Julkaistu

Uusia tuulia yrittäjänä, iik!

Kaupallinen yhteistyö: OP Starttipaketti

Kerroin teille kesällä ohimennen pienimuotoisista suunnitelmistani syksylle. Nyt ajattelin paljastaa erään asian, joka on pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa. Kunnes sitten tässä syksyn kynnyksellä hoksasin, että mitäs sitä nyt enää jahkailemaan. Siispä ryhdyin vastikään yrittäjäksi. Mistään kovin mullistavasta ei sinänsä ole kyse, mutta itselleni kuitenkin suuresta jutusta. Vaikka perustamani yritys onkin vasta tällä hetkellä toiminimi, ei voi tietää mitä homma tuo tullessaan. Tästä eteenpäin voinkin (hassua kyllä) kutsua siis itseäni yrittäjäksi. Yritykseni toimenkuvana on blogin kirjoittamisen lisäksi sisällöntuotanto, sekä sosiaalisen median konsultaatiotyö. Jatkan toki edelleen myös muita töitäni, mutta koska jo lähes 10 vuotta kestänyt bloggaaminen jo itsessään on melko yrittäjämäistä, kuten myös päivätyöni, on tuntunut jotenkin hassulta, etten ole perustanut toiminimeä jo aikaisemmin. Syy on ehkä ollut siinä, että kaikki yrityksen perustamiseen liittyvät termit, proseduurit ja asioista selville ottaminen on tuntunut jotenkin todella hankalalta. Voin kuitenkin kertoa, että omalla kohdallani kaikki kuitenkin sujui varsin helposti ja yksinkertaisesti! Jos joku siellä ruudun toisella puolella on haaveillut yrittäjäksi ryhtymisestä, seuraa nyt joitakin vinkkejä vielä kun asiat ovat tuoreessa muistissa.

Uskokaa tai älkää, mutta vielä muutama vuosi takaperin en olisi ikinä voinut ajatella itseäni yrittäjänä. Ajatus pelotti ja tuntui kovin epävarmalta. Mitä jos en osaa hoitaa yrityksen asioita, jotain menee mönkään tai muuten vain ”epäonnistun”? Kunnes sitten reilu vuosi sitten aloin ajatella asiaa uudelleen ja yhtäkkiä asia oli ihan päivänselvä. Miten voi ikinä tietää onnistuuko jos ei edes yritä ja pelkää vain sitä epäonnistumista jo ennakkoon? Asia jotenkin jäi muiden kiireiden jalkoihin, kunnes kesällä päätin, että nyt se tapahtuu: Syksyllä perustan yrityksen! Viime vuosina olen myös hoksannut, että olen oikeasti ennen kaikkea yrittäjätyyppi. Rakastan tehdä asioita omaan tyyliini, minua motivoi itse tekemäni työn onnistumiset, vuorovaikutus teidän lukijoiden kanssa ja tietysti se, että teen asiaa josta itse pidän ja sisältöä, joka kiinnostaa teitä. Ja ennen kaikkea se, että omalla panoksellaan saa asioita aikaan. Se, joka sanelee säännöt ja suuntaukset, olet sinä itse.

Syy, miksi päädyin yrittäjäksi on ensinnäkin taloudellinen. Haluan laskuttaa blogini tuotot yritykseni nimiin, jolloin säästän rahaa kun en maksa välistä palkkiopalvelulle, kuten tähän asti. Toisekseen, jos haluaa kasvattaa ”omaa juttuaan” otetaan yrittäjä enemmän tosissaan kuin vain ”tämmöinen tyttönen, joka kirjoittelee blogia”, eikä siinäkään mitään pahaa ja toki tuokin asetelma toimi minulla hienosti, mutta tiedätte varmasti mitä tarkoitan. Joskus on vain oikea hetki ottaa askel eteenpäin ja se hetki oli nyt. Ja itse perustamisprosessi onkin ollut vireillä jo jonkin aikaa, jo ennen itse yrityksen perustamista. Laadin liiketoimintasuunnitelman, kannattavuuslaskelman ja pänttäilin itse tietoa kaikesta yrittäjyyteen liittyvästä. Vasta nyt onkin sitten päästy vasta näihin konkreettisiin asioihin, kuten perustamisjuttuihin, tilien avaamisiin ja vakuutusten hommaamiseen. Sinänsä on esimerkiksi laskuttaminen jo melko tuttua hommaa. Melko hyvä nyrkkisääntö on, että asiakkaalta laskuttamastasi summasta käteen jää noin puolet. Kuulostaa siis melko hurjalta. Yrittäjä siis maksaa itse verot ja lakisääteiset maksut, jotka tulee myös ottaa huomioon omaa työtään hinnoitellessa.

Tässä muutamia käsitteitä ja käytännön asioita, jotka aloittelevan yrittäjän tulee ottaa huomioon ja jotka vaativat perehtymistä:

 

Toiminimen / Y-tunnuksen perustaminen. Toiminimellä yrittävä on yksityinen elinkeinonharjoittaja, eli yrittäjä itse on yhtäkuin yritys. Toiminimen perustaminen on todella yksinkertaista ja onnistuu netissä pankkitunnusten avulla ihan hetkessä. Itse maksoin Y-tunnuksen / toiminimen perustamisesta 75€. Samalla tein myös ilmoituksen kaupparekisteriin ja verohallinnolle.

YEL. Lukeuduin ennen itsekin niihin, joille TEL:it ja YEL:it menivät kategoriaan ”tellit ja lellit, sekä kaikki ne ihme maksut ja kirjainyhdistelmät, joita palkasta vähennetään”. Okei, tottakai TyEL (eli työntekijän eläkelaki) on näin palkansaajana tuttu juttu, eli lakisääteinen eläkemaksu, jonka työnantaja maksaa puolestani työeläkeyhtiölle kerryttämään tulevaa eläkettäni. Yrittäjän puolesta ei kukaan tätä tietenkään tee, vaan yrittäjän tuleekin turvata oma eläkkeensä YEL:illä, eli yrittäjän eläkevakuutuksella. Lisäksi YEL turvaa toimeentulosi sairauden, yritystoiminnan keskeytymisen vuoksi tai jäädessä vanhempainvapaalle. YEL täytyy ottaa puolen vuoden sisällä siitä kun on ryhtynyt päätoimiseksi yrittäjäksi.

