Julkaistu

Huhtikuun parhaita juttuja

Huhtikuu on ollut ainakin omassa mielessäni aina semmoinen talven ja kevään jakava kuukausi, jolloin ryhdytään odottamaan kesää, aloitellaan ehkä juoksulenkkejä tauon jälkeen (jota esim tänä talvena ei edes tullut :D) ja grillaillaan ensimmäisiä kertoja. Tai näin ainakin meillä. Ainiin ja huhtikuu on usein myös aurinkokauden korkkausta, jolloin hengailen ensimmäistä kertaa bikineissä terdellä, jos siis käy hyvä tuuri kelien suhteen. Olen perinteisesti ollut huhtikuussa aina reissussa, viime vuonna Balilla ja sitä edellisenä vuonna Malediiveillä. Tänä vuonna vietetään kevät hyvillä mielin kotona, vaikka ehkä ajatuksen tasolla ennen tätä kaikkea pienestä kotimaan tai pohjoismaisesta kevätreissusta haaveilinkin. Näin on kuitenkin varsin hyvä ja havahduin jotenkin vasta tällä viikolla faktaan siitä, että huhtikuu on jo puolivälissä ja parin viikon päästä on vappu!

Sillä välin listailin kuitenkin muutamia huhtikuun ja kevään kynnyksen parhaita juttuja, ehkäpä joku teistäkin yhtyy näihin?

 

Hyvä ruoka ja leipominen. Parsakausi on yksi kevään parhauksista! Grillasimme viime viikolla ensimmäistä kertaa ja Tommi kokkasi meille parasta ruokaa sitten kotiinpaluun: Grillattua lohta ja parsaa kotitekoisen bearnaisekastikkeen kera. Bearnaise on ehdottomasti kastike-suosikkini ja voisin syödä sitä about kaiken kanssa, haha. Nämä muutama viikko kotiinpaluun jälkeen ovat muutenkin hujahtaneet suosikkiruokia, kuten lohikeittoa, pastaa ja kotitekoisia lohkoperunoita (namiii) syödessä. Olen tässä kuussa myös leiponut ennätyspaljon: Korvapuusteja, siemensämpylöitä ja kotitekoista pizzaa. Juuri parhaillaan mietinkin, että mihin seuraavaksi käyttäisin jääkaapissa kököttävän hiivan 😀 Mustikkapiirakkaakin tekisi hurjasti mieli!

Käsityöt. Koska vietämme tällä hetkellä aikaa pääasiassa kotona, olen tehnyt myös ennätyspaljon käsityöjuttuja. Välillä on ihana kyhätä niitä helppoja ”aivot narikkaan”-töitä, mutta nyt olen pyrkinyt myös opettelemaan hieman haastavaampia töitä ja uusia juttuja, kuten villapaidan raglan-kavennuksia 😀 Olen myös intoutunut eri (tietysti mahdollisimman yksinkertaisten ja päästä keksittyjen) raita-kuvioiden suhteen ja pyrkinyt ensisijaisesti keksimään juttuja, joita voisin tehdä kotona löytyvistä jämälankakeristä. Seuraavia haaveprojekteja on neuloa ensimmäinen villatakki ikinä ja testata raglan-villapaitaa myös aikuisten koossa! Viikonloppuna muuten luvassa taas käsityöohjetta ✨

Sarjamaratonit ja hömppää telkkarista. Ennen reissua saimme katsottua kaikki jaksot Sorjosesta ja Rahapajan ensimmäiset kaksi kautta. Nyt kotiin palattuamme jatkettiin Rahapajan seuraavalla kaudella, jota ennen oli tietysti aivan pakko katsoa Tiger King, jota kirjaimellisesti oli aina pakko katsoa useampi jakso putkeen vain siksi, että oli kerta toisensa jälkeen yhtä äimän käkenä siitä, että mitä hittoa just tapahtui ja voiko tämä kaikki muka oikeasti olla totta (tai yleisesti koko homma siitä, että noin monet ihmiset Jenkeissä haluavat tiikereitä ja muita suuria kissaeläimiä lemmikeiksi, tosiaankin sairasta, että moinen edes on laillista :D). Ensin nauratti, mutta sitten tulin lähinnä surulliseksi.

En olisi halunnut myöntää, mutta kaiken tämän ohella olen katsonut Ex on the beach Suomea ja todennut suunnilleen joka jakson kohdalla, että miksi hemmetissä edes katson tätä, haha. Tähän vielä dokkarivinkki Yle Areenasta: Silicon Valley, Baby! Dokumentti kertoo suomalaisesta startup-yrittäjästä, joka lähtee tyttöystävänsä kanssa Piilaaksoon kehittämään yritystään. Itseäni kiehtoo suuresti Piilaakson startup-kulttuuri ja oikeastaan juuri siitä syystä, kuinka kreisiä se on. Tuo dokumentti oikeastaan kiteyttää kaiken nuorten startup-yrittäjien elämästä ja siitä, ettei Piilaaksossa oikeasti millään muulla ole väliä kuin sillä, kuinka paljon tunteja vuorokaudesta omistat työnteolle vain toivoaksesi, että vaivannäkö (ehkä) joskus kantaa hedelmää. Kreisiä!

