Julkaistu

Historian havinaa ja heinäkuun asukuvia 2009-2020

Keksin tässä yksi päivä, että voisi olla hauska ajatus tehdä jonkinlainen asukuvakooste menneiltä vuosilta ja hoksasin, etten ole aikaisemmin tainnut moista edes tehdä! Ainakaan tämmöistä kattavaa pläjäystä yli kymmenen (!!) vuoden ajalta. Siis kymmenen! Tuntuu käsittämättömältä, että näissä blogini arkistoissa on jos mimmoista tarinaa ja kuvaa jo yli 11 vuoden ajalta. Ei ehkä yllätä, että uppouduin samalla varmaan yli tunniksi lukemaan vanhoja postauksia. Välillä nauratti ja sitten taas iski ajoittain semmoinen nolotus, että mitä hittoa olen ajatellut. Niinkun oikeasti. Haha!

Sitten niihin asukuviin ja aloitetaan uusimmista 🌸

 

Heinäkuu 2020:

Helmikuun jälkeen ei ole oikein asukuvia tullut otettua, enkä nyt tiedä onko tämä virallisesti edes semmoinen? No ainakin lähimpänä asukuvaa heinäkuun (ja ööh, koko kevään ja kesän) aikana.

heinäkuu 2019:

Tästä asusta tykkäsin itse hurjasti! Hittolainen, täytyykin kaivaa käyttöön nuo second handinä ostamani R/H:n huitulahousut. Jospa nyt lähiviikkoina saisi skarpattua tämän pukeutumisen kanssa taas 🙂 Tuo ystävämme Tiinan Asuyama-merkin musta paita on oikeasti viimeisen kolmen vuoden aikana eniten käyttämäni paita!! Olen käyttänyt paidan kirjaimellisesti puhki ja olin ikionnellinen kun hän joskus löysi minulle jostain varastojen uumenista vielä yhden kappaleen tuota, jonka tottakai ostin. Lempparipaita edelleen!

Tässä asussa nyt ei ole mitään ihmeellistä sinänsä. Lemppariasuni on pukeutua farkkuihin, collaripaitaan ja tennareihin 😀 Näköjään tässäkin R/H-edustus, hah!

Heinäkuu 2018:

Mitäpä väriä nyt rakastaisin vaatetuksessa enemmän, kuin mustaa? (En mitään :D)

Tämä asu oli jostain syystä heinäkuun asuista epäsuosikki ja valitsin jostain syystä juuri siksi (ja koska fliparit jalassa!). Nuo Tiger of Swedenin farkut ovat vanhimmat vaatekaapistani löytyvät farkut, vuodelta 2007! Ovat tosin kiristelleet vähän jo vuosia ja malli on ehkä nykyaikaan aavistuksen liian low-waist, mutta en vain raaski luopua. Tuunasin näitä joskus muutama vuosi takaperin leikkaamalla lahkeet nilkkamittaisiksi. Tuon about vuonna 2011 ostamani topin taas kaivoin jostain vaatearkistosta, jonne se myös tämän jälkeen meni takaisin. Tai ehkä jopa viime kesän kirpparikuormaan.

Heinäkuu 2017:

Heinäkuulta 2017 en itseasiassa löytänyt ainuttakaan asukuvaa, mutta elokuun alun kuva saa kelvata! Olimme tässä toisella reissullamme Ranskan Biarritzissä ja kuvassa haaveilen ehkäpä Biarritziin muutosta..

Heinäkuu 2016:

Myöskään heinäkuulta 2016 ei löytynyt ainuttakaan kunnollista kuvaa, mutta tämmöinen epämääräinen snapchat-viritys saa kelvata. Miten ollakaan, tässäkin olen Biarritzissä ja vielä samat sandaalitkin jalassa! Lähdimme reissuun ensimmäiselle matkalle ulkomaille perheenä poikamme täyttäessä reissussa 2kk 🙂 Tuo laukku on myös edelleen lähes päivittäisessä käytössä!

