Ensimmäinen yö unikoulua..

Roudasimme eilen futonin alakerran huoneeseen, nimittäin ensimmäinen yö unikoulua nyt takana.. Huhhuh. Jos joku kertoi sen sujuvan yllättävän vähällä huudolla, niin ei meidän kohdalla ainakaan. Kuuntelin aikalailla tuntitolkulla alakerrasta huutoa kun napero ei vaan suostu nukahtamaan  omaan sänkyynsä. Tai siis sanotaanko, että jos nukutuspuuhat alkoivat klo 21 tienoilla, niin huusi poika vielä  puolenyön maissakin ja välissä oli ehkä 30min unta siinä välissä.

Useaan otteeseen meinasin paukata ylös ja keskeyttää koko homman, mutta eihän se nyt niinkään mene.. Tai siis luulisi ainakin, että mitä  vanhempi vauva on, sitä hanakampaa tuo protestointi. Joskushan niistä yösyötöistä on pakko päästä eroon! Arvasin, että tälle yhdelle ”tissiaddiktille” tulee olemaan erityisen kova paikka. Heräilyitä oli loppupeleissä kai noin 4-5 luokkaa ja ekan huutopätkän jälkeen olivat valvomiset kai semmoista 15min luokkaa.

Joten unikoulun vuoksi onkin nyt tällä kertaa joutunut koko perhe valvomaan. Toivottavasti ensi yö parempi! Ymmärrän kyllä miksi joskus suositellaan, että äiti lähtisi jopa kokonaan pois kotoa unikoulun ajaksi (tai siis öiksi), meneehän se ”nuku sinä nyt kerrankin tämä yö”-idea vähän kyllä mönkään 😀 Monet varmasti sortuvat näissä kohdin siihen vanhaan kaavaan. Kokeillaan nyt kuitenkin vielä, sinnikkyyttähän tässä tarvitaan ennen kaikkea! Onhan se eka yö varmasti pahin ja ainakin toivon mukaan ei olla ainoita, keillä tuo ei mennyt ihan sormia napsauttamalla.

Tekniikkana oli kokeilussa ainakin tassuttelu, (ei vissiin kovinkaan toimiva vaihtoehto meillä…) sekä yleisesti vauvan rauhoittelu ja sitten omaan sänkyyn siirtäminen. Jostain syystä siellä pinniksessä ei vaan tunnuta viihtyvän. Eipä toisaalta ihmekään kun ei ihan kauheasti ole siellä öitä edes viettänyt. Perhepeti on muutenkin osoittautunut viimeaikoina hasardiksi vaihtoehdoksi. Pojan vieressä nukkuessa kun tarvitsee olla aina tavallaan varuillaan, ettei toinen lähde paukkaamaan sängystä yli laidan. Tietty poika nukkuu aina meidän välissä ja muutenkin siirsin sängyn seinää vasten Tommin matkan ajaksi, mutta eihän joka kulmaa voi alkaa blokkailemaan.

Itse tosin nukun aina nykyään niin koiran unta, että herään aina kun pienikin herää, mutta silti olen pari kertaa herännyt siihen kun toinen on lähtenyt könyämään kohti sängynpäätyä! Miten te estätte, ettei lapsi putoa? Vai luotatteko vain siihen, että heräätte siinä kohdin kun toinenkin herää? Eihän ongelmaa ole enää sitten kun lapsi osaa itse könytä sänkyyn ja pois, mutta vielä ei kyllä ole siitä tietoakaan.. Lisäksi T nukkuu huomattavasti minua sikeämmin, joten mitäs jos en olekaan aamulla heräämässä kun poika herää? Siksi se omaan petiin nukuttaminen olisi myös tässä kohdin hyvä juttu.

Jos täytyy hakea positiivisia puolia, niin ainakin aamupuuro maistui heti herätessä ihan eri tavalla! Ja mainitakseni, niin ollaan ennen unikoulua nukutettu poika muutaman kerran päikkäreille saman kaavan mukaan, joka on kylläkin sujunut vähemmällä huudolla, vaikkei kyllä sekään mitenkään sormia napsauttamalla. Onhan tämä uusi muutoksen paikka myös vanhemmille kun täytyy opetella uudet rutiinit arkeen.

