Julkaistu

Esittelyssä kamerani + kuinka editoin kuvani blogiin ja Instagramiin

Olen jonkin verran saanut lähiaikoina kommenttia kuvieni parantuneesta laadusta. Muutamaan otteeseen olenkin maininnut kamerastani, mutta noin yleisesti en ole tainnut sitä esitellä täällä. Viime joulukuussa heitin lopullisesti jorpakkoon Olympuksen E-PL5:n ja aivan uusi maailma avartui hommattuani Canonin EOS 70D:n. Jotenkin kameran hankinta on niin vaikeaa! Paljon on nimittäin kiinni linssistä, siirtyessä mini-järkkäristä ”normijärkkäriin” täytyy jokatapauksessa opetella paljon uutta ja lähinnä ainakin itselläni oli mielessä kysymys siitä, kuinka ammattimaisen kameran minä oikeasti tarvitsen?

idup

Tarkoituksena siis kuvailla lähinnä blogiin ja lomakuvia matkoilla. Olympusta yritettiin kovasti kameraliikkeessä suositella, mutta sitten olinkin lähinnä Canonin ja Nikonin välillä. Olin toisaalta antamassa Olympukselle uuden mahdollisuuden kaikkien omalle kohdalleni osuneiden huonojen kokemusten jälkeen, mutta useamman Canonin jälkeen koin sen jotenkin itselleni luotettavimmaksi merkiksi. Miten musta tuntuu, että olen ainut kellä on ollut ongelmia Olympuksen kanssa 😀 Ehkä on todettava, että kohdalleni osui varsin huono tuuri kosketushäiriöineen yms ja kai niissä ekoissa PEN-malleissa oli muutenkin vielä parantamisen varaa..

Mietin tuolloin Canonin 70D:n ja 6D:n välillä, lopulta päädyin sitten näin alkuun tuohon 70D:hen. Myös Nikonin joku malli (en enää muista tarkkaan mikä se oli, mutta kamerakauppias suositteli!) oli harkinnassa, mutta jotenkin olin jo mielessäni tehnyt päätöksen tuosta Canonista. Seuraavan kamerahankinnan tullessa ajankohtaiseksi olen nyt miettinyt mahdollisuutta Nikoniin, ihan noin vertailupohjankin vuoksi. Se on kuitenkin varmaa, että seuraavalla kerralla päivitän kameran ihan huomattavasti parempaan, enkä vain tyyliin yhtä mallia uudempaan.

Kuvailut lähtivät uuden kameran myötä ihan kivasti rullailemaan, mutta vasta alkukeväästä hommattuani uuden, huomattavasti tuota aiemmin blogikuvaukseen käyttämääni 50mm linssiä valovoimaisemman objektiivin, koin todellisen inspisboostin kuvailun suhteen. Rakastuin niin kovasti tuohon Sigman 30mm f/1.4 Art-linssiin, jolla tulee aivan ihania kuvia! Lähdin tuolloin siis Rajalalle ostamaan jotain yleispätevää linssiä, joka sopisi blogikuvauksen lisäksi myös matkoille. Myyjä tuumasi tuon olevan minulle paras valinta ja voi vitsi olen ollut tyytyväinen! Siihen saakka kuvasin blogijutut pääasiassa Canonin edullisemmalla, reilut  100e maksavalla EF 50mm f/1.8-objektiivilla, joka nyt on ihan ok tuotekuvaukseen yms perus-blogijuttuun, mutta jösses kuinka sen eron huomasi heti vaihtaessa parempaan..

Alkuun meinasin lykätä koko linssin hankintaa, koska reilun 400 euron hinta kauhistutti, mutta myönnettäköön etten ole tuon huhtikuisen päivän jälkeen kertaakaan vaihtanut kai linssiä kameraan 😀 Objektiivi siis tekee oikeasti niiiiiin paljon. Edullisemmallakin rungolla voi saada aivan mielettömiä kuvia, jos oppii ottamaan kameran ominaisuuksista kaiken irti ja panostaa laadukkaaseen, valovoimaiseen linssiin. Seuraavaksi olisikin jossain vaiheessa hommata joku erityisesti lähikuvaukseen soveltuva objektiivi.

Noin yleisesti en kyllä koe, että olisin oikea ihminen opettamaan ketään kuvaamisen suhteen tai antamaan mitään vinkkejä valokuvaukseen. Järjestelmäkameran kanssa kuvaaminen on loppupeleissä melko yksinkertaista sen jälkeen kun on opetellut muutamat perusasiat. Kuvaan siis aina kameran manuaaliasetuksilla, eli säädän kaikki asetukset aina itse erikseen tilanteeseen sopiviksi. Itse opiskelin ne harjoittelemalla ja lukemalla joitain googlen haulla löytyviä valokuvaus/kamerablogeja, haha 😀 Itse siis menen aikalailla sen mukaan, mikä omasta mielestäni näyttää kivalta. Se on kyllä myönnettävä, että nyt jälkeenpäin vain kauhistelee, ettei miksei hoksannut uusia sitä kameraansa jo paljon aikaisemmin. Ne vanhat kuvat ovat ihan järkkyjä!!