Kirjanpito. Vaikka ainakaan omalla yritykselläni ei näin alkuun ihan järisyttäviä potteja ole kassavirtaa, olen päättänyt etten halua itse edes yrittää hoitaa kirjanpitoa, vaan haluan palkata siihen ammattilaisen. Ensi viikon agendalla onkin hieman huudella suosituksia näistä. Jos joku siellä osaa suositella kirjanpitäjää, niin saa ilmiantaa! Jatkossa alkaa siis armoton kuittien hamstraaminen. Ennakkoverot ovat nimittäin asia, johon minun täytyy vielä perehtyä ja mielellään ottaisin osaavan kirjanpitäjän, joka maksaisi ne puolestani. Sain tänä vuonna ensimmäistä kertaa mätkyjä (16€ :D), koska ilmoitan osan blogituloistani aina jälkikäteen muutosilmoitukseen, joka aina muuttaa tilannetta palautusten suhteen. Olen verojen suhteen todella tarkka ja yleensä viilaan veroprosentin palkansaajana todella yläkanttiin, enkä todellakaan halua jatkossakaan tämän suhteen mitään ikäviä yllätyksiä.

Yritystili. Koska en luonnollisesti halua sotkea yrityksen varoja omiin päivittäisiin raha-asioihin, tarvitsee yritys oman pankkitilin. Itse olen muutenkin ahkera hajauttamaan varoja eri tarkoituksiin eri tilille, joten minulle tämä on melko itsestäänselvä juttu. Yrityksen jutut ovat siis yritystilillä.

Työn laskuttaminen asiakkailta. Yrittäjähän laatii asiakkailleen konkreettisia laskuja tekemästään työstä. Laskuttamiseen löytyy eri vaihtoehtoja aina ihan perinteisistä laskupohjista sähköisiin laskutuspalveluihin. Yrittäjänä on kuitenkin velvollinen maksamaan myös ALV:it, eli myös ne tulee laskea mukaan laskuihin, muulloin ne jäävät maksettavaksi yrittäjän omasta pussista.

Nyt viimeisimpänä olen hoitanut yrityksen pankki- ja vakuutusasioita kuntoon. Ostin käyttööni OP:n juuri lanseeratun aloitteleville yrittäjille suunnatun Starttipaketin, joka auttaa suuresti tuoretta yrittäjää pääsemään nopeasti ja helposti alkuun yrityksen pankki- ja vakuutuspalveluiden kanssa tarjoamalla oleelliset tuotteet ja palvelut yhtenä simppelinä pakettina. Vaikka itse olinkin vuosikaudet pankissa töissä, olen myös tyyppi, jota ärsyttää lähteä konttoriin jonottelemaan, jotta saisin asiakkuuden avattua. OP:n pankkitunnukset minulla löytyy jo ennestään, joten yritysasiakkuuden avaus onnistui todella helposti ja yksinkertaisesti verkossa. Aikaa tähän meni kotisohvalta noin 10minuuttia. Seuraavana päivänä sain tili- ja korttisopimukset sähköisesti allekirjoitettaviksi. Starttipaketin voi ottaa käyttöön kun sinulla on Y-tunnus hallussasi. 

Avausprosessissa käydään läpi kaikki pankki- ja vakuutuspalveluiden tarpeet aina kortista vakuutuksiin. Halutessaan saa myös jättää soittopyynnön OP:n asiantuntijalle, joka kertoo palveluista lisää. Asiantuntijat ovat käytettävissä, mikäli tarvitsee apua tai neuvoja esimerkiksi rahoituksessa tai vakuutusasioissa. Starttipaketin hinta on ensimmäisen vuoden ajan alkaen 7,90€. /kk. Hinta sisältää yksinkertaisesti paketoituna kaiken, mitä aloitteleva yrittäjä tarvitsee pankkiasioihin, kuten yritystilin, verkkopankin, OP- Visa Business debit-kortin, e-laskutussopimukset, sekä tuntuvia etuja yrittäjän tärkeimmistä vakuutuksista, kuten 22% alennuksen ensimmäisen vuoden YEL-vakuutuksesta. Oma kokemukseni palvelusta on todella positiivinen. Säästää nimittäin aloittelevalta yrittäjältä aikaa paperihommista, jotta voi keskittyä juuri siihen oleelliseen, eli yritystoiminnan aloittamiseen. Starttipaketin käyttöönotto onnistuu verkossa yritysmuodon ollessa toiminimi, muilla yritysmuodoilla varaamalla ajan konttoriin. Lisää tietoa löydät OP:n sivuilta täältä.

Onko siellä muita vastikään yrittäjäksi ryhtyneitä?

Kuinka aloitushommat hoituivat teillä?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.

Julkaistu

7 vinkkiä bloggaamiseen

En ole hetkeen tainnut käsitellä blogissani itse bloggaamista. Aihe, joka ei välttämättä ole ehkä ei-bloggaaville se kaikkein samaistuttavin aihe, mutta toisaalta sitten saattaa herättää innostuksen kokeilla bloggaamista. Pian 10 vuotta blogia kirjoittaneena voisin kuitenkin sanoa tietäväni tästä hommasta jotain, joten kokosin muutamia omia vinkkejäni hommaan. Jos olet harkinnut blogin perustamista, kaipaat aloittelevana kirjoittajana vinkkejä tai blogin pitämisen salat kiinnostavat noin yleisesti, tulee tässä omia vinkkejäni onnistuneeseen bloggaamiseen..

