Julkaistu

Mitä haluan oikeasti?

Kivaa keskiviikkoa! Viime päivinä on vihdoinkin alkanut tuntua keväältä! Eilen ja toissapäivänä ehdin jo korkata sen kauan manatun aurinkotuolikaudenkin. Viimeisen viikon aikana on pyörinyt satamiljoonaa eri asiaa mielessä ja ollut jotenkin hankala keskittyä tänne. En ole silti jaksanut ottaa stressiä mistään niistä tekemättömistä jutuista, kuten nyt juuri siitä postailusta tai juoksulenkeistä, joille ei ole tullut lähdettyä. (Toisaalta tässä nyt on ollut vain kokonaiset kaksi päivää kun en ole postaillut tänne viikon sisällä.. :D) Pääasiassa on mielessä pyörinyt työasiat ja siis noin yleisesti melko laajalla skaalalla, että mitä sitä nyt ylinpäänsä haluaa tässä elämässä tehdä.

Olen aikaisemmin ollut todella järki edellä-tyyppi, halunnut vakituisen työn vakaasta yrityksestä ja muuta semmoista ”turvallista” joka ei tuota stressiä. Mutta mitäs sitten kun se tuttu ja turvallinen ei enää samalla tavalla inspiroikaan? Tai siis onko loppuelämää ajatellen järkeä käyttää omaa henkistä pääomaansa semmoiseen, joka ei oikeastaan sillä tavalla kiinnosta, että heräisit jokaikisenä aamuna inspiroituneena uuteen päivään? Tietty työ on aina työtä, mutta mielestäni jokaisen pitäisi saada tehdä juttuja, joihin tuntee intohimoa.

Kirjoittelinkin jo viime syksynä mietteitä tästä ajatustauosta, joka äitiysloma (ja nyt hoitovapaa) on itselleni ollut. Suorastaan silmiä avaava! Ennen olin niin työ edellä tyyppi, eikä nyt oikeastaan muulla ollut väliä kun sillä kuinka paljon sai ylityötunteja kasaan. Oikeasti, MIKSI?! Ihan kuin se nyt mittaisi tai todistaisi sitä kuinka ahkera tai hyvä  työntekijä olet. Ja silti en voinut sanoa, että olisin suoranaisesti nauttinut töissä.

Tottakai olen aina ollut perustyytyväinen, tehnyt hommani hyvin ja siis tietysti viihtynyt hyvin töissä, mutta loppupeleissä en ole ainakaan vuosiin kokenut semmoista palavaa intohimoa työhön. Sanoisinko, että semmoinen byrokratia ja tietynlainen yksitoikkoisuus on viime vuosina päässyt sammuttamaan sen luovuuden, innovatiivisuuden ja tulenpalavan intohimon, jota ennen koin ihan päivittäin. Pikkuhiljaa olen kuitenkin tässä taas huomannut, että nuo edellämainitut ovat taas alkaneet nostaneet päätään!

Eilen taas vaihteeksi sushibuffassa.. Mansikkasushi on muuten oikeasti hyvää!

Kiteytettynä: Olen siis tässä vuoden sisään (vihdoinkin) oivaltanut, että en halua jatkossa ottaa vastaan työtä, joka ei tunnu sataprosenttisesti oikealta tai johon en koe todellista intohimoa ja kiinnostusta. Elämässä on niin paljon muutakin kuin työ, mutta onhan se silti merkittävä osa elämää. Työssä vietetään valtaosa päivistä, joten täytyyhän sen olla semmoista, jossa olet täysillä mukana.

Jos ennen tein päätöksiä järki edellä, olen tässä mammamatkan varrella ehkä muuttunut ihmiseksi, joka tekee niitä vahvasti tunteen pohjalta. When if feels right, it is right ja sitä rataa.. Haluan tehdä asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Mielestäni jokaisen tulisi edes pyrkiä siihen, vaikka nyt tietysti ymmärrän että on mahdoton jo ajatuksena, että kaikki tässä maailmassa tekisivät vain ja ainoastaan sitä, mihin on tulenpalava intohimo. Jotenkin vain nyt on itsestäänselvää, että haluaa tehdä asioita, jotka tuovat onnea ja inspiraatiota. Kaikki kun säteilee myös vapaa-aikaan ja tietysti myös siihen millaiset voimavarat on kasvattaa lasta.

