Kun luovuin lihansyönnistä

Kirjoittelin viime syksynä ajatuksia punaisesta lihasta luopumisesta tai oikeastaan sen vähentämisestä, johon olen ryhtynyt lähinnä ympäristösyistä. En ole enää vuosiin syönyt lihaa suurissa määrin ja puhutaan enimmillään noin muutamasta kerrasta kuukaudessa. Tosin, vuosia takaperin söin punaista lihaa varsin paljon. Pihvit ja pekoni olivat viikottaisia juttuja, eikä lihansyönti tuolloin ollut muutenkaan niin ”tapetilla”, saati sitten kasviproteiinivalmisteita juurikaan markkinoilla. Toisessa viime syksyn postauksessani käsittelin kuluttamista ja sitä, kuinka senkin suhteen on ajauduttu aivan päinvastaiseen tilanteeseen kymmenen vuoden takaiseen verrattuna.

Kuka muistaa ne ajat 2008 talouskriisin jälkeen kun kuluttamiseen suorastaan kannustettiin kun asia nyt on täysin päinvastainen? En ole enää vuosiin ostanut turhaa hömppää (okei, toki ihan satunnaisesti, mutten tosiaan säännöllisesti), kun joskus aikanaan oli aivan tavallinen juttu lähteä työpäivän jälkeen kiertelemään kauppoja Helsingin keskustaan ja ostamaan kassikaupalla vaatteita, joita piti ehkä kerran-pari tai pahimmassa tapauksessa ajatteli, että ”nääh, en jaksa palauttaa, mutta kai tälle joskus tulee käyttöä.” Ihan rehellisesti voin nykyään pahoin tästä ajattelutavasta. Siitä, että ostetaan kassikaupalla turhaa krääsää vain siitä ostamisen ilosta ja hetken hurmiosta.

Vähän sama homma on tullut pikkuhiljaa myös lihan suhteen. Lihateollisuus on toki ekologisesti valtava kuormitus, mutta koko teollisuuden raadollisuus on alkanut toden teolla ahdistaa minua myös tuotantoeläinten olojen suhteen. Mikä oikeuttaa meidät ihmiskuntana systemaattisesti tuottamaan muita eläviä ja tuntevia olentoja vain taloudellisista syistä? Ajaessamme Uudessa-Seelannissa näin paljon karjapeltoja, joilla lehmät elivät vapaina laitumilla. Tuo on se idea, jonka vielä jossain määrin voisin hyväksyä ja samoin riistan, mutta valitettavasti todellisuus on monissa maissa kuitenkin varsin erilainen. Miksi siis haluaisin olla itse osallisena tähän? Vain sen vuoksi, että saisin syödä sen pihvini ja iloita siitä kymmenen minuutin ajan. Varsinkin jos muitakin vaihtoehtoja on. Ja meillä Suomessahan niitä nimittäin riittää!

Tästä pääsemmekin sitten koko postauksen ytimeen. Olen nimittäin ollut nyt pian kaksi kuukautta ilman punaista lihaa ja olen päättänyt, että yritän luopua siitä kokonaan. Edellisen kerran söin punaista lihaa ensimmäisinä Australian päivinä reissussa kun otin eräässä brunssipaikassa vohvelin ja siihen kylkeen pekonia (kyllä, tämä on yksi noloista paheistani, pannarit ja bacon on the side). Tommi katsoi pekoniani pahoinvoivana ja yhtäkkiä alkoi myös itseäni etoa. Silloin päätin yrittää elää ilman lihaa. Kanaa olen syönyt satunnaisesti, mutta se on kieltämättä tökkinyt jo pitkään muutenkin. Tähän asti olen pitkään muutenkin syönyt punaista lihaa varsin harvoin, ehkä 2-4 kertaa kuukaudessa, joten siitäkin syystä on siitä luopuminen tullut melko luonnostaan, puoliso kun ei ole oikeastaan syönyt lihaa enää vuosiin.

Ja mitä tulee tilanteeseen meillä Suomessa, voin kertoa liha-keskustelun olevan melkoisen eri tasolla kun monessa muussa maapallon kolkassa. Maailmanympärysmatkalla tuli koluttua jos millaisia supermarketteja ja täytyy kyllä sanoa, että harvasta maasta löytyy niin paljon kasviproteiinivalmisteita, kuin meiltä Suomessa. Tai luultavasti ei mistään Pohjoismaiden ulkopuolelta. Yhdysvalloissa ja Uudessa-Seelannissa on liha-ja maitoteollisuus aivan hurjaa. Tämä onkin yksi seikka, jonka oikeasti huomaa vasta sitten kun näkee tilanteen jossain muualla.

