Sain viime viikolla lukijatoiveen kirjoittaa kevään pääsykokeisiin valmistautumisesta. Itseasiassa aihe pyöri mielessäni jo aikaisemmin, mutta olin yllättäen jotenkin unohtanut koko homman aivan totaalisesti. Alkuun myös pieni disclaimer siitä, etten varmastikaan ole lukemisen suhteen mikään malliesimerkki, mutta minulla on itselleni tietynlainen tapa lukea ja oppia, jota olen noudattanut esimerkiksi aikanaan yo-kirjoituksiin lukiessa ja nuoruuden pääsykoehauissa. Tänä vuonna kylläkin yritin panostaa hommaan huomattavasti enemmän kuin niihin nuoruuden luku-urakoihin. En itseasiassa muista kunnolla paljonko luin esimerkiksi yo-kirjoituksiin, mutta muistan lukeneeni kuitenkin melko hyvin. Kirjoitukset kylläkin menivät osittain penkin alle sen vuoksi, että olin juuri kevään kirjoitusten aikana järkyssä influenssassa ja vanhemmat kantoivat kotiin ruokaa, koska olin niin huonossa kunnossa, etten edes ruokaostoksille päässyt. Meinasin tämän vuoksi jopa joutua jättämään koko kirjoitukset väliin, mutta luokanvalvojani kirjaimellisesti pakotti minut paikalle ja ehkä ihan hyvä niin. Pari arvosanaa, kuten C äikästä ja M enkusta ovat kuitenkin tästä syystä jääneet harmittamaan. Ja tietty se, etten tuolloin nuorempana hoksannut lähteä niitä uusimaan. No mutta, sitten niihin pääsykoejuttuihin!
Hain tänä keväänä tosiaan useampaan ohjelmaan. Maantiede oli ykkösenä ja valintakoemateriaali oli selvillä siihen jo tuolloin maaliskuun alussa kun ensimmäisen kerran mietin, että hakisinko. Tuumailin asiaa hetken, tutkin muita hakuvaihtoehtoja ennen yhteishaun alkua ja pistinkin hakupaperit eteenpäin heti haun alkaessa. Olin muistaakseni tässä vaiheessa jo aloittanut maantieteen lukemisen Uudessa-Seelannissa. Valintakoemateriaalina oli lukion maantiede 1-4, eli neljä oppikirjaa. Ostin nämä verkkomuotoisena, jolloin oli mahdollista kuunnella kappaleet myös ääniversiona puhelimella. Aloitin luku-urakan niin, että kuuntelin kappaleet ensin läpi (käsitöitä tehden :D), jotta saisin tuntumaa aiheeseen. Näin kävin läpi kaikki neljä kirjaa, kunnes toisella lukukierroksella aloitin varsinaisen lukemisen tietokoneen ruudulta. (Itselläni ei kuuntelutekniikka ole opiskelussa kovin tehokasta vs. lukeminen!)
Kuuntelukerta oli tavallaan kevyempi perhehtyminen aineistoihin, toisella kierroksella lähdin käymään perusteellisemmin läpi kokonaisuuksia, jotka olivat kyllä osittaina aika pimennossa näin vuosien jälkeen. Käytin aikaa siihen, että opettelin suuria kokonaisuuksia, kuten vaikkapa ilmastojärjestelmää, planetaarisia tuulia, kääntöpiirejä ja merivirtoja, jotka kaikki kytkeytyvät yhteen. Kävin läpi pari aiempien vuosien pääsykoetta, josta sai hyvin osviittaa lukemiseen. Esimerkiksi käsitteiden avaamiseen, sekä siihen että kannattaisi kiinnittää erityistä huomiota myös yksittäisiin käsitteisiin ja organisaatioihin (esim. FAO, laadullinen nälkä, albedo jne..). Kertasin myös jokaisen kirjan lopussa karttoja, nimesin esim. kääntöpiirit, niitä ympäröivät kuivat alueet, ilmastovyöhykkeitä, pituus- ja leveyspiirit yms.
