Julkaistu

8 random-asiaa, joita et ehkä vielä tiennyt minusta

Edellisestä ”näitä asioita et ehkä tiennyt minusta”-postauksesta onkin vierähtänyt jo hetki ja ajattelinkin näin loppuviikon kunniaksi kyhätä kasaan faktapostausta. Tällä viikolla kun on nähty täällä jo aivan riittämiin ties mitä kriiseilyä ja kuulumisia, joten tänään siis sekalaisia faktoja.

Olen superlaiska vaihtamaan profiilikuvia MIHINKÄÄN! Whatsapissa olen pitänyt samaa profiilikuvaa vuodesta 2012, Facebookin profiilikuvan vaihdan yleensä ehkä 3-5 vuoden välein, viimeksi tosin ihan viime vuonna jopa, samoin IG:ssä 😀 Itse pidän jotenkin outona jos ihmisillä vaihtuu profiilikuva joka kanavassa viikon välein, en tiedä miksi!

Yläasteella” irkkasin”. Ja siis toki aktiivisesti myös IRC-Galleriassa (:D), mutta tällä tarkoitan lähinnä sitä mirc-ohjelmaa, eli og-IRC:iä. Haha! Olin muutenkin nuorempana melkoinen nörtti, nuorempana pelasin ties mitä pelejä (en nyt ihan CS:ää, mutta kuitenkin) ja sitten vähän vanhempana oli oma tietokone ihan must. Ja toki edelleen. Kun muut siirtyvät tietokoneista puhelimiin, en taas itse pystyisi ikinä luopumaan läppäristä. Toisinsanoen, tietokoneeni on minulle todella tärkeä <3 Olisi ihan kamalaa yrittää buukkailla lentoja tai kirjoittaa pitkiä juttuja puhelimella, ehkäpä olen vain vanhanaikainen.

En välitä esimerkiksi klassisesta musiikista ollenkaan, mutta räppi on ollut aivan nuoresta saakka minulle todella tärkeä juttu. Kuuntelen musiikkia noin yleisesti paljon yksinäni ja tiedän, ettei minusta ulospäin ehkä uskoisi rap4life-tyypiksi, mutta loppupeleissä tiedän genrestä todella paljon. Kuuntelen siis räppiä aivan jokaikinen päivä, mutta olen todella tarkka siitä, millaisesta räpistä pidän. Laadullisesti ovat suosikkejani vuodesta toiseen Nas, Cunninlynguists, Cyne ja Dilated Peoples. Tärkeintä ovat runolliset lyriikat, mieluiten yhteiskunnalliset tai filosofiset ja yleisesti elämästä pohdiskelevat. Ja okei, silti fanitan myös 2pacia, haha. Meillä on Tommin kanssa melko erilaiset räppi-mieltymukset, mutta anyway en voisi ikinä olla yhdessä jonkun kanssa, joka vihaa räppiä. Ainiin ja rakastan keskustella räpistä, mutta vain silloin kun myös toinen osapuoli on perillä aiheesta. Harvoin tosin tapaan ihmisiä, joiden kanssa voisin sitä tehdä 😀 Olen monesti harkinnut tekeväni aiheesta ihan oman postauksensa, mutten oikein tiedä kiinnostaisiko aihe muita yhtä paljon, haha. Ainiin ja mielipiteeni on, että paras räppi ikinä on tehty 90-luvulla! 70% musiikista jota kuuntelen, on tehty ennen vuotta 2000.

Ennen tätä ”blogiuraa” (naurattaa kirjoittaa näin, mutten keksinyt muutakaan hyvää termiä) en ollut oikeastaan edes kuvitellut uraa markkinoinnin parissa. Toisin sanoen en juurikaan nähnyt alaa kiinnostavana esimerkiksi opiskeluaikoina. Itseasiassa hain lukion jälkeen ammattikorkeaan opiskelemaan media-alaa ja tuolloin oli yksi haaveeni työskennellä joskus mainostoimistossa, mutta suunnittelupuolella. Tuo oli alaa ennen somea ja käytönnössä media-alan työllisyysnäkymät nähtiin huonoina, jonka myötä myös alan opiskelupaikoista karsittiin. Alat, jotka nuorempana eniten kiinnostivat ja jotka koin omikseni, olivat matkailuala, muoti- ja luova suunnittelupuoli, sekä myöhemmin finanssiala. Markkinointi tulikin kuvioihin vähän ”vahingossa”. Nuorena en oikeastaan edes pitänyt muita ammatteja vaihtoehtoina, kuin lentoemännän ja muotisuunnittelijan työtä, hah. Molemmat kyllä kiinnostaa edelleen!

