Julkaistu

Matkakassatavoite 10 000€: Mihin säästän ja miten?

Toivottavasti ette aivan kyllästy näihin matkahaaveilujuttuihin, ne tuskin tulevat olemaan ainakaan vähenemään päin tässä lähiaikoina. Kerroin lokakuussa aloittavani säästämiseen toiseen pidempään reissuun ja ajattelin tänään hieman avata sitä, miten ajattelin käytännön tasolla säästämisen aloittaa ja edetä sen suhteen. Edellistä ”matkakassaahan” säästin käytännössä vuosia, toki alkuun ihan muuten vain ja ajatus pidemmästä matkasta muotoutui sitten myöhemmin. Koska säästämisen aiheet ovat blogissa säännöllisesti toivottu aihe, käsittelen sitä tänään hieman eri kantilta, eli matkakassan näkökulmasta 😉

Tällä hetkellä on tavoitteeni saada kasaan 10 000€, aikarajana vuoden 2020 loppu. Jonkin verran säästöjä löytyy ennestään, mutta kuten edellisenkään reissun kohdalla, en halua nytkään joutua tilanteeseen, jossa palaan reissusta tili tyhjänä ja kaikki säästöt käytettynä. Ennemmin asetan tavoitteen yläkanttiin ja varaudun niin, että säästöjä jää kaikesta huolimatta myös pesämunaksi ja pahan päivän varalle. Kuten edellisellä kerralla, on tavoitteeni myös seuraavalla pidemmällä reissulle tehdä ainakin osittain töitä reissussa. Viime reissukassani koostui useista eri säästöistä. Olin säästänyt rahastoihin vuosia, sain vanhan työpaikkani henkilöstörahasto-osuuksia ja loppuvaiheessa myin myös tavaraa kirpputorilla, josta sain kätevästi tuhat euroa matkarahaa. Tästä tulikin mieleen, että varasto on edelleen pullollaan kaikkea vanhaa tavaraa, jota pitäisi viedä myyntiin kirpparille.

Itse tykkään säästää myös ”ihan muuten vaan”, mutta tehokkaimmin kuitenkin motivoi se konkreettinen tavoite, oli se sitten mikä tahansa. Parhaiten toki toimii unelma, jonka saavuttamiseen sinulla on todellista halua ja intohimoa. Sellaiseen asiaan säästäminen on jo itsessään hurjan palkitsevaa kun pääsee näkemään tavoitteen lähestymisen säästämisen edetessä. (Okei ja sekin toki saattaa vähän tsempata säästämisen suhteen, että kertoo asiasta ääneen, kuten minä nyt!) Ainiin ja jos maailmanympärysmatkan budjetti kiinnostaa, niin olen tammikuussa kirjoittanut aiheesta oman postauksensa täällä.

Käsitelläänpäs sitten tuota säästötavoitetta konkretian kautta 🌎💰

 

10 000€ säästötavoite reilulle vuodelle ei toki ole mikään maailman pienin tavoite. Jaettuna vaikkapa 14 kuukaudelle tarkoittaa tämä noin 700€ kuukausittaista säästösummaa. Keskimääräinen normaali säästäsummani kuukaudessa vaihtelee noin 200-500€ välillä, joten toki tämä tarkoittaa mahdollisesti jostain luopumista ja menojen minimoimista. Mikään taehan ei ole, että tähän säästösummaan pääsen (tai että edes pääsemme koko reissuun lähtemään), mutta koen itse korkeamman tavoitteen varmempana, koska silloin on todennäköisempää päästä edes sinnepäin. Välihuomiona myös, etten ole rehellisyyden nimissä parin viime kuukauden aikana lähinnä ajanpuutteen vuoksi tienannut niin paljon kuin ehkä olisin toivonut, joka on syksyn mittaan jarruttanut myös yleistä säästämistä.

Lisäksi jouduimme ostamaan alkusyksystä uuden auton (tai siis ei tosiaankaan uutta, mutta verraten aikaisempaan, vuosia erinomaisesti palvelleeseen 1500€ Opeliin todellisen luksusauton, haha 😀 Me ei siis totisesti hifistellä rahallisesti autojen suhteen), joka on lisännyt hieman kuukausittaisia kuluja, vaikken toki kortittomana itse autoa aja. Vaikka pärjäsimmekin aikanaan hyvin ilman autoa, olemme todenneet sen olevan pienen lapsen kanssa ja kauempana keskustasta asuessa oikeastaan välttämätön.

Ja tässä nouseekin myös sitten tärkeäksi myös ne jo olemassa olevat säästöt. Jos tavoittelet 10 000 euroa, mutta sattumusten tai yllättävien menojen vuoksi pääsetkin tavoiteajassa vaikkapa vain 6000 euroon, voit hyödyntää erotukseen jo olemassa olevia säästöjä ja sijoituksia, jotka vielä hyvässä lykyssä kerryttävät tuottoa tuon vuoden aikana. Säästäminen ei siis koskaan ole huonosta! Taktiikkani säästämiselle on sama kuin tähänkin asti. Säästän verotililleni ”käteisvaroja”, kuten olen aikaisemmin maininnutkin. Eli saadessani yritykseni tilille asiakkailtani rahaa, siirrän alvit, verojen osuuden ja vähän ekstraa verotililleni toiseen pankkiin, jossa myös säästän näistä rahoista pieniä summia muutamaan eri rahastoon.

