Julkaistu

Kun luovuin lihansyönnistä

Kirjoittelin viime syksynä ajatuksia punaisesta lihasta luopumisesta tai oikeastaan sen vähentämisestä, johon olen ryhtynyt lähinnä ympäristösyistä. En ole enää vuosiin syönyt lihaa suurissa määrin ja puhutaan enimmillään noin muutamasta kerrasta kuukaudessa. Tosin, vuosia takaperin söin punaista lihaa varsin paljon. Pihvit ja pekoni olivat viikottaisia juttuja, eikä lihansyönti tuolloin ollut muutenkaan niin ”tapetilla”, saati sitten kasviproteiinivalmisteita juurikaan markkinoilla. Toisessa viime syksyn postauksessani käsittelin kuluttamista ja sitä, kuinka senkin suhteen on ajauduttu aivan päinvastaiseen tilanteeseen kymmenen vuoden takaiseen verrattuna.

Kuka muistaa ne ajat 2008 talouskriisin jälkeen kun kuluttamiseen suorastaan kannustettiin kun asia nyt on täysin päinvastainen? En ole enää vuosiin ostanut turhaa hömppää (okei, toki ihan satunnaisesti, mutten tosiaan säännöllisesti), kun joskus aikanaan oli aivan tavallinen juttu lähteä työpäivän jälkeen kiertelemään kauppoja Helsingin keskustaan ja ostamaan kassikaupalla vaatteita, joita piti ehkä kerran-pari tai pahimmassa tapauksessa ajatteli, että ”nääh, en jaksa palauttaa, mutta kai tälle joskus tulee käyttöä.” Ihan rehellisesti voin nykyään pahoin tästä ajattelutavasta. Siitä, että ostetaan kassikaupalla turhaa krääsää vain siitä ostamisen ilosta ja hetken hurmiosta.

Vähän sama homma on tullut pikkuhiljaa myös lihan suhteen. Lihateollisuus on toki ekologisesti valtava kuormitus, mutta koko teollisuuden raadollisuus on alkanut toden teolla ahdistaa minua myös tuotantoeläinten olojen suhteen. Mikä oikeuttaa meidät ihmiskuntana systemaattisesti tuottamaan muita eläviä ja tuntevia olentoja vain taloudellisista syistä? Ajaessamme Uudessa-Seelannissa näin paljon karjapeltoja, joilla lehmät elivät vapaina laitumilla. Tuo on se idea, jonka vielä jossain määrin voisin hyväksyä ja samoin riistan, mutta valitettavasti todellisuus on monissa maissa kuitenkin varsin erilainen. Miksi siis haluaisin olla itse osallisena tähän? Vain sen vuoksi, että saisin syödä sen pihvini ja iloita siitä kymmenen minuutin ajan. Varsinkin jos muitakin vaihtoehtoja on. Ja meillä Suomessahan niitä nimittäin riittää!

Tästä pääsemmekin sitten koko postauksen ytimeen. Olen nimittäin ollut nyt pian kaksi kuukautta ilman punaista lihaa ja olen päättänyt, että yritän luopua siitä kokonaan. Edellisen kerran söin punaista lihaa ensimmäisinä Australian päivinä reissussa kun otin eräässä brunssipaikassa vohvelin ja siihen kylkeen pekonia (kyllä, tämä on yksi noloista paheistani, pannarit ja bacon on the side). Tommi katsoi pekoniani pahoinvoivana ja yhtäkkiä alkoi myös itseäni etoa. Silloin päätin yrittää elää ilman lihaa. Kanaa olen syönyt satunnaisesti, mutta se on kieltämättä tökkinyt jo pitkään muutenkin. Tähän asti olen pitkään muutenkin syönyt punaista lihaa varsin harvoin, ehkä 2-4 kertaa kuukaudessa, joten siitäkin syystä on siitä luopuminen tullut melko luonnostaan, puoliso kun ei ole oikeastaan syönyt lihaa enää vuosiin.

