Julkaistu

Enemmän tai vähemmän hulluja haaveita – juttuja bucket listillä juuri nyt

Olen aikaisemmin kirjoittanut paljon unelmistani ja siitä, kuinka pyrin parhaani mukaan tavoittelemaan elämässä juuri niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä ja joista haaveilen. Vaikka tulevaisuuden suunnittelu ja unelmointi ehkä tuntuvat tässä maailman tilanteessa oudolta tai jopa mahdottomalta, haluan ainakin itse yrittää orientoida mieltäni ”aikaan poikkeustilan jälkeen” sen sijaan, että antaisin aivan ylitsepääsemättömälle ahdistukselle valtaa, vaikka se jossain määrin alkaa olla jo joku perusolettamus näiden kuluneiden viikkojen jälkeen. Ainakin omalla kohdalla luovat pienet tavoitteet tai haaveet tulevasta myös toivoa siitä, mitä ehkä tapahtuu ”sitten joskus” 🙂 Jossei muuta, niin on ainakin viettänyt aikaa tuumaillen ehkä jopa hieman hulluja juttuja, joita joskus kenties haluaisi toteuttaa.

Ette varmasti ole välttyneet Tyynenmeren saarhyppely ja island life-haaveiltani, viime syksynä mainitsin myös lapsuuden haaveestani kirjoittaa joskus kirja. Listasin tähän postaukseen pieniä ja suuria, lyhyen sekä pitkän aikavälin haaveita, joita minulla on. Oikeastaan oli tarkoitus julkaista postaus jo helmikuussa ennen tätä kaikkea härdelliä, kunnes tämä sitten taas perinteisesti jäi jumittelemaan jonnekin tuonne luonnosten sekamelskaan. Tänään listasin siis muutamia suuria tai pieniä bucket list-juttuja tulevaan.

Haluaisin tehdä vapaaehtoistyötä jossain päin maailmaa. Tämä on ollut mielessäni jo pidemmän aikaa ja olenkin yrittänyt pohtia, että minkälainen vapaaehtoistyö voisi olla minua varten. Kriisialueelle toki auttamisen puolesta haluaisin, mutta toisaalta pelkään, että se olisi liian rankka kokemus, varsinkin kun ei ole minkään sortin kokemusta hoito- tai auttamistyöstä, edes kriisialueiden ulkopuolella. Viime vuoden lopulla bongasinkin aivan sattumalta erään luontoaiheisen apujärjestön, joka ajaa asiaa, joka itseäni ehdottomasti kiinnostaa eniten: Korallien hoitaminen ja pelastaminen! Meinasin jo heti ilmoittautua vapaaehtoiseksi 😀 Olen jo aikaisemmin miettinyt vuosia, että haluaisin auttaa mm. luonnonrantojen puhtaanapidossa merivirtojen tuomien muovijätteiden siivoamisessa. Ajatus siitä, että avustani olisi jotain hyötyä tai hyvä tarkoitus, on jotenkin ihana, heh. Ja ellen olisi perheellinen, olisin kyllä jo ajat sitten pakannut kamani ja heittäytynyt saarielämään!

Ps. Vaikka usein ajattelen, ettei saisi elämässä harmitella niitä asioita, joita on jättänyt tekemättä tai tehnyt, mutta erästä asiaa olen harmitellut jo vuosia. Nimittäin sitä, etten hakenut lukion jälkeen lukemaan maantiedettä! Aine oli lukiossa suosikkini ja kirjoitin siitä E:n, joten mantsan opiskelut olisivat olleet jotenkin luonnollinen jatkumo varsinkin kun olen oikeasti todellinen maantiedenörtti 😀

Toivoisin eniten sitä, että saisin käyttööni kokonaisen kuukauden, jonka aikana saisin tehdä aivan mitä haluan ja mennä mihin tahansa haluan. Muutama viikko ilman yhtäkään palaveria, deadlinea, arjen päivittäistä suorittamista ja turhaa stressiä. Saisiko tämmöisen edes kerran kymmenessä vuodessa? Olen jo pitkään unelmoinut siitä, että kerrankin olisi edessä tilanne, jolloin olisi mahdollisuus tehdä jotain kirjaimellisesti extempore ilman viikkojen tai kuukausien suunnittelua. Perheellisenähän tämä on vielä aivan mahdoton yhtälö. Mutta oikeasti, te joille tämä on mahdollista, olette niin onnekkaita. Itseasiassa olen jo liian pitkään toivonut, että jostain ilmaantuisi edes yksi kokonainen viikko ilman mitään buukkauksia, että voisi tehdä jotain radikaalia ja lähteä vaikka viikoksi Lappiin ihmettelemään. Edit: Nyt koronan aikanahan tämä konkretisoituu puoliksi. Ainoa vaan, ettei oikein voi lähteä mihinkään 😀