Kävin eilen taas vaihteeksi kuolaamassa Stockan laukkuosastolla..

Kaikella on tarkoituksensa, joten ehkäpä yksi tarkoitus tässä äitiydessä oli myös saada omiin ajatuksiin selvyys. Ennen en nimittäin edes tiennyt, mikä juuri minua inspiroi oikeasti, joten hankala semmoisesta tilanteesta olisi ollut edes lähteä eteenpäin. Joskus täytyy vain kuunnella itseään, jopa vuoden ajan 😀 Edelleenkään en ole työpaikkaani heivannut vaan enemmänkin miettinyt sitä omaa viiden vuoden plääniäni.

Toisaalta, eipä kukaan varmasti ole koskaan saavuttanut unelmiaan ilman, että olisi joutunut ottamaan riskejä, saati sitten hyppäämään epämukavuusalueelle tai uuteen tuntemattomaan..

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Julkaistu

Vinkkejäni tuloksekkaaseen työnhakuun

Jos yksi suurista intohimoistani on kaikki someen ja viestintään/ digitaaliseen viestintään liittyvä, niin HR ja henkilöstöjohtaminen on toinen suuri kiinnostuksen kohde. Olen aina ollut valtavan kiinnostunut urasuunnittelusta ja työnhausta, sekä noin yleisesti kaikesta kouluttautumiseen, kehittymiseen ja työhyvinvointiin liittyvästä. Jos haluaa tehdä elämässä mielekkäitä juttuja ja siis nimenomaan työn saralla, niin täytyy työnhakuun oikeasti panostaa.

Kaikki lähtee tietysti pohjimmiltaan siitä varsiaisesta urasuunnittelusta, täytyyhän päässään olla valmiina jo tietynlainen visio siitä mitä haluaa tehdä ja hahmottaa omat taidot, sekä osaaminen sen kantilta miten ne tukevat tuota haavetta ja visiota. Aina voi tietysti haaveilla vaikka nyt sitten ydinfyysikkona toimimisesta, mutta voin kertoa että ainakin omalla kohdallani tuo olisi jo pelkästään haaveen tasolla aika tähtitieteellisen kaukana realismista! Todellisuudentajua niiden omien taitojen ja kykyjen suhteen siis tarvitaan. Aina tietyt asiat oppii itse työssäkin ja koskaan ei ole liian myöhäistä opiskella ja kouluttautua, mutta ymmärrätte varmasti pointtini.

Oma projektini tälle keväälle on päivittää Linkedin-profiilini aivan perinpohjin, ihan noin muuten vaan. Kovin aktiivisessa käytössä Linkedin ei ole nyt mammaillessa ollut, mutta aikaisemmin on tullut ahkerasti sitä selailtua. Tuo ”työelämän Facebook” on kyllä mitä mainioin työkalu verkostoitumiseen ja yleisesti urasuunnitteluun, suosittelen kaikkia liittymään. Se nyt vaan on sitä nykypäivää, että CV:kin on netissä. Itse olen aina avoin uusille työtarjouksille, koska: Miksi ei? Vaikka nykyinen työpaikka olisikin kiva, voivat uudet haasteet välillä olla kuitenkin hyvä juttu. Joten, jos joku siellä päässä rekrytoi mielenkiintoiseen pestiin, niin viestiä vaan tulemaan, haha!

