Asiaa ulkonäköpaineista ja 6 asiaa, joista pidän itsessäni

Keskiviikko! Tällä viikolla lähden lomalle ja tiedätte varmaan, aika tuntuu jotenkin matelevan. Kokoajan on ollut jotenkin kamala hässäkkä päällä kun yrittää tehdä työjutuista to-do-listaa, pakkauslistaa, pestä pyykkiä ja mitä vielä. Miten se onkaan, että ennen lomaa on aina jotain hässäkkää ja härdelliä. Vihaan muutenkin pakkausta ja matkalaukun purkamista yli kaiken, joten kun sen saa tehtyä, voi hengähtää syvään 😀

Näin alkuun haluan myös kiittää teitä hurjasti mielenkiintoisista kommenteistanne eilisen äitiyspostauksen arvontaan. En tiedä miksi, mutta istuin tässä aamukahvi kädessä ihan tippa linssissä kertomuksianne lukiessa. Oikeasti, meidän naisten pitäisi muistaa useammin miettiä niitä omia hyviä puoliamme ja piirteitämme, joiden vuoksi haluamme olla juuri me. Usein kun sitä manailee juuri niitä epäkohtia. Voi kun olisin hoikempi, olisipa hiukseni paksummat tai kuinka joku pieni arpi tai kauneusvirhe häiritsee. Itsekin olen tähän sortunut ja toki välillä koen niitä päiviä kun haluaisin vain lukittautua kotiin, koska peilikuva ei miellytä tai vatsa on turvonnut ilmapalloksi ennen menkkoja ja ahdistaa. Tuskin kuitenkaan olen ainut. Nämähän ovat tuttuja juttuja varmasti (ainakin lähes) kaikille naisille, mutta pitäisikö sen mennä niin?  Tuntuu, että kaikenlainen kriiseily on meillä naisilla arkipäivää. Ihan oikeasti, miehet pääsevät kyllä monen asian suhteen niin paljon helpommalla!

Yhteiskunta ja ympäristö kun nykyään tuputtaa joka tuutista sitä ”ideaalikuvaa”, täydellistä naista, joka meidän (mukamas) pitäisi olla. Ei ihme, että meidän naisten masennus ja ahdistus ovat lisääntyneet kun paineet ovat niin kovat. Ulkonäköpaineisiin kun törmää kaikkialla. Varsinkin sosiaalisessa mediassa ja väittäisin itse, että se varmasti onkin suurin syy koko tähän ulkonäkökeskeisyyteen. Kaikki haluavat olla täydellisiä tai ainakin antaa ulospäin semmoisen kuvan. Tottakai sitä helposti ajautuu ajattelemaan, että olenko minä huonompi vain siksi, etten ole langanlaiha, pitkäsäärinen, superpaksulla tukalla siunattu tai osaa tehdä ”täydellistä IG-meikkiä”. Kuvia muokataan paljon ja tulisi muistaa, että se huippumallikaan tuskin huonoina päivinään näyttää juuri siltä kun rankalla kädellä käsitellyssä mainoskuvassa. Silti myönnän, etten tietysti itsekään halua lisätä itsestäni someen kuvia, jotka koen epäedustaviksi tai joissa mielestäni näytän rumalta. Eihän nyt kukaan halua joutua ”katso nyt kuinka huono kuva”-tyyppisen arvostelun kohteeksi. Jokaisen tulisi kuitenkin tiedostaa, että se mikä voi ehkä näyttää totuudelta, voi myös olla täysi illuusio. Ei kukaan meistä ole täydellinen ja miksi pitäisi olla? Toki kauneusihanteet muuttuvat vuosien varrella ja jo jonkin aikaa onkin kurvikkaampi ollut ”se juttu”, joka oikeasti on  jo edistystä verraten menneiden vuosien anorektisiin ”ideaalivartaloihin”.

Ja joo, olen kyllä itsekin kirjoittanut joskus jyrkkiä mielipiteitä mitä tulee vaikkapa painoon. Esimerkiksi ”jokainen kyllä laihtuu, jos oikeasti tekee hommia sen eteen”, mutta jep, eivät ne asiat aina ole niin yksinkertaisia. Itsekin olen kuluvan vuoden aikana kokenut useankin kerran niitä hetkiä kun en oikeasti vaan jaksa lähteä työviikon jälkeen sinne lenkille tai perun työpäivän jälkeisen joogan, koska en vain jaksa tai ehdi. Toki itse pyrin arjessa aktiivisuuteen ja liikkumaan itsevalitsemaani lajia 1-2 kertaa viikkoon, mutta tässäkin on ollut hommaa pysyä viimeaikoina. Seuraava tavoite onkin alkaa oikeasti kalenteroimaan itselleni sitä omaa aikaa. Tiedättekö kun kalenteroidut asiat usein myös toteutuvat, ainakin jos on tämmöinen kalenterin orja kuin itse. Oli se sitten maanantai-aamun mini-meditaatio, ihan silkka lepohetki lukien, tiistai-illan joogatunti tai ytimekäs salitreeni perjantaina töiden jälkeen, laita se kalenteriin! Tarkoitus ei ollut kuitenkaan tehdä sen kummempaa numeroa painosta, vaan enemmän siitä omasta hyvinvoinnista, joka toki myös rauhoittaa, vahvistaa itseluottamusta ja luo yksinkertaisesti hyvää oloa.

En eilisessä postauksessa juurikaan tuonut esille sitä, mistä sitten erityisesti pidän itsessäni? Tässäpä kuitenkin muutama asia:

 

Pisamat. Ne ovat olleet ”mukanani” melkein aina ja osa minua. Esimerkiksi talvella pisamien ollessa piilossa, näytän usein mielestäni oudolta. Koen, että ne ovat osa identiteettiäni ja olisi outoa, jos ”joku veisi pisamani pois”.

Siro vartalo. Olen aina ollut melko pienikokoinen ja siitä on etua esimerkiksi monessa liikuntalajissa! Tasapainon pitäminen on helpompaa ja liikkuminen ketterää ”pikkuisena”. Esimerkiksi surffaamisen opettelu on ollut minulle todella helppoa, koska pienenä pysyy helpommin laudan päällä.

Hyvä iho. Viime vuosina olen alkanut arvostaa enemmän sitä, etten ole juurikaan kärsinyt iho-ongelmista jotain satunnaisia pieniä hormonimyrskyjä lukuunottamatta. Panostan ihonhoitoon ja haluan, että ihoni näyttää terveeltä ja hehkuvalta.

Silmäni ja ripseni. Pidän persoonallisista silmistäni ja onnekseni ripseni kasvavat pitkiksi ja kaareviksi. Joskus 12-vuotiaana leikkelin joskus ripsiäni lyhyemmiksi, koska mielestäni ne olivat liian pitkät 😀 Vaikka ripseni ovatkin luonnostaan todella vaaleat ja ”näkymättömät tihrut” silloin kun en ole niitä värjännyt, ovat ne ripsivärin kanssa todella kivat ja näyttävät!

Sitten taas piirteitä, joista pidän itsessäni ovat esimerkiksi reiluus, rehellisyys ja aikaansaavuus. Oli sitten kyseessä liiketoiminta tai ihmissuhde, haluan että minuun voi luottaa ja että toiminta on avoimen rehellistä, sekä luotettavaa. Epärehellisyys, ihmissuhteiden pinnallisuus ja teennäisyys, semmoinen esittäminen ovat asioita, jotka saavat itseni surulliseksi.

Koen, että olen tyyppi, joka pistää hommat rullaamaan ja saa asioita aikaan. Jos haaveilen jostain, pistän hommat käyntiin, teen asian eteen töitä, asennoidun unelmieni saavuttamiseen ja hups, monessa tapauksessa asiat toteutuvat! Asenne on siis avainjuttu.

Se, että osaa nimetä itsestään niitä hyviä asioita ja puolia, ei ole itsekkyyttä vaan nimenomaan terve piirre, jota pitäisi oikeasti harrastaa enemmän. Itseensä, omiin kykyihin luottaminen ja niiden pidettyjen puolien muistaminen vahvistaa itsetuntoa ja auttaa hyväksymään itseään. Vai onko joku toista mieltä?

Loistavaa päivää!

 

Kuvat Jutta. Kuvat otettu Shala Helsingin tiloissa.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 5 kommenttia.

Eroon suorittamisen kierteestä ja täydellisyyden tavoittelusta?

Olen monen asian suhteen melkoinen täydellisyyden tavoittelija. Vaikka työpöytäni tai kotimme usein saattaakin olla kuin pommin jäljiltä (vaatekaapistani nyt puhumattakaan), on tiettyjä asioita, joiden suhteen pyrin siihen, että asiat ovat tip top. Jos ryhdyn johonkin, teen sen kerralla kunnolla, haluan olla kaikkialla aina etuajassa ja olen äärimmäinen listojen laatija. Asiat, jotka ärsyttävät ovat niitä kun asiat eivät hoidu tai junnaavat, saati sitten jos ne tehdään hutiloiden. En sanoisi olevani mikään äärimmäinen perfektionisti, en siirtele tavaroita täydellisiin asentoihin ja useassa asiassa olen melko huoleton, mutta yleisellä tasolla haluan asioiden olevan järjestyksessä. Olen muutenkin todella suorittaja.

Oikeastaan on minun jatkuvasti tehtävä jotain. Keksittävä uusia proggiksia, harrastuksia, kotihommia ja asioita, joihin ei ehkä oikeasti olisi edes aikaa. Toki pääasiassa siksi, että tykkään tehdä kivoja juttuja ja saada uusia haasteita, mutta joskus pitäisi tietysti osata myös pysähtyä iloitsemaan enemmän jo niistä olemassaolevista jutuista. Myönnän, että minulle on todella vaikeaa vain olla tekemättä mitään ja rentoutua. Varmaan tämän vuoksi olenkin aina niin ”kiireinen”, koska tekemistä ja hoidettavaa keksii kyllä loputtomiin. Noh, myönnän että välillä on fiilis siitä, että ”minä teen kaiken” tai ”en vain enää jaksa yhtäkään uutta juttua, koska en ole ehtinyt rentoutua”. Sekin varmasti kertoo jo jotain, että Suunnon kellon askelmittariin kertyy usein lähes se 10 000 askelta päivinä, joina en käytännössä edes poistu kotoa. Oikeasti toivoisin, että voisin olla enemmän se hälläväliä-tyyppi, joka ei jaksa stressata mistään ja tekee mitä tekee, silloin kun se itselleen sopii. Ainakin siis joidenkin asioiden suhteen.

Lomalla havahduin siihen kun keräilin äitini kanssa rannalla simpukoita. Olen jo vuosia keräillyt rantalomilla simpukoita ja voisin sanoa olevani jo melko pro tuossa hommassa. Spottaan heti parhaimmat yksilöt ja tosiaan: Huolin ainoastaan ne täydelliset. Ei kulumia tai värivirheitä, ne lentävät takaisin hiekkaan. Äitini löysi muutaman simpukan kanssani ja tarjosi niitä minulle, kunnes totesin hylänneeni jo aikaisemmin nuo samaiset simpukat ”liian epätäydellisinä”. Hän totesi tuolloin, ettei kaikessa pitäisi yrittää olla täydellisyyteen pyrkivä ja kyllä, tuo sai minut miettimään asiaa ja sitä, että miksi olen niin vaativa, myös itselleni?

Toki olen tiedostanut jo aikaisemmin sen, että tosiaankin usein vaadin itseltäni paljon ja ehkä jossain määrin tietty kontrolli elämässä luo jonkinlaista turvaa. Siitä nimenomaan, että on mahdollista hallita noita omia asioitaan ja se taas luo tunnetta siitä, että hommat ovat hanskassa. Esimerkiksi juuri se listojen laatiminen. Vaikka toisaalta ehkä pitäisi enemmän ”go with the flow”, olemme me tietysti erilaisia ja itse koen listojen laatimisen ja tekemisen konkreettisen hahmottamisen itseäni helpottavaksi. Joka aamu listaan ylös työasiat, joita haluan sinä päivänä saada aikaiseksi. Omalla kohdallani se auttaa juuri siinä ajanhallinnassa. Lapsiarjessa tuntuu muutenkin olevan melkolailla asioita, joita täytyy hallita, pitää ojennuksessa ja nimenomaan suorittaa. Ihan siitä lähtien, että onko lapsella tarpeeksi puhtaita vaatteita, onko nyt muistanut viedä sinne tarhaan niitä varavaatteita ja aamun tarvikkeetkin pitää muistaa laittaa illalla valmiiksi odottamaan. Välillä tuntuu, että aivot ovat suorastaan yhtä juntturaa kaiken sen infon kanssa, jota pitäisi muistaa.

Viime viikkoina olenkin yhä enemmän tiedostanut tätä ja omaa suorittamistani. Yrittänyt miettiä, että kuinka voisin olla rennommin. Tiedättekö, se tyyppi joka tulee kotiin ja istahtaa sohvalle tuntikausiksi ilman huolta kotihommista tai aamun treenikassin valmiiksi laittamisesta. Haluaisin ainakin itse olla se ja olenkin yrittänyt opetella itseäni enemmän siihen suuntaan. Ja hei, nyt muuten hoksasin. Ekalla kerrallani kivikauppaan, lähti mukaani se vihertävä Välimeren Jaspis, irtipäästämisen kivi. Voisiko suorittaminen ja itseltään täydellisyyden tavoittelu olla se, mistä minun olisi päästävä irti? Sitähän suorittaja nimenomaan tarvitsee. Päästää joskus irti suorittamisesta.

Olenhan toki puhunut viimeaikoina tästä aiheesta enemmänkin, esimerkiksi joogasta ja mindfulnesista. Nuo ovat olleet nimittäin itselleni juuri niitä keinoja, jotka ihme ja kumma ovat todella auttaneet rentoutumaan ja päästämään irti. Toivon, ettei tämä kuulostaa liian hihhulimeiningiltä, mutta itselläni nämä keinot ovat oikeasti auttaneet. Arjessa kun pitäisi löytää se balanssi kiireen ja rentoutumisen välillä. Toki kunnianhimoa ja suorittamista tarvitaan jossain määrin, mutta myös sitä, että osaisi olla itselleen armollinen. Ja sitähän esimerkiksi juuri jooga tavoittelee. Se  vaikein juttu koko hommassa on kuitenkin loppupeleissä se ajan ottaminen itselleen, kaiken härdellin keskellä voi mukamas tuntua mahdottomalta löytää aikaa vain sinulla. Sepä siinä onkin, että täytyy vain miettiä, että mitkä asiat ovat oikeasti niitä ”turhia” aikaavieviä juttuja, joita ehkä vain tekee sen tekemisen vuoksi. Niistä irti päästäminen onkin se juttu.

Kiinnostaisi tietää, että löytyykö sieltä muita suorittajia?