Ja mitä tulee tilanteeseen meillä Suomessa, voin kertoa liha-keskustelun olevan melkoisen eri tasolla kun monessa muussa maapallon kolkassa. Maailmanympärysmatkalla tuli koluttua jos millaisia supermarketteja ja täytyy kyllä sanoa, että harvasta maasta löytyy niin paljon kasviproteiinivalmisteita, kuin meiltä Suomessa. Tai luultavasti ei mistään Pohjoismaiden ulkopuolelta. Yhdysvalloissa ja Uudessa-Seelannissa on liha-ja maitoteollisuus aivan hurjaa. Tämä onkin yksi seikka, jonka oikeasti huomaa vasta sitten kun näkee tilanteen jossain muualla.

Omalla kohdallani se kaikkein ratkaisevin herättäjä tässä asiassa on ollut juurikin realismi siitä, kuinka lihakeskeisesti ruokateollisuus pyörii muualla maailmassa. Suomessa on tottunut tuudittautumaan semmoiseen omaan pieneen idylliin, jossa on päivänselvää, että sinulla on mahdollista valita kaupasta nykyään jopa kymmeniä eri vaihtoehtoja lihalle. Ihan totta, tämä ei ole lähelläkään todellisuutta muualla maailmassa. Saamme suomalaisina olla tästä hurjan ylpeitä edelläkävijöinä ja toivoa, että muut maat ottaisivat nopeasti mallia. Silti toki tuntuu karulta ajatella, että valtaosa maailmasta elää vielä siinä maailmassa, jossa liha on arjen luksusta tai tsestäänselvyys, jolle ei yksinkertaisesti välttämättä edes löydy vaihtoehtoja.

Jossain vaiheessa olisi mielenkiintoista käydä mittaamassa veriarvot ja tarkastella, että onko lihasta luopuminen vaikuttanut jollain tapaa. Rauta-arvoni ovat olleet aina todella hyvät ja joku aika takaperin tutkiskelin vanhoja labratuloksia, joissa ferritiiniarvo on ollut yli 90 pitkällä aikavälillä. Erityisesti rauta-arvojen suhteen olisi kiinnostava nähdä, että onko punaisen lihan jättäminen vaikuttanut jollain tapaa. Jos muita elintapojen muutoksia ei olisi takana, olisi helppo tehdä johtopäätös siitä, että onko tämä vaikuttanut jollain tapaa rauta- tai kolesteroliarvoihin.

Kun viime syksynä mainitsin paheekseni Naughty Brgr:in hampparit, niin voin nyt ylpeänä todeta, että kävin pari viikkoa takaperin ensimmäistä kertaa purilaisella ja vaihdoin pihvin vegaaniseen! (Saa siis nykyään vaihdettua kaikkiin hamppareihin!) Pihvissä itsessään olisi ehkä ollut parantamisen varaa, mutta toisella kerralla vaihdoin tilalle portobello-sienen ja tykkäsin hurjasti. Maitotuotteista en ole vielä toistaiseksi valmis luopumaan aivan kokonaan, vaikka olenkin vaihtanut kahvimaidon jo kauramaitoon. Koen tämän olevan kuitenkin melkoinen edistysaskel minulle, entiselle pihvi-perjantain pitäjälle.

Näin kohta parin kuukauden lihattomuuden jälkeen voin todeta, ettei sitä ole ihan kamalasti edes tehnyt mieli. Välillä on mielessä pyörinyt joku satunnainen hamppari tai perinteinen makaroonilaatikko, mutta pihvejä en ole miettinyt ollenkaan. Itseasiassa en edes muista milloin olisin viimeksi syönyt pihvin? Siitä on varmaankin jo pian vuosi aikaa. Täytyy myöntää, että vaikka kuinka pihveistä pidinkin, nykyään jopa nolottaisi lähteä ravintolaan mässäilemään pihvillä.

