Treenifaktoja x 7 ja kuinka liikun nyt?

En ole pitkiin aikoihin kirjoitellut syvemmin treenijuttuja tai sitä, miten ja kuinka paljon pyrin tällä hetkellä liikkumaan. Keväisin ja kesäisin innostun ehdottomasti liikkumaan enemmän varsinkin ulkona, joten ajankohtaisissa aiheissa liikutaan. Mietin, että voisi olla hauska aihe listailla vähän omia treenifaktojani ja kertoa, mitä kuuluu treeneihini. Jutta on aikaisemmin kirjoittanut postauksen aiheella 10 treenifaktaa, joita et ehkä tiennyt minusta, joten kiitos postausideasta siis sinne 🙂

Maailmanympärysmatkalla panostin rantalenkkeihin, jota tulikin harrastettua melko paljon. Loseissa lenkkeilin ympäri Hermosaa ja Manhattan Beachiä, käppäilin strandillä, Uudessa Seelannissa ja Australiassa taas hölkkäsin rantaviivaa. Tahitin ja Moorean osalta meni osittain laiskotteluksi, mutta sielläkin tein ulkona kyykkyhyppyjä ja askelkyykkyjä, sekä kävin melomassa kajakilla. Reissun jälkeen pysyttelin lenkkeily-linjalla, kuitenkin koko ajan tarkoituksena palata kuntosalille. Muun härdellin ja flunssakierteiden vuoksi paluu kokoajan lykkääntyi, kunnes tosiaan reilu kuukausi taaksepäin sain homman vihdoinkin aluilleen. Salille palaaminen on pitkän tauon jälkeen aina vähän turhauttavaa, koska monesti tuntuu joutuvansa aloittamaan kaiken taas alusta. Onneksi hommaan kuitenkin pääsee nopeasti mukaan ja näiden viikkojen jälkeen ollaan taas normaalissa rytmissä, sekä aikalailla myös vanhoissa painoissa. Tällä hetkellä liikun melko monipuolisesti. Kuntosalia, juoksua, metsälenkkejä, paluu sulkapallon pariin ja satunnaisesti lyhyitä kotijumppia. Vielä kun jaksaisi kesän aikana pitkästä aikaa aktivoitua joogan kanssa. Tekisi myös mieli mennä bikramiin, edellisestä kerrasta on jo varmaan reippaasti yli vuosi aikaa, viime vuonna kun tuli käytyä pääasiassa pilateksessa ja flowjoogassa.

Liikun siksi, koska haluan pitää itseni vetreänä ja hyvässä kunnossa. Minulle liikunta on myös todella terapeuttista, aikaa jolloin mietiskelen ja käsittelen asioita, joihin ei ehkä saa aikaiseksi kotona paneutua. Saan esimerkiksi lenkeillä aina uusia ideoita ja välillä täytyy pysähtyä kirjoittamaan puhelimeen jokin asia ylös. Juuri nyt inspaa myös hurjasti se, että olen aidosti pitänyt kuntosalitreenaamisesta, ekaa kertaa pariin vuoteen. Alkuun pelkäsin, että treenaaminen olisi pakkopullaa, mutta päinvastoin! Todella kivaa vaihtelua lenkkeilylle, samalla saa myös edistettyä tätä selkä ja ryhti vahvemmaksi-projektiani. Ennen tätä treenasin viimeksi salilla aktiivisesti lähes 3 vuotta sitten, pojan ollessa vauva.

Tuolloin pikkuvauva-aikoina oli niin helppoa kantaa vauva kantokopassa tai vaunuissa meidän hiljaiselle lähisalille, usein ajoitinkin treenin juuri pojan aamupäivän ekoihin päiväuniin. Sitten muutimmekin Käpylästä pois ja samalla tyssäsi kuntosalitreeni siihen, sekä myös hankaluuteen treenailla päivällä lapsen kanssa tämän kasvaessa. Tuosta eteenpäin keskityinkin päivittäisiin vaunulenkkeihin. Töihin palattua liikuin taas ennätysvähän, varsinkin viime vuonna ja sitä yritänkin nyt sitten ottaa takaisin! Oma terveys ja liikkuminen ovat nimittäin asioita, joita ei saisi unohtaa edes kiireen keskellä – päinvastoin! Erityisesti stressaantuneena ja kiireisenä pitäisi liikkua, koska säännöllinen liikunta jo itsessään lievittää stressiä ja siihen liittyviä sivuoireita.

Olen edelleen sitä mieltä, että sokeriaineenvaihdunnassani tapahtui raskauden aikana jotain, nimittäin odotusaikana kertyi rasvaa erityisesti vatsan ja selän alueelle. Vaikka nyt olenkin sinut sen kanssa, ettei vatsa esimerkiksi ole lähelläkään niin litteää kuin viisi vuotta taaksepäin, olen kuitenkin huomannut, että juuri noista selän ja vatsan rasvakertymistä on ollut todella vaikeaa päästä eroon edes ahkeran liikunnan avulla. Tässä tulee varmasti vastaan myös ikä, koska painon tasapainoittelun eteen joutuu nyt kolmekymppisenä tekemään aivan huomattavasti enemmän hommia, kuin vaikkapa 5 vuotta takaperin. Ja oikeasti, harva nyt näyttää kolmekymppisenä samalta kuin 20-vuotiaana ja sehän on vain luonnollista.