Jos joskus muuttaisimme ulkomaille, haluaisin pistää pystyyn jonkinlaisen Bed & Breakfast-majoituksen. En ole koskaan aikaisemmin oikeastaan haaveillut minkään sortin majoitustoiminnasta, mutta vasta tässä lähivuosina alkanut tuumailla, että idea voisi oikeastaan olla aika kiva! Majoituksen oheen voisi kehitellä jotain kivaa toimintaa, kuten järjestää vaikkapa surffireissuja ja kyhätä ohessa käsitöitä, heh.

Yksi unelmistani on joskus asua niin, että pääsisin omalta pihalta suoraan metsään. (Okei tai rannalle!!) Ja siis kunnon metsään, enkä pienelle metsäpläntille, jonka vierestä kulkee motari. Monelle pienemmissä kaupungeissa asuville suomalaisille tämä on varmasti todellisuutta ja täysin normaali juttu, mutta pitkään Helsingissä asuneena on jotenkin täysin vieraantunut moisesta käsitteestä, vaikka tietysti täältäkin löytyy luontoa. Olen itsekin asunut nuorempana lähellä metsää Jyväskylässä, mutten kuitenkaan niin ”metsässä”, että sinne ihan lähtisi retkeilemään tai olisi täysin erossa liikenteen melusta. Ehkä tähän liittymätön toinen asumiseen liittyvä seikka on, että haluaisin joskus oman oikean työhuoneen, enkä pelkkää työnurkkausta, jonka voisin sitten sisustaa omanlaisekseni.

Yksi bonus-unelma olisi joskus kokeilla, miltä tuntuu elää ns. omavaraisena  (eli siis aka ”haaksirikkoutuneena” :D) pienellä saarella Tyynellämerellä. Voisin ainakin kuvitella, että tämmöisiä kreisejä elämys-retreateja ehkä järjestettäisiin jossain maksusta! Olisi aika siisti kokemus kokeilla jonkun johdolla selviytymistaitoja vaikka viikon (tai edes viikonlopun) ajan, haha. Kuulostaako oudolta? 😀

 

Mitä lyhyen ja pitkän aikavälin haaveita teillä on? 🌴

 

Entä mitä tekisitte jos saisitte kuukauden (tai edes viikon) käytettäväksi miten haluatte?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Herkkumaratonia ja kotihengailua

Hello! Kuinkas teillä on sujunut pääsiäinen? Me olemme viettäneet pääsiäistä (luonnollisesti) kotona perheen kesken, käyty ulkoilemassa ja otettu vain rennosti – mitäs muuta tässä tilanteessa nyt voisikaan. Ainiin, paitsi syödä järkkyjä määriä suklaata ja muita herkkuja, haha. Pitää tänään aloittaa jonkin sortin karkkilakko, parin karanteeniviikon aikana kun tuntui muutenkin, että nälkä on aivan jatkuvasti.  Apua, onkohan tämä joku yleinen ilmiö tässä koronahärdellin keskellä? Onneksi on tullut lenkkeiltyäkin, ettei ole mennyt aivan kotona makoiluksi ja herkkujen syömiseksi, siihen voisi nimittäin nopeasti tottua, heh.

Meiltä loppui muutama päivä sitten reissun jälkeinen karanteeni ja näyttää siltä, ettei onneksi saatu mitään koronapöpöjä lentomatkoilta tai kentiltä pienestä panikoinnista huolimatta. Huhhei! Jonkin sortin self-isolation jatkuu edelleen reissukaranteenista huolimatta, ihan kamalasti kun ei tällä hetkellä huvita lähteä käymään missään, mikä ei ole aivan välttämätöntä. Mitä nyt lenkkipolulla ja miehen kanssa vuorotellen lähikaupassa. Enpä nyt edes saa päähäni mitään hoidettavia asioita, jotka olisivat tässä hetkessä niin akuutteja ja ei-hoidettavissa netissä, joiden tiimoilta pitäisi edes lähteä mihinkään. Ainiin, paitsi polkupyöräkaupoille on kyllä päästävä lähiviikkoina! Jahkailin koko viime kesän pyörän ostamisen kanssa, kunnes en sitten saanut sitä lopulta ollenkaan hommattua ja loppukesästä harmitti. Nyt kun aikomuksena on vältellä julkisia kulkuneuvoja ainakin kesään asti, olisi joku kulkupeli tietysti ihan kätevä olla.