Heinäkuu 2015:

Tämä oli aikakautta kun en pariin vuoteen harrastanut juurikaan asukuvia. Jostain syystä semmoinen kuitenkin löytyi heinäkuun arkistoista, meidän Käpylän kodin kotipihassa kuvattuna, heh! Tässäkin on olalla tuo edellisen kuvan vakkarilaukku. Hypistelin tuota collegemekkoa juuri viikonloppuna ja mietin, että heitänkö kirppiskassiin, mutten edelleenkään näiden vuosien jälkeen raaskinut.

Kesä 2014:

Oltiin tässä jollain ihme kesäpäivän haahuilureissulla Kalliossa ja bongasin tuon ihme rinkulan. Jonka sitten myöhemmin yhdistin Lars Keplerin Nukkumatti-kirjan kanteen ja mietin, että WTF. Voi myös olla, että olin jo lukenut kirjan, mutta kuvan ottovaiheessa en yhtäläisyyttä kuitenkaan hoksannut. Tuo mekko muuten lähti juuri kirppikselle ja nyt jäin vähän miettimään, että olisiko sittenkin pitänyt säästää 😀

Heinäkuu 2013:

Tyylikästä pankkineidin asua ja sitä rataa. LV-huivi ja Miu Miu:n laukku ajan hengessä. Apua! Tuntuu niin oudolta, että pukeutuin joskus aina näin! Huhheijaa, voisi ehkä taas yrittää skarpata työpukeutumisessa 🙂 (Tosin ilman LV-huiveja, haha!) Tuo laukku on tosin ihan lemppareitani ikinä ja käytän sitä satunnaisesti edelleen, vaikka kovin kulunut onkin.

Heinäkuu 2012:

Oli pakko valita useampi, koska jostain syystä tykkäsin osasta näistä vieläkin! Tuo kukonaskel-kuvioinen hame tuli itseasiassa (tämäkin)  juuri tällä viikolla vastaan kun kaivelin kaapista myytävää kirppikselle ja mietin ehkä kymmenennen kerran, että raaskinko laittaa sen myyntiin. No, vuosien jahkailun jälkeen en edelleenkään raaskinut! Miksi mulla on kaikkien vaatteiden kohdalla tämä sama? 😀

Noi kengät oli kivat! Jossen aivan väärin muista, niin taisin viedä juuri kuormassa Reloveen (jossa minulla alkaa siis 14 päivän myyntijakso 28.7, mainitsen nyt jotenkin joka välissä tästä kirppiskuormasta! Tuotteet hinnoitellaan puolestani, koska halusin vain kaikesta helpolla eroon, niin en osaa sanoa hinnoittelusta) ja nyt harmittaa. Tuo hame löytyy edelleen, ellen nyt sitten sattunut viskaamaan samaiseen kirppiskuormaan.

(Myös tuota hametta mallailin kirppiskassiin, mutten raaskinut, mikä nyt ei varmasti tässä vaiheessa postausta yllätä :D)

 

Aikakausi, jolloin omistin varmaan jotain parikymmentä paria ballerinoja.. Tuo laukku on mulla edelleen vakkari-reissulaukkuna!

Heinäkuu 2011:

Hahah! Tässä olen lähdössä synttäridinnerille (Jyväskylän Toreroon, RIP :D) ja huhhei tuota aikakautta kun pitsipaidat oli coolein juttu ikinä. Nuo ballerinat ostin Tallinnasta silloin kun kaikki kävivät siellä (lähinnä shoppailemassa), eli juurikin joskus 2010-2011 hujakoilla. Ja ei, en ole säilyttänyt niitä, enkä myöskään pitsipaitaa. Jos ollaan aivan rehellisiä, niin nuo farkkushortsit löytyvät vielä kaapista 😀

Tämän kuvan alla oli kuvateksti mun vuoden 2011 synttäridinneriltä:

