Julkaistu

Hius-update: Luonnollisen hiusvärin kasvatusprojekti

En ole tainnut hetkeen postailla tänne mitään hiuskuulumisten tyylisiä juttuja, mutta tiedätte varmasti, että tuskallisen hidas hiustenkasvatusprojektini jatkuu, edelleen. Tänään siis luvassa hieman enemmän hömppä-kategoriaa, vaikka täysin rehellisesti myönnänkin hiusten olevan minulle tärkeä juttu, oli sitten pinnallista tai ei. Kärsin muutaman viikon ihan kamalasta hiuskriisistä, joka väistyi viime viikolla kampaajakäynnin jälkeen. Vaikka kuinka moni kehuisi omia hiuksiani tai kertoisi lyhyen tukan sopivan minulle, en vain yksinkertaisesti jostain syystä koe niitä omakseni. Kaikkien näiden vuosien jälkeen täytyy vain todeta, että iso tukka on yksinkertaisesti juttuni 😀

Tällä hetkellä on tilanne hiusten kanssa itseasiassa todella hyvä. Oma tukka alkaa olla jo reippaasti yli leukalinjan ja latvojen auringossa vaalentunutta osaa huolimatta on tukka jo täysin oma luonnollinen hiussävyni. Onhan tämä projekti vaatinut melkoisesti kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea aikaa, mutta fiilis on juuri nyt lähinnä se, että miksi edes olen kaikki nämä vuodet värjännyt ja vaalentanut hiuksiani? Eniten on kuitenkin yllättänyt, kuinka tumma oma hiukseni onkaan. Vaalentamatta ja värjäämättä pääsee myös niin ihanan helpolla! Ah, miksen hoksannut tätä 10 vuotta sitten?

Täytyy tässä itsekin todeta, että tämä projekti totisesti on kestänyt ikuisuuden 😀 Olen viimeksi raidoittanut hiuksiani 2018 kesäkuussa ja jo silloin olin hyvää matkaa kiinni kasvatuksessa. Muutama vuosi takaperin totesin viimeistään, ettei oma hiuslaatuni yksinkertaisesti kestä vaalentamista ja hiusteni kannalta ehdottomasti paras päätös oli luopua siitä kokonaan. Hius lähti aina haperoitumaan vaalentamisen jälkeen, eikä tähän oikein tepsinyt mikään. Vaikken kovinkaan usein leikannut hiuksiani, pysyivät ne aina saman mittaisena siksi, että huono latva karisi aina jossain vaiheessa pois syöden kokonaispituutta. Ja tämä tapahtui aina, jos vain hiusta oli vaalennettu.

En edes muista milloin hiukseni olisivat viimeksi olleet näin hyvässä kunnossa, varmasti joskus yläasteella tai lukiossa. Vaalentaminen siis todellakin vaikuttaa hiuksen kuntoon! Edes viime talven 2,5kk auringossa eivät vaikuttaneet hiusten kuntoon yhtä paljoa kuin vaalentaminen kemikaaleilla, vaikka tosin parhaani mukaan pyrinkin suojaamaan hiukset suoralta auringolta. Välillä olen jopa tuskaillut sitä, kuinka hiukseni ovat liian hyvässä kunnossa verrattuna siihen mihin olen tottunut. Johan on ongelmat, haha! Tavoitteeni on kasvattaa omien hiusteni pituutta ainakin vielä 20-30cm ja luopua pidennyksistä heti kun omien hiusten pituus alkaa olla yli hartioiden. Jatkossa on haaveeni tummanvaalea tukka ”luonnollisessa tilassa”, kenties itsekseen auringossa vaalentuneilla raidoilla. Unelmatukkani! Olen myös alustavasti jutellut kampaajani kanssa, että saatamme jossain vaiheessa kokeilla kevyttä raitaa tukkaan kun kasvatustilanne on stabiili 😀

Vinkkejäni hiusten kasvatusprojektiin:

Kärsivällisyys! Hius kasvaa todella hitaasti, joten kasvatusprojekti voi kestää jopa vuosia. Hiusten kasvatusprojekti on erityisen piinallista juuri siksi, koska hius kasvaa hitaasti. Omien hiusteni kasvuvauhti on aikalailla sen perinteisen 1-1,5cm kuukaudessa.