Lisäksi säästän omassa pankissani kuukausittain vakuutuskuoreen, sekä Nordnetissä pääasiassa erilaisiin eri toimialojen rahastoihin. Osakesijoittamista (suoriin osakkeisiin) en näe tässä kohdin relevantiksi sijoituskohteeksi, koska rahoille on selkeä käyttötarve vuoden tai parin päästä, sijoittaessani rahastoihin pyrin siihen, että sijoitusaika on pitkä, puhutaan siis nyt monista vuosista. Yleisesti suositellaan myös osakepainotteisissa rahastoissa pitkää sijoitusaikaa ja siksi noudatankin tämän projektin suhteen myös tilisäästämistä, sekä maltillisemman riskin rahastoja. Yleensä en säästä käytännössä ollenkaan tilille, mutta tässä tapauksessa olen myös hyödyntänyt tuota verotili-taktiikkaa, eli siirtänyt sinne aina extraa, joka toki tuo myös taloudellista turvaa jos joutuisin ostamaan esimerkiksi uuden kameran tai muuta akuuttia.

Säästäessä ja yleisesti reissatessa on muuten hyvä puoli se, ettei asuntolainaa ole ihan järkyttäviä summia. Henkilökohtaisesti koen, että maksimisumma asuntolainaa, jonka itse haluaisin (ainakaan näillä tuloilla) kantaa harteillani on aivan maksimissaan 250 000€, joka on toki aivan järkyttävä summa lainaa ja rahaa yleisesti! Enkä kyllä suosittelisi muutenkaan kenellekään varsinkaan ensiasuntoon suuria summia lainaa. Korot todennäköisesti lähtevät lähivuosina nousemaan (okei, en tosin ole enää mistään varma tässä maailmassa, koska korkojen noususta on puhuttu niin monta vuotta :D), enkä itse toivo olevani silloin siinä tilanteessa, ettei lainanmaksun jälkeen ole mahdollista säästää.

Tällä hetkellä meillä on yhteensä lainaa alle 200 000€ ja varallisuuden kartuttaminen omaa kotia maksamalla on hurjan palkitsevaa pitkän aikavälin säästämistä. Plussapuolena myös se, että ainakin meidän pankissamme on jousto-ominaisuus, jolla voimme itse muuttaa kuukausittain lyhennyksen summaa suuremmaksi tai pienemmäksi. Tätä hyödynsimme esimerkiksi maailmanympärysmatkalla, jolloin maksoimme pienempää lyhennystä. Lyhennysten skippaaminen on aina ”ihan viimeinen vaihtoehto”, mutta hyvä vaihtoehto nopeaan säästämiseen, jos vaikka haluaisi muutamassa kuukaudessa säästää suuremman potin, eikä aikaisemmin ole hyödyntänyt lyhennysvapaata. Omistusasuessa säästäminen onkin mielestäni mitä oivallisinta, vaikka pitäisitkin satunnaisesti kuukausia, jolloin lyhennät vähemmän. Versus siis tilanne, jolloin maksaisin saman summan kuukausittain jokatapauksessa vuokrana ulkopuolisen pussiin. Mielestäni omistusasunnon omistajana voittaa aina.

Nyt marraskuussa olen laittanut rahastoihin sivuun noin 400€, eli vielä en ole päässyt tuon 700€ kuukausitavoitteen kanssa starttaamaan. Osittain johtuen siitä, että maksoin tässä kuussa enemmän luottokorttilaskua. (Ja kyllä, käytän usein varsinkin suurempien hankintojen maksamiseen Finnairin Masteria, koska kerrytän samalla varsinkin matkavarauksista kivasti lentopisteitä! Toki sillä oletuksella, että tilillä on rahaa siirrettävissä takaisin kortille :D) Ja matkavaraukset tulisi muutenkin aina varata luottokortilla, muuten rahojaan voi olla todella vaikea saada takaisin tilanteissa, joissa matka peruuntuu matkavakuutuksessa pois rajattujen tilanteiden vuoksi! Ensi kuussa pyrin siis starttaamaan säästämisen kunnolla. Saa nähdä pääsenkö tuonne 700€ kuukausittaiseen säästötavoitteeseen, vai joudunko pitäytymään pienemmässä summassa. Tavoite on kuitenkin asetettu!

 

Kiinnostaako teitä seurata täällä matkakassan kerryttämisen etenemistä? 

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Kaamosmasennusta ilmassa

Taas takaisin kotona ja ette usko kun kerron, että meidän napero on sairaana, taas. Pieni oli nukkunut kuumeessa koko sunnuntain ja piristyi hieman illaksi tullessani kotiin, mutta illalla nousi taas uudelleen kuume. Eilen olin muutenkin vapaalla ja jäin hoitamaan pienokaista kotiin, joka tosin eilen illalla riehui jo siihen malliin, että alkaa (onneksi) olla jo huomattavasti parempi. Silti harmittaa, että koko syksy on ollut meidän perheessä enemmän tai vähemmän sairastelukierrettä. Mies jäikin tänään vielä pienen toipilaan kanssa kotiin.