Itse näen, että lihasta luopuminen tai edes sen vähentäminen on yksi merkittävimmistä yksittäisistä teoista, jonka yksittäinen ihminen voi tehdä ilmastosyistä. Ja sinänsä hassuna seikkana ja ehkä jotain meistä suomalaisista kertovana asiana täytyy mainita, että on huomattavasti vähemmän huomiota herättävää olla syömättä lihaa, kuin olla juomatta alkoholia. Lihattomuus alkaa tosissaan olla meille jo ihan normaali juttu, eikä aiheuta enää yhtä paljoa ”Aijaa, miksi et syö lihaa?”-kysymyksiä kuin alkoholittomuus, jota tuntuu saavansa olla jatkuvastin selittelemässä edelleen.

 

Oletteko luopuneet lihasta tai olisitteko valmiita tekemään sen?

 

Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 16 kommenttia.

Julkaistu

Nuorissa on Suomen tulevaisuus

Eräs ajatus lähti kytemään mielessäni ensimmäisen kerran pari vuotta taaksepäin. Ajatus siitä, että haluaisin joskus alkaa tekemään jonkinlaista vapaaehtoistyötä. Yksi asia on nimittäin huolettanut jo vuosikaudet ja päivä päivältä enemmän: Nuorten syrjäytyminen. Kun Suomessa näyttäisi olevan asiat päällisin puolin niin hyvin, miten voi olla, että yhä suurempi joukko nuoria voi huonosti, syrjäytyy ja hyppää pois koulun penkiltä? Juuri taannoin luin uutisen, jossa kerrottiin Tikkurilan asemalla pyörivän jopa 10-vuotiaita lapsia täysin sekaisin. Siis anteeksi mitä? Lapsia? Miten tämmöistä edes voi tapahtua Suomessa? Suurimpana kolkuttaa kuitenkin sisälläni huoli siitä, että voisinko tehdä jotain?

Moni saattaa muistaa, että ennen olin poliittisilta arvoiltani melko kokoomukseen suuntaan kallistuva. Ajattelin, että lähes yhtäläiset menestyksen avaimet ovat meillä kaikilla, vain asenne ja itsensä pistäminen likoon ratkaisevat. Olin itsekin teininä melkoinen hulivili, mutta tietyt tavoitteet olivat aina selkeät: Suhteellisen hyvä keskiarvo lukuvuodesta riippumatta, lukio, korkeakoulu ja myöhemmin mieleinen ura. Olen itse ollut lapsesta saakka todella itsenäinen, halunnut ja saanut keksiä itse ratkaisuja asioihin, ottaa jossain määrin vastuuta ja ehkä tietyllä tavalla myös joutunut vanhempana sisaruksena melko nuorena ottamaan sen vastuun monesta asiasta elämässäni. Mottoni on aina ollut, että ”Yritän kaikkeni ja näen asioiden suhteen aikaa ja vaivaa”. Monesti tällä onkin päässyt pitkälle. Omalla kohdallani näen, että vastuun ottaminen on on ollut hyvä asia. Olen oppinut hoitamaan asioita ja pärjäämään omillani, järjestänyt itse kaikki aina työpaikoistani vuokrasuntoihin. Hommasin ensimmäisen vuokra-asuntoni 18-vuotiaana itse, järjestin tuet, takuuvuokran, vakuutukset ja sähkösopparit itse, sitten ilmotin kotona, että ainiin, muutan sitten kuukauden päästä pois ja äiti oli aivan shokissa. No, hyvin pärjäsin ja tien toiselta puolelta oli kivan lyhyt matka Voionmaan lukioon viimeiselle lukukaudelle, heh.

