Irtisanouduin päivätyöstäni

Eräs asia on tässä ehkä kuluvan vuoden tai parinkin aikana näkynyt vahvasti myös ulospäin. Se, kuinka suhtautumiseni moneen asiaan on muuttunut. Vieläpä melko jyrkästi. Joidenkin asioiden suhteen tuntuu, että olen täysin eri ihminen, kuin vielä pari vuotta sitten. Ja sitten taas en. Suhtautumiseni työntekoon, rahaan ja hyvinvointiin on kuitenkin muuttunut radikaalisti. Perhe, minä itse ja meidän yhteinen hyvinvointimme ovat tärkeyslistan kärkisijoilla. Oma jaksaminen kun heijastuu sinuun myös vanhempana, parisuhteeseen ja oikeastaan ihan kaikkeen. En halua olla enää se Iines, joka vielä muutama vuosi sitten ylpeili ylityötuntien määrällä, eli suorituskeskeistä elämää ja ensimmäinen asia, joka tulevaisuuden suunnitelmia kysyttäessä tuli suusta, oli ”Tehdä töitä, rahaa ja luoda uraa.” Nyt voinkin todeta: Not worth the effort. Ainakaan näin oman kokemukseni mukaan. Laatu ja mielekkyys ennen määrää. Olen viime viikkoina käynyt läpi melkoista tunnemyllerrystä. Ollut suurien juttujen ja päätösten äärellä, miettinyt mitä haluan elämältäni ja sitä rataa. Mikä on minulle parasta, mitä haluan ja voisinko itse muuttaa elämässäni jotain? Siitähän se kaikki lähtee, juuri siitä omasta pienestä ajatuksesta mahdollisesta muutoksesta, että pistää hommat alulleen.

Ja niin, uskokaa tai älkää: Irtisanouduin pari viikkoa takaperin päivätyöstäni. Kyllä vain. Eniten kauhuissaan tästä oli ensin puoliso, sitten äiti, joista jälkimmäinen suunnilleen pelkäsi, että joudun nyt tyystin hunningolle ja minusta tulee joku alkoholiongelmainen pitkäaikaistyötön (vaikken edes juo alkoholia). Kirjoitin lokakuussa postauksen kevään ja kesän aikana hiljalleen kehittyneestä työuupumuksestani (postaus täällä). Ja oikeasti, en ole ikinä kokenut samanlaisia tunteita tai oireita kun kesän ja syksyn aikana. Muistan vieläkin kun huhtikuussa lähdimme Jutan kanssa Malediiveille viikon lomalle kaikesta ja ensimmäisen päivän koin niin vahvoja levottomuuden ja ahdistuneisuuden tunteita, että en pystynyt kunnolla rentoutumaan. Kyllä, silloin matka Malediiveille (vieläpä ilman lasta, hyi minä) tuntui maailman parhaimmalta vaihtoehdolta. Silti vielä lähtöpäivänä kriiseilin työhommien kanssa ja soitin Tommille itkupuhelun, että nyt tulen oikeasti hulluksi, enkä tiedä mitä teen. Ja tuo oli vasta alkusoittoa. Keho kävi kertakaikkiaan ylikierroksilla ja pitkään.

Pari viikkoa sitten kirjoitin ruokapöydän äärellä itkien esimiehelleni pitkän kirjeen siitä, miksi olen tullut tähän tulokseen. Asia oli vaivannut minua pitkään, vaikkakin olen mielestäni toipunut uupumuksesta jo hyvää vauhtia. Olen oppinut olemaan stressaamatta niin paljoa, pyrkinyt pois perfektionismista ja suorittamisesta, se ja tasapainon löytäminen työn ja vapaa-ajan välille ovat olleet parhaimmat lääkkeet. Sekä tietysti se, että oikeasti kuuntelet itseäsi ja intuitiotasi siitä, mikä on sinulle parasta. Vaikka pidinkin työstäni hurjasti, rakastan sitäkin enemmän perhettäni, itseäni ja esimerkiksi blogiani. Pienen lapsen äitinä halusin laittaa stopin niille 60h viikkotyötunneille. Esimieheni kertoi, ettei ole kertaakaan nähnyt työelämässään yhtä tunnollista työntekijää kuin minä, joka oikeasti hoitaa hommat ja kehen voi luottaa. Saattaa kuulostaa itsekehulta, mutta tunnollisuus voi olla myös rasite ja johtaa siihen, että siitä työstä ja suorittamisesta tulee taakka. Vaikka olenkin viimeaikoina osannut ottaa töissä melko chillisti ja oppinut olla stressaamatta turhasta, tiedän työkuormani olleen aikaisemmin tänä vuonna aivan liian suuri. Jos kokee usein tekevänsä suunnilleen kahden henkilön hommat, miettii ja ideoi työjuttuja illat, yöt ja työmatkat, koska ei työpäivien aikana yksinkertaisesti ehdi, tulee sietokyky varmasti jossain vaiheessa vastaan. Varsinkin jos teet ohessa vielä toista työtä ja olet pienen lapsen äiti.