Tuo persoonaasi esiin. Persoonaton sisältö herättää vähemmän mielenkiintoa, samaistuttavuutta, eikä sitouta seuraajiasi samalla tavalla. Ihmisiä kiinnostavat ennen kaikkea toiset ihmiset, sinä ja sinun mielipiteesi. Siksi käsite vaikuttaja onkin osuva. Vaikuttajat ovat ihmisiä, henkilöbrändejä, jotka vaikuttavat sisällöllään samanhenkisiin ihmisiin. Jos haluan jostain asiasta pelkkää faktaa, voin näpytellä itseni Wikipediaan, mutta jos haluan lukea aiheesta ajatuksia, mielipiteitä ja keskustelua, on blogi tähän juuri se oikea alusta.

Panosta kuviin. En itsekään tosiaankaan ole mikään maailman paras kuvaaja, mutta laadukas kuvasisältö on kuitenkin yksi menestyneen blogin avainjutuista. Vaikka panostaisitkin kauniiden kuvien sijaan tekstisisältöön, antavat kuvat kuitenkin uudelle lukijalle aina ensivaikutelman blogista. Vaikka teksti olisi loistava, saattaa huonolaatuiset puhelinkuvat karkoittaa lukijan tiehensä. Asia, johon silmä ensimmäisenä kiinnittää huomion, ovat juuri visuaaliset seikat. Itsellä olisi kipeästi tarvetta ulkoasun päivitykselle pitkästä aikaa, mutta rehellisyyden nimissä en yksinkertaisesti vain ole ehtinyt tehdä vielä asialle mitään. Anyway, nykypäivänä voisi todeta, että jos halua blogia ammattimaisesti tai edes semi-ammattimaisesti, ei välttämättä enää pitkälle pötki ilman järjestelmäkameraa. Eron todennäköisesti huomaa vasta sitten, kun on tehnyt sen kamerapäivityksen, eikä paluuta vanhaan enää ole.

Suunnitelmallisuus. Pohdi millaista sisältöä haluaisit lähiaikoina tuottaa ja mistä haluaisit kirjoittaa. Kirjaa ylös esimerkiksi 5-10 valmista otsikkoa tai aihetta. Näin ei iske paniikki, vaikkei jonain päivänä olisikaan kaikkein luovimmalla tuulella. Valmiit suunnitelmat tai aiheet voivat antaa inspistä kirjoittamiseen. Myös pitkän tähtäimen suunnitelmallisuus kannattaa. Mieti, mikä on tavoitteesi bloggaamisessa? Kehittää itseäsi, vuorovaikuttaa vai tehdä siitä ammatti?

Kieli oppi ja yhdys sanat. Arghhhh! Eli ei näin. Yhdyssanavirheet ja vaikeasti luettava teksti ovat niitä, jotka karkoittavat lukijat tiehensä. Kaikki eivät tietenkään voi olla ammattimaisia ja synnynnäisiä kirjoittajia, enhän nyt itsekään aina noudata kaikkia kieliopin sääntöjä, mutta pääpiirteittäin kuitenkin. Tekstissä vilisevät kielioppi- ja yhdyssanavirheet antavat auttamatta usein kirjoittajasta itsestään tyhmän kuvan, vaikka kyse olisikin siitä, ettei juuri kirjallinen ilmaisu olisi henkilön vahvuus. Tässäkin on mahdollista kehittyä ja sanoisinko, että jos päättää kirjoittaa blogia ja yrittää luoda sen suhteen menestystä, pitäisi kieliopin pääasiat edes olla hallussa. En nyt väitä, että oma tekstini olisi täysin virheetöntä, välillä saattaa kiireessä eksyä jotain pikkumokia. Pointtina nyt kuitenkin, että tekstin tulee olla helppolukuista ja selkeää.

Erikoistu johonkin aihe-alueeseen, ota kantaa ajankohtaisiin aiheisiin ja herätä keskustelua. Vaikka oma blogini onkin melko sekalainen soppa, on minulla kuitenkin tietyt selkeät osa-alueet, joita käsittelen usein. Työelämä, talous, hyvinvointi ja perhe. Kirjoita asioista, joista tiedät jotain tai joista sinulla on jonkinlainen mielipide tai näkemys. Aiheita, jotka ovat ajankohtaisia ja puhuttelevat. Ja tietysti ennen kaikkea aiheet, jotka itseään eniten kiinnostavat. Niiden aiheiden käsittely onkin tietysti kaikkein luontevinta.

Säännöllinen postaustahti on tärkeä juttu. Lukijan kannalta maailman ärsyttävintä on se, että sisältöä tulee todella epäsäännöllisellä tahdilla. Ensin innostutaan ja sitten taas hiljennytään viikkokausiksi. Mieti siis omalla kohdallasi sopiva postaustahti, oli se sitten päivittäin, pari kertaa viikossa tai kerran viikkoon. Omassa tahdissa pysyminen on kuitenkin tärkeää ja pikkuhiljaa lukijatkin oppivat blogisi rytmiin. Näppituntumalta voisin sanoa, että kerran viikkoon tai sitä harvemmin tapahtuva päivitystahti saattaa jo aiheuttaa seuraajien innon lopahtamisen.

Tee omaa juttuasi, älä kopioi muita. Toiset vaikuttajat ja bloggaajat voivat tietysti toimia inspiraationa, mutta keskity silti tekemään sisältö omaan tyyliisi sen sijaan, että ajattelisit olevan kiinnostavampaa kopioida täysin samanlainen tyyli toisilta. Itse myönnän, että olen nykyään todella pihalla mitä muissa blogeissa tapahtuu, koska en yksinkertaisesti ehdi juurikaan lukea muita blogeja. Silti on hyvä olla jonkinlainen käsitys siitä, mitkä aiheet ovat pinnalla, mistä blogeissa kirjoitetaan. Itse inspiroidun muiden teksteistä lähinnä aiheiden tiimoilta. Blogikollega saattaa kirjoittaa aiheesta  x, joka herättää itsellä inpiksen käsitellä samaista aihetta toisesta näkökulmasta. Itse myös tykkään blogeissa kiertävistä postaushaasteista.