Karu totuus on kuitenkin se, että me kaikki olemme erilaisia. Mistä tiedät kouluttautumisen ja mukaan työelämään pääsyn tärkeydestä esimerkiksi sosiaalisesta näkökulmasta, jos lähelläsi ei ole tähän yhtäkään esikuvaa tai kannustajaa? Tottahan se on, että perhetausta, lapsuuden kokemukset, sosiaalinen verkosto ja jollain tasolla genetiikkakin määrittävät paljon. Osa näistä on ehkä kukistettavissa sillä omalla vahvalla tahdolla ja motivaatiolla, mutta aina ei päästä sinne saakka. Entäs tilanne, jossa nuori joutuu ottamaan niin paljon vastuuta esimerkiksi nuoremmista sisaruksistaan, kotitöistä tai vanhemmistaan, että oman tulevaisuuden miettiminen ei ehkä käy edes mielessä? Kun nuorelle ei välttämättä edes anneta mahdollisuutta olla nuori. Myönnän itsekin nyt, että helppohan se on huudella jos päivänselvä juttu mitä elämänsä suhteen täytyy tehdä. Kaikille se ei valitettavasti ole niin. Psyykkisiä resursseja, perheen tai ystäväpiirin tukea ei ole ehkä edes henkisellä tasolla antamaan eväitä rakentamaan semmoista tulevaisuutta, jollaisen ehkä toivoisi saavansa.

Pari viikkoa sitten luin Linda-Maria Roineen (aka Mercedes Bentson) kirjan ”Ei koira muttei mieskään” ja tämä aihe nousi taas mieleeni kirjan aiheuttaneen lievän järkytystilan jälkimainingeissa. Erityisesti ajatus siitä, että haluaisin jollain tapaa auttaa juuri niitä nuoria, jotka kokevat, ettei heillä ole mitään. Mutta onko tsempeistä ja kauniista sanoista mitään apua siinä vaiheessa kun tuntuu, että elämä on yhtä helvettiä ja tulevaisuus pimeän peitossa? Tottakai näihin tarvitaan radikaalimpia yhteiskunnallisia panoksia. Koulutuksen ja terveydenhuollon edistämiseen kyllä nähdään paljon aikaa, vaivaa ja rahaa, mutta kirjoitin jo vuosia sitten blogiin, että näen itse tärkeänä panostaa juurikin siihen ennaltaehkäisevään työhön. Rikkinäistä maljakkoa on aina vaikeampi yrittää korjata takaisin ehjäksi kun pitäisi keskittyä siihen, että tehdään niistä alunperin kestäviä ja estetään rikkoontumasta.

Sehän on selvää, että varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisevä toiminta on huomattavasti tehokkaampaa pitkässä juoksussa, kuin asioiden lakaiseminen maton alle tai paapominen sitten, kun ollaan jo syvässä suossa (millään tapaa siis tätä auttavaa työtä väheksymättä, mutta ymmärrätte varmasti mitä ajan takaa). Mitä itse olen jo vuosia halunnut tehdä, olisi jollain tapaa auttaa, tukea ja neuvoa näitä nuoria, jotka kokevat, ettei heillä ole paikkaa tässä maassa. Tsempata opintoihin, tukea talouden hallinnassa, neuvoa raha-asioissa ja ennen kaikkea ymmärtää. Tämä on asia, joka on jostain syystä todella lähellä sydäntäni ja oikeasti pyörii mielessä usein. Toki näen myös esimerkiksi vanhustenhuollon tärkeänä asiana, mutta sitten taas toisaalta: Nuorissa on Suomen tulevaisuus. Eikö tuleva sukupolvi ratkaise koko maamme tulevaisuuden? Aikuisia ihmisiä on todella vaikeaa yrittää muuttaa tai auttaa esimerkiksi päihdeongelmien suhteen, koska usein ainoa henkilö, joka muutoksen voi tehdä, on henkilö itse. Mutta eikö kuitenkin pitäisi pyrkiä siihen, etteivät nämä ihmiset joutuisi tähän tilanteeseen? Ja tottakai niillä tukitoiminnoilla on suuri merkitys. Monesti vain tuntuu, että byrokratia ja asioiden hoitamisen hankaluus on se suurin kompastuskivi meillä Suomessa.