Mulla on pakkomielle pitää sähköpostilaatikot aina järjestyksessä. En kestä ollenkaan kymmeniä lukemattomia viestejä ja pyrinkin siihen, että hoidan sähköpostista akuutit jutut aina heti alta pois. Vaikka en aina olekaan maailman järjestelmällisin fyysisten esineiden kanssa, on sähköposti semmoinen, jonka on oltava ojennuksessa. Ideaalitapauksessa vastaan viesteihin heti, joskus harvoin tosin saattaa yksittäisiä viestejä jäädä roikkumaan.

En pysty olemaan kotona ilman tohveleita. Aikaisemmin en edes ollut järin tohvelityyppi, mutta viimeiset 4 vuotta olen elänyt kotona suunnilleen tohvelit jalkoihin kiinni kasvaneina, haha. Ainiin ja tohveleiden kanssa on pakko olla myös villasukat. Ovat oleellinen osa mun mukavaa kotityyliä! Meillä on kyllä melko kylmät lattiat kotona, joka vaikuttaa, mutta jostain syystä tohveleihin tottuneena tuntuu todella oudolta olla ilman niitä. Ja en myöskään voi olla kotona farkuissa tai rintaliiveissä. Otan ne aina pois tullessani kotiin, koska mukavuus ensin 😀

Olen aika hyvä viherkasvien kanssa, vaikken nyt koekaan hoitavani niitä mitenkään erityisen säännöllisesti, eikä meillä kotona ole edes erityisen hyvä valo viherkasveille. Siksi ihmettelenkin aina kun joku kertoo viherkasviensa kuolleen taas kerran. Ehkä olen aina hommannut aina jotain erityisen helppoja lajikkeita, en tiedä. Kuvittelisin kyllä, että esimerkiksi tuo viime keväänä ostamani gardenia ei ehkä Suomen oloissa ole helpoimmasta päästä. Joskus nuorempana tykkäsin myös jutella kasveilleni, koska ajattelin niiden kasvavan silloin paremmin (hahah). Mutta siis viherkasvit ovat minulle jotenkin tosi tärkeitä, olisi tosi outoa elää ilman yhtään viherkasvia! Olinkin toissakesänä aivan murheissani kun minulla yli 15 vuotta ollut kasvi menehtyi elvytysyrityksistäni huolimatta 🙁 Sen sijaan kukkia ostan äärimmäisen harvoin, vaikka noin yleisesti luonnonkukista pidänkin ja käyn poimimassa ulkoa itse kesäisin niitä meille kotiin.

Aikaisemmin en voinut sietää kermavaahtoa. Ja tämä tuli juuri nyt mieleen syystä että: laskiaispullat! Pienenä en suostunut syömään kakkua, joka oli päällystetty kermavaahdolla, vaan minulle tehtiin aina oma suklaapäällysteinen synttärikakku. En edelleenkään ole mikään kermavaahdon suurin ystävä, mutta laskiaispulla on edelleen yksi suosikki-leivonnaisistani. Korvapuustit ja laskiaispullat, ah! Odotan helmikuuta aina innolla oikeastaan pääosin juuri laskiaispullien vuoksi.

 

 

Tuliko joku kohta yllärinä?

 

Kuvat Jutta

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Kaikenlaista kaaosta

Halusin tänään kirjoitella aivan tuiki tavallisia kuulumisia. Tämä viikko on nimittäin taas vaihteeksi alkanut ”ei aivan minun viikkonani”. Ihme säätöä, se pitkittynyt nuha jatkuu edelleen ja mitäköhän vielä. Olen jo kuukausia laskenut päiviä kuukauden lomaan ja pianhan se koittaakin! Enää pari viikkoa ja sitten mennään. Arki täällä kylmässä ja harmaassa on tympinyt jo niin kauan, etten enää edes jaksa asiaa sen koommin käsitellä, mutta juuri reissusta palannut ystäväni, joka yritti houkutella minuakin alkuvuodeksi lämpöön, totesi valon puutteen äityneen jo niin pahaksi, että oli jo pakonomainen fiilis päästä aurinkoon. I know, sinnittelen nimittäin itse samaisen ongelman kanssa aivan jatkuvasti. hah. Miten auringon ja valon puute voikaan oireilla niin fyysisellä tavalla? Ainakin siis minulla, haha.