Mielessäni oli ottaa myös muita kuvia meidän pääsiäisestä, mutta totesin jo ennen viikonloppua, että koti oli taas mennyt niin järkyttävään sotkuun ja sekasortoon, ettei olisi enää paljoa kuvia otettu 😀

Ja tästä tulikin mieleeni, että olen ollut esimerkiksi juuri lenkkipolulla tai lähikaupassa hieman ihmeissäni siitä, etteivät ihmiset tunnu aivan kamalasti kantavan huolta turvaväleistä. Ohittamassa oltaisiin melkein hipaisuetäisyydeltä ja tuntuu, että erityisesti lenkkipolulla on tullut vastaan tapauksia kun porukka on lähinnä ärsyyntyneenä siitä kun joudutaan pyytämään lapsia vähän väistämään tai tieltä sivuun, että pääsisi ohi. Huoh. Tuntuisi asian olevan juuri nyt aivan kaikkien etu, mutta selvästi tilanne ei edelleenkään saa läheskään kaikilta kamalasti ymmärrystä. Olen ehkä juuri se jonkun mielestä ärsyttävä nipottaja, joka kiertää kaikki ihmiset tällä hetkellä liioitellun kaukaa, mutta oikeastaan ennemmin varaudun näin päin kuin otan mitään riskejä koronasta, jonka leviämisherkkyydestä ei selvästi edelleenkään tiedetä tarpeeksi. Jos nyt vertaan jälleen kerran sinne Uuteen-Seelantiin, kävivät noin puolet ihmisistä ruoakaupassa hengityssuojaimessa ja kumihanskat kädessä jo muutama viikko sitten kun täällä niin tekee tuskin kukaan (okei, paitsi Tommi :D).

Ahdistaa tässä vaiheessa todeta, kuinka täynnä koronaa tämä(kin) postaus taas kerran on. Itseni on ainakin yllättänyt fakta siitä, kuinka kokonaisvaltaisesti tilanne oikeasti vaikuttaa kaikkeen elämässä. Ajatuksiin, toimintaan ja tulevan suunnitteluun. Lopetin vajaa viikko takaperin iltapäivälehtien lukemisen siirryttyäni Helsingin Sanomiin, vain todetakseni sen, kuinka myös sanomalehtien sisältö pyörii tällä hetkellä 99% painotuksella erinäisissä korona-aiheissa. Vaikka yrittäisi miettiä muita juttuja, ei se tällä hetkellä ole kovin helppoa. Korona-ahdistuksen keskellä olen potenut huonoa omaatuntoa blogista, kokenut haluavani pitää pientä etäisyyttä somesta nyt enemmän kuin koskaan ja jopa ensimmäistä kertaa ikinä aivan realistisesti harkinnut pistäväni kaikki somekanavat pienelle tauolle. Jos vielä reilu viikko sitten kirjoittelin hyvistä fiiliksistä ja kotona chillailun ihanuudesta, on viime viikon aikana hiipinyt kieltämättä peliin pieni shokki tulevasta. Nyt kun ei kai auta muuta kuin odotella, edetä päivä kerrallaan ja tehdä vaikkapa pirusti käsitöitä kotona, heh.

Näiden ajatusten lomassa olen kuitenkin yrittänyt pysyä positiivisena. Listailla asioita, joita haluan tehdä ”sitten joskus” kun tämä kaikki on ohi, miettiä tulevaisuuden matkakohteiden haavelistaa ja yleisesti jonkin sortin bucket list 2020-versiota (sillä listalla olisi ainakin tuon meidän megakuluneen parketin fiksaaminen, vihdoinkin :D). Ehkäpä siis saisin kasaan näistä materiaalia tänne blogiinkin!