”Ihan ähkynä megamättöjen jälkeen.. Astuttiin ravintolasta kadulle ja ulkona oli näköjään meneillään joku vuosisadan ukkosmyrsky ja jotenkin päästiin kuikkelehtimaan ensin Jyväskeskukseen ja siitä Forumiin hetkeksi kuivattelemaan, kunnes sade hetkeksi lakkasi. Siis oon koko kesän kyttäillyt eri sivustojen sadetutkia ja voin kertoa, että tähän asti jokaikinen niistä on ollut ihan täyttä huuhaata, todennäköisesti jonkun puhelinennustajan laatimia. En ees enää oo pysynyt laskuissa, kuinka monesti oon odottamalla odottanut niitä huiseja (jännittäviä) ukkosmyrskyjä, joita ei sitten kuitenkaan ikinä ole tullutkaan kovista lupaksista huolimatta.. Tällä kertaa sadekartta ihme ja kumma kyllä näytti oikein, oli vaan ensimmäinen kerta tänä kesänä, kun satuin olemaan ulkona myrskyn tullen. Ei ehkä yhtä kivaa, kun ukkosmyrinän ja sateen kuunteleminen kotoa peiton alta..”

HAHA!

Nostalgian vuoksi vielä tämä (sen rankkasateen jäljiltä), koska jyväskyläläiset pyöräilee ihan kaikkialle. Tai ainakin minä tein niin, aina. Tuon jälkeen mulla ei ollutkaan pyörää kuin vasta tänä kesänä 😀

Heinäkuu 2010:

Webbikamerakuvat oli näköjään erityisesti vuoden 2010 THE juttu. Ja tuo hame!! Rakastin sitä! Tai siis rakastan edelleen, muttei harmikseni enää oikein mahdu päälle. Mietin viikonloppuna senkin kirppiskohtaloa, mutten raaskinut laittaa myyntiin. Ehkä olette jo huomanneet, että minulla on outoja tunnesiteitä eri vaatteisiin ;D

Onkohan varmasti tarpeeksi asusteita? 😀

Ja yökkäriasua, haha! Toi on mun äidin vanha Philadelphia Eaglesin pelipaita ja mulla on toi edelleen. Ehkä rumin vaate, jonka omistan 😀

Heinäkuu 2009:

Voiei, haha! No mutta tämä on ehkä parhaimmasta päästä. Hitto kun tuli ikävä noita leopardi-baltsuja. Käyttäisin niitä aivan varmasti jos vielä olisi tallella, muistaakseni hajosivat kovassa käytössä 😀

Ja ne samaiset Tiger of Swedenin farkut kuin ekoissa kuvissa! Tuo farkkutakki on aivan järkyttävä! En muistanut sitä ollenkaan ennenkö näin tämän kuvan. En todellakaan muista mistä sen ostin ja MIKSI?! Muistaakseni en kuitenkaan kovin kauaa se päällä kulkenut.

Melkoinen asukuvien pro! Muistaakseni raidotin hiuksia tähän aikaan aina noin 5-6kk välein, tykkään tuosta sävystä! Silti kriiseilin aina hiuksista ja ajattelin, että ne ovat aivan kamalat, mutta nyt kun katson niin ne ovat ihanat! Voisin ottaa tuon tukan milloin tahansa 🙂

Ja loppuun vielä perinteinen webcam-kuva. Olivat pakollisia aikana ennen kännykameroita, haha! Syy miksi tämän valitsin on se, että aloin ihan fiilistellä tuota kukallista tuubimekkoa (Ginasta) ja harmittaa, etten tiedä mihin se on joutunut. Haluan!!