Ja arvatkaa! Muutama minuutti sen jälkeen kun olin saanut tuon tunnepitoisen irtisanomisilmoitukseni lähetettyä, alkoi kuulua keittiön ikkunalaudalta kamalaa räminää. Sitten orava kurkisti meille sisälle pikkuikkunasta, katsekontaktissa minuun istuessani metrin päässä ikkunasta. Otin puhelimen ja yritin saada oravasta videota, mutten ehtinyt. Meni minuutti, niin alkoi kuulua toistamiseen ihan kamalaa meteliä ja harakka räpiköi meidän terassin oven ulkopuolella ja yritti päästä meille sisään. WTF. Oikeasti, ei tämmöistä ole tapahtunut ikinä ennen. Kuulostaa nyt niin kaukaa haetulta, mutta olen jotenkin varma, että jotain helpottuneisuuden energioita vapautui kun sain kootut ajatukseni lähetettyä ja jotenkin eläimetkin aistivat sen. Tai sitten se oli yksinkertaisesti merkki siitä, että päätös oli oikea. Tai ihan silkkaa sattumaa, mutta väliäkö tuolla. Ei ollut tarkoitus (kaikella kunnuoituksella) kuulostaa miltään Raamatu tarinalta 😀

No, joku ehkä miettii mitä nyt sitten meinasin puuhailla? En voisi uskoa sanovani näin, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni en tiedä. Tai eipäs, tiedän kyllä. Panostan blogiini ainakin seuraavat kuukaudet, teen töitä oman yritykseni nimiin asiakkailleni, sisälläntuotantoa ja konsultaatiota, sekä ehkä jotain freelancer-hommia. Pääpointtini on kuitenkin, että saan seuraavat kuukaudet toimia omilla ehdoillani ja omasta tahdostani yrittäjänä. Vaikka tulot alkuun pienenevätkin, en oikeastaan edes jaksa stressata. Ihan totta, elämässä on niin paljon muutakin kuin raha. Tottakai sitä nyt täytyy olla sen verran, että saat maksettua laskut ja vatsan täyteen, mutta ymmärrätte varmasti pointin. Enpä olisi aikaisemmin uskonut, että luopuisin neljän tonnin kuukausipalkasta vapaaehtoisesti. Ihmeitä siis tapahtuu. Yrittäjäksi ryhtyminen on kuitenkin tähän saakka ehdottomasti ollut elämäni parhaimpia päätöksiä.

Voi olla, että alan tutkiskella palkkatöitä ensi vuoden alkupuolella, mutta nyt en vielä yksinkertaisesti jaksa. Seuraavat kuukaudet haluan keskittyä näihin omiin juttuihini, perheeseen ja omaan hyvinvointiin. Voihan olla, etten enää ikinä tai pitkiin aikoihin palaa palkkatöihin nyt kun hommat yrittäjänä ovat lähteneet rullaamaan. Ja hey, toki olen aina avoin työtarjouksille, mikäli jollakulla on jotain pientä tarjolla. Luotan kuitenkin siihen, että asiat järjestyvät ja menevät aina parhain päin, kunhan itse uskot siihen. Itse näkisin tilanteen enemmän niin, että tämä on parhaimpia ikinä tekemiäni päätöksiä. Tiedän olevani alan asiantuntija siinä mitä teen, pätevä ja pirun ahkera, miksi siis stressaisin tulevasta tai mistään muustakaan työhön liittyvästä?