Toki koin itsekin raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen elämän 20 lisäkilon kanssa todella raskaaksi ja esimerkiksi juoksemisen todella rankaksi, joten ihan jo senkin vuoksi haluan pyrkiä pysymään siinä omassa optimaalipainossa, jolloin liikkuminen on mielekästä ja olo hyvä. Selvä merkki itselleni ”yliapainosta” tuolloin raskausaikana oli se, että aloin kuorsata. Ja en ole ikinä kuorsannut. Tuo oli selvää seurausta kertyneestä painosta ja itse otin sen vakavana hälytysmerkkinä, koska eihän terve ihminen yleensä ala yhtäkkiä kuorsata ilman selkeää syytä. Kuorsaaminen katosi heti kun pääsin enimmistä kiloista eroon. Eikä tarkoitukseni tällä ole paasata mistään ylipainoista tai syyllistää, vaan kertoa omia konkreettisia kokemuksiani siitä, mitä 20 kilon lihoamisesta seurasi terveydelle ja hyvinvoinnille, koska ero oli selvä. Karu fakta on kuitenkin, että ylipaino on terveydelle haitallista, eikä noiden kilojen karistaminen ollut todellakaan mikään helppo homma, vaan parin vuoden pitkäjänteinen projekti, joka edisti omaa hyvinvointiani. Omalla kohdallani palasi aineenvaihdunta normaaliksi vasta imetyksen loputtua reilun vuoden jälkeen, tätä ennen putosi painokin todella hitaasti.

Vaikka nyt en millään tietoisella laihiksella olekaan, pyrin jo pelkästään terveyssyistä minimoimaan esimerkiksi terveydelle riskaabelia vatsarasvaa. Parhaimmat omat niksit tähän ovat hikijumppa yhdistettynä pitkiin, vähintään tunnin kestäviin matalatempoisempiin kävelylenkkeihin (välillä juoksua ja intervallia mukana) ja riittävään hyvien rasvojen saantiin. Rasva-aineenvaihdunta ei nimittäin toimi ilman rasvoja ja niiden vähyys voi estää rasvanpolttoa. Itse syön aamuisin 2-3 ruokalusikallista Terranovan omega-öljyä tai kylmäpuristettua oliiviöljyä. Joskus pari vuotta takaperin käytin myös MCT-öljyä treenin ohessa ja huomasin kyllä aineenvaihdunnan tehostuvan. Samaan tarkoitukseen olen käyttänyt myös Molkosania ja viime viikosta lähtien on testissä ollut omenasiiderietikka. Etikasta en osaa vielä sanoa kokemuksia, mutta Molkosan toimi ehdottomasti!

Sitten niihin treenifaktoihin. Tässä 7 treeniaiheista faktaa minusta:

 

Näytän salilla aina aivan kauhealta. Punainen, hiessä ja tukka aivan länässä. En myöskään yleensä panosta salivaatteisiin ihan kamalasti. Minulla on pieni kasa salille tarkoitettuja vaatteita, lähinnä jotain kymmenen vuotta vanhoja ja kulahtaneita teeppareita tai trikoopaitoja, joita ei raaski heittää pois, koska ”hei, näitä voi käyttää salilla”, hehe. Musta on muuten jotenkin epäilyttävää, jos joku pysyy salilla aivan freessinä, eikä hikoile tai muutu punaiseksi kuin tomaatti. En itse vain ole koskaan ikinä näyttänyt hyvältä treenatessa. Ja kyllä, postauksen kuvat ovat valitettavasti lavastettuja!! 😀

Teen aina kahta liikettä samaan aikaan, eli vuorottelen aina kahdella laitteella salilla. Saatan tehdä vaikkapa selkää ja kylkiä kahvakuulalla samaan aikaan niin, että toisen sarjan ”lepoajalla” teen sarjan toista lihassarjaa. Jotenkin en malta tehdä vain yhtä kerrallaan ja jotenkin tämä on ollut tapana jo pitkään. Olen ehkä kokenut, että vaikkapa tunnin treenistä saa tällä keinolla enemmän irti.

Jos joskus aikanaan pyrin vaikkapa salitreeneissä semmoiseen intensiteettiin, että hyvä kun pääsi jalkapäivän päätteeksi huoppuen kotiin, tyydyn nykyään huomattavasti vähempään. En edelleenkään lööbaille salilla, mutta minulle riittää se, että tuntee tehneensä jotain. Enää ei kiinnosta treenata niin kovaa, että meinaa taju lähteä!

Treenaan yleensä noin tunnin. Lämmittelen aina hien pintaan, yleensä juoksumatolla, koska en jotenkin koskaan ole kokenut crosstraineria kovin mieluisaksi. Lämmittelyn pituus vaihtelee, usein juoksen 10-30min, vähän riippuen siitä millainen treeniviikko on ja onko käynyt noin muuten juoksulenkeillä.

Myös lenkkieni pituus on yleensä tunnin. Jos pääasiassa kävelen ja hölkkään, pyrin reilun tunnin lenkkeihin niin, että syke kuitenkin on jatkuvasti sopivasti koholla ja jos juoksen, niin saatan juosta vain 45 minuuttia. Nykyään vaihtelevat lenkkieni pituudet yleensä noin 5-7km väliltä, en enää kyllä jaksaisi vetää mitään 12km juoksulenkkejä, vaikka äärimmäisen tehokkaita olivatkin. Huhheijaa 😀 En voi ymmärtää, miten jaksoin aikanaan juosta 10 kilsan matkoja!