Vähän jänskää seuraava yö. Toivottavasti sen jälkeen helpottaisi!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 23 kommenttia.

Uusia tuulia arkeen

Heti alkuun, ihanaa äitienpäivää kaikille äideille Itselleni tänään on tärkeä päivä, nimittäin ensimmäinen äitienpäiväni! Maailman paras asia on olla äiti ihanimmalle pienelle pojalle, se on lahjoista parhain. Onhan tämä äitiyskin tietyllä tavalla melkoinen ”elämänkoulu”, jos selviää siitä niin selviää kyllä melkeinpä mistä tahansa 😀 Melkoiselta lottovoitolta tuntui myös saada Tommi vihdoin reissusta kotiin..

Juttuhan on niin, että meidän perheessä on nyt isän vuoro hetki kokeilla tätä kokopäiväistä kodin pyörittämistä. Se tarkoittaa tietty sitä, että saan itse hetkisen hengähtää ja miettiä vähän muita asioita. Tavallaan siis viettää kesälomaa! Tai no, yleisesti lomaa. Enhän ole lomaillut sanan varsinaisessa merkityksessä yli vuoteen. Kyllä äitikin tarvitsee lomaa ja lepoa, kivasti kun on tässä kotona ollessa kertynyt lomapäiviäkin jemmaan.

Tämä loma tarkoittaa tietysti (ainakin toivon mukaan) myös vaihtelevuutta tänne blogiin. Yritän nimittäin pitkästä aikaa panostaa mm. tyylijuttuihin, asuihin ja sen semmoisiin asioihin, jotka eivät ole ihan ensimmäisenä pyörineet mielessä täällä kotona nuhjuverkkareissa vaavin kanssa hengaillessa.

Mulla on kesäksi muutamia suunnitelmia, tuntuu niin ihanalta ja helpottavalta päästä pitkästä aikaa miettimään jotain aivan muita asioita. Niin, ettei se arki pyöri ihan kaiken aikaa sen ympärillä, milloin vauva on viimeksi syönyt, kauanko on edellisestä vaipan vaihdosta, onko kassissa nyt varmasti mukana kaikki tarpeellinen muutaman tunnin kaupunkireissulle.. You know.

Pitkään nautin tästä kotielämästä, mutta kuten jo pariin otteeseen olen täälläkin todennut, en kyllä itse jaksaisi pyöriä kotiympyröissä vuositolkulla. Ainakaan yhteen menoon. Onneksi ei tarvitsekaan. Äitejä on erilaisia, eikä kenenkään ole pakko viettää kolmea vuotta kotona lunastaakseen vuoden äiti-mitalin. Se ei tee kenestäkään huonompaa, oli sitten kotona puoli vuotta tai viisi vuotta.

Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee, loppupeleissä siitä ei kuitenkaan ole muuta kuin haittaa jumittaa vuodesta toiseen kotona hoitamassa lastaan, jossei se tuota mitään muuta kun pahaa mieltä ja ahdistusta. Tiedättekö mitä tarkoitan? Perheen hyvinvointi lähtee kuitenkin onnellisista vanhemmista. Mielestäni pitäisi muutenkin kannustaa isiä jäämään enemmän kotiin hoitamaan lasta äidin palatessa työelämään. Onhan se viime vuosina yleistynytkin, mutta toivottavasti yleistyykin vielä enemmän, jotta pikkuhiljaa päästäisiin siitä vanhanaikaisesta ajatuksesta, että äitien homma on olla kotona hoitamassa lapsia ja kotia.

Itse kaipaan kuitenkin niitä aikuisia sosiaalisia kontakteja ja sitä, että saan välillä miettiä ihan aikuisten juttuja ilman toisen kiljumista korvassa tai kiinni lahkeessa. Ei sillä, etten haluaisi viettää aikaa pikkuisen kanssa, päinvastoin! Välillä kuitenkin kaipaa vaihtelua ja illat, sekä viikonloput ovat edelleen pyhitettynä perheelle.

Ihanaa sunnuntaita äideille ja kaikille muillekin!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Härdelliä

Viime päivät ovat olleet kyllä yhdenlaista härdelliä. En ole ehtinyt tai oikeastaan kyennyt tännekään kovin aktiivisesti (tai siis ollenkaan..) postailemaan, pahoittelut siitä. Toivon mukaan saadaan pian korjausliike tähän, siihen saakka mennään vähän harvemmalla postaustahdilla. Olen nyt yli vuoden postaillut tänne lomia lukuunottamatta todella tiiviiseen tahtiin, aikalailla päivittäin. Ja sitten yhtäkkiä tulee aivan totaalinen katkos kun ei vaan pysty tai ehdi. Blaah. Kerron vaikka sitten myöhemmin mistä on ollut kyse.. Sillä välin onkin ollut vähän aktiivisempaa Instan (@iines) ja Snapin (wp_aaltonen) puolella 🙂

Vauva-arjessa kun kaikki (yllättäen) menee vauvan ehdoilla ja arki on muutenkin huonosti ennakoitavissa. Jos monilla tutuilla on mennyt homma niin päin, että arki on alkanut tuntua helpommalta siinä vaiheessa kun vauva on isompi, liikkuu itsekseen ja sitä rataa, on asia omasta mielestäni täysin päinvastoin. Tai siis vielä muutama kuukausi sitten napero viihtyi hetkisen omien lelujensa parissa, mutta nyt.. eheiii.

Päivät onkin siis aikalailla sitä, että toista täytyy olla aikalailla jokainen sekunti vahtimassa, koska tämä poika on melko villi tapaus! Vain ja ainoastaan kaikki mikä ei ole omaa ja sallittua kiinnostaa, ihan jatkuvasti on  päästävä tutkimusmatlkalle niihin juttuihin, joihin on sanottu ainakin tuhat kertaa, että EI 😀 Oikeasti tuhat. Tai siis varmasti kaikki vauvat nyt ovat uteliaita, mutta jotenkin ei vaan uskalla jättää toista hetkeksikään valvomatta.

Ihan mammana 😀

Tietysti ollaan tulpattu olohuoneesta kaikki pistorasiat ja evakoitu johdot siinä määrin miten mahdollista, mutta aina tulee jotain. Viime viikolla käänsin katseen pois ehkä 10 sekunniksi, niin poika oli onnistunut repimään meidän keittiön sähköpatterin seinästä irti. Joten ehkä tiedätte mitä tarkoitan, koska tuo oli vain yksi esimerkki! 😀 Sitten päälle ehkä se pari tuntia raivoamista päivässä ja yhdet 30min päikkärit, niin voin sanoa että on mamma ”hieman” nuutunut illalla! Kaihtimien narua ylösalas vetäessä saattaa viihtyä kylläkin mainiosti hetkisen, sitä en ole kieltänytkään 😀

Eilen tapahtui kylläkin ihmeitä ja tämä Vili Vilperi nukkui yli 2h päikkärit! Ja oli sen jälkeen aivan, kuin uusi vauva. Pelkkää hymyä. Mikä siinä on, ettei niillä päikkäreillä malteta nukkua, vaikka selvästi on väsynyt..? Noh, eilen vietettiin muutenkin about 95% päivästä pyjamassa, koska.. miksi ei? Ei vaan nyt jaksanut ottaa stressiä ja päätin, että vietetään melko chilli maanantai. Tänään on kyllä pakko ryhdistäytyä!

Pahoittelut niille, joita ei teistä nämä vauvajutut oikein kiinnosta.. Täällä blogissa on nimittäin ollut niitä lähiaikoina melko reippaasti! Enkä missään nimessä tahdo blogin muuttuvan vain mammablogiksi. Haluaisin vaihteeksi postailla muitakin juttuja ja lupaankin niin tehdä heti vain, kun ehdin. Inspis on ollut tänne ”hieman” hukassa siis siksi kun en yksinkertaisesti ole oikein ehtinyt oikein miettimään mitään omia juttujani, saati sitten esimerkiksi kuvailemaan.

Tajusin eilen muutenkin,  että blogissa on jo useamman viikon ollut melko reippaasti vain iphone-kuvia, en muista milloin olisin viimeksi kuvannut näin ahkeraan puhelimella 😀 Jokatapauksessa, onneksi Tommilla alkaa ensi viikolla lomaa, niin hellittää! Ja tarkoitus ei ollut missään nimessä valittaa tästä hektisestä arjesta, kaikelle ei nyt kuitenkaan ole ollut aikaa tällä viikolla.