 

Mitäs tykkäsitte vanhoista asuista ja throwback-jutuista? 😀

Onko joku asu lemppari, haha? 🌸

 

Ps. Käykää muuten kurkkimassa mun rekki ensi viikon tiistaista (28.7) alkaen Fredan Relovessa! Paikkani on nr. 24 ja myyn tavaraa 10.8 asti. Myynnissä on paljon vaatteita, kuten farkkuja, takkeja, neuleita ja asusteita. Ainakin yhdet UGGsit, Isabel Marantin nilkkurit, pari Minkoffin laukkua, lompakko ja kaikkea sekalaista. Ostin hinnoittelupalvelun, joten hintaluokista en osaa sanoa 🙂

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Julkaistu

Vanhoja päiväkirjoja ja paluu rakkaan harrastuksen pariin

Viimeiset viikot ovat vierähtäneet varsin nostalgisesti. Aloitin nimittäin taannoin lukemaan vanhoja päiväkirjojani ja reilu viikko takaperin sainkin kaikki merkinnät luettua loppuun. Hassua, että kirjoitin lähes kymmenen vuotta aktiivisesti päiväkirjaa, kunnes sitten lopetin kuin seinään. Oikeastaan olen todella harmissani, koska olisi ollut mielenkiintoista lukea syvimpiä ajatuksiani näiltä yli 15 vuodelta, joiden aikana en ole kirjoittanut päiväkirjaa. Paitsi, toki monet jutut ovat dokumentoituna sentään tänne blogiini. Täytyy mainita, että olin päiväkirjan kirjoittajana todella tunnollinen – jos päiväkirja ei syystä tai toisesta ollut joskus mukana jossain, keksin kyllä keinot ja kirjoitin päivän mietteet vaikka irralliselle paperille, jonka sitten teippasin päiväkirjaan oikealle sivulleen.

Kuten teille ehkä jo monet kerrat on tullut selväksi, rakastan jäsentää ajatuksiani kirjoittamalla ja tämä onkin ollut minulle aina todella tärkeää. En muistanutkaan kuinka yksityiskohtaisesti olin raportoinut päiväkirjoissani asioita, huvittavaa lukea ties mistä kommelluksista ja olen ollut todella koukuttunut pääsemään eteenpäin kaikissa juonenkäänteissä. Enpäs muuten muistanutkaan, että olen 11-12-vuotiaana kirjoitellut ahkerasti runoja. Vanhoja runoja lukiessa sainkin kimmokkeen aloittaa runojen kirjoittamisen uudelleen – asia, jota hassua kyllä harkitsin jo joululomalla, ennenkö edes olin bongannut noita vanhoja runokyhäelmiä. Runot jäivät ”kesälomalle” päiväkirjasta päästessäni ala-asteelta ja sen koommin ei niitä enää näkynyt kertaakaan. Minulle jäikin mysteeriksi syy runojen loppumiseen? Surullista. Voin toisella kertaa koota tänne otteita runoista, vaikka monet melko melankolisia olivatkin.

Vanhojen päiväkirjojen lukeminen oli äärimmäisen terapeuttinen kokemus, vaikka välillä kieltämättä iskikin pieni suru palatessani joihinkin nuoruuden haikeisiin tai murheiden täyttämiin hetkiin. Ja se juuri on päiväkirjoissa parasta, että niiden avulla voi näin lähes kahdenkymmenenkin vuoden kuluttua palata niihin tismalleen samoihin ajatuksiin ja hetkiin (jotka muuten ovat aivan täyttä kultaa). Suosittelen siis kaivamaan vanhoja kirjoituksia esiin 🙂

Tämän nostalgiapläjäyksen inspiroimana päätin pari viikkoa takaperin ottaa vanhat ohjat käsiini ja aloittaa päiväkirjan kirjoittamisen uudelleen tämän (aivan liian pitkän) tauon jälkeen! Itseasiassa oli asia käynyt mielessäni jo kauan, mutta jostain syystä olen ajatellut, ettei minusta enää nykypäivänä olisi raapustelemaan päivittäisiä ajatuksiani käsin. Ja kuinka väärässä olinkaan. Ei päiväkirjan kirjoittaminen katso ikää tai paikkaa. Muistin heti myös sen, miksi olen päiväkirjan kirjoittamista ylinpäänsä rakastanut. Toki blogi ajaa paljolti samaa asiaa, mutta päiväkirjaan tulee kuitenkin kirjoitettua paljon asioita ”ilman filtteriä” kun taas täällä joutuu tottakai miettimään paljon, että mitä haluaa avata kaikkien luettavaksi. Odotan innolla matkapäiväkirjan kirjoittamista maaliskuun reissulta 🙂