Lempparimusiikkini treenatessa on old school-räppi ja kasarimusa. Pitäisi tehdä erilllinen 80’s-lista salille, haha.

Mulla ei ole mitään erityistä ”lempparipäivää” salilla, oikeastaan kaikki treenipäivät on kivoja, vaikka jalkapäivä onkin usein melko tuskaa. Nykyään teen tosin senkin vähän kevyempänä, koska ei vaan jaksa tuskailla.  Jos täytyy mainita lemppariliikkeitä, ovat esimerkiksi staattinen kyykky seinää vasten pumppapallo selän takana, sumokyykky korokkeelta kahvakuulan kanssa ja selkäliikkeet.

Nuo uudet Merrelin juoksulenkkarit (saatu) lähtivät muuten juuri käyttöön! Tuo Bare Access-malli on tavallaan barefoot-kengän ja tavallisen juoksulenkkarin välimuoto. Ovat todella kevyet jalassa ja tätä samaista myydään esimerkiksi täällä.

 

Onko teillä samoja treenifaktoja?

 

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Hyvinvointia tukevat täsmätuotteet reissussa

Kaupallinen yhteistyö: NORDIQ Nutrition

Reissussa sattuu ja tapahtuu, mutta sairasteluilta haluaisi tietysti aina välttyä. Kuumuus, erilainen ruokavalio ja bakteerikanta matkalla tuovat haasteita keholle ja vastustuskyky joutuu koetukselle. Myös nestehukka on monilla riesana tropiikin kuumuudessa, varsinkin pienten lasten nesteytyksestä on äärimmäisen tärkeää pitää kuumassa huolta. Vaikka viettäisikin aikaa varjossa, haihtuu nestettä ihan yllättäviä määriä jo pelkästään sillä, että käppäillään pojan kanssa ympäri puutarhaa ja leikitään. Usein nestehukka iskeekin varsin yllättäen, varsinkin lapsiin.

Olemme onneksi välttyneet koko perhe sen kummemmilta sairasteluilta. Heti loman alkumetreillä sairastui pieni flunssaan, jonka jälkeen sain itse saman taudin ja parantelen itseasiassa edelleen sitkeää poskiontelontulehdusta. Heti flunssan alkumetreillä kaivoin matkalaukusta esille NORDIQ Nutritionin Immune Complexin, joka on ollut käytössä siitä saakka. Tarkoitus olisi vetää kuurina näitä kaksi purkkia täällä reissussa ja toivon mukaan välttyä jatkossa kaikilta pöpöiltä.

Matkassa ovatkin olleet käytössä nämä kaksi ravintolisää NORDIQ Nutritionilta, jotka sopivat mainiosti käytettäväksi niin matkalla, kuin normaalissa arjessa kotona monipuolisen ruokavalion tukena. NORDIQ Nutritionin tuotteet on räätälöity sopimaan erityisesti modernin ja aktiivisen elämän tueksi. Itselläni on ollut käytössä sarjan ravintolisiä jo pian parin vuoden ajan ja valikoima tarjoaa aivan erinomaisia valmisteita eri elämäntilanteisiin ja tarpeisiin. Valmisteiden tarkkaan valitut luomulaatuiset kasvisseokset on suunniteltu toimimaan synergistisesti, eli tehokkaasti yhdessä kehoa tasapainoittaen. Valmisteissa käytetyt kasvit ja rohdokset on tuorepakastekuivattu, jolloin kasvin ravintosisältö ja kemiallinen koostumus säilyy lähes tuoreen tasolla. Tämä onkin varsin tärkeä seikka, koska tietynlaiset prosessointitavat voivat kadottaa merkittävän osan ravinnon tai ravintolisien arvokkaista vitamiineista ja ravintoaineista.

NORDIQ Nutrition Wholefood Hydration-jauhe soveltuu käytettäväksi liikuntasuoritusten yhteydessä, kuten myös lomamatkojen helteillä (tai jos meillä Suomessa käy tuuri, heh). Jauhe sisältää mm. kookos- ja vesimelonivettä, sekä C-vitamiinipommina tunnettua acerola-kirsikkaa. Kookosvesi on luonnollinen lähde elektrolyyteille ja hiilihydraateille, vesimeloni taas sisältää luontaisia sokereita, sekä synergistisesti virkistäviä ravintoaineita, jotka auttavat tehokkaasti palauttamaan kehon nestetasapainoa.

Toisin kuin ehkä ajattelisi, ei pelkän veden tankkaaminen ole välttämättä paras niksi silloin kun menettää paljon nestettä hikoilemalla kuumalla tai urheilusuorituksen yhteydessä. Hikoilu poistaa kehosta suoloja ja elektrolyyttejä, jotka ei saa palautettua pelkän veden avulla. Tämä on toiminut tehokkaana ja nopeana apuna silloin kun on ollut kuumuudesta semmoinen hujuttava olo tai on tullut aktiivisen rantapäivän jälkeen hikoiltua suoloja pois.  Jauhetta sekoitetaan teelusikallinen lasilliseen vettä (tai vesipulloon, jos olet menossa). Maistuu muuten myös hyvälle! Jauhe sopii käytettäväksi myös lapsille, joka on plussaa, koska useat aikuisten elektrolyytti-juomat ovat sisällöltään semmoisia, ettei niitä hevillä juo, saati sitten antaisi lapselle. Roppakaupalla väri- ja makeutusaineita, lisättyä sokeria.. Ei kiitos! Tämä ei sisällä niistä mitään ja on äärimmäisen hyvä, luonnollinen valinta nesteytykseen. Ehdoton suositus tälle varsinkin aktiivisille lomareissuille mukaan ja lähtee varmasti käyttöön myös ensi kesän juoksulenkkien jälkeiseen palautukseen. Ihan huippu tuote!