Palataan kuitenkin taas!

 

Muistuttaisin myös, että -20% alekoodi IINES on voimassa vielä tänään ja huomenna (10.5 saakka) ihanista Ideal of Swedenin kännykkäkuorista 🙂 Postaus kuorista täällä.

Sisältää kaupallisen linkin.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Mitä meidän arkeen kuuluu?

Huomenta! Illalla mulla vilisi taas pää täynnä ideoita, mistä tänään kirjoittaisin, mutta yön aikana on jotenkin jännästi taas päässyt kaikki unohtumaan. Pitäisi aina muistaa kirjata kaikki ylös. Kai se liittyi jotenkin näihin meidän öihin sun muihin, olen ollut lähiaikoina todella hajamielinen! Enää kuitenkin pari viikkoa niin alkaa meillä se unikoulu. Juuri joku aika taaksepäin juttelin erään ystäväni kanssa, kellä on suunnilleen samanikäinen vauva. Heillä kun juuri käytiin unikoulu läpi ja ilmeisen hyvin tuloksin. Toivon kovasti, että meillä sama juttu! Jotenkin en toisaalta edes ole jännittänyt, että miten se menee.

Itseasiassa niissä yöhulinossa on nyt menty vähän parempaan suuntaan. Saan välillä toisen nostettua illalla omaan pinnikseen (jos tohdin) ja yösyöttöjäkin on ollut viimeaikoina ehkä 1-2 luokkaa. Asia siis oli juuri kuten arvelinkin noiden aiempien heräilyiden kanssa;  hampaat tai sitä eroahdistusta, ehdottomasti siis parempikin ettei siihen samaan syssyyn alkanut tehdä mitään unikoulua tai rinnasta vierottamista.

Niinhän se aina menee tässä vauva-arjessa, että kun yksi vaihe menee ohi, niin alkaa toinen. Nyt on nimittäin alkanut todellinen raivokausi. Raivotaan vaipanvaihtoa, pukemista, riisumista, jossei saa mennä mihin haluaa tai käteensä mitä haluaa (esimerkiksi vanukasta mun kädestä tai kaukosäädintä, puhelinta..), joskus noissa raivareissa ei ole toisaalta mitään logiikkaa edes vaan raivotaan lähinnä itselleen 😀

Ja mitä muuten tulee siihen imettämiseen, niin jos viime syksynä koin niitä viha-rakkaustunteita siihen, niin nyt kyllä tunnen oikeasti selvästi, että eiköhän se pikkuhiljaa ala olemaan tässä.. Melkeinpä siis jo lasken päiviä. Ensin siis tietty unikoulu pois alta ja yösyötöt, siitä sitten vähitellen rinnasta eroon. Itseasiassa en edes muista kerroinko täällä kun olin pari viikkoa taaksepäin tähän saakka pisimmän ajan pojasta erossa kun olin eräissä kuvauksissa?

Päivä siis venyi ja loppupeleissä olin pois kotoa 7-8h. Mielessä ehti jo pyöriä vaikka mitä (kamalan ikävän lisäksi :D), mutta kun tulin takaisin kotiin niin täällä oli kaikki vallan mainiosti! Poika ei ollut siis moksiskaan. Sen jälkeen ei ole jotenkin imetyksen lopettaminenkaan samalla tavalla ”ahdistanut”, selvästi kun ainakaan isänsä seurassa ei koko asiaa edes muista ikävöidä 😀 Tietty iltasyöttöjen suhteen voikin olla eri juttu, mutta niistähän vissiin luovutaan sitten vasta viimeisenä.

Itsekin olisin jonkin sortin unikoulua vailla kyllä. Lähiaikoina on ollut taas vaikeuksia nukahtaa ja sitten taas olen heräillyt aamulla jo kuudelta saamatta enää unta. Siis jo kauan ennen kuin vauva edes herää. Ärsyttävää! Jotenkin mielessä pyörii liikaa asioita ja osaksi nuo nukahtamisongelmat ovat kyllä johtuneet siitä, että olen selaillut sängyssä puhelinta ja viestitellyt, sen sijaan että yrittäisin rauhoittaa pään unia varten.. Aloitin juuri uuden kirjankin, joten täytyypi ottaa iltoihin taas lukuhetket, silloin se uni tulee parhaiten.