T. Toivottavasti joskus ex-suorittaja

 

Kuvat otettu Shala Helsingissä. Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Viime viikon parhaimmat jutut

Näin alkuun, kiitos vielä hurjasti kommenteistanne eiliseen postaukseen. Pyrin tänään ehtiä vastailemaan kaikkiin, kunhan ehdin perehtyä niihin! Noin yleisesti on tänään vuorossa tämmöinen ”säläpostaus”, koska alkuviikko on mennyt jotenkin ihme koomassa. Aikaisempi ”viikon parhaimmat”-postaus oli ilmeisen suosittu, joten se saa nyt jatkoa!

Eilen lähdin töihin ilman meikkiä ja fleecehousuissa, koska oli vaan jotenkin niin vetämätön olo, eikä noin muutenkaan ollut sovittuna paltsuja tai mitään, minkä vuoksi olisi ollut tarpeen ehostautua. Noin yleisesti tykkään usein maanantaista, mutta eilen oli vaan yksinkertaisesti ankea fiilis, enkä edes tiedä miksi? Ylitin kuitenkin itseni ja onnistuin raahautumaan jopa labraan verikokeeseen, johon oli lähete. Vihaan siis verikokeita yli kaiken. Lisäksi sitä kammoa aina lisää se, kun näytteenottaja alkaa rauhoittelevasti höpötellä niitä näitä sillä hetkellä kun se höpöttlely yksinkertaisesti saa vielä hermostuneemmaksi. Wuhuu, selvisin jokatapauksessa 😀

Ja joo, en haluaisi olla negatiivinen, mutta jotenkin on tämä talvi alkanut tympimään. Jokaikinen aamu vedän villapaidan päälle, pipon päähän, UGGsit jalkaan ja vuoraudun pitkän toppatakin uumeniin. Voisin sanoa, että itse en useinkaan onnistu näyttämään pakkasilla tyylikkäältä. Kovasti odottelen niitä kevätpäiviä kun jalkaan voi laittaa jopa tennarit ja lähteä ulos ilman pipoa. Noh, näistä eilisen ”ei-niin-viikon-parhaista” vähän mukavampiin juttuihin..

Neulontajutuillahan tämä täytyy tietysti aloittaa! Saatoitte ehkä huomata sunnuntaina kun postasin IG-storiesiin mustasta kevyestä villapaidasta, joka on ollut nyt työn alla. Aloitin sen neulomisen reilu viikko sitten ja huhhei, johan ovat puikot heiluneetkin. Nyt kuitenkin hihoja ja kaulusta vaille valmis! Luultavammin tulee ensi viikolla esittelyyn täällä. Nyt vielä tuumailen, että millaiset hihat siihen teen.. Tekisi mieli testailla jotain erikoisempaa. Viikonloppuna pistin myös tilaukseen about 30 lankakerää uusiin projekteihin, ups 😀 Olen todellinen villasukkahirmu ja olen miettinyt, että pitäisi testata neuloa jotkut söpöt polvisukat kotikäyttöön. Myös pojalle olisi tarkoitus neuloa villapaita.

Viime viikkoon mahtui myös hot joogaa ja hot pilatesta. Viikon kohokohtia ovat ehdottomasti jooga- ja pilatestunnit, varsinkin nyt pakkasilla nuo hot-tunnit ovat melkoista hemmottelua. Kotijoogaa en ole nyt pariin viikkoon kertakaikkieen ehtinyt tehdä, mööh. Ensinnäkin siksi, etten ole kamalasti ollut etänä ja aamutkin ovat olleet yhtä härdelliä. Vitsi, kevään tullen täytyy ottaa taas tavaksi aamun terassijoogat!

Ei varmasti yllätä tämä kohta.. Mutta ette tiedä millainen matkakuume on päällä!! Lähipäivinä on ollut pientä matkasuunnittelua, mutta nämähän nyt pyörivät päässä ihan vuoden jokaisena päivänä, haha. Syksyksi haaveilen Kaliforniasta, Seychelleistä, Malediiveista ja Tahitista. Noh, eihän nyt hullukaan näihin kaikkiin lähde, ainakaan saman syksyn aikana (tai siis jos olisi tarpeeksi rahaa, niin todellakin olisin juuri se hullu), mutta ehkäpä jonnekin kenties. Haaveeni olisi esimerkiksi kuukauden reissu, olen nyt överisuunnitelmana päässäni jopa käynyt läpi yhdistelmää Los Angeles + Tahiti. Loseista kun lentää suoraan Tahitille. Jos nyt mennään aivan utopistisiin suunnitelmiin, niin edelleen haaveilen siitä muutaman kuukauden rupeamasta, jolloin voisi suunnitella reissun juuri sinne minne itse haluaa. Oma haavereittini olisi Helsinki- Los Angeles – Kauai, Havaiji – Ranskan Polynesia (Tahiti ja Moorea ainakin) – Uusi Seelanti – Australia – Helsinki. Jos saisi valita näistä edes  kolme, niin olisin tyytyväinen. Kunhan nyt haaveilen 🙂 Nuo kuvan kangaspäällysteiset pinkit UGGsit ovat muuten yksi reissuostoksistani. Löytyivät Nordstrom Rackin outletistä 50 eurolla, olihan ne pakko ostaa.

