkeää kasvavalle lapselle, mielellään ympäri vuoden. Kasvava lapsi tarvitsee D-vitamiinia luuston ja hampaiden normaalin kasvun tueksi, kehon motoristen toimintojen kehitykseen, sekä tehostamaan immuunijärjestelmää. Uusia tutkimuksia julkaistaan jatkuvasti ja on mahdollista, että D-vitamiinin liian vähäinen saanti altistaa myös lukuisille muille sairauksille.

Olen usein kirjoittanut eri ravintolisien eroista imeytymisen suhteen. Valmisteiden ilmoittamilla ravintosisällöillä ei ole juurikaan hyötyä, mikäli imeytyvyys on huono, eikä elimistö kykene ottamaan tuotteesta sen täyttä hyötyä irti. Myös erilaiset suolistovaivat voivat heikentää valmisteiden imeytymistä suolistossa. Sen vuoksi pyrin itse panostamaan juuri niihin valmisteisiin, joiden teho on tutkittu. DLuxin D-vitamiinisuihkeiden imeytyvyys on tutkitusti tehokasta ja tuoreimpien tutkimusten mukaan imeytyy D3-vitamiini parhaiten posken limakalvolta kehon hyödynnettäväksi.

Tutustuin ensimmäisen kerran DLux-vitamiinisuihkeisiin raskauteni aikana, jolloin käytössäni oli odottavien DLux Raskaana-suihke, joka sisältää D3-vitamiinin lisäksi foolihappoa, sekä K- ja B-vitamiineja. Pojan pikkuvauva-aikana otimme käyttöön vauvojen D-vitamiinisuihkeen, josta olin kuullut paljon suosituksia. Tavalliset D-vitamiinivalmisteet aiheuttivat pojalla ikäviä vatsanväänteitä, jotka yhdistimme aina juuri D-tippoihin. Kun pidimme pienen paussin, katosivat oireet, mutta palasivat jälleen uudemman D-vitamiiniannoksen jälkeen. DLuxin suihkeen myötä vatsavaivat kuitenkin katosivat tyystin ja kirjoitin tästä aikanaan postauksenkin. Mikäli siis mietit hyvää D-vitamiinia vauvan ensimmäiseksi valmisteeksi, kokeilkaa tätä! Suosittelen lämmöllä.

Sen lisäksi, että vitamiinin ottaminen on pienestä suihkupullosta äärimmäisen helppoa ilman vettä, ovat nämä erityisen näppäriä kantaa myös mukana perinteisen tablettipurkin sijaan. Tällä hetkellä on pojalla käytössä DLux Junior-suihke, joka sisältää 10mcg D3-vitamiinia per suihkaus. Itse taas käytän vahvaa DLux 3000 D-suihketta, joka sisältää 75mcg tehokkaasti imeytyvää D3-vitamiinia per suihkaus. Suihkepullot sisältävät noin 100 suihkausta, eli nämä ovat myös riittoisa vaihtoehto!

Jos teidän perheessänne kaivataan täydennystä D-vitamiineihin (tai muihin vitamiinisuihkeisiin) sain jakoon alennuskoodin, jolla saatte -20% alennuksen Nordic Healthin tuotteista, joihin kuuluu D-vitamiinituotteiden lisäksi myös paljon muita vitamiinivalmisteita, kuten magnesiumtuotteita, sekä uutuutena ylivertaisesti imeytyvä rautasuihke ja kurkuma-suusuihke. Koodi IINES20 on voimassa 31.12.2018 asti ja koskee koko verkkokaupan valikoimaa, joka löytyypi täältä.

Oletteko jo ottaneet suihkeet käyttöön?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Faktoja suun terveydestä + Oral-B Genius Rose Gold-arvonta

Kaupallinen yhteistyö: Oral-B

Tällä hetkellä minulla on reilut puoli vuotta oikomishoitoa takana ja voin todeta, että tänä aikana on hammashygienia noussut arjessani entistäkin tärkeämmäksi. Hampaiden puhdistus jokaisen ruokailukerran jälkeen on melkeinpä pakollinen juttu, enkä olisi kyllä pitkälle pötkinyt tässä hommassa perinteisellä hammasharjalla. Alttius reikiintymiselle ja plakin muodostumiselle on nimittäin oikomishoidon aikana huomattavasti suurempi. Olen jo vuosia luottanut pitkäaikaisen yhteistyökumppanini Oral-B:n nimeen sähköhammasharjoissa ja tämä on yksi asia, jota en hevillä vaihtaisi pois.

Ensi vuonna olemme näillä näkymin siirtymässä sähköiseen hammasharjaan myös pojan kohdalla. Itse olen säästynyt rei’iltä koko elämäni ajan ja tottakai tavoitteeni on, että pääsisimme poikamme kohdalla samaan tilanteeseen. Perusteellisen harjausrutiinin opettelu onkin perheessämme oman esimerkkimme kautta tärkeä asia jo nyt. Sanoisinko, että lapsuudessa opituilla harjausrutiineilla ja suunhoidon esimerkeillä on suuri vaikutus siihen, miten asiaan suhtautuu aikuisena. Jos hampaiden harjaus on lapsesta asti ollut aivan toissijainen juttu, antaa sille harvemmin arvoa myöhemminkään. Mutta jos parin minuutin päivittäisellä panostuksella voisi edistää helposti kokonaisvaltaista hyvinvointia ja parhaimmassa tapauksessa välttyä myös ikäviltä rei’iltä, ylimääräisiltä hammaslääkärikäynneiltä ja ikävältä hammasremontilta vanhempana, miksi ei sitä tekisi?

Asia, jota ei ehkä ensimmäisenä tule ajatelleeksi on se, kuinka suuri merkitys suun terveydellä on kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Reikiintyminen ja ientulehdukset ovat useimmille tuttuja juttuja. Suun krooniset tulehdukset ovat yllättävän yleisiä vaivoja ja voivat pahimmillaan johtaa jopa vakaviin terveysongelmiin. Usein sanotaankin, että ”terveys lähtee suusta”. Huono hammashygienia lisää pahimmassa tapauksessa jopa sydän- ja verisuonisairauksien riskiä, kun plakin myötä bakteerit pääsevät jylläämään suussa ja kulkeutuvat ientaskuista verenkierron kautta muualle elimistöön. Yleinen nyrkkisääntö on, että hampaat tulisi harjata kahdesti päivässä, vähintään 2 minuuttia kerrallaan. Loppupeleissä hammashygieniasta huolehtiminen on todella yksinkertaista, vaikkakin yksi niistä aiheista, jota saa kerta toisensa jälkeen olla toistamassa.

Miksi sähköinen hammasharja sitten on parempi kuin perinteinen? Ensinnäkin, tutkimusten mukaan sähköhammasharja poistaa plakkia huomattavasti tehokkaammin, kuin käsikäyttöinen hammasharja. Täytyy kyllä allekirjoittaa, että ero harjaustuloksessa perinteisen hammasharjan ja sähkökäyttöisen välillä on kuin yöllä ja päivällä. Esimerkiksi hammaskivi oli aikaisemmin omalla kohdallani aikaisemmin varsin tuttu juttu, sitä kertyi aina tiettyihin paikkoihin, kuten alaetuhampaiden taakse. Lisäksi on hankalien ja ahtaiden välien puhdistus huomattavasti helpompaa sähköhammasharjan avulla. Sen jälkeen, kun siirryin sähköhammasharjaan ja opettelin perusteellisen harjaustekniikan, olen päässyt hammaskivestä eroon kokonaan. Itse ostin ensimmäisen Oral-B:n sähköhammasharjani viitisen vuotta taaksepäin, eikä sen jälkeen ole enää tullut kuuloonkaan palata vanhaan. Minulle brändi on tuttu ja luotettava, semmoinen jonka nimeen voin vannoa täysin kaikkien näiden yhteisten vuosien jälkeenkin. Aivan heittämällä yksi parhaimpia hyvinvoinnin investointeja on nimittäin juurikin hyvä sähköhammasharja!

Minkä itse olen kokenut tässä vuosien varrella paremman puhdistustuloksen lisäksi, on se, kuinka sähköinen hammasharja mukautuu paremmin omiin harjaustarpeisiin ja on huomattavasti hellävaraisempi ikenille. Monien ongelma tavallisen hammasharjan kanssa on se, että tulee usein harjattua liian lujaa, mikä taas tekee todella huonoa ikenille. Oma pelastukseni herkille ikenille on jo vuosia ollut Oral-B-harjan Sensitive-toiminto, joka pesee hampaat hellävaraisesti ja ienystävällisesti. Mitä tulee muihinkin harjausohjelmiin, ilmoittaa harja aina automaattisesti, mikäli harjaat liian lujaa.

Sähköhammasharjan käyttö on myös huomattavasti yksinkertaisempaa kuin perinteisen harjan, koska pyörivä harja hoitaa harjauksen puolestasi. Oikea harjaustekniikka onkin antaa harjan yksinkertaisesti vain kevyesti ”liukua” hammaspintoja pitkin, jolloin pyörivä harja puhdistaa tehokkaasti hampaan pinnan, ientaskut ja hammasvälit. Moni perinteiseen harjaan tottunut nimittäin ajattelee automaattisesti sähköhammasharjaan siirtyessä, että sillä tulee ”harjata hampaita”, vaikka todellisuudessa sähköhammasharja on myös erityisesti ”huonojen harjaajien” vaihtoehto, koska harja tekee suurimman osan puolestasi. Lisäksi erilaiset kustomoidut harjaspäät ja tekniset ominaisuudet, kuten ajastimet ja harjausasetukset palvelevat hyvin yksilöllisiä tarpeita samalla edistäen tehokkaasti suun terveyttä.

Asia, joka on kehittynyt viimevuosina sähköhammasharjoissa hurjasti, on akun kesto ja juuri mahdollisuus yksilölliseen suunhoitoon. Harjan litiumakku kestää jopa 12 päivää latausten välillä. Itse siirryin vastikään edellisestä mallista tähän Oral-B Genius Rose Gold-harjaan, (on muuten sunnuntaihin 9.12 asti tarjouksessa 179€, norm. hinta 199€) joka miellyttää silmää näin ulkonäön puolestakin. Itse kustomoin harjaa myös värivalojen suhteen, pinkiksi aina tottakai! Laturinakin toimiva matkakotelo helpottaa myös harjan ottamista mukaan matkoille. Joulun lähetessä käy lahjaideointi kuumana ja mielestäni tämä Oral-B:n Genius Rose Gold-harja on erinomainen vaihtoehto joululahjaksi. Koko perheelle, puolisolle, lapselle tai kummilapselle. Suun terveyteen panostaminen ei ole koskaan hukkaan heitettyä rahaa. Itse ostin meidän ensimmäisen sähköisen hammasharjan juurikin lahjaksi yhteiseen käyttöön itselleni ja puolisolleni, sen jälkeen ei ole paluuta ollut. Jos lahjaideointi ei tuota tulosta, niin tässäpä yksi koko perheen terveyttä edistävä vaihtoehto.

Ja sitten! Sain yhden harjan arvottavaksi, joten yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa itselleen tämä kuvien Oral-B Genius Rose Gold-sähköhammasharja ja 2kpl Gum & Enamel Repair-hammastahnaa. Osallistua voit kommentoimalla tähän postaukseen seuraavia ohjeita seuraten: Kommentoi ja kerro, millaisia kokemuksia sinulla itselläsi on sähköhammasharjasta vai mennäänkö teillä vielä perinteisen hammasharjan voimin?

Muista ilmoittaa osallistumisen yhteydessä nimimerkki ja sähköpostiosoite, jotta saan voittajaan yhteyden. Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 9.12 saakka. Voittaja kontaktoidaan sähköpostitse. Arpaonnea!

EDIT: Arvonta suoritettu ja voittaja julkaistu kommenttiboksissa, sekä kontaktoitu henkilökohtaisesti. Kiitos kaikille osallistujille!

Eli, onko sähköhammasharja jo mukana teidän arjessanne?

 

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 146 kommenttia.