Nykyään olen kaikissa somekuvissa enemmän meikittä kuin meikattuna 😀

Alkuvuodesta olen innostunut uimisesta pitkästä aikaa. Olen aina rakastanut uimista ja kokenut, että vesi on minulle jotenkin luontainen elementti. Lapsena kävimme paljon uimahallissa vielä yläasteellakin harrastin ahkerasti uimista. Jostain syystä ei uimahallissa ole käytyä kovinkaan ahkeraan vuosiin, kunnes nyt olemme koko perhe intoutuneet siitä aivan uudella tavalla. Meidän naperostakin on kuoriutunut varsinainen vesipeto ja olen varma, että tämä oppii uimaan vuoden 2020 aikana! Fun fact: Opin itse uimaan itseasiassa Moorealla, olin tuolloin 4-5-vuotias ja muistan elävästi hetken kun polskuttelin hotellin uima-altaassa (ympärillä palmunlehtikattoisia tiki-majoja) ja yli lensi lentokone, jota ihmettelin.

Tuon hetken tulen muistamaan ikuisesti ja juuri nuo samaiset lapsuuden muistot ovat niitä, joista koko Moorea-rakkaus johtaa juurensa. Ja arvatkaa! Vuoden takaisella Moorean matkalla pysähdyimme saarikiertelyllä erään hotellin ravintolaan lounaalle (oli ainoa tyyliin kilometrien säteellä, joka oli auki. Bisneskulttuuri tosiaan on hieman erilainen siellä :D) ja odottaessani ruokaani, kävin kiertelemässä hotellin allasaluetta ja samalla iski todella oudon tuttu fiilis. Myöhemmin kuulin äidiltäni, että tuo oli samainen hotelli, jossa olimme silloin. Eipä siis ihmekään! Hassua, että sattuma ajoi juurikin tuonne samaiseen paikkaan yli 25 vuoden jälkeen.

Viime viikolla bongasin meidän pihassa ehkä kauneimman auringonlaskun ikinä!

Jämälangoista neulomani kauliina on ollut todellinen ikuisuusprojekti 😀

En siis ole käynyt kuntosalilla nyt lähes puoleentoista kuukauteen ja keskittynyt taas vaihteeksi uimaan ja lenkkeilemään. Salille palaan ehdottomasti taas reissun jälkeen, mutta liikunnan suhteen on kiva vähän vaihdella juttuja ja loman vuoksi olisi muutenkin tullut kuukauden paussi kuntosaliin. Kohta koittaakin siis lempparijuttuni ikinä – aamulenkit hiekkarannalla!

Viime aikoina olen kokenut inhottavia turhautumisen tunteita pariinkin asiaan ja eilen lähes purskahdin itkuun tavatessani ystävääni. Viimeiset kuukaudet ovat pitäneet sisällään itsetutkiskelua erityisesti sen kolmenkympin kriisini suhteen ja välillä olen jopa ajautunut miettimään, että olenko hukannut itseni? Mihin tässä viimeisen puolen vuoden aikana on kadonnut se aina itsevarma minä, joka tiesi aina mitä haluaa ja piti puolensa? Kaikilla on huonoja päiviä joskus ja en oikeasti koe itseäni valittajana, mutta mitäs sitten kun tulee jaksoja kun tuntuu, että niiden negatiivisten asioiden paino tuntuu paljon raskaammalta kuin niiden positiivisten?

Stressaan ehkä myös jatkuvasti sitä, että tämä pääni sisäinen kaaostila näkyy esimerkiksi täällä blogissa. Olen viime viikkoina ja kuukausina kokenut harmitusta siitä, etten ole läheskään päivittäin jaksanut tai ehtiä tuottaa tänne ehkä niin kiinnostavaa ja monipuolista sisältöä kuin olisin halunnut. Tiedättekö, joskus aivan muut asiat vievät aivokapasiteettia ja keskittyminen joidenkin aivan ulkopuolisten asioiden miettimiseen on vaikeaa. Juuri näin on ollut. Olen kuluttanut energiani aivan muiden asioiden murehtimiseen ja siinä vaiheessa kun avaan läppärin kannen yrittäen raapustaa jotain, lyökin päässäni aivan tyhjää. Kevät tuo tullessaan myös monia muutoksia, joista kirjoitan varmasti myöhemmin enemmän.

 

Loppuun vielä pari arkiruokalemppariani viime viikoilta, ruokajuttuja kun kysellään aina paljon. Viime viikolla oli pakko tietty tehdä uunifetapastaa (koska se sai kalenterista ihan oman päivänsäkin, haha) ja toisaalta, teen sitä muutenkin vähintään jokatoinen viikko. Tavallista pastaa syön edelleen tosi harvoin, mutta suosikkini on tuo kikhernepasta, jota kokkailen useimmiten silloin kun tekee mieli pastaruokia 🙂

 

Mitäs teidän viikkoon?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Onko elämän ja arjen liika suunnitelmallisuus ansa?