Kieltämättä koin pienen shokin palatessani lumen keskeltä takaisin tänne harmauteen. Kuulin matkalla Kuusamosta erään miehen ja naisenkin puhuvan Helsingin harmaudesta, sekä siitä kuinka marraskuu Helsingissä on erityisen hankala pohjoisessa varttuneille ja asuville. Noh, eivät tosiaan ole ainoita. Nämä marraskuun harmaudesta valittamiseni alkavat pian olla aivan nextillä levelillä ja olen pahoillani jos joku teistä on jo kyllästynyt aiheeseen.  Viikonloppuna asiaa pohdittuani totesin, että kaamosmasennushan tässä taitaa olla takana. Olen nyt nimittäin ollut useamman viikon todella allapäin, mikään ei oikein innosta ja vaikka aamulla heräisi aikaisin ilman kelloa, on silti todella vaikea päästä ylös sängystä.

Samanlaisia tuntemuksia on ollut aiempinakin vuosina, mutta koen kaamoskriiseilyn vain pahentuneen tässä kolmenkympin hujakoilla. Se, että pojalla ja / tai itselläni pyörii jatkuvasti jotain ihme flunssa- tai kuumetauteja, ei ainakaan tee tilannetta yhtään helpommaksi. Koko tämän kaamoskriiseilyn kourissa olen alkanut kyseenalaistaa ja analysoida about kaikkea maan ja taivaan välillä. Kysymyksiä tulevaisuudesta, blogiani ja noh, mitä kaikkea sitä nyt kriiseillessään ajautuukaan pohtimaan. Olen jo vuosia tiedostanut sen, kuinka valon määrä säätelee välillä todella radikaalistikin kehoni toimintaa ja mielialaa, tyyppinä olen varmasti siis erityisen herkkä juuri vuodenaikojen vaihtelulle erityisesti valon vähenemisen suhteen. Tästä samaisesta syystä olen jo aivan liian pitkään haaveillut viettäväni talvet auringossa, koska onhan se melko masentava ajatus joutua tuskailla ja olla jossain määrin alakuloinen noin kolmanneksen jokaisesta vuodesta.

Tutkiskelin viikonloppuna kirkasvalolamppuja netistä ja totesin, että semmoinen on käytävä ostamassa ja äkkiä. Jospa siitä saisi akuuttia apua tähän pimeyteen! Sain vihdoin eilen myös varattua ajan naistentautien erikoislääkärille näiden kuukautishäiriöideni vuoksi. Normaalisti en ikinä kirjoittaisi täällä kuukautisistani, mutta elättelen toivoa, että vertaistukea saattaisi löytyä, joten siksi olen nostanut esille näitä ihme hormonihäiriöitäni, jotka voivat olla osasyynä näihin ankeisiin viime viikkoihin. Minulla on nyt nimittäin (taas vaihteeksi) ollut menkat päällä kolme viikkoa, aikalailla siis siitä lähtien kun podin sitä katastrofi-viikkoa. Elättelen siis toivoa jostain pitkittyneestä menkka-angstista, vaikka toki haluan nyt varmuuden siitä, ettei taustalla ole mitään muuta, joka tämän aiheuttaa. Toki sekin on tässä painanut viime viikkoina ja kuukausina mieltä 🙁

Palatakseni Ruka-juttuihin en muistanutkaan mainita sitä kun heräsin varhain sunnuntai-aamuyöstä siihen kun ulkoa kuului jonkun matkan päästä ulvontaa! Ensimmäinen ajatukseni oli, että joku on päästänyt ulos koiria, mutta toisaalta kuka päästäisi koiria ulos ulvomaan keskellä yötä ja (saa korjata jos olen väärässä), mutta kotikoirat harvemmin harrastavat ulvomista (paitsi Bixu joskus jos kuulee paloauton äänen, hahah :D). Mysteeriksi siis jäi, että ulvoiko ulkona metsän rajassa pieni susilauma. Kuinka jännää! Kävimme sunnuntaina ennen lähtöäni vielä reilun tunnin vaelluksella metsässä, harmittaa ettemme ehtineet pidemmälle vaellukselle, koska nähtävää kyllä riittäisi.

Reissun aikana kävimme kahdesti hiihtämässä iltahämärässä (niiin mielettömän siistiä!!) ja lauantaina varasin itselleni kahden tunnin opetuksen lumilaudalla. Ja kyllä, vaihdoin sittenkin suksi-tuumailut lautaan. Alkukommellusten ja pienten tuskailuiden jälkeen alkoi sujua jo huomattavasti paremmin, vaikka ehkä hieman nolottaakin, että todistin 2-vuotiaan laskevan laudalla paremmin kuin minä itse (ja todettuani, että olen ehkä Suomen viimeisin aikuinen, joka opettelee lumilautailua) 😀 Ottaen huomioon, että meinasin heittää hanskat tiskiin jo heti alkuunsa ollessani niin pihalla about kolmen tiskin kautta kierrettyäni, että mitä lippuja ja välineitä ylinpäänsä tarvitsen.

