Julkaistu

6kk vauvan ruokailu ja lemppariherkut

Tällä viikolla on blogissa selvästi aiheena vauvan ruokailujutut. Niistä kaiken maailman vauvan ruokaongelmista ja imetyssekoiluista nimittäin päästäänkin sitten onnistuneempiin ruokajuttuihin, eli siihen mitkä ruoat meidän pojalle parhaiten uppoavat. Kiinteiden ruokien harjoittelu alkoi reilun 4kk iässä ja sillä tiellä (varsin maltillisella semmoisella) ollaan nyt edelleen vajaat 2kk myöhemmin. Paljon makuja nyt kuitenkin käyty tähän mennessä läpi ja sehän on kai pääasia!
Sosekokeilut alkoivat siis itsetehdyillä kasvissoseilla, bataatilla, porkkanalla, perunalla. Sitten kukkakaalia, parsakaalia, joita jäädytin jääpalamuotteihin joista on aina helppo sulattaa vähän kerrallaan sen verran kun syö tai yhdistellä eri makuja. Viikon jälkeen suunnilleen tuli kuvioihin myös hedelmäsoseet, ekana mangosose. Jostain kumman syystä nuo kasvissoseet olivat suurempi menestys kun makea hedelmä, jossain vaiheessa en taas sitten osannut sanoa mistä poika oikeasti pitää ja mistä ei kun ruokailun onnistuminen oli aina vähän tuuripeliä, joskus kelpasi varsin hyvin joku ihan randomjuttu ja joskus taas sitten ei ollenkaan edes semmoinen ”takuuhyvä”, josta olin tämän ajatellut pitävän.
Noin 5kk tienoilla oltiin päästy siihen, että ruokailukertoja soseiden kanssa oli aikalailla 1-3 päivässä, välillä ei ollenkaan. Hankalin juttu noiden kanssa oli alkuun hahmoittaa, että milloin on se sopiva aika soseilulle. Vauva kun ei saa olla liian nälkäinen, toisaalta ei myöskään liian kylläinen ja muutenkin sopivan hyvällä tuulella, muutoin koko homma menee itkuksi ja muutenkin pienelle varsin kurjaksi kokemukseksi. Lisäksi meidän poikaa joutuu aina vähän lämmittelemään tuon ruokailuhn suhteen, eka sitä suuta nimittäin pidetään aina niin perkeleen supussa, kunnes saa vähän sosetta suuhun ja maistaa, että ainiin, tätähän piti syödä!

Jos poika aluksi oli enemmän ”suolaisten” kasvissoseiden ystävä, niin nyt on tainnut mieli muuttua! Tähän mennessä suurin herkku nimittäin on ollut tuo Muksun päärynäsose, oikeastaan ensimmäisiä joita aivan selvästi oikein halusi lisää ja olisi syönyt enemmänkin. Jess! Noihin Muksuihin ei ole lisätty sokeria, joka on meillä ihan ehdoton juttu. Tietty hedelmissä nyt on itsessäänkin jonkin verran sokeria, mutta noin yleisesti. Poika taitaa siis tykätä mahdollisimman pehmeistä mauista, myös mössätty banaani on herkkua (tai yleensä). Hedelmäsoseissa olen suosinut alusta saakka purkkikamaa tuota banaanimössöä lukuunottamatta, koska on yksinkertaisesti niin paljon helpompaa kun alkaa itse väkertämään sosetta jostain tuoremangosta. 
Aluksi olin jotenkin myös niiden kasvissoseiden kanssa ehdoton, että ”ei purkkikamaa” ja sillä meiningillä on kyllä menty tähänkin asti, mutta sen verran mieli on muuttunut, että varmasti sorrun kyllä jossain vaiheessa niidenkin kanssa purkkimeininkiin. Onhan se nyt vähän helpompi vaikka nyt sitten reissuun ottaa mukaan tuommoinen valmispurkki kun huonosti säilyvä itse kyhätty sose! Pääasiassa kuitenkin tarkoitus totuttaa poika sitten ihan samoihin ruokiin kun mitä itsekin syömme tai miettiä omat kokkailut sen mukaan, että poikakin voi niistä syödä.
Viime viikolla aloitimme myös puuron. Nuo viljat kai ovat vähän kaksipiippuinen juttu, jotkut kun saavat neuvolassa suositukset aloittaa kaurapuuron ja muita viljoja 5kk iässä, jotkut taas 6kk iässä. En nyt osaa sanoa mikä näistä on se ”oikea” suositus, ilmeisesti siis niitä suositellaan välttämään mahdollisimman pitkään, jotta lapsen vatsa olisi kehittynyt tarpeeksi käsittelemään viljoja. Me menimme tässä kultaista keskitietä ja aloitimme kaurapuurokokeilut reilun 5,5kk iässä. Nyt meillä on pyrkimys aina syödä pieni maitoon turvotettu puuro aina aamuisin ja iltaisin tai edes jompana kumpana.