Lisäravinteet ja hiuspohjan hoito. En itse usko siihen, että hiustenkasvua voisi vauhdittaa ainakaan merkittävästi tuotteilla tai lisäravinteilla. Toki vähän, mutta semmoisiin ”hiukseni kasvoivat 5cm kuukaudessa”-väitteisiin en jaksa uskoa (ellen omin silmin näe :D). Itse käytän kuitenkin lähes säännöllisesti hiusten hyvinvointia tukevia lisäravinteita vahvistamaan uutta kasvavaa hiusta ja siinä huomaan kyllä eron. Sinkki, biotiini ja rasvahapot toimivat omalla kohdallani. Myös hiuspohjan hoitaminen on tärkeä seikka, joka luo hyvät edellytykset uudelle hiukselle kasvaa terveenä.

Ylimääräisen käsittelyn välttäminen. Föönaan hiukset enintään kahdesti viikossa ja samalla teen latvoihin kevyttä lainetta kiharapuikolla (föönauksen jälkeisenä aamuna). Näiden muotoilujen välissä teen lettikiharoita, eli letitän hiukset aina yöksi, jolloin niiden laittamiseen ei mene juurikaan aikaa aamulla. Noin yleisesti pesen hiukset yleensä 2-3 kertaa viikossa, ajoitan pesut aina salitreenin jälkeen. En pese hiuksia oikeastaan koskaan yli 3 kertaa viikossa. Ja pesun + föönauksen teen yleensä aina iltaisin satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta.

Älä vaalenna. Itse ”kasvatin” hiuksia vuosikausia ennen vaalentamisen lopettamista ja vasta siitä luovuttuani huomasin, että ainakin omalle hiuslaadulleni oli vaalentamisesta luopuminen ratkaiseva tekijä. Aikaisemmin ostin purkki kaupalla kalliita hiustuotteita toivoen niiden tuovan apua hiusten kuntoon – tuloksetta. Luovuttuani vaalentamisesta olen pärjännyt melko simppeleillä hiustenhoidon tuotteilla, vaikkakin kosteutus on tuotteissa edelleen tärkeää. Itsekin kärsin alkuun ”juurikasvukriiseistä”, mutta tilanne helpottui viimeistään 6kk jälkeen. Ja onneksi luonnollinen hiusmuoti suosii tällä hetkellä vahvasti kasvattamista, eikä juurikasvu ole mikään maailmanloppu senkään puolesta, heh.

Muita oman luonnollisen sävyn kasvattajia? Onko teillä lisätä hyviä vinkkejä kasvatusprojektiin? 💫

 

Kuvat Jutta

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 13 kommenttia.

Julkaistu

Esittelyssä kamerani + kuinka editoin kuvani blogiin ja Instagramiin

Olen jonkin verran saanut lähiaikoina kommenttia kuvieni parantuneesta laadusta. Muutamaan otteeseen olenkin maininnut kamerastani, mutta noin yleisesti en ole tainnut sitä esitellä täällä. Viime joulukuussa heitin lopullisesti jorpakkoon Olympuksen E-PL5:n ja aivan uusi maailma avartui hommattuani Canonin EOS 70D:n. Jotenkin kameran hankinta on niin vaikeaa! Paljon on nimittäin kiinni linssistä, siirtyessä mini-järkkäristä ”normijärkkäriin” täytyy jokatapauksessa opetella paljon uutta ja lähinnä ainakin itselläni oli mielessä kysymys siitä, kuinka ammattimaisen kameran minä oikeasti tarvitsen?

