”Mun työ on rankempaa kun sun työ!”

Toivoin, etten sanoisi tätä vielä viikkoihin, mutta nyt lähipäivinä on kieltämättä hiipinyt itsellänikin mieleen ekat syksyn ajatukset. Apua!! Mitään syystakkeja tai neuleita en (todellakaan) ala vielä aikoihin kaivamaan esille, mutta kieltämättä on villasukkia tullut pidettyä kotona jalassa näinä viileämpinä päivinä. Olen niin iloinen noista helteistä, itse ottaisin ehdottomasti mielummin joka vuosi tämmöisen kesän, kuin sen villasukat jaloissa-kesän, joka on tullut todettua ihan liian monena vuonna. Ehkä tässä elokuussa nyt vietetään sitä ”Suomen perinteisempää kesää”, joka kieltämättä tuntuu jotenkin todella viluisalta noiden +30c- jaksojen jälkeen!

Olen pyrkinyt ottamaan nyt välillä käyttöön yhden blogivapaan päivän viikossa, usein juuri viikonloppuna. IG:n päivityskin jäi viikonloppuna melko minimiin, mutta olisi melko turha stressailla moisista seikoista. Ihminen, joka ei tee somea työkseen, ei ehkä tiedä sitä tunnetta kuinka somen päivittämisestäkin voi tietyllä tavalla tulla stressaavaa. Ei sillä, että se nyt olisi mitenkään ajatuksellisesti ”rankkaa puuhaa”, mutta palataan taas samaan aiheeseen siitä, että pitkässä juoksussa luova työ on oikeasti kuluttavaa. Välillä tarvitsee sitä aikaa kun et joudu miettimään, suunnittelemaan tai kirjoittamaan mitään. Vähän sama kun raksamies kaipaa fyysisen työpäivän päätteeksi sitä, että loikoilee sohvalla, haha 😀

Olen käynyt paljon keskusteluja esimerkiksi fyysistä /  seisomatyötä tekevien kanssa siitä, että voiko a) toimistotyö istuen b) luova ajattelutyö olla lainkaan kuormittavaa. Välillä sitä ei nimittäin oikein tunnuta ymmärtävän. Jokainen työ kuormittaa jollain tavalla, mutta nimenomaan eri tavalla. Olen itse työskennellyt joskus ikiajat sitten esimerkiksi hotellin aamiaisella, lounaspaikassa ja vuosia eri tehtävissä kaupoissa, joissa seistään ja juostaan ympäriinsä päivät pitkät. Kyllä, jalat siinä ovat päivän mittaan tohjona ja olo tietysti väsynyt, mutta täysin eri tavalla kun ajatustyön jäljiltä.

Esimerkiksi työtehtävät pankissa saattavat joidenkin mielestä vaikuttaa ulospäin leppoisalta istumahommalta. Istut nätisti tuolissa ja näytät asiakkaille diagrammeja sijoitustuotteiden odotetuista tuotosta, noin esimerkiksi. Jep, kauempana tästä ajatuksesta ei voitaisi olla. En ole itse törmännyt millään työpaikkallani niin paljon työuupumukseen sairastuneihin, kuin pankissa! Asioita, jotka oikeasti kuluttavat loppuun ovat liian korkeat tavoitteet (ja se kun niihin ei ikinä pääse, vaikka yrittäisi parhaansa), jatkuva kiire, sisäinen paine siitä, että täytyisi tehdä vieläkin enemmän, sadan asian muistaminen ja se, että kaiken tämän ohella täytyy kuitenkin pistää parastaan asiakaspalvelun suhteen ja tottakai olla tarkkana lukuisten muiden asioiden suhteen. Mutta, vaikka itse koin esimerkiksi työn pankin konttorissa vuosia taaksepäin vaativana, oli se myös opettavaista, eivätkä työt koskaan seuranneet kotiin tai ajatuksiin sen jälkeen kun suljin työpaikan oven.

Ja nyt jos vertaisin esimerkiksi pankkicasea tehtäviini kaupassa ja harjoitteluitani hotellissa, oli työ todella erilaista juuri sen vuoksi, että henkinen kuormittavuus on näissä kuin yö ja päivä. Kaupassa on helppo miettiä omia juttujaan, kuunnella musiikkia, sama homma tuossa toisessa fyysisessä työssä. Et joudu ratkomaan vaativia asioita ja tekemään ajatustyötä, joka on aivoille haastavaa. Toki, kyllähän fyysinen työkin haastaa. Mutta sehän tässä onkin, että kaikissa töissä on juuri se oma haasteensa ja omasta mielestäni on merkki tietämättömyydestä arvostella toista työtä vähemmän rankaksi vain sen tähden, ettei ole sitä kokeillut.