Muokkaan blogikuvani Lightroomilla ja Photoshopilla, pääasiassa on käytössä Lightroom, mutta nykyään kun Picasa lopetti toimintansa, olen tehnyt esimerkiksi kuvakollaasit PS:llä. Myös (harvemmin kyllä :D) jos kuvista täytyy editoida jotain pientä pois, teen sen Photarilla. Pääasiassa tulee pyöriteltyä Lightroomia, jossa yleensä lisään kuviin valoisuutta tai kirkastan värejä. Jotain siis ihan simppeliä, mutta silti juttuja joiden eron huomaa selvästi kun vertaa muokattua ja muokkaamatonta kuvaa.

Olin joskus teininä kunnon Photarivelho ja osasin kaikki maailman niksit ja temput. Nyt kun niitä olisi hauska kokeilla, niin ovat tietysti unohtuneet. Virallisesti en kuitenkaan ole koskaan ”photoshopannut” blogini kuvia tai itseäni, siloittanut ihoa blurrilla, poistanut näppyjä tai muuta, vaikka joskus olisi varmaan voinut olla aiheellistakin. En yksinkertaisesti vain jaksa tai ehdi. Kerran muokkasin yhdestä kuvasta siinä näkyvän nimen pois. Itselleni on pääasia, että kuvat näyttävät omaan silmään suhteellisen kivoilta. Olen ostanut Adoben lisenssiohjelman ja luottokortiltani laskutetaan näistä ohjelmistani joku reilu kymppi kuussa. Toki varmasti vuosien mittaan tulisi edullisemmaksi ostaa varsinaiset Adoben ohjelmistopaketit, mutta toistaiseksi tuo kk-lisenssi on toiminut hyvin ja ollut yksinkertainen.

Sitten Instagramin kuviin! Siirrän kuvia järkkäriltä iPhoneen kätevän Wi-Fi-toiminnon avulla. Näin saan lisättyä järkkärikuvia Instagramiin (josta löydyn tosiaan nimimerkillä @iines :D),  vaikka usein sinne otan kuvia ihan iPhonenkin kameralla. En ole saanut aikaiseksi ladata puhelimelle mobiiliversiota Lightroomista, joten käytän Instakuvien muokkaamiseen VSCO:n appsia ja iPhonen omaa kuvaeditointia.

Muokkaan kuvaan ensin jonkun VSCO:n filtterin ja lisään perään kirkkautta ja valoitusta iPhonen oman kuvanmuokkauksen kautta. Kyllästyin joskus totaalisesti niihin Instan omiin filtereihin ja sen koommin en ole niitä käyttänyt. Ehdoton lempparini VSCO:n filttereistä on A5! Myös mustavalkofiltterit ovat kivoja. Olen ladannut sovellukseen maksuttomia lisäpaketteja, joten nyt en osaa sanoa kuuluuko tuo niihin vai niihin perusfilttereihin.

Blogi- ja matkakuvaus on ihan kivaa, mutta en nyt silti koe, että saisin siitä mitään sen suurempaa nautintoa tai että haluaisin tehdä sitä päivät pitkät sillä tavoin, että se olisi mikään intohimo. Välillä kuvaus on jopa vähän stressaavaa ja koen kuvankäsittelyn, sekä kuvien läpikäymisen itselleni huomattavasti mielekkäämpänä puuhana.

Olen aiemmin panostanut blogissa enemmän juuri siihen tekstisisältöön, mutta nykyään koen kyllä ehdottomasti, että myös kuvien on oltava laadukkaita. Jatkossa haluan siis panostaa niihin myös enemmän, nyt kun tuon uuden kameran myötä jotenkin on ihan eri tavalla intoutunut kuvailemaan 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Julkaistu

Tämän kesän ABC

Bongasin Optimismia ja energiaa-Katjan blogista hauskan postausidean ja päätin kopioida tänne, nimittäin kesän 2017 aakkoset! Jätin ihan suosiolla muutamat erikoisemmat kirjaimet välistä, muuten olisin tässä varmaan vieläkin miettimässä niille merkityksiä.. Yritin etsiä koneelta jotain kuvia kuluneelta kesältä, mutta sitten muistin siirtäneeni melkein kaikki kuvat heinäkuussa ulkoiselle. En jaksanut alkaa kaivelemaan näin aamutuimaan 😀

    No mutta, mitä kuluneeseen kesään sitten onkaan mahtunut?

 

A: Aurinko ja aamut. En osannut päättää kumpi on tärkeämpi, mutta valitsen aurinkoiset kesäaamut! Niissä on tietynlaista energiaa ja lähes poikkeuksetta on normaalia virkeämpi kun herää valoisaan kesäaamuun. Omalla kohdallani ne eivät enää ole niinkään aina niitä leppoisan hiljaisia aamuja, mutta en silti valita. Melko harvoin olisi tänä kesänä tullut herättyä ankean harmaisiin kesäaamuihin.