Ja pakko sanoa, että olen kovin hämmästynyt. Nimittän puuro uppoaa ja on kova sana! Sain testiin tuota Muksun ensipuuroa, jolla myös kokeilumme alkoi ja olen kokenut meillä ainakin toimivaksi. Puurojauhe sekoitetaan veteen tai vauvan käyttämään maitoon ja ready to rock! Välillä pistän sekaan vielä jotain hedelmäsosetta, niin johan uppoaa. Varmaan tuon paketin jälkeen alan pikkuhiljaa kokeilla ihan tavallista kaurapuuroa, mutta aloitteluun tuo jauhe on ollut varsin näppärä ja bebekin tykkää 🙂
Virallinen täysimetyssuositushan on jonnekin sinne 6kk nurkille, jonka jälkeen ”pitäisi” alkaa tarjoamaan myös niitä muita ruoka-aineita. Kai tämä tarkoittaa myös niitä vähän säännöllisempiä ruoka-aikoja ja muutenkin enemmän systematiaa tuon ruokailun suhteen. Vielä viime viikkoon asti mentiin vähän fiiliksen mukaan ja soseita tuli syötyä vähän milloin sattuu, mutta nyt pikkuhiljaa olen pyrkinyt aloittamaan selkeämpiä rytmejä edes suurinpiirtein tiettyinä kellonaikoina. Edelleenkään noita ei missään suurissa määrin mene, mutta yritän olla stressaamatta ja pitää sitä pariakin lusikallista per ruokailukerta voittona. Parempi sekin kun ei mitään. Näissä ei ehkä juuri pitäisi vertailla kehenkään muuhun, koska maito kuitenkin on edelleen noin pienellä se tärkein juttu ja hiljaa hyvä tulee. Olen lohduttautunut ajatuksella, että harjoitteluahan tämä vielä on. 
Nyt yritän siis tehdä niitä ruokarytmejä pikkuhiljaa niin, että aamupuuro syödään aina 9-10 aikoihin, soselounas (yleensä ”suolainen”) sitten 11-13 välillä, iltapäivällä ehkä joku hedelmäsose-välipala ja illalla sitten klo ehkä klo19 tienoilla iltapuuro. Ja joka aterian kruunaa tietty maito! Vettä ei olla vielä kertaakaan juotu, mutta varmaan sekin pitäisi kohta aloittaa? Hyvä sauma opetella sitä nokkamukia!
Vielä en ole uskaltanut antaa mitään kunnon syötävää kuten maissinaksuja, sormiruokaa tai edes sitä jauhamatonta omaa kaurapuuroa, vaan melko maltillisesti pysytty näissä varmoissa jutuissa. Pikkuhiljaa siis. 
Mitkä ovat olleet teidän vauvoilla suurinta herkkua? Onko soseiden aloitus ollut menestys vai lähtenyt käyntiin hitaan puoleisesti, kuten meillä? 😀
Muksu-tuotteet saatu.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Julkaistu

Ajatuksia imetyksen lopettamisesta ja niitä homman ”huonoja puolia”

Luvassa taas imetysjuttuja, joten todellakin ymmärrän ettei aihe varmaankaan kaikkia kiinnosta. Tässä tapauksessa suosittelen skippaamaan tämän postauksen! 

Imetyksen lopettaminen tai ainakin vähentäminen on nimittäin viime aikoina pyörinyt paljon mielessä, vaikkei asia vielä aivan ajankohtainen olekaan. Tästä aiheesta kirjoittaminen on ollut mielessä jo kauan, mutta nyt pikkuhiljaa alkoi tuntua, että kertakaikkiaan tarvitsee jonkun kanavan purkaa näitä tuntemuksia. Mies tai lapsettomat ystävät eivät nimittäin ymmärrettävästi aivan samalla tapaa osaa asettua siihen kokeneen rooliin näissä jutuissa.

Poika täyttää reilun viikon päästä puoli vuotta ja tarkoitus olisi viimeistään helmikuussa alkaa pikkuhiljaa imetystä vähentämään. En ehdottomasti halua ennen Seychellien reissua sitä tehdä, mutta tämän jälkeen alkavatkin sitten pikkuhiljaa nuo vierottamishommat tai näin olen siis ainakin ajatellut. Tietty mieli voi aina muuttua, mutta jossei esimerkiksi tutti tässä lähiaikoina pikkhiljaa ala kelpaamaan, niin on noille tuleville lennoille kyllä pakko olla jotain kättä pidempää eli mielessä on tietty muukin kun tuo käytännöllisyys mukana kulkevan vauvanruoan kanssa..