 

Kivaa lauantaita <3

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Yrittäjyys, uhka vai mahdollisuus?

Eräs asia on viime kuukausina pyörinyt enemmän tai vähemmän mielessä. Nimittäin yrittäjyys. Jo viime syksynä yrittivät pari työkaveria tsempata yrityksen perustamiseen jo ihan bloginkin vuoksi, mutta mikä siinä sitten jännittääkin niin kovin? Viime viikot olen taas kerran tuumaillut asiaa, tutkinut eri vaihtoehtoja, starttirahaa, oppinut asiaa YEL:istä sun muuta. Mielessä pyörii sata ideaa, mutta silti yrittäminen hieman jännittää. Suurin syy on varmasti se, että meillä Suomessa tuntuu vallitsevan yleinen käsitys, ettei yrittäminen kannata. Jokainen tietää ystävien tai tuttujen kautta jonkun konkurssiin ajautuneen ja ne ”ei enää ikinä yrittäjäksi”-jutut, mutta hei, eikö Suomi juuri tarvitsisi tätä? Lisää yrittäjiä ja oman intohimonsa toteuttajia. Silti tuntuu ikävältä, että mahdollisuudet niin moneen upeaan juttuun löytyy, mutta usein ne yrittäjyyden riskit pudottavat takaisin todellisuuteen.

Oman näkemykseni mukaan suomalaiset ovat varsin ahkeria ketju- ja markettishoppaajia. Asiat tulee saada mahdollisimman halvalla, tuotteen alkuperästä viis. Onneksi tähän on tullut viime vuosina pientä muutosta ja ihmiset ovat alkaneet suosia esimerkiksi enemmän kotimaista, luomua ja lähiruokaa, mutta tämäkin on vielä melko pientä ja yleisintä varmasti tietyn joukon parissa. Ja kyllä, onhan se totta, ettei kaikilla yksinkertaisesti ole varaa ostaa pelkkää kotimaista, luomua ja lähiruokaa. Ei terveellinen ja puhdas ruoka kuitenkaan ole se kaikkein edullisin vaihtoehto, jossei ruoan laatu ole omassa taloudessa prioriteettilistan kärjessä.

Myönnän, että myös itse ostan suurten ketjujen tuotteita edelleen jossain määrin. Kun tarvitsemme jotain pientä kotiin, ajamme Ikeaan, usein tuntuu helpoimmalta ostaa yksinkertaiset perusvaatteet ketjuliikkeistä ja sitä rataa. Silti olen pyrkinyt kiinnittämään asiaan enemmän huomiota ja suosimaan enemmän myös niiden pienten putiikkien ja yritysten tuotteita. Pieniä askelia siis. Sinänsä harmi, ettei pienillä kivijalkaliikkeillä ja erikoisputiikeilla oikein ole mahdollisuutta kilpailla suurten kauppakeskusten kanssa, jonne ihmiset yleensä ajautuvat ostoksille.

Eräs idea oman pipomallistoni takana oli herätellä ihmisiä juuri ajatukseen, että voisiko sen maailmanlaajuisen massaketjun tuotteen sijaan suosia kotimaista ja käsityönä tehtyä? On suuri harmi, kuinka tämäkin ala on jäänyt täysin suurten ketjujen jalkoihin. Miksi on ok maksaa parikymppiä kiinarytkystä kun hieman kalliimmalla saisi laadukkaamman, kotimaisesti tuotetun ja samalla tekijälle hyvän mielen? Välillä tuntuu, etteivät ihmiset ymmärrä esimerkiksi sitä, ettei yrittäminen ole ilmaista, ettei pienyrittäjä yksinkertaisesti voi tarjota tuotteita samaan hintaan kuin yritys, joka ostaa Kiinasta tuhansien kappaleiden eriä. Jotenkin tuntuu vallitsevan semmoinen ”miksi minun pitäisi maksaa yhtään enemmän jos voin saada pilkkahintaan”. Eikä kyse olekaan siitä, tietysti olen itsekin todella nuuka rahoistani, mutta ajatuksena onkin lähinnä suurempi kokonaisuus. Jos pienyrittäjien suosimisesta tehtäisiin suurempi juttu, yleistyisi käsitys ja asenteetkin ehkä pikkuhiljaa muuttuisivat, edes vähän.

Asia, jota en yksinkertaisesti voi sietää, on Wish ja Aliexpress-villitys. Suoraan sanoen nousee melkein oksennus kurkkuun kun edes ajattelen tuota Kiina-kamaa, jota ihmiset tilailevat kilokaupalla. Olin juuri yksi päivä postissa ja edelläni oleva nainen oli noutamassa ilmeisesti omia kiinapakettejaan, joita oli oikeasti iso kassillinen. Nainen naureskeli siinä postin tädille, että ”heh, heh, tuli vähän tilattua kun oli niin halpaa ja alennus”. Hei ihan oikeasti!!! Myönnän, että olen itse joskus aikoinaan tilannut eBayn kautta parit iPhonen kuoret Kiinasta ja muinoin silkasta huvista seurannut Facebookin Wish-ryhmää lähinnä niiden koomisten ”tämän tilasin, tämän sain”-juttujen vuoksi, mutta itse en kuuna päivänä tilaisi sieltä mitään, ikinä. Ihan jo senkin tähden, ettei tuotteista voi koskaan tietää a) kuka ne on valmistanut b) onko niissä haitallisia kemikaaleja c) laatu on satavarmasti täysin paskaa. Ennemmin suosin esimerkiksi Etsyä, josta löytyy oikeasti ihania putiikkeja ja juuri käsityönä tehtyjä uniikkeja juttuja. Tilasin itseasiassa juuri erään taideteoksen eräältä kalifornialaiselta kuvittajalta, täytyy esitellä se heti kun saan ostettua kehykset. Ja joo, syypäitä kannattamattomalle yrittäjyydelle Suomessa ovat varmasti erityisesti juuri suuret ketjut, netin kiinapuodit ja tottuminen siihen, että jos kerta saa jotain halvalla, ei voi enää jatkossakaan maksaa mistään enempää.