Vinkki Ruka-keskukselle: Selkeämpiä prosesseja ja neuvontaa niille, jotka eivät oikeasti tiedä mistään mitään. (Okei, voi myös olla, että olin itse poikkeustapaus, joka on näin hukassa.) Saatuani monot jalkaan meinasin saada jonkin sortin paniikkikohtauksen ja ehdin jo manailla, että jos surffaaminen on mielestäni hankalaa, on tämä sama potenssiin tuhat. Okei, nyt jo vähän naurattaa koko homma. Ja täytyy myöntää, että lautailu oli kyllä tosi kivaa kun sitä alkoi hoksata! En malta odottaa, että ehkä jo ensi kerralla pääsee etenemään lasten mäestä pois ja ylinpäänsä laskettua edes yhden kerran alas kaatumatta kertaakaan. Nimim. Kivat mustelmat muistona kankussa.

 

Toivottavasti Helsinkiin sataisi lähiviikkoina lumi! Rukalla ei nimittäin lumen ansiosta ollut synkkyydestä tietoakaan ✨

 

Ja loppuun täytyy todeta, että Rukan maisemat olivat niin kauniita! En kestä <3

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Julkaistu

Näitä ette ehkä vielä tienneet minusta X 8

Toivottavasti teidän viikonloppu meni mukavissa merkeissä! Tällä viikolla olen jotenkin pää pyörällä maanantain suhteen, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa. Tänään halusin pitkästä aikaa tehdä ”faktapostausta” ja listailla asioita, joita ette ehkä vielä tienneet minusta. Pitkään minua seuranneille voivat ainakin osa olla jo tuttuja juttuja, mutta toivottavasti joitain uusiakin asioita. Näitä on nimittäin yllättävän vaikeaa keksiä! Nyt siis 8 random-asiaa, joita ette ehkä vielä tienneet minusta..

Katson kelloa lähestulkoon jokaikinen päivä klo 14.20. Olen joskus kirjoittanutkin tästä kellonajasta, joka on seurannut minua siitä saakka kun olin raskaana. Välillä 14.20 tulee vastaan aivan yllättävissäkin tilanteissa, mutta harvemmassa ovat ne päivät, jolloin en katsoisi kelloa juuri tismalleen silloin. (Ja kyllä, olen muutamaan otteeseen myös lotonnut näillä luvuilla :D) Ja kyllä, tiedän toki, että 14.20 mahtuu jokaiseen päivään, mutta tilanteita, jolloin en ole esimerkiksi pariin tuntiin vilkaissut puhelinta ja katsoessani kelloa 14.20, on ollut tässä vuosien varrella melkoisesti. Ja ettei homma menisi aivan hulluksi, liittyy näihin lukuihin myös muutamia muita juttuja. Kuten 14+20=34, joka on myös poikamme syntymäpäivän yhteenlaskettu summa. Ja kyllä, olen miettinyt näitä numeroita tässä vuosien aikana melkoisesti, haha. Ystäväni on jopa tehnyt analyysiä näistä luvuista aikanaan, koska en itse uskaltanut numeroita tutkia.

Olen juuri se super-utelias tyyppi, joka kaivaa popparikulhon esille kun jotain jännää tapahtuu. Ihan kamala sanoa tämä ääneen! 😀 Rakastan myös seurata kiinnostavia nettikeskusteluita eri aiheista, ikinä en tosin ole varmaaan yhteenkään koskaan kommentoinut mitään. En vain jaksaisi nähdä sitä vaivaa, saati sitten alkaa väittelemään kenenkään kanssa, mutta keskusteluiden seuraaminen on kyllä jännää. Rakastan uppoutua perinpohjin jonkin mielenkiintoisen aiheen spekulaatioon ja puimiseen.

Tommia ärsyttää tapani selittää asiat aina pitkän kaavan mukaan. Jos kerron jonkun jutun tai tarinan, kerron sen aina todella perusteellisesti. Koen tärkeänä sen, että pohjustan kaikki mahdolliset taustat, käyn asian läpi kaikilta kulmilta ja sitten puin itse tapausta. Vissiin pitäisi joskus osata kiteyttää asiat yhteen lauseeseen 😀 Olen todennut, että en senkään vuoksi viitsi kovin usein höpötellä IG Storiesiin, koska innostuessani saatan saada aikaan jonkun 20 videopätkää jostain ihan randomjutusta, eikä kukaan jaksa katsoa niitä loppuun.