Näin oman kokemukseni kautta voisinkin todeta, että jos painiskelet samojen tuntemusten tai ajatusten kanssa: Tee asialle jotain! Kuuntele mitä sydän sanoo. Nämä ovat vaikeita asioita ja suuria päätöksiä, mutta usein omat vaistot ovat oikeassa. Ei kenenkään pitäisi joutua painimaan tyytymättömyyden, uupumuksen tai minkään muun seikan kanssa, johon voit jollain tapaa itse vaikuttaa.

Loistavaa tiistaita <3

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 22 kommenttia.

Uusia tuulia yrittäjänä, iik!

Kaupallinen yhteistyö: OP Starttipaketti

Kerroin teille kesällä ohimennen pienimuotoisista suunnitelmistani syksylle. Nyt ajattelin paljastaa erään asian, joka on pyörinyt mielessäni jo jonkin aikaa. Kunnes sitten tässä syksyn kynnyksellä hoksasin, että mitäs sitä nyt enää jahkailemaan. Siispä ryhdyin vastikään yrittäjäksi. Mistään kovin mullistavasta ei sinänsä ole kyse, mutta itselleni kuitenkin suuresta jutusta. Vaikka perustamani yritys onkin vasta tällä hetkellä toiminimi, ei voi tietää mitä homma tuo tullessaan. Tästä eteenpäin voinkin (hassua kyllä) kutsua siis itseäni yrittäjäksi. Yritykseni toimenkuvana on blogin kirjoittamisen lisäksi sisällöntuotanto, sekä sosiaalisen median konsultaatiotyö. Jatkan toki edelleen myös muita töitäni, mutta koska jo lähes 10 vuotta kestänyt bloggaaminen jo itsessään on melko yrittäjämäistä, kuten myös päivätyöni, on tuntunut jotenkin hassulta, etten ole perustanut toiminimeä jo aikaisemmin. Syy on ehkä ollut siinä, että kaikki yrityksen perustamiseen liittyvät termit, proseduurit ja asioista selville ottaminen on tuntunut jotenkin todella hankalalta. Voin kuitenkin kertoa, että omalla kohdallani kaikki kuitenkin sujui varsin helposti ja yksinkertaisesti! Jos joku siellä ruudun toisella puolella on haaveillut yrittäjäksi ryhtymisestä, seuraa nyt joitakin vinkkejä vielä kun asiat ovat tuoreessa muistissa.

Uskokaa tai älkää, mutta vielä muutama vuosi takaperin en olisi ikinä voinut ajatella itseäni yrittäjänä. Ajatus pelotti ja tuntui kovin epävarmalta. Mitä jos en osaa hoitaa yrityksen asioita, jotain menee mönkään tai muuten vain ”epäonnistun”? Kunnes sitten reilu vuosi sitten aloin ajatella asiaa uudelleen ja yhtäkkiä asia oli ihan päivänselvä. Miten voi ikinä tietää onnistuuko jos ei edes yritä ja pelkää vain sitä epäonnistumista jo ennakkoon? Asia jotenkin jäi muiden kiireiden jalkoihin, kunnes kesällä päätin, että nyt se tapahtuu: Syksyllä perustan yrityksen! Viime vuosina olen myös hoksannut, että olen oikeasti ennen kaikkea yrittäjätyyppi. Rakastan tehdä asioita omaan tyyliini, minua motivoi itse tekemäni työn onnistumiset, vuorovaikutus teidän lukijoiden kanssa ja tietysti se, että teen asiaa josta itse pidän ja sisältöä, joka kiinnostaa teitä. Ja ennen kaikkea se, että omalla panoksellaan saa asioita aikaan. Se, joka sanelee säännöt ja suuntaukset, olet sinä itse.