Ja oikeasti, pakko mainita tähän myös eräästä julkaisusta joskus pari vuotta takaperin siellä Aliexpress/Wish-ryhmässä, johon yksinkertaisesti oli ihan pakko kommentoida. Joku tyttö hehkutti Kiinasta tilaamaansa feikki-Canada Goosea, jonka oli saanut ”tosi halvalla”. Kyseisten feikkitakkien täytteitähän on testattu ja höyhenistä on löytynyt mm. salmonellabakteereita. On jokaisen oma valinta jos haluaa tukea piratismia, mutta on kuitenkin aivan eri asia vaarantaa jopa oma terveytensä sen vuoksi, että haluaa jonkun tuotteen niin palavasti, vaikka sitten feikkinä. En tarkalleen muista mitä postaukseen kommentoin, ehkä jotain tuosta salmonellasta, mutta koomisin oli tytön vastaus, joka oli jotain tyyliin ”no ihan sama, itse ainakin tykkään”. Alright.. Valintansa kullakin, mutta sinänsä surullista, että maailma on mennyt näin epätoivoiseksi halvalla hakemiseksi.

Todella positiivisena seikkana mainitsen kuitenkin kierrätysvillityksen, joka on nyt viimeaikoina noussut vahvasti pinnalle. Ja tämä on supersiisti juttu! En olisi itsestänikään voinut 10v sitten kuvitella, että ostaisin pääosan vaatteistani joskus 2nd handinä ja tekisin neuleeni itse. Ja mikäli nyt ei vielä ole tullut ilmi, niin käsityöt ovat juttu, johon kannustan ihan kaikkia. Sen sijaan, että hakisit sen akryylisen kiinapipon, kokeile edes tehdä itse, siitä se lähtee. Ja jos neulominen ei luonnistu, osta käsintehty tai lahjo vaikkapa kummitäti neulomaan sinulle syysneule. Voin taata, että on varmasti laadukkaampi kuin mikään sadan euron brändineule 🙂 Ja kyllä, oma lupaukseni jatkossa on ehdottomasti panostaa enemmän pienyrittäjien palveluihin ja tuotteisiin silloin kun haluan jotain ostaa.

Neulepaita / itse tehty, ohje täällä

Mokkahame / 2nd hand

Kengät / UGG Australia

Ja mitä tulee vielä alkuperäiseen aiheeseen yrittäjyydestä. Kyllä, minua pelottaisi hurjasti nykypäivänä perustaa esimerkiksi pieni myymälä tai kahvila. Todennäköisesti pistän syksyn mittaan yrityksen pystyyn, mutta eri toimialalta. Tästä kuitenkin lisää myöhemmin!

Ärsyttääkö teitä halvalla hakeminen? Pohditteko shoppaillessa syvemmin sitä, kenelle ja kenen hyväksi rahat menevät? Entä onko pelko estänyt teitä ryhtymästä yrittäjäksi?

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 16 kommenttia.

Julkaistu

Kun alkaa tulla mitta täyteen..

Olenkin maininnut täällä syyskriiseilystäni, jonka myötä olen viimeaikoina ollut hieman alla päin ja mielessä on pyörinyt kaikenlaista enemmän tai vähemmän negatiivista. Nyt kun tuo vuosituhannen flunssa on vihdoin väistynyt, ovat energiatasotkin lähteneet nousuun ja toivon, etten enää ikinä, never ever sairasta vastaavanlaista kuukauden flunssaa! Myös poika on ollut tässä kuukauden päivät enemmän tai vähemmän nuhainen ja räkäinen. Lähiviikkoina on muutenkin ollut useampi homma meneillään ja jotenkin semmoinenkin pidemmän päälle aiheuttaa stressiä kun ei saa asioita päätökseen. Aloitin itseasiassa viime viikolla kukkaistippojen käytön, eli kukkaterapian. Voin kertoa, että on melkoisen erikoista settiä, mutta ehdottomasti juttu jota haluan kokeilla ihan jo testimielessä ja kyhäilen johonkin väliin postausta.

Ehdin jo tovin haaveilla meille talveksi maailmanympärysmatkaa, mutta puoliso ei ole ollut yhtä innoissaan tästä ideastani. Toki, paljon järjesteltäväähän tuossa olisi, mutta nimenomaan juuri asioita, jotka on järjesteltävissä. Unelmani olisi tosiaan jonnekin koko kammottavan talven ajaksi. Jo pidempään on ollut semmoinen tunne, että tuommoinen matka ja irtiotto on asia, jota yksinkertaisesti kaipaisin. Tiedättekö kun joku vaisto sanoo, että on aika jollekin. Tehdä jotain siitä perusarjesta poikkeavaa, radikaalia ja nimenomaan jotain, joka voi parhaimmassa tapauksessa avata silmiä tulevaisuuden suhteen, muuttaa sen suuntaa. Viettää aikaa meidän pienen perheen kesken.

Olen nimittäin tänä vuonna alkanut pahasti kapinoida arjen rutiineja vastaan. Semmoista paikallaan junnaavaa turhauttavaa arkea, joka etenee kuin ala-asteen lukujärjestys. Tottakai on itsestään kiinni miten elämänsä järjestää ja pienlapsiarki on usein juuri rutiinien täyteistä, mutta eihän se tarkoita, että sen olisi aina pakko olla? Asia, jota yksinkertaisesti kaipaisin, olisi viettää talvi juurikin perheen kesken ilman niitä arjen pakottavia rutiineja, hytistä bussipysäkillä toppatakki päällä, herätä kuukausitolkulla pimeisiin kylmiin aamuihin ja vetää päälle päivästä toiseen ne samat toppavarusteet. En oikein itsekään tiedä, mistä tämmöinen vahva reaktio on noussut pintaan. Tiedättekö, semmoinen NYT RIITTI helvetti soikoon!