B: Biarritz. Mikä ihana paikka! Muutaman viikon takainen Biarritzin reissu on edelleen mielessä, vaikka siitä pahimmasta lomanjälkeisestä masennuksesta onkin onneksi päästy. Näin muuten tässä eräänä yönä unta, että muutimme Biarritziin ja siellä satoikin lunta. Oli niin huijattu olo 😀

C: Chillailu. En keksinyt mitään muuta tälle kirjaimelle. Ihan kamalasti ei kylläkään viimeaikoina ole ehtinyt chillailla, mutta noin yleisesti on pienlapsiarki välillä kuitenkin chillailua. Esimerkiksi lattialla istuskellen ja palikoilla leikkien. Ennen se ehkä oli sitä kun makasi tuntitolkulla Netflixiä katsoen, mutta nykyään osaa kyllä enemmän arvostaa niitä päikkäriaikojakin kun pääsee hetkeksi uppoutumaan omiin juttuihin. Myös ystävien kanssa kaupungilla vietetyt hetket esimerkiksi lounaan merkeissä ovat niitä arjen chillailuhetkiä.

D: Dubrovnik. Kesäkuussa vietin kolme yötä Dubrovnikissa ensimmäisellä Kroatian reissullani. Tykästyin kyllä hurjasti paikkaan ja varsinkin kristallin kirkkaisiin vesiin, ah! Dubrovnik oli vähän erilainen matkakohde kun viimeisimmät reissaamani paikat, mutta positiivinen ylläri silti.

E: Ensimmäinen kesä uudessa kodissa. Ja sitä oltiinkin odoteltu! Viime kesänä kun tuskailtiin, että kuinka paljon helpompaa olisi ulos lähteminen, koirien ulkoiluttaminen ja yleisesti pihahengailu maantasalla asuessa kun ei tarvitsisi jatkuvasti rahjata koko porukkaa ylös-alas-eestaas. Vaikka olenkin aina tykännyt myös kerrostaloasumisesta, niin on tässä paritaloasumisessa kyllä lukuisia hyviä puolia. Varsinkin siis jos on lapsi ja koiria.

F: Finnair. Nimittän tänä kesänä oli molemmilla reissulla erityisen hyviä kokemuksia Finskillä lentäessä. Tommilla ei ollut edes mitään ongelmia surffilaudan kanssa, vaikka yleensä se on ihan perus, lensipä melkein millä yhtiöllä tahansa. Loistava palvelu, sekä lapsen kanssa matkustaessa meidät huomioitiin erinomaisesti, järjestettiin hyvät paikat ja menolennolla Biarritziin viihdykettä pojalle (täyteen puhallettu kumihanska, johon piirrettiin hymynaama, hehe). Tästä tuli mieleen ne vanhat ajat kun itse pienenä matkustaessa aina sain Finnairilta semmoisen lasten puuhapaketin. Siinä taisi olla ainakin semmoinen siirtokuvakirja, ehkä myös värikynät ja piirrustuspaperia. Ne oli kyllä kivoja! Olin jo ehtinyt unohtamaan kokonaan.

H: Helteet. Vaikka lööpeissä jatkuvasti jankattiinkin taas perinteisesti sitä ”Helteet tulee! / Eikun eipäs tuukkaan!”-rumbaa, niin omasta mielestäni kesän kelit olivat kyllä (ainakin täällä Helsingissä) ihan hyvät. Vietin paljon aikaa lenkkeillen ja omassa pihassamme, jossa oli ajoittain niin kuuma, että mielummin hengasi sisällä viileässä. En nyt tiedä olisino edes kaivannut mitään 30c helteitä, tämän kesän säät olivat ihan tarpeeksi hyvät!

I: Imetys ja sen lopetus. Stressasin imetyksen lopettamista paljon ennakkoon ja ajattelin, ettei siitä tule mitään. Reilun vuoden imetystaival loppui kesäkuussa ja näin jälkeenpäin ajateltuna se oli ihan tarpeeksi pitkä aika. Välillä on ollut ikävä niitä rauhallisia köllöttelyhetkiä pojan kanssa (ei nimittäin viihdy hetkeäkään paikallaan rauhassa köllötellen noin muuten), mutta noin muuten en ole kyllä ikävöinyt imetystä. Jotenkin en olisi osannut edes kuvitella imettäväni yli vuotta, mutta aika kuluu niin nopsaa! Lopetuksen jälkeen koen saaneeni loputkin ”omasta kropastani” takaisin, joka on ollut jollain tapaa helpottavaa.

J: JKL. Heinäkuussa piipahdimme pitkästä aikaa entisessä kotikaupungissani Jyväskylässä. Edellisestä kerrasta oli kertakaikkiaan todella pitkä aika. Onhan kaupunki muuttunut hurjasti, mutta muistoja tulvi silti paljon mieleen kun pääsi tutuille hoodeille.

K: Kirjoittaminen. Kesän aikana kirjoitin blogia lähes päivittäin. Parin reissun aikana pidin lyhyet blogilomat. Itselleni kirjoittaminen on todella terapeuttista, jotenkin jo se on jollain tapaa huojentavaa, että saa näpyteltyä ajatuksensa tekstimuotoon. Olen muutenkin koko elämäni kirjoittanut päiväkirjaa (en nyt tosin enää vuosiin), joten ehkä blogi onkin siksi ollut luonnollinen päiväkirjan jatkumo?