 

Mitäs teidän pääsiäiseen? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Mikä saarielämässä kiehtoo?

Saarihulluus ja island lifen viehätys. Ah, nämä ovat vuosikaudet olleet itselleni yksi suurimmista intohimoista ja kaukokaipuuni painottuukin useimmiten juurikin niiden saarihaaveiden ympärille. Ajauduin viikonloppuna miettimään asiaa tarkemmin ja oikeastaan sitä, että mikä siinä saarielämässä niin kovasti minua kiehtookaan? Tai yleisesti? Tai siis kukapa nyt ei nauttisi viikoista trooppisella saarella, mutta miksi ajatus on kasvanut oman pääni sisällä enemmänkin intohimoiseksi haaveeksi, joka pyörii mielessä jopa lähes päivittäin? Ajatus rennosta saarielämästä ja jossain määrin ”vähemmän kuormittavasta” arjesta.

Olen pikkutytöstä asti ollut viehättynyt erilaisista saarista ja ajatuksesta, että asuisin joskus jossain kaukana, tavallaan piilossa niiltä suuren maailman murheilta ja pahalta. Tietty, puolensa kaikella ja omat ongelmansa löytyy kaikista maailmankolkista, eikä monikaan paikka maan päällä enää nykypäivänä ole verrattavissa lintukotoon, mutta silti. Onhan se elämä kuitenkin melko erilaista pienellä trooppisella saarella kuin vaikkapa kiireisessä ja urakeskeisessä Suomessa. Toki, meillä Suomessakin on valintakysymys mihin valitsee tehdä kotinsa ja keskustelinkin juuri ennen reissua erään myös jyväskyläläisen ystäväni kanssa siitä, kuinka Helsinki on syystä tai toisesta alkanut viime vuosina tökkimään yhä enemmän.

Listasinkin tähän muutamia oivalluksia saarielämästä ja siitä, miksi ehkä koen ajatuksen island lifesta niin kiehtovana?

 

Kiireettömyys on yksi niistä asioista, joita arvostan nykyään elämässä todella korkealle. Kiire on nykypäivänä kuin syöpä. Se hiipii salakavalasti elämääsi, kunnes havahdut siihen, että kaikki on kiirettä, aivan kokoajan. Jatkuva kiire ja erityisesti se, että kiire on ujuttautunut jo yhteiskunnan rakenteisiin ja työelämään, on jo ajatuksenakin ahdistava. Josset ole kiireinen, olet huono ja laiska, koska kiire on nykypäivän normi. Reissatessa olen huomannut, että kiireen käsite on muualla hyvin häilyvä tai jopa aivan vieras. Saarilla aika on tunnetusti ”island time”, eli vähän niin ja näin. Viisi minuuttia voi olla kymmenen tai jopa 45 minuuttia, mutta ei se ole niin justiinsa, koska mitäs nyt pienistä. Olen ihastunut juuri ajatukseen kiireettömyydestä ja siitä, ettei koskaan ole minuutin päälle, koska hei – se on vain aikaa. Ja loppupeleissä juuri sitä meillä jokaisella on vain rajallisesti, miksipä siis kiirehtiä sen kanssa?

Pienen saaren yhteisöllisyys on asia, joka minua kiehtoo. Kun asustaa saarella, jonka väkiluku on 10 000 tai jopa vain pari tuhatta ihmistä, tuntevat kaikki toisensa ainakin jotenkin, yhteisöllisyys ja me-henki on vahvasti läsnä. Tietyllä tavalla myös saarten eristäytyneisyys vahvistavat yhteisöllisyyttä ja jostain syystä ajatus eritstyneisyydestä kiehtoo valtavasti. Se, että voisin keskittyä elämään omaa pientä elämääni kaukana kaikesta ja juuri erossa kaikesta, mitä suuressa maailmassa tapahtuu. Itse rakastan viettää paljon aikaa ihan vain itsekseni, joten ehkäpä tietynlaiselle oman tiensä kulkijallekin jollain muotoa ajatus eristyksissä elämisestä pienessä yhteisössä on se juttu, joka aiheuttaa kiinnostusta.