Sinänsä hassua, että juttelin juuri eilen äitini kanssa, joka kertoi, että haluaa juuri nyt ennemmin tehdä hyväpalkkaista pätkätyötä aina välillä jakson putkeen ja sen jälkeen pitää pidempiä vapaita tehden asioita, joista nauttii. Reissata ja sen semmoista. Ehkä vain olen semmoisesta haahuilijaperheestä, jolla on kova intohimo tehdä töitä, mutta osittain kuitenkin niillä omilla ehdoilla ja etusijalla intohimo toteuttaa itseään ja asioita, joita rakastaa. En voisi kuvitella elämää ilman työtä. Teinhän hoitovapaallakin blogia lähes päivittäin, koska en osaisi yksinkertaisesti olla toimeettomana, vailla mitään ammatillista tehtävää tai suuntaa. En voi tietenkään sanoa, koska en ole kokeillut, mutta voihan olla että rakastuisin täysin huolettomaan elämään? Arkeen paratiisisaarella, jossa haahuilisi menemään pari kuukautta? Veikkaan kyllä, että voisin kyllästyä siihen melko nopeasti, vaikka ajatuksena tietysti kuulostaakin aivan unelmalta.

Elämän pitäisi kuitenkin viime kädessä olla juuri sitä elämistä ja siihen suuntaan ollaan viime vuosina menty kovaa vauhtia. Ihmiset tekevät etätöitä, monet tehtävät mahdollistavat työn tekemisen vaikka toiselta puolelta maapalloa, eikä enää olla niin sidottu siihen tiettyyn fyysiseen paikkaan tai parhaimmassa tapauksessa edes aikaan. Monet työt ovat nykyään niitä, joita voi tehdä mistä vain ja milloin vain. (Alkoi soida päässä Shakiran Whenever, wherever, oli pakko laittaa soimaan, haha!) Sekin on nerokasta taktiikkaa työnantajalta antaa työntekijälle näitä vapauksia. Tuottavuus ja työn tulos voivat nimittäin olla huomattavasti parempia kuin tilanteessa, jossa henkilö pakotetaan tekemään työtä tietyssä paikassa, tiettyyn aikaan.

Itse ainakin tekisin työni puolet hitaammin, jos joutuisin työskentelemään ilta-aikaan sen sijaan, että aloittaisin hommien tekemisen aamulla klo 7, jolloin olen kaikkein virkein ja tuottavin. Tällöin hoitaa helposti kahdessa tunnissa ne työt, joihin menisi iltapäivällä väsyneempänä jopa tuplasti enemmän aikaa. Työnantajat, miettikää jatkossa näitä pointteja, pliiis! Sen sijaan, että junnaisitte siinä vanhanaikaisessa ”työt tehdään motoroidun työpöydän ääressä yhdeksästä viiteen ja pidetään kahvipalavereja vain itse palaveroinnin ilosta”. Hei, se on niin mennyttä maailmaa! Niin monella työpaikalla saataisiin huomattavasti enemmän aikaan kun a) keskityttäisiin siihen itse tekemiseen turhanpäiväisen piipertämisen ja suunnittelun sijaan b) siirryttäisiin omaehtoiseen työskelytapaan. Piste.

Valitettava tosiasia on, ettei tämä tule koskaan pätemään kaikkiin töihin ja ammatteihin. Mutta samalla kun manuaalityötä automatisoidaan ja yksinkertaisia tehtäviä ulkoistetaan halvemman työvoiman maihin (josta saisi aiheena ihan oman postauksensa…), tarkoittaa se sitä, että juuri sitä ”missä vain, milloin vain” tehtävää asiantuntijatason työtä jää enemmän tehtäväksi. Tehtäviä, joita ei voida delegoida koneille tai vieraskielisille.

idkuvanosto

Ainiin ja hei, ajattelin laittaa Canada Goose Trillium-parkani myyntiin! Jos tätä kautta joku ilmoittautuu kiinnostuneeksi, saa laittaa mailia. Väri on musta, koko xxs ja kunto hyvä. Muutoin laitan varmaan Zadaan kautta myyntiin. Takki ostettu Stockmannilta 2012 ja kuvia löytyy ikivanhasta postauksesta esim täältä. Voisin itseasiassa samalla listailla Zadaa-appsiin muutakin myytävää, ilmoittelen ainakin Instassa sitten kun olen lisäillyt tavaraa. Voipi tosin mennä Losin reissun yli 🙂

Kerroinhan muuten jo aikaisemmin, että tuosta vihreästä collarista tulee niin uusi lempparipaita! Paita on tosiaan ystävämme Asuyama-vaatemerkin mallistosta tämä Into You Cropped Sweatshirt 100% puuvillaa (saatu).

Mielipiteitä? Jos saisit tehdä työsi missä vain ja milloin vain, suostuisitko? Vai koetko tehokkaammaksi keinoksi kiinteät työajat ja fyysisen toimiston?

 

Ps. Onko siellä ruudun toisella ketään graafista suunnittelijaa, joka haluaisi suunnitella minulle uuden bannerin? Maksan siis luonnollisesti palkkion 🙂 Jos kiinnostaa, niin laita mailia!

 

Pps. Okei, ton Shakiran jälkeen alkoi kunnon yläastebiisien popitusvimma..

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Luova luonne: Voimavara vai rasite?