Viikonloppuna suoristin hiukseni kunnolla ensimmäistä kertaa varmaan lähes kolmeen vuoteen. Ja joskus muinoin suoristin hiukseni melkeinpä päivittäin! Huomaan, että olen nykyään todella laiska ulkonäköseikkojen suhteen ja semmoinen yltiömäinen laittautuminen tuntuu todella turhamaiselta ja jopa ahdistavalta. Toki nyt itsekin pidän niistä päivistä kun olen pukeutunut johonkin kivaan asuun, josta itse pidän hurjasti, mutta näin tuhanteen kertaan: Kaikkein mieluiten pukeutuisin jokaikinen päivä niihin flipflopeihin, bikineihin ja johonkin huolettomaan huitulamekkoon, hameisiin tai shortseihin – ilman meikkiä. (Tai edes flipflopeihin, niiden kanssa farkut ja collaripaitakin menettelisi!) Viime talven reissussa oli niin huoletonta pukeutumisen ja laittautumisen suhteen! Koko 2,5kk matkalla meikkasin (vähän) varmaan viidesti, mutten silti oikeastaan kertaakaan kriiseillyt ulkonäön kanssa kertaakaan. Meikittömyys on ihanaa! Tänä vuonna olen katsonut läpi joitain vanhoja kuvia parin vuoden takaa ja ihmetellyt, että miksi hemmetissä sorruin hetkellisesti ripsenpidennyksiin silloin yhdessä vaiheessa pari vuotta takaperin?! Kyse nyt oli vain muutamasta kerrasta, mutta näin jälkeenpäin täytyy sanoa, etteivät ne sopineet minulle kertakaikkiaan yhtään. Never again!

En tykkää ollenkaan syödä haarukalla ja veitsellä. Täytyy myöntää että monessa sosiaalisessa tilanteessa syön haarukalla ja veitsellä ainoastaan siksi, että se usein tuntuu muita ajatellen fiksulta. Oikeasti haluaisin vain mättää ruokaa oikealla kädellä pelkkää haarukkaa käyttäen. Pöytäetiketit eivät siis ole omalla kohdallani mikään arjen korkein prioriteetti. Olin sitten sivistymätön tai en, on maailmassa minun mielestäni tärkeämpiäkin asioita pohdittavana kuin se, syökö joku aterimilla oikeaoppisesti vai ei.

Rakastan erilaisia dokumentteja yli kaiken. Avaruuteen, luontoon, talouteen ja ihmiskauppaan liittyvät ovat ihan ykkösiä, mutta loppupeleissä katson dokumentteja todella laidasta laitaan. Harvemmin edes yksinäni katson mitään konkreettista sarjaa (okei, paitsi keväällä X-Filesia), vaan ennemmin uppoudun dokkareihin. Joskus yläasteella katsoin aina 45 minuuttia-ohjelmaa, koska tutkiva journalismi on ihan ykkönen. Nykyään melkeinpä vakkareita vastaavanlaisista ovat MOT ja Ulkolinja. Prisma Studiota katsoin vielä joskus muutama vuosi sitten, mutta nyt en ole sitä katsonut aikoihin (tuleekohan se edes vielä?). Yle Areena on ihan dokumenttifanien aarreaitta, sieltä löytyy nimittäin katsottavaa aina! Ainiin ja Avara Luonto on meidän perheen vakkari jokainen lauantai-ilta, kuulunut perinteekseni ihan lapsesta asti. Yhdessä tosin sitten katsommekin enemmän myös sarjoja, nyt viimeisimpänä Downshiftaajia.

En ole kai koskaan virallisesti reissannut yksin. Jostain syystä soolomatkailu ei ole kiinnostanut, mutta viime aikoina olen havahtunut pohtimaan, että voisiko se tehdä minulle hyvää? Olen toki lentänyt monesti yksin, mutta oikeastaan yhden ainoan kerran olen viettänyt viikon yksinäni Havaijilla kun matkaseurani estyi ja tuli vasta viikon myöhemmin. Olihan se kieltämättä outoa, mutta ihan kivaa! Sain tehokkaasti kierrettyä paikkoja, kävin tarpomassa Diamond Headissa, snorklaamassa (ja ottamassa matkaselfieitä) Hanauma Bayssä ja mitäköhän vielä. Ensimmäisenä yönä Waikikilla oli joku drive by shooting ja heräsin aamuyöllä laukauksiin. Se kyllä vähän jänskäsi. Nyt kun mietin, oli tuo yksin vietetty lomaviikko ihan jees! Mitä nyt välillä kaipasi juttuseuraa ja sitä, että olisi voinut jakaa kokemuksia jonkun kanssa. Itselleni on nimittäin todella tärkeää se, että on mahdollisuus jakaa niitä matkakokemuksia toisen kanssa.

Koin elämäni pienemmässä kaupungissa huolettomammaksi. Tämän olen itseasiassa oivaltanut vasta tänä vuonna mietittyäni taaksepäin vuosiani Jyväskylässä. Hurjaa, että muutostani Helsinkiin on jo yli 8 vuotta! Välillä todella kaipaan niitä huolettomia 10minuutin työmatkoja pyörällä, tietynlaista kiireettömyyttä ja sitä, että keskustan läpi kävellessään törmäsi lähes aina tuttuihin 😀 Se oli jotenkin kivaa! Ja paikkoihin tuli helpommin lähdettyä, koska niin moni asia ei vaatinut autoa tai puolen tunnin reissaamista julkisilla. Nykyään tunnen oloni todella ahdistuneeksi siitä, jos joudun esimerkiksi viikonloppuna lähtemään toiselle puolelle kaupunkia kahdella tai jopa kolmella eri kulkupelillä. En tiedä miksi tämä rassaa, ehkä vain olen sisimmissäni tottunut siihen, kuinka ihanaa oli kyetä liikkua kävellen oikeastaan kaikkialle.