Hampaiden hoito reissun päällä + Oral-B Genius-arvonnan voittaja

 Kaupallinen yhteistyö Oral-B:n kanssa
Kuten aikaisemmin kerroin, pakkasin sähköhammasharjan mukaan tammikuussa Seychellien matkalle ja kerron tässä postauksessa hieman kuinka sähköhammasharja toimii reissun päällä. Ällöin juttu ikinä on kyllä nykyään ”joutua” pesemään normihammasharjalla, ainakaan omasta mielestäni sähköhammasharjan kantaminen mukaan matkalle ei ole mikään hankala juttu.Kaikkein pahin olisi joutua pesemään loman aikana semmoisella matkahammasharjalla. Jos hampaat eivät tahdo tulla perinteisellä hammasharjalla puhtaaksi, niin ne lentokoneista saatavat ”kertakäyttöharjat” vasta jotenkin onnettomia ovatkin. Ainakin itselleni on hampaiden hoito aivan yhtä tärkeää, olit sitten kotona tai reissussa. Eipä tuo sähköinen nyt ihan kamalasti tilaa vie matkalaukusta, saati sitten paina! Laukkuun vaan mukaan. Varsinkin kun nykyään näissäkin on viety matkustus-näkökulma ihan uudelle tasolle.

 

Oral-B lupaa uudelle Genius-harjalle tähän astisista harjoista
parhaimman akunkeston ja voin kyllä itse täysin allekirjoittaa tämän!
Meidän ei itseasiassa tarvinnut ladata harjan akkua kertaakaan
lomamatkan aikana. Viimeisenä lomapäivänä harja alkoi ilmoitella
latauksen tarpeesta, mutta sopivasti päästiin juuri kotiin saakka ennen
harjan hyytymistä. Aikalailla tasan 14 päivää ehti  siis harjailla
latauksen jälkeen! Kaiken kaikkiaan mulla on ollut käytössä kolme sähköhammaharjaa, kaikki siis Oral-B:n ja aiempiin verrattuna tuo akku kestää kyllä aivan hurjasti paremmin. Se on superärsyttävää kun alkaa pesemään hampaita vain huomatakseen, että se akku vetelee taas viimeisiään. Vaikka vasta latasi!
Se mikä tässä Geniuksessa on juuri matkustamisen kannalta supernäppärä juttu on tuo uudistettu matkakotelo! En koskaan oikein rehellisesti lämmennyt sille aiemmalle muovikotelolle, mutta nyt on tyyliä. Ja sen tyylin lisäksi myös käytännöllisyyttä, kotelon avulla onnistuu nimittäin harjan latauksen lisäksi myös älypuhelimen lataus kun kytkee tuohon kiinni johdon puhelimen laturista (USB-liitäntä). Erikseen ei tarvitse siis harjallekaan kantaa laturia mukaan.

 

Olen nyt harjnnut tuolla pinkillä harjaspäällä, joka siis on 3D White-harjaspää, jonka imukuppi poistaa hampaan pinnalta pinttymiä ja tummentumia. Tuplatuloksen saa tietty käyttämällä tuota harjaspäätä yhdessä sen aiemmin mainitsemani Oral-B:n Whitening accelerator-tahnan kanssa, jota käytetään normaaliin hammastahnan lisänä. Eräs lukija kommentoi ensimmäiseen Oral-B-postaukseen, ettei ollut löytänyt kaupoista noita pinkkejä 3D white-päitä, itse löysin niitä ainakin Prisman verkkokaupasta, niitähän on muistaakseni saatavilla myös keltaisena, jonka pitäisi siis olla toiminnoltaan samanlainen kun tuo uusi pinkki.

 

 

Enää en siis itse ainakaan keksi tekosyitä, miksi kunnon hammasharja jäisi kotiin odottamaan edes lomamatkan ajaksi. Lähtee nimittäin meillä jatkossakin reissuun mukaan 🙂

 

 

 

Ja sitten siihen onnekkaaseen arvonnan voittajaan!! Onni suosi tällä kertaa Elise H:ta.
Voittaja julkaistu myös arvontapostauksen kommenttiosiossa ja voitosta ilmoitettu onnekkaalle henkilökohtaisesti sähköpostilla. Kiitos kaikille osallistujille 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.