Julkaistu

Päivän ajatuksenvirtaa ja extemporejuttuja

Mikä ennätys, kaksi päivää putkeen aurinkoa! Näinä harmaina kuukausina olen kaivannut yli kaiken niitä keväisiä ja kesäisiä aamuja kaikessa rauhassa. Auringonnousun ihmettelyä samalla kun istun aamuvarhaisen hiljaisuudessa juoden aamukahviani ja yrittäen saada ajatuksiani kasaan kirjoittamalla. Tiedostan, että blogissa on jo pitkin viime vuoden loppuvuotta ollut melko melankolinen vivahde. Ehkäpä tuo kuvastaa juuri omaa elämänvaihetta, joka on paljolti mennyt lähes totaalisen umpikujan ja oikeiden valintojen pohtimisen välillä. Haluan kirjoittaa asioista rehellisesti, koska väittäisin meidän kaikkien kokevan ajoittain näitä kausia. Ellei nyt vuosittain, niin ainakin muutamaan otteeseen elämän varrella. Ja toki taas sadannen kerran, se on täysin normaalia. Ennen kaikkea kuitenkin inhimillistä.

Juttelin tällä viikolla itseasiassa juuri erään työkaverini kanssa siitä, kuinka joillekin tyypeille on varsin luontaista ilmaista ja jäsentää ajatuksiaan esimerkiksi päiväkirjan muodossa. Itse en ole kirjoittanut päiväkirjaa sen jälkeen kun aloitin blogini (eli yli 10 vuotta sitten), mutta nuorempana kirjoitin päiväkirjoja vuosikausia. Itselleni se oli todella tärkeä kanava saada purkaa mieltään, joka yleensä johti oivalluksiin ja tietynlaiseen rauhaan kun jokin murhe tai ajatus oli saatu kirjoitettua ylös. Olenkin miettinyt, että aloittaisinko päiväkirjan kirjoittamisen taas uudelleen? Halukkuutta siihen toki löytyisi ja samoin mahdollisuus kirjoittaa asioista, jotka tuskin koskaan päätyvät blogiin tai kenenkään muunkaan silmäparien luettavaksi. Varmaan vuoden ajan olen kerta toisensa jälkeen päättänyt kaivaa vanhat päiväkirjani kaapista ja käyttää hetki siihen, että lukisin niitä läpi. Mutta toisaalta, haluanko nostaa esille myös niitä vanhoja kipeitä haavoja? Vielä toistaiseksi en lukuisista yrityksistä huolimatta ole sinne saakka päässyt, mutta täytyypi viimeinkin laittaa ensi viikon agendalle!

Ja nyt kun ajauduin tuumailemaan ajatusten jäsentämistä ja viitaten aikaisempaan postaukseeni tästä ihme kriisivaiheesta, täytyy todeta että juuri tällä hetkellä kaipaan maailman eniten jonkinlaista tuumaustaukoa. Kaikesta. Oikeastaan kaipasin sitä jo pitkin loppuvuotta maailman eniten. Pientä, edes vajaan viikon irtiottoa arjesta saadakseni ajatuksiani jäsenneltyä ja jonkin sortin järjestykseen. Tuntuu, että arki on nykyään kaoottista ja nimenomaan liian kaoottista sille, että ehtisi pysähtyä omien ajatustensa äärelle ainakaan niin usein kuin ehkä toivoisi. Tänään vietin pitkästä aikaa kunnon haahuiluhetken. Tajusin junassa matkalla keskustaan, etten ole avannut Spotifytä moneen viikkoon, joka on itselleni todella poikkeuksellista. Kai lähiviikkoina on tullut keskityttyä enemmän äänikirjojen kuunteluun. Päätin sporan sijaan käyttää hetken käppäilyyn ja loppupeleissä olin 30minuutin sisällä syvemmällä jossain teinivuosien muistoissa kuin vuosikausiin kuunneltuani ihan sattuman kaupalla jotain ikivanhoja suosikkibiisejä, jotka olin ehtinyt suunnilleen jo unohtaa. Ihan parasta!