Olin usein todella poikki 10v sitten viikonlopun Glitter-päivien jälkeen, mutta lähinnä fyysisesti. Noiden työpäivien jälkeen oli ihana köllähtää sohvalle ja tehdä esimerkiksi blogijuttuja. Kun vertaa sitten esimerkiksi enemmän ajattelua ja aivotyötä vaativaa hommaa, ei se tarvittu lepo olekaan välttämättä fyysistä, vaan nimenomaan henkistä. Kun ajattelet aivan kokoajan, yksinkertaisesti tarvitset joskus tauon ajattelusta. Jatkuvasti ei nimittäin voi olla luova ja keksiä uutta. Luovuus kärsii siinä, että aivot joutuvat kuormitukselle liiasta ajattelusta, ideoinnista tai kirjoittamisesta. Vähän sama kun keho joutuu rasitukselle tekemällä 10h vuoron vanhustenhoidossa, varastotyössä tai missä ikinä, missä tarvitaan fyysisyyttä.

Työelämässä käydään jatkuvaa taistelua siitä, että kenen työ on rankinta. Ja usein fyysiset työt ovat niitä, joiden tekijät ilmoittautuvat ”rankimman työn tekijöiksi”. Enkä nyt tietenkään väitä vastaan. En ole nimittäin ihminen, joka väheksyisi toisen tekemää työtä, oli se sitten mitä tahansa. Jokainen työ on arvokasta ja palvelee sitä omaa osa-aluettaan. Sanoisin myös, että jokaisella on myös oikeus todeta ja sanoa ääneen työnsä ”rankkuudesta”, teit sitten sitä fyysistä tai kevyeltä näyttävää toimistotyötä. Esimerkiksi sairaanhoitajat tekevät fyysistä työtä, johon liittyy suuri vastuu potilaista ja sinun täytyy olla skarppina. Mutta jos 40v automekaanikkona työskennellyt Pertti tekee johtopäätöksen, ettei esimerkiksi toimistotyö tai esimerkiksi blogityö voi olla ”rankkaa” kertoo yksinkertaisesti vain tietämättömyydestä. Aina se, mitä silmillä näkee ei ole koko totuus.

Kerron muutaman esimerkin vaikkapa blogityöstä: Käytät viikossa aikaa valokuvaamiseen, kuvien siirtoon ja editointiin about 7h, tekstin tuottamiseen about 15h, somen päivittämiseen 5h, sähköpostitteluun 5h ja uusien juttujen ideointiin niin paljon tunteja, ettei niitä ole edes mahdollista laskea. Aina aamusta iltaan, öisin ja heti herättyäsi. Itselläni tuo ajatustyö on aika paljon kytköksissä myös päivätyöhöni, jonka ideointityötä käyn läpi lähes jatkuvasti. Moni unohtaa sen, ettei esimerkiksi bloggaajan työ ole vain sitä, että istut alas ja tuherrat tekstin kokoon, jonka jälkeen lähdet lööbailemaan kivaan kahvilaan. Se on jatkuvaa luomista, itsensä brändäämistä, sisällöntuottamista (ja myymistä), verkostoitumista, vuorovaikutusta ja montaa muuta asiaa. Esimerkiksi bloggaaja on käytännössä töissä aina, koska jos tämä on itselle intohimo ja suuri pala elämää, ei sitä tuosta vain napsaista katkaisimesta pois päältä. Ja toki, tämä on oma valinta, kuten jokaisen muunkin kohdalla. En missään nimessä väitä, että oma työni olisi niin paljon rankempaa kuin jonkun toisen, mutta haluan korostaa, että rasittavuutta on erilaista. Vähän sama juttu kun yksitoikkoinen ja muuttumaton manuaalityö voi rasittaa sillä, että lamaannuttaa työntekijän haasteiden puuttumisella. Voi sekin käydä rasitteeksi.

Paita / H&M

Hame / Weekday

Kengät / Isabel Marant

Yhtälailla luova työ käy työstä ja ainakin itse veikkaan, että moni Pertti olisi melko hukassa jo parin päivän jälkeen, kun työt eivät lopukkaan siihen kun kuittaat kellokortin klo 16 tai kun päivität somea sängystä ennen nukkumaanmenoa. Tai, että heräät kuudelta avataksesi läppärin ja alat tuumailemaan. Mutta onni onkin se, että töitä ja tekijöitä löytyy niin eri muottiin! Jos mielessäsi käy tuomita jotain, mistä et yksinkertaisesti tiedä, mieti uudestaan 🙂

Oletteko samaa mieltä? Millä tapaa koette oman työnne rankaksi?

