Mitäs tähän viikkoon? Olen viime viikosta saakka hoitanut kotona pientä flunssapotilasta, jonka vuoksi blogijutut ja omat hoidettavat hommat ovat yllättäen jääneet toissijaisiksi. Kun lapsi sairastuu, niin sille ei tietenkään voi mitään ja tällöin on yksinkertaisesti peruttava omat menot, laitettava omat jutut sivuun ja keskityttävä pienen hoivaamiseen, joka on tärkeintä <3 Näihin kahteen edelliseen viikkoon on mahtunut kertakaikkisesti niin paljon sairastelua ja ihme pöpöjä, että toivon todella tämän olevan hetkeksi tässä. Oikeastaan arkemme on ollut enemmän tai vähemmän köhää ja nuhaa siitä lähtien kun palasimme Suomeen, nyt tietenkin vielä elellään kevään pahinta infektiokautta kun on varsinainen kirjo kaikkia ah-niin-ihania pöpöjä liikkeellä.
Ennen loppuviikon Balin reissua olisi tarkoitus vielä hoitaa muutamia työjuttuja finaaliin, käydä vaihtamassa valuuttaa ja tottakai aloittaa myös pakkaaminen, haha. Eilen otin naperon mukaan ja kävimme kauppareissulla samalla myös äänestämässä ennakkoon. Tämä on itseasiassa ainakin muistaakseni ensimmäinen kertani ikinä, kun käyn äänestämässä ennakkoon. Olen aikaisemmin aina ollut varsinaisena äänestyspäivänä kotona, raahautunut silloin äänestysuurnalle ja seurannut illalla tilannetta jännityksellä telkkarista. No, tajusin olevani tänä vuonna ensi sunnuntai vaalipäivänä reissussa, mutta täytyypi tutkailla vaalitulokset tänä vuonna sitten netistä 🙂
Olen aikaisemmin usein käsitellyt vaaleja ja äänestämisen tärkeyttä blogissa. En tätä ennen muistanut koko hommaa tässä flunssan ja muiden askareiden ohella, mutta ajattelin tänään kirjoitella aiheesta lyhyesti. Viime eduskuntavaaleissa annoin ääneni Kokoomuksen Fatbardhe Hetemajlle, osittain siksi, että tämä on muutaman eri ystäväni tuttu ja tiesin sitä kautta äänestäväni oikeasti pätevää osaajaa, joka ajoi tuolloin esimerkiksi syrjäytymisen vastaista työtä. Tuolloin äänestin ensisijaisesti ehdokasta, en puoluetta, vaikka jo tuolloin muistan tätä dilemmaa kovasti pohtineeni ja olin vahvasti kallistunut toiseen suuntaan noissa vaaleissa.
Tässä vuosien varrella on ajattelumaailmani muuttunut ja suunta mihin Suomi on muutaman vuoden (tai oikeastaan sanotaanko näiden kahden kauden) aikana politiikan suhteen lähtenyt kallistumaan, ei oikein enää istu omaan arvomaailmaani samalla tavalla. Tottakai tiedostan, ettei talouskasvua saada, jos palveluita lisätään, mutta omasta mielestäni on tällä kaudella leikattu aivan yksinkertaisesti vääristä asioista. Valtio velkaantuu ja tottakai täytyy veronmaksajia saada lisää, mutta en usko, että esimerkiksi koulutuksesta leikkaaminen tai esimerkiksi hyvinvointiin tai tasa-arvoon tähtäävän ennaltaehkäisevän työn aliarvioiminen on siihen oikea ratkaisu. Omat fiilikseni tällä hetkellä Suomen päätöksenteosta ovat lähinnä seuraavanlaiset: Panostetaan ehkä pitkässä juoksussa melko epäolennaisiin ja epäkestäviin aiheisiin, sekä on keskitytty liikaa korjaamaan aiemman hallituksen sotkuja. Suoraan sanoen tuntuu, että melkeinpä kaikessa on menty päätösten suhteen huonompaan suuntaan.
