Karanteenipäivä 4 ja kotiinpaluun kuulumisia

Huhhei ja terveisiä kotikaranteenista pienen paussin jälkeen! Palasimme pitkän matkustamisen jälkeen kotiin lauantaina ja onhan tässä ollut pientä totuttelua kotiinpaluuseen, sekä tietty aikaeroon. Samaisesta syystä siis tämä pieni tauko täälläkin. Ensimmäiset päivät kotona ovat menneet lähinnä levätessä, siivotessa ja yleisesti järkyssä jetlag-jumituksessa. Miten minusta tuntuu, että meidän lapsukainen on toipunut aikaeroista melkeinpä nopeiten, itse olen ollut nämä päivät aivan koomassa ja väsynyt sekä päivisin, iltaisin, että aamuisin herätessä. Ihanaa kuitenkin olla taas omassa kodissa kuukauden poissaolon ja matkalaukkuelämän jälkeen. Olen henkilökohtaisesti odotellut tätä kahden viikon karanteenia ihan positiivisin mielin, luultavasti jatkamme karanteenielämää ihan omaehtoisesti tämän jälkeenkin määrittämättömän ajan. Ajatus kotona jumittamisesta ei itseäni millään tapaa ahdista, vietämmehän muutenkin paljon aikaa kotona keskenämme. Saapi nähdä olenko vielä parin viikon jälkeen samaa mieltä asiasta 😀

Kerroinkin IG-videolla, että Uuden-Seelannin koronatilanne ehti nopeasti muuttua huonompaan suuntaan viime viikolla. Toimenpiteitä (eli siis koko maan kuukauden mittainen lockdown) tehtiin todella nopeaan tahtiin ja korkein valmiustaso otettiin koko maassa käyttöön parin päivän varoitusajalla. Tämä siis tarkoitti, että koulut, ravintolat, kotimaan matkaliikenne ja yleisesti melkeinpä kaikki ruokakauppoja, sekä välttämättömiä palveluita lukuunottamatta menivät kiinni parin päivän aikajänteellä. Mitään virallista ulkonaliikkumiskieltoa ei kai virallisesti ollut, mutta kuitenkin vahva suositus pysyä kotona ja olla liikkumatta minnekään esim autolla ilman todella painavaa syytä. Mekin jouduimme siis poliisin pysäyttämäksi ajaessamme Northlandistä takaisin Aucklandiin, jossa siis vietimme viimeisen yön lentokenttähotellissa. Noin yleisesti koin, että uusiseelantilaiset ottivat tilanteen äärimmäisen tosissaan ja noudattivat viranomaisten ohjeistuksia todella kuuliaisesti! Lisäksi olivat viranomaisten ohjeistukset todella paljon esillä myös tv- ja radiomainosten muodossa, joissa muistutettiin käsihygieniasta, ohjeistuksista ja muista suosituksista. Viesti oli vahvasti ”Olemme tässä yhdessä”-henkinen. Enpä ole vielä meillä Suomessa tähän törmännyt, mielestäni voisi tästä ottaa oppia täälläkin ja saada viranomaisten viesteille näkyvyyttä myös massamediassa!

Tupla-sateenkaari Ahiparassa viimeisenä aamuna. Btw, tuo sateenkaari ilmestyi samaan kohtaan joka aamu, wau!

Helsinki-Vantaan lentokentällä oli meitä vastassa melkoiset proseduurit, mikä on ehdottomasti hyvä juttu! Kaikki lennoilla saapuvat velvoitettiin täyttämään lomakkeet, joissa kartoitettiin mahdollisia oireita ja karanteenipaikkaa. Saimme vielä ilmaisen taksimatkan kotiinkin, haha. Silti täytyy todeta noiden lentomatkojen olleen ehkä ahdistavin kokemus ikinä. Autiot lentokentät, selvästi panikoivat ja samalla myös välinpitämättömät muut matkustajat saivat meidät kieltämättä hieman ristiriitaisiin fiiliksiin. Mikä sai meidät todellisen ihmetyksen valtaan oli esimerkiksi se kuinka meidät matkustajat pakattiin Dohaan laskeutuessa koneesta täpötäysiin busseihin ja kustattiin 10 minuutin matka terminaaliin. Se siitä social distancesta ja erikoisjärjestelyistä sitten.

Todella ahdistavaa, kuinka monet ovat tässä tilanteessa edelleen ajattelemattomia, yskivät suojaamatta, viis välittävät turvaväleistä tai matkustavat selvästi sairaina – näitä oli nimittäin meidänkin lennoilla. Esimerkiksi reitillä Helsinkiin bongasimme useita yskiviä ja jossain määrin sairaita, joka sai kyllä melkoisen raivon valtaan. Jos jotain, niin juuri nyt on kertakaikkiaan väärä hetki matkustaa yhtään mihinkään riskeeraamaan jos on vähänkään sairaana – tahtoipa sitten kuinka kovasti palata kotiin! Toivon niin, että nämä henkilöt kertoivat vastuullisesti oireistaan rajalla, arghhh!! Paluumatkalla ehdin useaan otteeseen tuumailla, että olisiko Uuteen-Seelantiin ja pikkukyliin jääminen ollut sittenkin parempi vaihtoehto, meille tarjottiin itseasiassa juuri päivää ennen kotiinlähtöä pidennystä viisumeihin ja viimeisin Airbnb hostimme Ahiparassa lupasi majoittaa meitä niin pitkään kun toivomme, eli kieltämättä hieman ristiriitaisin fiiliksin lähdimme takaisin kotiin, vaikka tietty itse kotiinpääsyä odotimmekin. Jännityksellä siis seuraamme, että ilmeneekö karanteenin aikana oireita tuon kotimatkan seurauksena 🙁

Tulevien päivien suunnitelma onkin miettiä kaikkea kivaa puuhaa tuleville viikoille. Ajattelin leipoa, lukea ja suunnitella tulevia käsityöjuttuja ✨

 

Mitäs te olette puuhailleet?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Uusi-Seelanti: Raglanin kohokohtia ja vinkkejä x 9

Jatkoimme jo viime viikolla matkaa Raglanista reissun seuraavaan kohteeseen, mutta halusin vielä palata omassa postauksessaan Raglan-juttuihin, enpä nimittäin vielä edes tainnut postailla kylästä mitään! Ihastuimme Raglaniin vuosi takaperin maailmanympärysmatkalla ja meille oli oikeastaan päivänselvää, että tulemme tällä kertaa takaisin Raglaniin. Vuosi takaperin vietimme kylässä neljä yötä, tällä kertaa kokonaisen viikon. Raglan on pieni ja boheemi noin 3000 vakituisen asukkaan surffikylä Uuden-Seelannin pohjoissaaren länsirannikolla. Aucklandistä ajaa Raglaniin noin pari tuntia.

Ruuhkaa pääkadulla 😉

Raglanin rannat ovat mustaa hiekkaa ja kylä on erityisen tunnettu surffistaan, kuten legendaarisesta Manu Baystä, joka on ehkä joillekin tuttu takavuosien ikonisesta Endless Summer-elokuvasta. Jos etsii oikeasti rentoa menoa, rauhaa ja pienen kylän meininkiä, on Raglan hyvä valinta. Kylä on täynnä pieniä persoonallisia kahviloita ja ravintoloita, sekä putiikkeja, jotka myyvät yhä erikoisempia juttuja. Taidekulttuuri on kylässä vahvasti läsnä, eikä ilman kenkiä kylällä kävelevä missään nimessä erikoisuus 🙂 Raglan on siis oikeastaan kuin Australiassa Byron Bay, paitsi vielä toistaiseksi huomattavasti pienempi ja vähemmän kaupallinen.

Esimerkiksi Waihiin verrattuna pidämme Raglanissa siitä, että tarjontaa on huomattavasti enemmän esimerkiksi ravintoloiden suhteen ja noin yleisesti kulttuuri enemmän läsnä. Raglanissa törmääkin taiteeseen, käsitöihin ja yleisesti boho-meininkiin. Myös luomu- ja lähituotannon suosiminen on vahvaa, paikalliset (myös ravintolat) suosivatkin ensisijaisesti paikallisten pienyrittäjien ja viljelijöiden tuotteita. Raglan on heittämällä Tommin suosikki Uudessa-Seelannissa ja luultavasti myös omani, vaikka usein tykästynkin eniten paikkoihin, joissa ranta on aivan kylän tuntumassa. Raglanin läpi taas virtaa joki ja maisemat ovat hyvin erilaiset moneen muuhun Uuden-Seelannin pikkukylään verrattuna.

Tässä muutamia vinkkejäni Raglaniin ja lähiseudulle, joita halusin nostaa esille:

 

Luomu- ja terveyskaupat ovat todella pop. Itse olen bongannut Raglanissa kaksi erilaista terveyskauppaa, jotka myyvät luomu- ja lähituotettuja elintarvikkeita, sekä muita herkkuja. Ensimmäinen vierailemani terveyskauppa (ja kylän ensimmäinen, vuodesta 1996 palvellut) The Herbal Dispensary ja WOK. Kannattaa myös ostaa testiin paikallisesta ruokakaupasta Raglan Food Co:n kookosjugu, joka on niiin superhyvää! Myydään tosin myös muualla Uuden-Seelannin ruokakaupoissa, mutta jokatapauksessa.

Bohemian Gypsy. Boheemi lifestyle-liike, johon rakastuin jo viime vuonna. Liike myy paljon mm. virkattuja vaatteita ja asusteita, sekä paikallisten pienyrittäjien valmistavia mini-eriä vaatteista. Viime vuonna ostin erään kierrätyskankaasta valmistetun tuubitopin ja tällä kertaa hypistelin paikallisesti valmistettuja, käsin kuvio-painettuja trikoita, joista en tosin onnistunut löytämään sopivaa kokoa. Noin yleisesti on Raglan täynnä pieniä uniikkeja putiikkeja, eikä ketjuliikkeistä ole tietoakaan.

Manu Bay. Vaikkei itse surffaisikaan, kannattaa käydä katsastamassa Manu Bayn kuuluisa surffibreikki autolla edes kerran. Manu Bayssä ei ole juuri ”mitään” (tai siis kahviloita, ravintoloita tms), joten koko päiväksi ei aktiviteettia riitä (ellei siis surffaa), mutta kymmenien surffareiden seuraaminen vedessä on hauskaa puuhaa hetken ajan 🙂

Raglan Fish. Raglanin sataman kupeessa oleva Raglan Fish myy tuotetta kalaa ja fish and chips-annoksia syötäväksi joko paikanpäällä tai otettavaksi mukaan. Ja jossen vielä ole maininnut, niin fish & chipsit ovat täällä siis kovin juttu ikinä (okei sitten Englannin ja Australian, heh). Jos haluat testata todella autenttista fish & chips -meininkiä, pidin itse hurjasti Raglan Fishistä, vaikkakaan fritattua kalaa ja ranskiksia ei pysty kovin montaa kertaa reissun aikana syömään. Ainakaan siis minä, vaikka niistä kovasti pidänkin 😀 Paikalliset ovat suorastaan suurkuluttajia ja käydessämme sunnuntaina Raglan Fishissä, oli se suorastaan paikallisten kokoontumispaikka, heh.

Ulo’s Kitchen. Viime vuoden reissulla tykästyimme Ulo’siin, joka aikaisemmin toimi melko UG-meiningeissä Raglanin koulun tiloissa keskustan ulkopuolella, mutta pari kuukautta takaperin oli ravintola avannut aivan Raglanin keskustaan ihanan pienen ravintolan, jossa söimme tällä(kin) kertaa useaan kertaan. Ravintola tarjoilee ns. ”fuusio-aasialaista”, eli eri tyyliin maustettuja bowleja, sushia ja nuudelikeittoa. Itse tykästyin eniten Sriracha Salmon Boxiin ja viimeisenä päivänä sticky chili-wingseihin, jotka olivat ehkä parhaimpia ikinä syömiäni!

Bridal Veil Falls-vesiputous. Vajaan 30 minuutin ajomatkan päässä Raglanista sijaitsee Bridal Veil Fallsin vesiputous, josta emme jostain syystä edes olleet viime reissulla kuulleet. Tällä kertaa lähdimmekin pienelle päiväretkelle vesiputoukselle, joka oli ehdottomasti pienen (noin 15min) patikoinnin arvoinen ja käppäily itse menomestoille onnistui hyvin myös lapsen kanssa. Jos reissaat Raglaniin, suosittelen ehdottomasti katsastamaan samalla reissulla putouksen! Myös reitti perille on kivaa maalaistietä farmien keskellä.

Ruapuken rannikkotie. Paluumatkalla Bridal Veil Fallseilta Raglaniin päätimme hetken mielijohteesta valita reitiksi kotimatkalle näköalareitin Ruapuken kautta. Reitti oli kiertelevine hiekkateineen lopulta monin verroin pidempi kuin olimme luulleet, mutta näköalojen puolesta ehdottomasti sen arvoinen. Aivan kreisit näkymät pitkin rannikkoa, maatiloja ja metsiä, jotka vaihtelivat nopeasti. Huom! Reitille kannattaa varata aikaa ja erityisesti bensaa. Reitillä ei nimittäin ollut käytännössä mitään, ei edes kenttää puhelimessa 😀

Raglanissa on aivan mielettömän ihania Airbnb-kohteita aina puumajoista tiny houseihin! Itse emme tosin moisessa yöpyneet, vaan vuokrasimme keskustan tuntumasta perinteisen yläkerta-asunnon omakotitalosta ihan jo siksi, että kuukauden reissu asetti oman budjettinsa majapaikoille, mutta jos haluaa hifistellä majoituksen suhteen, on se ehdottomasti Raglanissa mahdollista. Ja noin yleisesti ovat Uuden-Seelannin Airbnb:t ehdottomasti parhaimpia, joita olen koskaan nähnyt 🙂 Raglan on melko suosittu kohde ja majoituksia rajallisesti, joten yöpaikka kannattaa varata ajoissa.

Kävin useana aamuna lenkkeilemässä ympäri Raglania. Pari kertaa sataman ympäri ja sitten tuolla joella, sekä hiekkasärkillä ja lähimmällä rannalla. Aamulenkit ovat muuten ihan paras keino tutustua paremmin matkakohteisiin! Monet paikalliset uivat tuossa joessa keskustan tuntumassa, mutta kunnollista hiekkarantaa ei siis löydy kävelymatkan päästä. Lähin kunnollinen hiekkaranta taitaa olla Ngarunui beach noin 5min ajomatkan päässä. Ainiin ja hiking trackejä löytyy myös useita Raglanin alueelta.

 

Onko joku teistä käynyt Raglanissa? 🌴

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Waipu Cove ja farmstay-unelmaa

Saavuimme pari päivää sitten Raglanista Waipu Coveen Northlandiin. Teimme päätöksen tulla tänne melko viime tingassa ja taisimme taas varata majoituksen suunnilleen edeltävänä päivänä vai olikohan se kahta yötä aikaisemmin. Northland (eli Uuden-Seelannin pohjoisin kärki) oli omalla to-go-listallani ja erityisesti kaikkein pohjoisin kärki Cape Reinga, sekä 90 mile beach houkuttelivat. Tilanteen hieman muututtua noin yleisesti pähkäilimme aluksi, että tulemmeko Northlandiin ollenkaan ja pidimme toisena vaihtoehtona East Capea ja Gisbornea. Koska ajomatka molempiin on todella pitkä, päädyimme ottamaan ensimmäiseksi etapiksi Waipu Coven Northlandin itärannikolla, Aucklandin pohjoispuolella, jonne ajoimme vajaat 4 tuntia Raglanista. Buukkasimme mukavan näköisen Airbnb:n noin minuutin ajomatkan päästä Waipu Coven rannalta ja lopulta kävi ilmi, että majoituksemme oli aivan maatilan kupeessa. Jess!

En muista olinko edes sanonut täällä, mutta mainitsin aikaisemmin reissulla Tommille, että yksi NZ-unelmistani olisikin yöpyä täällä farmstay bnb:ssä, jotka siis ovat todella yleisiä ja kiva keino nähdä Uuden-Seelannin farmielämää. Siispä olin niin fiiliksissä kun saavuimme tänne! Aamuisin olemme bongailleet keittiön ikkunasta lehmiä parin metrin päästä ja eilen kävin käppäilemässä naapurin upean boutique farmstayn kulmilla katselemassa mustia lampaita. Majapaikkamme omistaja toi meille myös kennollisen tuoreita luomumunia naapurin tilalta. Haaveilen tällä hetkellä siitä, että jäisimme tänne vielä päiväksi tai pariksi tuonne naapurin luksus-farmstayhin 😀 Jokatapauksessa, suosittelen jokaiselle Uudessa-Seelannissa reissaavalle farmstay-yöpymistä edes yöksi tai pariksi. Meidän Airbnb-majoituksemme on tämä ja naapurin boutique farmstay tämä. Ainiin ja kun rekisteröidyt Airbnb:hin tämän linkkini kautta, saat 30€ alennuksen ensimmäisestä yöpymisestä.

Kreisiä ajatella, että tämä taitaa oikeasti olla ensimmäinen kertani aikuisiällä missään maatilalla! Ei sillä, etteivätkö maatilat kiinnostaisi, vaan maatilakulttuuri Suomessa on kovin erilaista, enkä äkkiseltään edes keksi syytä, miksi olisin kotona maatilalla vieraillut. Karjan kasvattaminen täällä pohjoissaarella on ainakin todella yleistä. En ole asiantuntija, mutta näin mututuntumalla voisin kuvitella, että karjan tehotuotanto on täällä huomattavasti harvinaisempaa kuin Suomessa ja panostus on enemmänkin pienten maatilayrittäjien ”vapaalaiduntamisessa” (okei, onko tämä edes sana :D).

Waipu ja Waipu Cove ovat luultavasti pienimmät kylät, joissa olemme täällä tähän mennessä majailleet. Ravintoloita on vain pari hassua ja kaupat harvassa, mutta eipä ole haitannut. Eilen satoi ajoittain ja sään kirkastuttua illalla lähdimme koko perhe Waipu Coveen rantsuun. Itse ehkä pidän rannasta täällä eniten kaikista Uuden-Seelannin rannoista. Vesi on melko lämmintä, hiekka vaaleaa ja maisema taustalla häämöttävien saarten osalta todella kauniita. Pieni pääsi taas harjoittelemaan surffauksen alkeita, noin muuten juoksinkin tämän perässä ympäri rantaa, heh. Illalla katselin terassilta tähtitaivasta, joka on täällä aivan upea! Ja erityisesti täällä maatilan kupeessa, jossa valosaastetta ei ole käytännössä ollenkaan. Wau!

Huomenna lähdemme siis täältä ja edelleen on hieman avoinna, että mihin seuraavaksi. Tilanne lentojemme kanssa varmistuu siis huomenna, jonka jälkeen teemme päätöksiä paluun suhteen.

 

Onko joku teistä yöpynyt farmstayssä?

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Kotiinpaluuta ja koronamietteitä

Huhhei, eipä tältä viime päivien korona-kaaokselta ole voinut välttyä edes täällä toisella puolella maapalloa. Oikeastaan en ole juurikaan muuta osannut tässä edes miettiä kuin tätä koronatilannetta, vaikka ennen näitä viimeisimpiä käänteitä mietin jo uutisten blokkaamista muutamiksi päiviksi. Jotenkin keskittymiskyky on ollut täysin nollissa viime päivinä, vaikka kuinka haluaisi pitää yllä täällä blogissa ns. normaalia arkea, postailla matkajuttuja ja muuta, tuntuu se kieltämättä kovin väärältä. Huolimatta siitä, että elämä tosiaan jatkuu, vaikka korona jyllääkin.

Moni onkin Instassa kysellyt, että mitä aiomme tehdä ja palaammeko kotiin aikaisemmin? Viimeiset kolme päivää tai heti UM:n tiedotteen julkaisun jälkeen olemme seuranneet lentoyhtiöiden tilannetta ja kytänneet päivityksiä omien lentojemme suhteen. Odotamme parhaillamme lentolippumme välittäneeltä matkatoimistolta kuittausta mahdolliseen aikaistamiseen, itse lentoyhtiön kanta taas oli, että meidän tulisi odottaa vielä muutama päivä lentojen vahvistumista ja tehdä päätös lentojen aikaistamisesta sitten. Kuulemma lentoja ei saisi heidän päästään muuttaa maksutta ennenkö vahvistus lentojen perumisesta tulee. Tästä samaisesta syystä emme ole vielä varanneet mitään majoituksia seuraavien 3 yön jälkeen, koska jatko sen jälkeen on totaalisen auki. Siihen saakka yritämme elää päivä kerrallaan mahdollisimman normaalisti täällä. Jos vielä vajaa viikko sitten olimme täällä aivan hyvillä mielin, niin onhan se kieltämättä muuttunut tilanteen mentyä odottamattomaan suuntaan. Voin vain kuvitella miten kaikki mietityttää teitä siellä Suomessa.

Aivan suoraan sanottuna en ole viime päiviin asti kokenut matkamme keskeyttämistä kenenkään eduksi. Jos suositellaan välttämään kaikkea matkustamista (nyt siis myös täällä NZ:n päässä ja btw myös Cookinsaaret sulkivat juuri rajansa), en näe millään muotoa meidänkään eduksemme sitä, että matkaisimme kenties ns. pahimmalla hetkellä yhtään mihinkään tai yleisesti kohteeseen, jossa tilanne on huomattavasti pahempi kuin mitä täällä. (Vaikkakin tilanne elää jatkuvasti myös täällä, tänään julkaistun tiedon mukaan on tapauksia todettu nyt 28 ja mielestäni Uuden-Seelannin viranomaiset ovat olleet muutenkin melko ripeitä toimenpiteiden kanssa, ehkäpä täällä ei haluta tehdä samoja virheitä kuin monessa muussa maassa). Uusiin superkalliisiin tuhansien eurojen lentolippuihin investointi ei tällä hetkellä oikein inspaa, joten seuraavien muutaman päivän suunnitelmana on tarkkailla tilannetta täältä, silläkin riskillä, että lentoreitteihin tulee radikaaleja muutoksia. Oikeastaan aivan viimeinen asia, jota tällä hetkellä toivoisin, olisi lentää yhtään mihinkään. Social distancing Uuden-Seelannin pikkukylissä kuulostaa näitä kahta verratessa huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta. Alkuvuoden useiden viikkojen flunssakierteen ja parin viikon takaisen influenssan (ja negatiivisen koronatestin) jälkeen en rehellisyyden nimissä haluaisi ottaa itselleni tai lapselleni minkään sortin riskiä koronan saamisesta. Jos tässä halutaan minimoida riskejä, niin tämä on nimenomaan sitä.

Olemme myös asennoituneet siihen, että jos tilanne sen vaatisi, olemme varautuneita jäämään tänne pidemmäksi aikaa. Niin kauan kun on kyse viranomaisten suosituksista (ei siis vielä toistaiseksi pakottavista määräyksistä), koen jokaisella aikuisella ihmisellä olevan valmiudet arvioida se, mikä omalla kohdalla on tämmöisessä tilanteessa se paras mahdollinen vaihtoehto. Eli lähteäkö sitten tänään vai vasta muutaman päivän päästä. Mikäli olisimme monessa muussa maailman kolkassa tai huonon terveydenhuollon maassa, olisi tilanne huomattavasti eri, mutta tällä hetkellä koen Uuden-Seelannin olevan paikka, jossa meidän on turvallista tarkkailla tilanteen etenemistä. Se mikä tässä tuottaa päänvaivaa, on tietysti tilanteen eläminen ja jatkuva epävarmuus, päivä kerrallaan-hengessä. Itse luotan siihen, että tilanne Suomessa saadaan varmasti pian hallintaan. En henkilökohtaisesti jaksa uskoa, että eläisimme vielä parin kuukauden päästä poikkeustilassa, mutta kuten sanoinkin ja me kaikki tiedämme- tilanne elää, eikä kukaan tiedä mitä tapahtuu viikon päästä tai edes huomenna.

Jos pääsemme palaamaan normaalisti kotiin ensi viikolla alkuperäisen matkasuunnitelman mukaisesti, olen varautunut henkisesti tulevaan kahden viikon karanteeniin ja oikeastaan jopa odotan sitä, heh. Viikko perheen kesken kotosalla pitkään nukkuen, chillaten, käsitöitä tehden ja Netflixin parissa, voisihan sitä huonomminkin mennä. Jos saan paljastaa, olen oikeastaan koko talven kaivannut maailman eniten juuri viikkoa-paria, joina voisin vain rauhassa oleskella kotona ilman stressiä mistään. Kuukauden reissun jälkeen tuntuu koti varmasti myös pitkästä aikaa maailman kivoimmalta paikalta.