Ja muutenkin, arjessa parhaita ovat muutenkin tämmöiset rauhalliset hetket kun ajaudut haahuilemaan, aivan sattuman kaupalla paikkoihin tai vanhoihin muistoihin. Juuri nyt istun Punavuoren Relovessa ja hoitelen päivän viimeisiä hommia koneella kasaan ennen viikonloppua 🙂

 

Heh, tulipas melkoinen extempore-päivä ja ajatusvirtaa!

Kivaa viikonloppua ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Perhejoulu puhelinkuvina

Mainitsinkin jo aiemmin olevani ehkä maapallon laiskin ihminen mitä tulee joulukoristeisiin ja kodin fiksaamiseen joulukuntoon. Ja niin, oikeastaan koko joulun viettämisen suhteen. Muiden sepustaessa omia joulusuunnitelmiaan, olen nykyään useimmiten hiljaa, koska emme lähivuosina ole tehneet sen kummempia joulusuunnitelmia. Se, ettei juhli joulua ”täysillä” tai vähintään kelvollisesti, tuntuu olevan niin harvinaisuus, että harvoin edes jaksan tuoda asiaa esille. Tuntuu, että asia aiheuttaa vain hämmennystä siitä, kuinka joku ei muka viettäisi perinteistä joulua? Itse olen ennen kaikkea tyyppi, joka mieluiten viettää joulua fiiliksen mukaan, ilman stressiä ja tarkkoja suunnitelmia. Tämä pieni pysähtyminen ja jopa muutamien päivien blogiloma on tehnyt kyllä ihmeitä.

Ajattelin jossain vaiheessa jopa ensin tekeväni blogiin jonkin sortin epäsuositut mielipiteet-joulu editionin, mutta toisaalta en missään nimessä halua olla se tyyppi, joka pilaa toisten joulufiilistä, joten päätin suosiolla jättää väliin. Viime vuosi oli joulun osalta oikeastaan helpotus viettäessämme sen Los Angelesissa, jossa ei voi välttyä upeiden joulusomisteiden ihailulta, vaikkei itse koristelurumbaan lähtisikään. Täytyy kyllä myöntää, että Lapin reissulla iski pienoinen joulufiilis, ensimmäistä kertaa vuosiin!

Tänä vuonna olenkin miettinyt, että olenko huono äiti jos en panosta joulukoristeluun? Ja samalla todennut, etten omista ainuttakaan joulukoristetta. Siis miettikää, en YHTÄ AINUTTA! Olenko joku universumin ainoa, joka ei omista yhtäkään joulukoristetta? 😀 Okei, tajusin toissapäivänä omistavani yhden koristeen; maapallon, jonka olen joskus saanut ystävältäni. Ja eilen saimme lahjaksi joulukoristeita yhteisiltä ystäviltämme, jospa vaikka ensi vuonna innostuisimme tähän koristeluhommaan! Ainiin ja uskokaa tai älkää, Tommi kävi ostamassa meille jopa mini-kuusen, jota napero sai kunniakseen vartioida.

Emme ole miehen kanssa koskaan olleet kovin ahkeria lahjojen ostajia. Joinain jouluina saatan ostaa lahjan tai pari – lähinnä puolisolle ja pojalle, mutta noin yleisesti ei perheessäni ole lapsuus- ja nuoruusvuosien jälkeen ollut tapana juurikaan ostella joululahjoja. Ja tosiaan, vaikka ajatus on tärkein, en itse elä lahjojen saannista tai varsinkaan siitä ostelukulttuurista, jossa ostetaan vähän sitä ja tätä, ehkä turhaakin tavaraa vain siksi, että on ”pakko ostaa lahjoja”. Tänäkään vuonna emme puolison kanssa osta toisillemme joululahjoja ja olemme päättäneet, että ostamme pojalle yhden yhteisen lahjan. Kyllä, yhden. Tästä tosin joustimme ja kävimme päivä ennen aattoa hakemassa kaupasta Brion junaradan lisäksi vielä Nesteen rekan, jota pieni oli ihaillut suuresta lelukirjasta viikkotolkulla. Samainen rekka oli tietysti myös otettava eilen illalla mukaan sänkyyn.. 😀

Urtekramin tuotteet saatu

Tottakai isovanhemmilta ja kummeilta monesti tulee useampia lahjoja, siksi jotenkin tuntuukin niin hullulta ajatella, että ostaisimme vielä itse useamman lelun kaikkien noiden muiden lahjojen lisäksi. On ollut ihana huomata, että pieni oikeasti arvostaa niitä yksittäisiä harvempia hankintoja, enkä jatkossakaan halua mennä siihen pisteeseen, että leluja ja turhaa krääsää ostetaan vain ostamisen ilosta. Ennemmin laatu, ei määrä.