Päivittäiset tunnin mittaiset kävely- ja juoksulenkit ovat olleet rutiinina reissun jälkeen, ettei nyt menisi aivan sohvalla löhöämiseksi tämä kotoilu. Olemme retkeilleet kävellen metsään myös koko perhe ja tehty Tommin kanssa jonkin sortin kuntopiiriä metsässä puun rungoilla kuntosalin puutteessa 😀 Kuinka ikävä voikaan olla muita liikuntamuotoja juuri silloin kun niihin ei ole mahdollisuutta? Olen haikaillut erityisesti kuntosalin ja uimahallin perään, vaikkei tässä lenkkeilyssäkään tietty mitään vikaa ole. Pitäisi ottaa jonkin sortin rutiini kotijumpasta ja kevyestä lihaskunnosta, toistaiseksi olen yksinkertaisesti ollut liian laiska siihen!

Sen sijaan, jutut jotka eivät ole huhtikuussa ehkä olleet niitä lemppareitani ovat järkky siitepölyallergia, ajoittainen jumitus ja saamattomuus kotona hengaillessa, sekä lähes päivittäinen sotku. Ehkäpä näistä nyt tämän kerran selvitään. Vastaavanlaista mahdollisuutta kotihengailuun kun ei välttämättä tule enää koskaan! 🙂

 

Mitkä ovat olleet teillä huhtikuun parhaita juttuja? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Enemmän tai vähemmän hulluja haaveita – juttuja bucket listillä juuri nyt

Olen aikaisemmin kirjoittanut paljon unelmistani ja siitä, kuinka pyrin parhaani mukaan tavoittelemaan elämässä juuri niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä ja joista haaveilen. Vaikka tulevaisuuden suunnittelu ja unelmointi ehkä tuntuvat tässä maailman tilanteessa oudolta tai jopa mahdottomalta, haluan ainakin itse yrittää orientoida mieltäni ”aikaan poikkeustilan jälkeen” sen sijaan, että antaisin aivan ylitsepääsemättömälle ahdistukselle valtaa, vaikka se jossain määrin alkaa olla jo joku perusolettamus näiden kuluneiden viikkojen jälkeen. Ainakin omalla kohdalla luovat pienet tavoitteet tai haaveet tulevasta myös toivoa siitä, mitä ehkä tapahtuu ”sitten joskus” 🙂 Jossei muuta, niin on ainakin viettänyt aikaa tuumaillen ehkä jopa hieman hulluja juttuja, joita joskus kenties haluaisi toteuttaa.

Ette varmasti ole välttyneet Tyynenmeren saarhyppely ja island life-haaveiltani, viime syksynä mainitsin myös lapsuuden haaveestani kirjoittaa joskus kirja. Listasin tähän postaukseen pieniä ja suuria, lyhyen sekä pitkän aikavälin haaveita, joita minulla on. Oikeastaan oli tarkoitus julkaista postaus jo helmikuussa ennen tätä kaikkea härdelliä, kunnes tämä sitten taas perinteisesti jäi jumittelemaan jonnekin tuonne luonnosten sekamelskaan. Tänään listasin siis muutamia suuria tai pieniä bucket list-juttuja tulevaan.

Haluaisin tehdä vapaaehtoistyötä jossain päin maailmaa. Tämä on ollut mielessäni jo pidemmän aikaa ja olenkin yrittänyt pohtia, että minkälainen vapaaehtoistyö voisi olla minua varten. Kriisialueelle toki auttamisen puolesta haluaisin, mutta toisaalta pelkään, että se olisi liian rankka kokemus, varsinkin kun ei ole minkään sortin kokemusta hoito- tai auttamistyöstä, edes kriisialueiden ulkopuolella. Viime vuoden lopulla bongasinkin aivan sattumalta erään luontoaiheisen apujärjestön, joka ajaa asiaa, joka itseäni ehdottomasti kiinnostaa eniten: Korallien hoitaminen ja pelastaminen! Meinasin jo heti ilmoittautua vapaaehtoiseksi 😀 Olen jo aikaisemmin miettinyt vuosia, että haluaisin auttaa mm. luonnonrantojen puhtaanapidossa merivirtojen tuomien muovijätteiden siivoamisessa. Ajatus siitä, että avustani olisi jotain hyötyä tai hyvä tarkoitus, on jotenkin ihana, heh. Ja ellen olisi perheellinen, olisin kyllä jo ajat sitten pakannut kamani ja heittäytynyt saarielämään!

