Julkaistu

Torstai 20

En voi vastustaa kiusausta aloittaa tätä postausta toteamuksella siitä, että apua! Illat ja yöt ovat jo alkaneet hämärtämään! Havahduin tähän faktaan jotenkin aivan puulla päähän lyötynä eilen illalla kun olin jo mennyt nukkumaan (vähän ennen ysiä, lol) ja heräsin reilun tunnin päästä käymään alakerrassa. Ulkona oli jo hämärää ja olin hetken aivan ihmeissäni, että paljonkos se kello nyt olikaan. Sama homma kävi sitten aamuyöllä viideltä kun heräsin ensimmäisen kerran, ihmettelin samaa hämärää ja olin aivan varma, että kello on jotain kaksi. No, nukuinpa vielä tunnin sen jälkeen. Hah, tämmöisiä jännitysmomentteja mun viikkoon! Onpahan vielä shortsikelit kuitenkin, en nimittäin valita ollenkaan 🙂

Olimme alkuviikon poikkeuksellisesti kotosalla pojan kanssa ja olen muutenkin yrittänyt ottaa kaiken irti näistä (mahdollisesti) viimeisistä kesäpäivistä. Vietettiin koko perhe viikonloppu ja vielä alkuviikkoakin kotona karanteenissa, koska puolisolla oli loppuviikosta lievää pahoinvointia, jonka myötä kävi varmuuden vuoksi koronatestissä. Vaikka minä ja poika olimmekin oireettomia, sekä myös puoliso heti testissä käymisen jälkeen, pysyimme kaikki kotosalla ja odotimme tuskallisen pitkään tuon testin tuloksia. Negatiivinenhan se siis oli, mutta aikamoinen piina oli usean päivän ajan. Ette usko millaista taistelua on yrittää selittää 4-vuotiaalle about tuhannetta kertaa, että tänään(kään) ei voida mennä meidän yhteiskäyttöiselle jättitrampalle hyppimään. Se on nimittäin ehkä päivittäisistä jutuista se kaikkein lempparein. Kesän aikana on tullut hypittyä varmaan useamman tunnin ajan joka viikko 😀

Jokatapauksessa, tällä hetkellä on jotenkin aivan käsittämätöntä kuinka ruuhkautunut tuo koko testiproseduuri on. Toki ymmärrän, että volyymiä testattavien suhteen riittää ovista ja ikkunoista, mutta sitten taas kehoitetaan olemaan varuillaan pienistäkin oireista, hakeutumaan testiin matalalla kynnyksellä, vähänkään nuhaista lasta ei hoitoon viedä ja sitten kun (ehkä) onnistut testattavaksi pääsemään niin voit huonolla tuurilla joutua odottelemaan tuloksia kotona viikon. Apua! Nyt viime päivinä olen muutenkin havahtunut pohtineeni sitä, että mikä on fiilis nyt noin yleisesti? Vastailin IG storiesissa muutamiin kysymyksiinne ja samalla ehkä kiteytyi mielessä semmoinen tämänhetkinen olotila.

Olen oikeastaan tykästynyt arkeen juuri näin. Kun saa ja voi olla paljon kotona, mutta silti käydä ns. normaalisti treenaamassa, välillä asioilla ja halutessaan ihan jopa lounastamassa. Nähdä ystäviä ja halutessaan reissata Suomen sisällä. Arki rajoittuu useimmiten aika pienelle alueelle, mutta en itse näe sitä pahana. Introvertin unelmaa, sanoisinko. Keväällä hajotti pahasti ajatus siitä, että pienet arjen mukavuudet oli hetkellisesti ”viety pois” ja oli pakon sanelemana jumissa kotiympyröissä. Itseäni ei lopulta kamalasti järkytä ajatus syksyn etäopinnoista ja kotikeskeisyyden jatkumisesta, mutta kieltämättä pelottaa tilanne, jossa on taas jumissa neljän seinän sisällä ilman niitä arjen ”pieniä iloja”. Sitä, että voit halutessasi käydä vaikka museossa tai mitä ikinä onkaan normaalisti pitänyt itsestäänselvyytenä. Alunperin odotin esimerkiksi opintojen ja työkuvioiden suhteen kovasti sitä, että pääsisin edes osittain sosialisoimaan ”ihmisten ilmoille”, mutta yllättäen olen aivan fine myös näin jos niin on ollakseen.