Yksinkertaisempi elämä. Verrattuna länsimaiseen, ei elämä vaikkapa näillä Tyynenmeren saarilla ole läheskään niin yltäkylläistä kuin vaikkapa meillä Suomessa. Tavanomaiset hyödykkeet, jotka meille ovat ehkä jopa itsestäänselviä, ovat täällä asioita, joista ehkä haaveillaan. Mutta hullunkurista onkin, että mitä enemmän ihmisillä on sitä ja tätä, sitä onnettomampia me loppupeleissä olemme. Olen vuosia sitten itse pyrkinyt eroon turhasta shoppailusta ja todennut sen tuottavan enemmän vain juuri sitä huonoa oloa. Mitä vähemmän olen enää ostanut mitään tai keskittynyt aineettomiin asioihin, sitä paremmin olen itseasiassa voinut noin yleisesti. Kyllä, tavara ja materia kun kääntyvät monesti sinua vastaan. Kivat asiat, joita ehkä ostat tehdäksesi itseäsi paremmalle tuulelle tai täyttääksesi jotain tyhjää koloa, johtavat vain yhä pahempaan oloon. Onnellisuus ja tietynlainen tasapaino kun eivät vaadi tavaraa tai maallisia rikkauksia. Kun palaa takaisin ”yksinkertaiseen” (edes nyt vaikka viikon ajaksi), huomaat viehättyväsi juuri niistä hyvin yksinkertaisista jutuista. Esimerkiksi kun bongaat kävelyllä tienvarressa papaijapuun tai rannalta kookospähkinän – todella arkisia ja itsestäänselviä juttuja vaikkapa Cookinsaarten asukkaille, mutta juuri niitä, jotka aiheuttavat tämmöiselle länsimaiselle kaupunkilaiselle ajatuksen siitä, että vaihtaisin kassikaupalla turhaa tavaraani siihen, että voisin joka päivä poimia tieltä ne omat hedelmäni 😀

Hiljaisuus. Liikenteen melu, kaaos ja meteli. Huh, näiltä säästyi ehdottomasti ainakin Cookinsaarilla. Seikka, jonka vuoksi pidän itse nykyään yhä enemmän rauhallisissa ja luontokeskeisissä paikoissa reissaamisesta on juurikin kaipuu rauhaan ja hiljaisuuteen. Meteliä ja liikenteen ääniä kun ehtii kuunnella riittämiin kotonakin!

 

Allekirjoitatteko?  💫

Entä löytyykö muita saari-intoilijoita? 🌴

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Random-kysymyksiä ja vastauksia x 11

Ennen lomaa haluan keskittyä hieman kevyempiin aiheisiin ja listasinkin taannoin muutamia todella sekalaisia random-kysymyksiä, joihin sitten itse vastailin. Vähän kuin kaverikirja-hengessä, koska semmoiset ovat mielestäni ihan parhaita 🙂

Minkä supervoiman valitsisit?

Haluaisin joko lukea toisten ajatuksia (tai hetkinen, en tiedä haluaisinko sittenkään, hahah :D), osata lentää, hengittää veden alla (ovatko nämä edes supervoimia?), kyetä näkemään kauas menneisyyteen, aikamatkustaa tai omata semmoisen tutkan, jolla voisi ilmiantaa ihmiset valehtelusta ja huijauksista 😀 Hahah. Tai tietysti osata ratkaista kaikki maailmankaikkeuden mysteerit! Tosi vaikea keksiä yhtä, mutta valitsisin ehkä tuon viimeisimmän.

Mitä haluaisit opiskella jos hakisit nyt?

Haluaisin opiskella maantiedettä tai jotain käyttäytymistiedettä. Myös biologia kiinnostaa, mutta en koskaan pitänyt sitä vaihtoehtona lukion jälkeen, koska muistaakseni haussa oli joku matemaattinen kriteeri, eikä aine tosiaan ole valitettavasti vahvuuteni 😀 Jos nyt hakisin opiskelemaan, hakisin varmasti HY:n Ympäristötieteelliseen tai oman alani ylempään AMK:iin.

Missä asuisit jos saisit valita minkä tahansa paikan?

Rannalla tai keskellä metsää esimerkiksi jossain Suomen pohjoisessa kolkassa. Näistä kahdesta ehkäpä mielummin kuitenkin rannalla jossain lämpöisessä, mutta voisin ehdottomasti asua puolet vuodesta rantsussa lämpimässä ja puolet vaikkapa Lapissa keskellä koskematonta luontoa. Unelmani olisi asua omavaraisena Ranskan Polynesian saarella (:D), Uudessa-Seelannissa tai Kaliforniassa pienessä rantakaupungissa. Euroopassa asustaisin kaikkein mieluiten Ranskan Biarritzissä.