 

Kuvat Jutta

16 Replies to “”Mun työ on rankempaa kun sun työ!””

  1. Tosi hyvä kirjoitus ja sai aivoni raksuttamaan! Minusta töitä on ihan mahdoton vertailla keskenään niiden kuormittavuuden vuoksi. Inhoan myös tavallaan töiden jakoa ns. oikeiksi töiksi ja sitten kevyemmiksi töiksi. Jokainen työ on tärkeää ja ihmiset ovat erilaisia. Toista toinen työ kuormittaa eri tavalla, kuin toista. Minusta töitä keskenään on aika mahdoton vertailla keskenään, sillä me ihmisetkin olemme niin erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa!
    Hyvä kirjoitus! 🙂

    http://siirikiviharju.com

    1. Kiva jos tykkäsit! Ja sama ärsyttää myös minua, mutta usein ne jotka tuota jakoa tekevät, eivät ole tehneet sitä työtä mitä arvostelevat 🙂

  2. Kivoja kuvia!
    En itse millään haluaisi miettiä syysvaatteita, mutta on tämä ilmojen pieni viilentyminen viitannut siihen suuntaan, että kohta se on niihinkin siirryttävä, syysvaatteisiin.
    Työ, jossa pitää olla kokoajan erityisen tarkkana on kyllä rasittavaa.

  3. Työskentelen sosiaalityöntekijänä lastensuojelussa. Koen kuormittavana vaikeista asioista päättämisen, vaikeissa tilanteissa olevat (usein valmiiksi vihamieliset) asiakkaat, töiden seuraamisen kotiin, ulkopuolelta tulevat paineet ”tehdä tilanteelle äkkiä jotain”, median luomat paineet, jatkuvan ongelmakeskeisyyden ja pyörittelemieni asioiden negatiivisuuden, positiivisen palautteen ja onnistumisen tunteiden puuttumisen yms. yms.

    1. Ymmärrän täysin! Negatiivisten ja kurjien tilanteiden käsittely tuo kyllä työhön hurjasti haastavuutta, varmasti ikävät tilanteet seuraavat kotiinkin 🙁 Voin vain kuvitella, millaisia tilanteita työssäsi joudut käsittelemään.. Toivottavasti vapaa-aikasi kuitenkin tasapainottaa työelämän haasteita. Kiva kun kommentoit! Ihanaa viikkoa 🙂

  4. Onpa kiva asu! Nyt on kyllä sinänsä kivan viileä ilma kun pyöräilee töihin niin ei tule järkyttävän kuuma ja hellehiki 😀
    Ja ihan totta, jokainen työ on kuormittavaa mutta vaan eri tavalla ja ihmisetkin ottavat kuormittavuuden eri lailla vastaan. Joku toinen saattaa kuormittua asiasta x kun taas toiselle samainen asia ei ole yhtään kuormittava.

  5. Oon ihan samaa mieltä. Oon itse sairaanhoitaja kiireisellä ja akuutilla osastolla, jossa työ on sekä fyysisesti että henkisesti tosi raskasta. Kiire, hankalat omaiset, akuutit tilanteet potilailla, lääkkeet joiden kanssa pitää olla millin tarkka, koska jos annat vahingossa liikaa tai väärälle potilaalle, voi olla peruuttamattomat seuraukset. Nään niin punaista aina, kun kuulen, että omaa työtä tai ammatin vaativuutta vähätellään, joten ei tulisi mieleenkään tehdä sitä muille. Vaikka mun työ on raskas, niin mulla kuitenkin lomat on aina lomia, ja vapaa-ajalla saan olla niin laiska ja ruma kuin haluan. 😀 On ihailtavaa, miten jaksat vielä oman päivätyön lisäksi nähdä niin paljon vaivaa blogin eteen!