Tässä joitain otteita reilun viikon ajanjaksolta 8-luokkalaisena. (Saa nauraa, itsekin tein niin :D) Paljon osioita jouduin jättämään näistä blogiotteista pois, mutta onneksi löytyi myös hauskaa materiaalia tänne julkaistavaksi!

 

18/2/2002

”Meni lopullisesti järki siihen edelliseen päiväkirjaan, koska siihen oli hankala kirjoittaa! Mä & Ronja oltiin tänään siellä Matin työpaikalla TET:issä.. Ihan tosi tyhmää! Aamulla me istuttiin siellä n. tunti ilman mitään tekemistä, sitten se yksi eukko keksi, että me voitais siivota ne kaikki keittiön kaapit.. ok. Me sit otettiin kaikista niistä 20 hyllyköstä tavarat pois ja pyyhittiin ne. Vaan parissa hyllyssä oli jotain likaa tai muruja, kaikki muut oli ihan puhtaita. Meniköhän meillä about vähän yli tunti kun me putsattiin ne. Sit me lähdettiin tunnin ruokatauolle. Ei me tietenkään käyty Cygnaeus-lukiolla syömässä, koska siellä oli jauhemaksapihvejä, joita en tosiaankaan syö! Mulla oli eväänä 1 riisikakku ja omena. Jäi kamala nälkä! Mummolassa oli muuten eilen supertyhmää, olin vahingossa kamalan epäkohtelias kaikille, kun oli vähän huono päivä.”

19/2/2002

”Mä haluan itkeä.. Mä haluan vajota maan alle, mua itkettää.. Koko päivä on ollut ihan paska. TET:issä oli taas ihan tylsää.. Ei mitään tekemistä. Äiti vitsaili, että sekin on tulossa meidän risteilylle, samaan hyttiin. Mulla meni hermot äitiin ja päätin olla menemättä mukaan kauppaan.. ja sitten äiti sanoikin, että se oli vitsi, eikä se ollut tulossa laivalle.. Miksi se valehtelee aina? Tänään meidän piti piiskata pari mattoa ja pyyhkiä pölyt parista kaapista, ei sitten muuta koko päivänä, luettiin jotain ihme testi-kirjoja, joita lainasin kirjastolta.. Huomenna en tiedä menenkö äitin vai Matin työpaikalle.. Mua väsyttää kyllä molemmat. TET:issä on aika tylsää! Olin tänään tunnin Vuittonin nettikaupassa ja tallensin sieltä kuvia kaikista ihanista Vuittonin laukuista. Voi että ne on ihania! Ja siellä oli kanssa Vuittonin hiuspompuloita! Semmoset kuminauhat, missä oli sellanen LV-logo.. Ihanaa! Mä kyllä ostan vielä joskus ne kaikki!”