idup

Tarkoituksena siis kuvailla lähinnä blogiin ja lomakuvia matkoilla. Olympusta yritettiin kovasti kameraliikkeessä suositella, mutta sitten olinkin lähinnä Canonin ja Nikonin välillä. Olin toisaalta antamassa Olympukselle uuden mahdollisuuden kaikkien omalle kohdalleni osuneiden huonojen kokemusten jälkeen, mutta useamman Canonin jälkeen koin sen jotenkin itselleni luotettavimmaksi merkiksi. Miten musta tuntuu, että olen ainut kellä on ollut ongelmia Olympuksen kanssa 😀 Ehkä on todettava, että kohdalleni osui varsin huono tuuri kosketushäiriöineen yms ja kai niissä ekoissa PEN-malleissa oli muutenkin vielä parantamisen varaa..

Mietin tuolloin Canonin 70D:n ja 6D:n välillä, lopulta päädyin sitten näin alkuun tuohon 70D:hen. Myös Nikonin joku malli (en enää muista tarkkaan mikä se oli, mutta kamerakauppias suositteli!) oli harkinnassa, mutta jotenkin olin jo mielessäni tehnyt päätöksen tuosta Canonista. Seuraavan kamerahankinnan tullessa ajankohtaiseksi olen nyt miettinyt mahdollisuutta Nikoniin, ihan noin vertailupohjankin vuoksi. Se on kuitenkin varmaa, että seuraavalla kerralla päivitän kameran ihan huomattavasti parempaan, enkä vain tyyliin yhtä mallia uudempaan.

Kuvailut lähtivät uuden kameran myötä ihan kivasti rullailemaan, mutta vasta alkukeväästä hommattuani uuden, huomattavasti tuota aiemmin blogikuvaukseen käyttämääni 50mm linssiä valovoimaisemman objektiivin, koin todellisen inspisboostin kuvailun suhteen. Rakastuin niin kovasti tuohon Sigman 30mm f/1.4 Art-linssiin, jolla tulee aivan ihania kuvia! Lähdin tuolloin siis Rajalalle ostamaan jotain yleispätevää linssiä, joka sopisi blogikuvauksen lisäksi myös matkoille. Myyjä tuumasi tuon olevan minulle paras valinta ja voi vitsi olen ollut tyytyväinen! Siihen saakka kuvasin blogijutut pääasiassa Canonin edullisemmalla, reilut  100e maksavalla EF 50mm f/1.8-objektiivilla, joka nyt on ihan ok tuotekuvaukseen yms perus-blogijuttuun, mutta jösses kuinka sen eron huomasi heti vaihtaessa parempaan..

Alkuun meinasin lykätä koko linssin hankintaa, koska reilun 400 euron hinta kauhistutti, mutta myönnettäköön etten ole tuon huhtikuisen päivän jälkeen kertaakaan vaihtanut kai linssiä kameraan 😀 Objektiivi siis tekee oikeasti niiiiiin paljon. Edullisemmallakin rungolla voi saada aivan mielettömiä kuvia, jos oppii ottamaan kameran ominaisuuksista kaiken irti ja panostaa laadukkaaseen, valovoimaiseen linssiin. Seuraavaksi olisikin jossain vaiheessa hommata joku erityisesti lähikuvaukseen soveltuva objektiivi.

Noin yleisesti en kyllä koe, että olisin oikea ihminen opettamaan ketään kuvaamisen suhteen tai antamaan mitään vinkkejä valokuvaukseen. Järjestelmäkameran kanssa kuvaaminen on loppupeleissä melko yksinkertaista sen jälkeen kun on opetellut muutamat perusasiat. Kuvaan siis aina kameran manuaaliasetuksilla, eli säädän kaikki asetukset aina itse erikseen tilanteeseen sopiviksi. Itse opiskelin ne harjoittelemalla ja lukemalla joitain googlen haulla löytyviä valokuvaus/kamerablogeja, haha 😀 Itse siis menen aikalailla sen mukaan, mikä omasta mielestäni näyttää kivalta. Se on kyllä myönnettävä, että nyt jälkeenpäin vain kauhistelee, ettei miksei hoksannut uusia sitä kameraansa jo paljon aikaisemmin. Ne vanhat kuvat ovat ihan järkkyjä!!

