Julkaistu

Mitä kuuluu tänään?

Jos viime viikko oli vähintäänkin katastrofi, on tämä viikko taas sujunut huomattavasti paremmin. Luojan kiitos! Vietin maanantaina kotitoimistopäivää, koska tuon edellisen kaoottisen viikon jälkeen kaipasin niin kovasti työpäivää pyjama päällä ja toki sitä, että ehtisin käydä kuntosalilla päivällä. Etäpäivinä salitreeni on oma ”salainen aseeni”, johon useimmiten pyrin. Ensinnäkin siksi, että päivällä sinne salille vielä jaksaa lähteä, eikä ole pois perheen yhteiseltä ajalta ja se antaa ennen kaikkea hurjasti energiaa loppupäivään. Huomaan itse toimivani jähmeän aamun jälkeen huomattavasti tehokkaammin sen jälkeen kun käyn tekemässä tunnin treenin 5-6 työtunnin jälkeen. Aikaisten aamujen treeni kun taas ei ole ollenkaan juttuni jostain syystä.

Erityisen hyvin tämä toimii siksi, että olen jotenkin kotona työskennellessäni todella huono pitämään mitään taukoja. Ehkä yksi syy viime viikkoiseen katastrofiviikkoon onkin se, etten ehtinyt koko viikkona kunnolla liikkua. Se on nimittäin itselläni jaksamisen suhteen aivan merkittävä juttu. Tuntuu, että marraskuu on itselläni ja monella muullakin tähän asti mennyt jonkinlaisessa sumussa. Paahtaa vaan eteenpäin ja toivoo, että nämä hämärät viikot olisivat takana, vaikka eihän sen niinkään pitäisi mennä. Kävelin eilen töistä rauttikselle kun huomasin erään vastaantulevan miehen pudottavan taskustaan pipon. Lähdin lähestymään tätä ja oikeasti, mies lähti melkein karkuun kun näki että kävelen tätä päin. Niin perinteistä meiltä suomalaisilta, kun näet feissarin tai randomisti sinua lähestyvän vieraan ihmisen, lähdet karkuun 😀 Okei, mies oli toki loppupeleissä iloinen kun tajusi, että yritin vaan vinkata pudonneesta piposta, haha.

Ja niin, lähden huomenna Rukalle ystäväni luokse pitkäksi viikonlopuksi ja tämä onkin ensimmäinen kertani Rukalla ikinä. Kerroinkin, että aion näillä näkymin mennä laskettelemaan (tai anteeksi KOKEILEMAAN) ja opettajan vuokraaminen on kyllä ihan ehdoton. En tosin vielä tiedä, sukset vai lumilauta? Tommi oli sitä mieltä, että ehdottomasti lauta ja ystäväni mielestä taas suksilla on helpompi. Ja painotan vielä, etten oikeasti tiedä laskettelusta oikeastaan mitään 😀 Ajatuksena tässä on lähinnä tunne siitä, että lumilaudan suhteen tuntuu ahdistavalta ajatus, ettet saa jalkoja erilleen. (Nimimerkillä, sen yhden kerran lumilaudalla laskenut).

Takuuvarmaa on kuitenkin se, että näytän varmasti siellä (lasten) rinteessä maailman urpoimmalta, mutta saa nähdä mitä tästä tulee! Viime tai toissa talvenahan sain jonkun ihan kreisin ajatuksen, että haluaisin ostaa sukset. Haha. Vihasin koulussa hiihtämistä yli kaiken, saattaa osittain myös johtua siitä, että jouduin aina lainaamaan suksia a) koulusta ja b) joskus muistaakseni hiihdin joillain äitini ikivanhoilla suksilla, jotka olivat luultavasti jostain 80-luvulta. Meidän perheessä ei siis juurikaan olla hiihdetty ja itse olen kai viimeksi laittanut sukset jalkaan joskus vuonna 1998 Jyväsjärven jäällä. Eihän siinä, jostain syystä se on kuitenkin alkanut houkuttaa, vähän toki arveluttaa nämä Etelä-Suomen vähälumiset talvet. Ehkäpä yritän vuokrata sukset ensi kuussa kun lähdemme sinne Inariin!