Viikonloppu tuli ja meni. Jotain kovin poikkeuksellistakin tapahtui, valvoin nimittäin perjantaina lähes keskiyöhön muiden mentyä jo ajat sitten nukkumaan. Kuuntelin musiikkia ja vain mietiskelin kaikkea, tuommoiset hetket ovat nykyään viikonloppuilloissa suosikkejani. Nukuin myös ensimmäistä kertaa kuukausiin yli yhdeksään kun mies nousi lauantaina naperon kanssa ylös jo ennen kahdeksaa.

Mikä siinä muuten onkin, että lapsi nukkuisi myöhään aina juuri silloin kun on tarhapäivä, jolloin herääminen on välillä jotenkin niiiin hankalaa ja kiukun täyteistä? Viikonloppuisin taas ollaankin usein pirteänä jo heti seiskalta, haha. Perus! Viestittelin viikonloppuna Rarotongan majoituksemme kanssa lentotiedoista ja ajauduin taas hetkeksi ihmettelemään sitä, kuinka hassua on sähköpostitella kirjaimellisesti maapallon toiselle puolelle. Tai siis eihän siinä nyt nykypäivänä mitään kummallista ole, mutta ajauduinpa vain ihmettelemään. Kolmen viikon päästä ollaankin jo siellä! Haluaisin varata päiväreissun Aitutakille, joka on yksi omista kohokohdistani Cookinsaarille reissatessa. En yleensä katso juuri ikinä mitään YouTubesta (okei, paitsi oldschool räppimusavideoita haha), mutta Cookinsaarista, Rarotongasta ja Aitutakista on tullut katsottua useitakin videoita.

Alkuvuodesta olen kaivannut kovasti semmoisia rauhallisia haahuiluhetkiä, hetken mielijohteesta syntyviä blogipostauksia tai ideoita ja ennen kaikkea, aikaa jolloin ei olisi mielessä ne hommat, joita ehkä pitäisi hoitaa. Hah, olen varmaan vuoden haaveillut aidosta vapaapäivästä arkena, jolloin voisin chillata yksin kotona koko päivän tehden kaikkea hömppää ja olla miettimättä työasioita. Tai edes sitä yhtä iltaa / yötä kun olisin (ekaa kertaa ikinä lapsen synnyttyä) kotona yksin. Enkä nyt tarkoita, etten haluaisi viettää aikaa perheen kanssa. Välillä sitä vain kaipaa myös sitä yksinoloa kun olet hiljaa yksin ajatustesi kanssa ilman melua ja härdelliä.

Vihaan arjessa eniten sitä tietynlaista kaaosta, tiedättekö kun hoidettavien asioiden to-do-listalla on vapaapäivänäkin about kymmenen asiaa ja oikeasti harvassa ovat ne hetket kun köllähtäisit sohvalle todeten, että kaikki on kerrankin reilassa. Koti siistinä ja hommat hoidettu. I wish! Kai tämä sitten on sitä tyypillistä ruuhkavuosien arkea. Aivan rehellisesti täytyy sanoa, että minua ahdistaa koko ruuhkavuosien käsite. Ajatus siitä, että tämä nyt vain on tätä jatkuvaa arjen kaaosta, koska lapsi. Toki, monessa tapauksessa se menee juurikin näin, mutta ehkäpä se elämä joskus helpottaakin, vaikka koenkin olevani joustavan työn suhteen tällä hetkellä melko onnekas ja on mahdollisuus suunnitella viikkoja perhe etusijalla.

Itseäni tympii ehkä eniten juuri se suunnitelmallinen arki. Se, että joutuu suunnittelemaan kaiken aikatauluista ja blogipostauksista lähtien ennakkoon. Kalenterissa on sitä ja tätä, eikä mahdollista mukauttaa menoja tai päiviä fiiliksen mukaan. Ainakin omalla kohdallani on liika suunnitelmallisuus myös melko tehokas tapa tappaa luovuus. Varsinkin työssä rassaa ehkä eniten semmoinen jokaisen minuutin optimointi, vähän kuin työntekijä olisi joka hetki kone, jonka tuottama työpanos optimoidaan niin, ettei hassuttelulle tai sille, että vetäisi hetken henkeä silmät kiinni todellakaan jää aikaa. Ja kyllä, mielestäni työelämä suhtautuu tekemiseen nykyään entistäkin vahvemmin ajatuksella, että olemme koneita, joiden tarkoitus on tuottaa rahaa, emmekä työn näkökulmasta ihmisiä. Okei, hieman kärjistettyä ja lähdin taas aivan muille raiteille aiheen suhteen 😀 Ja ihanaa! Tänään vietin itseasiassa pitkästä aikaa juurikin semmoista melko rauhallista aamua. Ei ollut kiire mihinkään, paniikkilähtöä aamulla kotoa ja kirjoittelin näitä aamulla mielessä pyörineitä ajatuksiani blogipostauksen muotoon.