Omatekoiset releet päällä 😀 Mietin juuri eilen, että milloinkahan ollaan siinä vaiheessa kun vaaterekissä roikkuu ainoastaan itsetekemiä neuleita? Huomaan, että olen jo nyt alkanut karsastamaan neuleita kaupoissa tyyliin, ”blaah, ei voi ostaa, teen tämmöisen mielummin itse” ja onhan se totta, että vaatetta arvostaa niin paljon enemmän kun on itse valinnut värin, materiaalin ja vielä tehnytkin sen. Ihan paras harrastus!

Reloven brunssi töölössä. Eka kertani muuten ikinä Relovessa ja noin yleisesti pitkästä aikaa brunssillakin. Lifestyle-putiikki Töölössä on samalla terveyskahvila ja 2nd hand-liike. Itse kirppislöytöjä en tällä kertaa käynyt tutkailemassa, mutta brunssikombot olivat tosi hyviä! Otin itse tämän Relove-kombon, jossa oli smoothie, avokadoleipä, tuorepuuro, banaanileipä jälkkärinä ja itsevalitsema erikoiskahvi. Melkoinen ruokakooma oli tämän jälkeen 😀 Kombon hinta oli 19,50e, tämän lisäksi en olisi kyllä muuta edes jaksanut syödä, mutta pienempiäkin komboja löytyy.

Lauantaina kävin Shala Helsingissä Cantienica-workshopissa tutustumassa Suomessa vielä melko uuteen, mutta Etelä-Euroopassa varsin tunnettuun kehonhuoltomenetelmään. Cantienica on hieman pilateksen tyylistä, mutta sitten taas ei. Menetelmä perehtyy paljon kehon virheasentoihin ja auttaa tiedostamaan itse niitä, sekä avaamaan kehon lihasjumeja. Ryhdin parantaminen, virheasennot (esimerkiksi lantiossa) ja kehon vahvistaminen ovat cantienican ydinjuttuja. Todella mielenkiintoista! Olo oli todella rentoutunut ja hyvä workshopin jälkeen. Aloitan nyt myös joogatunnit Shalassa, olen töissä ostanut yritysjoogatunteja Shalan Liisa Laineelta ja pakko suositella Liisaa hurjasti ohjaajana! Lisäksi Flow on flow jooga todella kivaa vaihtelua esimerkiksi hot joogaan tai pilatekseen.

Kivaa tiistaita! Mitkä olivat teidän parhaita juttuja viime viikolla?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Hevosvaelluksella Islannissa

Kuten kerroinkin, oli yksi suurista haaveistani päästä Islannissa hevosvaellukselle. Minä, joka en ole ikinä edes ratsastanut. Pienenä haaveilin vuosia ratsastuksesta ja joskus ekalla luokalla keräsin Ruotsissa pulloja ulkoa, jotta saisin kerättyä rahaa 10 kruunua maksavaan heppalehteen. Niin kovasti halusin sänkyni viereen heppajulisteen ja sitten sainkin omalla kovalla työllä kasaan ne lehtirahat, juurikin pulloja keräämällä. Haha! Uskokaa tai älkää, mutta ratsastamaan en sitten koskaan päässyt, en oikeastaan edes tiedä miksi. Sitten vanhempana tuo heppainnostuskin laantui. Oli siis jo korkea aika päästä hepan selkään.

Olin tutkinut ennakkoon jonkin verran eri tallien järjestämiä vaelluksia, mutta jotenkin niitä tuntui olevan niin moneen lähtöön, ettei kärsivällisyys riittänyt tehdä päätöstä ennakkoon. Matkalla lentokentältä hotellille, lähetin nopeasti sähköpostitiedustelun kolmelle tallille ja kyselin, että olisiko vaellukselle mahdollista päästä vielä seuraavana aamuna. Kaikki tallit vastasivat, mutta ensimmäisenä tuli perusteellinen vastaus Eldhestar-tallilta, johon sitten päädyimmekin. He suosittelivat meille Horses & Hot Springs-vaellusta, josta ensin hieman itse kauhistuin, vajaat 3h hevosen selässä ja ekaa kertaa ikinä.

 

Noh, päädyimme kuitenkin siihen ja vaellus kustansi per nuppi noin 114 euroa. Kyyti tuli noutamaan meidät hotellilta noin klo 8 aamulla ja matka tallille kesti Reykjavikista reilut 30 minuttia. Vaellus lähti noin yhdeksän maissa aamulla, jo ennen auringon nousia hämärässä. Auringonnousu kestää Islannissa tosiaan (ainakin näin talvella) ihan ikuisuuden ja alkuun jo mietimme, ettemme ehdi heppojen selkään ennenkö aurinko ehtii nousta. Lopulta köpöttelimme liikkeelle, edelleen hämärässä auringon sarastaessa pikkuhiljaa taivaanrannasta. Omalle kohdalleni osui melkoinen laiskamato-heppa, ehkäpä se oli valikoitu minulle juuri rauhallisuutensa vuoksi. Pahin pelkoni oli, että hevonen pillastuu jostain ja lähtee laukkaamaan minne sattuu, mutta onneksi nyt ei sentään 😀 Ratsastaminen on kyllä ihan superkivaa!

Mutta sitten ne maisemat. Niitä ei voi sanoin kuvailla. Toivottavasti nämä iPhonella napsitut kuvat antavat edes jotain osviittaa. Järkkäriä en harmikseni uskaltanut ottaa mukaan. Vaaleanpunainen kaunis auringonnousu keskellä vuorimaisemaa, vierellä höyryävät hot springsit. Taianomaisempia maisemia saa kyllä hakea. Olin lukenut netistä, että suurimmilla talleilla (joihin esimerkiksi juuri Eldhestar lukeutuu) ovat ryhmäkoot todella isoja ja sen vuoksi olinkin ehkä pyrkinyt alkuun välttämään juuri suurten tallien retkiä. Loppupeleissä ryhmämme oli neljä henkilöä, me ja kaksi muuta suomalaista, joten eipä voinut kovin suuresta turistijoukosta puhua. Toki voi olla, ettei vaelluksille ole talvisin ihan kamalasti tunkua ja ryhmäkoot ovat siitä syystä pienempiä? Oppaamme oli aivan mielettömän ihana Martine ja kaiken kaikkiaan koko ratsastuskokemus oli aivan mieletön. Ehkäpä koko reissun kohokohta.

Jos lähdette Islantiin, niin hevosvaellus on kyllä ihan must! Tuo Horses & Hot Springs oli ihan nappivalinta, olisi ehkä jopa saattanut harmittaa, jos olisimme valinneet lyhyemmän vaelluksen. Aloittajallekaan ei kolmen tunnin ratsastus ollut mikään juttu, tuli jopa tutuksi mikä on töltti, eli juuri islanninhevoselle tyypillinen askellaji, mutta päästiinpä myös kokeilemaan pientä laukkaa. Jee! Reilussa puolivälissä pysähdyimme hot springsien lähelle juomaan kuumaa kaakaota ja jutustelemaan oppaan kanssa niitä näitä. Islanninhevosissa on kertakaikkiaan jotain maagista ja ette usko kuinka mieletön kokemus tuo vaellus oli! Suosittelen ehdottomasti kaikille Islantiin matkaaville. Mekin ehdimme vaeltamaan jopa ihan tuommoisella 3 päivän minilomalla, joten tuo on ehdottomasti asia, jota ei kannata Islannin lomalla jättää väliin!

Hevosvaellus on talvella varmasti kovin erilainen kokemus kuin kesällä. Kummatkin kuitenkin varmasti upeita elämyksiä. Saimme tallilta lainaan lämpöpuvut, joiden kanssa ei tarvinnut palella. Eivät olleet ihan tyylikkäämmästä päästä (toisinsanoen näytimme ne haalarit, huomioliivit ja kypärät päässä joiltain tietyömiehiltä :D), mutta mitäs pienistä. Tallilta olisi myös saanut lainaan sukkia, huiveja ja muuta lämmikettä. Olin itse pukenut lämpöpuvun alle kaksi pitkähihaista paitaa, untuvatakin ja ne Partioaitasta ostamani lämpöhousut. Eipä ollut kylmä, mutta toisaalta ei kyllä kuumakaan. Kolmannet sukat olisi saanut olla vielä jalassa, sen verran olivat varpaat kohmeessa. Vinkkini siis talvista hevosvaellusta harkitsevalle: Pirusti vaatetta päälle!! Mielellään juuri villavaatetta, tekokuitu ei juurikaan pakkasilla lämmitä. Parempi liikaa tamineita, kuin liian vähän.

Onko joku teistä ollut Islannissa hevosvaelluksella? 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Vinkkini syysväsymyksen selättämiseen ja pimeän kauden kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin

Melko kliseinen postausaihe syksyyn on jakaa vinkkejä syysväsymykseen. Itsekin varmaan olen useimpina vuosina väkertänyt kasaan postauksen juuri samaisesta aiheesta, mutta vuodesta toiseen pysyvät nämä vinkit kuitenkin melko samana ja onhan aihe taas jälleen kerran ajankohtainen. Siitä syystä laitan jälleen jakoon vinkkejä kaamosväsymyksen selättämiseen. Kokonaisvaltainen hyvinvointi kun on loppupeleissä todella monen tekijän summa, siksi ajattelin jakaa myös vinkkejäni mahdollisimman monesta eri näkökulmasta. Pientä syysväsyä on nimittäin flunssan ohella ollut jo ilmassa syksyisen pimeinä sadepäivinä, joten pakko myös itse ottaa omista vinkeistä vaari asap!

Liikunta virkistää mieltä ja kehoa. Olen viime viikkoina huomannut todellisen motivaation notkahduksen liikunnan suhteen. Huonompaan suuntaan siis nimenomaan. Kun ulkona sataa ja on hämärää, niin lenkille lähtö on viimeisenä mielessä ainakin omalla kohdallani. Liikunnat ovat olleet ihan minimissään viimeisen kuukauden aikana, aika ei vain ole riittänyt ja nyt tämä flunssa. En muista milloin olisi tullut näin pitkä tauko treenistä! Kunhan paranen tästä räkätaudista, niin patistan itseni juoksemaan ja joogaan, oli miten oli! Treeni ei nimittäin kaduta ikinä ja sen jälkeinen hyvä fiilis on sanoinkuvailematon. Sen nuutuneen olon nimenomaan huomaa seurauksena liikunnan vähyydestä. Itselläni kun liikunta nimenomaan tuo lisää energiaa.

Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio. Väsyneenä tekee aina mieli ravintoköyhää mättöruokaa, joka puuduttaa oloa entisestään. Se onkin sitten aikamoinen noidankehä ja mielestäni pimeinä vuodenaikoina pitäisi erityisesti panostaa ruoan laatuun. Terveellinen ja ravintorikas ruokavalio piristää ja antaa energiaa, jonka myötä myös makeanhimo ja mättöruokahimotus vähenevät. Olen pyrkinyt suosimaan lounailla paljon esimerkiksi ravitsevia salaatteja, vaikkapa Pupun salaatit ovat yksi lounaslempparini, niissä on reippaasti lehtikaalia, proteiinia ja hyviä ainesosia verrattuna joidenkin paikkojen höttösalaatteihin. Silti on viimeaikoina noin muuten tullut syötyä vähän huonosti ja epäsäännöllisesti. Pitkiä ruokailuvälejä, välipalaksi paahtoleipää tai muuta hiilarimättöä.. Tiedostan itsekin, että syyttäminen on tässä vuodenajassa ja tarkoitus olisi pistää ruokavalio taas ojennukseen. Hyvä pointti on kuitenkin se, että töissä voi lounaan merkeissä panostaa juuri niihin salaatteihin ja terveellisempiin välipaloihin, kuten hedelmiin tai pähkinöihin. Se on jo alku!

Vitamiinit. Varsinkin C- ja D-vitamiineja suositellaan pimeinä vuodenaikoina nauttimaan reippaasti ja D-vitamiinin puutos saattaa oireilla juuri väsymyksenä. Lisäksihän kalsium tarvitsee imeytyäkseen D-vitamiinia, joten pitkittynyt puute saattaa johtaa jopa luuston haurastumiseen. C-vitamiini on antioksidantti ja myös sen puutos voi oireilla väsymyksenä ja ärtyisyytenä. Ainakin omalla kohdallani C-vitamiinin tankkaus virkistää kehoa ja mieltä, joten hedelmät, marjat ja muut vitamiinipommit tulisi pitää ruokavaliossa myös talvella! Mikäs tämän suhteen sen parempaa kuin juuri alkanut satsuma-kausi. Itse koukutun satsumiin jokaikinen syksy, ihan parasta. Voisin syödä vaikka pussin päivässä, haha. Ja nimenomaan kirpeämpiä satsumia, yleensä villitys laantuu vähän siinä vaiheessa kun tilalle tulee klementiinejä. Ensisijaisesti pyrin siis nauttimaan C-vitamiinin ruoasta, mutta D-vitamiinin juuri purkista. Edellisenä valmisteena on ollut tuo kätevä suihkittava DLUX D-vitamiinisuihke. Tänä syksynä ajattelin kuitenkin tankata deetä reilummalla annoksella purkista!

Muutkaan vitamiinit eivät ole syyskaudella pahitteeksi, itse olen juuri ottanut taas pitkästä aikaa käyttöön viherjauhekapselit. Nuo kuvan Viridianin luomulaatuiset Soul Food-kapselit sisältävät valmiin yhdistelmän eri viherjauheita, kuten spirulinaa, chlorellaa, vehnäorasta, ohraorasta, sinimailasen lehteä ja Seagreens-merilevää. Viher- ja leväjauheet ovat luonnon omia monivitamiineja ja esimerkiksi spirulina ja chlorella sisältävät todella laajan haitarin vitamiineja ja ravintoaineita. Ne myös puhdistavat elimistöä kuona-aineista, joita kerääntyy mm. juuri unenpuutteen, huonon ravinnon tai stressin myötä. Detox-vaikutuksen lisäksi viherjauheet toimivat myös erinomaisena rusketuksen tehostajana! Ei tosin ehkä se ajankohtaisin juttu juuri nyt, mutta näin myös yhtenä ominaisuutena kaiken muun ohella 😀

Uusi harrastus. Kiinnostavien ja inspiroivien asioiden tekeminen virkistää myös mieltä, oli se sitten vaikka käsityöt, juuri se liikuntaharrastus, koukuttava sarja tai hyvä kirja. Itse uppoudun aina syksyisin varsinkin tv-ohjelmiin, jotenkin ihana odottaa aina uutta jaksoa jännityksellä! Nyt aloitin katsomaan Ruotsin Miljonääriäitien uusia jaksoja Rutosin netti-tv:stä, jee! Myös uusi liikuntaharrastus on ollut mielessä syksyksi. Hot jooga on kylmällä aina ihana valinta, mutta olen myös sen ohella tuumaillut aktiivisemmin myös pilatesta. Keväällähän kävin silloin tällöin joogan ohella myös pilatestunneilla. Liikuntamuotona koin sen todella mielekkääksi, keholle hellävaraiseksi, mutta silti äärimmäisen tehokkaaksi.

Olen tykästynyt kurkumiinilatteen! Pyrin välttämään kofeiinia aamun jälkeen ja varsinkin flunssaisena (tai muuten vaan kylmissään) mielellään joisi jotain muuta lämmintä kuin iänikuista kahvia tai teetä. Nyt olenkin iltapäivisin juonut kupillisen lämmintä kurkumiinilattea maitoon tehtynä. Alkuun ajatus tuntui ällöltä; puoli lusikallista kurkimiinijauhetta kuuman maidon sekaan, mutta nyt jo tykkään tuosta ihan täysillä! Jauhe sisältää kurkuma- ja inkiväärijuuren lisäksi aromaattisia mausteita, kuten chiliä, ceylonkanelia, vaniljaa ja kardemummaa. Mielestäni maku on todella miellyttävä, vaikka alkuun epäilinkin.

Kurkumalatteahan kutsutaan myös kultaiseksi maidoksi ja todelliseksi terveysjuomaksi matchan tapaan. Kurkumiini on hyväksi nivelille ja toimii vahvana antioksidanttina taistellen mm. tulehduksia vastaan. Itselläni on ollut käytössä tuo Viridianin luomulaatuinen valmis jauhevalmiste, näppärä testailijahan voi väkertää kurkumiinilatten myös itse tuoreista raaka-aineista. Itse liputan toistaiseksi tämän helpon valmisteen nimeen. Latteen voi muuten lisätä myös lusikallisen kookosöljyä tekemään siitä vielä astetta ravitsevamman, täytyy testailla seuraavaksi. Olen itse tehnyt kurkumiinilatten tavalliseen maitoon, mutta varsinkin flunssan aikana voi lehmänmaito lisätä limantuotantoa, joten jatkossa ajattelin testailla tätä myös mantelimaitoon tehtynä. 

Suun terveys on suuressa osassa yleisessä hyvinvoinnissa ja olenkin aiemmin postaillut kuinka tärkeää itselleni on perusteellinen hampaidenpesu. Ja siinä ohessa myös se oil pulling, josta myös taas pitkästä aikaa postailin äskettäin. Pimeinä vuodenaikoina pöpöt jylläävät ja itse ainakin pyrin pitämään kaikki tulehduksia aiheuttavat bakteerit pois suusta ja yleisesti kehosta. Yksi kausiflunssa on ihan tarpeeksi! Siksi olenkin lähiaikoina patistanut itseäni juuri öljypurskuttelun kanssa ja todennut tuon aiemminkin esittelemäni Georganicsin valmiin öljyseoksen todella näppäräksi! 15min purskuttelua datailun ohella ja sillä selvä. Nyt on tullut taas jopa muistettua koko homma 😀 Pesen hampaat aina purskuttelun jälkeen ja öljy puhdistaa suun niin tehokkaasti, että purskuttelun ja sähköhammasharjalla pesun jälkeen on suu yhtä puhdas kun hammaslääkärikäynnin jälkeen!

Kunnon yöunet! Tämä on itselläni ainakin ihan ehdoton, koska jos työviikkona pötkii alle 7h yöunilla, alkaa olo olla loppuviikkoa kohden todella nuutunut. Pyrin itse nukkumaan öisin vähintään 8h, mielellään vielä vähän enemmän. Tällöin en tarvitse päiväunia ja olen heti aamusta virkeänä. Pojalla puskee parhaillaan poskihampaita, joka on vaikuttanut taas vaihteeksi yöuniin ja napero on heräillyt pitkin yötä, sekä noussut aamuisin jo ennen kuutta mölyämään. Ennenkuulumatonta siis meidän perheessä, jossa nuo miehet ovat yleensä ehdottomasti aamu-unista sorttia. Viikonloppuaamut eivät siis tällä hetkellä ole olleet meidän taloudessamme niitä pitkään nukkumisen aamuja 😀 Kaiken levon ei tarvitse olla unta, vaan myös rentoutumisella ja meditaatiolla on suuri vaikutus. Mieli lepää vaikkapa metsälenkillä tai äänikirjaa kuunnellen, pointtina kuitenkin se, että on itselleen armollinen ja ottaa aikaa myös niille hetkille, jolloin ei tarvitse miettiä arjen pakollisia juttuja. Jutun jutu onkin olla vaan välillä tekemättä sen kummemmin mitään tähdellistä.

Valo. Pimeinä päivinä olen huomattavasti väsyneempi ja pahantuulisempi kuin aurinkoisina päivinä, vaikka olisikin yöllä nukkunut hyvin. Valoisuushan vaikuttaa suoraan aivotoimintaan ja siksihän esimerkiksi kirkasvalolamppu voi olla todella järkevä hankinta talveksi! Tähän samaan kohtaan täytyy tietysti myös lisätä aina niin ihana aurinkoloma. Mikäs nyt muka piristää pimeänä vuodenaikana paremmin? Lisäksi syksyissä ja talvissa on ihanaa se kun on joku loma jota odottaa. Näin kirjoittelee siis lannistunut Iines, jolla ei tosiaan ole edellenkään mitään reissusuunnitelmia lyöty lukkoon, blaah. Eka syksy ikinä!

Onko teillä kenties lisättäviä toimivia vinkkejä energisempään syksyyn?

 

Postauksen terveystuotteet saatu. Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.