Kuuntelukierroksen jälkeen luin kirjat läpi muistaakseni kolmesti-neljästi, viimeisellä lukukierroksella tein myös käsin muistiinpanot jokaisesta kappaleesta kirja kerrallaan, johon kului useampi viikko. Muistiinpanojen tekeminen on ainakin itselleni hyvä tapa oppia ja huomasin tämän esimerkiksi jo lukion mantsan ja bilsan kursseilla, joilla sain hyviä numeroita ehkä osittain juuri siksi, että lukiomme opettajat tekivät tunneilla todella hyvät muistiinpanot, joiden kautta asiat käytiin läpi omiin vihkoihin (tai sitten aineet vain tuntuivat noin muuten kiinnostavilta :D). Näistä oli myös apua kirjoituksissa! Jokatapauksessa, muistiinpanoprojektin jälkeen luin kaikki neljä kirjaa vielä ajatuksella läpi (ja yksi niistä oli aivan kuolettavan tylsä, tiesin jo tuossa vaiheessa, että geoinformatiikka on ala, johon en ainakaan suuntautuisi, vaikka maantieteilijän tietysti täytyy hallita paikkatieto-osaaminen). Päivää ennen pääsykoetta pläräsin pari kirjaa vielä silmämääräisesti läpi, luin kaikki muistiinpanot ja tein saman vielä pääsykokeen aamuna.
Viimeinen kuukausi ennen ensimmäistä pääsykoetta (toukokuu) oli kuitenkin melko intensiivinen siitä syystä, että luin samalla myös muihin pääsykokeisiin, joiden ennakkomateriaalit julkaistiin vapun tiennoilla. Tämä taas vaati omanlaistaan organisointia. Lisäksi olimme tuolloin koko perhe täällä kotona päivät, joten keskittyminen lukemiseen oli ajoittain todella hankalaa. Perheellinen kun ei vain pysty käyttämään luku-urakkaan samanlaisia resursseja, kuin mihin olisin parikymppisenä kyennyt. Jossain vaiheessa mietin jo, että olisin vuokrannut airbnb:n, jotta voisin rauhassa lukea muutaman päivän aamusta iltaan. Lukeminen ja opiskelu vaatikin siis tietynlaista aikatauluttamista. Tein joka viikolle suunnitelman ja tavoitteet lukemisten suhteen.
Esimerkiksi:
Toukokuun ensimmäinen viikko: Aineisto a ja b ensimmäisen kerran läpi. Muistiinpanot valmiiksi maantiede 2, jne.
Toukokuun toinen viikko: Aineisto c läpi ensimmäisen kerran, a toisen kerran. Maantiede 3 muistiinpanot valmiiksi.
Tämän pohjalta tein aina ns. päiväkohtaisen suunnitelman. Pyrin lukemaan päivittäin noin 4-8h, aina vähintään pari tuntia kerrallaan yhtä aihetta. Heräsin aikaisin aamulla ennen muuta perhettä lukemaan, jotta saisin paremmin keskittymisrauhaa ja jos mies lähti lapsen kanssa ulos, käytin kaiken sen ajan lukemiseen. Yleensä luin päivässä max. kahta eri ainetta. Toukokuu olikin äärimmäisen rankka lukemisen kanssa, enkä kyllä enää lähtisi näin moninaiseen hakurumbaan uudelleen! Usein totesin illalla, etten jaksaisi lukea enää yhtä ainutta sivua. Enkä suosittele muutenkaan, varsinkaan jos ohessa tekee töitä tai on kotona lapsen kanssa. Tästä syystä oli blogissakin tosiaan melko hiljaiseloa.
Jälkeenpäin ajatellen olisi ideaalitilanne ollut valita 2 hakukohdetta, joihin hakee sata lasissa, mutta sitten taas en halunnut ottaa riskiä siitä, että jään ilman opiskelupaikkaa (koska olin jo ehtinyt asennoitua siihen, että nythän en anna periksi :D), joten pänttäsin näitä kaikkia. Varsinkin kun tiesin, että moni hakemistani kohteista oli tänä vuonna todella kilpailtuja, hakijoita paljon ja mahdollisuudet ei-ensikertalaisena todella pienet. Kevään valintakoemuutosten jälkeen vielä normaaliakin huonommat, koska valintakokeen kautta otettiin hakemiini ohjelmiin vain noin 5-15 opiskelijaa, joista valtaosa ensikertalaisia. Tässä vaiheessa koin kyllä melkoista motivaation puutetta ja mietin parikin kertaa, että antaisiko nyt vaan mantsan suhteen periksi. En kuitenkaan kaiken lukemisen jälkeen enää halunnut antaa periksi, vaikka vielä maaliskuussa olin positiivisin mielin ja toiveikas sen suhteen, että pääsisin ekaan vaihtoehtoon sisään.