Sain juuri pari viikkoa taaksepäin kommentin yhdeltä teistä ja siitä, kuinka jostain aiemmasta työnhaku-postauksesta oli ollut hyötyä työnhaussa ja työhaastattelussa. Aivan huippua!! ? En tosiaan edes muistanut, että olin aikaisemmin kirjoittanut aiheesta postauksen, mutta kaivoin sen nyt itsekin esiin ja aika hyvä postaus kyllä, vaikka itse sanonkin. Postaus Pieniä vinkkejä finanssialan harjoitteluhakuun vuodelta 2011 täällä, kurkkaa ihmeessä jos esimerkiksi harjoitteluhaku on ajankohtainen juttu! Jos olen tehnyt muunkin työnhakuun liittyvän postauksen, niin en ainakaan tähän hätään sitä löytänyt.

Itsehän en siis tosiaan ole mikään HR-ihminen tai alan ammattilainen muun kun oman kiinnostuksen kautta. Silti kyllä väitän tietäväni aiheesta asian jos toisenkin, ihan oman kokemukseni ja kiinnostuksen kautta. Tässäpä siis omia vinkkejäni tuloksekkaaseen työnhakuun! Osa näistä, ellei jopa kaikki voivat suurelle osalle olla täysiä itsestäänselvyyksiä, mutta toivottavasti avuksi edes jollekin.

Mikä on haaveesi?

 

Kun on selvillä visio siitä, mitä haluaa tehdä on aika miettiä miten sinne saakka päästään. Mitä valmiuksia minulta jo löytyy (mielenkiinnon lisäksi) ja kuinka voisin hankkia niitä lisää? Löytyisikö kirjastosta alan kirjallisuutta, muutaman teoksen lukeminen ei nimittäin ole pahitteeksi! Vaikka kyseessä olisikin oma ala, voi tietoaan päivittää ajantasalle ja palauttaa muistia kirjan tai alan artikkeleiden muodossa. Tai olisiko työväenopistossa tai avoimessa yliopistossa kiinnostavia alan kursseja vai olisiko aika lähteä kuluttamaan ihan kunnolla koulun penkkiä tavoitteena ihan uusi ammatti tutkintopapereineen? Itse tykkään lukea eri alojen kirjallisuutta ja artikkeleita ajankuluksi, jotenkin kiva oppia oikeasti uusia juttuja ja noin muutenkin virkistää muistiaan opintojen suhteen 🙂

Pienimuotoista uudelleen kouluttautumista kun voi tehdä omatoimisestikin, mutta tietysti täytyy olla realismi tässäkin asiassa. Itse kun liputan ainakin sen puolesta, että useimmiten asenne ja luonne ratkaisevat. Hyville tyypeille löytyy aina hommia ja suurin osa asioista on mahdollista oppia itse työssä. Toki tietyt koulutukset ja kokemuspohja voivat olla rekrytoinnissa ratkaiseva juttu, mutta en jaksa uskoa, että kukaan nykypäivän muuttuvassa työelämässä olisi täysin valmis osaaja.

Mieti mitkä yritykset kiinnostavat sinua eniten. Tee lista niistä ja käy säännöllisin väliajoin kurkkimassa avoimet toimet. Etsi käsiisi yrityksen hr-kontakti ja lähetä avoin hakemus tai tiedustele vapautuvista paikoista. Tällöin jäät mieleen ja jos hakemuksesi on hyvä, sekä vastaat haettua tyyppiä, voidaan se poimia kasasta sivuun.

Hakemus ja CV

 

Olen itse ollut aina työnhaun suhteen äärimmäisen systemaattinen. Mietin asiat aina todella perusteellisesti alusta loppuun. Jos löydän kiinnostavan työpaikkailmoituksen, printtaan sen ja perehdyn siihen ajatuksella. Laadin jokaisen työhakemuksen aina erikseen ja tavoitteeni onkin, että itse ilmoitus ja hakemukseni ”käyvät yhteen” eli hakemus vastaa täydellisesti juuri kyseiseen ilmoitukseen. Mietin mitkä ovat juuri ne ominaisuudet, joita minulla on tukemaan kyseistä tehtävää ja tuon ne hakemuksessani ilmi.