Jos saisit kysyä kysymyksiä ihmisiltä, jotka tietävät maailman suurimmat salaisuudet, mitä kysyisit ensimmäiseksi?

Haluaisin tietää, että onko maan ulkopuolista elämää oikeasti havaittu vai ovatko kaikki UFO-havainnot aikojen saatossa keksittyjä tai muita virheellisiä havaintoja. #conspiracyforlife

Jos saisit tietää vastauksen yhteen maailmankaikkeuden mysteeriin, mikä se olisi?

Haluaisin tietää about sata asiaa, kuten mitä galaksimme ulkopuolisessa ”tyhjyydessä” on, loppuuko se koskaan, mihin maailmankaikkeus konkreettisesti laajenee, mitä mustien aukkojen sisällä oikeasti tapahtuu (paitsi siis teoreettisesti singulariteetti ja yleisesti MITÄ se konkreettisesti mahdollisesti on :D), mutta eniten haluaisin tietää, että onko rinnakkaisia maailmankaikkeuksia tai rinnakkaisulottuvuuksia olemassa? Esimerkiksi, että voisiko oman maailmankaikkeuden lomassa olla esimerkiksi viides ulottuvuus, jota emme normaalisti havaitse, mutta joka voisi osittain selittää esimerkiksi monet yliluonnollisiksi väitetyt ilmiöt. Ja tämä ei ole mitään höpönlöpöä, koska monet tiedemiehet ovat esittäneet teorioita multiversumeista ja toisista ulottuvuuksista, mutta niiden todistaminen on tällä hetkellä käytännössä mahdotonta.

Eniten ahdistaa..?

Se, mihin suuntaan maailma menee, yleisesti maailman pahuus, rahakeskeisyys, arjen kiireys ja suoritusyhteiskunta. Ajatus siitä, että monet suomalaiset (ja ihmiset ympäri maailmaa) elävät vain ja ainoastaan työlleen unohtaen vuosien saatossa edistää asioita, joilla ehkä oikeasti olisi merkitystä. Oikeasti haluaisin kaikkein eniten elää omavaraisena jossain Tyynenmeren saarella ilman stressiä siitä, mitä maailma minulta odottaa ja elää kaikkien huonojen uutisten ulkopuolella.

Kaupunki vai maaseutu?

Olisin ennen sanonut ehdottomasti, että kaupunki, mutta nykyään taas olen ylivoimaisesti maaseudun kannalla. Olen sanonut jo monelle, että voisin muuttaa vaikka heti johonkin tönöön Inarin erämaahan. Katsoin sieltä jo yhtä kesämökkiä, jonka olisin halunnut ostaa nyt heti, haha. Poikkeuksena se, että voisin asua suuren kaupungin lähettyvillä ns. suurkaupunkikeskittymän ulkopuolella. Esimerkkinä nyt vaikkapa Los Angelesissä joku pienempi rantakaupunki-yhteisö.

Lempiruokasi?

Pidän jopa ehkä eniten kaikesta ihan tavallisesta kotiruoasta, kuten vaikkapa makaroonilaatikosta ja lohikeitosta. Mutta ehkäpä italialainen ruoka on genrenä semmoinen, josta pidän eniten. Äh, tai kreikkalainen! Ehkäpä vastaan näin yleisesti, että välimerellinen ruoka.

Lempihedelmä?

Papaija on aivan ykkönen!! Syön matkoilla usein jokaikinen aamu papaijan aamiaiseksi 😀

Mitä piirteitä arvostat eniten toisissa ihmisissä?

Rehellisyyttä, luotettavuutta ja aitoutta. Jos joku pettää luottamukseni tai totean toisen epärehelliseksi, en luultavasti kykene enää koskaan luottamaan tähän. Olen ihmissuhteissa jossain määrin ehkä ehdoton. En koe, että minulla olisi tarvetta haalia ympärille ihmisiä, joiden seurasta tai luonteenpiirteistä en oikeasti välitä tai jotka vievät enemmän energiaa kuin mitä antavat, varsinkin kun viihdyn oikein hyvin myös yksinäni, perheeni tai läheisten ystävieni kanssa. Se, että sovin näkeväni jonkun ihmisen, tarkoittaa usein sitä, että oikeasti todella haluan nähdä tätä, koska en ole tyyppi joka sopisi treffejä ihmisten kanssa vain huvikseen, vaikka noin yleisesti toki muiden seurasta pidänkin. Ennemmin panostan niihin läheisiin ja pitkäaikaisiin ystäviin, jotka ovat olleet lähelläni ”aina” kuin haalisin pintapuolisia kavereita. Ennemmin laatu kuin määrä.