NORDIQ Nutrition Immune Complex tukee tehokkaasti immunipuolustuksen normaalia toimintaa, sekä tasapainoittavat suoliston mikrobikantaa. Valmiste sopii erinomaisesti käytettäväksi stressaavissa tai kuormittavissa elämäntilanteissa, aktiivisen elämän tueksi tai kuuriluontoisesti kylmänä ja pimeänä vuodenaikana, jolloin myös vastustuskyky joutuu koetukselle. Ravintolisä on muuten myös tehokas keino ehkäistä kausiflunssaa ja lyhentää infektiotautien kestoa.

Sekoitus tuorepakastekuivattuja kasveja toimivat yhdessä tehokkaasti tasapainoittamassa suolistoflooran toimintaa ja vahvistamassa kehon immuunipuolistusta. Valmiste sisältää mm. mustaseljaa, astragalusta, oliivinlehteä ja maitaketta. Tämä kannattaa napata käyttöön silloin kun ei toivo turhia pöpöjä kylään, eli reissussa, kiireisten työ- tai opiskeluviikkojen keskellä tai ihan vain yleistä vastustuskykyä tulemaan flunssakaudella. Itse olen nyt täällä Ranskan Polynesiassa syönyt tätä maksimiannoksella, eli 3 kapselia päivässä, just in case 🙂

Sarjan kaikki tuotteet soveltuvat kasvissyöjille ja vegaaneille, eivätkä sisällä makeutusaineita tai sokeria (paitsi hedelmän oma sokerin). Käytettävät raaka-aineet ovat luomulaatuisia ja harkiten valittuja. NORDIQ Nutritionin tuotteita myyvät mm. Yliopiston Apteekit, EGO-myymälät, Ruohonjuuret, sekä useat hyvinvoinnin verkkokaupat.

Onko jompi kumpi tuotteista tai joku muu NORDIQ Nutritionin valmiste teille jo ennestään tuttu? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Laihaa saa haukkua, mutta lihavaa ei..?

Paino on ollut viimeaikoina aktiivisena keskustelunaiheena somessa ja päätin nyt pistää myös oman lusikkani soppaan aiheen tiimoilta. Asia, joka minua on vuosia mietityttänyt on juuri se, miksi laihojen ihmisten arvostelu ja haukkuminen tuntuu olevan hyväksyttyä, kun taas lihavuudesta keskustelua pidetään vihapuheena. Lihavuus on ikään kuin tabu, kun taas laihoja ja hoikkia saakin arvostella senkin edestä. Vai eikö sittenkään? No, keskustellaanpa aiheesta lisää..

Voin todeta, ettei itseäni voisi oikeastaan vähempää kiinnostaa muiden ihmisen paino. Toki, jos joku läheiseni yllättäen huomattavasti laihtuisi tai lihoaisi, varmasti huolestuisin ja jollain tapaa puuttuisin tilanteeseen, mutta asia jota en yksinkertaisesti jaksa edes ajatella, on se onko joku lihava tai laiha. Useinkaan asia ei nimittäin vaikuta omaan elämääni millään tavalla ja ennemmin keskitän tuon energian niihin omiin juttuihini. Olen sinut itseni kanssa, enkä senkään puitteissa koe tarpeelliseksi arvostella kenenkään muunkaan ulkomuotoa. En tällä hetkellä näe itseäni laihana tai lihavana, vaan täysin normaalipainoisena, joka olenkin.

Toki olen ruumiinrakenteeltani pienikokoinen, jonka vuoksi olemukseni on melko siro ja semmoinen olen aina ollutkin. Olen 157cm pitkä ja voin kertoa, että eipä lyhyelläkään aina ole niin helppoa. Elämässä joutuu helposti tytöttelyn kohteeksi ja olenpa tässä äitinä myös kohdannut vanhemmilta naisilta useita säälivän tuohtuneita katseita kun olen tuolla jossain rönttövaatteissa lastenvaunuja lykännyt. Luultavasti ajatelleet, että siinä menee varsinainen teinimamma, tsemppiä vaan tulevaan. Koen itse kuitenkin, että pituuteni on vahvistanut itsetuntoani, koska esimerkiksi työelämässä olen joutunut hakemaan sitä auktoriteettia ja uskottavuutta muiden silmissä juuri luonteen ja jämptin asenteen kautta.

Housut / Zara

Paita / Forever 21

Tennarit / Vans

Laukku / Balenciaga

Aurinkolasit / Prada

Korvarenkaat / Glitter

Ja kyllä, olen myös itse joutunut ikävien kommenttien kohteeksi laihuuden vuoksi. Vieläpä esimerkiksi ihan työpaikallani. Tästä on muutamia vuosia aikaa, mutta tapaus on edelleen muistissa kuin olisi tapahtunut eilen. Olin juuri palannut takaisin lomamatkalta  ja ensimmäistä päivää töissä reissun jälkeen. Ainakin omalla kohdallani rantalomat usein toimivat tehokkaana nesteenpoistona, kuumassa ilmassa rannalla lenkkeillessä kun tulee ihan kivan tehokasta liikuntaa ja on yksi parhaista tavoista itselleni rentoutua lomilla. Muistan tismalleen kuinka päälläni oli suhteellisen ihonmyötäinen mekko, jonka olin ostanut reissusta.