    1. Voin vain kuvitella! Mielestäni sairaanhoitajien työ on todella alipalkattua suhteessa vastuuseen ja työmäärään, ottaen huomioon resurssipulan! Ja en tosiaan voi ymmärtää tota toisen työn vähättelyä, tai että mitä semmoinen ”et sinä tiedä haastavasta työstä mitään” -asenne voi antaa tälle lausujalle? Kiva kun kommentoit ja mukavaa viikkoa! 🙂

  6. Täällä myös toinen lastensuojelun sossu! Itse olen sitä mieltä, että jokaisessa työssä on omat haasteensa, eikä missään työssä voi olla aina kivaa. Pahinta on se, kun ystävät purkaa stressiään ja yhtäkkiä toteavat ”siis eihän tää oo mitään sun työn rinnalla”, ja pahoittelevat sitä että valittavat. Stressi on subjektiivinen kokemus, jonka ihminen suhteuttaa omaan elämäänsä. Paras kommentti kerran oli se, kun katsottiin Markkasen Laurin peliä ja itse mietin ääneen, etten tajua miten Markkanen kestää paineet menestymisestä NBA:ssa. Tähän yksi seurueesta totesi, että on aika varma, ettei Lauri kestäisi mun työn aiheuttamia paineita. Same same but different!

    1. Olet täysin oikeassa, kaikessa työssä on aina puolensa, hyvät ja huonot. Myös stressin sieto on niin erilaista! Ihan nappiin tuo mainitsemasi esimerkki 🙂 kiva kun kommentoit!

  7. Loistava kirjoitus! En voisi olla enää enempää samaa mieltä kanssasi monesta asiasta. Olen itse ollut hotellin respassa ja tehnyt siinä yötyötä, joka oli kuluttavaa hyvin eri tavalla kuin nykyinen homma, joka on sekoitus luovaa ja fyysistä. Puhumattakaan nyt siitä, että yhdistän luovuutta vaativan työn ja bloggaamisen. Olenkin usein omassa blogissa päätynyt kirjoittelemaan luovuuden kadottamisesta ja erilaisista rentoutumiskeinoista, joita luova työ vaatii vastapainokseen. Työtä vaikka kaupassa, toimistossa, raksalla, sairaalassa, taksinkuljettajana jne on oikeasti todella vaikea vertailla raskauden perusteella.

    1. Hei, mukava jos tykkäsit ja kiitos kommentistasi! Ja tosiaan, sitä ei ehkä moni ulkopuolinen ymmärrä, että esimerkiksi juuri bloggaaminen jo itsessään luovuutta vaativan työn ohella ei ole mikään ihan itsestäänselvyys. Luovuus ei tosiaan tule ihan nappia painamalla ja ihan yhtälailla sekin voi olla rankkaa 🙂

  8. Pakko sanoa näin kaupassa töissä olleena, että sielläkin ”tulosten tekeminen” aiheuttaa kyllä henkistä kuormittavuutta. Se ei ole mitään leppoisaa hyllytän tavaraa hyllyyn tai istun vain kassalla hommaa, ei ainakaan pienissä marketeissa. Henkinen kuormittavuus syntyy itsellä siitä kun purettavaa olisi hirveästi, samaan aikaan pitäisi olla kassalla ja tietenkin vähintään pullokone täyttyy juuri silloin. Lisäksi tietää että asiakkaista huolimatta ne kuormat pitäisi saada hyllyyn, sillä seuraavallakaan vuorolla ei ole sitä aikaa purkaa ja uusi kuorma tulee seuraavana aamulla lisäksi. Lisäksi ne reilun kymmenen minuutin mittaiset tauotkin joutuu huonoimmassa tapauksessa pitämään kolmessa osassa.

    Varsinkin viikonlopun vuorot ovat usein työmäärään nähden alimitoitettuja. Jos aamuvuoro ei saa päivän kuormaa purettua, jää se iltavuorolle muiden iltavuoron tehtävien lisäksi. Iltavuorot ovat muutenkin kilpajuoksua aikaa vastaan mikäli asiakkaita on enemmän. Ja kaupan päälle tulee esimiesten kyselyt siitä miksei hommia ole saatu tehtyä..

    Pahoittelut pitkästä avautumisesta, mutta ei kaupankaan työ ole kaikille mitään helppoa. Fyysisesti toki myös on rankempaa koska joutuu olemaan koko ajan jalkojen päällä, mutta se voi kuormittaa myös henkisesti. Osaltaan riippuu toki myös työpaikasta. Jollain prisman pt-osastolla tuskin on mitään ongelmaa jättää kuormaa kesken kun porukkaa on eri tavalla myös iltavuoroissa.

    1. Heippa, ei haittaa avautuminen ja aivan oikeassa olet! Vertasin ehkä omalta kantiltani erilaiseen työhön kaupan alalla, joka ei ehkä ollut monilta osin ehkä lähellekään noin kuormittavaa kun tuo sinun mainitsemasi. Ja sinänsä hassua, että moni tosiaan tietää toisten työstä ihan kamalasti 🙂 Kiva kun kommentoit!

Vastaa käyttäjälle Iines Aaltonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *