Kysymyksiä rahasta, säästämisestä ja sijoittamisesta

Tein maanantaina Instassa kyselyn, jossa saitte esittää minulle mitä tahansa kysymyksiä rahasta, säästämisestä ja taloudesta. Rahaan, sekä yleisesti säästämiseen liittyvät postaukset ovat blogissani ehdottomasti yksi suosituimmista aiheista vuodesta toiseen, joten ajattelin, että mikäs sen parempaa kuin vastailla juuri niihin teihin esittämiin kysymyksiin aiheesta. Tätä oli muuten aivan huippua tehdä, täytyy toteuttaa toistekin 🙂 Kiiiiitos siis valtavasti teille aivan erinomaisista kysymyksistä!

Tänään siis aiheena raha, säästäminen ja sijoittaminen:

 

Koetko, että sijoittamalla saa tuntuvasti paremmin säästöä kuin pankkitilillä lepuuttamalla? Kyllä ehdottomasti. Tottakai tuotto-odotus riippuu paljolti siitä, mihin sijoittaa. Korkosijoitusten tuotto-odotus on toki osakkeisiin verraten huomattavasti maltillisempi ja sijoitustuotteiden tuotto-odotukset on laskettu aina pitkällä sijoitusajalla. Tavallisilla käyttötileillä on tuotto käytännössä ei mitään ja jos tuumailee esimerkiksi useiden vuosien säästämistä, kannattaa ehdottomasti valita parempituottoinen tuote edes osalle säästöistä. Pahimmassa tapauksessa inflaatio jopa pitkässä juoksussa syö tilisäästöjä. On tärkeää kuitenkin säästää myös varakassaa yllättäviin menoihin, eikä koskaan sijoittaa rahaa, jolle on jo tiedossa konkreettinen käyttötarkoitus, kuten se perinteinen hajonnut pesukone, josta aina jaksetaan toistella näissä esimerkeissä, haha 😀 Tosin, tällä hetkellä elämme rahoitusmarkkinoilla poikkeuksellisia aikoja ja korkotuotteiden tuotot ovat tänä vuonna olleet ajoittain jopa osakemarkkinoita paremmat.

Mitä mieltä olet ”luksuslaukku on sijoitus”-sanonnasta? Heh, itselleni luksuslaukut ovat ensisijaisesti kulutustavaraa, joka ostetaan käytettäväksi. Toki, olenhan itsekin ostanut joskus aikanaan pari Vuittonin huivia ennen sitä ”massahypeä” (+hintojen nousua) ja saanut huutokaupalla myydessäni jopa hyvät voitot huiveista. En kuitenkaan henkilökohtaisesti koe, että saisin omiani takaisin merkkilaukuista, joita olen varsin ahkerasti käyttänyt vuosikausia, mutta tietyssä tapauksessa ymmärrän tämän, jos esimerkiksi ostaa jonkun erikoisemman laukun tarkoituksena enemmänkin säilöä sitä niin, että jälleenmyyntiarvo säilyy. Itse toteamani karu fakta on kuitenkin, että massatuotannon huomaa nykyään myös todella kalliissa hyödykkeissä, enkä itse koe, että nykypäivänä luksusmerkiltä X ostettu laukku vastaisi täysin laadultaan 15 vuotta sitten valmistettua. Toki varmasti löytyy monia poikkeuksiakin. Itseltäni löytyy pari 2000-luvun alkupuolella ostettua Vuittonin laukkua, joista uskoisin ehdottomasti saavani omani takaisin mikäli ne myisin, mutta en usko tilanteen olevan sama, mikäli ostaisin kyseiset laukut tänä päivänä. Eli ei, joskus ehkä samaistuin itse tähän ”luksuslaukku on sijoitus”-väittämään, mutta en enää.

Sijoitukset ja verot. Miten toimii ja täytyykö näistä itse ilmoittaa verottajalle? Käytännössä maksetaan sijoituksista verot siinä vaiheessa kun sijoituksia lunastetaan tai myydään. Poikkeuksena tietyt vakuutustuotteet, joissa on mahdollista nostaa ulos ensisijaisesti pääomaa ja ottaa tuotot ulos vasta pääoman jälkeen, jolloin verot maksetaan vasta silloin kun pääoma on nostettu ja aletaan nostamaan varsinaisia tuottoja. Noin yleisesti toimittavat pankit Suomessa automaattisesti verottajalle tiedot sijoituksista ja niiden arvoista, jolloin nämä tulee tarkastettavaksi esitäytettyyn veroilmoitukseen. En ole verotuksen asiantuntija, mutta käsittääkseni tämä ilmoitusvelvollisuus koskee kaikkia Suomessa toimivia sijoituspalveluiden tarjoajia? Eli käytännössä, jos myisin tänään sijoituksiani voitolla, olisi nämä tuotot huomioitu veroilmoituksessa, jonka saan ensi vuoden alussa.

Helppo säästövinkki aloittelijalle? Ehdottomasti vain aloittaa se säästäminen 🙂 Jos säästäminen mietityttää, kannattaa ensin aloittaa pienillä summilla, jotka eivät vaikuta kuukauden talouteen. Aloittelijana en lähtisi kikkailemaan esimerkiksi suorien osakkeiden kanssa, vaan valitsisin hyvin hajautetun rahaston, jolla voi helposti ”harjoitella”. Sijoittaminen nimittäin koukuttaa! Jos ei yhtään tiedä mihin rahansa laittaisi tai tiedä miten aloittaa, suosittelen käymään esimerkiksi omassa pankissa juttelemassa ja kartoittamassa se, minkä riskiluokan tuote voisi olla itselleen sopiva. Myös esim Nordnetissä on verkko-sijoitusneuvoja, jonka avulla voi päästä alkuun itselleen sopivan sijoitustuotteen kanssa. Pankkien tarjoamat omat rahastot ovat mielestäni oikein hyviä ensimmäisiksi sijoitustuotteiksi.