Syy, miksi päädyin yrittäjäksi on ensinnäkin taloudellinen. Haluan laskuttaa blogini tuotot yritykseni nimiin, jolloin säästän rahaa kun en maksa välistä palkkiopalvelulle, kuten tähän asti. Toisekseen, jos haluaa kasvattaa ”omaa juttuaan” otetaan yrittäjä enemmän tosissaan kuin vain ”tämmöinen tyttönen, joka kirjoittelee blogia”, eikä siinäkään mitään pahaa ja toki tuokin asetelma toimi minulla hienosti, mutta tiedätte varmasti mitä tarkoitan. Joskus on vain oikea hetki ottaa askel eteenpäin ja se hetki oli nyt. Ja itse perustamisprosessi onkin ollut vireillä jo jonkin aikaa, jo ennen itse yrityksen perustamista. Laadin liiketoimintasuunnitelman, kannattavuuslaskelman ja pänttäilin itse tietoa kaikesta yrittäjyyteen liittyvästä. Vasta nyt onkin sitten päästy vasta näihin konkreettisiin asioihin, kuten perustamisjuttuihin, tilien avaamisiin ja vakuutusten hommaamiseen. Sinänsä on esimerkiksi laskuttaminen jo melko tuttua hommaa. Melko hyvä nyrkkisääntö on, että asiakkaalta laskuttamastasi summasta käteen jää noin puolet. Kuulostaa siis melko hurjalta. Yrittäjä siis maksaa itse verot ja lakisääteiset maksut, jotka tulee myös ottaa huomioon omaa työtään hinnoitellessa.

Tässä muutamia käsitteitä ja käytännön asioita, jotka aloittelevan yrittäjän tulee ottaa huomioon ja jotka vaativat perehtymistä:

 

Toiminimen / Y-tunnuksen perustaminen. Toiminimellä yrittävä on yksityinen elinkeinonharjoittaja, eli yrittäjä itse on yhtäkuin yritys. Toiminimen perustaminen on todella yksinkertaista ja onnistuu netissä pankkitunnusten avulla ihan hetkessä. Itse maksoin Y-tunnuksen / toiminimen perustamisesta 75€. Samalla tein myös ilmoituksen kaupparekisteriin ja verohallinnolle.

YEL. Lukeuduin ennen itsekin niihin, joille TEL:it ja YEL:it menivät kategoriaan ”tellit ja lellit, sekä kaikki ne ihme maksut ja kirjainyhdistelmät, joita palkasta vähennetään”. Okei, tottakai TyEL (eli työntekijän eläkelaki) on näin palkansaajana tuttu juttu, eli lakisääteinen eläkemaksu, jonka työnantaja maksaa puolestani työeläkeyhtiölle kerryttämään tulevaa eläkettäni. Yrittäjän puolesta ei kukaan tätä tietenkään tee, vaan yrittäjän tuleekin turvata oma eläkkeensä YEL:illä, eli yrittäjän eläkevakuutuksella. Lisäksi YEL turvaa toimeentulosi sairauden, yritystoiminnan keskeytymisen vuoksi tai jäädessä vanhempainvapaalle. YEL täytyy ottaa puolen vuoden sisällä siitä kun on ryhtynyt päätoimiseksi yrittäjäksi.

Kirjanpito. Vaikka ainakaan omalla yritykselläni ei näin alkuun ihan järisyttäviä potteja ole kassavirtaa, olen päättänyt etten halua itse edes yrittää hoitaa kirjanpitoa, vaan haluan palkata siihen ammattilaisen. Ensi viikon agendalla onkin hieman huudella suosituksia näistä. Jos joku siellä osaa suositella kirjanpitäjää, niin saa ilmiantaa! Jatkossa alkaa siis armoton kuittien hamstraaminen. Ennakkoverot ovat nimittäin asia, johon minun täytyy vielä perehtyä ja mielellään ottaisin osaavan kirjanpitäjän, joka maksaisi ne puolestani. Sain tänä vuonna ensimmäistä kertaa mätkyjä (16€ :D), koska ilmoitan osan blogituloistani aina jälkikäteen muutosilmoitukseen, joka aina muuttaa tilannetta palautusten suhteen. Olen verojen suhteen todella tarkka ja yleensä viilaan veroprosentin palkansaajana todella yläkanttiin, enkä todellakaan halua jatkossakaan tämän suhteen mitään ikäviä yllätyksiä.