Näinä lomapäivinä on ennen kaikkea tullut herkuteltua. Kerroinhan edellisessä postauksessa suunnitelmistani leipoa jouluna karjalanpiirakoita ensimmäisen kerran sitten lapsuusvuosien ja suunnittelen jo leipovani niitä toistamiseen loman aikana. Aivan mielettömän hyviä, vaikka ulkonäkönsä puolesta eivät ehkä sieltä kauniimmasta päästä, heh. Tein pojalle karjalanpiirakat maidottomana ja riisipuuro on tänä vuonna ollut meillä muutenkin maidotonta. Ennen joulua kyselin teiltä vinkkejä sen suhteen, että kumpaan riisipuuro kannattaa tehdä, kaura- vai kookosmaitoon ja mielipiteet jakautuivat aikalailla 50/50. En ole vielä keittänyt puuroa pelkästä kookosmaidosta, mutta pariin satsiin olen lisännyt mukaan kookoskermaa. Itse en juurikaan maistanut eroa puurossa, johon on lisätty kookoskerma ja siinä, joka oli ilman. Molemmat hyviä!

Pienen suurinta jouluherkkua ovat piparit! 

Ja kyllä vaan, nämä muutama päivä on vietetty kauppareissuja ja ulkona piipahduksia lukuunottamatta pitkälti pyjamassa hengaillessa 🙂

 

Tässäpä muutamia juttuja meidän viime päivien varrelta ✨

 

Mitäs teidän jouluun?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Lomasuunnitelmia x 10

Ah, minulla alkoi eilen LOMA ja kuinka oudolta tuntuukaan olla pitkästä aikaa kunnolla lomamoodissa! Ihana ajatus lepuutella ja rentoilla seuraavat 2 viikkoa. Meidän joululoman tarkemmat suunnitelmat ovat vielä auki, emmekä ole ottaneet mitään stressiä joulusuunnittelusta muutenkaan. Pidämme edelleen optiona, että saattaisimme lähteä käymään autolla pohjoisessa koko perhe jos sattuisimme saamaan peruutuslistalta mökin äitini lomaosakejuttujen kautta. Ei mitään suuria odotuksia sen suhteen, mutta tuntuuhan joulu täällä harmaudessa kieltämättä hieman ankealta. Varsinkin niiden aikaisempien Lapissa vietettyjen päivien jälkeen, jonka jälkeen olen vain haikaillut takaisin. Ja mitä ihmettä, näin toissapäivänä ulkona kastemadon! Jouduin pimeässä tihrustamaan, että onko se tosiaankin elävä kastemato, mutta mielestäni oli. Että semmoista näin alle viikko ennen joulua 😀

Tässäpä listaa asioista, joita olen suunnitellut tekeväni lomalla:

 

Rentoutua, tottakai! Ei meikkiä, ei hiustenlaittoa tai aikaisia lähtöjä tarhaan yli kahteen viikkoon. Ihanaa! Ajattelin yrittää loman aikana koti-valkaista hampaitani pitkästä aikaa (hyvin tärkeää, haha) ja lotrailla kasvonaamioilla.

Neuloa viime viikolla aloittamaani cropped-merinovillapaita ja saada viimeinkin valmiiksi jämälanka-kaulaliina, jota olen työstänyt jo melkein vuoden. Kaulaliinasta jäljellä enää noin 30cm, joten voiton puolella ollaan. Ohjeita taas tulossa kunhan saan uusia juttuja valmiiksi. Ja pipoihin myös tulossa pientä täydennystä, tällä hetkellä pipoista on jäljellä 1 harmaa.

Pitää jonkin sortin someloma, joka myöskin tulee enemmänkin kuin tarpeeseen. En siis vain sen osalta, etten itse päivittäisi somea, vaan myös niin, että pitäisin myös lomaa muiden sisältöjen skrollaamisesta jomo-mentaliteetilla!