Mulla on ollut koko kevään ja kesän kamalia keskittymisongelmia kotona työskennellessä silloin kun olemme koko perhe koolla. Tai tuskinpa olen ainoa, jonka keskittymiskyky on koetuksella kun ympärillä on ajoittain melkoinen sirkus, hyppiviä koiria ja ajatus katkeilee about puolen minuurin välein. Tästä syystä vähensin loppukevään aikana työmäärääni aivan tietoisestikin, koska totesin, ettei siinä täällä hälinässä tullut yhtään mitään. Syksyn aikana olisikin tarkoitus on-off-lomaviikkojen jälkeen lisätä työtunteja alkavien opintojen ohelle. Tarkoittanee siis myös uusia juttuja yrittäjyyden parissa, olen nimittäin viime viikot puuhastellut erään projektini kanssa ja toivon mukaan saan sen pian finaaliin.

Kävin pari viikkoa takaperin pitkästä aikaa myös kellumassa (kellumiskerta saatu). Tämä olikin itselleni muistutus siitä, että täytyy syksyllä yrittää varata kellunta ainakin kerran kuussa. Aivan lempparihommaani nimittäin silloin kun haluaa totaalirentoutuksen. Olen aikaisemmin käynyt kellumassa Float Kalliossa ja nyt ensimmäistä kertaa Float Robassa, josta tykkäsin myös hurjasti. Robalta löytyy myös isompi cabin-kelluntatankki, jonka varaan kyllä varmasti uudemmankin kerran.

Alkuviikon karanteenin vuoksi olen henkisesti ihan jossain tiistaissa, mutta huomenna on jo perjantai! Olen jemmaillut koko viikon jääkaapissa viime viikolla ostamiani jäätelöitä, joita en saanut viikonloppuna syötyä sen jälkeen kun sain jonkun ihme sokerishokin hasselpähkinäsuklaasta 😀

Nyt jatkan hommia ja Spotifyn viikon suositukset-listan kuuntelua, jossa on vaikka mitä ysärin räppihelmiä!

 

Kivaa torstaita! 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Maanantain kuulumisia

Maanantain ja uuden viikon kunniaksi ajattelin kirjoitella hieman kuulumisia. Vietimme viikonloppua rauhallisesti kotona (ylläri). Kävin treenaamassa, lenkillä, ajoimme Riihimäelle näkemään miehen sukulaisia, tilasin ekaa kertaa about vuoteen mäkkärimätöt kotiin ja mitäköhän vielä. Aika perus viikonloppu siis! Ihan parasta kuitenkin. Hengailtiin terassin keinussa, istuttiin naperon kanssa viettämässä kesäiltaa meidän terassilla aurinkotuoleissa, hypittiin jättitrampalla aikamoisen monta kertaa ja nautittiin ennen kaikkea näistä elokuun lämpimistä kesäpäivistä vielä kun ehtii. Ja onneksi pitäisi ehtiä jos vain sääennusteisiin on luottamista, jee! Omasta mielestäni juuri loppukesä on parasta aikaa omassa pihassa hengailulle ja chillailuun, koska ainakin meidän piha on aina juuri silloin parhaimmillaan kuin mikäkin viidakko 😀

Viime viikkoina on ollut mielenpäällä useampi asia, kuten pian alkavat opinnot, pari meneillään olevaa projektiani ja noh, elämä. Se, että onko tulevaisuuteni tosiaan tällä Helsingissä ja mikäli ei niin missä? Sain viime viikolla apteekivisiitillä jonkin sortin lievän paniikkikohtauksen kun samaan aikaan juuri ennen sulkemisaikaa kanssani apteekissa oli vähän epämääräistä porukkaa, tilanne vähän eskaloitui (ainakin päässäni) ja mielessäni alkoi pyöriä ties mitä kauhukuvia näistä tyypeistä nostamassa jotain maailmanluokan mekkalaa. Lähdin ulos apteekista, kävelin läheiseen ruokakauppaan (samalla väistellen ties mitä sakkia) ja lähes itkien whatsappasin kaupasta Tommille, että voitko tulla hakemaan minut autolla kotiin. Tuossa hetkessä pyöri mielessäni vain, että en enää jaksa tätä.