Tiesin jo hakuvaiheessa, että mahdollisuudet ovat ehdottomasti parhaimmat maataloustieteisiin ja pidin sisäänpääsyä sinne suhteellisen varmana. Niinpä panostin loppuvaiheessa luku-urakassa varmuuden vuoksi siihen vähän enemmän. Maantieteen lisäksi hain siis maataloustieteitä, metsätieteitä ja ympäristö- ja elintarviketaloutta, joka näistä loppupeleistä kiinnosti jostain syystä vähiten. Sinänsä onni oli omalla kohdallani se, että nämä kaikki aiheet kietoutuivat jossain määrin yhteen, jolloin lukeminen oli melko yhtenäistä. Taisin lukea materiaalit läpi näihin muihin 4 kertaa läpi, enempään en yksinkertaisesti olisi kyennyt, enkä myöskään ehtinyt tehdä näistä kunnollisia muistiinpanoja.
Kaikki valintakokeet olivat pelkkiä monivalintoja, joissa vääristä vastauksista sateli miinuspisteitä. Monivalintakyssärit olivat todella spesifejä ja nippelitietoa mittaavia, joihin löytyi vastaus yleensä jostain yksittäisestä lauseesta aineistosta. Maataloustieteen ja YET:n kokeissa sai käyttää hyödyksi ennakkomateriaaleja, joka oli mielestäni reilu käytäntö jos vertaa vaikka nyt siihen maantieteen luntti-caseen, joka olisi ollut aivan eri juttu, jos ennakkomateriaali olisi sallittu kaikille ja vastauksissa olisi ollut tiukka aikaraja (kuten näissä viimeisissä valintakokeissa siis oli), maantieteessä ei siis ollut ollekaan, joka oli aivan käsittämätöntä. Sait koko kokeen ajan (muistaakseni 1,5-2h) palata eestaas kysymyksiin niin monesti kuin halusit ja muuttaa vastauksiasi. Tämä kyllä suututtaa edelleen! Sen puoleen olivat nuo maatalous-metsätieteellisen valintakokeet todella hyvin järjestettyjä! Lisäksi koen itse, että menestyn paremmin essee-muotoisissa kysymyksissä, joissa on mahdollista avata laajemmin termejä ja asiakokonaisuuksia. Ja tätähän ei tänä keväänä voinut tehdä kun pisteet määrittyivät sen perusteella, että tiesitkö vektori- ja rasteriaineiston eron – jonka siis pystyit helposti googlettamaan…
Vaikka ennakkomateriaalin salliminen ehkä kuulostaakin oudolta ja siltä, että pisteiden saaminen sitä kautta on todella helppoa, ei se kuitenkaan aivan niin ole. Vastauksissa on tietty aika ja ehtiäksesi etsiä vastauksen kysymykseen, tulee materiaaliin olla todella perehtynyt, jotta sen osaa ja ehtii ajoissa etsiä. Tiesin vastanneeni oikein valtaosaan YET:n kysymyksistä, monessa osioissa jäi aikaa vielä tuplavarmistukseen ja koe meni mielestäni todella hyvin. Olin varma, että pääsisin jatkoon (samoin metsiksen kanssa), mutta silti en päässyt kummassakaan seuraavaan vaiheeseen. Kuulin, että sisäänpääsyraja on ollut näissä äärimmäisen tiukka ja pitääkin muuten mielenkiinnosta laittaa omat pistetulokset tilaukseen. Maataloustieteiden kokeen taas odotin olevan suht. helppo, mutta loppupeleissä se olin kaikista vaikein ja jätin vastaamatta useaan matikka-fysikka-kyssäriin, koska aika meinasi loppua jo muihin kysymyksiin vastatessa. Aikaraja oli siis todella tiukka ja meinasin jo alkaa panikoida kesken kokeen 😀
Jälkeenpäin ajattelin, että mönkään meni. Ne vastaukset, joihin vastasin, olivat kuitenkin ilmeisesti menneet oikein, koska pääsin jatkoon ja lopulta opiskelupaikankin. Toisesta vaiheesta olikin sitten noin 50% mahdollisuus saada paikka. Valintakokeen toinen vaihe oli videointi, jossa nauhoitettiin tietokoneen kautta videovastaus useaan kysymyskokonaisuuteen, joista jokaiseen oli aikaa muutama minuutti. En muista kysymyksiä enää tarkkaan, mutta yksi liittyi geenivarojen säilyttämiseen, toinen pölyttäjien tarjoamiin ekosysteemipalveluihin, sekä biopolttoaineiden tuotantoon ja palkokasvien symbioottiseen typensidontaan. Mielestäni oli toinen vaihe huomattavasti helpompi kuin ensimmäinen! Olenkin pohtinut, että maataloustieteiden valintakoe on varmasti tarkoituksella laadittu melko haastavaksi, koska on haluttu testata hakijoiden todellinen motiivi ja perehtyneisyys aineistoon. Ainakin aikaisempina vuosina on sisäänpääsy ollut melko helppoa ja ehkäpä moni on hakenutkin helpon paikan ja sisäänpääsyn toivossa, vaikkei ala kiinnostaisikaan.
Noin yleisesti toimivat seuraavat seikat lukiessa ainakin itselläni:
Ymmärrä mitä luet. Vaikkapa metsätieteisiin lukiessa tutkin googlen kuvahaulla eri metsätyyppejä, hakkuumenetelmiä, maanmuokkausta yms, koska halusin visualisoida miltä tietyt asiat näyttävät. Tällöin muistan itse asiat paremmin kun osaan yhdistää ne vaikkapa joihinkin jo olemassa oleviin mielikuviin tai muistoihin. Tämä voi olla tietty joku täysin itsestäänselvyyskin neuvona 😀
Olen itse visuaalinen oppija. Eli opin tehokkaimmin lukemalla, näkemällä kuvia (jotka yhdistän sitten tekstiin ja kokonaisuuksiin), kirjoittamalla muistiinpanoja ja piirtämällä kuvia tai kaavioita. Piirsin itselleni muistiinpanoihin kaikki El Ninosta tulivuorityyppeihin.
Tee selkeät tavoitteet lukemisen suhteen. Näin pysyt hyvässä lykyssä siinä lukutahdissa johon pyrit. Mieti kuinka paljon sinun täytyy lukea päivittäin ja montako lukuvapaata voit pitää viikossa, ettei tahti kärsi.
Käy läpi vanhoja valintakokeita ja tutki hakijatilastoja. Näin saat hieman osviittaa valintakokeen sisällöstä (tosin tästä ei nyt kohdallani kamalasti ollut nyt iloa :D) ja siitä, kuinka paljon kohteeseen yleensä on hakenut, otettu sisään ja millä pisteillä. Loppukeväästä julkaistaan usein (ainakin HY:llä) kevään yhteishaun hakijatilasto, joka antaa osviittaa kyseisen kevään hakijamääristä aloittain.
+ Itse myös katsoin joitain alaan liittyviä dokumentteja ja luin päivittäin Hesarin + yleisönosaston, jossa on monesti näitä aiheita sivuavia kirjoituksia.
Nyt jälkeenpäin jäi kieltämättä hieman kaivelemaan maantieteen ainereaalivalinnan kohtalo, josta siis jaksoin IG:ssä päivitellä tilannetta. Sain siis ainereaalijonossa pistemäärän, joka olisi riittänyt sisäänpääsyyn, mutta uskokaa tai älkää, tismalleen samalla pistemäärällä oli jonossa 80 muuta hakijaa. Eli jos pisteytykseni tuossa valintajonossa olisi ollut vain 0,1 pistettä enemmän, olisin saanut sitä kautta opiskelupaikan. Samalla pistetuloksella jonottavat siis järjestettiin varasijoille ensisijaisesti matematiikan ja äidinkielen yo-arvosanojen perusteella. Noh, koska en ollut kirjoittanut matikkaa ollenkaan ja äidinkielen arvosanani oli tuo ylempänä harmittelemani C, ei ollut mitään mahdollisuutta saada paikkaa, vaikka pisteytys siihen olisikin riittänyt. Tästä huolimatta olen todella iloinen saamastani paikasta ja olisin yleisesti ollut maantieteen lisäksi todella iloinen joko metsätieteiden tai maataloustieteiden paikasta, jotka molemmat mahdollistavat suuntautumisen juuri ympäristötiede-painotteisesti, joka itseäni kiinnostaa. 
Kuvituksena talven NZ-reissun kuvamatskua 🙂
Saa jakaa kommentteihin omia vinkkejä, valintakoetärppejä tai muita ajatuksia, jospa niistä olisi iloa tuleville opiskelemaan hakijoille. Olisi myös kiinnostavaa kuulla muiden hakuprosesseista! 👩💻