Aivan yhtäkkiä työkaverini sitten tokaisi kauhistuneena ja ehkä jollain tapaa myös halveksuvaan äänensävyyn: ”Hyi kauhea kun olet laiha!” ja perään ehkä myös mutisi jotain, että syönkö ikinä mitään. Olin tuolloin aivan normaalipainon puitteissa, joskin ruumiinrakenteeni on melko siro, eikä synnynnäisille piirteille oikein mitään voi. Mitä sitten ajattelin tästä kommentista? Loukkaannuin, mutta enemmän kuitenkin suutuin aivan suunnattomasti! Joku herkempi olisi oikeasti voinut pahoittaa mielensä pahastikin. Asia kuitenkin vaivasi mieltäni siinä määrin, että mainitsin tapahtuneesta parille työkaverille, joiden kanssa olin läheisempi. Päässäni pyöri kysymys siitä, että miten joku voi sanoa toiselle näin?

Jos usein puhutaan siitä, että ylipainon takana on jokin sairaus ja se on syy sille ”miksi painolle ei voi mitään”. Mitenkäs sitten ne laihat? Mistä ulkopuolinen voi tietää mitä tämän henkilön elämässä tapahtuu? Ero, joka on vienyt ruokahalun, stressi tai joku muu oire tai sairaus, joka nyt ei välttämättä ole lähelläkään sitä perinteistä syömishäiriö-korttia, joka usein vedetään. Mitä kollegani olisi ajatellut jos olisin sanonut samaa hänen huomattavasti itseäni pyöreämmästä ruumiinrakenteestaan? Tätä en olisi ikinä voinut tehdä tai sanoa kenellekään. Nuorempana eräs minua pyöreämpi kaveri yritti saada minua lihottamaan itseäni jauhamalla, että ”eihän  kukaan poika voisi tykätä luuviulusta”. Ja tämä oli siis ala-asteella..

Nämä eivät ole ensimmäisiä tai viimeisiä kertoja kun olen kuullut sitä samaa virttä laihuudesta. Vieläpä ollessani täysin normaalisti syövä, toki myös taas normaalin aktiivista elämää elävä ihminen. En tietysti tarkoita, että ketään saisi arvostella, mutta mikä tekee toisesta sen hyväksytympää? Laihako ei loukkaannu, koska laihuutta ihannoidaan? Voin kertoa, että rumaan sävyyn kuullut kommentit satuttavat aivan varmasti ketä tahansa, painosta riippumatta. Tiedän, että monet tuskailevat laihuuden kanssa ja varsinkin teini-iässä kokevat pahoja alemmuuden tunteita laihuudestaan. Eipä muiden kauhistelut tilannetta ainakaan paranna.

Sen kuinka kohtelet muita ihmisiä tai puhut heille, ei pitäisi olla missään yhteydessä henkilön ulkonäköseikkojen kanssa. Itseäni lähinnä mietityttää se, että millainen ihminen ylinpäänsä kokee oikeudekseen arvostella kenenkään ruumiinrakennetta tai vartaloa, olet sitten minkä tahansa kokoinen tai muotoinen? Ei minulla ainakaan tulisi kuuna päivänä mieleeni tokaista työkaverille tai kenellekään muullekaan, että huhheijaa kun olet iso, paljonko oikein syöt?!” Oikeasti, tämä on tismalleen aivan sama asia kuin tuo oma tapaukseni, joka silti tuntuu olevan jotenkin yleisesti hyväksytty tapa arvostella toista.

Sitten taas se kolikon kääntöpuoli. Tottakai geenit määrittelevät paljolti sitä, millainen ruumiinrakenteesi on, kuinka hyvin aineenvaihdunta toimii, mutta paljolti on kiinni myös niistä elämäntavoista. Kyllä, minun on ollut aina suhteellisen helppo pysyä ideaalipainossani, koska a) harrastan liikuntaa ja elän aktiivista elämää b) pyrin syömään omalle keholleni sopivaa ruokaa (joka ei muuten ole salaattia, vaan aivan normaalia kotiruokaa). Ja kyllä, paisuisin aivan varmasti jossen liikkuisi, söisin päivittäin pullaa tai nukkuisin jatkuvasti huonoja yöunia. Se on tullut todettua esimerkiksi nyt lomaillessa kun niitä lomakiloja tosiaan on kertynyt, mutta semmoista elämä on, eikä se tosiaan ole niin vakavaa. En itse missään nimessä koe, että ulkomuotoni on kiinni perimästä, vaan pääasiassa elintavoista. Siltikään en koe, että kenenkään vartaloa tai ulkonäköä olisi sopivaa arvostella, oletpa sitten työpaikan Pirkko, naapurin Minna tai julkinen somepersoona.

Oletteko huomanneet samaa? Miksi laihojen arvosteleminen on ”ok” ja onko se teidän mielestänne tosiaan ok?

 

Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 27 kommenttia.

Niksini rauhallisempiin aamuihin

Itselläni parhaimmat aamut ovat tottakai niitä kun takana on kunnolliset yöunet. Riittävä uni vaikuttaa niin moneen asiaan; Jaksamiseen, mielialaan ja jopa siihen, millaista ruokaa tekee mieli. Väsyneenä on olo alakuloinen, pahalla tuulella, tietysti tekee myös mieli mättää hiilaripitoista ruokaa ja herkkuja. Pyrin itse nukkumaan ihan vähintään 8h yöunia, mutta toki usein olen aamuisin heti herätessäni väsynyt, vaikka olisin kuinka aamuihminen. Pyrin olemaan melko järjestelmällinen tyyppi, joka yrittää keksiä kaikkia mahdollisia niksejä helpottamaan elämää ja myös niitä aamuja. Pieniä esivalmisteluita, jotka nopeuttavat aamutoimia ja vähentävät kaaosta.

Muutamia omia vinkkejäni parempiin aamuihin:

Lataa kahvinkeitin valmiiksi. Ehkä suurin nautinto kaikista on aamuisin se kun muistaa, että on laittanut kahvinkeittimen valmiiksi ja tarvitsee vain painaa nappia. Ah! Jaksaisinpa tai muistaisinpa tehdä tämän joka aamu. Melko usein kuitenkin ja säästyypähän siinä pari minuuttia ja hieman myös hermoja.

Pakkaan aamun laukun aina valmiiksi. Teen usein aamulla heti herätessä töitä, mutta työläppäriä lukuunottamatta laitan laukun valmiiksi niin, että avaimet, lompakko, kalenteri ja muut härpäkkeet ovat valmiina. Samoin jumppakamat tai kamera, jos niitä sattuu seuraavana päivänä tarvitsemaan.

Ennen valitsin myös aina valmiiksi vaatteet ja asusteet, mutta tässä olen hieman laiskistunut.. Nyt olen tosin pitänyt melko samoja asusteita ja koruja, jotka nappaan aina aamusta päälle. Sen sijaan laitan tarhapäivinä pojan tavarat aina illalla valmiiksi. Valitsen pinoon päivän vaatteet ja puhtaan vaipan, jolloin aamutoimet sujuvat melko sutjakkaasti: Vaatteiden ja vaipan vaihto, hampipesu ja pian ollaankin jo valmiina tarhaan! Ah muuten tätä helppoutta kesällä kun ei tarvitse pukea aamuisin ulkovaatteita lapsellekaan!

En ikinä torkuta! Tämä on tietty hieman ihmisestäkin kiinni, toisella on maailman vaikein asia nousta ylös ekalla kellonsoitolla, itse taas teen sen aina, enkä torkuta ikinä. Siis maksimissaan ehkä kerran vuodessa jos olen jonkun järkyn jetlagin kourissa tai jotain muuta todella poikkeuksellista. Oma mielipiteeni on, etten ainakaan itse saa enää kunnolla lepoa (saati sitten unta) sen ekan soiton jälkeen, päinvastoin olen vielä väsyneempi. Herään siis aina ekalla soitolla ja nousen melkeinpä suoriltapäin ylös. Jos torkuttaisin, tekisin sen varmaan niin, että torkutus-soitto tulisi siinä vaiheessa kun pitäisi muutenkin herätä 😀

Omia aamujani helpottaa aina se, että minulla on valmiina (tai ainakin lähes valmiina) päivän blogipostaus, jonka työstän useimmiten edellisenä päivänä. Näin en saa aamukoomassa mitään järjetöntä paniikkia postausaiheesta, vaan voin rauhassa alkaa miettimään tulevien päivien aiheita.

Olen hieman huono syömään mitään kunnollista aamupalaa. Usein koostuu aamiaiseni kahdesta paahtoleivästä, Terranovan life drink-shotista, lusikallisesta manukahunajaa ja acai-jauhetta. Töissä syön banaanin tai rahkan ja pähkinöitä saapuessani toimistolle. Jos haluaisin hemmotella itseäni kunnolla, tekisin itselleni valmiiksi jonkun ihanan tuorepuuron 😉 Pikainen aamiainen kotona on siis kiireisten aamujen valttikortti, syömättä mitään en voisi kotoa lähteä mihinkään.

Mikä itselläni on ehkä se kaikkein tärkein tekijä onnistuneissa aamuissa on hommien sujuvuus, edes hetken rauha ja se, että olen suunnitellut hommat valmiiksi. Vihaan yli kaiken häslinkiä, kiirettä ja semmoista ”mitäköhän tässä piti tehdä”-menoa aamuisin! Suunnittelen siis huolellisesti valmiiksi aamun hommat, varaan tarpeeksi aikaa niiden tekemiseen. Herään siis ennemmin liian aikaisin kun torkutan.

Meikin suhteen laitan myös usein valmiiksi omaan pussiinsa semmoiset basic-arkimeikit, joilla saan helposti siistin meikin aamulla, ilman huolta siitä, että joutuisi käyttämään aikaa siihen kun yrittää etsiä jostain meikkikätköjen uumenista juuri sitä jotain tiettyä luomivärisävyä, jolla haluaisi tänään tehdä meikin.

Aamut sujuvat minulla melko ”minuuttisäästöllä”. Yritän siis käyttää jokaisen hetken hyväksi. Sillä välin kun kahvi tippuu, pesen naamat ja otan esiin läppärin. Kaivan ehkä jostain jo vaatteita esiin, kunnes istun juomaan kahvia ja aloitan hommat. Olen pyrkinyt ehkä vähän eroon tästä liiallisesta multitaskingistä, ettei aamuista tule liiallista häsellystä ja olen enemmänkin tehnyt yhden jutun kerrallaan.