Ps. Vaikka usein ajattelen, ettei saisi elämässä harmitella niitä asioita, joita on jättänyt tekemättä tai tehnyt, mutta erästä asiaa olen harmitellut jo vuosia. Nimittäin sitä, etten hakenut lukion jälkeen lukemaan maantiedettä! Aine oli lukiossa suosikkini ja kirjoitin siitä E:n, joten mantsan opiskelut olisivat olleet jotenkin luonnollinen jatkumo varsinkin kun olen oikeasti todellinen maantiedenörtti 😀

Toivoisin eniten sitä, että saisin käyttööni kokonaisen kuukauden, jonka aikana saisin tehdä aivan mitä haluan ja mennä mihin tahansa haluan. Muutama viikko ilman yhtäkään palaveria, deadlinea, arjen päivittäistä suorittamista ja turhaa stressiä. Saisiko tämmöisen edes kerran kymmenessä vuodessa? Olen jo pitkään unelmoinut siitä, että kerrankin olisi edessä tilanne, jolloin olisi mahdollisuus tehdä jotain kirjaimellisesti extempore ilman viikkojen tai kuukausien suunnittelua. Perheellisenähän tämä on vielä aivan mahdoton yhtälö. Mutta oikeasti, te joille tämä on mahdollista, olette niin onnekkaita. Itseasiassa olen jo liian pitkään toivonut, että jostain ilmaantuisi edes yksi kokonainen viikko ilman mitään buukkauksia, että voisi tehdä jotain radikaalia ja lähteä vaikka viikoksi Lappiin ihmettelemään. Edit: Nyt koronan aikanahan tämä konkretisoituu puoliksi. Ainoa vaan, ettei oikein voi lähteä mihinkään 😀

Jos joskus muuttaisimme ulkomaille, haluaisin pistää pystyyn jonkinlaisen Bed & Breakfast-majoituksen. En ole koskaan aikaisemmin oikeastaan haaveillut minkään sortin majoitustoiminnasta, mutta vasta tässä lähivuosina alkanut tuumailla, että idea voisi oikeastaan olla aika kiva! Majoituksen oheen voisi kehitellä jotain kivaa toimintaa, kuten järjestää vaikkapa surffireissuja ja kyhätä ohessa käsitöitä, heh.

Yksi unelmistani on joskus asua niin, että pääsisin omalta pihalta suoraan metsään. (Okei tai rannalle!!) Ja siis kunnon metsään, enkä pienelle metsäpläntille, jonka vierestä kulkee motari. Monelle pienemmissä kaupungeissa asuville suomalaisille tämä on varmasti todellisuutta ja täysin normaali juttu, mutta pitkään Helsingissä asuneena on jotenkin täysin vieraantunut moisesta käsitteestä, vaikka tietysti täältäkin löytyy luontoa. Olen itsekin asunut nuorempana lähellä metsää Jyväskylässä, mutten kuitenkaan niin ”metsässä”, että sinne ihan lähtisi retkeilemään tai olisi täysin erossa liikenteen melusta. Ehkä tähän liittymätön toinen asumiseen liittyvä seikka on, että haluaisin joskus oman oikean työhuoneen, enkä pelkkää työnurkkausta, jonka voisin sitten sisustaa omanlaisekseni.

Yksi bonus-unelma olisi joskus kokeilla, miltä tuntuu elää ns. omavaraisena  (eli siis aka ”haaksirikkoutuneena” :D) pienellä saarella Tyynellämerellä. Voisin ainakin kuvitella, että tämmöisiä kreisejä elämys-retreateja ehkä järjestettäisiin jossain maksusta! Olisi aika siisti kokemus kokeilla jonkun johdolla selviytymistaitoja vaikka viikon (tai edes viikonlopun) ajan, haha. Kuulostaako oudolta? 😀

 

Mitä lyhyen ja pitkän aikavälin haaveita teillä on? 🌴

 

Entä mitä tekisitte jos saisitte kuukauden (tai edes viikon) käytettäväksi miten haluatte?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Herkkumaratonia ja kotihengailua

Hello! Kuinkas teillä on sujunut pääsiäinen? Me olemme viettäneet pääsiäistä (luonnollisesti) kotona perheen kesken, käyty ulkoilemassa ja otettu vain rennosti – mitäs muuta tässä tilanteessa nyt voisikaan. Ainiin, paitsi syödä järkkyjä määriä suklaata ja muita herkkuja, haha. Pitää tänään aloittaa jonkin sortin karkkilakko, parin karanteeniviikon aikana kun tuntui muutenkin, että nälkä on aivan jatkuvasti.  Apua, onkohan tämä joku yleinen ilmiö tässä koronahärdellin keskellä? Onneksi on tullut lenkkeiltyäkin, ettei ole mennyt aivan kotona makoiluksi ja herkkujen syömiseksi, siihen voisi nimittäin nopeasti tottua, heh.

Meiltä loppui muutama päivä sitten reissun jälkeinen karanteeni ja näyttää siltä, ettei onneksi saatu mitään koronapöpöjä lentomatkoilta tai kentiltä pienestä panikoinnista huolimatta. Huhhei! Jonkin sortin self-isolation jatkuu edelleen reissukaranteenista huolimatta, ihan kamalasti kun ei tällä hetkellä huvita lähteä käymään missään, mikä ei ole aivan välttämätöntä. Mitä nyt lenkkipolulla ja miehen kanssa vuorotellen lähikaupassa. Enpä nyt edes saa päähäni mitään hoidettavia asioita, jotka olisivat tässä hetkessä niin akuutteja ja ei-hoidettavissa netissä, joiden tiimoilta pitäisi edes lähteä mihinkään. Ainiin, paitsi polkupyöräkaupoille on kyllä päästävä lähiviikkoina! Jahkailin koko viime kesän pyörän ostamisen kanssa, kunnes en sitten saanut sitä lopulta ollenkaan hommattua ja loppukesästä harmitti. Nyt kun aikomuksena on vältellä julkisia kulkuneuvoja ainakin kesään asti, olisi joku kulkupeli tietysti ihan kätevä olla.