Luovat tyypit. Stereotyyppisesti tulee luovasta ihmisestä mieleen boheemi taiteilijapersoona, joka elää vailla huolta ja suhtautuu kaikkeen vähän ”sådär”. Varmasti jokainen tietää jonkun luovan taiteilijasielun, mutta täällä ilmoittautuu yksi lisää. Pari viime vuotta olen elänyt jonkinlaista itsetutkiskelun vaihetta. Voisin todeta, että olen sen myötä oppinut paremmin ymmärtämään itseäni. Miksi olen semmoinen kuin olen ja miksi teen asioita kuten teen? Olen aina ollut luonteeltani melko luova, mutta voisin todeta, että jossain kahdenkympin ikäetapin jälkeen elin useita vuosia vaihetta, jolloin luovuus oli ehkä vähemmän esillä. Kunnes nyt viime vuosina se on taas päässyt tavallaan ”valloilleen”.

Useimpia lapsia kannustetaan liikuntaan ja ilmaisemaan itseään sitä kautta, mutta itse kuulun niihin, joilla urheilu oli lapsena melko vieras käsite uimaharrastusta lukuunottamatta. Omalla kohdallani laitettiin kaikki paukut taiteellisiin, luoviin harrastuksiin ja lukemiseen. En edes muista mitä käsitöitä en olisi lapsena tehnyt. Olin vuosia kuvataidekoulussa, jossa maalasimme, teimme keramiikkaa, valmistimme omat kamerat, joilla kuvasimme, kokeilimme erilaisia painatustöitä, taidegrafiikkaa, vierailimme museoissa ja vaikka mitä kivaa. Kotona sitten piirtämisen lisäksi neuloin ja virkkasin ihan alaluokilta lähtien. Muoti ja pukeutuminen on ollut intohimoni niin kauan kuin muistan. Pikkutyttönä rakastin pukea Barbie-nukkeja ja pukeutua myös itse ties mihin rimpsuvaatteisiin ja koruihin. Luovuus on enemmän tai vähemmän ollut aina osa minua.

Myös kirjoittaminen on lukemisen ohella ollut aina tärkeä osa elämääni. Ellen ole kirjoittanut päiväkirjaa, kirjoitin tarinoita. Blogi onkin ollut näille luonnollinen jatkumo jo kohta kymmenen vuoden ajan. Toisinsanoen, itselleni luontainen keino ilmaista itseäni on tekemällä jotain luovaa. Unelmoida, pohtia, tuoda ajatuksiani julki ja tehdä jotain konkreettista omin käsin. Olisi outoa, jos se otettaisiin pois. Olen aina ollut haaveilija ja pohdiskelija. Nuorempana saatoin upota tunneiksi omiin ajatuksiini, tarinoihin joita mielessäni pyöri, vähän kun olisin katsonut pääni sisällä itse ohjaamaani elokuvaa. Sinänsä hassua, etten oikeastaan ole kertonut tästä edes kenellekään, vaikka haaveilija ja pohdiskelija olenkin aina ollut. Tämä on varmasti myös syy siihen, miksi ainakin itse tarvitsen tietyn kapasiteetin omaa aikaa. Minulle on elintärkeää saada ajatella asioita omassa rauhassa, käydä läpi tapahtumia ja myös sitä unelmointia.

Mitä itse olen kohdannut, on tietynlainen epäluulo luovaa luonnetta kohtaan. Tai siis eiväthän kaikki ole luovia, kuten eivät ole myöskään sataa muuta asiaa. Henkilö, joka ei tarvitse sitä omaa ”hengähdystaukoa” omien ajatuksiensa ja ideoidensa parissa, ei välttämättä osaa ajatella asiaa semmoisen henkilön näkökulmasta, jolle tämä on elintärkeää. Kaikkein kamalin olisi tilanne, jossa sinun pitäisi yrittää olla erilainen vain sen tähden, että toinen ihminen sitä vaatisi ollakseen sinuun tyytyväinen. Vaikka olenkin äiti, tarvitsen silti ajoittain sitä hetken aikaa, jolloin olen vain yksin ajatuksieni kanssa.

Itse olen tottunut siihen, että mikäli en haaveile lomamatkasta, niin sitten jostain muusta projektista. Jatkuvasti on jotain meneillään ja usein työstänkin useampaa juttua tai projektia samaan aikaan, sekä tulevat jutut jo valmiiksi mielessä. Sanoisinko, että luovalle ihmiselle työ ei ole vain työtä, vaan intohimo, jota tehdään sen vuoksi, että tunnetaan tietynlaista paloa asiaa kohtaan. Siksi ehkä myös toisaalta olen se henkilö, joka stressaantuu helposti, tarvitsee niitä irtiottoja ja lepoa, koska jatkuva tekeminen ja ajattelu saa helposti ylikierroksille, josta on vaikeaa päästä irti.

Mitä tulee näihin piirteisiin, voisin ehkä heittää arvalla, että monet asiat täsmäävät esimerkiksi moneen bloggaajaan. Luova tekeminen, itsensä toteuttaminen, omaehtoinen työskentely. Väittäisinkin, että itseni kaltaiselle tyypille esimerkiksi blogin pitäminen on ehkä parhaita itsensä toteuttamisen muotoja. Uskonkin, että moni bloggaaja voi allekirjoittaa nuo aiemmat kappaleet. Meidän bloggaajien joukosta löytyy varmaan ennätyspaljon niitä luovia, päämäärätietoisia ajattelijoita, joilla on kunnianhimoa saavuttaa omia unelmia ja tavoitteita. Ja mitä tulee kaikkiin kristallihommiin ja muihin näihin ”hihhulujuttuihin”, joihin olen uskonut lapsesta saakka, niin arvelisin että juuri luonteeni vuoksi olen ollut avoin kaikelle valtamassasta poikkeavalle, erilaiselle ja erikoiselle. Rakastan ajatella ”mitä jos”. Mitä jos maailmassa kaikki tapahtuu suurempaa tarkoitusta varten? Mitä jos ei? Entä jos onkin olemassa suurempi merkitys kaikelle? Mitä tavoitetta kohti me ihmiskuntana ja maailman pieninä kappaleina kuljemme?