Sen jälkeen kun pojalle tuli kuukausia sitten se totaalikieltäytyminen tuttipullon suhteen, ollaan menty pelkällä rintaruokinnalla kunnes kuvioihin tuli silloin 4kk jälkeen ne kiinteät. Pidin kiinteiden aloitusta jonkinlaisena turvasatamana ja odotukset olivat korkealla kun oli kuullut muiden samanikäisten vetävän soseita jo puolikin purkkia kerrallaan. Samalla ajattelin kiinteitä koko perheen yhteisenä juttuna, mutta aika yksin kyllä loppupeleissä olen tässä soserumbassa ollut. Nekään eivät tosiaankaan ole olleet mikään varsinainen menestys, riippuu vähän päivästä mikä kelpaa ja missä määrin. Tällä hetkellä en siis soseidenkaan verukkeella oikein voisi maidon määrää vähentää, koska soseita kuluu edelleen niin pieniä määriä. Tietyt jutut ehkä maistuu vähän paremmin kun toiset, mutta silti niitä aina yritän päivittäin tarjota edes vähän. Monesti on ihan vaan käytännön syistä (lue: olisi helpompaa) heivata kiinteät taas ja aloittaa uudestaan 6kk kohdalla, mutta sinnikkäästi ollaan kuitenkin jaksettu niitä harjoitella.
Pääpiirteittäin tuo imetys edelleen hyvää mieltä tai lähinnä  siksi kun huomaa kuinka maailman tärkein juttu se on pojalle. Siksi ajatuskin lopettamisesta tuntuu todella pahalta kun miettii kuinka tärkeän turvan ja ison jutun sitä samalla veisi toiselta pois. Siksihän ne soseetkaan eivät kelpaa kun on sitä maailman parastakin ruokaa saatavilla 😀 En ajatellut ennen vauvaa, että imettämiseen voisi ikinä tulla minkäänlaista tunnesidosta, mutta on se kyllä jännä kuinka ajatukset muuttuvat. Tosin itselläni se tunneside on kytköksissä eniten siihen kun tietää ja näkee kuinka suuri juttu se oikeasti pikkuiselle on. Kaikesta tästä huolimatta on koko homma alkanut aiheuttaa vähän ristiriitaisia tunteita. Välillä sitä ajattelee, ettei halua lopettaa ja välillä haluaisi mahdollisimman pian siirtyä muihin ruokintatapoihin.

Koko tämä imetysjuttu ei muutenkaan ole ollut mikään kovin ongelmaton
homma. Poika nimittäin alkoi jo synnytyssairaalassa hylkimään toista
rintaa, joten yhden rinnan tekniikalla on menty tässä jo kohta puoli
vuotta… Yritin kaikkeni sen toisen kanssa, mutta kertakaikkiaan mikään
ei auttanut. Jo sairaalassa yritettiin useamman kätilön kanssa,
neuvolassa pariin otteeseen eri terkkarien kanssa, eri asentoja. Kukaan
ei keksinyt mikä siinä on. Jonkin aikaa sain jossain vaiheessa homman
toimimaan huijaustekniikalla vaihtamalla samassa makuuasennossa rinnan
toiseen, useimmiten vauva kyllä huomasi tämän, mutta joskus sain
toimimaan. Ei se vika ollut siinäkään, ettei maitoa olisi toisesta
tullut, enemmän ehkä oli ergonomiasta kiinni, toinen puoli jotenkin vain
tuntui vauvasta luonnollisemmalta ja jossain välissä annoin periksi
huijauksenkin kanssa kun yhden rinnan taktiikalla on kuitenkin pärjätty
tähän asti antamatta kertaakaan korvikemaitoa. Pumppaan edelleen sitä toista rintaa joka hemmetin päivä just in case, jottei se maidontuotanto lopullisesti hiipuisi, mutta pikkuhiljaa alkaa koko pumpun näkeminenkin jo nostattaa verenpainetta!
Lopetusajatukset ovat alkaneet pyöriä mielessä tässä ehkä viimeisten parin kuukauden aikana. Ensin tuli hampaita ja ei hemmetti se sattuu kun vauva puree!!! Tästä ongelmasta tosin on pikkuhiljaa päästy kun poika on ilmeisesti alkanut vähän tiedostaa tuota puremistaan ja sitä, että se tekee kipeää. Omalla kohdalla inhottavaa on, etten edes voi kunnolla vaihdella rintaa vaan yhdellä on mentävä, vaikka kuinka olisi verille purtu, yäk. Toinen asia, joka itseäni häiritsee on jatkuva turvotus. Luulin sen turvotuksen loppuvan vauvan syntymään, mutta voi kuulkaa! Olen nyt jo vuoden kärsinyt päivittäisistä turvotuksista ja raajojen puutumisesta. Jokaikisenä aamuna kun nousen ylös sängystä, ovat jalkani niin puutuneet nestekertymistä, etten meinaa alkuun pysyä kunnolla jaloillani. Tietty suurin osa turvotuksista hävisi synnytykseen, mutta koen kyllä että niitä nesteitä edelleen on kyllä enemmän kun suurella osalla edes loppuraskaudesta. Ja silloinhan vasta turvonnut olinkin. Sen olen todennut, ettei mikään niksi auta, koska syy nesteiden kertymiseen on puhtaasti hormonaalinen. Ei auta vaikka liikkuisi, joisi 5 litraa vettä, söisi kevyesti. Kokeiltu!