Kerron myös mikä juuri kyseisessä alassa kiinnostaa ja perustelen sen, miksi juuri minä olisin kyseiseen tehtävään sopiva. Esimerkiksi ”aiemmissa tehtävissäni olen käyttänyt oleellisia järjestelmiä x ja x” tai ”olen asiantuntija aiheessa x, jota esimerkiksi kehitysnäkökulmasta voisi kyseisessä tehtävässä olla kaivattu kyky” tai mitä tahansa joka voisi tuoda juuri kyseiseen tehtävään lisäarvoa.

Ennemmin hiomaton timantti ulkopuolisilla näkökulmilla ja toisenlaisella kattavalla kokemuksella, kun suppeampi kokemus juuri siitä yhdestä ja ainoasta jota tehtävä pitää sisällään. Tämä siis jos liikutaan edes suurinpiirtein samalla alalla, eikä olla hyppäämässä lääkäristä kokiksi ? Tärkeintä on se, että hakemus on juuri sinun tyylinen. Toisen puolesta on nimittäin äärimmäisen hankala työstää työhakemusta, aina voi antaa vinkkejä sisällön suhteen, mutta jos alkaa muotoilemaan sisältöä toisen suuhun sopivaksi niin on tulos vaan teennäinen. Äitini vaati saada joskus kirjoittaa ensimmäisen kunnon työhakemukseni ja siitähän tuli ihan karsea! Tai siis voitte kuvitella kun teksti ei kuulostanut yhtään 18-vuotiaan nuorukaisen kirjoittamalta.. Noh, kirjoitin sen itse uudelleen 😀 Kirjoita siis itse hakemuksesi, mutta pyydä lopuksi vinkkejä sisältöön ja tietysti oikeinkirjoitukseen.

Monilla voi olla se ongelma, että ollaan superhuonoja raapustamaan hakemuksia, mutta sitten taas suorastaan loistetaan haastattelutilanteessa. Haastatteluun asti pääseminen on jo puoli voittoa, mutta karu totuus on se, että juuri hakemus on avain sinne. Siksi kannattaakin oikeasti panostaa hakemuksen työstämiseen, vaikka se olisikin aikaavievää ja ärsyttävää.

Työhaastattelu ja siihen preppaus

 

Haastatteluun valmistautuminen on kaiken perusta! Olen itse päässyt suurimpaan osaan paikoista, joihin olen ollut haastattelussa ja varmasti juuri perusteellisesta valmistautumisesta on ollut hyötyä. Kannattaa miettiä ennakkoon kysymyksiä, joita todennäköisesti esitetään. Ainakin ne kaikkein yleisimmät: Mitä juuri sinulla on antaa juuri tähän tehtävään? Mitä ovat vahvuutesi ja heikkoutesi? Miksi juuri tämä ala tai tehtävä kiinnostaa? Missä näet itsesi 5 vuoden kuluttua? Mitä piirteitä arvostat esimiehessä? Millainen ryhmän jäsen olet? Mitä asioita toteuttaisit ja lähtisit viemään eteenpäin kyseisessä tehtävässä?

Mieti myös tarkkaan, miten kerrot itsestäsi tiivistetyssä muodossa, ammattimaisesti, mutta silti kiinnostavasti kiteyttäen kaiken oleellisen. Ketään tuskin kiinnostaa, mikä on lempiravintolasi tai poikaystäväsi nimi, mutta harrastuksista ja arvoista kertominen kertoo kuitenkin paljon sinusta ihmisenä ja antaa sopivasti osviittaa millainen tyyppi olet oikeassa elämässä. Usein työhaastattelut jännittävät ennakkoon, mutta mitä paremmin olet valmistautunut, sitä enemmän se auttaa haastattelussa ja estää jäätymisiä kun kysytäänkin jotain mihin et osaa vastata. Jännitys on yleensä sitä suurempi, mitä enemmän juuri kyseistä paikkaa haluaa. Usein olen itse maininnut haastattelussa jännityksestä ja saanut yleensä lopuksi kuulla, että mikäli jännitti, niin ei se ainakaan näkynyt ulospäin. Niin se nimittäin usein menee, että muut eivät sitä jännitystä ulospäin huomaa!