21/2/2002

”Yess! Enää viikko meidän risteilyyn!!!! Vähän siistiä! Eilen tehtiin TET:issä suursiivous ja pelattiin välillä pelikorteilla ja pyyhittiin pölyjä viherkasveista!! Ihan älytöntä!! Käytiin ekan kerran eilen syömässä Cygnaeus-lukiossa. Ei mikään ihmeellinen koulu. Jotkut ehkä kattoi meitä hieman pitkään kun oltiin siellä syömässä. Kamalan pieni se ruokala ainakin oli, varsinkin jos verrataan meidän koulun ruokalaan! Kävin illalla viemässä pulloja kauppaan ja sain 2,4€! Vein muutenkin tänään pankkiin rahaa aamulla. Mä yritin, että olisin ollut päivän ensimmäinen asiakas, mutta semmonen papparainen oli tullut jostain sivuovesta ja mä olin numero 002.. Hitto. No olinpahan toinen, mutta seuraavalla kerralla kun menen aamulla pankkiin niin haluan olla eka. Siinä tiskillä oli se ihan kiva nainen ja se laittoi mulle tulemaan tiliotteen kotiin joka kuukausi..cool. Käytiin myös Sokoksella. Sellanen nainen esitteli mulle peiteaineita. Se Clarinsin oli halvin ja vaikutti ihan hyvältä.. Saatan ostaa sen sit laivalta! Oon kirjoittanut sitä äikän Madonna-esitelmää vähän.. Tai itseasiassa luonnostellut sen. Pitää etsiä kuvia ja lisätä tekstiin vielä jotain.. Taidan lähteä käymään kohta Ronjalla.. Pelaamaan vaikka yhtä hauskaa tulevaisuus-peliä korteilla. Paljonkohan mä muuten saan rippirahaa? Kun mulla on synttäritkin kesällä niin saankohan edes paljoa? Pakko saada kun en kerta mene edes leirille! Mä haluaisin kesätöihin, mutten kyl kestäisi missään mansikkamaalla hetkeäkään..”

23/2/2002

”Enää alle viikko risteilyyn.. itseasiassa 6 päivää.. Yess. Äiti antaa mulle sinne vaivaiset 20 euroa ja nekin on ruokarahaa. Mulle tuli äsken mamman kanssa riitaa, kun pelkään etten pääse lentoemännäksi.. ja ettei mulla ole tarpeeksi rahaa ostaa Vuittonin laukkuja ja Guccin kenkiä.. Voi ei! Mulla on muutenkin stressiä, että pääsenkö minnekään opiskelemaan ja onko mulla paljoa rahaa.. Mä aion ainakin ostaa aikuisena ihan kamalasti kaikkea Vuittonia, Guccia, Pradaa, Fendiä, Chanelia, Dioria.. Otan vaikka lainaa. Mutta Tukholmaan mä ainaskin muutan, se on varmaa! Mutta mulla on stressiä, että pääsenkö lentoemännäksi vai suunnittelijaksi.. vai kummaksikaan. Ja pystynkö hakemaan lentoemoksi Ruotsista.. ääh! Oltiin eilen äitin työpaikalla Ronjan kanssa koko päivä. Me saatiin oma työhuone, koska joku työntekijä oli sairaana.. Meidän piti ensin järjestellä semmonen parin tuhannen laskun nippu numerojärjestykseen pienestä alkaen. Kamala homma, mutta ei meillä mennyt kun hieman yli tunti, ja sit me vaan oltiin netissä koko aika.. Paitsi tehtiin myöhemmin äitille vielä palvelus.. Me löydettiin netistä julkkisten osotteita.. Kim Cattrall, Britney Spears, Sarah Jessica Parker, Madonna.. Mä aion kirjoittaa jollekin noista! Mä näin toissapäivänä unta, jossa mulla oli lukihäiriö ja mun täytyi lukea se Madonnan esitelmä ja kukaan ei kuunnellut mua, kun mä yritin epätoivoisesti lukea sitä, nauroivat vain.. Äiti ei muuten tulekaan sinne laivalle samaan aikaan! Yess!”

Tuota risteilyä tuli hehkutettua niin pitkään ja hartaasti, että odotin niin innolla pääseväni kirjoituksissa sinne asti. Eniten kuitenkin huvitti (ja nolotti :D) nuo kaikki Vuitton-hömpötykset, voiei! Kerrankos sitä on ollut 14-vuotias ja haaveillut ties mistä. Tulin kuitenkin surulliseksi siitä, kuinka paljon stressiä ja murhetta nuoren elämään mahtuikaan tuolloin. Mitä ehkä nyt sanoisin tuolle 8-luokkalaiselle minulle, olisi että asiat kyllä järjestyvät ja murehtiminen on turhaa, sitä kyllä ehtii tehdä sitten aikuisena aivan yllin kyllin. Toisaalta, nuorena kaikki pienetkin murheet tuntuivat monesti aivan maailmanluokan jutuilta. Kuten nyt vaikka esimerkiksi tuo, että riittävätkö rahat laukkujen ja kenkien ostamiseen, haha.