Muokkaan blogikuvani Lightroomilla ja Photoshopilla, pääasiassa on käytössä Lightroom, mutta nykyään kun Picasa lopetti toimintansa, olen tehnyt esimerkiksi kuvakollaasit PS:llä. Myös (harvemmin kyllä :D) jos kuvista täytyy editoida jotain pientä pois, teen sen Photarilla. Pääasiassa tulee pyöriteltyä Lightroomia, jossa yleensä lisään kuviin valoisuutta tai kirkastan värejä. Jotain siis ihan simppeliä, mutta silti juttuja joiden eron huomaa selvästi kun vertaa muokattua ja muokkaamatonta kuvaa.

Olin joskus teininä kunnon Photarivelho ja osasin kaikki maailman niksit ja temput. Nyt kun niitä olisi hauska kokeilla, niin ovat tietysti unohtuneet. Virallisesti en kuitenkaan ole koskaan ”photoshopannut” blogini kuvia tai itseäni, siloittanut ihoa blurrilla, poistanut näppyjä tai muuta, vaikka joskus olisi varmaan voinut olla aiheellistakin. En yksinkertaisesti vain jaksa tai ehdi. Kerran muokkasin yhdestä kuvasta siinä näkyvän nimen pois. Itselleni on pääasia, että kuvat näyttävät omaan silmään suhteellisen kivoilta. Olen ostanut Adoben lisenssiohjelman ja luottokortiltani laskutetaan näistä ohjelmistani joku reilu kymppi kuussa. Toki varmasti vuosien mittaan tulisi edullisemmaksi ostaa varsinaiset Adoben ohjelmistopaketit, mutta toistaiseksi tuo kk-lisenssi on toiminut hyvin ja ollut yksinkertainen.

Sitten Instagramin kuviin! Siirrän kuvia järkkäriltä iPhoneen kätevän Wi-Fi-toiminnon avulla. Näin saan lisättyä järkkärikuvia Instagramiin (josta löydyn tosiaan nimimerkillä @iines :D),  vaikka usein sinne otan kuvia ihan iPhonenkin kameralla. En ole saanut aikaiseksi ladata puhelimelle mobiiliversiota Lightroomista, joten käytän Instakuvien muokkaamiseen VSCO:n appsia ja iPhonen omaa kuvaeditointia.

Muokkaan kuvaan ensin jonkun VSCO:n filtterin ja lisään perään kirkkautta ja valoitusta iPhonen oman kuvanmuokkauksen kautta. Kyllästyin joskus totaalisesti niihin Instan omiin filtereihin ja sen koommin en ole niitä käyttänyt. Ehdoton lempparini VSCO:n filttereistä on A5! Myös mustavalkofiltterit ovat kivoja. Olen ladannut sovellukseen maksuttomia lisäpaketteja, joten nyt en osaa sanoa kuuluuko tuo niihin vai niihin perusfilttereihin.

Blogi- ja matkakuvaus on ihan kivaa, mutta en nyt silti koe, että saisin siitä mitään sen suurempaa nautintoa tai että haluaisin tehdä sitä päivät pitkät sillä tavoin, että se olisi mikään intohimo. Välillä kuvaus on jopa vähän stressaavaa ja koen kuvankäsittelyn, sekä kuvien läpikäymisen itselleni huomattavasti mielekkäämpänä puuhana.

Olen aiemmin panostanut blogissa enemmän juuri siihen tekstisisältöön, mutta nykyään koen kyllä ehdottomasti, että myös kuvien on oltava laadukkaita. Jatkossa haluan siis panostaa niihin myös enemmän, nyt kun tuon uuden kameran myötä jotenkin on ihan eri tavalla intoutunut kuvailemaan 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.