Perehdy myös ennakkoon itse yritykseen. Se nimittäin kertoo aidosta kiinnostuksesta ja siitä, että olet oikeasti jaksanut nähdä sen vaivan, että olet lukenut esimerkiksi heidän visiostaan ja arvoistaan. Voit myös yrittää miettiä pari täsmäkysymystä, kuten nyt vaikkapa ”Miten käytännössä toteutatte arvoanne X henkilöstönäkökulmasta?”. Itseäni myös kiinnostaa tietää millainen ilmapiiri työpaikassa on, minkä ikäistä porukkaa siellä työskentelee ja miksi ei voisi kysyä myös työsuhde-eduista (ellei niitä erikseen tuoda haastattelussa ilmi).

Haastattelun jälkeenhän vasta alkaakin se jännittäminen, että onko paikka sinun vai ei! Usein jatkon kyllä osaa aavistaa jo siitä, millainen fiilis haastattelusta ja haastattelijoista on jäänyt. Tai ainakin sen, että onko ehdoton no-no vai todennäköinen jatkoon-tapaus 🙂

Kysykää toki mikäli tuli jotain mieleen ja kiinnostaisi myös jos teillä on lisäillä hyviä vinkkejä!

Jotkut jutut kun varmasti tästäkin unohtuivat ja en jaksanut kovin itsestäänselviä asioita edes lähteä listaamaan. Perusjuttuja olikin jonkin verran listattu siellä aiemmassa työnhaku-postauksessa.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Julkaistu

Kiinnostaako pankkityö? Kerron millaista se on oikeasti!

MAINOS: Hei lukijani! Kokeile Nextoryn e- ja äänikirjoja maksutta 30 päivän ajan täällä 🌞 Omia kirjavinkkejäni löydät tästä postauksestani.

www.nextory.fi/iines

Olen ainakin epäsuorasti joskus maininnut työstäni pankissa, mutta vaikka esimerkiksi erilaisia säästö- ja sijoitusaiheisia postauksia onkin tullut kirjoiteltua, en ole kai koskaan varsinaisesti kertonut itse pankissa työskentelystä. Olen tehnyt pankkiurani aikana erilaisia hommia, pankista kun löytyy tehtävänimikkeitä ja tehtäviä enemmän kun kuvittelisi. Tehtävänimikkeitä minulla on ollut neljä ja kaikki toimet pankin sisällä ovat olleet täysin erilaisia. Yleensä kun pankkityöstä tulee ainoastaan mieleen ne konttorin pankkineidit, onhan se tietysti asiakkaille se kaikkein näkyvin työ, joka antaa pankille tavallaan kasvot. Vielä muutama kymmentä vuotta sitten oli suuri kunnia perheelle, jos tytär otettiin pankkiin töihin! Tuolloin vaatimuksina oli esimerkiksi täydellinen käsiala, vikkelä laskupää ja huolitellun siisti olemus, hehe. Kuka tahansa ei nimittäin sinne päässyt! Pankkityö aiheuttaa vielä nykypäivänäkin monille semmoisen ”Oho!”-reaktion, vaikka todellisuudessa se on melko arkista hommaa.

Itsekin työskentelin pari vuotta pankin konttorissa ennen siirtymistäni muunlaisiin hommiin ja pesti antoi aivan hurjasti arvokasta työkokemusta, josta on ollut paljon hyötyä. Pankkityö on melkoinen myynnin ja asiakaspalvelun ”kova koulu”, antaa ehdottomasti valmiudet ja arvokasta kokemusta monenlaiseen hommaan. Pankkityö antaa siis aika yleishyödyllisiä valmiuksia työelämään. Voisinkin kuvailla sen olevan aikamoinen työelämän ”elämänkoulu”, haha! Ennen pankkia työskentelin vakuutusalalla suunnilleen vuoden päivät ja sitä ennen opiskelun ohella kaupan alalla, viimeisimpänä reilut 3v Glitterissä myyjänä. Myös kauppa opetti paljon, etenkin juuri systemaattista myyntityötä ja henkilökohtaista asiakaspalvelua, mutta tietty pankissa nuo ovat enemmän ”pro-tasolla” kun myydään hieman monimutkaisempia ratkaisuja kuin ne pinnit ja pompulat (missä nyt ei siinäkään mitään vikaa siis ollut, tykkäsin hurjasti vuosistani myymälätyössä!). Olen itse ollut jonkinasteisessa asiakaspalvelutyössä aikalailla ehkä reilun 8v ajan, joten se nyt sinällään on minulle aika itsestäänselvä taito ja oli jo pankissa aloittaessa.