Toivoisitteko jatkossa tämmöisiä tb-juttuja esimerkiksi vanhojen päiväkirjamerkintöjen muodossa?

 

Kirjoitatteko te päiväkirjaa tai oletteko aikaisemmin kirjoittaneet? 🌸

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Julkaistu

Ikävä vanhaa Instagramia ja kuvapläjäystä vuosien takaa

Selasin tässä eräs ilta IG-feediäni vuosien takaa ja samalla uppouduin vanhoihin muistoihin. Haikeana iski myös ikävä vanhaan Instagramiin. Aikoihin kun julkaisit kuvia oikeasti hetken mielijohteesta. Hetkistä ja tilanteista, jotka eivät olleet siloteltuja, vaan ennen kaikkea elämää. Jos jossain asiassa haluaisin palata takaisin aikakoneella, on se tämä sosiaalinen media. Ennen rakastin jakaa Instaan kuvia, niitä välillä ihan pöljiäkin juttuja, hassuttelua ja ihan tavallisia arkijuttuja, mutta nykyään ahdistun hetki hetkeltä enemmän koko sovelluksesta. Silmääni osui muuten yksi päivä erään seuraamani henkilön kuva Instan kuvafeedissä, jonka kuvatekstinä oli ”Otin tämän kuvan Instagramin omalla kameralla” ja naurahdin ääneen. Nostalgiaa! Hah, kuinka historiallisia ovatkaan ne ajat kun näin oikeasti tehtiin? Veikkaisin, ettei osa nykypäivän IG-käyttäjistä edes tiedosta koko Insta-kameran olemassa oloa. En edes muista milloin olisin itse viimeksi tehnyt näin, vaikka se alunperin juuri oli Instagramin idea.

Tämä on mun ihkaekoja IG-kuviani vuodelta 2011. Tuolloin käytin sovellusta lähinnä muokatakseni näitä ”upeita” kuvia blogiin, eikä tilini edes vielä ollut julkinen.

Some on paikka, jossa kuka tahansa voi olla mitä tahansa. Haetaan inspiraatiota, idoleita, vinkkejä ja mitä ikinä. Asia, joka jossain määrin on todella hyväkin asia. Kääntöpuolena taas se, että sosiaalisessa mediassa voit esittää ulospäin juuri semmoista kun itse haluat olla. Antaa kuvan, joka on päinvastaista siihen, mitä oikeasti olet. Ja tämä pätee jossain määrin ehdottomasti myös itseeni. Mies jaksaa aina huomauttaa, etten kotona kulahtaneissa kotiverkkareissa möllöttäessäni näytä lainkaan samalta kuin blogikuvissa. Enkä tosiaankaan näytä. Mutta toisaalta myös oletan itse, ettei kukaan voisikaan ajatella, että kukaan näyttää kotona samalta kuin lähtiessään aamulla töihin. Toki, ehkä tämä on juuri sitä illuusiota siitä, että on aina huoliteltu, vaikka oikeasti ehkä pitäisikin lisätä kuva, jossa röhnötän kylpytakki päällä ja kulahtanut froteepanta päässä (kuten itseasiassa juuri nyt tätä kirjoittaessani). Koska juuri niin vietän useimmiten aikaa kotona.