Mielessäni oli ottaa myös muita kuvia meidän pääsiäisestä, mutta totesin jo ennen viikonloppua, että koti oli taas mennyt niin järkyttävään sotkuun ja sekasortoon, ettei olisi enää paljoa kuvia otettu 😀

Ja tästä tulikin mieleeni, että olen ollut esimerkiksi juuri lenkkipolulla tai lähikaupassa hieman ihmeissäni siitä, etteivät ihmiset tunnu aivan kamalasti kantavan huolta turvaväleistä. Ohittamassa oltaisiin melkein hipaisuetäisyydeltä ja tuntuu, että erityisesti lenkkipolulla on tullut vastaan tapauksia kun porukka on lähinnä ärsyyntyneenä siitä kun joudutaan pyytämään lapsia vähän väistämään tai tieltä sivuun, että pääsisi ohi. Huoh. Tuntuisi asian olevan juuri nyt aivan kaikkien etu, mutta selvästi tilanne ei edelleenkään saa läheskään kaikilta kamalasti ymmärrystä. Olen ehkä juuri se jonkun mielestä ärsyttävä nipottaja, joka kiertää kaikki ihmiset tällä hetkellä liioitellun kaukaa, mutta oikeastaan ennemmin varaudun näin päin kuin otan mitään riskejä koronasta, jonka leviämisherkkyydestä ei selvästi edelleenkään tiedetä tarpeeksi. Jos nyt vertaan jälleen kerran sinne Uuteen-Seelantiin, kävivät noin puolet ihmisistä ruoakaupassa hengityssuojaimessa ja kumihanskat kädessä jo muutama viikko sitten kun täällä niin tekee tuskin kukaan (okei, paitsi Tommi :D).

Ahdistaa tässä vaiheessa todeta, kuinka täynnä koronaa tämä(kin) postaus taas kerran on. Itseni on ainakin yllättänyt fakta siitä, kuinka kokonaisvaltaisesti tilanne oikeasti vaikuttaa kaikkeen elämässä. Ajatuksiin, toimintaan ja tulevan suunnitteluun. Lopetin vajaa viikko takaperin iltapäivälehtien lukemisen siirryttyäni Helsingin Sanomiin, vain todetakseni sen, kuinka myös sanomalehtien sisältö pyörii tällä hetkellä 99% painotuksella erinäisissä korona-aiheissa. Vaikka yrittäisi miettiä muita juttuja, ei se tällä hetkellä ole kovin helppoa. Korona-ahdistuksen keskellä olen potenut huonoa omaatuntoa blogista, kokenut haluavani pitää pientä etäisyyttä somesta nyt enemmän kuin koskaan ja jopa ensimmäistä kertaa ikinä aivan realistisesti harkinnut pistäväni kaikki somekanavat pienelle tauolle. Jos vielä reilu viikko sitten kirjoittelin hyvistä fiiliksistä ja kotona chillailun ihanuudesta, on viime viikon aikana hiipinyt kieltämättä peliin pieni shokki tulevasta. Nyt kun ei kai auta muuta kuin odotella, edetä päivä kerrallaan ja tehdä vaikkapa pirusti käsitöitä kotona, heh.

Näiden ajatusten lomassa olen kuitenkin yrittänyt pysyä positiivisena. Listailla asioita, joita haluan tehdä ”sitten joskus” kun tämä kaikki on ohi, miettiä tulevaisuuden matkakohteiden haavelistaa ja yleisesti jonkin sortin bucket list 2020-versiota (sillä listalla olisi ainakin tuon meidän megakuluneen parketin fiksaaminen, vihdoinkin :D). Ehkäpä siis saisin kasaan näistä materiaalia tänne blogiinkin!

 

Mitäs teidän pääsiäiseen? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

5 vinkkiäni sijoituspaniikkiin ja katsaus alkuvuoden sijoituksiini

Kaupallinen yhteistyö: Nordnet

Huhhei! Maaliskuu oli talouden suhteen melkoista myllerrystä. Mitä tulee osakemarkkinoihin, ovat viime viikot olleet historiallisia ja ennätyspitkän nousukauden jälkeen juuri siksi, ettei yhtä nopeaa laskua olla osakemarkkinoilla vielä tähän asti nähty. Kirjoittelin blogiin jo viime kesän puolella ajatuksiani mahdollisen taantuman ja laskusuhdanteen odottamisesta. Totuushan on, ettei mikään ole ikuista – kuten ei myöskään jatkuva nousukausi osakemarkkinoilla, vaikkakin markkinoihin voivat vaikuttaa myös varsin odottamattomat seikat, kuten nyt vaikkapa maailmanlaajuinen pandemia, joka tuskin on mennyt keneltäkään ohi. Tänään halusin kirjoittaa ajatuksiani pienestä ”sijoituspaniikista”, joka on viimeistään viime viikkoina tullut tutuksi yhä useammalle ja avata myös hieman alkuvuoden sijoitustoimiani.