Tuo vihreä mekko on muuten se Acnen neule, jonka löysin Köpiksestä 2nd handinä. Onneksi ostin! Tällä oli muistaakseni hintaa joku vajaa satanen, mutta kunto on erinomainen ja tämä on aivan loistava turvavaate talvea ajatellen 🙂

Tässä muutamia oman elämäni ”tunnusmerkkejä”, joista ainakin itse tunnistan luovan puoleni:

 

Käyt aivan kokoajan pääsi sisällä läpi ajattelutyötä, ideointia ja tulevien asioiden suunnittelua. Itselläni tämä ajatuksenjuoksu on jossain määrin välillä jopa kuluttavaa, koska päässä pyörii jatkuvasti ajatuksia meneillään olevan ja tulevan suhteen. Kun saat yhden projektin valmiiksi, olet ideoinut mielessäsi jo ainakin pari lisää. Olen monesti kirjoittanut täällä pitkäaikaisista uniongelmistani, jotka ovat olleet läsnä about aina. Mielessä pyörii usein niin paljon ajatuksia, että illalla niistä eroon pääseminen voi olla vaikeaa. Tähän olen saanut apua juuri meditaatiosta ja mielikuvaharjoittelusta. Välillä liiallinen ajattelu saattaa jopa johtaa ahdistumiseen tai sitten toisessa ääripäässä se, ettet saa esimerkiksi hektisessä arjessa edes hetkeä sitä omaa ”ajatteluaikaa”.

Tehdessäsi jotain mitä rakastat, hämärtyy käsitys ajasta. Kun pääsen esimerkiksi blogitekstin suhteen kunnon flow’hun, saatan kirjoittaa jopa pari tuntia putkeen näppis sauhuten, kunnes sitten havahdun, että hups hei, tässähän vierähti melkoinen tovi. Luovilla tyypeillä se usein kertoo intohimosta  tehtävää asiaa kohtaan. Siihen tavallaan uppoaa jokaisella solullaan.

Luova tekeminen on keino rauhoittua ja rentoutua. Ei tule varmasti yllärinä, että neulominen on juuri tällä hetkellä ehkä paras keinoni tähän, haha! Myös liikunta on minulle keino rentoutua, mutta ennen kaikkea kuitenkin kasata ajatuksiani. Käyn aina juoksulenkillä läpi tapahtumia, tulevaa ja ties mitä. Eli ideointi ja ajattelu on käynnissä myös silloin. Ja vaikka luovuus itsestään onkin enimmäkseen sitä energiaa antavaa, tarvitsee itsensä toteuttamisen jälkeen myös sitä omaa aikaa ja lepoa.

Herkkyys. Jos minua ei tunne kunnolla, saattaa helposti saada kuvan kovasta kuoresta ja luonteesta. Vaikka olenkin luonteeltani todella jämpti, suorasanainen ja tyyppi, joka pistää asiat ojennukseen, olen sen kuoreni alla todella herkkä. Murehdin helposti, pelkään loukkaavani muita ja olen todella herkkä esimerkiksi surullisille tarinoille, joista saatan mennä täysin pois tolaltani. Tiedättekö jos näen telkkarissa surullisen luonto-ohjelman tai koskettavan elokuvan. Kyynelkanavat aukeavat kuin vesihanat! Olen pyrkinyt pois turhasta stressaamisesta, mutta toisaalta sitten luonteen herkkyydestä on melko vaikeaa päästä eroon. Ja pitäisikö siitä edes päästä?

Vahva intuitio. Tämä liittyy varmasti vahvasti juuri herkkyyteen. Aistin jatkuvasti asioita, olen aina perillä siitä mitä ympärillä tapahtuu ja millä mielellä ympärillä olevat ihmiset ovat. Herkkä ihminen helposti ”imee itseensä” ympärillä olevia asioita, ihmisten mielentiloja ja ehkä pahimmassa tapauksessa ottaa niistä taakan omille harteilleen. Tiedättekö, jos olet tilanteessa, jossa vallitsee kireä ilmapiiri, tietyllä tavalla imet itseesi sen negatiivisen energian ja seurauksena tunnet itsesi ahdistuneeksi. Koen, että ihmistuntemus on minulla vahva ominaisuus ja nimenomaan ensivaikutelma usein kertoo paljon uudesta ihmisestä. Harvemmin tämä vaikutelma muuttuu tuohon henkilöön syvemmin tutustuessa. Tässäkin tapauksessa huomaa, kuinka hyvin intuitio usein pitää paikkansa. Vaikka olen aina ollut intuitiivinen, vasta viimeaikoina on syvemmin alkanut ymmärtää sitä puolta itsestään.

Sitten vielä lopuksi täytyy mainita luovan tyypin pahin vihollinen: Se ajoittainen luovuuden puute, joka tuntuu melkeinpä siltä, kun olisit käyttänyt ideavarastosi loppuun. Itse kärsin tästä ajoittain, ehkä pari kertaa kuukaudessa. Ahdistun jos tuntuu siltä, etten vain keksi blogiin kiinnostavaa sisältöä, tuntuu siltä että koko viikko on menty höttöpostauksilla ja tätä rataa. Kunnes se inspiraatio taas tuumailutauon jälkeen kumpaakin jostain. Kun olen kriiseillyt tai stressaillut jostain blogiin liittyvästä asiasta, on puolison mielipide ollut usein: ”No lopeta blogi jos se stressaa”. Mutta mitäs sitten jos luopuisin rakastamistani asioista noin helpolla? Millä sitten täyttäisin sen luovuuden tyhjän aukon, joka jäisi jäljelle? Ja kyllä, rakastan tehdä juuri tätä. Vaikka joka päivä ei keksisikään räjähdysmäisen kiinnostavia aiheita tai mielipiteitä, ei maailma kai siihen kaadu. Se on sitä elämää, eikä aina tarvitse olla luova.

Tunnistaako joku näistä itsensä? Luovia sielunsiskoja kuulolla?

 

Kuvat Jutta.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.