Käydä Heurekan dinonäyttelyssä pojan kanssa. Dinomania ei nimittäin täällä ota laantuakseen. Jossain vaiheessa oli Salama Mc Queen-villitys, sitten Ryhmä-Hau, Oktonautit ja nyt jonkin aikaa on kaikki dinoihin liittyvä ollut aivan ylivoimaisen lempparia. Piirretyistä on YLE Lasten Areenan Dinojuna pyörinyt ihan kohtuullisesti meillä lähiviikkoina. Viime viikolla lainasi pieni kirjastosta dinokirjoja, jotka ovat siis ilostuttaneet nyt aamusta iltaan. Siis jopa niin paljon, että tämä on herännyt aamulla kuudelta mielessään heti ensimmäisenä dinokirja, joka siis luonnollisesti otetaan myös illalla mukaan sänkyyn 😀

Järjestellä kotona juttuja, kuten työstää vihdoin ja viimein tyttönurkkaustani, sekä vaihtaa hieman järjestystä pojan huoneessa. Haluaisin ostaa tälle viimeinkin oman kunnon ”isojen poikien sängyn” ja myydä pois vanhan pinnasängyn, jossa ei tosiaan ole kai ainuttakaan yötä edes nukkunut. Tyttönurkkaukseni suhteen olisi tarkoitus saada vihdoinkin näin about vuoden jahkailun jälkeen hommattua kunnon lipasto, johon saisin jemmaan kaikki käsityöjutut ja muut tavarat.

Löhötä sohvalla ja toivon mukaan löytää joku hyvä yhteinen sarja, jota voisimme Tommin kanssa katsoa maratonina. Viime viikkoina olemme mm. katsoneet 5 kautta Solsidania ja sitä ennen kaikki Downshiftaajien jaksot. Mitähän sitä katsoisi seuraavaksi? Jostain syystä juuri tämmöinen pohjoismainen huumori on iskenyt syksyn mittaan.

Liikkua paljon. Lähiviikkoina ovat treenit jääneet ensin flunssan ja sitten kiireen vuoksi vähemmälle, joka harmittaa. Liikunta on nimittäin viimeinen asia, josta haluaisin arjessa joustaa. Aikomus on ainakin käydä uimassa, lenkillä ja salilla, jos ehdin käydä lataamassa näillä näppäimillä umpeutuvan salikortin jouluksi. Haluaisin myös lomalla käydä pitkästä aikaa bikramissa! Olin itseasiassa varannut eilisillalle itselleni biramjoogan, jonka tosin päädyin perumaan kun olo on vielä ollut hieman räkäinen.

Edetä matkasuunnitelmien kanssa. Tiirailla Tyynenmeren lentoja ja majoituksia, hyvällä lykyllä bongailla jotain tarjouksia, sekä tutkia Airbnb-tarjontaa kesän tyttöjen reissun osalta. Pojan passin uusintaan pitäisi myös vihdoin muistaa varata aika – asia, joka on ollut to do-listallani koko syksyn. Vaikka pientenkin lasten passit ovat voimassa 5 vuotta, pitäisi ne kuulemma uusia heti jos / kun lapsen ulkonäkö muuttuu. Kysyin tätä siis poliisilta sen jälkeen kun meille kerran maailmanympärysmatkalla huomautettiin siitä, ettei vauvana otettu passikuva ehkä ole enää se kaikkein tunnistettavin. Noh, sen jälkeen ei onneksi olla pienelle passia tarvittu, mutta kuulemma on aihetta uusia ennen seuraavaa reissua.

Siivoilla kaappeja. Haluan ensi vuonna ottaa projektiksi käydä kaappi kerrallaan läpi täällä kotona ja pyrkiä karsimaan turhia juttuja pois. Olen miettinyt, että haluaisin jossain vaiheessa alkaa vuokraamaan meidän kotia kun emme ole täällä ja ideaalitilanne olisi, että saisi tiivistettyä kaikki omat tärkeät tavarat vaikka pariin laatikkoon.

Leipoa. Olen jo pitkään halunnut leipoa itse karjalanpiirakoita, koska oikeasti! Mikä on muka parempaa kuin itse tehdyt karjalanpiirakat?! Ehkä parasta maailmassa! Tämä onkin itselläni  yksi tavoite lomalle. En tosin ole vielä kertaakaan tehnyt täysin yksin karjalanpiirakoita, mutta lapsena äidin kanssa monesti. Eihän se nyt kovin vaikeaa voi olla?