Ristiriitaisinta on kuitenkin se, että puhutaan paljon siitä, kuinka seuraajat toivovat mahdollisimman aitoa ja silottelematonta sisältöä, mutta oman kokemukseni perusteella se ”kaikkien toivoma” sisältö ei loppupeleissä kuitenkaan sitouta. Olen joskus testannut jakaa kuvia aivan perushetkistä, jotka ovat olleet itselleni syystä tai toisesta todella tärkeitä: Kuviin tulee hyvällä lykyllä muutama kymmenen tykkäystä, kun taas joku siloteltu kuva, jossa pällistelen itse, saa kymmenkertaisen sitoutumismäärän. Toki tavoitteeni onkin jo pitkään ollut panostaa enemmän juuri IG Stories-sisältöön, joka itselläni tavoittaa seuraajani todella tehokkaasti. Eli ehkä se arkinen sisältö kiinnostaa enemmän siellä, eikä kuvafeedissä, koska toki myös ihmisten käyttäytyminen somessa on vuosien varrella muuttunut. Ennen selailtiin feediä, nykyään taas katsotaan IG Storiesia. Ja pyrinkin IG Stoorien kohdalla ehkä juuri semmoiseen samanlaiseen arkiseen menoon, kuin mitä aikanaan feedin puolella. Elämää, arkea ja välillä myös tunteita. Jos täytyy mainta esimerkiksi stoorien suhteen eräs lempparijuttuni, on se ehdottomasti vuorovaikutus seuraajien kanssa yksityisviestien kautta!

Silti kaipaan jotenkin niin paljon menneitä vuosia, jolloin somen päivittämisestä ei tarvinnut ottaa samanlaista stressiä. Miettiä sitoutuneisuutta tai algoritmeja, jotka molemmat käsitteinä saavat itselläni lähes oksennuksen kurkkuun. Ja täytyy todeta, etten nykyään edes juurikaan näitä ajattele. Julkaisen mitä julkaisen, silloin kun julkaisen.

Huomioita vanhoista IG-kuvista:

 

Paljon selfieitä 😀 (Jopa ahdistaa nykyään selfieiden ottaminen)

Koirakuvia (Hauvoja pitäisi todellakin kuvata enemmän <3)

Räppimusiikkia (Haha, edelleen läsnä storiesissa!)

Hassuttelua (Tulin jopa surulliseksi kun tajusin, että hassuttelija-minä on ollut jossain poissa jo pitkään..)

Kynsikuvia (Nykyisillä nysäkynsillä ei paljoa kynsilakkakuvia oteta!)

Merkkilaukkuja. (Enpä ole haaveillut uuden merkkilaukun ostamisesta vuosiin!)

Arkisia ruokakuvia (Pihviperjantait nevaföget :D)

Autenttisia reissuhetkiä (Ah!!)

Hassua huomata, kuinka moni asia (ja minä itse) on muuttunut tässä vuosien varrella.

 

Vanha koti ja ensimmäinen omistusasuntoni Käpylässä, sillloin harvinaisen kerran kun meillä oli näinkin siistiä, haha.

 

Eka yhteiskuva musta ja Tommista btw loppuvuodelta 2012 🙂

Meidän ensimmäinen yhteinen reissu Tommin kanssa Indonesiaan 2013!

 

Ja kyllä, Instagram on ehdottomasti muuttunut ennen kaikkea vakavammaksi paikaksi. Mietitään enemmän sitä, mitä jaat ja mitä muut kuvastasi ajattelevat. Ainakin omalla kohdallani oli IG ennen juurikin ihan pöljienkin juttujen, hetkien ja mieleen juolahtavien asioiden jakamista, eikä systemaattista ja harkittua kuvafeedin luomista, joka nykypäivänä vallitsee. Ja silti kaipaan yhä enemmän takaisin juuri sinne vanhaan.

        

Ja bonarina nämä, koska en voinut vastustaa laittaa myös pientä pläjäystä vauvavuodelta. Ps. Tuli ehkä vähän ikävä äippälomalle <3

 

Tämmöinen kevyempi pläjäys alkuviikkoon!

Mitä te kaipaatte vanhoilta IG-ajoilta? Vai kaipaatteko mitään? Onko somepreesens jollain tapaa teillä muuttunut?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.