Tästä tulikin mieleen, että olen nyt tosissani tuumaillut jonkinlaista soolomatkan mahdollisuutta joululle. Enkä siis ole koskaan aikaisemmin harkinnut lähteväni yksin reissuun! En ole virallisesti lomaillut aikoihin muutamaa päivää kauemmin (siis oikeastaan kai vuosiin :D), joten tämän kaikinpuolin vaikean vuoden ja kiireisen syksyn jäljiltä myönnän todella olevani loman tarpeessa. Siis semmoisen loman, että olisin (tai edes yrittäisin, koska yleensä sorrun) edes 4 päivää täysin ilman somea ja blogia, viikko olisi unelma. Kuinka käsittämätöntä, etten ole vuosiin pitänyt edes viikon taukoa blogista. Sometyö on loppupeleissä todella kokonaisvaltaista ja intensiivistä, tiedän että olen toistellut tätä samaa about tuhat kertaa, mutta niin se vain on.

Läheiseni tietävät, että minun on todella vaikea ”vain olla”, koska puuhastelen kotonakin jotain aivan jatkuvasti. Jos pötkötän sohvalla tai sängyssä, samalla joko teen käsitöitä, luen tai kuuntelen kirjaa. Haaveeni olisikin ottaa joskus esimerkiksi se viikko paikassa, jossa ei ole sitä puuhasteltavaa, to-do-listoja tai sen koommin ehkä edes mitään virikkeitä ja vain olla. Ihan siis tekemättä yhtikäs mitään. Koska tiedostan tämän olevan minulle suuri haaste, josta irti pääseminen edes hetkellisesti voisi tehdä todella hyvää. Koska niin, rakastan puuhastella ja silloin kun en sitä jaksaisi, ilmaantuu kaikkialta aina hoidettavaa. Ja ah, jos nyt sattuisin jonnekin lähtemään, ottaisin satavarmasti pisteillä upgraden, kerrankin!!! Tällä hetkellä haaveilen siis ehkä eniten juuri tästä totaalisesta rentoilulomasta.

Onko marraskuu saanut teissä aikaan lomakuumetta?

 

Nyt pakkaushommiin ja täytyy vielä kipittää sateessa lataamaan salikortti maanantaiksi 🙂 

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

DIY: Lasten villasukat helmineuletta

Sisältää affiliate-linkkejä

Yksi tavoitteistani syksylle ja talvelle on neuloa koko meidän perheelle kasan villasukkia! Aloitin perheen pienimmästä, jolle neuloin viikko takaperin nämä turkoosit villasukat helmineuleesta. Tekemäni sukat ovat kokoa 26, mutta liitin ohjeeseen silmukkamäärät myös koon 22 ja 30 sukkiin. Halusin näihin sukkiin edes vähän jotain spessumpaa ja päädyin neulomaan pääosin helmineuletta.

Nyt sitten siihen lasten villasukkaohjeeseen!

 

Mitä tarvitset? 3,5 mm sukkapuikot. Esimerkiksi minulla on nämä puiset, joilla on mukava neuloa. 1 kerä (100g)  villasukkalankaa, itse käytin tätä Socki-lankaa noin puoli kerää, menekki siis noin 50g.

OHJE:

 

Varsi: Luo 36/40/44 silmukkaa ja jaa tasan neljälle puikolle (9/10/11 s/puikko). Aloita resorin neulominen suljettuna (joustin)neuleena 2 oikein 2 nurin. Neulo joustinneuletta noin 2cm, jonka jälkeen siirrytään helmineuleeseen.

Helmineule: Neuleessa toistetaan aina kahta eri kerrosta. Neulo ensin kerros 1 oikein, 1 nurin-yhdistelmää. Seuraavalla kerroksella neulotaan 1 nurin, 1 oikein. Eli silmukat, jotka neulottiin edellisellä kerroksella oikein, neulotaan nyt nurin. Toista tätä kahden sarjaa aina vuorotellen. Neulo helmineuletta villasukan varreksi noin 6cm.

Kantalappu: Aloita kantapää neulomalla 1. ja 4. puikon silmukat samalle puikolle (18/20/22s). Kantalappu syntyy neulomalla näitä silmukoita tasona, muut jäävät odottamaan puikoille. Nurja kerros: Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo muut nurin. Oikea kerros: Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo loput oikein TAI vahvennettu kantapää (itse tein vahvennettuna): Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo oikein, nosta yksi silmukka neulomatta, neulo oikein jne rivin loppuun. Vahvennettu kantapää syntyy siis noudattamalla tätä ”oikein-poimi-oikein”-sarjaa aina oikealla neuloksella. Neulo tätä kahden rivin sarjaa yhteensä 8/9/10 kertaa, eli yhteensä 16/18/20 kerrosta.


Kantapohjan kavennukset: Aloita kavennukset oikealla kerroksella. Jos teit vahvennetun kantapään, jatka samaa vahvennettua neulosta edelleen (oikealla kerroksella). Aloita neulomalla kerros oikein, kunnes puikolla on jäljellä 6/6/7 silmukkaa, tee ylivetokavennus ja käännä työ. Nosta 1 s neulomatta, neulo nurin kunnes puikolla on 4/6/6 s ja neulo seuraavat 2 silmukkaa nurin yhteen. Käännä työ, nosta 1 s neulomatta, neulo oikein kunnes jäljellä on 5/5/6 silmukkaa ja tee ylivetokavennus. Jatka, kunnes sivujen silmukat on kavennettu pois ja jäljellä on vain keskisilmukat (6/8/8s).

Jaa jäljelle jääneet silmukat kahdelle puikolle, eli 3/4/4s per puikko. Poimi näille kummallekin puikolle kantalapun sivuista 8/9/10s+ 1s puikkojen välistä. Neulo poimitut silmukat kiertäen oikein, (ohjevideo silmukan kiertämiseen esimerkiksi täällä).

Kiilakavennukset: Neulo täysi kerros niin, että 1. ja 4. puikoilla neulotaan sileää (eli oikein) ja jatka helmineuletta puikoilla 2. ja 3. Jatkossa neulotaan 2. ja 3. puikoilla helmineuletta työn loppuun asti. Kiilakavennukset aloitetaan niin, että puikon 1. lopussa neulotaan kaksi silmukkaa oikein yhteen, (välissä normaalisti helmineuletta 2. ja 3. puikoilla) ja puikon 4. alussa tehdään ylivetokavennus. Neulo seuraava kerros ilman kavennuksia ja jatka kiilakavennuksia jokatoisella kerroksella, kunnes jokaisella puikolla on jäljellä 8/9/10s. Jatka sileää/helmineule-yhdistelmää, kunnes sukka peittää pikkuvarpaan tai sukan pohjan pituus on noin 12/13/15cm.

Kärkikavennukset: Neulo jokaisen puikon alussa 2s oikein yhteen. Jatka jokatoisella kerroksella, kunnes puikoilla on jäljellä 3/4/5 silmukkaa. Tee tämän jälkeen kavennukset joka kerroksella, kunnes jokaisella puikolla on jäljellä 2s. Vedä lanka silmukoiden läpi ja päättele. Sukat ovat valmiit!

Toivottavasti saitte jotain tolkkua! Sukkaohjeiden laatiminen on aina jotenkin kamalan monimutkaista, heh. Seuraavaksi lähteekin tekoon villasukat perheen isälle 🙂

 

Ps. Hyvää isänpäivää ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Maailman surkein viikko

Äh, mitenkäs nyt aloittaisin tämän postauksen. Tämä viikko on nimittäin ollut jotenkin aivan katastrofi, enkä oikein edes tiedä miksi. En muista milloin olisi viimeksi ollut niin ankea päivä kuin keskiviikkona (ja okei, eilen myös). Olin aamusta lähtien kertakaikkiaan sillä fiiliksellä, ettei mistään tule mitään ja olisi tehnyt mieli jäädä peiton alle makaamaan, enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Töissä olin niin syväjäässä, että vapisin ja aloin itkemään ihan tuosta vaan. Ja tarkennuksena, ettei mitään edes ole tapahtunut. Eilen taas sain aamulla jonkun ihme turhautumiskohtauksen joka-aamuisiin lähtötaisteluihin lapsen kanssa. Olen lähes varma, että tämä on taas vaihteeksi jotain hormonimylläkkää, kuukautiskiertoni on jälleen kerran täysin sekaisin ja olenkin tuumaillut, että ehkä hormonitoimintani on vuosien varrella muuttunut, eivätkä nuo nykyiset pillerit enää vain sovi minulle. Onpas nyt sitten rankkaa olla nainen taas vaihteeksi 😀 Ja niin, kuinka toistensa peilikuvat nämä kaksi edellistä viikkoa voivatkaan olla? Viime viikko oli paras aikoihin ja tällä viikolla aivan päinvastoin. Elämä on totisesti välillä aikamoista vuoristorataa.

Noh, avauduin tästä hieman eilen myös Instassa ja onneksi niin! Sain teiltä nimittäin loppupeleissä useiden kymmenien viestien vyöryn siitä, kuinka tämä viikko on itse jos kullakin ollut vähintään täysi katastrofi, täynnä itkukohtauksia tai uhmisraivareita. Osan viesteistä jaoinkin stooreissa (lähettäjien luvalla) seuraajien toiveesta. Totesin taas kerran, että vertaistuki on ehdottomasti paras tuki ja välillä on ehdottomasti ok todeta, että nyt ottaa päähän. Ennen eilistä olin jotenkin aivan yksin näiden ultimaalisen paskojen päivien kanssa, mutta helpottavaa kuulla, etten ole läheskään ainoa. Yksi teistä totesi hyvin, että tämä viikko taitaa olla joku kansainvälinen p*askaviikko ja tuo osui kyllä niin asian ytimeen. Tästä taas päästäänkin siihen, että kyllä, myös niiden vaikeiden ja negatiivisten asioiden jakaminen voi olla tärkeää, vaikkei siinä oman menkkamasiksen syövereissä ehkä ajattele, että kukaan haluaisi kuulla siitä kuinka ottaa päähän. Sehän on täysin inhimillistä, ettei aina ole niitä täydellisesti sujuvia päiviä ja juuri tämän suhteen vääristää some tehokkaasti mielikuvaa arkirealismista. Itse haluan ainakin nähdä somessa ajoittain myös niitä arjen kääntöpuolia, koska usein juuri ne asiat kertovat ja antavat ihmisestä eniten. Tekevät sinusta inhimillisen. Seikka, jota ainakin itse arvostan muissa ihmisissä suuresti. Rohkeuden olla semmoinen kuin on, hyvinä ja huonoina aikoina.

Kuinka monta asiaa haluaisinkaan kertoa täällä ja purkaa sydäntäni, mutta kun se ei vain ole mahdollista. Näinä pimeinä syyspäivinä tuntuu, että vanhat haavat ovat avautuneet ja on elänyt uudelleen ikivanhoja kipeitä asioita. Joutunut toteamaan oman sinisilmäisyyden ja halun luottaa ihmisiin, mutta sitten tullutkin petetyksi. Haluaisin uskoa ihmisistä hyvää, mutta sitten taas tulee hetkiä, jolloin uskosi koko ihmiskuntaan ja rehellisyyteen horjuu pahasti. Juttelin tästä yleisestä viime aikojen kriiseilystä ystäväni kanssa ja hän otti esille myös kolmenkympin kriisin mahdollisuuden. Enpä ollut tullut itse edes moista ajatelleeksi, vaikka monesti olenkin kolmenkympin kriisiän tuumaillut. Voisinko minä sitten potea jonkinlaista kolmenkympin kriisiä? Kieltämättä lähiaikoina on ollut pinnalla erinäistä kriiseilyä, turhautumista arkeen ja muutenkin ihan ihme säätöä. Alkuviikosta itkin miehelle toteamustani siitä, etten tiedä olenko onnellinen elämääni Suomessa. Kyllä vaan, sanoin sen nyt ääneen. Vaikka olenkin valtavan kiitollinen kotimaastani ja kaikesta hyvästä mitä täällä on, kalvaa takaraivossa vuosi toisensa jälkeen ajatus siitä, että voisiko asialle tehdä jotain?

Mitä enemmän asiaa on viime vuosina tuumaillut, sitä turhautuneemmaksi olen tuntenut oloni. Olen siitä onnekas, että ainakin osittain jaamme puolison kanssa haaveen elämästä muualla ja aaltojen äärellä. Toki tiedostan sen, että arki on arkea kaikkialla, mutta entäs jos arki voisi kuitenkin lähtökohtaisesti olla mielekkäämpää? Muistatte ehkä, että podin viime talven reissun puolivälissä pientä koti-ikävää, joka tosin meni ohi loppua kohden. Kyse oli enemmänkin ikävästä pysähtyä hetkeksi pidemmäksi aikaa yhteen paikkaan sen jälkeen kun oli useita viikkoja pakannut matkalaukun jopa muutaman päivän välein. Kuten olen todennut aiemminkin, koen juuri tietynlaisen pysyvyyden itselleni tärkeäksi. Sen, että on koti ja tukikohta. Tähän täytyy todeta, että olen viime vuosina tottunut ihmeen hyvin myös matkalaukkuelämään. Aikaisemmin hain lomamatkoilta ennen kaikkea pysyvyyttä ja sitä, että saa purkaa tavarat laukusta yhdessä paikassa kolmeksi viikoksi. Nykyään taas ei stressaa lainkaan tehdä yhden reissun sisällä useampaa etappia.

Onneksi ensi viikolla on edessä miniloma Rukalla ja uskokaa tai älkää, ajattelin palkata hiihdon opettajan rinteeseen!!! Minä, joka olen laskenut lumilaudalla tasan yhden kerran Tommin opetuksella, silloinkin oli kyseessä joku aivan pikkulasten mäki. Jännittää! Ja erityisesti siksi, että mitäs jos laskettelu vie mukanaan ja innostun täysillä? Esimerkiksi surffi on itselleni mukavuudenhaluisena ihmisenä jotenkin aivan liian intensiivinen laji, enkä ole koskaan saanut sitä tiettyä intohimoa siihen, vaikka moneen kertaan olenkin surffaamista kokeillut. En tykkää ollenkaan kylmästä vedestä ja pelkään aina saavani laudan päähän jos joudun aaltojen myllytykseen. Ehkäpä meidän pojasta tulee tämän suhteen enemmän konkari 😀 Tänä vuonna olen ollut niin fiiliksissä näistä minimatkoista lähelle. Toki, olen about ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen siinä pisteessä, ettei syksylle ole ollut varattuna matkaa lämpöön ja kyllähän se kieltämättä ottaa näin kaamoskriiseilijänä hieman koville.

 

Huhhei. Olipas syvällisiä pohdintoja tähän perjantaihin.

 

Huippua viikonloppua teille! <3

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Mitä kotimaisuus merkitsee minulle?

Kuvien mekko saatu Uhana

Juuri tällä hetkellä huolettaa Suomen talous minua jonkin verran ja sehän on selvää, ettei murehtiminen auta asiaa. Mitä itse haluan jonkin sortin vaikuttajana tehdä asian eteen? Varma juttu on, että asiassa tarvitaan niitä kuuluisia konkreettisia tekoja. Oli se sitten hallinnon tasolta tai yksittäiseltä ihmiseltä. Mielestäni yhtäkään hyvään pyrkivää tekoa ei tulisi väheksyä ja tässä keskustelussa surettaa eniten juuri se lynkkausmeininki, sekä tietynlainen kaikki tai ei mitään-mentaliteetti. Olen useaan otteeseen kirjoittanut postauksia omista eko-valinnoistani ja siitä, mitä itse teen arjessa ”vihreästi”. Tänään halusin kuitenkin pohtia noin yleisesti kotimaisuutta ja sitä, kuinka haluan omassa arjessani tuoda esiin kotimaisuutta ja näin ollen edes jollain pienellä tavalla edistää Suomen taloutta?

Kotimaisuus on itselleni todella tärkeä asia, joka omissa silmissäni merkitsee laatua, innovatiivisuutta ja luotettavuutta. Rakastan kotimaista designia ja jos vain voisin, täyttäisin kotimme pelkästään sillä. Itselleni on kunnia suosia kotimaista, oli se sitten tämä Artekin tuoli, jolla istun kirjoittamassa tätä postausta, Arabian muki, josta juon juuri kahviani tai Marimekon vintage raitapaita-mekko, joka toimii yöpaitana. Itselleni kotimaisuus on yhtä kuin ajaton. Tuotteita ja designia, joka toimii vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen ja juuri tämä onkin tärkeää myös vastuullisuuden näkökulmasta. (Ovatpa  itseasiassa Artekin kalusteeni ja jopa Marimekon yökkärini molemmat ostettu second handinä, joka ei kuitenkaan missään nimessä vähennä tuotteen arvoa! Kotimainen second hand on nimittäin ihan parasta!!) Asia, joka on viime vuosina harmittanut, on monen kotimaisen brändin tuotannon siirtyminen ulkomaille ja halvemman tuotannon maihin. Toki tuotannon siirtämiseen on monessa tapauksessa varmasti painavat syyt, mutta noin yleisesti suosin itse ensisijaisesti tuotteita, jotka on konkreettisesti valmistettu tai kasvatettu Suomessa tai Euroopassa. Oli sitten kyseessä kasvikset tai kahvikuppi. Mikä muuten näin esimerkkinä harmittaa itseäni valtavasti on Arabia-fanina keramiikantuotannon siirtyminen Aasiaan 🙁

Listasin alle muutamia arjen pieniä toimenpiteitä, joilla haluan itse edistää kotimaisuutta ja kannustaa kotimaisten tuotteiden kulutukseen. Moni seikka varmasti itsestäänselvyyksiä, mutta kuitenkin 🙂

Kotimaisten brändien suosiminen. Tämä on itselleni todella tärkeä juttu! Kiina-teollisuus suorastaan ällöttää ja monen (suomalaisenkin) suhtautuminen kertakäyttöteollisuuteen. Krääsään raaskitaan laittaa suuriakin summia, mutta sitten tuntuu vaikealta panostaa yhteen oikeasti laadukkaaseen tuotteeseen. Tämä on ehdottomasti nykymaailmassa niin pahasti pielessä. Olen itse aina suosinut vahvasti kotimaista, en tosin vain yksinomaan, mutta paljon kuitenkin. Jatkossa haluan antaa kotimaisille brändeille, kestäville ja ajattomille tuotteille yhä enemmän näkyvyyttä omissa kanavissani. Toki, kuten tuossa aikaisemmin mainitsin, on tässäkin asiassa nykyään ristiriitaa, koska monen kotimaisen merkin tuotteet valmistetaan todellisuudessa aivan muualla. Silti ostan mielummin kotimaista ulkomailla tuotettua, kuin ulkomailla hikipajoissa tuotettua halpiskrääsää, vaikka se rahallisesti maksaisikin enemmän.

Ruokakaupassa suosin ehdottomasti kotimaista ja varsinkin kasviksissa pyrin valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta sen kotimaisen. Yhä enemmän myös kiinnitän ruokakaupassa noin yleisesti huomiota tuotteiden valmistusmaihin. Se on selvää, ettei kaikessa ole mahdollista valita suomalaista ja voi mennä hetki, ennenkö saamme kauppoihin kotimaisia banaaneja, mutta pienet valinnat ratkaisevat tässäkin asiassa.

Kotimaan matkailun edistäminen. Seikka, joka on tänä vuonna noussut jo blogissa selkeästi esille, sekä ehdottomasti myös jatkossa. Haluan tuoda yhä enemmän esille niitä upeita paikkoja täällä kauniissa kotimaassamme ja niitähän riittää! Suunnittelen juuri itseasiassa minireissua Kuusamoon ja Rukalle ystäväni luokse, en malta odottaa (ainiin, siellä on jo luntakin)!

Kotimaiseen innovaatioon sijoittaminen. Olen kesästä asti tuumaillut sijoittavani kotimaiseen aurinkoenergiaan, mutta sitten aloin empiä ja homma jotenkin jäi. Vaikka en läheskään säännöllisesti sijoita pörssiin, on välillä kiva tehdä harkittuja osakesijoituksia ja kohteena on jo pitkään kutkuttanut jokin kotimainen innovaatio, niitä täällä nimittäin riittää! Stora Enso esimerkiksi on kehitellyt puuhakkeesta materiaalia, joka voisi toimia korvikkeena muoville. Eniten tällä hetkellä kiinnostaa tämä ja myös lingiinintuotanto! Ja tähän liittyen on aivan pakko hehkuttaa juuri kuuntelemaani Risto Isomäen kirjaa ”Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen?”, jossa käydään läpi todella mielenkiintoisia suomalaisia ilmastoystävällisiä innovaatioita ja kuinka niillä voitaisiin päästä maailmankartalle. Yksi vuoden parhaimmista kirjoista! Voitte muuten vielä marraskuun loppuun kokeilla kauttani Storytelin äänikirjapalvelua maksutta kuukauden ajan täällä! (Aikaisempi kaupallinen blogiyhteistyö Storytelin kanssa, en siis hyödy klikkauksista ja maininta ei ollut sovittu :))

Nuorena haaveeni oli aina työskennellä jollain tapaa matkailun tai turismin parissa. Lentoemäntänä työskentely oli aina urahaaveeni numero yksi (salaa haaveilen siitä edelleen), mutta nyt olen viimeaikoina taas pitkästä aikaa pohtinut tätä matkailu-aspektia ja sitä, kuinka ehkä vielä joskus voisin hyödyntää sitä työn muodossa. Yksi todella pitkän tähtäimen haaveistani olisikin joskus asustaa perheineni ulkomailla maassa, jossa Suomi matkakohteena on todella eksoottinen ja edistää Suomen turismia sieltä käsin, sekä samalla keskittyä omissa kanavissani esimerkiksi kohdemaan matkailuun. Tästä on jo yksi konkreettinen esimerkki, nimittäin Uusi-Seelanti! Uuden-Seelannin matkailu on Suomella todella vähän esillä (tai siis en edes tiedä miksi minulla on moinen kuva? 😀 Saa toki korjata!) ja myös päinvastoin, huolimatta siitä, että maat ovat loppupeleissä monessa asiassa todella samanlaisia! Tiedän, että teidän parissa on Uudessa-Seelannissa asuvia ja asuneita, olisiko tässä saumaa bisnekselle? 😀

Kuvien merinovillainen mekko on kotimaiselta Uhana Designilta ja ehdottomasti yksi syksyn lempparivaatteistani! Olen syksyn aikana rakastunut Uhanaan ja ensituntumani brändin vaatteisiin on töissä meidän PING Helsingin tapahtumissa käyttämäni Uhanan Holiday-malliston silkkinen pitkä kukkamekko / paita, jollaiset meiltä löytyy koko tiimiltä. Silkkimekko saa kyselyitä oikeastaan joka kerta kun joku meistä on se päällä. Tämä mekko on Sympathy Knit Dress Kyoto-mallistosta, materiaalina 100% merinovilla. Ihanan lämmin päällä, muttei ollenkaan liian kuuma edes vielä näin plussakeleillä. Ja mikä parasta, todella mukava päällä, eikä pistele! Mekko on kotimaista tekoa ja valmistettu Tuusulassa.

 

Entäpä mitä kotimaisuus merkitsee teille? ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.

Julkaistu

Tavallisen arjen elementtejä ja unelmieni aamuja

Kivaa keskiviikkoa! Halusin tänään kirjoitella kuulumisia, itse nimittäin koen sen jollain tapaa huomattavasti terapeuttisempana kuin johonkin tiettyyn aiheeseen keskittymisen. Tästä tulikin mieleen, että täytyy joku päivä kaivella esiin vanhoja päiväkirjojani ja katsoa, jos niistä saisi jotain kiinnostavia otteita tänne blogiin menneiltä vuosilta. Heh, päiväkirjathan olivat ”blogini” aikana ennen blogia. Nykyään hädin tuskin saan kirjoitettua kokonaista sivua käsin ainakaan niin, että tekstistä saisi kovin hyvin selvää, mikä on tietysti suuri harmi. Olisi ihana idea kokeilla jossain vaiheessa taas päiväkirjan kirjoittamista, vaikka onhan tämä kuulumisten raapustaminen tännekin yhtä mukavaa. Viime ja toissa vuonna kannoin mukanani aina pientä ”inspiraatio-muistikirjaa”, johon kirjasin aina ylös ideoita, luonnostelin maailmanympärysmatkan unelmareittejä ja pidin myös mukana meditoidessa, jolloin sai helposti kirjattua ylös mieleen tulevia ideoita tai ajatuksia. Pitäisikin kaivaa inspisvihko taas esiin! Toimii ehdottomasti hyvin haaveilun tukena ja konkretisoimaan tavoitteita, sivuille kirjattuihin juttuihin kun on helppo aina palata ja samalla palauttaa ne mieleen.

En ole vielä ehtinyt / muistanut toteuttaa sitä toivomaanne työpäiväni-postausta, mutta yritän saada sen tehtyä tässä syksyn aikana! Tällä hetkellä minulla on töissä kaksi asiakkuutta, joita hallinnoin vaikuttajamarkkinoinnin suhteen, sekä näiden lisäksi yksi erillinen ja hieman erilainen projekti, jossa olen mukana. Erilaisten juttujen ja projektien parissa työskentely on ehdottomasti työn rikkaus. Pidemmän päälle turhaudun itse työssä, joka pysyy samana päivästä toiseen, ilman että voisit itse juurikaan vaikuttaa sen sisältöön.

Monen muun asian suhteen olenkin sitten varsin rutinoitunut. Teen aamuisin ja iltaisin monet asiat aina täysin tismalleen samalla tavalla. Nousen ylös, puen, laitan veden kiehumaan kahvia varten (olen jo illalla annostellut kahvin valmiiksi pressopannuun), käyn veden kiehuessa pesemässä kasvot, kaadan kahvin, avaan läppärin ja istun alas juomaan kahvia. Tämmöinen on aamuni aina. Enkä kyllä suoraan sanoen näe tietyissä rutiineissa mitään pahaa, jollain tapaa ne tuovat myös semmoista turvaa ja pysyvyyttä arkeen, mutta ehkä juuri sen tasapainoksi pyrinkin työssä siihen luovempaan ja projektinomaiseen työhön, joka muuttuu kokoajan, eivätkä päivät ole koskaan täysin samanlaisia.

Aamuista täytyy mainita, että itselleni ne ovat juuri sitä omaa aikaa, jolloin rauhoitun ja valmistaudun tulevaan päivään. Ahdistun kiireisistä aamuista, enkä totisesti suoriutuisi siitä, että pitäisi herätä klo 7 ja olla jo 7.30 ulkona kotiovesta. Tarvitsen jo pelkästään tunnin siihen, että istun rauhassa kahvia juoden, kirjoittaen ja ihan vain ihmetellen. Ja olen tehnyt tätä samaa oikeastaan jo yli kymmenen vuotta 😀 Itselleni aamun tunnit klo 6-8 välillä ovat niitä, jolloin parhaiten saan uusia ideoita ja siksi panostan eniten blogiinkin juuri näinä vuorokauden tunteina. Ah, jos nyt haetaan täydellisyyttä, niin sitä olisivat ympäri vuoden omalla terassilla (ja niin, merinäköala, kiitos) vietetyt aamun tunnit auringonnousua ihaillen! Vielä toistaiseksi ei näissä olosuhteissa aivan sinne saakka päästä, vaikka kotiaamut noin muuten ovatkin jo nyt todella ihania. Täytyy vielä yllättyneenä todeta, että vaikka olenkin potenut pientä kriisiä näistä harmaista syyspäivistä ja sairastanut sitkeää räkätautia, niin mistään syysväsymyksestä en ole ainakaan vielä toistaiseksi kärsinyt (koputan puuta). Olen viime viikkoina ollut jopa ennätyksellisen pirteä, ehkäpä juuri siksi, että olen urheillut paljon ja nukkunut pitkiä yöunia.

Mitä tulee niihin aikaisemmin mainitsemiini matkasuunnitelmiin alkuvuodelle, olemme edelleen aivan pulassa, koska emme osaa päättää! Kalifornia ja Havaiji, vai Uusi-Seelanti? Lennot Uuteen-Seelantiin ovat huomattavasti kalliimmat (ja pidemmät), joka toki pienen lapsen kanssa reissatessa on tärkeä huomio. Mutta sitten taas kaipaisimme juurikin rauhalliselle matkalle luonnon helmaan ja pieniin kyliin, vaikka tietyllä tavalla pidän myös Los Angelesin kuhinasta ja Cali on aina varma kohde. Ja sitten taas, jos lähdemme sitten jossain vaiheessa sinne saarihyppelylle ja Uuteen-Seelantiin, olisiko nyt kiva käydä välissä jossain muualla? Hmm. Onpas taas vaikeita päätöksiä 😀 Raportoin täällä heti kun saadaan jotain tolkkua reissusuunnitelmiin!

 

Tämä postaus taisi olla hyvä esimerkki aamun ”haahuiluhetkestä”. Lähdin herättyäni kirjoittelemaan kuulumisia, mutta yhtäkkiä olenkin analysoimassa arjen pikkujuttuja ja haaveilemassa unelmieni aamuhetkistä 🙂

 

Kuvat Jutta

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.