Noin yleisesti on tarkoitus viettää paljon aikaa perheen kesken, ilman sen kummempia aikatauluja ja paineita 🙂

Onko siellä muita lomalaisia?

 

Mitä ajattelitte tehdä joulupyhinä? ✨

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Koottuja ajatuksia viikon varrelta

Olen yrittänyt useampana aamuna tällä viikolla raapustella tänne jonkin sortin kuulumisia, mutta yllättäen olen ollut jotenkin aivan koomassa. (Onneksi pian loma!!) Sain Lapin reissun jälkeen aivan kamalan flunssan, jonka vuoksi olin viime viikolla pari päivää sänkypotilaana. Meidän naperokin oli juuri ennen Lappiin lähtöä kamalassa flunssassa ja sai sitten vielä jonkun uuden pöpön palattuamme kotiin. En edes enää pysy kärryillä siitä, kuinka monta tautia meidän perheessä on tämän syksyn aikana jyllännyt :/ Nyt kuitenkin jo paremmalla tolalla, vaikka sitkeä yskä vielä minua ja poikaa vaivaakin vielä.

Nyt kun olen jotenkin innostunut näiden arkisempien puhelinkuvien kanssa, spämmään näitä sitten oikein huolella. Joku on jo jonkin aikaa tökkinyt asukuvien suhteen ja luonnoksissa on varmaan tällä hetkellä yli viidet asukuvat jemmassa julkaisematta, koska en vain ole kokenut, että ne olisivat jotain mitä juuri nyt haluaisin kuvilta. Välillä siis mennään näillä puhelinkuvilla ja toisaalta on niitä toivottukin.

Olen niin iloinen tulevasta joululomasta, vaikkei itse joulu nyt ihan kamalasti innostakaan. Nukuin viime yön aivan ennätyshuonosti reilun 3 tunnin unisaldolla ja tässä aamukahvia silmät ristissä hörppiessäni haaveilen ensi viikon vapaista. Huomenna alkaa siis reilun kahden viikon loma, enkä muista milloin olisin viimeksi ollut näin virallisesti lomalla, ilman mitään hoidettavia hommia ja deadlineja? Lomalla ajattelin uppoutua ennen kaikkea meidän reissusuunnitteluun. En enää edes muista mitä olen tänne sepustanut viimeksi meidän kevään reissusuunnitelmista, mutta koko kuvio on varmasti jokseenkin sekavan epämääräinen.

Saimme nyt kuitenkin vihdoin varattua lennot perhereissulle ja päädyimme kaiken vaiheilun jälkeen kuitenkin Uuteen-Seelantiin, jossa siis vietämme tulevan maaliskuun! Maailman pisin lentoreitti hieman jännittää, mutta mielenkiintoista nähdä mitä siitä tulee. Ensin mietimme yhden ja kahden vaihdon välillä, koska emme aikaisemmin ole lentäneet näin pitkää etappia yhteen putkeen lapsen kanssa. Normaalisti en ikinä haluaisi vapaaehtoisesti ylimääräisiä lentoja, vaan mahdollisimman suoran reitin, mutta pienen lapsen kanssa näitä kuitenkin ajattelee hieman eri vinkkelistä. Pitkään tuumailtuamme päädyimme Qatarin reittiin, joka oli sekä edullisin, että myös kokonaislentoajaltaan optimaalisin.

Työn alla on parhaillaan chunky-neulepaita merinovillasta!

 

Seuraavaksi täytyykin siis tuumailla sitä saari-piipahdusta, joka olisi tarkoitus tehdä reissun yhteydessä. Tommin heiniä on tuumailla Uuden-Seelannin etapit, koska en ole itse jäävi tekemään valintoja surffin suhteen 😀 Ajattelin myös kerrankin olla ajoissa kesälomareissun suunnittelun kanssa ja koska bongailen erinäisiä tarjouksia harva se päivä, pistin tuumasta toimeen ja varasin viikonloppuna tyttöjen kesälomamatkan. Olimme erään ystäväni kanssa puhuneet jo jonkin aikaa yhteisestä reissusta ja myös toinen ystäväni ehdotti viikonloppuna yhteistä reissua keväälle. Kerroin varaussuunnitelmistani toisen ystäväni kanssa, jolloin myös toinen ystäväni innostui reissusuunnitelmista ja varasin loppupeleissä matkan meille kaikille kolmelle. Jee, en malta odottaa!