Saan todella harvoin paniikkikohtauksia, mutta silloin kun saan, liittyvät ne juuri tilanteisiin, joissa olen esim. junassa, sporassa tai muussa suljetussa tilassa, jossa on arvaamattoman oloista porukkaa. Näitä tilanteita tulee vähän väliä vastaan täällä Helsingissä. Asumme todella rauhallisella alueella, mutta koska osa palveluistamme ovat lähimmän juna-aseman tienoilla, on siellä lähes pakko asioida ajoittain. Ja tilanne, eli semmoinen yleinen levottomuus on valitettavasti samanlainen monessa paikassa Helsingissä ja PK-seudulla, sekä tietysti monissa kasvukeskittymissä. Keväällä oli helpottavaa elellä täällä kotosalla aivan omassa kuplassa kun harvemmin tuli käytyä missään, mutta jotenkin on tämä sama juttu taas iskenyt kesän tullen vasten kasvoja. Tietty myös se, että haluanko kasvattaa lastani Helsingissä? Ja niin, tämä aihe on viime aikoina ollut paljon pinnalla blogissa ja haluan selventää, ettei tässä nyt mistään Helsinkivastaisuudesta ole kyse, vaan enemmänkin juuri siitä, että olen huomannut kaipuuta rauhallisempiin maisemiin. Mikään muutto nyt tuskin on ajankohtaista aivan lähitulevaisuudessa, mutta kuitenkin.

Opintoni alkavat parin viikon päästä ja olen niistä todella innoissani! Toki ensimmäinen vuosi hieman jännittää. Kurssien sisällöt, perusopinnot sun muut, koska tiedän jo aiempien opiskeluvuosieni kautta, että ensimmäinen vuosi on todella vahvasti sitä, että käytään alasta perusteet, tutustutaan myös niihin itselleen ei-ehkä-niin-kiinnostaviin opintosuuntauksiin ja vasta toisena lukuvuotena päästään itse asiaan, eli oman suuntausalan mukaisiin opintoihin. Olen tässä jo valmiiksi pähkäillyt pääni puhki mm. sivuaineen valintaa, vaihtomahdollisuuksia ja ties mitä. Ajattelinkin tehdä näistä jossain välissä aivan oman postauksensa. Saa nyt nähdä, että pääsenkö vielä syksystä edes kampukselle asti vai päätetäänkö opetus järjestää täysin etänä tämän tilanteen johdosta. Alkukesästä odotin innolla mahdollista lähiopetusta, mutta toisaalta olen myös ihan orientoitunut ajatukseen siitä, että syksy tullaan viettämään etäopintojen parissa.

Käyn tällä viikolla noutamassa keskustassa vanhan videokameran kasetin, jonka vein sinne digitoitavaksi pari viikkoa sitten. Jännittää niin paljon mitä tuolta lähes 20vuotta vanhalta kasetilta paljastuukaan, apua! Ehkäpä kehtaan jakaa instaan jotain parhaimpia (tai korjaan, noloimpia) paloja. En malta odottaa kasetin sisältöä! Innostuin muutenkin kaivelemaan viime viikolla järkkärinkin esille pitkästä aikaa ja kuvailemaan muutakin kuin sekalaisia iphone-otoksia, kuten olen nähnyt about koko kevään ja kesän, haha.

Tällä viikolla on tarkoitus edistää erästä omaa projektiani, joka on tässä lähipäivinä hieman junnannut muiden hommien lomassa, hoitaa kaikkea pientä rästihommaa ja viimeistellä muutamia valmistuneita pipoja. Yläkerta on odotellut siivousurakkaa jo aivan liian kauan, joten ehkäpä saisin sen tällä viikolla jossain vaiheessa hoidettua! 😀

 

Mitäs teidän maanantaihin ja viikonloppuun? 🌸

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Hellettä ja höpinöitä

Hellurei! Pieni tovi vierähti taas edellisestä postauksesta, mutta täällä taas. Näin alkuun haluan todeta, että epätasainen postaustahti saattaapi jatkua vielä nyt kesäviikkojen aikana – aurinkoiset päivät ovat nimittäin vieneet mukanaan (varsinkin nyt helteinä) ja samassa on unohtunut kuvailu, eikä ole juurikaan tullut vietettyä läppärillä aikaa. Somettomampi arki on myös tuntunut jotenkin ”oikealta” ja vapauttavalta, jonka vuoksi olen pyrkinyt edelleen pitämään pientä etäisyyttä kaikkiin kanaviin. Arjessa on ollut myös kaikkea muuta tuumailtavaa, mutta päällimmäisenä on kuitenkin huomannut, kuinka paljon säästyy aikaa ja ajatuksia kaikkeen muuhun elämässä kun on pysytellyt ”offline”. Hassua sinänsä, etten ole pitänyt tämmöistä taukoa vuosikausiin ja vasta nyt huomaa, kuinka erilaista se arki onkaan ilman niitä ennen niin itsestäänselviä juttuja. Toivon kuitenkin, että rytmi täällä taas palaa!

Olenkin tuumaillut, että haluaisin jatkossa mahdollisesti panostaa taas enemmän blogiin Instan sijaan, mutta sitten taas IG/Facebook-monopolin huomioon ottaen miettinyt, että olisiko siinä edes järkeä? Täytyy siis vielä tuumailla ajatusta. Päällimmäisenä on jotenkin ollut turhautumisen fiilikset siitä, etten jotenkin itse ole hetkeen saanut tietynlaista tarttumapintaa somesisällöistä ja havahtunut kerta toisensa jälkeen siihen, että some on (varsinkin koronan keskellä) tuottanut itselleni jostain syystä enemmän negatiivisia, kuin positiivisia tunteita. Tämä taas on johtanut siihen, että olen ollut myös itse päivittämättä ja ehkä jopa jotenkin tarkastellut kaikkea tauon jälkeen semmoisen ”onko tässä nyt mitään järkeä tai kiinnostaako ketään”-kritiikin kera. Viime viikkojen teemana onkin siis vahvasti ollut some-puntarointi eri aspekteista!

Noin yleisesti olen pyrkinyt edelleen viettämään melko kontativapaata arkea, vaikka rajoituksia onkin höllennetty. Toki on ihanaa, että elämä normalisoituu näiden poikkeuksellisten kuukausien jälkeen, mutta jotenkin ei ole tuntunut siltä, että haluaisi vielä suinpäin rynnätä asioille ja ihmisten ilmoille, ellei nyt aivan pakottavaa tarvetta ole. En suoranaisesti ole mikään hysteerikko, mutta en itse mielellään ole ensimmäisten joukossa sairaana jos toisesta aallosta alkaa tulla merkkejä. Ei nyt sillä, että olisin täysin eristyneenä koronapeloissani, mutta jotenkin tässä kevään mittaan on tottunut näihin melko tuttuihin ympyröihin, vaikka kieltämättä onkin haikaillut esimerkiksi museoiden perään. Rohkein askeleeni tähän mennessä oli maanantaina kun uskaltauduin ensimmäistä kertaa kuntosalille noin viiden kuukauden tauon jälkeen. Haha 😀

En muistanutkaan, etten viimeksi maininita mitään päivitystä siitä valintakoe-casesta, josta paasasin toukokuun puolella melkoisesti. Tosiaan, kuten arvelinkin, en päässyt maantieteen valintakokeen toiseen vaiheeseen, mitä nyt en tämän katastrofihaun jälkeen edes jaksanut toivoa. En siis viitsinyt lannistua asiasta, joka oli aikalailla odotettavissa. Toisaalta harmittaa edelleen, että valinta mantsan ainereaalin perusteella jäi kiinni muutamista pisteistä ja yhtä pykälää parempi arvosana äidinkielestä olisi todennäköisesti avannut tien sitä kautta. Eipä voi mitään! Tässä kun ei kesän kynnyksellä mistään tiennyt mitään niin ryhdyinpä radikaaleihin toimenpiteisiin ilmoittautumalla uusimaan äikän yo:n syksyllä, haha. Olisi mielekiintoista kuulla, että onko joku teistä uusinut yo-arvosanoja näin aikuisena?

Hassua sinänsä, etten ole koskaan edes harkinnut moista, mutta yhtäkkiä tuntui, että voisi olla hauska idea yrittää kohottaa yhtä tai kahta arvosanaa näin 15 vuoden jälkeen. Varsinkin kun ei tiedä, että intoutuuko vielä myöhemmin noihin mantsan hakujuttuihin tämän hieman extempore-haun jälkeen. Viime viikolla olin kuitenkin toisen vaiheen valintakokeessa erääseen toiseen hakemaani ohjelmaan, joten jännityksellä odotetaan kuinka paikan kanssa käy! Meinasin alunperin ilmoittautua avoimen yliopiston kesäkursseille, koska jo jonkin aikaa on ollut fiilis, että olisi kiva opiskella jotain pienimuotoisesti tai sivutoimisesti muun arjen ohella, mutta unohdin koko homman kun pasmat menivät sekaisin noiden lukuhommien kanssa 😀

Ainiin ja juhannuskin vierähti ohi! Vietettiin juhannusviikkoa äitini mökillä Keski-Suomessa, jonne läksin siis ensimmäistä kertaa luultavasti yli 15 vuoteen. Olen vasta viime vuosina intoutunut enemmän mökkielämästä, mutta on kestänyt sopeutua ajatukseen useasta päivästä ilman sähköjä ja juoksevaa vettä (varsinkin lapsen kanssa, iik), mutta suunnitelmien oltua auki vielä juhannuksen lähestymistä, päätimme rohkaistua mökkiseikkailun suhteen. Ja onneksi niin, oli jo aikakin päästä viettämään lapsen ensimmäistä mökkijuhannusta luonnonrauhaan. Piipahdimme samalla reissulla pikaisesti myös Jyväskylässä, mutta harmikseni en taaskaan ehtinyt käydä juuri missään (tietty Sohwia, Vaajapörssiä ja lapsuuteni suosikkipuistoa Yrttisuon perhepuistoa lukuunottamatta :D), joten kai sitä täytyy taas kerran pistää suunnitteluun uusi Jkl-visiitti loppukesälle.

Oletteko jo palanneet normaaliin arkeen vai mietityttääkö vielä?

 

Entäs mitä teitte juhannuksena? ✨

 

Ps. Tajusin muuten juuri, että videoni Cookinsaarilta odottaa kaikkien näiden kuukausien jälkeen edelleen editointia!! Yritän lähiaikoina saada sen ulos. Vime kuukausina olen potenut jonkinlaista matka-ahdistusta, enkä ole edes jaksanut haaveilla tulevista reissuista, mutta tällä viikolla on iskenyt joku ihme paratiisin kaipuu pitkän tauon jälkeen 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Julkaistu

Mutta mitä tapahtui sometauolla?

Hei kaikki ja ensinnäkin pahoitteluni tämmöisestä viikkojen ”katoamisesta”. En alunperin suunnitellut pitäväni minkään sortin sometaukoa, mutta järkyn pääsykoeuurastuksen ja muutenkin jonkin asteisen post-koronakriiseilyn jälkeen koin, että pieni irtiotto olisi paikallaan. Pahoitteluni, etten erikseen infonnut tästä ja olenkin lähipäivinä saanut useita huolestuneita viestejä, että onko kaikki kunnossa kun mitään ei kuulu. Yritin itseasiassa useampaankin otteeseen raapustaa tänne kuulumisia, mutta jostain syystä en koskaan saanut niitä julkaistuksi asti. Tänään tuntui kuitenkin jostain syystä sopivalta ajalta yrittää tehdä jonkinlaista paluuta blogitekstien pariin. Kaikki on kuitenkin vallan mainiosti ja tauko on ehdottomasti tehnyt hyvää! En edes muista milloin olisin ollut näin kauan poissa blogista? Luultavasti en koskaan tai ainakaan vuosiin. Tässä on kuitenkin käynyt niin hullusti, että olen kohta parin viikon ajan jopa lomaillut aivan virallisesti, tämäkin varmaan ensimmäistä kertaa vuosiin. Hullua! Siis ilman sen kummempia velvollisuuksia, to-do-listoja tai suorittamista. Onpa muuten ollut aika ihanaa! Jopa äitini hämmästeli, että olenko tosiaan onnistunut heittäytymään ihan kunnolla lomamoodiin 😀

Joku saattaa muistaa, että olen jo viime talvesta saakka pyöritellyt mielessäni irtiottoa somesta, mutta semmoiselle ei vain tuntunut aikaisemmin löytyvän sopivaa rakoa. Kotona eristyksissä vietettyjen viikkojen aikana alkoi some ahdistaa jostain syystä yhä enemmän. Paikallaan junnaava arki ja tismalleen samaa toistavat päivät turhauttivat, eikä oikeastaan tuntunut, että olisi ollut mitään annettavaa tänne, saati sitten inspiraatiota keksiä aiheita, jotka poikkeusarjen keskellä olisivat niitä, jotka oikeasti veisivät ajatuksia muualle epävarmuuden ajanjaksolla. Ja näin jälkeenpäin ajateltuna täytyy todeta, että siinä vaiheessa kun instan päivittäminen ahdistaa tai tympii jo kolmatta viikkoa putkeen, olisi tauko ollut paikallaan jo aikoja sitten. Eikä siinä, hassua kyllä kuinka elämä ilman somea on tuntunut todella vapauttavalta, vähän kun olisi palannut ajassa taaksepäin 20 vuotta ja tuntuu niin hullulta sanoa näin haha (vaikkakin olen jonkin verran muiden päivityksiä katsonut kerran tai pari päivässä, kuitenkin vähemmän kuin yleensä). Päivistä ja tilanteista on nauttinut aivan eri tavalla kun ei ole käynyt mielessä, että tästä voisi päivittää jonnekin, kokenut tarpeelliseksi käydä katsomassa Instan statseja tai tykkäyksiä. Ehkä vuoden avartavin kokemus ;D Okei, tämä kuulosti jo siltä, että olisi ollut joku ongelma somen käytön kanssa, haha.

Bisajärvi, Sipoonkorpi

Mitäs sitten olen puuhaillut viime viikkoina? En ole oikeastaan vieläkään poistunut kotiympyröistä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Ostin taannoin itselleni maastopyörän, jonka vuoksi ajoimme Tommin kanssa Redin XXL:ään, joka on tähän mennessä lähimpänä keskustaa mitä olen käynyt sitten helmikuun. Ainiin ja ensimmäinen kertani ikinä kauppakeskus Redissä. Kertonee ehkä jotain siitä, etten nykyään oikein harrasta ostoskeskuksia. Pyörällä on tullut tehtyä pidempiä retkiä, tänään kävin ajelemassa 24km lenkin Kuusijärvellä ja Sipoonkorven kansallispuistossa, ihan parasta! Sinänsä koko pyörän ostoprosessin saaminen päätökseen on jo jonkinlainen ihme, jahkailin viikkoja maastopyörän ja hybridin välillä, tuskailin sitä ettei oikeaa runkokokoa ollut saatavilla silloin kun vihdoinkin löytyi täydellinen pyörä ja sitä rataa. Nyt on kuitenkin pyörä hommattu ja tarkoitus syksyllä ajella ekaa kertaa vuosiin työmatkoja pyörällä julkisten sijaan. Radikaaleja juttuja siis meneillään!

Noin muuten olen käynyt lenkkeilemässä, löytänyt uusia lenkkimaastoja ja lukenut kirjoja (huom lukenut, en kuunnellut :D), jotka ovat roikkuneet aivan liian pitkään lukulistalla. Napero palasi pari viikkoa sitten hoitoon ja tästä syystä olemme nyt poikkeuksellisesti olleet päivisin miehen kanssa kaksin kotona, tämäkin ensimmäistä kertaa vuosiin. Ympäri vuorokauden yhdessä vietettyjen kolmen kokonaisen kuukauden jälkeen totesimme, että lapsi kaipaa jo ikäistään seuraa ja kodin ulkopuolista tekemistä, jonka vuoksi koimme hoitoon paluun hyväksi ideaksi ainakin näin alkukesäksi. Moni asia kun on edelleen avoinna loppukesän suhteen ja päivä/viikko kerrallaan-elämä jatkuu osittain vielä ainakin meillä.

Semmoisia kuulumisia tänne siis!

 

Mitäs teille pitkästä aikaa? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 3 kommenttia.

Julkaistu

Lempparismoothie ja ruokailurytmin muutoksia

Yksi parhaista jutuista tällä ja viime viikolla on ollut paluu smoothieihin! Niistä on nimittäin tullut pidettyä aivan liian pitkä tauko, vaikka joskus aikanaan tein smoothieita päivittäin. Jostain kumman syystä on smoothien tekeminen ollut viime vuosina mielessä jotenkin työläänä, vaikka loppupeleissä on maailman yksinkertaisin juttu ikinä 😀 Olen noudattanut parin viikon ajan 16/8-pätkäpaastoa niin, että ruokailen päivittäin 8h aikaikkunassa ja paastoan 16h. Tuumailin pätkäpaaston testaamista jo viime vuoden puolella, muttei arjessa jostain syystä (mukamas) tullut hyvää hetkeä sen kokeiluun. Jo kuuden maissa herätessä kun tuntui jotenkin tuskaiselta ajatukselta joutua odottelemaan vielä tuntitolkulla ennenkö voisi syödä mitään. Nyt kun on tullut korona-arjessa nukuttua pidempiä yöunia ja muutenkin myöhempään niin on tämäkin sujunut siinä ohella melko vaivattomasti.

Paastoaminen 16h ajan kuulostaa ehkä hurjemmalta kuin mitä on, vaikka joskus tuosta 16/8-kaavasta joustankin. Pyrin pitämään paaston vähintään 14h mittaisena. Käytännössä menee tämä niin, että syön illalla viimeistään klo 20 ja aamulla sitten yleensä klo 10-12 välillä smoothien. Lounaan syön yleensä iltapäivästä ja päivällisen klo 18-19 välillä. Syy, miksi olen jo pidemmän aikaa miettinyt pätkäpaaston testaamista on kokeilla, jos siitä olisi apua mm. vatsan turvotuksiin, jotka ovat taas kerran vaivanneet tässä lähikuukausina. Voin raportoida tilanteesta vaikka myöhemmin kun alla pidempi jakso paastoilua.

Sitten takaisin smoothie-juttuihin! Meidän napero ei (ainakaan vielä toistaiseksi) niistä ole innostunut, mutta olen ollut jotenkin iloinen, että niistä on muodostunut minun ja miehen yhteinen aamurutiini, hahah. Itse toimin meillä smoothievastaavana ja toistaiseksi olen pyrkinyt mahdollisimman monipuolisiin semi-vihersmoothieihin. Veikkaan nimittäin, että jos heittäytyisin heti täysillä vihersmoothieihin, voisi tulla hieman sanomista. Näihin kun en nykyisiinkään käytä minkään sortin makeutusta. Aineksina olen käyttänyt kotimaisia marjoja (tyrni, mustikka, mustaviinimarja, mansikka), tuorepinaattia, banaania, mangoa, turkkilaista jugua, mantelimaitoa, avokadoa ja muuta sekalaista mitä on tullut napattua kaupasta tai löytynyt kaapeista. Lisään mukaan lisäksi aina hamppurouhetta ja esimerkiksi kurpitsansiemeniä, välillä vähän moringaa tai chiansiemeniä jos on sattunut löytymään. Oma suosikkini on ehdottomasti ollut pinaatti, jota tungen nykyään muutenkin ihan kaikkialle, esimerkiksi kasvisten sekaan ja munakkaan väliin 😀 Myös lehtikaalia olen testannut smoothien seassa. Seuraavaksi pitää yrittää metsästää selleriä kaupasta lisättäväksi mukaan!

Oma lempparini on seuraavanlainen:

1 banaani

2 kiwiä

1 pieni avokado

iso kourallinen tuorepinaattia

pieni kourallinen tyrnimarjoja

mangokuutioita (en mittaa, mutta ehkä noin 1,5dl)

turkkilaista jugua (noin 1,5dl)

loraus mantelimaitoa

1 tl hamppurouhetta ja kurpitsansiemeniä

Ainekset sekoitetaan tasaiseksi blenderillä tai kulhossa sauvasekoittimella ja kaada valmis smoothie laseihin. Ohjeesta tulee noin kaksi annosta. Tämä on ollut jo ikuisuuden yksi suosikeistani pienin variaatioin!

Tätä ennen on aamiaisrutiinini jo pitkään ollut kahden munan munakas tomaatin ja kurkun kanssa. Ehkä jo ihan aikakin pitää tästä pientä paussia ja saada pientä vaihtelua. Ainiin ja chiavanukasta pitäisikin tehdä pitkästä aikaa, kaapissa ei olekaan hetkeen ollut chiansiemeniä, niin ovat jääneet hieman vähemmälle. Jos vähähiilarinen chia-tuorepuuro kiinnostaa, niin aikaisempi helppo ohjeeni löytyy täältä!

Kuuluvatko smoothiet teidän arkeen tai aamuun? ✨

 

Tai onko teillä vinkata jostain ylivoimaisista aineksista näiden mainitsemieni lisäksi? 🥑🥝🥭🍌

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.