Kerroinkin jossain maaliskuisessa postauksessa, että kotiutin osan rahastosijoituksiani helmikuun alkupuolella, mutta tein myös alkuvuodesta uusia pitkän aikavälin osakehankintoja, joihin en ole koskenut, enkä totisesti aiokaan. Itseasiassa olen myös näiden (tähän mennessä) pahimpien kurssinotkahdusten jälkeen tehnyt uusiakin sijoituksia. Ai miksikö? Säännöllinen säästäminen ja sijoittaminen on itseasiassa juuri tässä hetkessä itseasiassa jopa suositeltavaa. Viime aikojen tapahtumat ovat olleet myös uusi muistutus siitä, että taloutta ja osakekursseja on äärimmäisen vaikeaa tai oikeastaan aivan mahdotonta ennustaa. Kuten nyt ei yleisesti myöskään sitä, mitä maailmalla tapahtuu. Tämän on varmasti jokainen meistä huomannut tässä kuluneiden viikkojen aikana. Markkinat seuraavat poliittisia ja globaaleja tapahtumia, kuten myös maailmanlaajuisia pandemioita.

Itse olen ollut yllättävän rauhallinen tilanteen suhteen, vaikka pahimman alamäen kohdalla hieman kauhulla kursseja seurasinkin. Pyrin ajattelemaan, että tämän hetkinen tilanne on otollista aikaa tuleville tuotoille ja toki, onhan tämä vaatinut pientä epätietoisuudessa olemista, sekä ajatusta siitä, ettei tämän hetkisten sijoitusten kotiuttaminen nyt tai edes hetkeen ole ajankohtaista. Mutta! Nämä ovat oikeastaan juuri niitä hetkiä kun sijoittajien sinnikkyys ja riskinsietokyky testataan. Yksi sijoittamisen perusjutuista onkin juuri se jo kyllästymiseen saakka jauhettu fakta, että riski ja tuotto kulkevat käsi kädessä. Sijoittaminenkaan ei voi olla ikuista nousua ja tuottoja – joskus mennään hetkellisesti myös alamäkeä, jolloin pyrin itse parhaani mukaan pysymään rauhallisena, välttämään panikointia ja harkitsemattomia toimenpiteitä. Itse olen vuosien varrella opetellut suhtautumaan laskuihin enemmänkin mahdollisuutena, kuin varmana katastrofina.

Mitä harrastelijasijoittajan vinkkejä itse antaisin ”kurssipaniikkia” lievittämään?

 

Pysy rauhallisena. Hätiköidyt päätökset sijoitusten suhteen johtavat monesti varmoihin tappioihin jos päädyt myymään osuuksia tai osakkeita juuri pahimman notkahduksen jälkeen. Sijoittamisessa vaaditaan kärsivällisyyttä ja varsinkin korkean riskin kohteisiin (kuten osakkeisiin) sijoittaessa riskinsietoa, sekä myös varautumista pitkään, useiden vuosien mittaiseen sijoitusaikaan. Jos tilanne ahdistaa, voit pitää pienen tauon kurssien seuraamista ja odotella tilanteen tasoittumista. Vaikka kurssien elpyminen veisi aikaa, on historiallisesti aina kuitenkin päädytty lopulta uuteen nousukauteen. Silti on karu fakta, että vaikka valtaosa yrityksistä elpyvät pahoista laskuista, eivät kaikki sitä kuitenkaan tee.

Älä lopeta säästämistä tai sijoittamista ”paniikin hetkellä”. Päinvastoin, yksi sijoittamisen perussäännöistä on, että ajallinen hajautus kannattaa myös laskusuhdanteissa, jolloin koittaa sijoittajien ”alennusmyynnit”. Kurssien lähtiessä laskun jälkeen taas nousuun, olet ostanut sijoituksia edulliseen hintaan. Paras vinkki tähän on säännöllinen kuukausisäästäminen rahastoon, jolloin merkitset osuuksia säännöllisesti ja hajautat sijoituksiasi myös ajallisesti. Itse teen usein ylimääräisiä rahastomerkintöjä kurssien laskettua, jonka tuloksen huomaan myöhemmin ehdottomasti sijoitusten tuotoissa. Osakkeiden ostaminen laskun jälkeen ”oikeaan aikaan” vaatii kuitenkin enemmän osaamista ja markkinoiden seuraamista, rahastojen kanssa on helpompi aloittaa ajallinen hajautus.

Tarkista kuitenkin tarvittaessa sijoitussuunnitelmasi. Onko sijoitustesi osakepaino (=riskitaso) hyvin korkea? Jos tämän hetkinen tilanne stressaa, voisitko tasata riskiä esimerkiksi vähentämällä osakepainoa ja lisäämällä vähempiriskisiä vaihtoehtoja tai korkopainoa?

Itse olen juuri nostanut kuukausisäästämisen summia, koska haluan ”ottaa kaiken irti” edullisista hinnoista. Eräänä rahastovinkkinä haluan antaa esimerkiksi Nordnetin Smart-rahastot, jotka ovat tehokkaasti hajautettuja rahastoja ja soveltuvat mainiosti myös aloittelijoiden kuukausittaiseen rahastosäästämiseen. Itse säästän Nordnet Smart 15 ja 5-rahastoihin.

