Oman kehon syketaso tutuksi + kokemuksia Suunnon Spartan Sport-urheilukellosta

Ranteessa jo jonkin aikaa roikkunut uusi pinkki kello on kerännyt hurjasti kyselyitä oikeastaan joka puolelta. Kyseessähän on siis Suunnon Spartan Sport-sporttikello, joka on ollut testikäytössä aikalailla kuukauden päivät ja nyt ajattelinkin kertoa tästä härvelistä hieman käyttökokemuksia. Olen nimittäin aivan rakastunut tähän ja olo on kyllä heti orpo jos joutuu laittamaan kellon vaikkapa lataukseen 😀 Ulkonäkö tässä kyllä myös miellyttää omaa silmää, varsinkin tämä pinkki sopii omaan tyyliini vallan mainiosti, esimerkiksi Polar Loop perusmallina on huomattavasti maskuliinisempi. En raaskisi luopua tästä enää ollenkaan!

Olen kotioloissa käyttänyt kelloa mittaamaan aktiivisuutta päivän aikana, mutta liikuntaanhan tuo tietysti pääasiassa on tarkoitettu. Kun lähdetään lenkkeilemään, kytken tietysti kellosta päälle ohjelman, joka mittaa etäisyyttä ja matkaa, aikaa ja kulutusta. Navigointihan tässä muuten on myös jos on suunnistajatyyppiä! Lisäksi tuo näyttää kätevästi myös puhelimen pop-up-ilmoitukset, joten nykyään eivät mene puhelutkaan ohi vaikka olisikin puhelin äänettömällä, kello kun alkaa puhelimen soidessa väristä. Kahden sormen näpäytys myös valaisee näytön, joten melko kätevä jos esimerkiksi yöllä tai aamulla haluaa vilkaista kelloa ilman että joutuu kurottautumaan puhelimeen. Tulikohan kaikki ominaisuudet jo lueteltua..? 😀

Mistä kuitenkin olen eniten ollut innoissani tämän kanssa, on sykkeiden seurailu ensimmäistä kertaa ikinä! Rakastan liikkua, joten mikäs sen parempi askel kun oppia sykkeiden avulla omasta kehostaan enemmän. Sykemittauksen avulla myös kulutuksen mittaus on tietysti huimasti täsmällisempää. Unohtamatta tietysti sitä mitä kaikkea muuta se syketaso kertoo. Treenaaminen voi nimittäin olla huomattavaasti tavoitteellisempaa kun on mahdollista syketasoa seuraamalla pysyä hollilla siitä, kuinka kehittävää liikuntaa harrastaa. Kuntoa selvästi kohottava syke nimittäin pyörii siellä 60-80% hujakoilla maksimisykkeestä.

Oma maksimisykkeeni on suunnilleen 191. Tuo siis laskurin kautta laskettuna, koska ehdottoman tarkka maksimisyke on mahdollista saada selville ainoastaan virallisen kuntotestin kautta.

Esimerkiksi oma optimisykkeeni aerobiseen kunnon kohotukseen on keskimäärin 140-150 ja vähintään siihen yleensä pyrinkin treenatessa. Totuushan on tietysti, että mitä kovemmalla sykkeellä treenaa, sitä pidempään kroppa tekee hommia myös itse varsinaisen suorituksen jälkeen ja rasvaa palaa tietysti tehokkaasti myös korkeasykkeisessä treenissä 🙂 Itse otan juoksulenkeillä usein spurtteja, jolloin nostan syketason hetkeksi korkeammaksi, esimerkiksi juuri mäkien ylösjuoksu (tai vaunujen ylös työntäminen reippaaseen tahtiin :D) on tähän hyvä keino! Maksimisykkeiden tavoitteluun kun en ehkä itse lähtisi. Spartan Sport muuten osaa lukea askeleet myös vaunuja työntäessä. Matkarattaiden kanssa ei niin hyvin kylläkään! Toistaiseksi olen siis testannut tätä vasta lenkkeillessä, mutta nämähän soveltuvat käytettäväksi jopa uidessa, joten eri lajeja odotellessa!

Olen nyt oppinut, että esimerkiksi huonosti nukuttu yö näkyy itselläni heti sykkeissä. Jos keskisyke normaalisti tunnin hölkkä/kävelylenkillä vaunujen kanssa kävelyineen on keskimäärin ehkä jotain 140, pomppaa se huonosti nukutun yön jälkeen reippaasti yli 150:neen. Tiedättekö siis sen tunteen kun on vähän outo olo jo valmiiksi ja lenkillä sitten huomaa, että hengästyy selvästi helpommin? Sykkeiden seuranta on opettanut senkin, että omaa kehoaan tosiaankin täytyy kuunnella ja vaikkapa noiden rankempien öiden jälkeen ehdottomasti ottaa iisimmin, sekä antaa kehon levätä, koska sitä se nimenomaan tarvitsee!

Nykyään on tapana aina illansuussa tarkastaa kellosta päivän aktiivisuus. Yleensä kun pyrin päivän aikana ihan vähintään 10 000 askeleeseen, joka noin yleisesti on semmoinen hyvä määrä askelia, joka jokaisen tulisi liikkua päivässä, varsinkin siis jos haluaa edes vähän kohottaa kuntoaan. Usein pyöritäänkin askeleiden suhteen semmoisessa 12 000-17 000 määrissä, välillä sitten taas siellä kymppitonnin paremmalla puolella, jos on ollut iisimpi päivä. Tuohon 17 000 askeleeseen kun joutuukin päivän aikana tekemään vähän enemmänkin hommia, eikä noita päiviä kyllä todellakaan kovin usein ole! Eli esimerkiksi kävelemällä reilun tunnin ulkona ja puuhailemaan kotitöitä tuntikaupalla, sekä käymään asioilla 😀 Ainakin itselläni Spartan on toiminut motivaattorina liikkumiseen ja varsinkin kotipäivinä tuo aktiivisuuden seuraaminen tuo kivaa lisäboostia, kotitöiden tekeminenkin nimittäin kiinnostaa enemmän kun tietää saavansa aktiivisuuspisteitä.

Pakko myös kehua tuota uutta juomapulloa, jonka sain blogin kautta. Kyseessä on siis SIGG:in Sveitsissä valmistettu alumiininen juomapullo, joka on ekologinen ja terveellinen vaihtoehto muovisille juomapulloille. SIGG:in pullot ovat valmistettu yhdestä alumiinikomponentista, joka takaa pullon vuotamattomuuden. Alumiinipinta ei myöskään kerää hajuja tai makuja ja pullo kestää myös hiilihapollisia juomia. Alumiinisen pullon suosiminen on ekoteko, koska  on 100% kierrätettävä ja vähentää muovipakkausten määrää maailmassa. Pullo on täysin BPA-vapaa, eikä liuota juomaan mitään muitakaan kemikaaleja. Olen aivan rakastunut tuohon vaaleanpunaiseen sävyyn!! Noita löytyy vaikka missä väreissä ja valikoimista löytyy pulloja myös lapsille. Jälleenmyyjät verkosta löytyvät täältä.

Pakko muuten päivittää tähän myös mun kilojen karistamis-projektista. Niitä kiloja ei nimittäin ole enää pariin-kolmeen kuukauteen karissut oikeastaan lainkaan. Tai äärimmäisen hitaasti. Salilla käydessä paino pysyi aikalailla samoissa kokoajan, mikä nyt meinaa että rasvaa varmasti paloi ja tilalle tuli lihasta, mutta noin muuten on painonpudotus ollut aivan superhidasta. Yksi syy siihen, miksi aloin epäilemään alunperin sitä kilpirauhasen vajaatoimintaa, oli juurikin täysblokissa oleva aineenvaihdunta! Mikään ei vaan auta siihen. Lääkärin mukaan huonot unet ja valvominen ovat tähän syynä, toisena sitten se imetys. Joten tuskinpa tähän yleisesti pöhöttyneeseen oloon on tulossa suurta muutosta niin pitkään kun nuo tekijät ovat kuvioissa. Toisaalta, ehkä kuulun niihin joilla ne loput kilot karisevat sitten kertarysäyksellä imetyksen loputtua. Saapi nähdä. Väliäkö tuolla nyt tässä vaiheessa, eiköhän sitä myöhemminkin ehdi niitä murehtia 😀

Ensi viikolla aloitan muuten joogan! En oikeasti malttaisi odottaa!! Kirjoittelen harrastuksen aloittamisesta varmasti vielä enemmän, mutta todella mielenkiinnolla myös odotan sitä kun pääsen kokeilemaan Spartan Sportia ja sykevyötä hot jooga-tunneilla 🙂 Kuntosalijäsenyyden aion uusia vasta helmikuun puolella, mutta mielenkiintoista olisi testailla sykkeitä vielä myös salitreeneissä!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Suihkittava apu lihasjumeihin

Eräs asia, joka on tullut vauvan jälkeen varsinaisen tutuksi on lihasjumitus. Varsinkin yhdistettynä kuntosalitreeniin, ovat lihakset kovan treenin, imetyksen ja vauvan kantelun jäljiltä kyllä usein varsin juntturassa ja kipeinä. Juuri itseasiassa torstaina tein selkätreenin ja sen jälkeen on taas ollut koko selkä aivan juntturassa venyttelyistä huolimatta. Onneksi tuo treenijomotus nyt kuitenkin on semmoinen positiivinen vaiva! Kiropraktikolle piti mennä rusautettavaksi jo kuukausia sitten, mutta sekin yllättäen taas jäänyt tässä kaikessa tohinassa.

Niska-alueen jumit ovat muutenkin olleet ongelmana vuosikaudet, mutta vauvan kantaminen kyllä pistää hartiaseudun koville. Liikunnalla olen ehdottomasti ehkäissyt pahimmat ongelmat ja säännöllinen kuntosaliharjoittelu on ehdottomasti parhain ennaltaehkäisevä apu niskaongelmiin ainakin itselläni! Jossei esimerkiksi muutamiin päiviin jostain syystä ehdi liikkumaan, huomaa sen kyllä heti. Itselläni lihakset alkavat heti ”oireilemaan” jossei niitä käytä.

Se mikä itselläni on tuonut helpotusta näihin ongelmiin, on magnesium. Varsinkin loppuraskaudesta kärsin usein öisin tosi kovista suonenvedoista ja pahimmillaan se kipu on jotain niin karmaisevaa. Nyt jälkikäteen harmittaa, etten jo silloin hoksannut kokeilla magnesiumia suihkeena, nimenomaan paikallisen tuotteen kun sanotaan imeytyvän huomattavasti tehokkaammin elimistön käyttöön. Kärsin usein myös juuri levottomuudesta iltaisin, kylkeä tulee käännettyä jatkuvasti ja jotenkin rauhattomana etsittyä sitä täydellistä nukkuma-asentoa.

Itselläni on ollut käytössä Nordic Healthin Magnesium Oil Goodnight spray, (saatu) joka on tarkoitettu nimenomaan illalla käytettäväksi. Suihkin tuota kamomillalla, bergamotilla, myskisalvialla ja eteerisillä öljyillä höystettyä magnesiumsuihketta iltaisin hartioille, kallonpohjalihaksiin sekä pohkeisiin noin kymmenisen suihkausta.

Suihketta suositellaan apuna esimerkiksi stressiin, yöhikoiluun, levottomiin jalkoihin ja vaikeuksiin rentoutua iltaisin. Suihkeessa on käytetty luonnon magnesiumia, jonka on kliinisissä kokeissa todettu nostavan magnesiumtasoja sisäisiä valmisteita tehokkaammin. Imeytyminen on ihon kautta tehokasta, levittipä suihketta mihin tahansa kehon osaan. Tuote on lisäaineeton ja 100% luonnollinen.

Varsinkin niiden pahimpien jumipäivien jälkeen tuo on ehdottomasti tuonut itselleni apua ja jopa levollisemman unen! Jos ruudun toiselta puolelta löytyy joku yöllisistä suonenvedoista, niskajumeista tai treenien jälkeisistä lihaskivuista kärsivä, suosittelen ehdottomasti testaamaan tuota öljyspraytä! Voin kyllä suositella 🙂 
Suihke löytyy esimerkiksi Hyvinvoinnin tavaratalon valikoimista täältä.
Postaus sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 7 kommenttia.

Liian hyvä palkkarijuoma

Nyt kun on tullut palailtua sinne kuntosalin puolelle niin on lähiaikoina tullut käyttöä myös lisäprotskulle. Prodejuoma on nimittäin superhelppo ja nopea tapa tankata energiaa treenin jälkeen, meillä ainakaan harvemmin nimittäin on kaapissa valmiina ruokaa, saati sitten mitään edellisen päivän jämiä (koska syön nykyään niin paljon, että kaikki menee :D).

Maitorahkaa tulee silloin tällöin mussutettua sellaisenaan, mutta eipä sitäkään ihan viikkotolkulla jaksa vetää, ellei sitten smoothien muodossa. Sain joku aika taaksepäin kotiin lähetyksen Valion syksyn uutuuksia, joista eräs tuote nousi heti aivan suosikiksi!

Valiolle on nimittäin tullut uutuutena noihin Pro Feel-tuotteisiin myös laktoosittomia heraproteiini-jauheita, itse olen nyt testaillut tuota suklaata ja mansikkaa. Hehkutinkin tuota suklaa-jauhetta jo sekä Instan, että Snapin puolella ja olen niin kertakaikkisen koukussa! Tekisi mieli treenata jo senkin vuoksi, että pääsee juomaan tuota 😀 Monissa proteiinijauheissa kun saattaa olla epämiellyttäviä ja esanssisia makuja, joista maistaa että kyseessä on proteiinijauhe. Tämä on kuitenkin oikeasti hyvän makuinen!

Proteiinia näissä jauheissa on annosta kohden (eli n. 1dl jauhetta) 22g ja suunnilleen saman verran hiilareita. Lisättyä sokeria ei ole ollenkaan, tosin kuitenkin luontaista sokeria tuotteesta löytyy. Valiohan pyrkii tällä hetkellä radikaalisti vähentämään lisätyn sokerin määrää tuotteissaan, mikä on kyllä hyvä juttu! Useimmat jogurtit kun ovat aikamoisia sokeripommeja, siksi ainakin itse tulee harvemmin niitä ostettua.
Oma herkku-palkkari syntyy seuraavanlaisesti:
3dl maitoa
1 banaani
Vajaa 1dl suklaista proteiinijauhetta
Ainekset sekaisin blenderissä ja valmista. Tämä maistuu siis sille menneiden vuosien Bravo-jäätelölle tai siis sulatetulle suklaa-banaanijäätelölle! Onko sitä Bravoa enää edes olemassa? 😀

Näitä jauheita voi toki käyttää proteiinilisänä myös leivonnaisissa tai muissa välipaloissa, jotka kaipaavat proteiinia eli ainoa käyttötapa ei tosiaan ole se proteiinijuoma. Ihan mielin määrinhän ei nyt tätäkään voi litkiä, mutta muutaman kerran viikossa menee tuommoinen juoma tunnin salitreenin jälkeen. Jos on enemmän marjojen ystävä, niin suosittelen maistamaan tuota mansikkaista. On nimittäin myös hyvä! 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Treenipäivitystä /Kuinka salitreeni sujuu 4kk synnytyksen jälkeen?

Pian alkaa tulla aikalailla 1,5 kuukautta täyteen kuntosalitreenailua pitkän raskaus- ja synnytystauon jälkeen. Pakko kyllä sanoa, että paluu treenien pariin on ollut huomattavissa kehosta aivan todella nopeasti. Paikat ovat nimittäin lähteneet timmiytymään oikein urakalla verrattuna siihen mikä teho oli vaunulenkkien kanssa ja olen itsekin yllättynyt kuinka motivoitunut olen ollut treenien suhteen. Ehkä suurin muutos on kuitenkin tapahtunut vasta tässä ihan lähiviikkojen aikana. Ei tietoakaan siitä, että into missään nimessä lopahtaisi näihin ensimmäisiin viikkoihin ja kuukausiin, motivaatiota nimittäin todellakin löytyy aivan liian pitkän (pakko)laiskottelun jäljiltä. 
Treenit salilla tuli aloitettua todella minimipainoilla, mutta pikkuhiljaa on joidenkin liikkeiden osalta alettu päästä jo lähelle normaalipainoja. Kuten aiemmin mainitsinkin, on tekniikkani ollut joka treenikerralla edes vähän aktivoida koko kroppaa. En siis ole enää pitänyt mitään varsinaisia teemapäiviä, kuten jalkapäivää tai selkäpäivää. Toki jokaisella treenikerralla tulee keskityttyä enemmän johonkin tiettyyn osa-alueeseen ja on tärkeää huomioida suurten lihasten riittävä palautuminen treenien välissä, mutta ajattelin ainakin nämä alkukuukaudet mennä tällä aktivointimeiningillä ja katsoa sitten, haluanko lisätä treeneihin enemmän tehoa ja alkaa treenaamaan enemmän taas lihasvoimaa. Tällä hetkellä kun tavoite on ollut enemmänkin kiinteytyksen puolella, pitkät toistot ovat siis avainsana!

Tähän asti on tullut käytyä noin neljästi tai viidesti viikossa tekemässä tunnin treeni, joka on edelleen mennyt vauvan kanssa oikein näppärästi. Noiden salitreenien lisäksi ollaan edelleen käyty ohella myös vaunulenkeillä, useimmiten 3-4 kertaa viikkoon tasapainottamassa tuota voimaharjoittelua eli vähän harvemmin kun ennen. Lisäksi olen käynyt suunnilleen kerran viikkoon yksikseni lenkillä, jolloin saa helpommin lisätempoa.

Kyllä sen vaan kuitenkin huomaa, että kuntosali pistää hikoilemaan aivan eri tavalla vaikka kuinka yrittäisi olla vauhdikas tuolla lenkkipolulla vaunujen kanssa. Vaikka reipas kävely saikin rasvaa palamaan ja nesteitä poistumaan, ei se kyllä totisesti mitään kiinteyttävää jumppaa ole! Muutama viikko taaksepäin tuli myös käytyä ensimmäistä kertaa tänä vuonna juoksemassa (tai siis anteeksi kävelemässä, haha) ylös Malminkartanon Jätemäen portaat. Pientä lisää siis näihin salitreenneihin ja reippaisiin kävelyihin. Kävin tuolla ensimmäistä kertaa työkavereiden kanssa reilu vuosi sitten ja se on todettava, että nuo portaat kyllä karistavat turhat luulot. Sen tietää kyllä sitten kun itse kokee! Aikaa en tällä kertaa ottanut, mutta nousukertoja taisi tulla 7-8, enää en tarkkaan muista. Ehkäpä se kymppikin menisi pian rikki jos pääsisi tuonne useammin treenailemaan ;D

Pakostikin tulee kuitenkin harrastettua juttuja jotka luonnistuvat
vauvan kanssa. Olisihan toki kiva liikkua entistäkin monipuolisemmin
esimerkiksi uintia, sulkapalloa yms, mutta varsinkin päivisin se nyt on
täysi mahdottomuus. Eikä siinä, tietysti on hauskaa että pikkuinenkin on
menossa mukana! Olen nimittäin tosi iloinen että liikkuminen onnistuu
meiltä näinkin näppärästi. Eilen kipaistiin jo aamulla ysin maissa
salille ja sitten vielä lenkkeiltiin kotoa Hakaniemeen asuntokaupoille
reilu 5km. Hyötyliikunta on nimittäin ihan ykkösjuttu. Jos aikataulu
näyttää jonain päivänä tiukalta, mietin usein että voisiko esimerkiksi
päivän vaunulenkin hoitaa siinä samassa kun rientää asioille eli
toisinsanoen kävellä sinne. Varsinkin huonosti nukuttujen öiden jälkeen
ja kiireisinä päivinä reipas lenkki auringossa on ihan
megapiristäjä.

Tällä viikolla kokeilin huvikseni 5 vuotta vanhoja farkkuja ja ne menivät jalkaan, vieläpä ihan helposti. Eniten rasvaa on kertynyt juuri vatsaan ja selkään, eli keskivartalon alueelle. Veikkaan vahvasti, että omalla kohdallani se on joku hormoonijuttu. Ennen tätä en ole nimittäin koskaan huomannut, että kehooni olisi kertynyt rasvaa erityisesti joihinkin tiettyihin paikkoihin. Tähän asti monet housut ovat kiristäneet nimenomaan vatsan seudulta, mutta nyt on sekin ongelma poistumassa! Vatsa on nimittäin huomattavasti litistynyt näiden kuntosaliviikkojen jälkeen.
En ole pyrkinyt pudottamaan painoa ruokavalion avulla vaan nimenomaan lisäämällä liikuntaa. Tokihan perusruokavalion täytyy olla kunnolla, että se onnistuu, itse nimittäin harvemmin syön herkkuja viikolla eikä ruokavaliooni muutenkaan kuulu esimerkiksi sokeri tai valmisruoat. Paino on laskenut hitaan tasaisesti, koska enhän ole ollut millään virallisella laihiksella kuitenkaan. Pakko kyllä todeta, että jossen olisi aktiivisesti synnytyksen jälkeen lähtenyt liikkumaan, olisin varmasti edelleen se rähjäkuntoinen, huonoryhtinen ja turvonnut Iines joka vielä muutama kuukausi sitten kummitteli peilistä. Eikä siinäkään nyt tietysti sinänsä mitään vikaa, tulihan nuo kaikki kilot täysin syystä varmistamaan vauvan ravinnonsaantia. Oma mielipiteeni asian suhteen on kuitenkin, että miksi suotta jäädä semmoiseksi johon ei itse ole tyytyväinen, ottaen huomioon etten ole koskaan aikaisemminkaan ollut mitenkään erityisemmin tyytymätön kehooni. Se on nimittäin pääasia, että itse viihtyy omassa vartalossaan ja nyt pikkuhiljaa koen, että olen alkanut saamaan sen oman vartaloni takaisin. Unohtamatta kuinka roppakaupalla on saanut energiaa ja hyvää mieltä liikunnan ohella!
Pakko kyllä todeta, että kovin helpolla ei tämäkään palautuminen ole tapahtunut. Jos jollakulla tekee vaikka pelkkä imetys ihmeitä jo viikoissa, ei se kyllä itselläni ole tehnyt oikeastaan mitään. Tuntuu että elimistö yrittää imettäessä jopa vielä hanakammin pitää rasvakiloista kiinni. Eli kovasti on saanut saanut tehdä tässä kolmisen kuukautta hommia. Koko tämän ajan siis aikalailla päivittäistä pitkäkestoista liikuntaa, jonka tulokset alkavat näkyä nyt muutaman kuukauden jälkeen. Se on myös mainittava, että monet varmasti sokaistuvat siihen ajatukseen kuinka kuluttavaa esimerkiksi imetys on. Yhden vauvan imetys kuluttaa vuorokaudessa arviolta noin 500 kcal, joka nyt tietty on huisisti ja vastaa suunnilleen tunnin juoksulenkkiä. Helposti kuitenkin voidaan mennä siihen ajatukseen, että tuon kulutuksen verukkeella voi syödä mitä tahansa. 
Loppupeleissä 500 kalorin energiat saa kuitenkin äärimmäisen helposti, esimerkiksi monissa suklaapatukoissa on jo 300-400kcal. Eli mikäli sykettä nostava liikunta on nollissa ja hyötyliikunta on lähinnä kotona hääräilyä, ei tarvitse kun laskea yksi yhteen miksei se paino oikeasti imetyksestä huolimatta laske jos ruokavalioon kuuluu tosissaan imetyksen verukkeella vaikkapa päivittäin se suklaapatukka tai muita herkkuja. Tosi tämäkin on yksilöllistä, mutta jos tarkoitus on imetyksen avulla kevyesti pudottaa painoa, ei se kahden edestä syöminen todellakaan ole se juttu vaan nimenomaan tasapainoinen, monipuolinen ja terveellinen ruokavalio. Eli hyviä rasvoja, hitaita hiilareita ja sitä rataa! Kun kuluttaa enemmän kun syö, laskee paino. Ei sen kummempaa.

Edellinen postaukseni synnytyksestä palautumisesta ja salitreenien aloittelustahan löytyy täältä!
Sinnikkyyttä siis vaaditaan tässäkin hommassa, harvemminhan tämmöiset muutokset ihan viikoissa tapahtuvat 🙂
Onko jollain siellä samanlaisia kokemuksia tai sitten niitä, joilla esimerkiksi imetys on toiminut juurikin ihmediettinä? 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Paluu treenin pariin synnytyksen jälkeen ja vähän päivitystä palautumisestakin

Palautumiseen ja treeneihin liittyvää postausta on toivottu kovasti. Nyt kun lihaskuntoharjoitteluun palaaminen on tullut ajankohtaiseksi, ajattelin taas kirjoittaa muutaman sanan treeneistä nyt 2-3kk synnytyksen jälkeen, sekä ohimennen siitä yleisestäkin palautumisesta. Saatoitte tosiaan aikaisemmista postauksista huomata, että kuntosalille on tehty paluu viime viikolla. Palautumisjuttuja, sekä yleisesti synnytyksen jälkeisistä kehonmuutoksista kirjoittelin reilu viikko synnytyksen jälkeen tässä postauksessa.

Viimeisinä raskauskuukausina liikunta jäi minulla todella minimiin ja on sanottava, että nyt sen kyllä ehdottomasti huomaa, varsinkin juuri lihasvoiman heikentymisenä. Noina parina viimeisenä kuukautena liikkuminen oli ison koon ja valtavien turvotusten vuoksi todella raskasta, useimmiten jopa 3-5km ”reipas” kävely oli sama kun olisi normaalioloissa juossut 15km lenkin. Toisaalta kyllä oli ne 20kg lisäpainoakin matkassa, joten ei todellakaan mikään ihme!! 

Yritin kuitenkin loppuvaiheessakin oman jaksamisen puitteissa raahata itseni kävelylenkille edes sillontällöin ja onhan se parin kilometrin käppäilykin jotain. Pääasia että keho sai edes vähän liikettä kaiken makoilun ohelle. Kuntosalitreenit lopetin muistaakseni siinä suurinpiirtein 7. kuun korvilla, siihen asti kävin salilla tekemässä kevyttä treeniä minipainoilla ja kehon omalla painolla edes kerran-pari viikossa. Ennen raskautta kun kävin salilla keskimäärin 3-5 kertaa viikossa, alun väsymyksen ja pahoinvoinnin vuoksi treenit kärsivät kovasti, kunnes keskiraskaudesta tuli taas aktivoiduttua siihen parin treenikerran viikkovauhtiin.





Liikunta synnytyksen jälkeen

Synnytyksen jälkeen aloitin liikkumisen reippaiden vaunulenkkien muodossa muistaakseni parisen viikkoa synnytyksen jälkeen ja samalla tiellä ollaan siis edelleen. Pyrimme käymään aikalailla joka päivä vähintään tunnin reippaalla kävelyllä, jossen vaunujen kanssa niin sitten hauva mukana. Tietysti kilojen karisemisen lisäksi on tuo lenkkeily aivan ehdottomasti auttanut myös yleiseen jaksamiseen ja muutenkin mielialaan. Vapauttaahan liikunta jo itsessään mielihyvähormoneita! Ja muutenkin vauvan nukkuessa pääsee vähän omiin ajatuksiin ja kuuntelemaan toisella korvalla musiikkiakin.
Ainut asia joka tosissaan on pistänyt harmittamaan näistä synnytyksen / raskauden jälkeisistä vaivoista ja kehonmuutoksista, on huonontunut ryhti. Huono ryhti kuitenkin muuttaa koko kehon olemusta ja pakko sanoa, että lysyssä oleva ryhti on ihan karmean näköistä!! Lenkkien lisäksi olen alkanut nyt ihan tosissani kiinnittämään ryhtiin huomiota, muistan nimittäin kun synnytyksen jälkeen koko kroppa oli jotenkin niin kertakaikkisen lysyssä etten edes saanut oikaistua kehoani hyvään ryhtiin. Aivan karseaa! Kuntosalilla onkin tarkoitus keskittyä paljolti juuri selän lihaksiin. Imetys ja muutenkin vauvan kanniskelu kun ovat niskalle ja hartioille kova rasite ja tuota huonoa ryhtiä vastaan  joutuu jatkuvasti kamppailemaan. Itse tuo kehon vahvistaminen ja ryhdin palauttaminen voivat olla vähän pidempiä prosesseja, mutta hiljalleen hyvä tulee. Edistystä on jo kuitenkin tapahtunut lähtötilanteeseen verraten. Onko muilla tullut näitä ryhtiongelmia?

Yleisesti tavoitteeni kuntosalin suhteen on lihasten kasvattamisen sijaan ylläpitää lihaskuntoa, sekä kiinteyttää kehoa. Suhteellisen pienillä painoilla siis pieniä toistoja ja pyrkimys on joka treenillä edes vähän aktivoida koko kehon suuria lihaksia, eikä siis keskittää rankkaa treeniä aina tietylle alueelle. Nyt onkin tullut aikalailla treenattua esimerkiksi rintaa, juurikin useita selkälihaksia, ojentajia, hauista, kylkiä kahvakuulan kanssa ja jalkoja esimerkiksi kyykyllä jumppapallo selän takana seinää vasten, tämä siis kehon omalla painolla. Tein tätä myös raskaana ja on kyllä supertehokas! Kehossa huomaa ehdottomasti muutoksen jo sillä kun on saanut muutaman kerran treenattua ja ikuisuuden lepotilassa olleet lihakset takaisin aktiivisiksi. Eikä pidä missään nimessä unohtaa lantionpohjalihaksia, niitä tulee myös treenattua päivittäin!





Vatsa ja vatsalihakset

Olen nyt lähiviikkoina aloittanut myös ensimmäiset vatsalihasten vahvistamiset. Ensin lankuttamalla pari viikkoa taaksepäin ja sen jälkeen ihan muitakin liikkeitä. Lankkuhan vahvistaa nimenomaan syviä vatsalihaksia ja lankutin myös säännöllisesti aikalailla sinne 6. raskauskuulle asti, tavalliset vatsalihasliikkeet kun joutui jättämään pois jo heti alkuunsa viime syksynä. Pakko kyllä sanoa, että lankku on kyllä ehdottomasti teholiike! En osaa sanoa kuinka kauan muut pysyvät lankussa (varmaan siis pidempään kun minä itse :D), mutta itse pyrin lankuttamaan 2-3 lankun sarjassa, joista kussakin pysyn asennossa ainakin 2-2,5min. Ennen raskautta oli ennätykseni muistaakseni jotain 3 minuutin luokkaa ja ollaan sinne jo taas pikkuhiljaa päästykin. Jokatapauksessa, tuo lankun aloittaminen auttoi kyllä vatsan litistymiseen aivan selkeästi ja vatsan palautuminen on ehdottomasti lähtenyt kunnolla vauhtiin nyt parina viikkona kun olen vatsalihastreenin aloittanut.
Olen kotikonstein testaillut myös omien vatsalihasteni palautumista, esimerkiksi tämän sivuston ohjeen mukaisesti. Vatsalihasten väliä on tullut tutkailtua aikalailla viikottain synnytyksen jälkeen, mutta varmuuden vuoksi halusin odottaa vielä jonkun aikaa, vaikkei mitään selkeää rakoa enää lihasten välissä tuntunutkaan. Itselläni oli synnytyksen jälkeen jonkin aikaa käytössä tukivyö, voipi olla että sekin on edesauttanut lihasten palautumista. Ja tuolla linkkaamallani sivustolla on myös vatsalihasten välien ”normaalit mitat”, itse kun pitkään luulin ettei lihasten välissä saa olla rakoa ollenkaan, mutta tuolla on listattu mitat jotka ovat eri kohdissa vatsaa ”normaaleita”. Itse mittasin nuo juuri viime viikolla ennen salille paluuta.

Noin yleisesti olen jatkanut vatsan öljyämistä, joka on kyllä varmasti jonkin verran auttanut ihon kutistumisessa ja kiinteytymisessä. Suosittelen ehdottomasti kaikille hommaamaan Bio-Oilia viimeistään muutama kuukausi ennen synnytystä ja jatkamaan öljyämistä puolisen vuotta. Välttyy raskausarvilta, sekä nopeuttaa vatsan kiinteytymistä!


Palautuminen ja painonpudotus

Oma tarkoitukseni ei ole yrittää hiki hatussa laihduttaa, se voi nimittäin olla riski jo imetyksenkin kannalta. Enemmänkin suunnitelmissa on pikkuhiljaa palata lähtöpainoon liikunnan avulla. Imetyshän kuluttaa vuorokaudessa noin 500 kcal ja usein sanotaan, että raskauskilot karisevat jo pelkän imetyksen voimalla. Voin kyllä omasta kokemuksesta sanoa, että mikään ihmedietti ei tuo imetys ainakaan itselläni todellakaan ole ollut. Toisaalta en missään vaiheessa sen varaan mitään laittanutkaan. Mutta kyllä tuon kulutuksen huomaa ehdottomasti jatkuvasta nälästä! Jos imetys toimii  jollakulla ihmediettinä, saattaa se jollakulla toimia juuri päinvastoin kun elimistö pyrkii viimeiseen asti pitämään rasvasta kiinni, jotta saisi taattua energiavaraston maidon tuottamiseen.
Syön itse paljon, kuten rintaruokkivan kuuluukin, mutten silti mitenkään yli kalorintarpeen tai yleisestikään epäterveellisesti vaan aikalailla perusruokaa. Hiilihydraatit ovat ihan ehdoton imettävälle, varsinkin jos liikkuu! Muuten lähtee taju, jossei saa hiilareita tarpeeksi 😀 Itsellä oli ainakin läpi raskauden kova taipumus turvotuksen keräämiseen ja vaikka niistä överiturvotuksista ollaankin tietysti päästy, tuntuu että oma kehoni ainakin kerää jonkin verran nestettä myös tuota maidontuotantoa varten. Ja jo pelkkä energiavajekin saattaa hidastaa rasvanpolttoa kun keho joutuu säästöliekille, siksi onkin tärkeää syödä riittävästi. Itse keitän aamuisin ison lautasen kaurapuuroa, sekaan banaanin ja mustikoita, lounaaksi useimmiten runsaan munakkaan ja sitten vielä toisen lämpimän ruoan illalla. Välipaloja tosin muistaa harvemmin syödä.
Tähän mennessä paino on pudonnut pikkuhiljaa ja melko tasaisesti, 1,5-2kg kuukausivauhtia. Alussahan lähti kertarysäyksellä ja muutaman viikon kuluessa pahimmat nesteet, aikalailla 13kg edestä ”tavaraa”. Voisin veikata, ettei painonpudotus olisi alkurysäyksen jälkeen ollut edes noin sutjakasta ilman säännöllistä liikuntaa, joten mitenkään itsestään ei ole tämä palautuminen tapahtunut kyllä.  (Ottaen huomioon siis, että liikutaan aikalailla joka päivä reippaaseen tahtiin 1-1,5h.) Tosin kovin mielekkäästi kuitenkin, koska nuo lenkit ovat ihan lempparijuttuja näissä meidän päivissä ja kuntosalikin on tuntunut ihan superkivalta tauon jälkeen. Eihän se tietysti ole olettamuskaan, että rasva tirisisi itsestään! Joten ehdottomasti ulos ja liikkeelle!
Vielä on matkaa lähtöpainoon n. 4-5kg, viime viikolla luulin että 2kg, mutta eri puntarit antavat näköjään eri lukemia ja vaihteleehan se vähän päivänkin mukaan. Meillä ei siis ole kotona puntaria. Toisaalta en myöskään ymmärrä miten monet odottavat jotain ihmepalautumista ja nopeaa painonpudotusta. Tietty suurenkin kilomäärän pudottaminen erittäin nopeasti on hyvinkin mahdollista jos lähtöpainossa on reippaasti ylipainoa, mutta jos ollaan normaalin mitoissa, ei sitä irtaantuvaa rasvaa voi oikein kovin nopeaan tahtiin hätistääkkään ja useimmiten jo pari kiloa kuukaudessa on melko reipas tahti!
Pakko tähän loppuun myös todeta, että kyllä itselleni tuli melko shokkina nähdä itsestäni kokovartalokuvia ensimmäisiä kertoja. En ollut nimittäin itse ollenkaan hahmottanut, että näytän ihan niin isolta! Tällä hetkellä menevät jalkaan jo vanhat farkut, jalat ovat jotenkin tuosta kävelystä ohentuneet tosi paljon ja myös takapuoli kuihtunut, mutta pääasiassa siis vielä vatsassa on palautumisen varaa ja täytyy alkaa jalkoja taas vahvistamaan treenillä. Huomaa siis selkeästi, että ainakin itselläni on raskaus kerännyt rasvaa juurikin keskivartaloon. En muilta osin oikeastaan itse enää huomaa, että olisin 2,5kk sitten synnyttänyt eli omasta mielestä palautuminen on kyllä ollut tehokasta ja nopeaa. Tietysti tilanne voisi olla eri, jossen olisi aktiivisesti lähtenyt liikkeelle ja pitänyt kehostani hyvää huolta!
Pääsääntö kuitenkin palautumisen ja treenin suhteen on, että tekee sitä mikä tuntuu hyvältä ja myös sen puitteissa mikä tuntuu hyvältä. Hiljaa hyvä tulee! 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.