Ihan kamala päivä

Voi helvetti sentään! Tänään ei ole kertakaikkiaan ollut mun päivä. Ensinnäkin, mulla on mennyt nyt jo monta aamua pilalle totaalisen kahvikatastrofin vuoksi. Ensin luulin katastrofin johtuvan vain rasvattomasta maidosta jota yleensä en käytä, mutta ongelma jatkuu muidenkin maitojen kanssa. Mun Nespresso Latissima ei nimittäin enää vaahdota kunnolla kahvimaitoa ja nyt on jo monta päivää tullut juotua täyttä lirua sen aiemman täydellisesti vaahdonneen maidon sijaan. En just nyt jaksaisi kyllä enää yhtään vastoinkäymistä yhdenkään teknisen laitteen kanssa!! Ensin uusin tietokoneen, myös kamera reistailee vähänväliä ja nyt tuo ehkä kaikista tärkein, kahvikone! Täytyy tutkailla paljonko tuommoisen huolto maksaa, että onko järkeä
edes kuskata korjattavaksi. Tiedätte varmaan kuinka kirpaisee kun hyvä
kahvi starttaa mun päivän!! 😀 Eivätkä ne vastoinkäymiset tietysti ihan tähän lopu.

Lähiaikoina on taas ollut hullu kiire. Tässä on ollut taas kaikenlaista meneillään ja tuntuu, että ihan kokoajan saa olla selvittämässä jotain asiaa tai menossa paikasta toiseen. Tänään oon ollut aamusta asti muutenkin joten ihan supernaatti ja hengattiin aamupäivällä pojan kanssa sängyllä leikkien, ajattelin nimittäin ensin ettei jakseta tänään edes lenkille kun jotenkin niin poikki. No, koira piti käyttää jokatapauksessa joten tuumattiin että aivan sama, kai sitä voidaan sitten lähteä koko porukan voimin vetämään lenkki vaunuilla kun on hyvä kelikin. Oltiin sitten suunnilleen puolessavälissä meidän 8km lenkkiä kun yritin avata puhelimesta whatsapp-viestejä kun mun puhelin yhtäkkiä vaan pimeni, eikä suostunut käynnistymään tai sammumaan. Välillä siri hoki jotain että ei ymmärrä mitä sanon, voinko toistaa vaikka koko puhelin oli pimeänä 😀

Noh, eipä päästy kovinkaan pitkää matkaa eteenpäin kun aivan yhtäkkiä iski huono olo ja järkky heikotus. Olin kuitenkin syönyt ihan tuhdin aamupalankin, joten eipä siinä muutakaan tee kun yrittää päästä takaisin kotiin sitten mahdollisimman nopeasti. Huono olo vaan paheni ja mietin jo että pääsenkö edes kotiin ennenkö pyörryn. Lompakko oli kotona kun en olisi muutenkaan voinut mennä koiran kanssa kauppaan, joten en olisi päässyt edes hakemaan kaupasta mitään hätälimua. Tai soittaa rikkinäisellä puhelimella kenellekään jos olisi oikeasti ollut todellinen extreme-hätä. Kävi jo mielessä käydä jonkun pihassa omenavarkaissa! Jotenkin päästiin kotiin saakka kuitenkin vaikka poika kaiken kukkuraksi saikin loppumatkasta jonkun raivarin joka kruunasi tämän kaiken kivan.  Nyt ollaan sitten pari tuntia vaan maattu sängyssä ja olen edelleen aivan poikki vaikka söinkin jo vaikka mitä. Huhheijaa! Pitää varmaan mitata taas vaihteeksi verenpaineet. Tekisi mieli vetää keskellä viikkoa kunnon hemmottelupäivä, hamstrata kaupasta herkkuja ja levätä vaan. En muista milloin olisin vaan köllötellyt päivän tekemättä mitään. En kai ainakaan kertaakaan vauvan syntymän jälkeen 😀

Tähän väliin isken edes jotain kuvitusta viime viikolta, nimittäin näitä snäppijuttuja joita olin aikaisemmin ladannut tänne puhelimesta.. Luojan kiitos enää reilu pari viikkoa meidän Portugalin matkaan!!!

No mun puhelin on edelleen aivan sekaisin ja palauttaa parhaillaan jotain tehdasasetuksia. Saa nähdä tuleeko koko hommasta mitään. Kannattaa muuten jatkossa tehdä varmuuskopio puhelimesta useammin kun kerran kuussa. Se siitä sitten ja kaikista kuvista viimeisiltä viikoilta. Hemmetin iPhone!!

Ps. Voisko joku oikeasti kertoa mitä tarkottaa yaaasss? 😀 Oon vissiin liian vanha näille kaikille somesanoille. Opin just viime kuussa mikä on bae 😀

Pps. Vastailen kommentteihin myöhemmin. Nyt ei vaan pysty.