Asia, josta (minäkin) olen koko homman suhteen ollut erityisen huolissani, on pienyrittäjien tilanne tässä ennalta arvaamattomassa ja poikkeuksellisessa tilanteessa. Olen täällä vitsaillut miehelle, että olen kotiin paluun jälkeen todennäköisesti melkolailla työtön yrittäjä ja kirjaimellisesti työtön ensimmäistä kertaa elämässäni. Jep. Kyllähän tässä melkolailla ahdistaa jo näin etukäteen. Täytyy sanoa, että vaikka lomautukset ja YT-neuvottelut ovat aivan yhtälailla p*rseestä niin olisin itse henkilökohtaisesti huomattavasti rauhallisemmin mielin jos olisin nyt tai ollut viimeisen vuoden aikana palkkatöissä. Tietysti yrittäjyydessä on aina riskinsä, mutta tällä kertaa on tilanne tuottanut harmia erityisesti niille pienyrittäjille, jotka ovat muutenkin toimeentulon suhteen haavoittuvimmillaan. Lähipiirissäni on useita freelancereitä, taiteilijoita ja muita pienyrittäjiä, joiden kohdalla tuleva on tällä hetkellä harvinaisen auki 🙁 Jos minulta kysyy, niin tämä jos mikä on viimeinen todiste siitä, että perusturva olisi ehdottomasti kaikkien etu, joka vastaavanlaisissa tilanteissa auttaisi monen pahimman ahdingon yli.

Jos haluan jotenkin vetää yhteenvedon koko hommasta niin jostain syystä haluan uskoa, että kaikella on tarkoitus ja kaiken tämän jälkeen osaamme vähintään ajatella asioita uudesta perspektiivistä tai uutena alkuna, kuten eräs lukijani asian hyvin ilmaisi. Viimeistään tämä ehkä opettaa meille arjen kiireestä, elämän prioriteeteista tai arvostamaan niitä arjen pieniä, kenties itsestäänselviä asioita. Kun jupakasta selviää, osaamme olla yhä kiitollisempia kaikesta siitä, mitä meillä on.

 

Yritän pakertaa kasaan niitä muutamia lupaamiani postauksia. Tässä on ollut hieman tosiaan pasmat sekaisin kaiken kanssa, joten olen unohtanut nekin aivan tyystin 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.

Uusi-Seelanti: Ensimmäinen etappi Waihi Beachillä

Saavuimme maanantaina Rarotongalta takaisin Aucklandiin 4 tunnin lennon jälkeen. Suuntasimme suoraan kentältä hakemaan vuokra-autoamme ja suuntasimme auto täynnä matkatavaroita tänne Waihi Beachille kahden tunnin ajomatkan päähän, joka oli itseasiassa yksi etapeistamme vuoden takaisella Uuden-Seelannin reissulla. Hassua kyllä, ei Waihi Beach oikeastaan edes lukeutunut matkasuunnitelmiimme tällä kertaa, mutta aaltoennusteiden muututtua, teimme melko nopealla aikataululla muutoksen suunnitelmiimme ja päätimme suunnata Raglanin sijaan ensin tänne Waihille.

Poikkeuksellista kyllä, emme tällä kertaa olleet Uuden-Seelannin osalta lyöneet lukkoon mitään tai edes varanneet ennalta ainuttakaan majoitusta. Haha, taitaa oikeastaan olla ekoja kertoja ikinä reissatessani kun varailen majapaikkaa samana aamuna kun saavumme kohteeseen. Ennen tämmöinen viime tingassa suunnittelu jopa ahdisti ja halusin aina, että kohteet ja majoitukset ovat hyvissä ajoin ennalta harkittuja, mutta viime vuoden pidemmän reissun jälkeen olen huomannut suhtautuvani yhä rennommin tämmöisiin hetken mielijohteesta-reissailujuttuihin. Huomenna suuntaammekin viikoksi Raglaniin ja sen jälkeen on ainakin näillä näkymin tarkoitus kierrellä loppuaika Northlandiä, mutta mitään tarkkaa suunnitelmaa emme vielä ole reitin suhteen tehneet.