 

Tuliko joku kohdista teille uutena vai tiesittekö jo kaikki nämä minusta? 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 11 kommenttia.

Julkaistu

Tarinoita matkakuvien takaa x 11

Annoin viime viikolla pitkästä aikaa haastattelun erästä gradua varten ja oikeastaan gradun teema matkakuvista ja niiden kautta esille tulevasta kulttuuriperimästä oli se, josta ehdottomasti innostuin. Vuosien varrella olen antanut useita graduhaastatteluita, pääasiassa vaikuttajana toimimisesta ja parin viime vuoden aikana olen oikeastaan joutunut kiittämään useille haastattelupyynnöille ei. Intouduin haastattelusta inspiroituneena pohtimaan tarkemmin myös itse omia matkakuviani, millä kriteerein julkaisen niitä, mikä kuvissa on itselleni tärkeää ja mitkä ovat fiilikset tai tarinat niiden takana. Selatessani omasta instafeedistäni taaksepäin esimerkiksi näitä maailmanympärysmatkan kuvia, meinasi ihan tulla tippa linssiin! Vitsit! Meidän reissu oli kyllä niin mieletön. Lisäksi kaikista kuvista paistaa onni ja iloisuus, joka harvemmin on läsnä täällä kotiympyröissä otetuissa kuvissa.

Kokosin vuoden ajalta muutamia omia suosikkejani matkakuvistani ja ajattelin kertoa hieman tarinoita kuvien takaa tai hetkistä kuvien ottohetkeltä. Muistan ne nimittäin näistä jokaisesta kuvasta todella tarkkaan!

 

Tässä odottelimme Hermosa Beachilla take-away-meksikolaista ruokaa yhdestä mun lempparipaikasta aikalailla vuosi sitten. Ravintola on melko lähellä rantaa ja kuvauspaikka tässä on siis aivan ravintolan edustalla. Satuimme paikalle juuri golden hourin ja auringonlaskun aikaan, joka oli aivan mieletön ja ryhdyimme Tommin kanssa molemmat kuvailemaan. Vaikkakaan kuva ei tässäkään tapauksessa kerro koko kauneutta 🙂

Tämä on myös yksi Hermosa Beachin auringonlaskuista. Lähdimme pojan kanssa yksi ilta pienelle kävelylle, jotta saisin pidettyä pienen herran vielä hetken hereillä jetlag-kiukun kourissa. Pieni intoili heti kun päästiin leikkimään rantahiekalle ja ihmettelemään auringonlaskua. Mikään ei voita hiekkaleikkejä!

Tämä taitaakin olla näistä kaikista matkakuvista vanhin ja napattu Islannista. Vaikka kuvassa onkin ihanan rauhallinen tunnelma, on tämä siis otettu Blue Lagoonin kupeesta jonottaessamme kärsimättöminä päästäksemme kylpylään sisään. Olimme varanneet ennakkoon liput ja kellonajan Blue Lagooniin, tarkoituksenamme olla paikalla hyvissä ajoin ennen auringonlaskua. Juuri kun pääsimme paikalle, ilmaantui joku ihme kaaos kun pukukoppien lukkosysteemit tai joku muu tekninen ongelma johti siihen, ettei ketään päästetty sisälle ja jonotimme siis varmasti yli tunnin yhdessä satojen muiden ihmisten kanssa sillävälin kun kaaosta selviteltiin. Noh, auringonlasku oli ja meni jonottaessamme, tämä kuva on siis muistoni Blue Lagoonin auringonlaskusta 😀

En yleensä IKINÄ lavasta kuvia, mutta myönnän näiden seppele-kuvien olevan jossain määrin lavastettuja 😀 Ensinnäkin siksi, että harvemmin meikkaan tropiikissa. Olin haaveillut Tahiti-seppeleestä jo VUOSIA ja tottakai halusin seppelekuvia muistoksi. Itseasiassa nämä ovat nousseet melkeinpä aivan ehdottomiksi suosikeiksini kaikista omista kuvistani. Ja oikeastaan oli tuo seppele yksi parhaista muistoista Ranskan Polynesiasta. Harmittaa vieläkin, ettei sitä voinut / saanut raahata kotiin.

Rantakuva Moorealta kuvastaa varmasti melko hyvin rauhallisia ja hitaita päiviämme Ranskan Polynesiassa. Täydellistä! Pieni nautti niin kovasti pulikoinnista tuossa rantahiekalla, tässä hotellimme oma ranta Tiahurassa, joka oli ehkä täydellinen. Hiekkeleikkejä, kalojen ihmettelyä ja lilluttelua, nämä aktiviteetit kuvasivat melko hyvin näitä Tiahuran päiviä.