 Liikuin tässä läppärin kanssa koko postauksen kirjoittamisen ajan ympäriinsä pikkuherran perässä, joten voipi olla ettei teksti ole kovin systemaattista! Heti kun tässä ehdin niin kaivan niitä teidän postausehdotuksia taas esille ja toteutan 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Vauvan baby blue-asu ja ARVONTA!

Toteutettu yhteistyössä Jollyroom.fi:n kanssa

Vauvan päivän asut ovat yksi juttu, joiden kanssa on pitänyt skarpata täällä blogissa. Varsinkin kun harvemmin tulee niihin omiinkaan asuihin nyt panostettua ja vaikka tulisi, niin haasteena onkin sitten se kuvaaminen.. Usein kuitenkin tuntuu, että päivät jotenkin hujahtaa niin vauhdilla, ettei pojan asuista ehdi näpsiä kuvia.

Vaatteet myös likaantuvat aina niin tiuhaan tahtiin, että täytyisi melkein olla aina kameran kanssa hollilla heti pukemisen jälkeen 😀 Noin yleisesti noudatan tietysti pojan vaatetuksen suhteen mukavuus edellä-periaatetta ja yleisestä käytännöllisyyttä. Suosin siis vaatteita, jotka on helppo pukea ja joissa pojan on helppo liikkua, sekä yleisesti mukava olla. Juuri siis puuvillaiset trikoovaatteet ovat yllättäen kovassa huudossa!

Talvella myös sukkahousut ovat ihana asia! Ne sukat kun revitään jalasta ihan koko ajan.. Lämpimiä kelejä odotellessa, ulkovaatteiden pukeminen on nimittäin täällä meillä aina semmoista tappelua, että odottelee kieltämättä innolla sitä kun voi vaan nostaa beben rattaisiin ja läksiä ovesta ulos, hah!

Vauvan vaatetuksesta on kovasti pyydetty postausta ja yritän viimeistään nyt kevään tullen siis saada enemmän postausta aiheeseen liittyen. Nyt sain kuitenkin aiheen tiimoilta järkkäillä arvontaa, nimittäin tässä postauksessa myös arvontaa Jollyroomin lastenvaatteiden valikoimista!

Sain Jollyroomilta paketin Tiny Treasuren luomupuuvillasta valmistettuja vauvanvaatteita. Meidän pikkuiselle valikoitui nämä vaatteet baby bluen sävyssä, mutta settejä löytyy myös tyttömäisemmissä sävyissä. Puin pikkuherralle kokonaisuudessaan tuon Dino-setin päälle, mutta näitähän voi myös hauskasti yhdistellä. Mielestäni on muuten näppärää, että vauvanvaatteista löytyy noita valmiita settejä! Hyvä valinta esimerkiksi lahjaksi tai muuten vain jossei jaksa miettiä sen koommin sopivia asukokonaisuuksia 😀

Nuo Tiny Treasuren bodyt ovat kivan ”hippimäisiä” tuolla inkkariteemalla ja sopivat kivasti kevääseen. Nuo bodyt myydään 4kpl setteinä (kuvasta puuttuu neljäs, ihan perus-harmaa body) ja collegehousuja 2kpl setteinä.

Ja sitten siihen arvontaan!

Nimittäin nyt myös yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa kaikki nämä samat kuvissa näkyvät tuotteet, joko sinisenä tai vaaleanpunaisena. Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen jotain (ainakin siis, että ”mukana” :D) ja että kumman värisenä vaatteet ottaisi, vaaleansinisenä vai vaaleanpunaisena. Osallistua voit sunnuntaihin 30.4 saakka, jonka jälkeen arvon voittajan. Liitäthän mukaan myös sp-osoitteesi, jotta saan yhteyden voittajaan 🙂

 

Arpaonnea!!

 

EDIT: Arvonta nyt suoritettu ja voittajalle on ilmoitettu kommenttiboksissa sekä henkilökohtaisesti.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 76 kommenttia.