Muista kuitenkin: Älä koskaan sijoita varoja, joita tarvitset lähikuukausina – tai edes vuosina. Sijoita vain rahaa, joka ei ole pois ns. pakollisista taloutesi menoista tai joita tarvitset välttämättömiin menoihin. !!!

Avasin joulukuussa itselleni osakesäästötilin Nordnetiin ja teinkin alkuvuodesta ensimmäiset pitkän aikavälin osakeostot OST:lle. Jos osakesäästötili kiinnostaa tarkemmin, tein aiheesta joulukuussa kattavan postauksen, joka löytyy täältä. Nordnet on Suomen suurin online-sijoituspalvelu ja olen itse sijoittanut Nordnetin kautta jo vuosia.

Mitä sitten hankin osakesäästötililleni?

 

Ja HUOM: Nämä ovat omia alkuvuoden sijoituksiani, eivät suosituksia tai vinkkejä mahdollista tuotoista!

Pyrin yksittäisiä osakkeita ostaessani harkitsemaan hankintoja pitkään. Toki, jos nyt saisin päättää, olisin ehkä mielummin ostanut nämä tässä hetkessä kuin alkuvuodesta, mutta kuten mainitsinkin, ovat nämä osakehankinnat niitä, jotka olen varautunut säilyttämään todella pitkässä juoksussa, eli useita vuosia ja joiden suhteen näen henkilökohtaisesti pitkän aikavälin potentiaalia.

Sampo on vakavarainen kotimainen konserni, jota olen itse pitänyt pitkään todella varmana hankintana (ja vakaana osingonmaksajana) osakesalkkuun. Hassua, että vaikka olin vuosikaudet harkinnut Sampoa, ostin sitä vasta tammikuussa. Euromääräisesti on osakesalkussani vuosien varrelta eniten Nordean osakkeita, jonka suurin omistaja on juurikin Sampo-konserni. Pidänkin näitä molempia sijoitusmielessä todella vakavaraisina pitkän aikavälin osakkeina ja erinomaisena hankintana OST-tilille. Fun fact: Olenpa ollut muuten töissä kolmessa Sampon omistamassa yrityksessä. Ehkäpä siitä johtuu osittain tämä Sampo-luotto.

Finnair. Vallitsevasta tilanteesta huolimatta uskon pitkässä juoksussa vahvasti Suomen turismin kasvuun ja kotimaisen ilmailualan kehitykseen. Henkilökohtaisesti koen Suomen matkailun kehityksen ja kasvun tärkeänä asiana taloutemme kannalta, joka on syy miksi olen nähnyt lentoalaan sijoittamisen järkeväksi. Finnair on yrityksenä yksi harvoista lentoyhtiöistä, joihin haluan sijoittaa, mutta koen yrityksen juuri yhtenä tulevaisuuden ”paremman” ilmailualan edelläkävijöistä ja yhtenä vastuullisimmista lentoyhtiöistä.

Marimekko. Heh, olen itse ollut aina HC Marimekko-fani ja yritys on mielestäni onnistunut viimeaikoina uudistumaan, sekä brändäämään itseään uudelleen juurikin nuoremman kohdeyleisön suosikiksi jättäen osittain taakseen mielikuvaa perinteisenä ”vanhemman ikäluokan” merkkinä. Itse uskon (edelleen) todella  vahvasti kotimaiseen designiin ja haluankin tukea sitä myös itse osakeostojeni kautta. Paljastus: Olen kokenut koko elämäni jonkinlaista tunnesidettä kotimaisista yrityksistä Finnairiin ja Marimekkoon, joka on osaltaan vaikuttanut päätökseeni sijoittaa näihin.

Savosolar. Uusiutuva energia ja aurinkoenergia on toimiala, johon haluan ehdottomasti tulevaisuudessa panostaa yhä enemmän sijoitusmielessä, koska näen uusiutuville energiamuodoille suuren potentiaalin. Savosolaria harkitsin jo viime kesänä ja on hankinnoistani edullisen osakehinnan vuoksi semmoinen ”katsotaan vuosien päästä mihin etenee”-tyyppinen hankinta.

Jos saisin nyt sijoittaa vaikkapa 2000€, ostaisin lisää Sampoa ja Marimekkoa, sekä lisäksi ehkäpä Metsoa.

Ps. Jos sijoittaminen kiinnostaa, mutta haluaisit kartuttaa osaamistasi enemmän, suosittelen lämpimästi Nordnetin oppi-kanavia, kuten sijoituskoulua, Trader’s Club-videosarjaa aktiivisille sijoittajille ja talous-aiheista #rahapodia. Oma suosikkini näistä on Trader’s Club, vaikka noin muuten olenkin äärimmäisen huono YT-videoiden katsoja. Suositus! Löytyy hyviä jaksoja esimerkiksi tähän viime viikkojen tilanteeseen liittyen 🙂

 

Onko markkinatilanne aiheuttanut teissä paniikkia? 💰

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Kun unelmat on peruttu – ajatuksia korona-ahdistuksesta

Pahoittelen jo ennakkoon tätä ”koronapainotteisuutta” blogin puolella. Kuten ehkä moni teistäkin ymmärtää, ei tähän elämään ja arkeen aivan kamalasti ole viime viikkoina mahtunut, vaikka kuinka yrittäisi muuta miettiä. Kyllä, koronaähky vaivaa ehdottomasti myös täällä, mutta silti sitä joka päivä selaa uusimmat uutiset yhtä innokkaana puhelimesta. Myönnän kuitenkin vähentäneeni uutissivustojen päivittämistä ja olen tehnyt sen nyt kotiin palattuani about kerran päivässä. Reissussa kun helposti skrollasi Suomen ja Uuden-Seelannin uusimpia käänteitä useamman kerran päivässä, huhhei 😀 Otin eilen itseasiassa HS:n digitilauksen ensimmäistä kertaa lähes kymmeneen vuoteen ja lupasin itselleni, että luen jatkossa uutiset pääasiassa sieltä.

Vaikka noin päällisin puolin haluaisin pysyä tilanteen suhteen optimistisin mielin ja olla realisti, halusin kuitenkin tänään purkaa ajatuksiani aiheesta korona-ahdistus. Se on viimeistään tässä viikon aikana hiipinyt mieleeni, huolimatta siitä kuinka olen pyrkinyt olla murehtimatta tilanteesta sen enempää kuin mihin itse juuri nyt voisin vaikuttaa. Toisaalta ehkä huomaan suuressa mittakaavassa jo pientä höllentymistä ihmisten suhtautumisessa tähän kaikkeen (joka kyllä hieman karmii!!), toisinaan tunnen tietysti myös itse eläväni aivan tavanlaista ”superpidennettyä viikonloppua” täällä neljän seinän sisällä ja alitajuisesti odotan, että milloin koittaa maanantai ja ne tutut arkirutiinit. Ja voi myös olla, että elän muutenkin tätä tilannetta pienellä viiveellä vasta reilu viikko takaperin Suomeen palattuani.

Tietynlainen vakauden ja epävarmuuden sietäminen on ollut itselläni jonkinlainen ”henkisen kasvun” kohta vasta tässä reilun vuoden aikana. Ennen olin vahvasti varman päälle pelaaja, mutta yrittäjyyden myötä olen pyrkinyt opettelemaan epävarmuuden sietämistä. Luottaa siihen, että asiat kääntyvät parhain päin ja jossei muuta, niin ainakin yrittää tehdä toimenpiteitä, jotka voisivat vähentää epävarmuuden tunnetta. Järjestellä vaikkapa raha-asioita, edistää riittävää toimeentuloa, varautua erilaisiin skenaarioihin ja olla realisti. Tietty olen tähän pyrkinytkin myös nyt lähiviikkoina, vaikka myönnän muutama viikko takaperin hieman panikoineeni työrintamaan ja rahaan liittyviä asioita.

Mutta niin. Eniten kuitenkin tässä koronakriisin keskellä ahdistaakin juuri yleinen epätietoisuus ja epävarmuus kaikesta. Mitä tapahtuu huomenna, mitä kuukauden päästä ja mitä ensi syksynä? Kuinka huonoon jamaan Suomen tai koko maailman talous ajautuu? Vai nousemmeko tästä ylös entistä eheämpinä ennätysvauhtia? Kuinka voisin osata varautua mihinkään kun maailma on sekaisin, eikä edes huomisesta ole varmuutta? Pitäisi osata varautua asioihin ja suunnitella tulevaa, mutta juuri nyt se on täysin mahdotonta. Mitään suunnitelmien tai reissujen peruuntumista en ole oikeastaan edes ehtinyt harmitella, yritän suhtautua tähän niin, että vaikka nyt sitten sinne reissuun ehtii kyllä myöhemminkin. Ne kaikki uutisvirran huonot uutiset, kauhistelut tulevista konkursseista ja taloustilanteesta tilanteen pitkittyessä kyllä ahdistavat. Sana, joka ehkä tällä hetkellä kuvaa koko hommaa kiteytettynä pääni sisällä on: Kaikki unelmat on peruttu. Kyllä, hieman kärjistetysti. Kaikki on epävarmaa, myös se, mitä tässä nyt pitäisi tehdä ja mikä olisi oikea ratkaisu. Voih. Tietysti pyrin edelleen unelmoimaan ja miettimään asioita, joita haluan tehdä ”sitten joskus” ja se onkin asia, joka tässä antaa voimaa, mutta entäs jos osa unelmista eivät tule enää koskaan mahdollisiksi? Tuntuu, että koko pakka on tällä hetkellä niin sekaisin, ettei tosikaan.

Silti, ehkä ajatus siitä, että olet tässä hetkessä pakotettu tiettyyn lokaatioon ilman vapautta liikkua on se, joka myös aiheuttaa ahdistusta. Vapaus, joka meille suomalaisille ja yleisesti länsimaisille on varsin itsestäänselvyys. Se, että saa tehdä mitä haluaa ja mennä mihin haluaa. Kyllähän se ravisuttaa kun tekemisiä äkillisesti rajoitetaan ja koetaan, että tuo aiemmin niin päivänselvä vapaus on hetkellisesti viety. Asia, jota juuri tässä hetkessä kaipaa kaikkein eniten on tietenkin juuri se, mitä ei silloin voi saada. Perus 😀 Ehkäpä tämä saa meidät arvostamaan juuri niitä ”tavallisia” juttuja, joita ei normaalissa arjessa edes osaa arvottaa, koska suomalaiselle on päivittäin mahdollisuus valita satojen, ellei jopa tuhansien vaihtoehtojen välillä. Samaan aikaan kun miljoonilla ihmisillä ei tavanomaisessakaan arjessa ole välttämättä mahdollista päättää edes sitä, mitä haluaisi sinä päivänä syödä nälkäänsä. Saati sitten tehdä valintoja sen suhteen mitä haluaisi opiskella, missä viettää seuraava loma tai millä hemmottelisi itseään palkkapäivänä.

Tilanteessa ahdistaa myös se, että kaiken tämän keskellä yritetään hakea sitä porukkaa, joilla on kriisin keskellä kaikkein kurjinta. Väittäisin, että luultavasti kaikilla on tällä hetkellä jossain määrin ahdistusta tai epävarma fiilis. Viimeinen asia, joka itselleni tulisi mieleen olisi yrittää kilpailla oman kurjuuden tasolla tai vähätellä toisen pahaa mieltä, koska fakta on se, että tämä vaikuttaa kaikkien elämään tavalla tai toisella. Ihmiset reagoivat lisäksi asioihin ja tilanteisiin hyvin eri tavoin. En tietysti vähättele esimerkiksi riskiryhmän asemaa ja se onkin yksi niistä syistä, joiden vuoksi tulee edes yrittää pitää yhtä. Noudattaa suosituksia ja rajoituksia niin kauan kun niin suositellaan, vaikka kuinka ahdistaisi tai kyllästyttäisi. Itselleni ei tulisi mieleen lähteä karanteenin jälkeen koko perheen kokoonpanolla edes kauppaan, joten en voi uskoa, miten kenellekään on vielä lähiviikkoinakaan tullut edes mieleen lähteä esimerkiksi baariin tai ravintolaan illallistamaan? Huhheijaa!

Tilanne koskettaa varmasti esimerkiksi yksin asuvia ja voi aiheuttaa yksinäisyyttä. Ymmärrän ehdottomasti ahdistuksen yksinolosta, mutta itse taas näen, että on hieman tietämätöntä ajatella tilanteen olevan ns. ”normaali” tai ”ideaali” meillä perheilläkään. Tietysti meillä on kotona toisemme, mutta tämän reilun 10 päivän karanteenin jälkeen voin todeta, ettei neljän seinän sisällä ja lähiympäristössä hengailu samoissa ympyröissä todella aktiivisen kohta neljävuotiaan helposti turhautuvan lapsen kanssa aivan helpoimmasta päästä ole. Olen itseasiassa ollut aivan pulassa esimerkiksi työjuttujeni kanssa, koska keskittyminen täällä hulinassa on jopa aivan mahdotonta. Siispä olen tässä kaiken ohessa potenut kamalaa motivaatiopulaa ja todennut samaan aikaan, että karanteenielämä on omalta osaltani oikeastaan sitä kun yritän vuorotellen miehen kanssa siivoilla kotona sotkuja 24/7 silti saamatta siistiä kotia edes puoleksi tunniksi, sekä siinä sivussa yrittää säheltää jotain omia pakollisia työhommia (usein melko huonolla menestyksellä).

Joinan päivänä olen itseasiassa haaveillut siitä, että voisin vaihtaa päiväksi osia yksinasuvan kanssa ja olla edes puolikkaan päivän kotona täydessä hiljaisuudessa, enkä tehdä mitään, hah. Eräs ystäväni kysyi parin päivän karanteenin jälkeen, että onko aikani käynyt jo pitkäksi? Vastaus on edelleen: Eipä kyllä kertaakaan 😀 Että niin, itse voin ainakin todeta, ettei me perheellisetkään tässä tilanteessa mitään luksuselämää eletä. Jos joku niin uskoo tai ajattelee, niin ei ole selkeästi elänyt lapsiperhe-elämää päivätolkulla kotiin suljettuna. Olen tällä hetkellä ehkä hieman jopa kade teille, jotka saatte halutessanne viettää vaikka kokonaisen päivän sängyssä Netflixiä katsellen! Haaveenani olisi viettää moinen päivä edes kerran vuodessa tai kolmessa ;D Eli, vaikka se toisen henkilön tilanne ehkä tuntuisi paremmalta, tulee muistaa, että asioista löytyy aina omat hyvät ja huonot puolensa. Harva on tässä tilanteessa voittaja.

 

Semmoisia ajatuksia tänään. Samaistutteko?

Tai aiheuttaako tilanne teille ahdistusta tai epävarmuuden tunnetta?

 

Kuvitukseksi kaivelin arkistoihin jääneitä kuvia helmikuulta 😀 Jos jollakulla siellä on käynyt aika pitkäksi, löytyy esimerkiksi tuon pinkin pörröpipon ohje täältä!

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.