Luin Jyväskylän AMK:issa juridiikan ja markkinoinnin lisäksi finanssialaa/rahoitusta, jonka myötä vakuutus- ja rahoitusala alkoi tuolloin noin vajaat 10v sitten ensimmäistä kertaa kiinnostaa. Pankki- ja vakuutusala oli mielessäni varsin hohdokkaana; tavataan asiakkaita, keskustellaan heidän palveluistaan, tarjotaan vaihtoehtoja.. Ja kieltämättä, onhan se ehkä yksinkertaistettuna juuri tuollaista, mutta sitten toisaalta ei ollenkaan. Itseni ainakin yllätti pankkityössä se, kuinka monipuolista työ loppujen lopuksi parhaimmillaan on ja rehellisesti sanottuna kyllä ajoittain melko vaativaa. Jälkeenpäin ajateltuna on ollut omien työtehtävieni kannalta aivan yksi ja hailea mitä olen opiskellut, kukaan ei koskaan ole kysynyt tutkintopapereita tai ollut kiinnostunut arvosanoista tai opinnäytetyöstäni. Voisinkin siis sanoa, että olen päässyt hakemiini paikkoihin lähinnä oman työkokemuksen, persoonan ja asenteeni avulla. Tietysti opinnoista ei ole ikinä mitään haittaakaan, mutta alalla on myös paljon esimerkiksi alanvaihtajia! Asenne on kuitenkin ykkönen.

Mitä itse sitten tein pankin konttorityössä?

Työviikkoon kuului jos mimmoisia erilaisia työtehtäviä. Reilun kahden konttorivuoteni aikana työskentelin erilaisissa konttoreissa, joissa asiakaskunnan lisäksi myös työtehtävät saattavat vaihdella. Pisimpään (ja viimeisimpänä) olin kai Lauttasaaressa, mutta sitä ennen Pohjois-Haagassa ja Itäkeskuksessa. Aluksi toimin myös käteisen parissa kassapalveluissa, mutta se jäi muutamaan viikkoon, tarpeen tullen kuitenkin olisin osannut myös nuo kassahommat, joista kaikki yleensä aloittavat. Tein ensin jonkun aikaa päivittäispuolen juttuja, joka siis sisälsi aikalailla kaiken mitä nyt voi tulla mieleen, miksi ihmiset nyt ikinä menevätkään asioimaan pankkiin. Kulutusluotot, korttiasiat, tilinavaukset, säästäminen yms. Soitin itse asiakkaita luokseni tapaamisiin, sekä otin vastaan asiakkaita ilman ajanvarausta. Myöhemmin toimin konttorissa, jossa hoidettiin avainasiakkuuksia, jolloin tehtäväni oli pääasiassa kontaktoida ja ylläpitää heidän asiakaskokonaisuuksiaan. Asuntolainat, sijoittaminen ja kaikki sekalainen mitä nyt pankkiasioista voikaan tulla mieleen. Vastata soittopyntöihin ja verkkopankkiviesteihin, sopia tapaamisia, ottaa asiakkaita vastaan. Saatat olla aamulla asiakkaan kanssa sijoittamisen neuvottelussa ja tunti myöhemmin tilailla säästöpossuja tai auttaa asiakasta käyttämään verkkopankkia, joten tehtävät voivat vaihdella melko laidasta laitaan.