Vaikka monista puolueista löytyykin erinomaisia ehdokkaita, en silti halua enää antaa ääntäni vain ehdokkaalle, vaan puolueelle. Koska loppupeleissä jälkimmäinen on se, joka ratkaisee. Edellisissä vaaleissa ei ehdokkaani päässyt sisälle eduskuntaan, mutta puolue sai ääneni tästä huolimatta. Tänä vuonna palloilin parin eri puolueen välillä. Ensin harkitsin erästä SDP:n ehdokasta, kunnes loppupeleissä päädyin äänestämään Vihreiden ehdokasta. Se mitä itse ajattelen, on että nykypäivän ja tulevaisuuden Suomi tarvitsee nimenomaan uusia tuulia, ympäristöasioiden edelläkävijyyttä maailman mittakaavassa ja ennen kaikkea hyvinvointia meille suomalaisille. Tasa-arvoa esimerkiksi perhevapaiden uudistamisella, kannustamista ympäristöystävällisiin elämäntapoihin ja perustulon takaaminen kaikille. Erityisesti näin yrittäjä on asioita alkanut ajatella aivan eri kantilta ja todennut, että esimerkiksi juuri perustulo voisi toimia tehokkaana kannustimena yrittäjyyteen. Madaltaa kynnystä yrityksen perustamiseen ja näin ollen pitkällä tähtäimellä luoda tulevaisuudessa lisää innovatiivisia työpaikkoja. Sitä tänne nimittäin tarvitaan! Suomalaiset ovat tunnettuja innovatiivisuudestaan, joten mielestäni tämä on koulutuksen ohella aivan ehdottomasti asia, johon pitäisi panostaa.
Minulla on melko vahva mielipide mitä tulee äänestämiseen. Äänioikeuden käyttämättä jättäminen kertoo aivan suoraan sanottuna välinpitämättömyydestä. Anteeksi, sanoin sen nyt ääneen. Ihan oikeasti, vaikka joku ajattelisikin, ettei ”yhden ääni merkitse mitään”, yksinkertaisesti keksi ketä tai mitä puoluetta äänestäisi, on tärkeintä, että äänestää. Sitä, joka on lähinnä itselleen tärkeitä asioita. Väittääkö joku muka, ettei oikeasti ole mitään mieltä yhteiskunnallisista asioista tai ettei yhdenkään puolueen riveistä löytyisi ehdokasta, joka kannattaisi itsellesi tärkeitä asioita? En usko! Oikeastaan en keksi itse ainuttakaan hyvää syytä siihen, miksi ei pitäisi äänestää. Erityisesti nyt.
Tilastojen mukaan pienituloisten äänestysaktiivisuus on huomattavasti alhaisempaa, kuin esimerkiksi keski- tai korkeatuloisten. Heidän, keiden näin omasta näkökulmastani pitäisi erityisesti käyttää äänioikeutensa. Ei ne jupinat kotisohvalta paljoa auta asiaa, vaan äänioikeuden käyttäminen. Mikä saa minut todella vihaiseksi on se, että asioita kritisoidaan ja päätöksistä valitetaan suuntaan tai toiseen, eikä edes nähdä sitä vaivaa, että äänestäisi! Silloin on jokaisella kansalaisella oikeus sanoa laittaneensa tikkunsa ristiin meidän kaikkien puolesta. Mikäli ei vaivaudu äänestämään, ei mielestäni ole myöskään oikeutta kritisoida mitä tulee poliittisiin päätöksiin tai leikkauksiin. Jos edes 1/3 niistä, jotka ovat aikaisemmin jättäneet äänensä antamatta, raahautuisivat tästä eteenpäin uurnalle, voisi vaalitulos olla hyvinkin erilainen, kuin koskaan ennen.
Jos täytyisi sanoa asia yhdessä lauseessa aivan kuten ajattelen: Äänestämättä jättäminen ei ole anarkiaa, vaan yksinkertaisesti välinpitämättömyyttä tärkeisiin, meitä kaikkia koskeviin päätöksiin. Piste. Tämä on oma henkilökohtainen mielipiteeni. Ja noin yleisesti, ei politiikassa ole oikeaa tai väärää, nämä ovat puhtaasti mielipideseikkoja, kiinni yksilön omasta arvomaailmasta, kenties perhetaustasta, koulutuksesta ja omista elämänkokemuksista. Kaikessa on aina ne kaksi puolta. Siksi en itse henkilökohtaisesti halua väitellä siitä, mitä tai ketä pitäisi äänestää, koska pääasia on, että äänestää ja on itse tyytyväinen valintaansa.
Oletteko jo löytäneet ehdokkaan, jota aiotte äänestää? ✨
Entä äänestättekö yleensä ennakkoon vai vasta virallisena vaalipäivänä?
Kuvat Jutta
Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 15 kommenttia.