 Kuvien liina on Minä & sinä Imetyspiilo

Olen jo tottunut esimerkiksi tuohon jalkajuttuun, mutta päivittäin täytyy olla varovainen esimerkiksi vauvan nostamisen kanssa, ensin täytyy makuulta noustessa odottaa että veri alkaa kiertämään jaloissa ennenkö nostan vauvan syliin etteivät jalat lähde alta ja niin edespäin. Sormukset eivät myöskään tietysti mahdu sormiin ja kuten loppuodotuksessa, on sitä nestettä edelleenkin joka puolella. Huomaan, että kasvot ovat edelleen tosi turpeat, jopa huulet ja nenä ovat turvoksissa. Eniten ehkä kuitenkin vatsa, jalat, kaula.. Eihän se vaarallista tietysti ole, mutta enemmänkin epämukavaa! Varsinkin kun tätä nyt on jatkunut jo näin kauan. Pikkuhiljaa kieltämättä alkaa tulla semmoinen fiilis, että haluaisi sen oman täysillä toimivan kropan takaisin.

Toinen juttu on imetyshormoneista johtuva jatkuva pöhnä ja muutenkin tunteiden vuoristorata, saattaa edelleen alkaa itkettää liikutuksesta jos luen vaikka jostain blogista vauvajuttuja tai muuta hellyyttävää. Pakko sanoa, että ei kyllä sitä tyypillisintä minua. Se jatkuva koomailu ja rajoittunut aivotoiminta onkin sitten toinen juttu 😀 Se rintaruokinnan sitovuus on nyt lähikuukaudet ollut varmaan pienin näistä niinsanotuista ”ongelmista”. Vauvan kanssa kun on pystynyt ihan hyvin tekemään kaikkea yhdessä, ottamaan tämän mukaan ja vauva pärjää tässä vaiheessa kyllä pari tuntia aivan hyvin ilman äitiä, pidempiä aikoja ei nyt ollakaan oltu erossa.

Kuitenkin koen, että imettämällä on päässyt niin paljon helpommalla. Siksi tuo lopetus ja yleisesti vähentäiminen pelottaakin. Olisi niin paljon helpommat lähtökohdat olla esimerkiksi osaimettäjä, jolloin niitä rintaruokintakertoja voisi karkeasti vaan korvata pullolla, mutta kun pullo ei kelpaa niin siinäpä sitten aloitetaan koko opettelu nollista. Tietty parin kuukauden päästä voi olla täysin eri tilanne kun kiinteääkin varmaan menee jo ihan eri määriä ja ehkä se pullokin voi siinä vaiheessa kelvata paremmin. Tai sitten nokkamuki tai muu ratkaisu. Ja sama ongelma juttu tutin kanssa, useimmat vauvat kun tarvitsevat edes jonkun turvatutin, oli se nyt sitten se äiti tai ihan virallinen huvitutti. Olen taas vaihteeksi yrittänyt opetella sitä tuttia luonnonkumisella tässä lähiaikoina, tosin huonolla menestyksellä.

Useamman kerran olen jotenkin ajatuksissani ajautunut kaupassa sinne vauvaosastolle ja tiiraillut niitä korvikepurkkeja sillä silmällä, että kuinka helppo vaan olisi ostaa purkki ja aloittaa harjoittelu. Sitten tulen taas toisiin aatoksiin. Edelleen tämän puolen vuoden jälkeen pelkään leimautumista huonoksi äidiksi näiden kaikkien lopetusajatusten kanssa. Ärsyttää! Ja syytän siitä koko tätä imetyshaloota. Mun mielestä vauvan ruokinnan pitäisi olla jokaisen oma juttu, tietty imetys on aina se paras vaihtoehto, mutta liiallinen imetysihannointi ainakin omalla kohdalla on johtanut siihen, että on alitajuisesti alkanut ajatella että olisi jotenkin huonompi jossei nyt syystä tai toisesta halua taaperoimettäjäksi ryhtyä.

Kysyisinkin, että onko siellä ketään kuka olisi ollut samanlaisessa tilanteessa? Kuinka olette lähteneet vähentämään imetyskertoja vauvan kanssa, joka ei ole pulloa huolinut? Karkeasti vain opetelleet uudestaan pullon kanssa vai ajatelleet, että kyllä se pullo kelpaa siinä vaiheessa kun on nälkä eikä muuta tarjolla?

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 20 kommenttia.

Julkaistu

Äitiyspakkausko nolo?

Jonkin verran tulee mammaillessa selailtua erilaisia vauva-aiheisia faceryhmiä ja yksi asia joka itseäni on pistänyt netin ihmeellisessä maailmassa ihmetyttämään, on joidenkin asenne äitiyspakkauksen sisältöön, etenkin vaatteisiin. Pariin otteeseen olen törmännyt siihen kuinka esimerkiksi äitiyspakkauksen haalariin puettua vauvaa säälitään tai ihmetellään sitä miten joku kehtaa käyttää pakkauksen vaatteita ”koska ovathan ne tarkoitettu köyhille perheille, joilla ei ole varaa ostaa muita”. Missä vaiheessa se merkki edellä-ajatusmaailma ja koristautumismeininki levisi vauvoihinkin?