Kaikkihan sen tietää, että pankkibisnes on raakaa peliä ja jokainen asiakas on kullan arvoinen. Kaikki uudet asiakkaat ovat tärkeitä ja mikäs sen parempaa jos saa omalla palvelullaan ja tarjoamalla loistoratkaisuja asiakkaan vaihtamaan pankkia luoksesi. Mikä alkuun yllätti itseni, oli se kuinka suuressa osassa pankeilla on asiakkaiden kontaktointi ja uusasiakashankinta. Kasvokkain tapahtuvan asiakaspalvelun lisäksi kului aikaa paljon myös puhelimessa. Työ on siis ennen kaikkea asiakaslähtöistä! Työ ei tietysti ole fyysisesti raskasta, mutta voi välillä olla henkisesti kuormittavaa ja monesti saattoi olla työviikon jälkeen todella poikki. Sen ehkä tietävät parhaiten ne ketkä ovat työtä tehneet. Päivisin kun aivot joutuvat työskentelemään täysillä taukoja lukuunottamatta jokaikinen sekunti sen 8h (paitsi että pankissa työpäivä on vaan 7,4h hah!), ihan kamalasti ei ehdi omia asioitaan päivän mittaan miettiä. Kyllähän se homma (vieläkin kai jossain määrin) semmoista paperinpyörittelyä on, mutta sen lisäksi kyllä myös sataa muuta asiaa!

Vaikka itse sanonkin, niin on ihmisen kanssa työskentely ja asiakaspalvelu ne jutut, joissa itse erityisesti loistan. Siitä on nyt lähes kolme vuotta kun lähdin pois suorasta asiakaspalvelusta ja sen jälkeen olin kontaktissa asiakkaideni kanssa vain puhelimitse ja sähköpostitse, koska asiakkaani sijaitsivat ympäri maailmaa. Nykyisessä tehtävässäni en taas ikinä ole asiakkaisiin yhteydessä. Joskus kyllä kaipaan asiakkaiden kanssa höpöttelyä, olen nimittäin huomannut (varsinkin tämän kotona vietetyn vajaan vuoden aikana) että olen muuttunut huomattavasti ujommaksi kun ei joudu niin paljoa sosialisoimaan ihmisten kanssa. Eiköhän sekin sitten karise kun pääsee töihin höpöttelemään edes niiden työkavereiden kanssa.

Millaisia kykyjä ja taitoja pankissa tarvitaan?

 

Asiakaspalvelu- ja sosiaalisia taitoja ennen kaikkea. Rohkeutta toimia luontevasti ja ammattimaisesti erilaisten ihmisten ja asiakkaiden kanssa, niin mukavissa kun myös tarpeen tullen niissä ei-niin-mukavissa palvelutilanteissa. Asiakas on aina ykkönen ja jokaista asiakasta tulee palvella niin hyvin kuin vain suinkin osaa. Rajapinnan asiakaspalvelija kuitenkin toimii työssään yrityksen kasvoina ja vaikuttaa palvelullaan siihen millaisen kuvan asiakas yrityksestä saa. Jos joku (esimerkiksi nyt se vihaansa sinuun purkava asiakas) pistää ärsyttämään ja pahoittaa mielesi, niin tapahtuneesta voi sitten vaikka illalla mainita kotona puolisolleen jos on aivan pakko päästä purkautumaan, eikä alkaa pätemään asiakkaalle itse tilanteessa. Se jos joku on epäammattimaista! Asiakas on aina oikeassa, vaikkei nyt todellisuudessa edes olisi ;D

Myyntitaitoja. Tosin kenenkään ei tarvitse olla valmis myyntitykki, se on nimittäin kyky johon kyllä oppii itse työssäkin. Sanoisinko kuitenkin, että onnistunut myyntityö vaatii kuitenkin noita edellämainittuja sosiaalisia taitoja ja palvelualttiutta, sekä tietynlaista rohkeutta pyrkiä tavoitteellisesti tuloksiin asiakasta unohtamatta. Pankkityö on nykyään paljolti juuri myyntityötä, joten jos tavoitteet ja myynti ahdistaa, ei ole pankkiin asiaa!

