Julkaistu

Matkakuulumisia ja maailmankaikkeuden mysteereitä

Pian on aika palata lomamoodista takaisin tavalliseen arkeen, huomenna aamulla nimittäin lennämme jo takaisin Suomeen. Loma on tehnyt terää, mutta toisaalta olen jo monta päivää haikaillut takaisin kotiin. Viimeiset neljä päivää olemme viettäneet Kamarin rantakylässä, joka on ollut kivaa vaihtelua alun Oian etapille. Kahdessa eri kohteessa majoittuneena on saanut Santorinista hieman kattavamman kuvan. Tänään kävimme bussilla tutkailemassa pääkaupunkia Firaa. Teen vielä myöhemmin erillisen postauksen omista Santorini-vinkeistäni 🙂

Eilen vietimme Viivin kanssa 32v-synttäreitäni, mitenkäs muuten kuin syömällä matkan ensimmäiset pizzat ja jälkkäriksi jäätelöä (kerroinhan, että täällä jos jossain on ketodietille tullut pahimman kerran lomapaussi, jatkuu taas kotona :D). Illalla pötköttelimme altaalla, pimeällä rannalla ja hotellin baarissa katselemassa tähtitaivasta, sekä tutkimassa kantaamme siihen, että onko vuoden 1969 Apollo 11-lento pahimman luokan salaliittoteoria tai poliittinen huijaus ja sitä, että mikseivät kiinalaiset ole vielä toistaiseksi käyneet miehitetyllä lennolla kuussa (tai ylinpäänsä kukaan muukaan kymmeniin vuosiin)? Kyllä, salaliittoteoriat ovat avaruusjuttujen ohella yksi mielenkiinnon aiheistani, haha.

Olen kesän aikana lukenut useammankin kosmologia-aiheisen kirjan ja taas vaihteeksi koukuttunut pahimman kerran maailmankaikkeus-mysteerien tuumailuun. Voisin lukea aiheesta vaikka päivät pitkät. Eilen tuumailin koko päivän mm. avaruuden laajenemista, multiversumeita, pimeää ainetta ja ankeilin tajutessani, ettei maailmankaikkeuden suuriin mysteereihin todennäköisesti saada vastauksia vielä aikoihin, jos koskaan. Muistan kun odotin pienenä aina tohkeissani sitä, että milloin muualta löydetään elämää tai milloin ihminen pääsee avaruuteen kuuta kauemmas. Olin aina varma, että aivan lähitulevaisuudessa elettäisiin ratkaisun hetkiä. Toivottavasti edes jälkimmäinen toteutuisi lähivuosina.

Ekana iltana täällä Kamarissa bongasin rantakadulta erään tytön kaukoputken kanssa, joka tarjosi eurolla kurkistusta Jupiteriin. Minähän tottakai maksoin heti toisena iltana kun illallisen jälkeen ohitimme tämän, koska tähtien ja planeettojen tiirailu on ihan lempparihommaani, varsinkin matkoilla. Tunnin päästä olin jo selailemassa netistä kaukoputkia ja tähtikiikareita, ihan pakko nimittäin ostaa vihdoinkin!! Ja Jupiter kuineen oli aika hieno, vaikkakin melkoisen pieni kaukoputken linssissä 🙂 Olen aina rakastanut tähtitaivaan tutkimista ja lähiaikojen (tai ehkä kaikkien aikojen) kauneimmaksi tähtitaivaaksi täytyy mainita Moorealla juurikin Viivin kanssa viime vuodenvaihteessa ihailemamme tähtitaivas! Tyynenmeren tähtitaivas on jotain niin upeaa ja Moorealla bongailimme myös kaukaisen galaksin, jota ensimmäisinä iltoina luulimme pilven haituvaksi.

Tulipas nyt syvällisiä maailmankaikkeuden mietteitä! Istuskellaan vielä viimeiset hetket tässä huoneemme terassilla, täytyy myös bongailla vielä tähtiä ennen unia 🙂

Muita avaruus- ja tähtifaneja? 💫

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Santorinin auringonlaskuja ja ajatuksia Oiasta

Jätimme eilen taaksemme Oian ja saavuimme tänne Kamariin, jossa yövymme loppuajan reissusta. Neljän Oiassa vietetyn päivän jälkeen oli toisaalta kiva saada vaihtelua ja toisaalta myös päästä karkuun turistimassoja, jotka alkoivat kieltämättä jo ahdistaa. En muista milloin olisin ollut matkakohteessa, jossa olisi ollut yhtä vilkkaasti tunkeilevia turisteja kuin Oiassa – en varmaan koskaan 😀 Tai paikassa, jossa jokaikinen kadun kulma täyttyy parhaiden kuvauspaikkojen valtaajista jo tunteja ennen auringonlaskua. Oia oli todella kaunis, mutta tietyllä tapaa oli tuo ryysis ja täydellisten auringonlasku-spottien metsästäminen jo vähän liikaa meidän makuumme.

Yövyimme tosiaan eräässä ”cave housessa”, joita erityisesti Oiassa vuokrataan paljon. Ilmeisesti majoituksessa oli hometta, koska heräsin noina jokaisena kolmena yönä järkyttävään allergiseen reaktioon ja syyhyäviin silmiin. Ensimmäisen yön jälkeen otin varulta allergiatabletit jo valmiiksi yöpöydälle ja jouduin jokaisena yönä ottamaan allergialääkkeen. No, kerta se ensimmäinen kun tulee tämmöistä vastaan reissuissa. Luultavasti melko yleinen ilmiö noissa luolakämpissä. Loppupeleissä on reissuilla tullut todella vähän mitään sen kummempia pettymyksiä majoitusten suhteen, mutta täytyy myöntää tuon Oian majoituksen olleen pienoinen pettymys. Ottaen huomioon, että maksoimme kolmen yön majoituksesta yli 1000€, jolla jo luulisi saavansa vastinetta rahoilleen. Jos siis yöpyy Oiassa, maksaa todennäköisesti majoituksissa pääasiassa siitä sijainnista, eikä niinkään fasiliteeteista.

Näiden ensimmäisten päivien aikana on päässyt kunnolla lomamoodiin, olen myös tietoisesti jättänyt blogin täällä hieman vähemmälle ja pyrkinyt keskittymään ihan vain chillailuun. Kotona tekee työjuttuja helposti viikon jokaisena päivänä, mutta uudessa ympäristössä on osannut ottaa rennommin. Olemme pyrkineet siihen, ettemme aikatauluta lomaamme, vaan menemme fiiliksen mukaan ilman kiirettä ja painetta siitä, että pitäisi tehdä, nähdä ja suorittaa. Päivät ovat pyörineet lähinnä rentoilun ja ruokailun ympärillä. Vielä toistaiseksi ei ole tullut fiilistä, että Santorinille olisi ehdottomasti pakko päästä joskus uudelleen, vaikka onkin ollut lomakohteena kiva. Toisaalta täytyy joskus tehdä uusi Kreikan visiitti perheen kanssa jo ihan pelkästään kreikkalaisen ruoan tähden!!! Ruoat ovat nimittäin olleet täällä aivan mielettömän hyviä. En muista milloin olisin viimeksi fiilistellyt reissussa ruokia yhtä paljon kuin täällä.

Santorinin (tai tarkemmin sanottuna juurikin Oian) auringonlaskua kutsutaan maailman kauneimmaksi ja toki tämä väittämä kiinnosti meitäkin. Onko Santorinin auringonlasku oikeasti se maailman kaunein..? Majoituksessamme oli käytössämme sunset terrace, joka kuului yksinomaan meille ja viereisen luolahuoneen asukkaille, joita ei tosin kertaakaan terassilla näkynyt ja saimme hengailla siellä kaksin auringonlaskua odottelemassa. Olimme ajatelleet, että saisimme katsella merelle laskevaa aurinkoa rauhassa edes omalta terdeltämme, mutta ei. Varmaan sadan turistin lössi nimittäin valtasi terassimme edustan jo hyvissä ajoin ja ympärillä pörräsi droneja tuon tuosta. Ajatus rauhallisesta ja hiljaisuuden keskellä seuratusta auringonlaskusta oli todellisuudessa enemmänkin sitä, että yritti itse saada kaiken metelin keskellä kuvan, jossa ei olisi näkynyt kymmenen turistin päätä 😀

Minä ja muutama muu..

Meidän tekemämme analyysin tulos: Auringonlasku oli kyllä kaunis, mutten menisi kutsumaan sitä kauniimmaksi, kuin mitä monissa muissakaan paikoissa. Kauniita auringonlaskuja näkee niin Suomessa, Kaliforniassa, kuin Portugalissakin, enkä itse kutsuisi näistä yhtäkään toistaan kauniimmaksi. Toisin sanoen, Santorinin auringonlasku ei ollut mielestäni sen kauniimpi kuin vaikkapa viime syksynä Pyhätunturilla näkemäni, vaikkakin ymmärrän kyllä viehätyksen Oian idyllisen kylän taakse laskevasta auringosta. Mutta! Nouseva kuu oli täällä aivan mieletön! Perjantaina istuimme ennen puolta yötä erään ravintolan terassilla syömässä jälkkäriä ja höpöttelemässä bongattuamme hitaasti vuorten takaa nousevan punertavan kuun, joka oli kyllä ehdottomasti hienoimpia näkemiäni juttuja! Harmi, etten saanut kuusta oikein kuvaa muuta kuin IG Storiesiin.

 

Loppureissun aikana olisi tarkoitus koluta Kamaria ja luultavasti piipahtaa myös pääkaupungissa Firassa ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Santorini: Kuvankaunis Oia kuvien takaa

Terkkuja Santorinin saarelta! Saavuimme aikaisin eilen aamulla Oian kylään ja siitä eteenpäin olemmekin ihmetelleet äärimmäisen kauniita maisemia. (Ja ehkä myös käyneet syömässä, en pääse yli kuinka hyvää ruokaa täällä on!!) Olen jo vuosia haaveillut kesäreissusta Kreikan saaristoon, mutta jostain syystä ei Kreikka ole koskaan kuitenkaan ollut matkakohteiden top-listallani. Jotenkin olin kuvitellut maisemien olevan samanlaista about kaikilla Kreikan saarilla, mutta tässä lähiviikkoina olenkin oppinut, että monet postikorttien ja Kreikan turismin mainokset valkosinisine kupolimaisemineen ovatkin juuri täältä Santorinin Oiasta.

Santorinia sanotaan Kreikan kauneimmaksi saareksi, enkä kyllä ihmettele. Vaikka saaren luonto onkin todella kivistä ja karua, ovat maisemat todella satumaiset. Yövymme siis ensimmäiset kolme yötä täällä Oiassa ja loppuajan rantakohteessa Kamarissa. Oia on majoitusten suhteen todella kallis, varsinkin jos haluaa yöpyä lähellä ”menomestoja” ja maisemia. Tosin olimmekin hieman myöhään liikkeellä varausten kanssa, mutta maksamme esimerkiksi tästä meidän Oian pienestä hotellistamme noin 300€/yö ja sanoisinko, että hotellin yleinen taso on noin 3 tähden luokkaa kun tuolla hinnalla asuisi monessa muussa paikassa jo helposti 5 tähden hotellissa. Kurkin jossain vaiheessa myös Airbnb:n tarjontaa ja jossei budjetti tule vastaan, niin täällä kyllä riittää ihania majoituksia henkeäsalpaavilla näköaloilla. Santorinilla riittää turisteja ja maisemien kuvaajia, joten myös hotellien hinnat (tai siis erityisesti täällä Oiassa) ovat sen mukaiset.

Ensimmäisiä huomioita Santorinilta ja Oiasta:

 

Turisteja on todella paljon. Siis oikeasti PALJON!! Monet Välimeren risteilyalukset pysähtyvät Santorinille ja kuskaavat vierailijat juurikin tänne Oiaan. En muista oikeastaan, että olisin nähnyt missään paikassa näin paljoa turisteja. Erityisen paljon on näkynyt amerikkalaisia. Pahin ruuhka-aika on päivällä ja erityisesti illalla kun ihmiset tulevat katsomaan auringonlaskua. Varsinkin auringonlaskun aikaan on väenpaljous jokseenkin jopa raivostuttavaa, koska liikkuminen kapeilla teillä on todella hankalaa. Ehkäpä turismin suhteen on rauhallisempaa kesän jälkeen?

Oian ”ydinkylä” on pientä mukulakivitietä, eikä autoja ole ollenkaan. Olin aluksi ihmeissäni kun hotellistamme kerrottiin, että meitä tullaan noutamaan ”meeting pointista”, koska Oiassa ei ole tien nimiä tai numeroita. Perille päästyämme selvisi, ettei sisälle kylään tosiaan pääse muuten kuin kävelemällä ja täällä onkin normaali näky, kuinka hotellien henkilökunta käppäilee mukulakiviteitä matkalaukut olallaan turistit perässä kohti majapaikkaa.

Jalat tulevat täällä kyllä hapoille, koska portaita riittää! Oia ei todellakaan ole oikea paikka mikäli etsii liikkumisen suhteen helppoa kohdetta, koska mukulakiviportaita pitkin kiipeämistä ja kapuamista täällä tulee tehtyä melko reippaasti. Esimerkiksi lastenrattaiden kanssa olisi täällä oikeastaan täysin mahdotonta liikkua. Jos suuntaa pienen lapsen kanssa Oiaan, on kantoliina tai -reppu aivan ehdoton.

Ruoka on aivan mielettömän hyvää. Rakastan kreikkalaista ruokaa noin muutenkin, mutta tottakai täällä paikan päällä mennään aivan uudelle levelille ruoan suhteen. Tsatsiki, kreikkalainen fetasalaatti, kreikkalainen jogurtti,  meriruoka ja erilaiset filotaikinasta tehdyt leivokset. Nam! Voisin ehdottomastin tulla uudestaan tänne Oiaan chillaus-lomalle ihan jo pelkästään ruoan vuoksi.

Kaikki kuvaa, siis aivan kaikki. En muista milloin olisin nähnyt yhtä paljon kameroiden, selfie-stickien ja go pro-kameroiden kanssa heiluvia ihmisiä, koska kaikki täällä haluavat kuvata maisemia. Mietin itse eilen aamulla, että pitäisikö pitää vuorokauden sometauko kuvaamisesta, mutta loppupeleissä en tietenkään voinut vastustaa kauniiden maisemien kuvaamista. Ehkäpä siis ensi viikolla Kamarissa 😀 Se täytyy sanoa, että vaikka itse onkin bloggaajana tottunut kuvaamiseen, tuntuu tuo kuvaamisrumba täällä jopa jokseenkin rasittavalta. Saat jatkuvasti olla väistelemässä kuvaavia ihmisiä ja välillä on hankala jopa päästä kapeilla kujilla eteenpäin kun joku päättää tungoksen keskellä pysähtyä ottamaan kuvia.

 

Eilisestä oppineena täytyy todeta, että jos haluaa välttää pahimpia ruuhkia, on paras aika kierrellä Oiaa myöhään iltapäivästä.

 

Onko siellä Oiassa tai Santorinilla käyneitä? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Uusia tuulia ja pohdintaa työnhausta

Viimeisten viikkojen on ollut hieman jännät paikat, enkä ole hiiskunut täällä asiasta mitään. Tänä vuonna en ole hakenut aktiivisesti töitä, koska en ensinnäkään ole kokenut sitä taloudellisesti pakollisen tarpeelliseksi juuri nyt, enkä muutenkaan tässä tilanteessa näe  järkevänä hakea paikkoja ”vain huvikseen”, koska haluaa  jonnekin, ihan sama minne. Alkukesästä eksyin pari kertaa huvikseni Oikotielle ja totesin, että huhheijaa. Luin muutaman ilmoituksen läpi silkasta mielenkiinnosta. Työnhaku, henkilöstöjohtaminen ja HR-jutut ovat kiinnostaneet minua aina hurjasti aiheina, joten senkin vuoksi koen kiinnostavana perehtyä ajoittain siihen, mitä työmarkkinoilla tapahtuu ja millaisia osaajia työnantajat etsivät.

 Esimerkiksi erääseen pankkiin haettiin someviestinnän osaajaa ja hetken ajan mietin jo, että voisiko tämä kiinnostaa, kunnes palasin taas järkiini sen suhteen, että olisinko oikeasti valmis hyppäämään täysillä takaisin pankkimaailmaan? No, rehellisyyden nimissä en. En nimittäin koe, että olisin juuri nyt valmis sitoutumaan kokoaikaiseen työhön blogijuttujen ohella ja niitä kiinnostavia osa-aikaisia onkin sitten melkoisen harvassa.. Toisaalta myös parissa suuressa konsernissa työskennelleenä täytyy mainita, että vaikka olenkin kaivannut sitä tiettyä yhteisöllisyyttä, on suurten organisaatioiden byrokratia ja jähmeä tapa toimia juuri se, mitä en ole kaivannut.

Mielestäni työpaikan täytyy oikeasti inspiroida ja innostaa sinua, kuten se yksi sattumalta bongaamani paikka jota päätin viime tammikuussa ulkomailla ollessamme todella randomisti hakea yrityksestä, joka oli ollut haaveenani todella pitkään. Olin pari päivää aivan hajalla siitä, etten päässyt haussa eteenpäin, koska jotenkin sinisilmäisesti koin, että tottakai pääsen edes haastatteluun, koska koin vastaavani hakijana juuri sitä, mitä tuolta tehtävältä haettiin. Mutta semmoista se on ja uskon, että homma oli tarkoitettukin näin. Samalla iski jotenkin päin kasvoja, kuinka paljon hakijoita hyviin paikkoihin on. Siis jopa satoja! Huh, eipä ole työnhaku tänä päivänä ainakaan helppoa.

Vaikka olenkin viihtynyt hyvin näinkin, on kaipuu edes osittain ajasta johonkin yhteisöön ja ennen kaikkea ihmisten ilmoille ollut kova. Olen kokenut välillä tuhlaavani tietyllä tavalla osaamistani ja kapasiteettiani sillä, että kökötän useimpina päivinä viikossa vain ja ainoastaan näitä omia juttuja puuhastellen. Ei sillä, että ajatukseni esimerkiksi yrittäjyyden tai tärkeiden juttujen tekemisen suhteen olisivat muuttuneet – päinvastoin. Loppupeleissä sekin voi nimittäin lamaannuttaa, ettei ole pitkään aikaan osallisena minkäänlaiseen työyhteisöön tai organisaatioon ja tietynlaiseen putkiajatteluunkin tottuu kun pyörittelee ajatuksia ja ideoita lähinnä omassa päässään. Olenkin kevään aikana maininnut muutamaan otteeseen täällä blogissa, että tavoitteissa olisi syksylle jonkinlainen osa-aikatyö tasapainoittamaan arkea.

Bongasin kesäkuussa haun osa-aikaisesta oman alani työstä mailini kautta tulleesta uutiskirjeestä, jonka kuvaus oli juuri sitä, mitä työltä odotankin. Ajattelin, että vitsi, kokeilenpa onneani ja laitoin jopa ystävälleni viestiä, että tämä voisi olla niin juttuni! Muutama viikko, pari onnistunutta ja mukavaa haastattelua myöhemmin sain viime viikolla aivan ihanan puhelun uudelta esimieheltäni, että hänellä on ilo valita minut pestiin. Jee! Aloitan siis kesän jälkeen osa-aikatyöt kolmena päivänä viikossa, enkä voisi olla enemmän innoissani.

Sinänsä hassua, että käydessäni viime lokakuussa ennustajalla Loseissa (postaus täällä) kertoi tämä, että saan tämän vuoden aikana työtarjouksen, johon kannattaa suostua. Kuulemma paikka jollain tapaa löytää minun luokseni, paikka jossa on hyvä energia ja tavallaanhan se löysikin. Ennustajahan myös näki, että tulen irtisanoutumaan sekä sen, että taloudellinen tilanteeni tulee jonkin aikaa olemaan tuon aikaista tasoa epätasaisempi, kunnes tasoittuu tämän vuoden syksyllä (!!). Aika jännä juttu!

Tämän vuoden aikana olen elänyt noin puolella siitä tulotasosta, joka minulla oli käydessäni kokopäivätöissä ja tehdessäni blogijuttuja. En ole missään nimessä kokenut asiaa minään maailmanloppuna, mutta tulojen epäsäännöllisyys on se, joka ajoittain stressaa. Et tiedä, saatko jonain kuukautena 1000e vai 4000e ja tottakai asuntolainat sun muut maksut rullaavat aina kuukaudesta huolimatta. Lisäksi tulevia kuukausia on aina vaikea ennakoida. Tästä huolimatta täytyy todeta ja yrittää olla himpun verran ylpeä omista suorituksistaan, että koen pärjänneeni tähän asti yrittäjänä varsin hyvin! Silti olen todennut, että en ehkä pitkässä juoksussa ole se tyyppi, joka inspiroituu uudesta työskentelemällä yksinäisenä sutena, vaikkakin oma rauha välillä on täysin tervetullutta.

Se, että olet edes parina-kolmena päivänä viikossa aivan uudessa ympäristössä, toisten ihmisten kanssa ja muiden aiheiden äärellä, tuo ainakin omalla kohdallani paljon inspiraatiota myös niihin omiin juttuihin. Ja juuri sitä olen kaivannutkin. Ainakin toistaiseksi laskutan tekemäni työn yritykseni nimiin, joten päätoimisena yrittäjänä rullataan edelleen uusista tuulista huolimatta! Kirjoittelen työstä varmasti vielä myöhemmin lisää. Koen, että paluu osittain muihin töihin tekee hyvää blogillekin ja saan tännekin enemmän ura-ja business-aiheista sisältöä, jotka ovatkin olleet suosituimpia aiheita blogissa 🙂

 

Tänään on ohjelmassa pakkausta ja huomenna Santorini! Palailen siis luultavasti seuraavan kerran sieltä 🌈✨

 

Kuvat minusta Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 18 kommenttia.

Julkaistu

Keto-resepti: Vähähiilariset tacot / 2 versiota

Yritän ensi viikolla kirjoitella kuulumisia ketodietiltä, mutta sillä aikaa ajattelin postailla keto-tacojen ohjeen tai oikeastaan kaksi; mättöversion ja sitten hieman terveellisemmän. Nyt kun on ollut jo muutaman viikon ilman kaikkia vanhoja herkkuja, alkaa keksiä ihmeen hyvin korvikkeita niille perinteisille hiilarihöttö-ruoille. Olen muutenkin saanut aivan uutta inspistä ruoanlaittoon ruokavalion vaihdon myötä ja testaillut uusia juttuja innokkaammin, kuin mitä aikoihin. Ja mitä tulee näihin keto-tacoihin, ovat nämä aivan superhyviä! Olen tehnyt nyt kahtena viikonloppuna putkeen.

Mitä tarvitset?

Valitsemiasi salaattiaineksia tacojen täytteeksi, itse luotan aina tomaattiin ja kurkkuun 😀

Tahtomasi proteiininlähde / liha, itse tein katkaravuista

Tacomaustetta (Itselläni Urtekramin Taco-mauste)

Pussi cheddarjuusto-raastetta (esim. Valio)

Ranskankerma

Guacamole-ainekset, eli 3 avokadoa, puolikas lime, 2-3 valkosipulin kynttä, pätkä tuorechiliä, suolaa ja pippuria. Ohjeen kotitekoiseen guacamoleen olen postannut aikaisemmin täällä!

Sopivia salaatinlehtiä taco-kuoriksi, esimerkiksi Cosmopolitan (ainakin Pirkalta löytyy).

Vaihtoehtoiset tacokuoret syntyvät siis cheddarjuustosta, joka paistetaan uunissa. Levitä pellille juustoraastetta noin pienen kämmenen kokoisiksi kiekoiksi, itse sain nämä 6 kappaletta yhdestä Valion raastepussista. Paista uunissa 190 asteessa valvoen, uunista riippuen noin 6-8 minuuttia. Tarkkaile juustokiekkojen reunoja, omani olivat valmiita kun reunat alkoivat tummua aavistuksen.

Anna kiekkojen jäähtyä pieni hetki, aseta ne jäähtymään esimerkiksi kaulimen avulla niin, että ne jäähtyvät kaarevan tacokuoren muotoon. Nämä ensimmäiset kuoreni ehtivät paistua niin kovaksi, että taivutin nämä muotoon ja onnistuin rikkomaan pari, mutta seuraavalla kerralla onnistui huomattavasti paremmin.

Valmiiden juustokuorien pitäisi näyttää suunnilleen tältä.

Paista katkaravut tacomausteen kera. Itse lisäsin mukaan myös yhden varren kevätsipulia.

Ja tarjoile täytteiden kera! Nämä ovat niiiiiiin hyviä, varsinkin jos sattuu olemaan juuston ystävä 🙂

Ja tässä vielä vaihtoehtoinen versio, mikäli kokee nuo juustokuoret liian mätöksi tai haluaa muuten vain vähähiilarisen version ilman keto-diettiä 🙂 Toimii hyvin myös!

Aiotteko kokeilla keto-tacoja? 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.