Asiasta aivan randomiin. Kävin tällä viikolla kampaajalla ja jos oman tukan kasvatusprojekti kiinnostaa, olisi nyt vuorossa hieman tilannepäivitystä. Te jotka olette seuranneet hiusten kasvatusprojektiani pidempään, tiedätte kaiken puhkiblondatun tukan katkeilukatastrofeista ja kaikista ihme hormonimyllerryksistä. Alempien kuvien pätkähiuksesta päätellen olen taas kesällä kokenut jonkun ihme sulkasadon tai sitten juurikin kesällä aloittamani tehokuuri hiusvitskuja on aktivoinut uuden hiuksen kasvua? Mysteeri! Pidennyksissä (tai oikeastaan tällä hetkellä tuuhennoksissa) pysytään edelleen, koska oma latva on edelleen hieman epätasainen ja lyhyt. Tästä huolimatta huomaan joka kampaamokerran jälkeen edistymisen kasvatuksen suhteen ja siksi otankin aina jokaiselta kampaamokäynniltä tämmöisiä ”tilannepäivityskuvia”. Täytyy joskus tehdä kuvakooste kasvatuksen kulusta!

Tässä siis oman tukan pituutta (ja uudet töyhtöhiukset päälaella :D). Täytyy todeta, että olen alkanut pitää tästä luonnollisesta sävystäni yhä vain enemmän, enkä ole haikaillut täysiblondin perään ollenkaan. Välillä olen pohtinut ottavani keväällä raitoja kirkastamaan ilmettä ja täysin rehellisesti myös siksi, että olen hentohiuksisena kärsinyt nyt yhä enemmän päätä myöten menevästä tukasta, koska oman värjäämättömän ja vaalentamattoman hiuksen kunto on nykyään niin paljon parempi kuin vuosikausiin. Toisinsanoen on ongelmani nyt ollut huonokuntoisen hiuksen sijaan se, että hiukset ovat liian hyväkuntoiset ja sileät, haha. Onko kellään samaa ongelmaa?

 

Mitäs teidän viikkoon?

 

Odotatteko jo innolla joululomia? ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Rauhallinen kotiviikonloppu

Toivottavasti viikonloppu meni teillä mukavasti! Me chillailimme perheen kesken kotona, yllättäen. Olin odottanut koko viikon sitä, että pääsen löhöämään viikonloppuna kotona ilman velvotteita ja to-do-listoja (ja okei, syömään kasan herkkuja). Oikeastaan chillailimme kotona myös siksi että poika ehti saada taas vaihteeksi viikonlopuksi järkyn flunssan. Tulipa flunssa sitten siitä influenssarokotteesta tai ei, harmitti silti. Varsinkin kun edellisestä kuumetaudista oli mennyt hurjat kaksi viikkoa. Välillä iskee näinä pimeinä viikkoina ja flunssakausina fiilis siitä kuinka haluaisi napata lapsen taas kotihoitoon, jotta välttyisi kaikilta näiltä ihme flunssataudeilta. Syksy on mennyt nimittäin enimmäkseen sairastellessa, enkä edes voi uskoa kuinka monta nuhakuumetta näihin loppuvuoden kuukausiin on ehtinyt mahtua, niin lapsella kuin itsellänikin.

Ryhdyimme vihdoin eilen varaamaan niitä ensi vuoden Uuden-Seelannin lentoja, kunnes sitten emme lopulta kuitenkaan varanneet mitään. Päinvastoin saatoimme jo ehkä vaihtaa koko reissusuunnitelmia turhauduttuamme yli kaiken noihin lentojen hakukoneisiin. Kun lähdin varaamaan eräitä lentoja, joihin sitten lopulta päädyimme, pomppasi luottokorttimaksusta viimeisellä sivulla kiva yli 200€ lisäsumma, eikä kyseistä lentotarjousta myynyt kuin tämä yksi sivusto. Viime vuosina olen turhautunut niin paljon noihin sivustoihin, joista kokemukseni mukaan noin puolet on jonkinlaista huijausta esimerkiksi piilokulujen suhteen ja nykyään olenkin siirtynyt takaisin tekemään lentovarauksia yhtiöiden omilta sivuilta, jolloin mitään yllätyksiä harvemmin tulee.