Itselleni äitiyspakkauksen valinta vaihtoehtoisen rahasumman sijaan oli ainakin alusta alkaen päivänselvä juttu. Saahan pakkauksella huomattavasti enemmän hyötyä kun sillä 140 euron rahasummalla, jota sen sijaan tarjotaan. Jos olisi lapsia ennestään, voisi tietysti tuo rahallinen avustus olla kannattavampi kun  suurin osa perustarvikkeista jo löytyy ennestään, mutta itse koin äitiyspakkauksen aivan ehdottomaksi ”starttipaketiksi”. Siellähän on aivan kaikki kuumemittarista aina peittoon, harjaan ja lakanoihin.. Esimerkiksi äitiyspakkauksen makuupussi on ollut meillä aivan korvaamaton ja kulkenut mukana ihan joka paikassa.

Aikamoinen (kallis) homma olisi ollut lähteä hakemaan kaupoista nuo kaikki erikseen. Omaa ostorumbaa helpotti ainakin merkittävästi ja nyt kun jälkikäteen miettii, niin eipä sitä kuitenkaan loppupeleissä ihan kamalasti tuon sisällön lisäksi vauva tarvitse! Tietysti nyt kylpyamme, vaunut ja sänky, mutta kaikki kun eivät esimerkiksi rintapumppua, vauvan pesää, leikkimattoa yms edes hommaa, eikä vauva heti alkuun edes leluja sun muita tarvitse.

Ei sillä ettei itselläni olisi varaa ostaa vauvalleni sitä haalaria, makuupussia tai vaatteita ylinpäänsä, en vain ymmärrä miksi jättäisi hyvät saadut vaatteet käyttämättä sen vuoksi että ne on saatu ”ilmaiseksi”. Itselläni ei esimerkiksi ole käynyt edes mielessä sen uuden haalarin osto kun tiedän että kaapista löytyy tuo äp:n haalari. Itselleni tietysti tärkein juttu vauvan vaatetuksessa on ehdottomasti, että vaateet ovat puhtaat, ehjät, siistit ja toki lämpimät. Se onko se body minkä merkkinen on ainakin minulle yhdentekevä, eihän se vauva ymmärrä minkä merkin paita milloinkin päällä on. Vaikka itse olenkin melko merkkitietoinen oman pukeutumisen suhteen ei tarkoita sitä että lapsikin pitäisi kasvattaa brändien perään.

Pakko kyllä mainita tähän väliin, että monet varoittelivat kuinka siihen ”vauvan koristeluun” jää koukkuun ja siis yleisesti siihen vauvanvaatteiden hamstraukseen. En kyllä ymmärrä miksei se vaihe vieläkään ole iskenyt täysillä? Ehkä jossei ole nyt kotona kamalasti käyttänyt mielikuvitusta siihen omaankaan pukeutumiseen? Toki välillä tulee valkattua sillä silmällä superkiva kokonaisuus vauvalle kaapista, mutta useimmiten kyllä mennään sen mukaan mitkä nyt löytyvät puhtaina ja ovat sopivat/mukavat/lämpimät 😀

Näiden vauvanvaatehankintojen suhteen ei voi minua ainakaan nirsoudesta
syyttää, aikalailla 98% vaatteista kun tuli hommattua käytettynä,
muutamia ihan pieniä 50-koon vaatteita ja jotain satunnaisia
random-vaatteita ostin pari uutena. Ja vaikka en rahallisesti niihin
kovin paljoa pistänytkään likoon ja luulin, että tuo vaatteiden
hamstraus olisi ollut ihan kontrollissa, niin pakko nyt jälkikäteen
myöntää että olihan niitä kyllä muutamat bodyt liikaa kun ei etukäteen
oikein osannut hahmottaa kuinka usein niitä vaatteita oikeasti
vaihdetaan 😀

Tietysti menen itsekin vauvan vaatehankinnoissa pääasiassa
se edellä, mikä näyttää omaan silmään kivalle, mutta pääasiassa kuitenkin tarve ja
käytännöllisyys ovat niitä juttuja! Nyt jälkeenpäin voin sanoa senkin,
että käytettynä on löytynyt kyllä aivan superkivoja vauvanvaatteita ja
tuo on oikeasti järkevää puuhaa kun voi pistää pieneksi menneet sitten
kiertoon ja niillä hiluilla ostaa sitten yhtä kokoa isompia. Juuri nyt
on meillä paljon myös niitä äitiyspakkauksenkin juttuja käytössä kun koot
alkavat olla melko passeleita!

Ja HUOM! Tiedän kyllä kuinka hauska sitä omaa naperoaan on pukea
söpöihin ja tyylikkäisiin vaatteisiin, kyllähän niitä on aina hauska
hiplailla kun lastenvaateosastolle eksyy. Enkä missään nimessä väitä,
että merkkivaatteiden ostaminen vauvalle olisi väärin. Pointti tässä oli
lähinnä se, että missä kulkee se raja, että jokin vaate on ”liian nolo”
puettavaksi pikkuiselle, joka ei itse sen enempää vaatteiden päälle
ymmärrä kuin että olo on niissä mukava ja lämmin? En itse kyllä näkisi, että voisin jättää minkäänlaista esimerkiksi lahjaksi saatua vaatetta käyttämättä sen ulkonäön perusteella. Vaikka ihan kohtuullisilla päivärahoilla tässä ollaan, niin en kyllä todellakaan koe, että ainakaan minulla olisi varaa jättää vaikkapa nyt sitä haalaria käyttämättä vain sen perusteella, etten ehkä itse ostaisi kaupasta samanlaista.

Yksi mielenkiintoinen aihe on myös se, että käytettyjä tai käyttämättä jääneitä äitiyspakkauksen tavaroita ei saisi myydä koska ”ne on saatu ilmaiseksi” (itse kylläkin koen, että olen kyllä pakkauksesta, samoin kuin vanhempainpäivärahoistani maksanut verojen muodossa:)), sen sijaan onkin kuitenkin hyväksyttävää ottaa vastaava summa rahana ja käyttää nuo rahat haluamallaan tavalla. En vaan ymmärrä logiikkaa. Mitäs tuumaatte?

Alkuun olin äitiyspakkauksen kanssa vähän niin ja näin, ihan pikkuvauvalle kun siellä ei kuitenkaan esimerkiksi juuri sopivaa vaatetta ole, mutta nyt sitä on kyllä alkanut arvostamaan ihan eri tavalla. Aivan mieletöntä kyllä, että meillä on Suomessa moinen etuus ja vielä jokaiselle äidille. Ehdottomasti yksi juttu, josta ei omasta mielestäni saa verorahoista nipistää! Sen verran on tämänkin suhteen hifisteltävä, että harmittaa nyt jälkeenpäin että tilasin pakkauksen liian aikaisin. Olisin nimittäin niin toivonut sitä 2016-vuoden pakkauksen unilelua!! 😀

Sen sijaan että ”joudumme” pukemaan vauvat niihin äp:n vaatteisiin, pitäisi meidän olla oikeasti ylpeitä, että meillä on siihen mahdollisuus ja saamme käyttää näinkin mahtavia juttuja 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Julkaistu

Beben 5kk kuulumiset ja kuinka meidän arki nykyään sujuukaan?

Vietimme viikonloppuna Halloweenin lisäksi myös beben 5kk syndejä! Kokoajan sitä vaan jauhaa sitä samaa kuinka aika kuluu niin nopeasti, mutta tottahan se on. Ihan älytöntä, että kuukauden päässä ollaan puolivälissä yhden vuoden rajapyykistä. Reilu kuukausi on menty huonommilla yöunilla ja kyllä se alkaa pikkuhiljaa tuntua, vaikka sinänsä ihan ok nukutaan edelleenkin ja saan kuitenkin nukuttua ekan pätkän yöstä edes 3-4h putkeen. Yhdistettynä tähän hämärään, treeneihin, kotihommiin ja kaikkeen muuhun mitä tässä nyt on, niin kylläpä on muutamana päivänä väsyttänyt! 
Pakko silti saada liikuttua vaikka olisi kuinka nuhjuinen olo, pian sitä nimittäin väsähtää entistäkin enemmän ja on sitä kyllä treenin jälkeen energisempi. Tekisi vain karhunpalveluksen jäämällä kotiin jumiin. Väsy iskee yleensä sitten iltapäivästä, vähän samaan tyyliin kun joskus töiden jälkeen väsytti. Eniten sen ehkä huomaa semmoisista asioista kuten tekstin lukeminen tai yleisesti järkevien lauseiden muodostus, tuntuu että on vaan jotenkin tosi jumissa kokoajan ;D Väitän kyllä, että suurimmaksi osaksi tästä on kyllä syyttäminen tätä syksyn pimeyttä!
Vaikka tämä meidän babylife jatkuvasti
saakin uusia haasteita, on tämä vauva-arki kuitenkin edelleen ollut ehkä
helpompaa kun mitä odotin. Ehkä siis parempi, että olin kuunnellut
kaikkia niitä ”odota vaan..”-juttuja ja asennoitunut oikeasti pahimman
mukaan. Sekin on jo suuri helpotus kun saa nukuttua putkeen öisin edes
sen muutaman tunnin ja on perustyytyväinen vauveli, joka itkee
suhteellisen harvoin. Sanoisinko, että ehkä viikon-parin välein tulee
semmoisia kausia kun on huomattavasti enemmän kiukkuisuutta ja itkua. Ne
kestää yleensä parisen päivää ja ollaan taas takaisin normaalitilassa. 
Tähän
saakka voisin sanoa, että ”helpointa” tämä vauvan kanssa elo on ollut
ehkä 2-3kk iässä kun nukuttiin superhyvin, poika oli tyytyväinen niin
kauan kun oli lähellä ja ruokaa oli saatavilla. 4-5kk ikäinen alkaa
vaatia aivan eri tavalla huomiota ja kaivata oikeasti sitä seuraa ja
ihmiskontaktia, huomaa muuten heti jos olet vieressä ja keskityt
hetkeksi johonkin muuhun! 😀 Toisaalta taas tuo alkuaika oli
haastavampaa, vauvat (tai ainakin meidän) itkevät ekat kuukaudet
huomattavasti enemmän (kuvittelin, että meidän vauva oli vähäitkuinen, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna sitä itkua kuitenkin oli melko paljon) ja oli ihme jos selvittiin esimerkiksi reilun
tunnin kaupunkireissusta ilman itkuraivaria. Nykyään ollaan
huomattavasti pidempään tyytyväisenä ja tarkkaillaan ympäristöä. 
Eri
vaiheissa on puolensa, hyvät sekä huonot, joten loppupeleissä kyllä
todella hankala sanoa milloin on helppoa ja milloin vaikeutuu. Itse olen
huomannut, että kun tietyt asiat helpottuvat niin toiset asiat taas
muuttuvat haastavammiksi. Esimerkiksi nyt vaikka se pikkuvauvan
itkuisuus. Kun siitä päästään, niin alkaakin sitten uniongelmat
hulinoiden siivittämänä jne.. Ja sitten tuokin jo haastetta se, ettei baby pysy paikoillaan! Jos olisi alunperin asennoitunut tähän
vauvaelämään sillä, että aikaa riittää (myös itselleen), naama ja
hiukset ovat aina mintissä, samoin koti ja elämä vauvan kanssa on
pelkkää chillailua, niin olisi voinut iskeä melkoinen shokki. Tottahan
se on, että välillä tämä on myös sitä chillailumeininkiä, mutta
useimmiten jos haluaa saada jotain muutakin aikaiseksi (tai taloudessa
on sotkeva puoliso ja edes yksi koira :D) niin ei useinkaan!
Soseiden
maistelut etenee meillä myös vauhdikkaasti ja nyt uusina soseina
kokeiltiin juuri kukkakaalia ja parsakaalia. Tähän mennessä maisteltu
siis bataattia, perunaa, porkkanaa ja sitten paria eri hedelmäsosetta.
Edelleen nuo kasvissoseet uppoavat huomattavasti paremmin kun
hedelmäsoseet, todella erikoista! Puuron ja yleisesti viljojen
maistelunhan saa aloittaa pikkuhiljaa 5kk iässä, mutta itse ajattelin
odotella niiden kanssa ainakin vielä pari viikkoa.
Uusina juttuina on lähiaikoina on tullut kieriminen. Tai siis kun käännytään selältä vatsalteen, niin osataan (useimmiten) sitten kierähtää toiselle puolelle takaisin selälleen. Vielä ei poika ryömi, mutta siihen malliin kyllä sätkii käsillä ja jaloilla pidellen painoa vatsallaan, että varmaan ihan näinä päivinä tulee lähdettyä liikkeelle, apua! 😀

Milestone-kortit saatu Camala storesta
Näin juuri viime yönä unta, että menin jostain syystä mun ystävän luokse yöksi ja tajusin kesken kaiken paniikissa, että olen ilman poikaa! Kiirehdin sitten kotiin ja tämä oli aivan tyytyväisenä hoidossa kotona ja oli suostunut syömäänkin, Ssaa nähdä kuinka paniikissa olen siinä vaiheessa kun pieni oikeasti menee jonnekkin ekaa kertaa yökylään 😀 Ainiin ja poitsulle on puhjennut kaksi hammastakin! Syy viimeaikojen kiukkuihin ja huonoihin yöuniin on  varmasti ollut niissäkin.
Meillä on juuri meneillään tässä jumppahetki matolla, jännittää että milloin se ryömiminen alkaa 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Hei, me syödään kiinteitä!

Kaiken muun hömpötyksen lomassa ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella vähän kuulumisia meidän babylaiffinkin saralta. Vauvauinnin lisäksi meillä on muutama viikko taakseperin aloitettu kiinteiden maistelu kasvissoseilla! Neuvolahan ”suosittelee” sen 6kk täysimetyksen ohella nykyään myös tuota varhaista eri ruoka-aineiden maistelua 4kk iästä eteenpäin ehkäisemään mahdollisia ruoka-aineallergioita. Oli sitten niin tai näin, niin musta on ainakin tuntunut kovin helpottavalta alkaa tarjoamaan jotain muutakin ruokaa. Vieläkään kun ei olla kertaakaan jouduttu lisämaitoa antamaan, eli omalla maidolla menty koko tämä 5kk.

Koska meidän poika ei oikein vieläkään sitä pulloa tahdo huolia, on meillä edelleen todella vahva symbioosi mun pienen rakkauspakkauksen kanssa. Eikä siinä todellakaan mitään vikaa, mutta varmasti joku osaa samaistua siihen millainen pieni helpotus se tieto kuitenkin on, että kohta toinen vanhempi pystyy osallistumaan niihin ruokailuihin edes vähän!  Mitenkään kovin suurenevissa määrin ei meillä edelleenkään noita soseita mene, mutta tietysti enemmän kuin ihan maistelun alussa. Syödäänkin aikalailla 1-2 kertaa päivässä ehkä reilu ruokalusikallinen itsetehtyä kasvissosetta, joskus myös ”jälkkäriksi” vähän jotain hedelmäsosetta.

Aloitettiin maistelut bataattisoseella ja pakastinkin itsetehdyn soseen jääpalamuotteihin, siitä se onkin sitten aina helppo pakkasesta ottaa kerta-annoksena sulamaan. Bataatin jälkeen onkin sitten syöty peruna- ja porkkanasosetta. Seuraavaksi ajattelin väsätä kukkakaalisosetta ja meillähän täytetään tällä viikolla 5kk, muutaman viikon päästä meinasin koklailla vähän jotain puuroakin. Nuo soseet on kyllä niin maailman helpoin tehdä itse! Keitetään vaan perunaa, porkkanaa tai mikä ikinä se viikon kasvis sitten onkaan ja surrutellaan sauvasekoittimella keitinvedessä hienoksi soseeksi. Tosin makeita soseita ollaan kahdesti ostanut semmoinen valmis pussiruoka, jotenkin mangososeen itse väsääminen menisi jo vähän erikoiseksi jos kaupasta saa semmoisen luomuversion eurolla 😀

En tiedä muista vauvoista, mutta ei meidän poika kyllä mitenkään kovin
suu auki innoissaan noita soseita odota! Ajattelin ensin, että
esimerkiksi mangosose uppoaisi kyllä takuuvarmasti kun taas perunasose
taas varmasti ei, mutta kuinkas kävikään! Poika nimittäin tuntuu
tykkäävän ehkä eniten juuri perunasta ja vähiten noista makeista.
Ilmeiden perusteella näyttäisi ainakin, että tuo hedelmien happamuus tai
kirpeys (en tiedä kuinka kirpeältä vauvan suuhun mango tai
banaani-päärynä voi maistua :D) ei ihan makunystyröitä hyväile ja ne on
kyllä ehdottomasti hankalampi saada alas! Ehkä on minuun tullut, että maistuu ennemmin ”suolaiset” kun makea 😀

Ja siis voi jösses tuo syöminen on kyllä sottaista puuhaa! Onneksi on
ruokalappuja (jotka näissä kuvssa tosin juuri pestyt) 😀 Meidän babyä
tarvitsee jokaisena ruokailukertana vähän ”lämmitellä” tuon syömisen suhteen ja vähän muistelemaan mieleen, että miten se menikään.. Muutaman kerran kun poika saa ihan pienen nokareen maisteltua ja parin irvistyksen jälkeen, alkaa se suu viimeinkin ihan oma-aloitteisestikin aueta. Tuon syömisenkin kanssa joutuu aina odottamaan oikeaa hetkeä, koska (ainakin meidän) vauvan pitää olla ennen soseita nälkäinen, muttei liian nälkäinen (ettei mene heti hermo), hyvällä tuulella (ettei mene heti hermo) ja tarpeeksi virkeä. Huonolla tuulella ja väsyneenä kun tuosta ei tule kertakaikkisen mitään. Mulla
ei kyllä ole mitään hajua, että missä vaiheessa näitä soseita alkaa
mennä suurempia määriä. Ei meillä mikään kiire tietty asian suhteen ole. Pikkuhiljaa siis!
Tähän loppuun myös vähän päivitystä meidän yöunista, jotka ovat nykyään aivan katastrofeja! En tiedä onko syyttämistä niistä hulinoista edelleen, mutta pojan aamuyön unista on tullut ihan superkatkonaisia. Ensin saatetaan nukkua hyvin omassa kehdossa 3-4h, jonka jälkeen herätään syömään ja otan beben viereen. Sen jälkeen tämä ei sitten suostukaan enää nukkumaan ilman että olen tämän ihmistuttina. Voitte kuvitella, että omat uneni eivät ole olleet lähiaikoina kovin ergonomiset (niska juuri aivan juntturassa..), tuleeko tässä iässä joku lussutusmania? En vaan ymmärrä miksei se oikea tutti vaan suostu kelpaamaan! Mitenköhän tuosta tuntikausien unilussutuksesta pääsisi eroon? Tietääkö joku mitä tarkoitan 😀 Vai onko tuo vaan joku vaihe, joka lähtee sitten itsekseen pois? Jotenkin en usko, että tämä olisi sitä hulinaa (tietty voi olla sekin) kun kyse ei vaikuta olevan syömisestä, vaan siitä että on pakko vaan olla siinä tuttiasemassa 😀 Meille on juuri puhjennut eka hammas ja varmasti lisää parhaillaan tulossa, joten syy voipi olla myös siinä!

No mutta!
Mistä soseesta teidän pienokaiset ovat tykänneet eniten? 😀

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 11 kommenttia.