Yritystili. Koska en luonnollisesti halua sotkea yrityksen varoja omiin päivittäisiin raha-asioihin, tarvitsee yritys oman pankkitilin. Itse olen muutenkin ahkera hajauttamaan varoja eri tarkoituksiin eri tilille, joten minulle tämä on melko itsestäänselvä juttu. Yrityksen jutut ovat siis yritystilillä.

Työn laskuttaminen asiakkailta. Yrittäjähän laatii asiakkailleen konkreettisia laskuja tekemästään työstä. Laskuttamiseen löytyy eri vaihtoehtoja aina ihan perinteisistä laskupohjista sähköisiin laskutuspalveluihin. Yrittäjänä on kuitenkin velvollinen maksamaan myös ALV:it, eli myös ne tulee laskea mukaan laskuihin, muulloin ne jäävät maksettavaksi yrittäjän omasta pussista.

Nyt viimeisimpänä olen hoitanut yrityksen pankki- ja vakuutusasioita kuntoon. Ostin käyttööni OP:n juuri lanseeratun aloitteleville yrittäjille suunnatun Starttipaketinjoka auttaa suuresti tuoretta yrittäjää pääsemään nopeasti ja helposti alkuun yrityksen pankki- ja vakuutuspalveluiden kanssa tarjoamalla oleelliset tuotteet ja palvelut yhtenä simppelinä pakettina. Vaikka itse olinkin vuosikaudet pankissa töissä, olen myös tyyppi, jota ärsyttää lähteä konttoriin jonottelemaan, jotta saisin asiakkuuden avattua. OP:n pankkitunnukset minulla löytyy jo ennestään, joten yritysasiakkuuden avaus onnistui todella helposti ja yksinkertaisesti verkossa. Aikaa tähän meni kotisohvalta noin 10minuuttia. Seuraavana päivänä sain tili- ja korttisopimukset sähköisesti allekirjoitettaviksi. Starttipaketin voi ottaa käyttöön kun sinulla on Y-tunnus hallussasi. 

Avausprosessissa käydään läpi kaikki pankki- ja vakuutuspalveluiden tarpeet aina kortista vakuutuksiin. Halutessaan saa myös jättää soittopyynnön OP:n asiantuntijalle, joka kertoo palveluista lisää. Asiantuntijat ovat käytettävissä, mikäli tarvitsee apua tai neuvoja esimerkiksi rahoituksessa tai vakuutusasioissa. Starttipaketin hinta on ensimmäisen vuoden ajan alkaen 7,90€. /kk. Hinta sisältää yksinkertaisesti paketoituna kaiken, mitä aloitteleva yrittäjä tarvitsee pankkiasioihin, kuten yritystilin, verkkopankin, OP- Visa Business debit-kortin, e-laskutussopimukset, sekä tuntuvia etuja yrittäjän tärkeimmistä vakuutuksista, kuten 22% alennuksen ensimmäisen vuoden YEL-vakuutuksesta. Oma kokemukseni palvelusta on todella positiivinen. Säästää nimittäin aloittelevalta yrittäjältä aikaa paperihommista, jotta voi keskittyä juuri siihen oleelliseen, eli yritystoiminnan aloittamiseen. Starttipaketin käyttöönotto onnistuu verkossa yritysmuodon ollessa toiminimi, muilla yritysmuodoilla varaamalla ajan konttoriin. Lisää tietoa löydät OP:n sivuilta täältä.

Onko siellä muita vastikään yrittäjäksi ryhtyneitä?

Kuinka aloitushommat hoituivat teillä?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.

Yrittäjyys, uhka vai mahdollisuus?

Eräs asia on viime kuukausina pyörinyt enemmän tai vähemmän mielessä. Nimittäin yrittäjyys. Jo viime syksynä yrittivät pari työkaveria tsempata yrityksen perustamiseen jo ihan bloginkin vuoksi, mutta mikä siinä sitten jännittääkin niin kovin? Viime viikot olen taas kerran tuumaillut asiaa, tutkinut eri vaihtoehtoja, starttirahaa, oppinut asiaa YEL:istä sun muuta. Mielessä pyörii sata ideaa, mutta silti yrittäminen hieman jännittää. Suurin syy on varmasti se, että meillä Suomessa tuntuu vallitsevan yleinen käsitys, ettei yrittäminen kannata. Jokainen tietää ystävien tai tuttujen kautta jonkun konkurssiin ajautuneen ja ne ”ei enää ikinä yrittäjäksi”-jutut, mutta hei, eikö Suomi juuri tarvitsisi tätä? Lisää yrittäjiä ja oman intohimonsa toteuttajia. Silti tuntuu ikävältä, että mahdollisuudet niin moneen upeaan juttuun löytyy, mutta usein ne yrittäjyyden riskit pudottavat takaisin todellisuuteen.