L: Lenkkeily. Varsinkin juoksemista on tullut harrastettua tänä kesänä ennätyspaljon! Viime kesänä juokseminen olisi ollut vielä synnytyksen jälkeen täysi mahdottomuus, mutta nyt on jo päästy takaisin rytmiin. Juoksukilometrejä on kertynyt viime kuukausina enemmän kun vuosiin!

M: Meditointi. Vaikken nykyään ehkä saa niin usein harrastettua varsinaista meditointia kuin haluaisin, niin omalla kohdallani lenkit, bussimatkat, lukeminen ja äänikirjojen kuuntelu ovat tietynlaisia meditointihetkiä. Keinoja saada ajatukset keskittymään muualle, johonkin tiettyyn asiaan pois arjesta. Nykyään huomaan tarvitsevani rauhaa juuri esimerkiksi siitä, että mielummin istun bussissa hiljaa kuin kuuntelisin musiikkia. Joskus haluaa vaan eroon siitä menosta ja melkskeestä, olla vaan ja ihmetellä kaikessa rauhassa.

N: Nauttiminen. Aiheesta tulikin viime viikolla postailtua ja olen pyrkinyt kesän aikana tekemään kivoja asioita, jotka tuovat iloa ja hyvää mieltä. Syönyt juuri niitä herkkuja, joita mieli on tehnyt sen koommin stressaamatta.

O: Oma olohuone. Siellä ollaan nimittäin hengailtu valtaosa kotona vietetystä ajasta. Yleensä lötkötellään kaikki iltaisin sohvalla ja vietetään yhteistä aikaa. En edes muista milloin olisin viimeksi pötkötellyt sängyssä vaikka katsomassa telkkaria! Tietty nyt iltaisin saatan sängyssä kuunnella äänikirjaa tai muuta, mutta yleisesti hengaillaan olkkarissa.

P: Piha! Kyllä se oma piha vaan on kiva. Tänä kesänä oltiin hurjasti pihassa, pojan kanssa leikkimässä, heittämässä koirille palloa tai keppiä, lukemassa, joogaamassa.. Mitä ikinä! Muutaman kerran söimme myös terassilla, mutta niitä kertoja olisi kyllä voinut ehkä olla muutama lisääkin.

R: Ruoka ja herkut! Kesällä on tietty ihana herkutella, eihän sanonta kesäkiloistakaan nyt muuten olisi niin legendaarinen. Tänä kesänä ollaan grillailtu omassa pihassa jonkin verran ja varsinkin reissuilla tuli kyllä herkuteltua oikein olan takaa. Nykyään syön harvoin punaista lihaa ja todettakoon, että kesällä grillatut mustapekkajuustoiset pekonisienet ja Ranskassa syödyt Entrecote-pihvit olivat kyllä niin hyviä…

S: Synttärit / 30v. Heinäkuun lopulla vietin kolmekymppisiäni ja kirjoitin tuolloin myös ajatuksia tuosta virstaanpylväästä. Mielestäni ikä on todellakin vain numero, eikä se elämä nyt siitä miksikään muutu, täytitpä sitten 23, 30 tai 33. Mitään sen kummempaa kriisiä en siis edelleenkään ole kokenut, harvemmin nyt toisaalta edes mietin ikääni sen kummemmin 😀

T: Tatuointi. Yksi synttärilahjoistani oli ihkaensimmäinen tatuointi! Itse tatuoiminen ei kyllä sattunut yhtään, tuntui lähinnä samalta kun ajaisi säärikarvoja epilaattorilla. Tuleehan tuota tatuointia edelleenkin töllisteltyä, mutta noin muuten on siihen jo tässä reilun kuukauden aikana tottunut. Joku kysyikin, että onko valitsemallani symbolilla joku tarkempi merkitys ja onhan sillä. Halusin jonkun yksinkertaisen symbolin, joka samalla symboloisi tuota meidän pikkuista, kuluneita paria vuotta ja tätä mm. äitiyden kautta koettua henkistä kasvua. Mielestäni tuo peace/love-merkin yhdistelmä symboloi tätä kaikkea mitä parhaiten.

U: Uiminen! Se tuli heti ekana mieleen. En nimittäin päässyt tänä kesänä lainkaan eroon talviturkista! Ellei nyt lasketa sitä kun pulahdin Kroatiassa ja Ranskassa. Ehkä sitten ensi kesänä..

V: Valo. Valoisuus vaikuttaa ihmisen aivotoimintaan suotuisasti ja yksi asia, joka tulevassa syksyssä juuri pelottaakin, on se pimeys. Marraskuu on varmaan pahin, saattaa mennä viikkoja ettei auringosta näy vilaustakaan! Itse huomaan olevani huomattavasti paremmalla tuulella kesäisin ja aurinkoisella kelillä, joten täytyy toivoa, että syksystä tulee aurinkoinen.

Y: Yksi vee! Pikkuisen 1v-syndejä vietettiin toukokuun vikoina päivinä ja sen jälkeen menikin aika lähinnä ihmetellen sitä, että se paljon kohuttu vauvavuosi on nyt sitten ohi. Meidän isopieni poika!

 

Haastan muitakin toteuttamaan kesän aakkoset! 😉

 

Ps. Pysykää tällä viikolla kuulolla, postausta on tulossa mm. elokuun kauneudenhoidon suosikeista, ajatuksia omasta kehosta ja palautumisesta vuosi synnytyksen jälkeen, sekä kamerastani ja siitä kuinka editoin kuviani!

 

kuvat Jutta Hirsimäki

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Rento mekkoasu ja kesän viimeiset lämmöt

Ihanaa sunnuntai-aamua! Tulin juuri hauvojen kanssa aamukävelyltä ja näpit aivan kohmeessa. Kohta on selvästi aika kaivaa untsikka kaapeista, haha! Tänään olisi vuorossa asua tältä viikolta. Itse tykkäsin tästä asusta hurjasti, harvemmin nykyään tulee käytettyä mekkoja tai hameita, mutta kun vielä kerta oli lämpöisiä päiviä jäljellä, niin pitihän kesäisiä kelejä käyttää hyväksi. Vielä ehti kuulkaa! Nyt totean, että enää ei tarkenisi lähteä paljain säärin ulos, ainakaan heti aamusta..

idupp

Tätä olen toistellut varmaan miljoonaan kertaan, mutta rakastan collegepaitoja. Ehkä lemppari-collarini on tuo viime vuonna Biarritzistä ostettu BTZ:n collegepaita, joka on kiva muistonakin. Sen lisäksi, että pidän noin yleisesti melko rennosta pukeutumisesta on esimerkiksi collegepaita varsin monikäyttöinen. Se käy kauluspaidan päälle, hameiden kanssa, siistimpien housujen pariksi, farkkujen kanssa ja sitten toki vähän sporttisempaankin tyyliin. Nyt kuitenkin mentiin tämmöisellä rennolla mekkoasulla.

Olin kesän aikana käyttänyt pikkulaukuista enimmäkseen sitä Minkoffin 5-zipiä ja nyt lähti mukaan tuo toinen. Unohdan aina mallin nimen, mutta tuohan on siis selvä kopio Celinen Nano Luggagesta ja Balenciagan Papier ministä, enemmän ehkä Balenciaga. Huomattavasti edullisempi vaan. Tosin juuri katselin, että noissakin on noussut hinta ihan reippaasti!

Enimmäkseen olen käyttänyt tässä laukussa tuota Balmuirin turkispampulaa, jonka itse olen tilannut Stockan verkkokaupasta. Löytyy muuten eri sävyissä täältä! Muutenkin tuo Stockan Balmuir-valikoima on ihana 🙂

Ja mainittakoon vielä tuosta pampulasta sen verran, että vaikka se onkin alpakan turkista, on kyseessä turkistuote, joka on valmistettu eettisesti ”luonnollisesti menehtyneistä” perulaisista alpakoista eli kyseessä ei missään nimessä ole turkistuote, jonka tähden olisi erikseen tarhattu eläimiä. En itse olisi tätä tilannut, ellei tuotteen kohdalla olisi tuota mainintaa ollut.

Näistä aurinkolaseista kysytään aina.. Nuohan ovat lempparini enkä ole ikinä löytänyt mistään yhtä hyviä ja mainiosti päähän istuvia aurinkolaseja! Bongasin nuo joskus vuosia sitten New Jerseyn Saks 5th Avenuen Outletistä muutamalla kympillä. Malli on tosiaan melko vanha, enkä ole varma onko enää valikoimissa Ray-Banilla, mutta kyseessä on siis CATS 1000-lasit. Parhain ostos ikinä!

Collegepaita / BTZ

Mekko alla / H&M

Aurinkolasit / Ray-Ban

Nilkkurit / Isabel Marant (olen muuten ennen näitä kuolannut Rebecca Minkoffin näitä hapsunilkkureita…)

Laukku / Rebecca Minkoff

Laukun turkispampula/avaimenperä / Balmuir (tämä)

Seuraavaksi aamupala, valmistelemaan muutamaa ensi viikon postausta ja sitten miettimään tämän päivän ohjelmaa. Ihanaa sunnuntaita! 🙂

Ja mitäs tuumaatte asusta?

 

Kuvista kiitos ja kreditti Jutalle.

 

Sisältää affiliatelinkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 16 kommenttia.

Julkaistu

Asukuvaa ja aamuturinoita

Tänä aamuna ei ole mitään sen kummempaa asiaa, joten ajattelin spämmätä asukuvilla. Niitähän lupasinkin lisää, joten here we go. Joku ihme nuutuneisuus on alkanut piinata heti kun ilmat ovat viilenneet! Mun keho ei selvästi vaan siedä kylmää. Nenä vuotaa jatkuvasti ja todella väsynyt olo aamuisin, vaikka menisikin ajoissa nukkumaan. Voihan joku pieni flunssakin kolkutella, toivottavasti menisi kuitenkin pian ohi.

Toisaalta poikakin on viimeaikoina nukkunut normaalia pidempiä unia, joten ehkäpä se nyt vaan on tuo lisääntyvä pimeys, joka vaikuttaa aivoihin ja unentarpeeseenkin. Tänään meinasin nousta jo viideltä läppärille täydessä pimeydessä, mutta sain kuitenkin vielä reiluksi tunniksi onneksi unta. Heräsin siis pojan uniseen vaimeaan kitinään ja kävin silittelemässä selkään, sen jälkeen aloin jotenkin liikaa miettiä kaikkea ja oli vaikea saada uudestaan unen päästä kiinni. Perus!

Koittakaa kestää näitä blurreja vielä! Meillä on Jutan kanssa tosi erilainen tapa kuvata Canoneillamme, joten tarkennusasetukset ovat olleet tuon ”oman tyylini” mukaiset. Saatiin ne nyt kuitenkin kuntoon (tai Jutta sai laitettua) 😀

Kuten tennaripostauksessa sanoinkin, niin kaivoin taas käyttöön nuo Nike Blazerit. Ja heti messiin Viroon! En muuten osta nykyään melkeinpä ikinä mitään Zarasta, mutta tässä asussa kuitenkin poikkeuksellisesti vahvaa Zara-edustusta. Ekat oikeasti hyvät Zaran housut ja vuosi takaperin kesällä ostettu nahkatakki, joka myöskin oli tosi hyvä ostos. Takit ovat kyllä Zaran parhautta! Jotenkin ne semmoiset liehuvat ja heti ryppyyntyvät viskoosipaidat siellä ahdistavat, niitähän on rekit pullollaan, mutta sitten taas erikoisempia takkeja on tullut ostettua useampi vuosien varrella. Nahkatakkeja kaksi, molemmat olleet tosi hyviä ja kestäviä.

Mun mielestä tuota nahkatakkia löytyy edelleen, malli taisi tänä vuonna olla hieman erilainen kuin tuo omani ja hintakin vissiin noussut jonkin verran. Mikä siinä onkin muuten, että Zarassa on aina tungos?! Siis menitpä sitten aamulla, illalla, päivällä, arkena, viikonloppuna, ale-aikaan tai ei-alen aikana. Aina jonoa ja ihmisiä! Onhan se toki suosituimpia vaateketjuja Helsingissä ja muistan kyllä itsekin kuinka ennen Helsinkiin muuttoa oli aina ihan must päästä Zaraan! Ja onhan se nykyäänkin kaupungilla kierrellessä semmoinen ”No käydään äkkiä piipahtamassa”-paikka.

Nuo Zaran farkut ovat Dr.Denimin Kissy-tyylisesti semmoiset megajoustavat ja äärimmäisen mukavat jalassa. Leikkasin noista vielä itselleni sopivamman lahkeenpituuden tuollein revitysti. Noita voisi ostaa toisetkin jos löytäisi muussa värissä! Täytyy bongailla jos löytyisi syksyllä.

Reissuun lähti pitkästä aikaa tuo maailmaa ja kulumaa kohdannut Miu Miun kassi, joka on erinomainen juuri matkakassiksi. Pitkä olkahihna on ihanteellinen kun saa halutessaan kädet vapaiksi ja tuo on ollut menneinä vuosina äärimmäisen kovalla käytöllä. Erinomainen myös silloin kun pitää pakata mukaan yhden yön yöpymiskamat. Kaikkien painavien kantamusten jälkeen tuo ei ole enää niin loistavassa kunnossa ja juuri siksi ostinkin silloin viime talvena sen Rebecca Minkoffin shopperin reissukassiksi. Siinä on todella tukevat olkaimet, niin raaskii pakkailla painavaakin kantamusta mukaan. Tilava laukku on kyllä ihan ehdoton juttu omistaa!

Yritän saada ensi viikoksi kasaan postausta Viron reissusta ja tehdasvierailusta!

kuvat Jutta Hirsimäki

Loistavaa viikonloppua!!

 

Ja ps. Päivitin vihdoin blogini tiedot Blogit.fi-sivustolle. En ole itse vieraillut tuolla sivustolla kun ehkä pari kertaa aikaisemmin, mutta yhtäkkiä muistin, että sekin on olemassa. Tuonnehan ei ole päivittynyt postauksiani ikuisuuteen kun en ollut tajunnut kevään jälkeen päivittää blogin uutta osoitetta. En tiedä moniko teistä seuraa blogeja Blogit.fi:n kautta, mutta käytännössähän tuo taitaa olla Blogilistan epävirallinen seraaja. Totesin juuri itse, että on kyllä tosi kätevä sivusto selailla uusia postauksia ja blogeja.

Monihan teistä tuli tänne ennen myös Muotiblogi.fi:n kautta, jonne myös yritin saada jo keväällä päivitettyä blogini uutta osoitetta.. Lähetin sivustolle siis 3-4 mailia, että voisiko blogin päivittää ja perään ”tulikohan viestini perille…?”-huhuilua, mutten koskaan saanut mitään vastausta. Siksi blogini uusi osoite ei siis päivity sinne saati sitten voi seurata uusia postauksia sitä kautta 😀 Samaan syssyyn linkkaan myös blogini Bloglovin-sivun, joka löytyy täältä!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Pieniä asioita

Musta on muuttunut viimeisen vuoden aikana todellinen nautiskelija. Enkä nyt tarkoita pelkästään ruoan suhteen, vaikkakin se myös ehdottomasti todella suuri juttu elämässä onkin, hyvä ruoka siis. Johtaahan se Italian matkakuume suurilta osin juurensa nimenomaan halusta päästä herkuttelemaan mielin määrin pizzalla, pastalla ja muilla Italian herkuilla. Tässä postauksessa tarkoitan nautiskelulla (btw, vihaan tuota sanaa, mutten keksinyt oikein parempaakaan :D) kuitenkin semmoisia arjen pieniä asioita, jotka tuovat onnea ja iloa päivään.

Mielestäni onni nimittäin ehdottomasti piilee niissä aivan yksinkertaisissa asioissa, joita ehkä joskus on pitänyt täysin itsestäänselvinä. Jotenkin tuntuu, että ennen äitiyttä oli usein niin kiireinen, ettei aina oikein ehtinyt pysähtyä miettimään ja nauttimaan niistä simppeleistä jutuista. Tämä voi kuulostaa todelliselta kliseeltä, mutta totuus on, että juuri äitiys ja sen myötä itseensä keskittyminen ja hetkiin pysähtyminen ovat tehneet minusta jollain tapaa syvällisemmän. Tai oikestaan voisi puhua siitä, että maailma on avartunut, on oivaltanut asioita, jotka ennen kiisivät kaikessa tohinassa ohi. Tottakai sitä tohinaa edelleen riittää ja osa päivistä menee täydessä sumussa, mutta silti lapsen kanssa kotona olo on sallinut itselleni enemmän aikaa juuri esimerkiksi siihen itsetutkiskeluun ja yksinkertaisia asioita on alkanut arvostaa aivan eri tavalla.

Tuntuu, että nykyään tuo kaikki hetkeen pysähtyminen, kiitollisuus ja arjen perusjutuista nauttiminen ovat suorastaan joku buumi, trendijuttu ja jopa varsinaisia kliseitä, mutta siitä huolimatta on myös itse kuulutettava noiden asioiden nimeen. Kourallinen mustikoita poimittuna juoksulenkillä suoraan puskasta, extempore jäätelöostos ruokakaupasta (joka tietty on pakko syödä heti!), erityisen hyvältä maistuva aamukahvi, hetki yksin bussissa kun vaan istuu ja katsoo ikkunasta ulos tai nauruhetki pojan kanssa. Tottakai näitä nyt keksisi vaikka loputtomiin..

Onni rakentuu nimittäin noista aivan pienistä, yllättävistä jutuista. Juttuja, joita ei jotenkin aikaisemmin osannut arvostaa tai ehkä oikeastaan vaan osannut pysähtyä kiinnittämään niihin huomiota samalla tavalla. Mitä onni sitten on? Omasta mielestäni onni on sitä, että osaa rakastaa muita, sekä tietysti itseään. Sitä, että osaa iloita juuri niistä elämän valopilkuista ja toki olla kiitollinen kaikesta, jota elämä kohdalle tuo. Itsehän sitä loppupeleissä aika pitkälle valitsee sen, millaista elämää haluaa elää, joten hetkiin pitäisi mahduttaa puuduttavan arjen kylkeen myös niitä iloa ja energiaa tuovia juttuja.

Tässäpä muutama arjen pieni juttu, jotka tuovat itselleni iloa!

 

Aivan parasta on erityisen hyvin sujunut juoksulenkki tai salitreeni. Laitan itselleni usein ennen lenkkiä tietyn tavoitteen, kuten että juoksen vaikka tunnin tai tietyn kilometrimäärän. Joskus juoksu taas sujuu kun vettä vaan ja tavoitekin menee heittämällä yli. Hyvä olo ja mieli on taattu! Eikä ne määrälliset tavoitteet loppupeleissä merkitse mitään, pääasia että fiilis on hyvä! Pitäisi ehkä opetella itse myös siihen, että lähtee lenkille ilman puhelinta / kelloa /trackeriä ihan vain go with the flow-tyyliin. Ehdoton zen-moment on ainakin itselleni muutama tehokas joogaliike oman terassin rauhassa. Ihanin ajankohta on vaikka pienen sateen jälkeen raikkaassa ilmassa, rentouttaa mielettömästi! Olen viimeaikoina ollut äärimmäisen laiska salin kanssa ja käynyt ehkä kerran viikkoon salilla. Esimerkiksi eilen tein kuitenkin tosi onnistuneen ja monipuolisen koko kropan treenin.