Joku on aivan valmis päiväunille 😀

Liika kalenterointi ja arjen suunnittelu ei jätä varaa haahuilulle, ellei sitten ole fiksu ja muista myös kalenteroida juuri sitä. Hektisinä kausina olen itse pyrkinyt juuri siihen, että kalenteroisin itselleni myös aikaa liikuntaan ja ”ei millekään”. Tämä on juuri yksi niistä asioista, jotka ovat helpommin sanottu kuin tehty. Luppoajan kalenterointi siis todella myös vaatii sitä, että konkreettisesti varaat ajan, koska muuten homma yksinkertaisesti jää ja sitten ihmetellään kun aikaa ei jää mihinkään kivaan. Palatakseni tuohon postauksen ostikkoon, eli onko liika suunnitelmallisuus loppupeleissä hyvästä vai ansa? Jos suunnittelet kaiken ennakkoon, teet worst case-skenaarioita kaikkeen ja elät täyden kalenterin armoilla, muistatko enää keskittyä hetkeen ja elää? Elämää ei voi ennakoida ja vaikka tietynlainen suunnittelu toisikin arkeen jotain tolkkua ja käytännön apua, onko liika kuitenkin liikaa? Juuri tämän vuoksi olen jossain määrin pyrkinyt pois turhasta ennakoinnista. Heivaamalla ensin viisivuotissuunnitelmat ja sittemmin pyrkinyt viettämään enemmän aikaa kalenterin ulkopuolella.

Sama suunnitelmallisuus tympii myös somessa ja ette ehkä ole voineet välttyä siltä kun olen tässä vuoden sisällä purkanut viha-rakkaussuhdettani sosiaaliseen mediaan. Selasin viikonloppuna vuoden takaisia kuvia puhelimen rullalta ja tulin jotenkin niin iloiseksi. Niin paljon hetkiä, aitoja fiiliksiä, hassuttelua ja hyvää mieltä. Miksi ihmeessä olen julkaissut kaikkien näiden kuvien sijaan suunniteltuja tai hillittyjä, ehkä kuvanlaadullisesti ”parempia” kuvia, joista kuitenkin puuttuu se ”elämä”? Hah, tämä ehkä kiteytti juuri sen, miksi olen kyllästynyt sosiaaliseen mediaan. Kaikki on juuri niin suunniteltua. Ei pointti ole se, että panostetaan enemmän puhelimella otettuihin kuviin tai enemmän hetkeen (toki sekin on tärkeää), vaan taltioimaan niitä inhimillisiä ja aitoja hetkiä. Mihin ihmeeseen (ja milloin??!) jäi pois se varsinainen elämä, jota meidän oli tapana jakaa? Olenko se vain minä vai oletteko huomanneet saman itse? Jatkossa tahdon ehdottomasti pyrkiä enemmän juuri siihen aitoon elämään. Aidompaan minuun. Nyt kun ajattelen, tunnistan itseni harvoin monista blogin ”suunnitelmallisista” kuvista, mutta näistä hassuttelukuvista kylläkin.

 

Onko nykymaailmassa vain yksi turha toive lisää ajatella, että arki voisi olla ennakkoon suunnittelematonta ja enemmän hetken mielijohteesta tai fiiliksestä lähtevää?

Mitäs tuumaatte?✨

 

 

Ps. Mun viime viikon kohokohta oli ehdottamasti yhdeltä seuraajaltani saama viesti, jossa tämä kertoi luopuneensa älypuhelimesta ja käyttävänsä nykyään old school-Nokiaa. Ihan parasta!! Elämänlaatu on kuulemma parantunut huomattavasti. Heh, voi niitä aikoja. T. Entinen 3310:n omistaja 😀

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Tammikuun kauneussuosikit

Postauksen tuotteet saatu / sisältää affiliate-linkkejä

Tänään olisi taas pitkästä aikaa kuukauden kauneussuosikkien vuoro. Viime viikkoina olen pyrkinyt erityisesti ravitsemaan ja kosteuttamaan ihoa, koska kuiva talvi-ilma on ainakin omalle iholleni pahin vihollinen. Heh, tuntuu kyllä että ihonhoitoni pyörii ympäri vuoden tämän ravitsemisen ja kosteutuksen ympärillä. Öljyistä en kuitenkaan pääse yli tai ympäri, esittelenkin postauksessa pari kivaa öljyä päivä- ja yökäyttöön, jotka ovat olleet käytössäni joululomilta lähtien. Tämä postauskin kun piti julkaista jo melkein kuukausi sitten. Kesää kohden haluaisin keskittyä blogin kauneusjuttujen osalta taas pitkästä aikaa enemmän meikkijuttuihin, niitä ei olekaan täällä ollut pitkiin aikoihin!