Oman näkemykseni mukaan suomalaiset ovat varsin ahkeria ketju- ja markettishoppaajia. Asiat tulee saada mahdollisimman halvalla, tuotteen alkuperästä viis. Onneksi tähän on tullut viime vuosina pientä muutosta ja ihmiset ovat alkaneet suosia esimerkiksi enemmän kotimaista, luomua ja lähiruokaa, mutta tämäkin on vielä melko pientä ja yleisintä varmasti tietyn joukon parissa. Ja kyllä, onhan se totta, ettei kaikilla yksinkertaisesti ole varaa ostaa pelkkää kotimaista, luomua ja lähiruokaa. Ei terveellinen ja puhdas ruoka kuitenkaan ole se kaikkein edullisin vaihtoehto, jossei ruoan laatu ole omassa taloudessa prioriteettilistan kärjessä.

Myönnän, että myös itse ostan suurten ketjujen tuotteita edelleen jossain määrin. Kun tarvitsemme jotain pientä kotiin, ajamme Ikeaan, usein tuntuu helpoimmalta ostaa yksinkertaiset perusvaatteet ketjuliikkeistä ja sitä rataa. Silti olen pyrkinyt kiinnittämään asiaan enemmän huomiota ja suosimaan enemmän myös niiden pienten putiikkien ja yritysten tuotteita. Pieniä askelia siis. Sinänsä harmi, ettei pienillä kivijalkaliikkeillä ja erikoisputiikeilla oikein ole mahdollisuutta kilpailla suurten kauppakeskusten kanssa, jonne ihmiset yleensä ajautuvat ostoksille.

Eräs idea oman pipomallistoni takana oli herätellä ihmisiä juuri ajatukseen, että voisiko sen maailmanlaajuisen massaketjun tuotteen sijaan suosia kotimaista ja käsityönä tehtyä? On suuri harmi, kuinka tämäkin ala on jäänyt täysin suurten ketjujen jalkoihin. Miksi on ok maksaa parikymppiä kiinarytkystä kun hieman kalliimmalla saisi laadukkaamman, kotimaisesti tuotetun ja samalla tekijälle hyvän mielen? Välillä tuntuu, etteivät ihmiset ymmärrä esimerkiksi sitä, ettei yrittäminen ole ilmaista, ettei pienyrittäjä yksinkertaisesti voi tarjota tuotteita samaan hintaan kuin yritys, joka ostaa Kiinasta tuhansien kappaleiden eriä. Jotenkin tuntuu vallitsevan semmoinen ”miksi minun pitäisi maksaa yhtään enemmän jos voin saada pilkkahintaan”. Eikä kyse olekaan siitä, tietysti olen itsekin todella nuuka rahoistani, mutta ajatuksena onkin lähinnä suurempi kokonaisuus. Jos pienyrittäjien suosimisesta tehtäisiin suurempi juttu, yleistyisi käsitys ja asenteetkin ehkä pikkuhiljaa muuttuisivat, edes vähän.