Yksi kauneimmista auringonlaskuista ikinä oli ehdottomasti Tahitin Faaonessa majapaikkamme omalla mustahiekkarannalla. Tätä kuvatessani olin jotenkin niin fiiliksissä ja samalla epäuskoinen siitä, miten joku maisema voi olla näin kaunis? Mustahiekkarannoissa on jotain salaperäistä ja kiehtovaa. Ehdottomasti must-see Tahitilla!!!

Tässä samainen mustahiekkaranta, jossa Tommi opetti pienelle surffin alkeita. Eipä ole hullumpi ajatus opetella surffaamaan Tahitilla! Aivan liikutuin kuinka innoissaan pieni oli vesileikeistä ja ”surffiaalloista” 🙂

Tämä kuva on Australian Gold Coastilta ja vaikka paikka ei kohteena lukeudu suosikkeihimme (tai siis juuri Palm Beachin alue, jossa majoituimme), on mielessä kuitenkin todella kivoja muistoja kolmelta viikolta, jotka siellä vietimme. Ja jossain määrin muuttui mielipiteemme kohteesta viikkojen edetessä. Luulen edelleen, että GC-kriisi johtui juurikin kulttuurishokista, joka oli todella radikaali siirtyessämme Uuden-Seelannin pienistä kylistä takaisin suuren maailman menoon. Kuva on yksi suosikeistani siksi, että olin tässä niin tohkeissani tuosta topista, jonka sain valmiiksi ja joka pääsi myös käyttöön Australian viikkoina! Tämä myös ehkä kuvastaa tietyllä tapaa semmoista ”ideaali-minua”, jollaisena viettäisin mieluiten jokaisen päivän. Ilman meikkiä, flip flopit jalassa ja tukka meren tuivertamana luonnontilassa. Voisiko edes enempää toivoa?

Loput kuvat ovatkin kotimaan matkakuvia. Yksi kesän suosikkikuvistani on ehdottomasti tämä kuva minusta kotikaupungissani Jyväskylässä Jyväsjärven rannalla. Taustalla itseasiassa myös vanha kotitaloni yläasteen ja lukion ajoilta (rivitalot noiden korkeiden talojen välissä). Kreisiä ajatella, että tuolloin tuntui niin arkipäiväiseltä, että kotiovelta käveli oikeasti noin 30m järven rantaan ja kotoa oli järvinäköala ihan joka hetki. Tuntuu nyt niin utopostiselta ajatukselta, mutta valintakysymyksiä ehdottomasti sen suhteen, että missä sitä haluaa asustella 😀 Kuva on otettu kesällä ensimmäisenä JKL-päivänä kun lähdimme ystäväni kanssa kiertelemään autolla kaikkia meidän ”legendaarisia” JKL-paikkoja ja päädyttiin myös käppäilemään satamaan. Olin aivan intona!

Uusimmista matkakuvista suosikeiksini kiilaavat aivan ehdottomasti nämä kaksi kuvaa Luostolta, minun ja naperon syysreissulta! Molemmat kuvat on otettu samana päivänä. Olimme ensin päivällä retkeilemässä tuolla Ahvenlammella, jonka kiersimme ympäri kävellen. Poika tykkäsi hurjasti käppäillä pitkospuilla ja ihmetellä veteen kaatuneita puita ja vesikasveja. Olimme illansuussa käymässä hotellihuoneessamme kun äitini soitti autosta matkalla Pyhältä, että ulkona on kaunis auringonlasku ja lähdimme pojan kanssa salamana ulos bongailemaan auringonlaskua. Ja niin, jossette siis vielä tässä vaiheessa tienneet, niin yksi pakkomielteistäni on kuvailla juurikin auringonlaskuja – ja palmuja. Eikä ollut turha reissu! Luoston auringonlasku oli nimittäin aivan mielettömän kaunis.

 

Mikä kuva on teidän suosikki? 🌴

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Kotimaan matkailu – ajatuksia ja unelmakohteita!

Postaus sisältää affiliate-linkin

Päätin alkuvuodesta, että oma tavoitteeni matkailun suhteen on panostaa yhä enemmän lähi- ja kotimaan matkailuun. Lappi kiinnostaa edelleen aivan valtavasti ja paikoissa, joissa haluaisin Lapissa käydä on jo reissattavaa monelle seuraavalle vuodelle. Joulukuussa suuntaamme Inariin, mutta Pohjoisessa haluaisin käydä myös Enontekiössä, Muoniossa, sekä myös Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa. Muita himotuskohteita ovat esimerkiksi Kuusamo, Ruka ja Vuokatti, vaikkeivat vielä Lappia olekaan. Ja niin, olinhan kesällä aika innoissani myös viikonloppureissusta vanhaan kotikaupunkiini Jyväskylään.