Myönnän, että rakastan ihonhoidossa tuotteita, jotka on suunniteltu hoitamaan ihoa öisin. En tiedä mikä siinä on, mutta kaikki sleeping creamit ja yönaamiot ovat erityisesti heikkouteni, haha. Ehkäpä osittain siitä syystä olen rakastunut Beauty Gardenin Valkoisten kukkien yöseerumiin, joka sisältää ihoa ravitsevan ja pintajuonteita ehkäisevän öljysekoituksen. Tämä ravitsee tehokkaasti ja olen itse tykännyt erityisesti tehokosteutetusta fiiliksestä, joka jää iholle. Tykkään hurjasti! Beauty Garden on itselleni melko uusi tuttavuus ihonhoidon saralla, mutta ranskalainen brändi valmistaa laadukkaita ja ekologisia luonnonmukaisia ihonhoidon tuotteita. Jemmassa on muitakin sarjan tuotteita, joita olisi tarkoitus kevään mittaan testailla.

Päiväkäytössä on taas ollut YA Naturaen uusi kuivan ihon kasvoöljy. Tämä ei rehellisesti ole omaan käyttööni ehkä se kaikkein ravitsevin (rakastan näköjään tätä sanaa :D) yötä vasten, mutta sopii hyvin esimerkiksi meikin alle, koska imeytyy melko nopeasti. Öljy on muuten kehitelty ja valmistettu Suomessa, josta iso plussa! Öljy on YA:n luonnonkosmetiikan tuotesarjaa ja sisältää sekoituksen luonnonöljyjä, kuten tyrniöljyä, manteliöljyä, sekä mustaherukan ja puolukan siemenöljyjä. Tätä myy Yliopiston Apteekin verkkokauppa, sekä kivijalkaapteekit.

Ihonhoitorutiinini on erityisesti talvella varsin monivaiheinen ja siitä tulossa lähiviikkoina erillistä postausta. Öljyn lisäksi käytän lähestulkoon aina ennen kosteusvoidetta myös jotakin ei-öljymäistä kosteuttavaa seerumia, joka ehkä kertoo jotain tästä kuivuustasosta 😀 Sain juuri loppuvuodesta käytettyä loppuun The Ordinaryn loistavat seerumit, jotka erityisesti ajoivat tämän kosteutuksen. Suosikkejani ovat Buffet ja hyraulonihapposeerumi, joista olen kirjoittanut oman postauksensa täällä. Tällä hetkellä käytössä on ihoa kiinteyttävä Physicians Formula Time Restoring Skin Booster Vitamin Shot. Tämä kosteuttaa ihoa ja sopii käytettäväksi kosteusvoiteen alle mikäli öljyt ovat omaan makuun liian tuhteja. Physicians Formula myy laadukasta markettikosmetiikkaa ja ennen tätä olen itseasiassa löytänyt suosikeiksi mm. Murumuru Butter Lip Creamit.

Sain jouluna käytettyä loppuun edellisen Mossan silmänympärysvoiteen ja nyt onkin käytössäni Madaran RE:GENE Optic Lift-silmänympärysseerumi. Olin aikanaan maailman huonoin silmänympärysvoiteiden käyttäjä, mutta nykyään se on oleellinen osa ihonhoitoani ja käytössä aamuin illoin. RE:GENE kosteuttaa, heleyttää ja kiinteyttää silmänympärysihoa, sekä vähentää väsymyksen merkkejä ja tummia silmänalusia. Tämä on tuote, jonka voisin ehdottomasti ostaa uudelleenkin. Voide kirkastaa selvästi ilmettä erityisesti aamukäytössä ja vie mukanaan pahimmat aamukooman ulospäin näkyvät merkit. Jos etsit kolmekymppiselle passelia luonnonkosmetiikan silmänympärystuotetta, voin itse suositella tätä.

Olenkin useaan otteeseen maininnut, kuinka rakastan monitoimivoiteita ja yksi suosikeistani on sheavoi. Ehdoton suosikkini talvella on ollut Balmyou:n Nilotica sheavoi, jota olen käyttänyt mm. huulivoiteena ja käsirasvana iltaisin, sekä kynsinauhojen hoitoon. Tuhti ja kosteuttava sheavoi sopii erinomaisesti myös jalkavoiteeksi, hoitamaan auringon polttamaa ihoa ja täsmävoiteeksi kuiville alueille. Tuote sisältää vain luonnollista sheapähkinän rasvaa, eli voide sopii käytettäväksi myös herkkäihoisille ja koostumus on tässä todella täyteläinen.

Intoilin jo ajat sitten Flow Cosmeticsin uusia aromaterapiasaippuoita, mutta olen ehtinyt testailla näitä vasta äskettäin. Ainiin ja näitäpä löytyy myös pala-shampoona eri hiustyypeille ja ihokarvojen ajeluun, sekä myös pala-vartalovoiteita. Ei ehkä tarvitse kahta kertaa mainita, että intoilen kaikesta, jossa on mainittuna chakroja tai aromaöljyjä, heh.

Honey Milk on kuivan ihon puhdistukseen tarkoitettu luksussaippua, pesee ihon hellävaraisesti kuivattamatta liikaa. Saippua sisältää mm. hunajaa, kookosmaitoa, Lapin puolukoiden siemenöljyä ja valkoista savea. Olen jossain määrin laiska kasvojen pesijä ja siitä syystä pidänkin arjessa helpoista vaihtoehdoista kasvojen puhdistukseen, tykkäänkin tästä hurjasti. Puhdistaa hyvin, muttei kuitenkaan natisevan puhtaaksi. Palasaippua on käytössä varsin riittoisa!

Spirit Awakens Aromaterapia-suolasaippua on oikea monitoimisaippua ja soveltuukin niin vartalon, kasvojen kuin hiustenkin hellävaraiseen pesuun. Saippuaan käytettyjen aromaattisten öljyjen uskotaan vahvistavan otsachakraa (aka kolmatta silmää). Saippua sisältää himalajan vuorisuolaa, kookosperäistä aktiivihiiltä ja mustaherukan siemenöljyä. Tämä voisikin olla hyvä all in one-tuote mukaan reissuun! Hiustenpesu palasaippualla vaatii vielä hieman totuttelua, mutta eiköhän se tästä, pääasiassa olen käyttänyt tätä kasvojen ja vartalon pesuun esim. treenin jälkeen. Suolasaippua on perinteisen suihkusaippuan jälkeen hieman erilainen tuttavuus, mutta ajaa asiansa mainiosti. Kaikki Flow Cosmeticsin uudet palasaippuat ja voidepalat ovat muovittomasti pakattuja. Näistä löytyy vaikka mitä ihanuuksia, koko valikoimaa voit kurkkailla esimerkiksi täällä.

Nykyään olen äärimmäisen laiska käyttämään vartalon itseruskettavia, mutta kasvoille käytän asteittain päivettäviä voiteita yleensä pari kertaa viikossa. Tänä talvena on käytössäni ollut Pulpe De Vien Feel on the beach asteittain auringon hehkua tuova kasvovoide, joka on cruelty free ja sopii myös päivittäiseen käyttöön. Voide antaa säännöllisessä käytössä kivaa päivetystä kasvoille.

Löytyykö teiltä samoja suosikkeja? ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Toivepostaus: Kurkistus kauppakassiin

Postaustoive, jonka olen saanut muutamaan kertaan jo kauan aikaa sitten, on ollut ruokaostoksistani! Heh, ihanaa (ja niin totta), että yleensä juuri ne kaikkein tavallisimmat jutut ovat niitä, jotka loppupeleissä kiinnostavat eniten. Kuten nyt vaikkapa, että mitä muut ostavat ruokakaupasta! Otin itseasiassa jo viime kesänä kuvan tehdäkseni tämän postauksen, mutta jostain syystä unohdin sitten tietysti koko homman, kunnes taannoin muistin ottaa uuden kuvan ruokaostosten yhteydessä 🙂 Saamme edelleen osan talouden ruoista miehen työn kautta, yleensä syövätkin mies ja poika illallisen näistä ruoista, itse tosin kokkailen usein arjessa omia ruokia etäpäivien lounaaksi ja päivälliseksi. Koska olen perheessämme ainoa, joka syö arkena aamiaisen kotona, kannan myös kaupasta niitä aamiaistarvikkeita. Siltä osin kertoo juuri tämä kauppakassi ehkä hieman harhaanjohtavasti sen, mitä perheemme syö ja enemmänkin sen, mitä minä itse syön.

Tänään siis aiheena ruokaostokset ja mitä itse yleensä ostan kaupasta?

Tässä on tyypillinen kauppakassini silloin kun lähden hakemaan kaupasta ”vähän kaikkea”. Tietyt ”peruselementit” ovat niitä, joita ostan kaupasta lähes aina. Useimmiten esimerkiksi kasvikset, kuten tomaatti, kurkku ja kauden kasvikset, joka tällä hetkellä on ruusukaali. Ketodietiltä jäi ruokavalioon vahva ”kaalipainotteisuus” ja ostankin edelleen aina kaupasta kukkakaalia, ruusukaalia tai parsakaalia, kesällä taas on painotus kesäkurpitsassa. Kasviksista pyrin aina ensisijaisesti ostamaan kotimaista, erityisesti tomaatin ja kurkun suhteen. Banaanit ostan lähes poikkeuksetta luomuna. Silmusalaatti on myös asia, jota ostan oikeastaan joka viikko! Kesällä innostuin idättämään itse ituja, kunnes totesin homman olevan loppupeleissä melko työlästä, ottaen huomioon että kaupasta saa reilulla 2 eurolla paketin valmiita ituja. Syön ituja päivällisen seurana tai aamupalaksi munakkaan ja kasvisten kanssa.

Olemme jo pitkään pyrkineet karsimaan maitotuotteita, mutta tietyiltä osin ostan vielä joitakin maitopohjaisia juttuja, kuten esimerkiksi juustoja. Rakastan fetajuustoa, joten tietyt herkut sallin itselleni ja esimerkiksi ajoittain purkin raejuustoa. Esimerkiksi lehmänmaitoa emme kuitenkaan enää ole ostaneet pitkiin aikoihin, vaan kahvimaitona toimivat yleensä Alpron kasvipohjaiset juomat. Oma suosikkini kahvin sekaan on tuo manteli-kookosmaito! Pojan suosikki on Alpron vaniljajogurtti, jota löytyy meiltä kaapista melkein aina. Välillä hivutan pienen lautaselle myös Yosan vanilja-kaurajugua, joka uppoaa myös hyvin (jossei napero satu näkemään pakkausta :D).

Olin viime kesään saakka lähes 15 vuotta syömättä keitettyä tai paistettua kananmunaa, kunnes vihdoinkin viime vuonna totuttauduin syömään paistettuja munia. Siitä asti ne ovatkin olleet lähes jokapäiväinen aamupala-suosikkini. Nykyään kannan siis munia about joka kauppareissulla, itse valitsen kauppareissulla vapaan kanan munat.

Yleensä suosin peruselintarvikkeiden ja taloustuotteiden suhteen esimerkiksi Rainbowta tai Pirkkaa, joista tykkään kovin, haha! Olenhan tämmöinen tarkan markan nainen 😀 Suosin voin ja oliiviöljyn suhteen useimmiten luomu-versiota, vaikkakin kuvien kerralla näköjään valitsinkin perus-oliiviöljyn. Rypsiöljyä emme käytä ollenkaan. Myös pesuaineista suosin yleensä edullisinta, vaikkakin välillä saattaa iskeä joki hifistely-into ja valitsen hyllystä jotain muuta.

Vegaaniset riisipiirakat ovat meidän perheessä kovassa kulutuksessa. Jos saan vinkata ehkä maailman parhaimmista valmis-riisipiirakoista, ovat ne nuo maidottomat HoviRuoka vege-riisipiirakat. Ihan superhyviä!! Ovat jugun kanssa useimmiten pojan iltapala-suosikki ja itsekin syön niitä silloin tällöin. Niitä ostammekin lähes joka kauppareissulla.

Kanan tai kalan suhteen pyrin yleensä ostamaan punaisen lapun juttuja, jotka muuten menisivät roskiin. Haluaisin ostaa enemmän esimerkiksi kotimaista kirjolohta (jota muuten juurikin usein on punaisella tarralla), mutta harmikseni on kirjolohi monesti maultaan tosi mutaista. Harmittaa! Välillä silti lappaan ostoskoriin sitäkin ja yritän unohtaa järven maun.

Näiden lisäksi eksyy kauppakassiin viikonloppuisin kiitettävästi herkkuja, välillä broilerinakkeja pojalle, satunnaisesti leipää (pojalle, itselläni ei kuulu leipä ruokavalioon oikeastaan lainkaan, pojalle ostan monesti ruisleipää tai jotain kasviksia sisältävää jyvä- tai siemenleipää), koiranruokaa tietty ja kaikkea sekalaista.

Asiat, joita taas en osta oikeastaan koskaan, ovat pakasteet (okei, paitsi joskus jäätelöt :D), limsat, valmisruoat tai säilykkeet. Jossain vaiheessa yritin innokkaasti kannustaa poikaa syömään enemmän kasviksia ujuttamalla lisukkeeksi höytytettyjä tai keitettyjä pakastekasviksia, koska koin, että olisi turha ostaa tuoreena jotain, mikä todennäköisesti useimmiten ei päädy lapsen suuhun asti. Eipä ollut loppupeleissä siis kovinkaan menestys tämä kokeilu. Lapsen suosikkikasvis on edelleen kurkku 😀

 

Mitkä jutut kuuluvat teidän vakio-ostoksiin ruokakaupasta?

 

Onko joku näistä teidänkin vakkari? 🥦🥒🧄

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.