Waihi Beach on pieni parin tuhannen vakituisen asukkaan rantakylä Bay of Plentyssä Uuden-Seelannin Pohjoissaaren Coromandelin niemen juurella. Viime vuonna tykästyimme Waihi Beachillä juurikin rentoon pienen kylän meininkiin, rauhaan ja pitkään hiekkarantaan. Surffi on täällä vahvasti läsnä, joka toki on oleellinen syy siihen, miksi alunperin edes löysimme koko paikan, heh. Omasta mielestäni Uuden-Seelannin parhautta ovat erityisesti juuri nämä rennot pikkupaikat ja kylät, joissa kiireestä tai edes liikennevaloista ei ole tietoakaan. Juuri tämmöiseen paikkaan voisin helpostikin muuttaa ja itseasiassa se olisikin yksi haaveistani!

Nämä kaksi päivää olemme lähinnä hengailleet. Herättyämme seitsemän jälkeen olen juonut terassilla aamukahvia Tommin ollessa surffaamassa ja naperon puuhastellessa omien aamuleikkiensä kanssa. Sää on ollut täällä meille varsin passeli, lämmin muttei kuitenkaan liian kuuma. Lämpöasteita on ollut päivisin noin +22-24c, käytännössä eletään täällä Pohjoissaarella nyt loppukesää ja pahin lomakausi on jo päättynyt. Ajankohtana onkin tämä osoittautunut hyväksi myös sen osalta, ettei missään ole juurikaan ruuhkaa ja majoituksissa hyvin tilaa, vaikka jättäisikin viime tinkaan.

Päivällä olemme käyneet rannalla kävelemässä ja hiekkarantaahan täällä riittää käppäiltäväksi kilometrikaupalla! Tänään oli tarkoitus käydä katsastamassa eräs luontopolku rannan tuntumassa, mutta emme sitten ehtineetkään pienen sadekuuron yllättäessä aamupäivällä, joten päädyimme lähtemään puolen tunnin matkan päähän sisämaahan Paeoran kylään, jonka läpi ajoimme tänne tullessamme. Itseasiassa ajoimme tuon samaisen kylän läpi myös vuosi takaperin, jolloin ihastelin jo ensimmäisen kerran kaikkia kivoja antiikkikauppoja, joita päätimme käydä katsastamassa. Kylä kutsuu itseään Uuden-Seelannin ”antiikkikaupungiksi”, joka on melko osuva kuvaus. Hauska kokemus, vaikkakin muutamasta kaupasta tuli pienet creepy-vibat. Jouduin hillitsemään itseäni, etten olisi ostanut ties mitä antiikkisia simpukkakoristeisia säilytys- ja korurasioita 😀

Palatessamme takaisin Waihille suuntasimme lounaalle rannassa sijaitsevaan Flat White-ravintolaan, joka on sijainniltaan aivan täyden kympin paikassa aivan rannan tuntumassa. Jostain syystä emme viimeksi käyneet Flat Whitessa ollenkaan ja vaikka paikka ihan kiva olikin, meinasimme saada jonkin sortin hermoromahduksen kärpästen invaasiosta, joka selkeästi oli jostain ihmeen syystä tuolla käynnissä ja josta meitä varoiteltiin jo ravintolaan saapuessamme. En ole oikeasti koskaan ollut ravintolassa, jossa olisi pörrännyt yhtä monta kärpästä. Kun kerron, että meidän ja ruokamme ympärillä pörräsi syödessä vähintään about 10 kärpästä, en liioittele ollenkaan. Haha. Itsehän en voi sietää kärpäsiä muutenkaan silloin kun syön 😀

Tommi suuntasi lounaan jälkeen asioille ja lähdin naperon kanssa leikkimään rannalle, lopulta kävelimme sitä kautta rantaa pitkin takaisin majoituksellemme. Draamaa ei reissustamme puuttunut, juuri päästyämme matkarattaidemme ja kaikkien tavaroiden kanssa hiekalta tielle, huomasi poika lemppari-dinonsa jääneen jonnekin ja pienessä paniikissa lähdimmekin takaisin rannalle etsimään sitä. Epätoivo meinasi jo iskeä puolen tunnin etsinnän jälkeen, kunnes ihmeen kaupalla löysimmekin dinon eräästä kohdasta, jossa hetken leikimme tuolla noin 300 metrin rantapätkällä. Huhheijaa! 😀

Tämmöistä siis tänään! Lisää NZ-juttuja myöhemmin 🌈

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.