Mitä tapahtuu tänään?

Minulla on viimeinen työpäivä ennen lomaa ja haluaisin käydä syömässä lounasta jossain kivassa paikassa! Illalla olisi tarkoitus viimeistellä pakkaamista.

Kivaa keskiviikkoa! ✨

 

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

8 random-asiaa, joita et ehkä vielä tiennyt minusta

Edellisestä ”näitä asioita et ehkä tiennyt minusta”-postauksesta onkin vierähtänyt jo hetki ja ajattelinkin näin loppuviikon kunniaksi kyhätä kasaan faktapostausta. Tällä viikolla kun on nähty täällä jo aivan riittämiin ties mitä kriiseilyä ja kuulumisia, joten tänään siis sekalaisia faktoja.

Olen superlaiska vaihtamaan profiilikuvia MIHINKÄÄN! Whatsapissa olen pitänyt samaa profiilikuvaa vuodesta 2012, Facebookin profiilikuvan vaihdan yleensä ehkä 3-5 vuoden välein, viimeksi tosin ihan viime vuonna jopa, samoin IG:ssä 😀 Itse pidän jotenkin outona jos ihmisillä vaihtuu profiilikuva joka kanavassa viikon välein, en tiedä miksi!

Yläasteella” irkkasin”. Ja siis toki aktiivisesti myös IRC-Galleriassa (:D), mutta tällä tarkoitan lähinnä sitä mirc-ohjelmaa, eli og-IRC:iä. Haha! Olin muutenkin nuorempana melkoinen nörtti, nuorempana pelasin ties mitä pelejä (en nyt ihan CS:ää, mutta kuitenkin) ja sitten vähän vanhempana oli oma tietokone ihan must. Ja toki edelleen. Kun muut siirtyvät tietokoneista puhelimiin, en taas itse pystyisi ikinä luopumaan läppäristä. Toisinsanoen, tietokoneeni on minulle todella tärkeä <3 Olisi ihan kamalaa yrittää buukkailla lentoja tai kirjoittaa pitkiä juttuja puhelimella, ehkäpä olen vain vanhanaikainen.

En välitä esimerkiksi klassisesta musiikista ollenkaan, mutta räppi on ollut aivan nuoresta saakka minulle todella tärkeä juttu. Kuuntelen musiikkia noin yleisesti paljon yksinäni ja tiedän, ettei minusta ulospäin ehkä uskoisi rap4life-tyypiksi, mutta loppupeleissä tiedän genrestä todella paljon. Kuuntelen siis räppiä aivan jokaikinen päivä, mutta olen todella tarkka siitä, millaisesta räpistä pidän. Laadullisesti ovat suosikkejani vuodesta toiseen Nas, Cunninlynguists, Cyne ja Dilated Peoples. Tärkeintä ovat runolliset lyriikat, mieluiten yhteiskunnalliset tai filosofiset ja yleisesti elämästä pohdiskelevat. Ja okei, silti fanitan myös 2pacia, haha. Meillä on Tommin kanssa melko erilaiset räppi-mieltymukset, mutta anyway en voisi ikinä olla yhdessä jonkun kanssa, joka vihaa räppiä. Ainiin ja rakastan keskustella räpistä, mutta vain silloin kun myös toinen osapuoli on perillä aiheesta. Harvoin tosin tapaan ihmisiä, joiden kanssa voisin sitä tehdä 😀 Olen monesti harkinnut tekeväni aiheesta ihan oman postauksensa, mutten oikein tiedä kiinnostaisiko aihe muita yhtä paljon, haha. Ainiin ja mielipiteeni on, että paras räppi ikinä on tehty 90-luvulla! 70% musiikista jota kuuntelen, on tehty ennen vuotta 2000.