Ahkeruutta. Pankissa ei nimittäin laiskistumaan pääse, vaan työ on melko monimuotoista. Hommat tulee hoitaa huolellisesti ja tehokkaasti, mutta ripeästi, koska päivät ovat usein melko hektisiä. Jokainen päivä on monesti erilainen!

Varmaankin yleisin koulutustausta konttorityössä on merkonomi, myös monet tradet tulevat pankkiin valmistuttuaan konttorin kautta. Palkkaus ei sinänsä ole kovin häävi ja varmasti riippuu myös yrityksestä, mutta sanoisinko että aloituspalkka pyörii suunnilleen 2200-2300e tuntumissa ja siitä ylöspäin tehtävästä riippuen, niitäkin löytyy jo konttoreistakin useampia. Jostainhan se urakin on aloitettava, enkä kyllä itse uraa aloittaessa jaksanut nirsoilla palkan suhteen, vaikkei tuo nyt ole lähelläkään sitä mitä tradenomin aloituspalkka ”on olevinaan”. Tosin olin itse vielä opiskelija kun aloitin. Kun tekee työnsä huolellisesti ja osoittaa ottavansa vastuuta tekemistään hommista, palkitaan se varmasti jatkossa vastuullisemmissa pesteissä ja tietty siinä palkassakin. Jos haluaa heti alkuunsa päästä huomattavasti suurempiin ansioihin, niin kannattaa ehkä hakea muualle kun konttorihommiin. Jos palkat yleisesti kiinnostavat, niin kannattaa kurkata esim Rahoitusalan TES, sitä kun yleisimmin noudatetaan palkkauksessa, olit sitten missä tahansa tehtävässä.

Yllättävää kyllä, niin päästäkseen pankkiin töihin ja siellä pärjätäkseen ei tarvitse olla hyvä matikassa tai omistaa mitään ilmiömäistä laskupäätä. Oma heikoin aineeni oli koulussa aina matikka, tosin prosenttilaskut hallitsen hyvin ja tietysti semmoisen yleisen arjen matikan. Nykyään kun koneet laskevat aikalailla kaiken, niin riittää että on yleinen järki hallussa laskujen suhteen.

Mitä työ opetti minulle?

 

Neuvottelutaitoja, asiakashankintaa, asiakkuuksien jalostamista ja tietysti pääsi myös syvemmällä tasolla perehtymään henkilökohtaisen asiakaspalvelun ja tuloksekkaan myyntityön saloihin. Kävin esimerkiksi lukemattomia sijoitus- ja lainakeskusteluita englanniksi, joka on ollut arvokas taito. Tosin en enää varmaan näiden vuosien jälkeen edes osaisi. Vaikein nyt tietysti on oppia esimerkiksi se uusi pankkisanasto englanniksi, käsitteet joita ei ehkä ole ennen edes kuullut.. Tietysti opin paljon myös yleistä talous- ja pankkiasioista. Ei ollenkaan huono juttu, että vuosien mittaan laina-ja sijoitusasiat ovat tulleet myös itselleni varsin tutuksi.

Pankit hakevat usein uusia kykyjä ja esimerkiksi kesätyöntekijöiden haku eri tehtäviin alkaa jo melko varhain alkuvuodesta. Jos pankkityö kiinnostaa, niin kannattaa urkkia pankkien avoimia tehtäviä tai lähettää tiedustelua mahdollisista tulevista hauista tai ihan suoraan jo avointa hakemusta. Nykyään pankitkin keskittävät paljon contact centre-tyyliseen puhelimitse ja verkkopankin kautta tapahtuvaan asiakaspalveluun, josta itselläni ei oikeastaan sitten taas ole kokemusta.

Jos heräsi jotain kysyttävää, niin vastailen mielelläni!

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 15 kommenttia.