Omalla kohdallani se kaikkein ratkaisevin herättäjä tässä asiassa on ollut juurikin realismi siitä, kuinka lihakeskeisesti ruokateollisuus pyörii muualla maailmassa. Suomessa on tottunut tuudittautumaan semmoiseen omaan pieneen idylliin, jossa on päivänselvää, että sinulla on mahdollista valita kaupasta nykyään jopa kymmeniä eri vaihtoehtoja lihalle. Ihan totta, tämä ei ole lähelläkään todellisuutta muualla maailmassa. Saamme suomalaisina olla tästä hurjan ylpeitä edelläkävijöinä ja toivoa, että muut maat ottaisivat nopeasti mallia. Silti toki tuntuu karulta ajatella, että valtaosa maailmasta elää vielä siinä maailmassa, jossa liha on arjen luksusta tai tsestäänselvyys, jolle ei yksinkertaisesti välttämättä edes löydy vaihtoehtoja.

Jossain vaiheessa olisi mielenkiintoista käydä mittaamassa veriarvot ja tarkastella, että onko lihasta luopuminen vaikuttanut jollain tapaa. Rauta-arvoni ovat olleet aina todella hyvät ja joku aika takaperin tutkiskelin vanhoja labratuloksia, joissa ferritiiniarvo on ollut yli 90 pitkällä aikavälillä. Erityisesti rauta-arvojen suhteen olisi kiinnostava nähdä, että onko punaisen lihan jättäminen vaikuttanut jollain tapaa. Jos muita elintapojen muutoksia ei olisi takana, olisi helppo tehdä johtopäätös siitä, että onko tämä vaikuttanut jollain tapaa rauta- tai kolesteroliarvoihin.

Kun viime syksynä mainitsin paheekseni Naughty Brgr:in hampparit, niin voin nyt ylpeänä todeta, että kävin pari viikkoa takaperin ensimmäistä kertaa purilaisella ja vaihdoin pihvin vegaaniseen! (Saa siis nykyään vaihdettua kaikkiin hamppareihin!) Pihvissä itsessään olisi ehkä ollut parantamisen varaa, mutta toisella kerralla vaihdoin tilalle portobello-sienen ja tykkäsin hurjasti. Maitotuotteista en ole vielä toistaiseksi valmis luopumaan aivan kokonaan, vaikka olenkin vaihtanut kahvimaidon jo kauramaitoon. Koen tämän olevan kuitenkin melkoinen edistysaskel minulle, entiselle pihvi-perjantain pitäjälle.

Näin kohta parin kuukauden lihattomuuden jälkeen voin todeta, ettei sitä ole ihan kamalasti edes tehnyt mieli. Välillä on mielessä pyörinyt joku satunnainen hamppari tai perinteinen makaroonilaatikko, mutta pihvejä en ole miettinyt ollenkaan. Itseasiassa en edes muista milloin olisin viimeksi syönyt pihvin? Siitä on varmaankin jo pian vuosi aikaa. Täytyy myöntää, että vaikka kuinka pihveistä pidinkin, nykyään jopa nolottaisi lähteä ravintolaan mässäilemään pihvillä.

Itse näen, että lihasta luopuminen tai edes sen vähentäminen on yksi merkittävimmistä yksittäisistä teoista, jonka yksittäinen ihminen voi tehdä ilmastosyistä. Ja sinänsä hassuna seikkana ja ehkä jotain meistä suomalaisista kertovana asiana täytyy mainita, että on huomattavasti vähemmän huomiota herättävää olla syömättä lihaa, kuin olla juomatta alkoholia. Lihattomuus alkaa tosissaan olla meille jo ihan normaali juttu, eikä aiheuta enää yhtä paljoa ”Aijaa, miksi et syö lihaa?”-kysymyksiä kuin alkoholittomuus, jota tuntuu saavansa olla jatkuvastin selittelemässä edelleen.

 

Oletteko luopuneet lihasta tai olisitteko valmiita tekemään sen?

 

Kuvat Jutta

 

16 vastausta artikkeliin “Kun luovuin lihansyönnistä”

  1. Hyvin samoja ajatuksia täällä! Meidän perheessä ei olla juurikaan syöty lihaa enää puoleen vuoteen. Työni liippaa hyvin läheltä ilmastonmuutosasioita ja kestävyyteen tähtäävää liiketoimintaa, joten en pystynyt enää omalla tietomäärälläni mitenkään perustelemaan itselleni lihansyöntiä. Syömme kuitenkin vastuullisesti pyydettyä kalaa ja satunnaisesti (ehkä 1x/kk) riistaa. Kylässä en kranttuile, mutta täytyy sanoa, että olo on aina tosi tunkkainen ja raskas lihansyönnin jälkeen. Olisi ehkä pitänyt tajuta luopua lihasta jo aiemmin.

    Lisäksi kiinnitän paljon huomiota muunkin ruuan ekologisuuteen. Yritän välttää esimerkiksi avokadoa ja riisiä, vaikka ne hyviä ovatkin. Avokadon viljely on iso ongelma mm. Meksikossa, koska se vaatii paljon vettä, mutta Meksiko kärsii kovasta kuivuudesta. Vesi on siis pois ihmisten juomavedestä, kun avokadoa kasvatetaan länsimaalaisille. Riisin viljely taas vaatii paljon vettä ja vapauttaa huimia määriä metaania, joka on erittäin voimakas kasvihuonekaasu. Ei ole helppoa tämä syöminenkään aina, kun tietää liikaa 😀

    1. Hei olipa mielenkiintoisia pointteja, kiitos! En ollut tullut ajatelleeksi esimerkiksi tuota avokado- ja riisiasiaa, täytyy itsekin alkaa kiinnittää syvemmin huomiota näihin seikkoihin 🙂

  2. Olen pikkuhiljaa siirtymässä kokonaan vegaaniseen ruokavalioon. 🙂 Kasvipohjainen ruokavalio on nykyään helppoa ja herkullista! Terveellisyydestä ja ekologisuudesta puhunattakaan. 🙂

    1. Nimenomaan! Tuntuu, että nykyään (tai ainakin Suomessa) on jopa helpompi noudattaa kasvipohjaista ruokavaliota kun vaihtoehtoja löytyy niin paljon! 🙂 Itsekin olen tosiaan luopunut maidosta, pyrin suosimaan juguissa sun muissa kasvipohjaisia, mutta juustot ovat edelleen suuri pahe…

  3. Suomessa ollaan kyllä aika kekseliäitä ja luovia noiden ”jauhelihankorvikkeiden” suhteenkin. Aika hienoa! Ihan kokonaan en olisi valmis luopumaan mutta voisi kyllä pitää 2-3 kasvisruokapäivää viikossa. Ehkä sekin on jotain!

  4. Moi Iines,

    Luovuin itse lihasta neljä vuotta sitten, sillä lihan koostumus ja maku oli ruvennut etomaan minua.
    En ole koskaan tykännyt syödä ruokia, joissa on luita (kanankoivet, kala jne) ja näin päätös oli itselleni suhteellisen helppo. En luopunut lihansyönnistä maapallomme vuoksi, vaikka hienoa se onkin, että kulutan nyt vähemmän resurssejamme. Luovuin lihasta, sillä en kokenut tarvitsevani sitä ruokavaliooni. Ainoastaan kanaa on ikävä, sillä mitään vastaavanlaista ei ole kasvisruokahyllyssä. En siis perusta mistään korvikkeista, vaan tykkään syödä puhtaita tuotteita, en niinkään valmisruokia.

    Jos reissaan ja fisu on suoraan merestä nostettu, voin syödä sitä. Samalla tavalla voin maistaa lihaa sukulaisteni luona Serbiassa, sillä se on itselleni enemmänkin kunniakysymys. En kuitenkaan tilaisi lihaa tai kokkaisi sitä, joten lihan satunnainen maistaminen ei itseäni ainakaan haittaa. Jos eläin on elänyt hyvän elämän (ja teurastettu nätisti jne, eli pienillä farmeilla voisi olla mahdollista), voin syödä lihaa.

    yst. Pinja // http://www.pinaycoco.fi

    1. Sama homma täällä! Itse olen vielä syönyt satunnaisesti kanaa, mutta jossain vaiheessa haluaisin jättää senkin pois, koska tökkii :/ Mutta kalaa syön itse edelleen, tosin pyrin välttämään mm. purkkitonnikalaa ja tiettyjä tuontikaloja 🙂

  5. En tiedä onko pesco-vegetaristilla ”oikeus” kommentoida, mutta menköön 😀 Tällä ruokavaliolla on menty..12-13 vuotta? Lihan syöminen aikoinaan vain väheni, ja lopulta päädyin jättämään pois koska kroppa vieraantui (yksityiskohtiin menemättä :D). Kalaa tulee syötyä 1-4 kertaa kuukaudessa, mutta aika suuri osa ”maitoja” myöten ruokavaliosta on vegaanista. Juustoa tosin menee, mutta menköön. Jos sopiva korvike tulee, kenties luovun joskus tai ainakin vähennän. Ruokavaliosta ylipäänsä, suosin ns. idioottivarmoja vaihtoehtoja, kuten paistoksia, kastikkeita yms. Seuraavaksi tuleekin helppo ja puoli-ilmainen klassikko: vegaaninen hernekeitto, siis ei mikään purkkiversio 🙂

    1. Heh, syön itse siis myös kalaa, joten ihan täysi-vegeksi en ainakaan vielä ole ryhtymässä 🙂 Ja tuo on täysin totta, että kroppa tosiaan hiljalleen vieraantuu lihasta, jonka vuoksi siihen on enää vaikea palata!

  6. Olen leikitellyt kasvisruoka-ajatuksella jo useamman vuoden, ja aina itse tehdessäni ruokaa pyrin tekemään kasvisvaihtoehtoja. Ongelmana onkin aviomiehen ja lähipiirin tekemät ruuat, joilla elän valtaosan ajasta. En oikein pidä paasaamisesta, enkä koe, että mun on asiallista mennä esimerkiksi vanhempiani painostamaan lihan käytön suhteen. Siksi yritänkin aina ehdottaa kanaruokia ja kasvislisukkeita, pikku hiljaa kohti oikeaa suuntaa!

    1. Ymmärrän!! Olen kuullut samanlaisia tarinoita ja usein juuri tuolla kasvisten lisäämisellä on pikkuhiljaa edetty 🙂 Tsemppiä ja hyvä startti sinulla!

  7. Mielenkiintoinen postaus, kiitos siitä! Itse lopetin punaisen lihan ja kalan syönnin reilu pari vuotta sitten, kun tuntui etten menetä mitään niiden pois jättämisellä. Syyt oli puhtaasti ekologiset. Pikkuhiljaa jäi ensin kanamunat ja sitten maitotuotteet minimiin. Viime syksynä siirryin vegaaniksi ja oli elämäni paras päätös.

    Usein puhe keskitetään lihatuotannon epäkohtiin, mutta suosittelen tutustumaan (ellet siis ole jo tutustunut) maitotuotantoon. Varsinkin meillä Suomessa on yleinen ajatusmaailma, että maitolehmät elävät parempaa elämää kuin lihalehmät vaikka todellisuudessa maidontuotanto on moninverroin rumempaa ja julmempaa. Jos yhtään kiinnostaa, kannattaa katsoa dokumentti nimeltä Dominion (katsottavissa ilmaiseksi netistä). Ei ole kivaa katsottavaa, mutta se löi niinsanotusti viimeisen naulan arkkuun omalla kohdallani, että tajusin vegaanisen elämäntavan olevan ainoa oikea tapa elää.

    Kuitenkin on hienoa, että teet jo paljon ja tiedostat eläinperäisen ruoan vaikutukset ympäristöön. Ihanaa ja aurinkoista kevättä sinulle! 🙂

    1. Hei kiitos kommentistasi ja dokkari-vinkistä! Olen juurikin alkanut perehtyä enemmän myös maitoteollisuuteen ja siitä syystä karsinyt maitotuotteita :/ Jos ostan maitotuotteita, pyrin nykyään aina valitsemaan vapaan lehmän vaihtoehdon, mutta toivottavasti jatkossa siirtyisi kokonaan kasvipohjaisiin tuotteisiin! Ihanaa kevättä sinulle myös <3

  8. Olen vàhentànyt lihansyòntià ensinnàkin syòpàriskin takia (suvussa paksunsuolen syòpàà) ja nyt tottakai myòs ilmastonmuutoksen takia. Maaliskuu mentiin kokonaan tàysin ilman lihaa, halusin kokeilla kuukauden verran, ettà lòytyisikò uusia kivoja kasvisruokareseptejà vanhojen lisàksi ja lòytyihàn niità. Normaalisti syòn lihaa noin kerran kahdessa viikossa, ettà ei nyt kovin suurta sen kulutus ole muutenkaan. On onni ja onnettomuus asua Italiassa; onni siksi ettà tààllà on loputtomat kasvis-ja hedelmà tarjonnat ja ne ovat supermaukkaita ei tarvitse kummemmin maustaa maun saamiseksi. Sensijaan lihan korvikkeita on vielà hyvin vàhàn, oikeastaan vaan soijaa lòytyy. Suomalaisten pitàisi nyt saada tuo business tànne ulkomaille, koska tarjontaa ei todellakaan vielà ole. Maitoa tai jugurttia ei olla kàytetty enàà noin neljààn vuoteen sen tuoman aamu-limaisuuden vuoksi, kokeilemalla huomasimme mieheni kanssa voivamme paremmin ilman. Juustoa vielà syòmme ja paljon kalaa. Kerran viikossa vàhintààn pidàmme vegaanipàivàn. On totta tuo mità sanoit, ettà ulkomailla on vàhemmàn vaihtoehtoja. Asia on muutenkin vàhemmàn tapetilla. Isommat maat, paljon asukkaita, monta mediaa, monta uutiskanavaa, se tieto vàhàn hàviàà tuonne uutisviidakkoon.

    1. Kasvisruokareseptit ovat kyllä nykyään ihan parasta! Ja olen ihan samaa mieltä, että nyt olisi ehdottomasti hyvä sauma suomalaisilla viedä esimerkiksi kauraproteiinibisnestä maailmalle!! 🙂

Vastaa käyttäjälle iida Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.