Ilmeisesti osa joidenkin bisnestä on se, että yritetään saada ihmiset maksamaan lisähintaa vain siksi, etteivät he jaksa tehdä varausprosessia uudestaan TAI vain luotetaan siihen, ettei kukaan huomaa jos hinta yhtäkkiä pomppaa satasen suuntaan tai toiseen. Olemme nyt siis takaisin alkumetreillä reissusuunnitelmien kanssa ja ehdin jo tätä(kin) kriiseillä viime yönä taas vaihteeksi herätessäni pyörimään pojan yskiessä vieressäni. Päivän pohdinta onkin, että suuntaammeko helmikuun lopulla sittenkin Kalifornia + Havaiji-yhdistelmälomalle ja Uuteen-Seelantiin sitten reilun vuoden päästä oletetun saarihyppelyn yhteydessä. Vaikka näistä vaihtoehdoista haluaisin juuri nyt ehkä enemmän Uuteen-Seelantiin, on ikävä Kaliforniaan ollut kova. Vaikkakin ehdin jo melkoisesti innostus myös siitä Samoasta, joka oli tarkoitus yhdistää Uuden-Seelannin reissuun. Tuumailu jatkuu siis edelleen 😀

Rakastan lohikeittoa yli kaiken ja torstaina hakiessani ennen lääkärikäyntiäni läppärini huollosta, hoksasin ehtiväni vielä piipahtamaan jossain lounaalla. Haahuilin pitkästä aikaa yksinäni lounaalle ja päädyin testaamaan Kampin Kortteliin Fisken På Diskenin The lohikeittoa, jota eräs kaverini oli hehkuttanut Instassa. Ja oli muuten ihan super!! Pakko käydä taas pian syömässä 😀

Tässä matkatouhotuksissani unohdin kai mainita, että olen aika innoissani siitä, että on JOULUKUU! (Ja näistä valoisammista päivistä kaiken synkkyyden jälkeen!!) Arvoin eilen hetken sitä, että lähdenkö salille vai lenkille. Sään puolesta veti lenkki pidemmän korren ja reilun tunnin reipas kävely+hölkkä sujui rattoisasti kivoissa talvimaisemissa. Pienellä pakkasella ja talviauringossa lenkkeily on ihan parasta! Ylihuomenna lähdemme sille Inarin minilomalle, josta olen tässä jo kuukausia jauhanut. Onpa tuo samalla perheemme ensimmäinen viikonloppua pidempi loma yhdessä sitten viime talven. Tällä viikolla tulossa siis Lappi-juttuja ja elämyksiä lasi-iglusta. Toivottavasti pääsen Lapissa taas hiihtoladulle, haha.

Ja joulukuusta puheenollen. Nyt kun kerta on näillä näkymin vahvistunut se, että vietämme joulun kotosalla, olen havahtunut siihen, että kai meidän pitäisi tänä vuonna laittaa kotiin ehkä edes vähän joulua, sen suhteen olen nimittäin todella huono. En ole järin jouluihminen ja täytyy myöntää, ettei minulla ole ollut kertaakaan joulukuusta sen jälkeen kun muutin pois ”kotoa”, siis vuonna 2006 (tai tarkemmin ottaen juurikin jouluna 2005 :D). Vinkkejä minimalistiseen joulukoristeluun amatöörille? Täytyy yrittää kaivella kaapeista jouluhenkisiä koristeita ja vanhat valot. Ei nimittäin kiinnostaisi alkaa ostamaan mitään uutta vain sen tähden, että pääsee koristelemaan. Toivottavasti edes joku siellä on yhtä huono laittamaan joulukoristeita 😀

Tässäpä muuten ensimmäiset neulomani villasukat, joihin kokeilin jonkinlaista kuviota varteen! Toivoisitteko näihin ohjetta?

 

Kuinka teidän viikonloppu sujui? Entä menettääkö kukaan muu hermojaan noihin lento-hakukoneisiin piilokuluineen? 😀

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.