Minulle aamujen hiljainen hetki on tietynlainen meditatiivinen juttu. Olla vain hetki hiljaa ja latailla aivoja uuteen päivään. Se on jotain, mitä kertakaikkiaan tarvitsen. Tavoitteeni on jo pitkään ollut ottaa meditoiminen rutiiniksi aamuisin myös niinä aamuina kun lähden toimistolle. Toistaiseksi tämä ei vielä suju, mutta etäaamuina pidän aina vähintään noin 30min pituisen jooga- ja meditaatiohetken sen jälkeen kun olen saanut tehtyä hommia 2-3h. Siinä vaiheessa onkin aiheellista pitää pieni välinollaus 😉 Normaalisti jos työmatkoihin menee päivästä jopa tunti-pari, säästää kotitoimistopäivinä huomattavasti sitä aikaa juurikin esimerkiksi tämmöisiin asioihin.

Mitä muuten tulee työmatkoihin, olen vähentänyt somettamista silloin. Monille ”kiireisille” voi olla hyvä sauma kokeilla arkimeditaatiota esimerkiksi juuri työmatkalla junassa tai bussissa. Istua paikallaan, kenties katsoa ikkunasta ulos, keskittyä johonkin kiintopisteeseen ja hengitykseen. Tai tietysti myös ihan silmät kiinni mikäli siltä tuntuu. Teen tätä yleensä ainakin pari-kolme kertaa viikossa ja olen todennut, että aamut lähtevät huomattavasti vähemmän stressaantuneina käyntiin, kun aamurumban tasoittaa rauhallisella työmatkan meditaatiolla. Testatkaa!

Koti/pihajooga- ja meditaatio on kyllä aivan best. Varsinkin nyt kesällä! Päivä ei voisi alkaa paremmin kun tekee edes pienen harjoituksen aamuauringossa. Kesälomalla pyrin tehdä harjoituksen joka päivä. Itse saan paremman tehon irti joogasta ja meditaatiosta musiikin avulla. Käytän tuota Spotifyn Yoga & Meditation -listaa, joka on ihan best! Kokeilkaapas 🙂

 

Onko joku mainitsemani vinkki teillä jo käytössä?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Asiaa ulkonäköpaineista ja 6 asiaa, joista pidän itsessäni

Keskiviikko! Tällä viikolla lähden lomalle ja tiedätte varmaan, aika tuntuu jotenkin matelevan. Kokoajan on ollut jotenkin kamala hässäkkä päällä kun yrittää tehdä työjutuista to-do-listaa, pakkauslistaa, pestä pyykkiä ja mitä vielä. Miten se onkaan, että ennen lomaa on aina jotain hässäkkää ja härdelliä. Vihaan muutenkin pakkausta ja matkalaukun purkamista yli kaiken, joten kun sen saa tehtyä, voi hengähtää syvään 😀

Näin alkuun haluan myös kiittää teitä hurjasti mielenkiintoisista kommenteistanne eilisen äitiyspostauksen arvontaan. En tiedä miksi, mutta istuin tässä aamukahvi kädessä ihan tippa linssissä kertomuksianne lukiessa. Oikeasti, meidän naisten pitäisi muistaa useammin miettiä niitä omia hyviä puoliamme ja piirteitämme, joiden vuoksi haluamme olla juuri me. Usein kun sitä manailee juuri niitä epäkohtia. Voi kun olisin hoikempi, olisipa hiukseni paksummat tai kuinka joku pieni arpi tai kauneusvirhe häiritsee. Itsekin olen tähän sortunut ja toki välillä koen niitä päiviä kun haluaisin vain lukittautua kotiin, koska peilikuva ei miellytä tai vatsa on turvonnut ilmapalloksi ennen menkkoja ja ahdistaa. Tuskin kuitenkaan olen ainut. Nämähän ovat tuttuja juttuja varmasti (ainakin lähes) kaikille naisille, mutta pitäisikö sen mennä niin?  Tuntuu, että kaikenlainen kriiseily on meillä naisilla arkipäivää. Ihan oikeasti, miehet pääsevät kyllä monen asian suhteen niin paljon helpommalla!

Yhteiskunta ja ympäristö kun nykyään tuputtaa joka tuutista sitä ”ideaalikuvaa”, täydellistä naista, joka meidän (mukamas) pitäisi olla. Ei ihme, että meidän naisten masennus ja ahdistus ovat lisääntyneet kun paineet ovat niin kovat. Ulkonäköpaineisiin kun törmää kaikkialla. Varsinkin sosiaalisessa mediassa ja väittäisin itse, että se varmasti onkin suurin syy koko tähän ulkonäkökeskeisyyteen. Kaikki haluavat olla täydellisiä tai ainakin antaa ulospäin semmoisen kuvan. Tottakai sitä helposti ajautuu ajattelemaan, että olenko minä huonompi vain siksi, etten ole langanlaiha, pitkäsäärinen, superpaksulla tukalla siunattu tai osaa tehdä ”täydellistä IG-meikkiä”. Kuvia muokataan paljon ja tulisi muistaa, että se huippumallikaan tuskin huonoina päivinään näyttää juuri siltä kun rankalla kädellä käsitellyssä mainoskuvassa. Silti myönnän, etten tietysti itsekään halua lisätä itsestäni someen kuvia, jotka koen epäedustaviksi tai joissa mielestäni näytän rumalta. Eihän nyt kukaan halua joutua ”katso nyt kuinka huono kuva”-tyyppisen arvostelun kohteeksi. Jokaisen tulisi kuitenkin tiedostaa, että se mikä voi ehkä näyttää totuudelta, voi myös olla täysi illuusio. Ei kukaan meistä ole täydellinen ja miksi pitäisi olla? Toki kauneusihanteet muuttuvat vuosien varrella ja jo jonkin aikaa onkin kurvikkaampi ollut ”se juttu”, joka oikeasti on  jo edistystä verraten menneiden vuosien anorektisiin ”ideaalivartaloihin”.

Ja joo, olen kyllä itsekin kirjoittanut joskus jyrkkiä mielipiteitä mitä tulee vaikkapa painoon. Esimerkiksi ”jokainen kyllä laihtuu, jos oikeasti tekee hommia sen eteen”, mutta jep, eivät ne asiat aina ole niin yksinkertaisia. Itsekin olen kuluvan vuoden aikana kokenut useankin kerran niitä hetkiä kun en oikeasti vaan jaksa lähteä työviikon jälkeen sinne lenkille tai perun työpäivän jälkeisen joogan, koska en vain jaksa tai ehdi. Toki itse pyrin arjessa aktiivisuuteen ja liikkumaan itsevalitsemaani lajia 1-2 kertaa viikkoon, mutta tässäkin on ollut hommaa pysyä viimeaikoina. Seuraava tavoite onkin alkaa oikeasti kalenteroimaan itselleni sitä omaa aikaa. Tiedättekö kun kalenteroidut asiat usein myös toteutuvat, ainakin jos on tämmöinen kalenterin orja kuin itse. Oli se sitten maanantai-aamun mini-meditaatio, ihan silkka lepohetki lukien, tiistai-illan joogatunti tai ytimekäs salitreeni perjantaina töiden jälkeen, laita se kalenteriin! Tarkoitus ei ollut kuitenkaan tehdä sen kummempaa numeroa painosta, vaan enemmän siitä omasta hyvinvoinnista, joka toki myös rauhoittaa, vahvistaa itseluottamusta ja luo yksinkertaisesti hyvää oloa.

En eilisessä postauksessa juurikaan tuonut esille sitä, mistä sitten erityisesti pidän itsessäni? Tässäpä kuitenkin muutama asia:

 

Pisamat. Ne ovat olleet ”mukanani” melkein aina ja osa minua. Esimerkiksi talvella pisamien ollessa piilossa, näytän usein mielestäni oudolta. Koen, että ne ovat osa identiteettiäni ja olisi outoa, jos ”joku veisi pisamani pois”.

Siro vartalo. Olen aina ollut melko pienikokoinen ja siitä on etua esimerkiksi monessa liikuntalajissa! Tasapainon pitäminen on helpompaa ja liikkuminen ketterää ”pikkuisena”. Esimerkiksi surffaamisen opettelu on ollut minulle todella helppoa, koska pienenä pysyy helpommin laudan päällä.

Hyvä iho. Viime vuosina olen alkanut arvostaa enemmän sitä, etten ole juurikaan kärsinyt iho-ongelmista jotain satunnaisia pieniä hormonimyrskyjä lukuunottamatta. Panostan ihonhoitoon ja haluan, että ihoni näyttää terveeltä ja hehkuvalta.

Silmäni ja ripseni. Pidän persoonallisista silmistäni ja onnekseni ripseni kasvavat pitkiksi ja kaareviksi. Joskus 12-vuotiaana leikkelin joskus ripsiäni lyhyemmiksi, koska mielestäni ne olivat liian pitkät 😀 Vaikka ripseni ovatkin luonnostaan todella vaaleat ja ”näkymättömät tihrut” silloin kun en ole niitä värjännyt, ovat ne ripsivärin kanssa todella kivat ja näyttävät!

Sitten taas piirteitä, joista pidän itsessäni ovat esimerkiksi reiluus, rehellisyys ja aikaansaavuus. Oli sitten kyseessä liiketoiminta tai ihmissuhde, haluan että minuun voi luottaa ja että toiminta on avoimen rehellistä, sekä luotettavaa. Epärehellisyys, ihmissuhteiden pinnallisuus ja teennäisyys, semmoinen esittäminen ovat asioita, jotka saavat itseni surulliseksi.

Koen, että olen tyyppi, joka pistää hommat rullaamaan ja saa asioita aikaan. Jos haaveilen jostain, pistän hommat käyntiin, teen asian eteen töitä, asennoidun unelmieni saavuttamiseen ja hups, monessa tapauksessa asiat toteutuvat! Asenne on siis avainjuttu.

Se, että osaa nimetä itsestään niitä hyviä asioita ja puolia, ei ole itsekkyyttä vaan nimenomaan terve piirre, jota pitäisi oikeasti harrastaa enemmän. Itseensä, omiin kykyihin luottaminen ja niiden pidettyjen puolien muistaminen vahvistaa itsetuntoa ja auttaa hyväksymään itseään. Vai onko joku toista mieltä?

Loistavaa päivää!

 

Kuvat Jutta. Kuvat otettu Shala Helsingin tiloissa.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 5 kommenttia.