Ennen tätä ”blogiuraa” (naurattaa kirjoittaa näin, mutten keksinyt muutakaan hyvää termiä) en ollut oikeastaan edes kuvitellut uraa markkinoinnin parissa. Toisin sanoen en juurikaan nähnyt alaa kiinnostavana esimerkiksi opiskeluaikoina. Itseasiassa hain lukion jälkeen ammattikorkeaan opiskelemaan media-alaa ja tuolloin oli yksi haaveeni työskennellä joskus mainostoimistossa, mutta suunnittelupuolella. Tuo oli alaa ennen somea ja käytönnössä media-alan työllisyysnäkymät nähtiin huonoina, jonka myötä myös alan opiskelupaikoista karsittiin. Alat, jotka nuorempana eniten kiinnostivat ja jotka koin omikseni, olivat matkailuala, muoti- ja luova suunnittelupuoli, sekä myöhemmin finanssiala. Markkinointi tulikin kuvioihin vähän ”vahingossa”. Nuorena en oikeastaan edes pitänyt muita ammatteja vaihtoehtoina, kuin lentoemännän ja muotisuunnittelijan työtä, hah. Molemmat kyllä kiinnostaa edelleen!

Mulla on pakkomielle pitää sähköpostilaatikot aina järjestyksessä. En kestä ollenkaan kymmeniä lukemattomia viestejä ja pyrinkin siihen, että hoidan sähköpostista akuutit jutut aina heti alta pois. Vaikka en aina olekaan maailman järjestelmällisin fyysisten esineiden kanssa, on sähköposti semmoinen, jonka on oltava ojennuksessa. Ideaalitapauksessa vastaan viesteihin heti, joskus harvoin tosin saattaa yksittäisiä viestejä jäädä roikkumaan.

En pysty olemaan kotona ilman tohveleita. Aikaisemmin en edes ollut järin tohvelityyppi, mutta viimeiset 4 vuotta olen elänyt kotona suunnilleen tohvelit jalkoihin kiinni kasvaneina, haha. Ainiin ja tohveleiden kanssa on pakko olla myös villasukat. Ovat oleellinen osa mun mukavaa kotityyliä! Meillä on kyllä melko kylmät lattiat kotona, joka vaikuttaa, mutta jostain syystä tohveleihin tottuneena tuntuu todella oudolta olla ilman niitä. Ja en myöskään voi olla kotona farkuissa tai rintaliiveissä. Otan ne aina pois tullessani kotiin, koska mukavuus ensin 😀

Olen aika hyvä viherkasvien kanssa, vaikken nyt koekaan hoitavani niitä mitenkään erityisen säännöllisesti, eikä meillä kotona ole edes erityisen hyvä valo viherkasveille. Siksi ihmettelenkin aina kun joku kertoo viherkasviensa kuolleen taas kerran. Ehkä olen aina hommannut aina jotain erityisen helppoja lajikkeita, en tiedä. Kuvittelisin kyllä, että esimerkiksi tuo viime keväänä ostamani gardenia ei ehkä Suomen oloissa ole helpoimmasta päästä. Joskus nuorempana tykkäsin myös jutella kasveilleni, koska ajattelin niiden kasvavan silloin paremmin (hahah). Mutta siis viherkasvit ovat minulle jotenkin tosi tärkeitä, olisi tosi outoa elää ilman yhtään viherkasvia! Olinkin toissakesänä aivan murheissani kun minulla yli 15 vuotta ollut kasvi menehtyi elvytysyrityksistäni huolimatta 🙁 Sen sijaan kukkia ostan äärimmäisen harvoin, vaikka noin yleisesti luonnonkukista pidänkin ja käyn poimimassa ulkoa itse kesäisin niitä meille kotiin.

Aikaisemmin en voinut sietää kermavaahtoa. Ja tämä tuli juuri nyt mieleen syystä että: laskiaispullat! Pienenä en suostunut syömään kakkua, joka oli päällystetty kermavaahdolla, vaan minulle tehtiin aina oma suklaapäällysteinen synttärikakku. En edelleenkään ole mikään kermavaahdon suurin ystävä, mutta laskiaispulla on edelleen yksi suosikki-leivonnaisistani. Korvapuustit ja laskiaispullat, ah! Odotan helmikuuta aina innolla oikeastaan pääosin juuri laskiaispullien vuoksi.

 

 

Tuliko joku kohta yllärinä?

 

Kuvat Jutta

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.