Aamut kun herään yksin muiden vielä nukkuessa. Ja yleisesti se kun heräät yöunilta itsekseen ilman kelloa, silloin tietää että ainakin luultavammin on saanut tarpeeksi unta yön aikana.  Aamuissa on tietynlaista rauhaa ja olen ehdottomasti aamuihminen, aina ollutkin. Rakastan aamuissa juuri sitä hiljaista ja pysähtynyttä tunnelmaa kun maailma on vielä unessa, se on jotenkin rauhoittavaa. Postasinkin juuri snapiin ja instan storiesiin maanantai-aamusta kun nousin kahdeksan maissa yksin täyteen hiljaisuuteen muiden vielä nukkuessa. Kahvi tulille, läppäri auki ja hommiin! Ehdin vartin verran ihmetellä itsekseni ja maksaa laskuja, kunnes napero heleällä äänellään höpötteli yläkerrassa sängyssään. Jo tuo vartti oli jo todellinen zen-hetki! Eikä siinä, pidän kyllä meidän rauhallisista aamuista pojan kanssa. Puurot, Teletapit, aamupesut, leikkejä.. Tosin, eivät nekään aina aivan yhtä rauhallisia ole kuin toivoisi 😀

Reissussa ehdottomia arjen hemmottelujuttuja olivat pienet herkut, joita ostelin pitkin reissua. Pallo herkkujäätelöä, belgialainen vohveli tai se ihana vastaleivottu suklaasämpylä kulman leipomosta. Varsinkin lomalla saa nauttia ja en itse kyllä voisi elää ilman herkkuja, elämä olisi ihan tylsää! Kun syö arkena noin muuten terveellisesti, niin ei tarvitse stressailla pikku herkkupaloistakaan 🙂 Viikonlopun herkkupäivä on varsinkin viikon kohokohta, haha!

Rakastan sateen ropinaa. Varsinkin sitä kun heräät yöllä sateeseen lämpimän peiton alta ja nukahdat heti uudestaan. Tunnen tuolloin oloni jotenkin tavallaan vauvaksi (haha!), tulee semmoinen todella turvallinen olo 😀 Odotin niin innoissani sitä ukkosmyrskyä muutama viikko takaperin. Oli ihana käpertyä sohvalle illalla kun ulkona myrskysi!

Tämä blogi. Aivan parasta on vuorovaikutus teidän lukijoiden kanssa. Pyrin aina vastaamaan kommentteihinne, koska kommentit tietysti ovat se blogin suola. Olen alusta saakka pyrkinyt pitämään blogin aitona ja sisällön monipuolisena. Ymmärrän toki, ettei kaikkia varmasti kiinnosta esimerkiksi lapsiaiheiset jutut, mutta siksi pyrinkin pitämään ne kovin erillään ja postailemaan myös muista aihealueista. Tavallaan pyydän jopa anteeksi aiheita, jotka eivät kaikkia kiinnosta, mutta maailmassa nyt on täysi mahdottomuus aina miellyttää kaikkia. Näin on helppoa skipata ne ei itseään kiinnostavat postaukset. Toki nyt jossain määrin sivuan kuulumispostauksissa myös sitä lapsiarkea, mutta se nyt vaan on elämääni. Toivon ainakin, että täällä edelleen on sisältöä, joka kiinnostaa tasapuolisesti kaikkia lukijoitani.

Kuten sanoin, yritän syksyllä skarpata myös askuvien suhteen ja jos saan syksyksi jotain reissua vireille, niin ehdottomasti panostaa myös matkapostauksiin! Kirjoittaminen on jokatapauksessa yksi rakkaimmista harrastuksistani, enkä olisi voinut vielä joskus uskoa kuinka tärkeä osa elämää bloggaamisesta tulee! En halua olla mikään tietyn kategorian bloggaaja, kuten perhebloggaaja tai kauneusbloggaaja, koska elämässä on muutakin kuin yksi tietty osa-alue. Enkä nyt tarkoita, että siinä olisi mitään väärää kirjoittaa tietystä aihealueesta, mutta oma blogini käsittelee elämääni ja siksi haluan tuottaa postauksia monipuolisista aiheista. Juuri siis niistä aiheista, jotka ovat itselläni lähellä sydäntä ja kiinnostuksen kohteina.

Ihan parhaita juttuja tottakai on hassutella meidän pikkuisen kanssa! Aina vaan jaksaa hämmästyttää, kuinka hyvä huumorintaju voi noin pienellä olla! Jekkuja ja höpsöttelyä meillä nimittäin piisaa ja sydänhän siinä sulaa kun näkee toisen aidon riemun. Väitellään kovasti Tommin kanssa siitä, sanoiko poika reissussa ensimmäisen sanansa vai ei! (Osoitti minuun sormella ja sanoi hennolla äänellä ujosti tissi 😀 :D) Kuulin sen itse kahdesti, Tommi ei ollenkaan, koska nukkui, joten ei myöskään suostu uskomaan tätä tapahtuneeksi 😀 Harvemmin niissä jokellussanoissa kuitenkaan on tuon tyyppisiä sanoja, saati sitten ässää, joten en jaksa uskoa, että olisin tämän kuvitellut. Olen tuon jälkeen yrittänyt houkutella toistoa tästä, mutta ei ole onnistunut. Hauvaa, vauvaa, äitää sun muuta meillä on hoettu jo kauan, mutta eivät nuo ole mielestäni vielä olleet niin tarkoituksellisia.

Itselleni todellista luksusta on myös juuri tässä ja juuri nyt aamun viimeinen kuppi kahvia!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.