Asia, jota en yksinkertaisesti voi sietää, on Wish ja Aliexpress-villitys. Suoraan sanoen nousee melkein oksennus kurkkuun kun edes ajattelen tuota Kiina-kamaa, jota ihmiset tilailevat kilokaupalla. Olin juuri yksi päivä postissa ja edelläni oleva nainen oli noutamassa ilmeisesti omia kiinapakettejaan, joita oli oikeasti iso kassillinen. Nainen naureskeli siinä postin tädille, että ”heh, heh, tuli vähän tilattua kun oli niin halpaa ja alennus”. Hei ihan oikeasti!!! Myönnän, että olen itse joskus aikoinaan tilannut eBayn kautta parit iPhonen kuoret Kiinasta ja muinoin silkasta huvista seurannut Facebookin Wish-ryhmää lähinnä niiden koomisten ”tämän tilasin, tämän sain”-juttujen vuoksi, mutta itse en kuuna päivänä tilaisi sieltä mitään, ikinä. Ihan jo senkin tähden, ettei tuotteista voi koskaan tietää a) kuka ne on valmistanut b) onko niissä haitallisia kemikaaleja c) laatu on satavarmasti täysin paskaa. Ennemmin suosin esimerkiksi Etsyä, josta löytyy oikeasti ihania putiikkeja ja juuri käsityönä tehtyjä uniikkeja juttuja. Tilasin itseasiassa juuri erään taideteoksen eräältä kalifornialaiselta kuvittajalta, täytyy esitellä se heti kun saan ostettua kehykset. Ja joo, syypäitä kannattamattomalle yrittäjyydelle Suomessa ovat varmasti erityisesti juuri suuret ketjut, netin kiinapuodit ja tottuminen siihen, että jos kerta saa jotain halvalla, ei voi enää jatkossakaan maksaa mistään enempää.

Ja oikeasti, pakko mainita tähän myös eräästä julkaisusta joskus pari vuotta takaperin siellä Aliexpress/Wish-ryhmässä, johon yksinkertaisesti oli ihan pakko kommentoida. Joku tyttö hehkutti Kiinasta tilaamaansa feikki-Canada Goosea, jonka oli saanut ”tosi halvalla”. Kyseisten feikkitakkien täytteitähän on testattu ja höyhenistä on löytynyt mm. salmonellabakteereita. On jokaisen oma valinta jos haluaa tukea piratismia, mutta on kuitenkin aivan eri asia vaarantaa jopa oma terveytensä sen vuoksi, että haluaa jonkun tuotteen niin palavasti, vaikka sitten feikkinä. En tarkalleen muista mitä postaukseen kommentoin, ehkä jotain tuosta salmonellasta, mutta koomisin oli tytön vastaus, joka oli jotain tyyliin ”no ihan sama, itse ainakin tykkään”. Alright.. Valintansa kullakin, mutta sinänsä surullista, että maailma on mennyt näin epätoivoiseksi halvalla hakemiseksi.

Todella positiivisena seikkana mainitsen kuitenkin kierrätysvillityksen, joka on nyt viimeaikoina noussut vahvasti pinnalle. Ja tämä on supersiisti juttu! En olisi itsestänikään voinut 10v sitten kuvitella, että ostaisin pääosan vaatteistani joskus 2nd handinä ja tekisin neuleeni itse. Ja mikäli nyt ei vielä ole tullut ilmi, niin käsityöt ovat juttu, johon kannustan ihan kaikkia. Sen sijaan, että hakisit sen akryylisen kiinapipon, kokeile edes tehdä itse, siitä se lähtee. Ja jos neulominen ei luonnistu, osta käsintehty tai lahjo vaikkapa kummitäti neulomaan sinulle syysneule. Voin taata, että on varmasti laadukkaampi kuin mikään sadan euron brändineule 🙂 Ja kyllä, oma lupaukseni jatkossa on ehdottomasti panostaa enemmän pienyrittäjien palveluihin ja tuotteisiin silloin kun haluan jotain ostaa.

Neulepaita / itse tehty, ohje täällä

Mokkahame / 2nd hand

Kengät / UGG Australia

Ja mitä tulee vielä alkuperäiseen aiheeseen yrittäjyydestä. Kyllä, minua pelottaisi hurjasti nykypäivänä perustaa esimerkiksi pieni myymälä tai kahvila. Todennäköisesti pistän syksyn mittaan yrityksen pystyyn, mutta eri toimialalta. Tästä kuitenkin lisää myöhemmin!

Ärsyttääkö teitä halvalla hakeminen? Pohditteko shoppaillessa syvemmin sitä, kenelle ja kenen hyväksi rahat menevät? Entä onko pelko estänyt teitä ryhtymästä yrittäjäksi?

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 16 kommenttia.