Omalta osaltani on kotimaan matkailu aikuisiällä ollut aikaisemmin melko vähäistä ensinnäkin siksi, ettei se ole kovin halpaa. Toisinsanoen, sitä on ehkä ajatellut, että jos samalla hinnalla pääsee kauemmas ja lämpimään, on se jostain syystä tuntunut järkevämmältä vaihtoehdolta ihan näin suoraan sanottuna. Olen kuitenkin todennut, että mitä enemmän kotimaassa matkailee, sitä enemmän sitä osaa myös arvostaa. Toki myös tässä taloustilanteessa ajattelee enemmän myös sitä, millä toimenpiteillä voisi edistää kotimaan matkailua ja kotimaisia matkailualan yrittäjiä, sekä samalla pitää näistä tulevat verot meillä Suomessa.

Tiedättekö, olen todella usein törmännyt vaikkapa jenkkeihin, jotka eivät koskaan ole matkustaneet Yhdysvaltojen ulkopuolella, saati sitten kovinkaan paljon edes muissa osavaltioissa. Toki, USA on valtava maa ja nähtävää on huomattavasti Suomea enemmän, mutta nyt lähivuosina olen havahtunut siihen, ettei me suomalaisetkaan ehkä olla niitä kaikkein ahkerimpia kotimaan matkailijoita, vaikka melko pienessä maassa elämmekin. Kotimaan matkailu on nostanut hurjasti päätään aivan viime vuosina ja näin oma ajatukseni on ainakin tähän mennessä ollut, että matkustamme herkemmin Suomen rajojen ulkopuolelle, kuin etsisimme uusia kohteita kotimaan sisältä.

Vaikka rakastankin lämpimiä kohteita, olen yhä enemmän alkanut arvostaa myös kauniita ja erikoisia luonnonkohteita, olipa niissä sitten lämmin tai ei. Oikeastaan tämä koko ”kylmien lomien innostus” lähti siitä kun kävin 2017 joulukuussa Islannissa. Uskokaa tai älkää, mutta tuo oli ensimmäinen matkani ikinä, jolle pakkasin mukaan untuvatakin. (Jos siis otetaan pois laskuista jotain lapsuusajan matkoja.) Olin jotenkin niin haltioissani Islannista, että aloin sen jälkeen haaveilla enemmän myös Lapin matkailusta, kunnes sitten vuosi takaperin rakastuin palavasti Pyhä-Luostoon. Voisin lähteä takaisin Lappiin ihan milloin vain! Ja heh, toki myös Islantiin.

Yövyimme Luostolla Lapland Hotels Luostotunturissa, josta tykkäsin kyllä hurjasti! Seuraavalla kerralla haluaisin kuitenkin varata ehkäpä kelomökin, mutta tällä kertaa sujui majoittuminen kivasti ihan perinteisessä hotellihuoneessa, johon meille kuului todella hyvä aamiainen ja vapaa pääsy Ametistikylpylään, joka on siis hotellin yhteydessä. Poika tykkäsi niin valtavasti polskia kylpylässä ja kävimme siellä kolmena päivänä pulikoimassa. Alkuun pähkäilin Santa’s Hotel Auroran ja Lapland Hotels Luostotunturin välillä, mutta molemmat varmasti ovat hyviä vaihtoehtoja. Ainiin ja Santa’s Hotel Aurorassa on lasi-igluja, mikäli ne kiinnostavat 🙂

Tälläkin kertaa kuului matkaan myös käynti Lampivaaran Ametistikaivoksella, jossa kävin jälleen louhimassa, tavoitteenani löytää jokin mega-ametisti. Muutama pienempi hippunen löytyi ja lipun hintaan kuuluu, että saa pitää maksutta itsellään yhden, maksimissaan nyrkkiin mahtuvan ametistin aka ”onnenkiven”. Viime vuonna ostin myös muutaman pienemmän louhimani hippusen pienellä lisähinnalla. Ja ainiin! Ostin myös Ametistikaivoksen osakkeen, jota itseasiassa harkitsin pitkään jo viime vuonna, eli nyt pääsen ”omistajana” louhimaan myös pidemmiksi ajoiksi kuin vaan noiden ohjattujen kierrosten louhintaan! 😀 Yksi syy lisää käydä jatkossakin Pyhä-Luostolla, heheh.

Ja vaikkei aivan yhtä paljoa olisikaan kivien tai kristallien perään kun minä, suosittelen Lampivaaran kaivosta ehdottomasti kaikille lähiseudulla kävijöille. Kaivoksella vierailu on jo itsessään elämys ja ulkoilureitti (2,5km) kaivokselle Ukko-Luoston P-alueelta kulkee kauniin Pyhä-Luoston kansallispuiston läpi ja kaivos on ainoita maailmassa, joka on avoin yleisölle. Olisi joskus kiva päästä tuonne pidemmälle vaellukselle!

Meillä Suomessa riittää valtavasti nähtävää ja koettavaa. Hassua, että sen on huomannut konkreettisesti vasta nyt kun on kunnolla alkanut perehtyä siihen, mitä kaikkea ihanaa kotimaastamme löytyykään. Ah ja ainiin! Inarin loman suhteen on yksi haaveistani päästä näkemään niitä revontulia, mutta tulevien Lappi-reissujen haave olisi päästä joskus myös huuhtomaan kultaa! Onko joku teistä käynyt?

 

Mikä on teidän suosikkikohteenne Suomessa?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.