Miten päästä ”talouskateudesta” eroon? Termi ei ole itselleni tuttu, mutta oletan tällä tarkoitettavan tunnetta siitä, että pitäisi sijoittaa ja säästää, koska kaikilla muillakin tuntuu olevan siihen mahdollisuus? Mielestäni tässäkään asiassa ei kannata vertailla itseään muihin, jokainen säästää ensisijaisesti itseään ja omaa tulevaisuuttaan varten. Ei ole oikeaa tapaa elää, kuten ei myöskään säästää tai sijoittaa. Kaikkien ei missään nimessä ole pakko sijoittaa tai säästää, vaikka aiheesta nykyään paljon enemmän puhutaankin. Silti toki itse näen, että säästäminen ja tulevaan varautuminen taloudellisesti on aina hyvä juttu. Oma vinkkini tähän on ehkä miettiä omat motiivit ja tavoitteet säästämiseen, sekä yksinkertaisesti aloittaa esimerkiksi kuukausittaisella rahastosäästämisellä, mikäli aihe kiinnostaa.

Kuinka paljon säästät kuukaudessa ja mihin? Pelkkiin rahastoihin vai myös tileille? En juurikaan säästä tilille. Varaan käyttötilille aina summan, joka vastaa kaikkia kuukauden arvioituja menoja ja vähän extraa. Yritykseni ALV-tili on toisessa pankissa ja pyrin siihen, että kun firman kassaan tulee rahaa, siirrän alvit, arvioidun normi-veron ja vähän extraa joustovarana OP:n verotilille. Maksan yrityksen arvonlisäverot kerran vuodessa, joten itselleni on selkeämpi vaihtoehto, että verot ovat erillään muista rahoista, enkä käy katsomassa verotiliä juuri ollenkaan (paitsi juuri äsken kun halusin katsoa erään seikan seuraavaan :D). Tätä en siis suosittele kenellekään, mutta koska olen hajauttanut sijoituksia myös eri pankkeihin, olen säästänyt suht. pienillä summilla myös verotililtä, vaikkakin sijoitusaika näille todennäköisesti on lyhyehkö.

Mutta! Olen varautunut mahdolliseen arvonvaihteluun siten, että siirrän aina verotilille myös extraa, joka tuo katetta tilille, mikäli verotililtä tehtyjen sijoitusten kurssit laskisivat. Tavoitteeni on, että nuo ”extrasiirrot” kattaisivat nuo summat, jotka olen sijoittanut rahastoihin, jolloin en joudu niitä lunastamaan veroja maksaessa. Näin olen myös huomannut saavani kivasti rahaa säästöön aivan huomaamattani, koska en ikinä edes muista koko verotilin säästöjä. Juuri kun aamulla kävin kurkkaamassa, oli ”verosäästöille” kertynyt neljästä eri rahastosta keskimäärin noin 3% tuotto, joka nyt ei päätä huimaa, mutta noin 4kk sijoitusajalle kuitenkin hyvä kun vertaa, ettei tililtä kerry mitään ja markkinat ovat lähikuukausina heitelleet aikalailla. Omassa pankissani säästän tällä hetkellä pienen summan vakuutuskuoreen (nyt lähikuukausina noin 100€) ja Nordnetin kautta pistän eri rahastoihin vaihdellen noin 200-500€ kuussa. Ihan järisyttävistä summista ei siis ole kyse. Lapselle säästän kuukaudessa noin 100€, joka menee 50/50 pienen käyttötilille ja hajautettuun osakepainotteiseen vakuutuskuoreen (kapitalisaatiosopimus, jossa voi muokata sijoitusjakaumaa myös kesken säästämisen ja nostoje tehdessä realisoituvat tuotot, sekä näinollen verotus vasta sen jälkeen kun kaikki pääoma on nostettu.) Anyway, kuukausittain laitan säästöön keskimäärin ehkä 300-600€.

Olet kirjoittanut ennenkin Nordnetistä ja se edelleen kiinnostaa. Mihin laittaisi siellä rahat? Kevään jälkeen olen ensisijaisesti sijoittanut Nordnetin kautta. Kesällä ostin osakkeita, mutta nyt olen pääasiassa merkinnyt rahastoja. Omia suosikkejani ovat eräs teknologia-rahasto, Kiina-rahasto, vastuullisen sijoittamisen rahasto ja Nordnet Smart 15, jota itse suosittelisin erityisesti aloittelevalle sijoittajalle.

Millä ”tuotteella” nyt aloittaisit säästämisen / sijoittamisen? Luultavasti samalla tavalla kuin aloitin aikanaan, eli säästämällä 50/50 osakepainotteiseen hyvin hajautettuun rahastoon ja ASP-tilille omaan asuntoon. Aloitin ASP-säästämisen muistaakseni 2012 ja säästin käsirahaa ensimmäiseen omistusasuntoon reilut pari vuotta noin 300€ kuussa suoraveloituksena palkkapäivänä, sekä ohessa myös rahastoihin. Jos haaveena on omistusasunto, suosittelen ihan kaikille ASP:ia!! Jos vain olisi mahdollista, avaisin meidän naperolle oman ASP-tilin ihan heti 😀

Mikä on paras tapa säästää ja helpoin tapa päästä säästämisessä alkuun? Yhdistin tähän kaksi samantyylistä kysymystä. Parhaasta tavasta en osaa sanoa, koska toki tyylejä säästää on monia ja paras tapa riippuu toki aina yksilön tavoitteesta ja monesta muusta seikasta, kuten riskinsietokyvystä ja tuottotavoitteesta. Parhaimmiksi tavoiksi mainitsisin itse säännöllisen säästämisen, eli että säästämisestä tulee rutiini ja että säästettävä summa on tasapainossa oman talouden kanssa. Helpoimmalla pääsee tekemällä kuukausisäästösopimuksen esimerkiksi hyvin hajautettuun rahastoon, jolloin säästösumma lähtee aina tililtä automaattisesti esimerkiksi palkkapäivänä, jolloin merkintöjen tai siirtojen tekeminen ei tuota ylimääräistä päänvaivaa. Myös konkreettinen tavoite säästämiselle motivoi ja suosittelen sen miettimistä, vaikka onkin ihan ok, että tavoite mahdollisesti muuttuu matkan varrella. Säästämisen konkretisoituminen on helpompi hahmoittaa ajatuksen tasolla kun pyrit johonkin konkreettiseen asiaan, kuten omaan asuntoon, maailmanympärysmatkaan tai sitten vaikka unelmiesi lepotuoliin. Tyylejä on monia 😉 Ja edelleen kartan itse termiä eläkesäästäminen, koska se jotenkin ahdistaa, enkä edelleenkään virallisesti ole eläkesäästäjä. Tavoitteeni eläkesäästämisen suhteen on edelleen asuntosijoittaminen lähivuosina.

Miten saada säästöön rahaa, kun nettona tilille tulee reilusti alle 2000€ ja toki tulee elää? Aloitin itse aikanaan sijoittamisen tienatessani nettona noin vajaat 2000€ kun aloitin työt pankissa tradenomi-opintojen loppuvaiheessa. Sanoisinko, että jo se, että säästää vähän on jo paljon. Monet aloittavat esimerkiksi 50 euron summalla, joka on hyvä siirtää sivuun heti palkkapäivänä. Tällöin tuota summaa ei tule käytettyä muuhun ja osaa suunnitella loppukuun menot sen mukaan, mitä tilille jää. Useimmissa tapauksissa tulotaso joustaa esimerkiksi 50€ säästön.Säästää voi myös esimerkiksi jokatoinen kuukausi. Toki pienten säästösummien kohdalla paras keino on olla pitkäjänteinen ja yrittää olla miettimättä sitä, ettei pienistä summista kasva suuria säästöjä, vaan ajatella säästämistä ennemminkin pitkän aikavälin juttuna ja tavallaan kuin maksaisit kuukausittain jonkin laskun.

 

Kiinnostaako aihe? Tehdäänkö tämä kysymyshaaste joskus uudelleen?

Entä paljonko te säästätte kuussa? ✨

 

 

Kuvat Jutta

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

DIY: Ylipolven villasukat (ohje)

Postaus sisältää affiliate-linkkejä

Ah, sain eilen vihdoin ja viimein valmiiksi nämä ylipolven-villasukat, jotka tosiaan aloitin jo puoli vuotta takaperin! Ensimmäisessä sukassa kesti tosiaan lähes kuusi kuukautta saada valmiiksi, mutta onneksi tämä toinen sentään valmistui semmoisessa reilussa viikossa. Sopivasti siis tulevia villasukkakelejä varten. Olin jo pitkään miettinyt, että haluaisin neuloa polven yli ulottuvat villasukat, semmoisia kun ei ole monesti kaupoissakaan tullut vastaan. Selasin nettiä eri ohjeiden suhteen ja bongasin tämän Life With Mari-blogin ohjeen sukkiin, jota muokkasin hieman oman makuni mukaan. En itse esimerkiksi henkilökohtaisesti välitä villasukista kuvioista, vaan pidän mahdollisimman simppelistä, joten jätin koristekuvioinnin suosiolla pois, sekä lyhensin resoria.

Mitä tarvitset? 3mm sukkapuikot, esimerkiksi nämä. Itse koen varsinkin sukkia neuloessa puiset puikot ehdottomasti parhaimmiksi. Valitsemaasi villalankaa, esimerkiksi kestävä Socki-lanka sopii näihin erinomaisesti. Menekki näihin oli arviolta noin 300g villalankaa, jonkin verran jäi yli. Realistinen menekki oli ehkä 250g.

OHJE:

Luo puikoille 64 silmukkaa. Jaa tasan niin, että jokaisella puikolla on 16s. Neulo 2 oikein, 2 nurin-joustinneuletta suljettuna neuleena resoriksi. Oman resorini pituus on noin 4cm. Resorin jälkeen jatka sileää neuletta noin 10cm. Tämän jälkeen neulo oikein, mutta lisää kierroksella jokaiselle puikolle 2 silmukkaa. Lisäyskierroksen jälkeen pitäisi silmukkamäärän olla 72s. Jatka sileää neuletta, kunnes on pohjekavennusten aika. Kavennukset alkavat siis pohkeen alapuolelta. Omissa sukissani on mitta resorista pohjekavennusten alkuun noin 26cm.

Pohjekavennukset: Kavennukset tehdään pohkeen taakse. 1. puikon alussa tehdään ylivetokavennus ja 4. puikon viimeiset kaksi silmukkaa neulotaan oikein yhteen. Kavennukset tehdään joka kolmannella kerroksella yhteensä 9 kertaa, eli jokaisen kavennuskerroksen välissä neulotaan kaksi kierrosta normaalisti oikein. Kun 9 kavennuskierrosta tulee täyteen, tee kavennukset jokatoisella kierroksella, kunnes jokaisella puikolla on jäljellä 11 silmukkaa. (Huom! Tällöin silmukoiden kokonaismäärä on 44s, kavennusten vuoksi ei puikkojen 1. ja 4. silmukkamäärä toki ole 11. Kun kokonaissilmukkamäärä on 44, tasaa silmukat puikoille 1. ja 4. niin, että myös näillä on 11 silmukkaa.) Tämän jälkeen neulo oikein sileää neuletta noin 14cm.

Kantapäät: Aloita kantalapun neulominen tasona niin, että neulot 4. puikon silmukat samalle puikolle 1. puikon silmukoiden kanssa.

1. Työn oikealla puolella nosta ensimmäinen silmukka puikolle neulomatta, neulo seuraava oikeaa, nosta taas yksi silmukka puikolla neulomatta ja jatka tätä rivin loppuun asti. Tällä tekniikalla tulee vahvistettu kantapää.

2. Työn nurjalla puolella nosta taas ensimmäinen silmukka puikolla neulomatta ja neulo loput nurin. Käännä työ ja toista vaihe yksi. Näitä kahta vaihetta toistetaan yhteensä 12 kertaa, eli 24 kerrosta.

Kantapohjan kavennukset: Aloita kerros (oikealla) jatkamalla vahvennettua neuletta, eli poimi ensimmäinen silmukka neulomatta, seuraava oikein, poimi silmukka neulomatta jne, kunnes puikolla on jäljellä 7s. Neulo seuraavat 2s oikein yhteen ja käännä työ. Neulo nurjaa, kunnes puikolla on jäljellä 7s ja neulo seuraavat 2s nurin yhteen. Käännä taas työ, jatka vahvennettua neulosta oikealla puolella (poimi 1, oikein 1 jne), kunnes puikolla on jäljellä 6 s ja neulo seuraavat kaksi oikein yhteen. Käännä jälleen työ ja neulo nurjaa, kunnes puikolla on jäljellä 6s. Neulo seuraavat 2 nurin yhteen. Jatka tätä, kunnes sivujen silmukat on kavennettu pois ja puikolla on jäljellä 10s.

Nosta kantalapun molemmilta sivuilta puikoille 13 silmukkaa ja jaa näille puikoille tasan kantalapun 10 silmukkaa. Neulo yksi kerros oikein (Marin ohjeessa neuvotaan neulomaan poimitut silmukat takakautta kiertäen oikein, itse en tosin osannut, enkä ehtinyt tutkia miten :D) ja jatka kaikilla puikoilla oikein, kaventaen kantalapun oikealta puolelta (ylhäältä päin ”sukka jalassa” katsottuna) neulomalla kaksi viimeistä silmukkaa oikein yhteen ja seuraavan puikon alussa ylivetokavennus. Jatka, kunnes näillä kahdella puikolla on jäljellä 10s. Jatka sileää neuletta, kunnes pikkuvarvas peittyy.

Kärkikavennukset: Kärkikavennukset tehdään aina jalkojen reunoissa. Tee ensimmäisen puikon alussa ylivetokavennus, seuraavan puikon lopussa viimeiset 2s oikein yhteen, taas seuraavalla puikolla ylivetokavennus, seuraavalla viimeiset 2s oikein yhteen jne. Jatka, kunnes jokaisella puikolla on jäljellä 2s. Vedä lanka silmukoiden läpi ja päättele. Valmista!

Omien sukkieni mittoja: Resori 6cm, mitta resorista pohjekavennusten alkuun  26cm ja pohjekavennusten lopusta kantalappuun 14cm.

Vinkki: Sukkaa kannatta sovittaa jalkaan kesken työn. Jalat ovat eri mittaisia, joten oma sukka kannattaa työstää sen mukaan, kuinka pitkän sukan haluaa tai mistä kohdin pohjekavennukset aloittaa.

Sukkaohjeiden teko noin yleisesti on melko haastavaa ja työvaiheiden ohjeistaminen niin, että myös ei-sukkaekspertti ne ymmärtää. Toivottavasti tässä kuitenkin on jotain tolkkua.

Kysykää ihmeessä, mikäli joku jäi mietityttämään 🙂

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Täydellinen illuusio

Hellurei ja ihanaa, viikonloppu! Olin eilen aamulla 5.45 herätessäni aivan silmät ristissä ja viikonlopun myöhäisemmät aamuherätykset tulevat kyllä niin hyvään saumaan. Yllättäen tuli aamulla myös niin hoppu, etten ehtinyt saada postausta ulos ja työpäivä koostui 6 tunnin palaveriputkesta. Viikko on ollut parin deadlinen vuoksi pientä härdelliä ja olen joutunut tekemään töissä vähän enemmän tunteja kuin normaalisti. Jo yli viikon olen potenut pientä eipäs/juupas-flunssaa, joka on yrittänyt tehdä tuloaan, muttei kuitenkaan sitten ole äitynyt pientä kurkkukipua ja nuhaa pahemmaksi. Välillä tuntuu, että olen todella herkkä säiden vaihtelulle, tulen nimittäin heti kipeäksi viileämpien ja varsinkin kosteampien syyspäivien saapuessa. Huomaan orastavan vilustumisen heti siitä, että olen normaalia nuutuneempi, eikä ajatus oikein laukkaa ihan niin vilkkaasti, kuin mitä normaalisti. Jätin suosiolla salinkin torstaina väliin ja päätin sen sijaan lepäillä ja hengailtiin poijan kanssa mm. kirjoja lukien. Flunssavalittelu kuitenkin viis!

Viime viikkoina ja kuukausina on sosiaalinen media puhuttanut täällä blogin puolella enemmän tai vähemmän. Riittämättömyys, kateus, kilpailu ja täydellisen elämän illuusio ovat kaikki termejä, jotka pyörivät some-keskustelun ympärillä. Elämme nykyään melko homogeenisessä yhteiskunnassa, jossa tuntuu olevan turvallista mennä monen asian suhteen ”kuten kaikki muutkin”. Tietyllä tavalla on sosiaalinen media (ainakin näin oman näkemykseni mukaan) vahvistanut tätä. Muiden tekemisiä ja kokemisia on helppo seurailla ja inspiroitua, mutta voiko se johtaa omien haaveiden unohtamiseen tai todellisen minänsä hukkaamiseen? Tai alkavatko ne tuntua huonoilta tai riittämättömiltä vain siksi, että jonkin marginaaliryhmää edustavan elämä tuntuu niin paljon upeammalta? Maailmassa, joka on yhä enemmän keskittynyt siihen, mitä muut tekevät. Paine menestyä, näyttää hyvältä 24/7, nähdä ja kokea, koska kaikki muutkin tuntuvat tekevän niin. Joka tuutista tuputetaan täydellisyyttä, yksinkertaisia elämänohjeita, joiden noudattamisen pitäisi ratkaista jokaisen arjen murheet ja ilmapiiriä, jossa jopa arkaillaan niiden ikävien asioiden esille nostamista.

Vaikka olenkin luonteeltani melko uteliasta sorttia, en loppupeleissä ole aivan kamalan kiinnostunut seurailemaan, mitä muut ihmiset tekevät, vaikka toki pieni spekulaatio välillä kuuluu naisten elämään, hah. Ei siksi, etten olisi kiinnostunut ystävien tai tuttujen tekemisistä, vaan oikeastaan koska oma elämä ja oma tekeminen tuntuu paljon tärkeämmältä. Toki, inspiroituminen on parasta vastapainoa arjelle, mutta olen oppinut pitämään tietyn rajan ja terveen järjen mukana somessa. Kuten me kaikki tiedämme, on harva asia loppupeleissä sitä, miltä näyttää, varsinkaan somessa. Ja juuri tämä on se kuuluisa sosiaalisen median loukku, luodaan illuusio täydellisyydestä, elämästä, joihin vain harvoilla on loppupeleissä mahdollisuus. Vähän kun lottoa pelaisi. Ja kun ruoditaan ilmiötä vieläkin syvemmälle on faktaa, että jopa kaikkein kreiseimmät asiat ovat nykyään täyttä totta aina luksuselämän tai matkakuvien lavastamisesta valeuutisiin. Voiko sitä loppupeleissä enää luottaa mihinkään mitä näkee tai lukee?

Tämän vuoden aikana olen vähentänyt somen käyttöä aivan huomattavasti ja oppinut katsomaan asioita tietynlaisen somefiltterin läpi. En juurikaan ole kokenut somen vuoksi alemmuuskomplekseja tai kateutta, ehkäpä juuri sen vuoksi, että olen melko tyytyväinen omaan elämääni ja tiedostan, että kiiltokuvien takaa löytyy monesti muutakin. Ehkäpä syy on myös siinä, että olen tehnyt somea niin pitkään, että on jotenkin päivänselvää, että sisältöä täytyy tutkia juuri sen filtterin läpi. Ahdistusta olen kokenut enemmänkin sen vuoksi, että on paine päivittää somekanavia ja olla aktiivinen. Pitäisi olla jatkuvasti raportoimassa kaikesta. Ja erityisesti liian suunniteltu ja siloteltu sisältö ahdistaa, myös omalla kohdallani.

Ja ne perhanan algoritmit, joiden seurauksena yhä useampi pohtii, mikseivät kuvani enää saa tykkäyksiä? Eikö ketään enää yhtäkkiä kiinnosta? Joskus muinoin kytättiin, että paljonko muilla on Facebook-kavereita, nykyään taas tykkäykset ja seuraajamäärät ajavat samaa. Ja onko sillä nyt loppupeleissä mitään väliä? Olisiko elämäsi muka erilaisempaa, parempaa tai onnellisempaa, jos saisit kuviisi enemmän tykkäyksiä tai jos sinulla olisi tuhansia seuraajia lisää? Enpä usko. Nykymaailma nojaa vahvasti analytiikkaan ja lukuihin. Asioita analysoidaan ja mitataan aina unenlaadusta, liikunnasta, DNA:stasi ja somen engagementista lähtien ja toki, onhan tästä paljon etuakin. Tietysti jokainen haluaisi elää parempaa elämää, optimoida arkea ja nykyteknologia tuo tähän loistavia mahdollisuuksia. Mutta entäs jos unohtaa elää kaiken analysoinnin keskellä?

Olen monesti päättänyt, että pyrin suuntana enemmän sinne extemporeen ja reaaliaikaisiin juttuihin, toki tähän panostankin juuri esimerkiksi stories-sisältöni osalta. Moni hakee sosiaalisesta mediasta inspiraatiota, mutta mikä sitten on liikaa? Oma tavoitteeni syksylle on edelleen pyrkiä enemmän siihen spontaaniin suuntaan, vaikka tietynlainen suunnitelmallisuus on osittain jo ajankäytöllisestikin pakollista silloin kun teet jotain työksesi. Asia, joka kuitenkin ehkä eniten harmittaa yleisellä tasolla, on se tietynlainen syvällisyyden väheneminen, jonka huomaa sekä sosiaalisessa mediassa, että arjessa muutenkin. Haetaan esimerkiksi ihmissuhteilta enemmän niitä pinnallisia seikkoja, kuin oikeasti syvempää yhteyttä. Asiat, jotka ensisijaisesti merkitsevät, ovat status, ulkonäkö tai jopa oman edun tavoittelu. Itse voin todeta, että olen ennemmin yksin kuin pintapuolisissa ihmissuhteissa.

Oma päätökseni tähän: Haluan keskittyä tekemään omaa juttuani ja tavoittelemaan omia unelmiani sen sijaan, että miettisin, mitä muut ihmiset tekevät tai mitä he ovat mieltä siitä, mitä minä itse teen. Saati sitten stressaisin sitä, etten ole jossain asiassa yhtä hyvä / menestynyt / aktiivinen / whatever, kuin mitä joku toinen on. Miksi omia unelmiaan pitäisi puntaroida muihin tai ajatella, mitä muut siitä ajattelevat? Eikö se kaikki aika ole pois siitä rajallisesta ajasta, jonka voisit käyttää oman elämän ja itselle tärkeiden asioiden edistämiseen?

Puhuttaako aihe teitä?

Onko some teille hyvis vai pahis? ✨

 

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Suuria ja pieniä unelmia bucket listilläni x 6

Huh, eilinen oli poikkeuksellisen pitkä päivä ja tulin kotiin vasta vähän yli kahdeksalta illalla. Olin päivän Marketing Dayssä ja illalla eräässä tapahtumassa. Suoraan sanoen en pidä ollenkaan päivistä, jolloin tulen kotiin vasta seitsemän jälkeen (tai muutenkaan ympäri kellon päivistä, joista olen muutenkin pyrkinyt luopumaan), jolloin perheajalle ei jää ihan kamalasti aikaa. Onneksi näitä on kuitenkin harvakseltaan.

Olen tainnut joskus aikanaan tehdä postauksen isoista ja pienistäkin unelmista, mutta ajattelin tänään listailla joitakin unelmiani ja asioita, jotka ehdottomasti ovat bucket-listilläni vielä joskus. Unelmointi on nimittäin aivan parasta, oli kyseessä sitten iso tai pieni juttu. Ja toki, pienistä ajatuksista ne suuretkin unelmat lähtevät. Ja unelmista pitäisi muutenkin puhua enemmän ääneen, jolloin kynnys toteuttaa niitä toivon mukaan madaltuu 🙂

Yksi unelmistani toteutuu joulukuussa kun lähdenne Inariin yöpymään lasi-iglussa! Olen tästä aivan superinnoissani ja toivon niin kovasti, että olisi jo vähän lunta maassa tuolloin. Revontulet ovat myös yksi juttu, joita toivon hurjasti näkeväni. Tämä Lappi-innostus on noussut pintaan ihan tässä parin vuoden aikana ja olenkin aivan fiiliksissä lähiaikoina tutkinut Lapin kohteita 😀

Olen aina halunnut päästä käymään tähtiobservatoriossa ja vielä joskus näkemään omin silmin useampia planeettoja (kuin sen Santorinin kadulla eurolla kaukoputkesta näkemäni Jupiterin, haha) ja galakseja. Tosin, Venuksen ja Marsin osaankin jo bongata tähtitaivaalta. Tämä on asia, joka oikeasti kiehtoo maailman eniten! Kesällä päätin, että käyn syksyllä kaukoputkikurssin ja liityn Ursan jäseneksi (kuten maanantaina itseasiassa mainitsinkin), mutta en ole vielä ehtinyt, eikä toisaalta vielä ole ollut niin pimeitä iltojakaan, että kovin aikaisin näkisi kunnolla tähtiä.

Haluaisin edelleen muuttaa joskus Kaliforniaan 3 kuukaudeksi ja tämä on ollut haaveeni vuosikaudet. Vuokrata kiva talo, tehdä ehkä hommia Suomeen sieltä käsin ja nauttia kerrankin Cali-meiningistä kauemmin kuin sen muutaman viikon ajan. Olen käynyt Loseissa todella monesti, mutta silti rakastan paikkaa kerta toisensa jälkeen yhä enemmän, vaikka tietyissä asioissa todella Usa-kriittinen olenkin. Tämä on todella ristiriitainen aihe, koska tietyllä tavalla olen aina halunnut asua hetken Yhdysvalloissa, mutta sitten toisaalta taas en, koska kaikki suuren maailman paha ahdistaa. Mutta ehkä muutaman kuukauden aikana saisi hieman objektiivisemman näkökulman tähän. Minua oikeastaan harmitti todella paljon, ettei tänä vuonna päästy Loseihin, koska olin haaveillut mielessäni Cali-lomasta syksylle, mutta ehkä ensi vuonna. Silti mielessä päivittäin ;D Ainiin ja 3 kuukautta Uudessa-Seelannissa on ehdottomasti myös bucket listilläni!

Tämäkin liittyy näköjään yllättäen matkailuun, mutta yksi suurimmista matkailuun liittyvistä haaveistani on jo pitkään ollut päästä vielä joskus (edes sitten joskus eläkkeellä :D) kiertelemään kunnolla Tyynenmeren saaria. Ranskan Polynesiaa, Cookinsaaria, Samoaa, Fidziä, ehkä myös Tongaa, Salomonsaaria ja Uutta-Kaledoniaa. Ah! Tämä olisi niiiiiiin ihanaa !! Viikonloppuna juuri mietin, että mikä näistä olisi ensisijainen saarikohde, mutten oikein osannut päättää. Ehkä Samoa tai Cookinsaaret (joista siis tosiaan olen jo ajat sitten urkkinut potentiaaliset majoituksetkin valmiiksi, heh).

Sinänsä hassua, mutta ainakaan toistaiseksi ei minulla ole mitään tiettyjä konkreettiseen asumiseen liittyviä unelmia. Tiedättekö niitä, että haluaisin asua jollain tietyllä alueella tai tietynlaisessa asunnossa tai kodissa. Olen todella tyytyväinen nykyiseen kotiini ja vaikka usein selailenkin myytäviä asuntoja lähinnä huvikseni, en haluaisi muuttaa kodistamme mihinkään. Mutta siitä kyllä haaveilen, että asuisin vielä joskus niin tilavasti, että esimerkiksi vuodevaatteet ja muut tavarat mahtuisivat kaappeihin niin, että saisi aina ovet kaapeista kiinni, haha. Mulla on ollut aina ongelmia juuri säilytystilan suhteen 😀

Olen oikeastaan lapsesta asti haaveillut kirjoittavani joskus kirjan. Ala-asteella aloitin parinkin eri kirjan käsikirjoitukset (hahaha) ja koska olin junnuna melko toimelias tapaus, otin jo selville eri kustantamoita, joihin voisin kässärit lähettää. (Kuten myös joskus 9-vuotiaina soitimme ystäväni kanssa eräälle tuottajalle ja kerroimme, että haluamme perustaa bändin. Tuottaja sitten kysyi, että onko meillä jo joku demo valmiina ja homma tottakai tyssäsi siihen. Apua, en ole kertonut varmaan koskaan kenellekään!) Ja siis en tietenkään lähettänyt niitä kässäreitä eteenpäin, eivätkä kustantamot luultavammin (lol) olisi lähteneet kustantamaan 10-vuotiaan koomista väkerrystä, mutta kai sitä aina haaveilla saa. Pari vuotta takaperin oli aivan hilkulla, etten lähtenyt luonnostelemaan mielikuvituksen tasolla olevaa kirjaani, ehkäpä vielä joskus. Aihetta en tosin halua paljastaa 🙂 Ja hassua, etten ole tainnut koskaan sanoa ääneen tätäkään haavetta.

 

Onko teillä jotain pieniä tai suuria unelmia, joita haluaisitte paljastaa? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Tulot ja menot: Mikä on tavoitepalkkani?

Viime kuukausina olen pohtinut sitä mikä on tulotaso, johon tähtään tai mihin koen olevani tyytyväinen. Siitä huolimatta, että olen aikaisemmin painottanut paljon sitä, ettei ”rahalla ole loppupeleissä väliä” ja alkuvuoden olen yrittäjänä tullut toimeen huomattavasti pienemmällä tulotasoilla kuin aikaisemmin, sekä tietysti myös vähemmällä stressillä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etten pyrkisi tiettyyn tulotasoon ja tottakai hinnoittelen tekemäni työn osaamiseni perusteella ja somekanavissani yleisön koon lisäksi myös muiden asioiden, kuten asiantuntemuksen ja SEO-hyödyn pohjalta.

En suostu tekemään työtä liian halvalla ja nykyään kiinnitän yhä enemmän huomiota siihen millaista työtä teen. Sen on oltava mielekästä, inspiroivaa ja hyvä johtaminen on mielestäni hyvän työyhteisön perusjuttu. En sanoisi itseäni rahanahneeksi tai ihmiseksi, jolle merkitsee kaikessa vain raha. Se on ahdistavaa ja muutenkin, ahneus on asia, joka ei istu omiin arvoihini ollenkaan. On eri asia hinnoitella osaamisensa oikein, kuin ajatella työtä vain rahankiilto silmissä. Vaikka raha ei olekaan kaikki kaikessa, kyllähän se motivoi tekemisessä. Ajatus siitä, että vaikka arki joskus on haastavaa, saan tehdä vapaa-ajalla asioita, joista pidän ja työtä, jossa minua arvostetaan myös niin, että siitä maksetaan kohtuullinen summa. Raha on itselleni välineellinen mahdollistaja niille asioille, joita elämässäni tavoittelen. Ei niinkään se itseisarvo, johon pyrin. You know, ei se raha tuo onnea. Mutta toki tekee mahdolliseksi niitä upeita juttuja ja elämyksiä.

Avoimuus palkka-asioissa on mielestäni asia, josta edelleen pitäisi keskustella enemmän. Olen ollut turhauttavassa tilanteessa työpaikan ainoana naisena, joka toki tienasi myös tonnin vähemmän kuussa. Monesti tuntuu, että juuri naiset ovat niitä, jotka helposti tyytyvät tiettyyn palkkatasoon, kun taas miehet vaativat röyhkeämmin parempaa liksaa ja arvottelevat oman työ-pääomansa eri tavalla. Usein vedotaan siihen perinteiseen ”kokemukseen” tai ”vastuuseen”, vaikkei työtehtävissä nyt loppupeleissä ihan kamalasti olisikaan eroa. Nuorempana sinnittelin vuosia palkalla, johon en ollut laisinkaan tyytyväinen, saati sitten tuntunut edes kohtuulliselta tehtävään työhön nähden. Nyt mietinkin, että miksei palkkakeskustelu ollut tuolloin yhtä avointa? Sen jälkeen olen onneksi oivaltanut, että työ voi myös olla huomattavasti mielekkäämpää suuremmalla palkalla, kunhan vain tietää minne suuntaa ja uskaltaa esittää palkkatoiveen sille tasolle, johon olisi tyytyväinen. Osa suuristakaan yrityksistä ei esimerkiksi kilpaile lainkaan palkoilla (joka on mielestäni outoa, koska valtaosalle työntekijöistä palkka on suurin tai ainakin yksi merkittävimmistä motivaattoreista työssä)  ja itsellenikin tuli aikanaan melkoisena yllärinä, että saman alan palkat voivat samoissa tehtävissä vaihdella huomattavasti kilpailevien yritysten välillä.

Tällä hetkellä on tavoitetulotasoni (brutto) noin 5000€ /kk. Tämä on summa, johon parhaani mukaan pyrin silloin kun teen muutakin työtä kuin omia kanaviani, joka toki ajallisesti työllistää vähemmän. Ja noin yleisesti taso, jolle olen arvottanut oman tekemiseni ja osaamiseni hinnan. Viime vuonna pyrin tähän tulotasoon, mutta tilannetta toki vääristi silloin työhön käytetyt tunnit, joita kertyi usein jopa 60h viikkoon. Ja voin kertoa, ettei kenenkään, ikinä, koskaan tule lähteä moisiin tuntimääriin, aivan jo oman terveytensäkin kannalta. Työtuntien suhteen eivät ne perinteiset 38h viikossa aivan riitä, mutta pyrin ehdottomasti siihen, etten tee kovin paljoa yli 40-45 työtuntia viikossa. Jos taas miettii tulotasoa, jolla kyllä tulisin toimeen ja eläisin ihan perusarkea ilman suurta säästämistä tai törsäilyä, olisi se varmasti noin 2000€/kk. Alkuvuoden aikana oli tämä aikalailla se yleisin tulotasoni minulle aloittelevana yrittäjänä, vaikkakin melkoinen pudotus verrattuna siihen, mitä tienasin aikaisemmin täysiaikaisessa päivätyössä.

Monestihan sanotaan, että ei ne suuret tulot, vaan menot. Ja toki, usein kulut ehdottomasti myös kasvavat tulotason myötä, mutta olen jo muutaman vuoden ajan pyrkinyt kiinnittämään asiaan huomiota. Omat kiinteät kuluni kuukaudessa ovat tällä hetkellä noin vajaat 1200€, sisältäen asunto- ja opintolainan lyhennyksen, vastikkeen, sekä muut kuukausittaiset kulut, kuten puhelin, sähkö, netti, blogin palvelinmaksu, YEL-vakuutus ja päivähoitomaksu. Itseasiassa yllätyin nyt itsekin tuosta summasta, koska olen aina pitänyt kulujani pieninä, sanoisinko alle tuhannen euron. Ruoasta emme ihan kamalasti pihistelle ja ketodietin myötä ovat ruokakulut myös jonkin verran kasvaneet, koska ostan nykyään useammin ruokaa, jota kokkaan vain itselleni. Sanoisinko, että ruokaan menee kuussa keskimäärin ehkä noin 500€ kuukaudessa.


Näin ollen ovat noin vajaan parin tonnin nettotulot siinä luokassa, että tulisin toimeen ja hyvällä lykyllä saisin vielä rahaa säästöönkin. (Toki täytyy huomioida, että YEL:in suuruus on suhteellisen suuri näissä kuluissa ja työntekijöistä poiketen maksu, jonka maksan itse. Ilman sitä laskisivat kulut toki jonkin verran). Mutta mikä eniten yllätti oli ajatus siitä, kuinka olin kuvitellut tulevani helposti toimeen reilulla tuhannella eurolla ”pahimmassa tapauksessa”, mutta eihän se tietysti näin ole. Vaikka kyllä sanonkin suoraan, että kesäkuussa kituuttelin juurikin reilun tonnin tuloilla. Jos vertaan tilannetta hoitovapaaseen, oli asuntolainanlyhennys tuolloin minimissään ja elin myös osittain säästöillä, jolloin hoitovapaalla sinnitteli helposti.

Semmoista tänään. Kiinnostaako palkkakeskustelu teitä? Ja hei! Oletteko te tyytyväisiä tulotasoonne?

 

Entä oletteko kokeneet eriarvoisuutta palkan suhteen?

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.