Olen ollut aina ahkera äänestäjä vaaleissa, mutta tänä vuonna en ole vielä ehtinyt tehdä edes vaalikonetta ja se olisi tarkoitus tehdä nyt lähipäivinä. Asiat, joita itse kuitenkin ehdottomasti korostan ja kannatan näin tulevien eduskuntavaalien alla, on erityisesti ehkäisevä nuorisotyö, ympäristöasiat ja tottakai myös tärkeänä naisten asema, sekä esimerkiksi naisten aseman kohentaminen työelämässä, kannustamalla esimerkiksi miehiä enemmän perhevapaille.

 

Tulipas syvällisiä ajatuksia tänään. Onko teillä ajatuksia tästä?

 

Ps. Kuvien neulemekko on itse tekemäni, ohje löytyy täältä 🙂

 

Sisältää kaupallisen linkin. Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Ihoa kevätauringolta suojaavat ravintolisät x 3

Kaupallinen yhteistyö: Solgar

Aurinkoista sunnuntaita! Tänään päästään iloitsemaan ainakin täällä Helsingissä aivan loistavasta ulkoilusäästä ja sen kunniaksi on esittelyvuorossa kolme iholle suotuisaa ravintolisää, jotka toimivat erityisen hyvin yhdessä näin kevätauringon säteiden pikkuhiljaa vahvistuessa. Kevätaurinko yllättää usein voimakkuudellaan, eikä ihon suojaamista UV-säteiltä tulisi unohtaa silloinkaan kun on vielä lunta maassa. Lumipeite tunnetusti heijastaa auringonsäteitä, jolloin esimerkiksi ulkoillessa, altistuu kasvojen iho voimakkaammin auringolle.

Eräs lisäravinne on ollut minulla säännöllisessä käytössä jo pian vuoden, nimittäin astaksantiini. Se on karotenoideihin kuuluva voimakas antioksidantti, jota esiintyy luonnossa esimerkiksi levissä ja lohessa. Astaksantiini suojaa soluja UV-säteiden haitallisilta vaikutuksilta ja on juurikin ainesosa, joka toimii levien luonnollisena suojamekanismina UV-säteille. Sen on myös sanottu antioksidanttina hidastavan solujen vanhenemista, ehkäisevän soluvaurioita, suojaavan kehoa vapailta radikaaleilta ja edistävän vastustuskykyä. Astaksantiinia suositellaan myös aktiivisille ihmisille ylläpitämään nivelten terveyttä. Kenelle sitten suosittelisin astaksantiinia? Ehdottomasti ainakin henkilöille, joiden iho on erityisen herkkä auringolle tai on taipumusta palaa helposti ja myös säännölliseen käyttöön antioksidanttina. Nyt on käytössäni ollut Solgarin Astaksantiini-valmiste.

Olen itse todennut, että astaksantiinin ja beetakaroteenin yhdistelmä toimii mitä parhaimpana yhdistelmänä aurinkolomille. Ennen käytin matkoilla vain beetakaroteenia, mutta sen jälkeen kun lisäsin käyttöön myös astaksantiinin, olen huomannut selkeän eron ihon reagoimisessa UV-säteisiin. Vaikka toki käytänkin korkeita suojakertoimia aina auringossa, en ole palanut, saanut minkäänlaista ihoärsytystä tai aurinkoihottumaa kertaakaan sen jälkeen kun olen ottanut astaksantiinin käyttöön. Ehdottomasti tuotteet, jotka kannattaa ottaa kokeiluun myös täällä Suomen auringossa sisäisesti tuomaan luonnollista suojaa iholle. Suuri suositus siis näille!

Solgarin laajasta valikoimasta löytyy Luteiini-lykopeeni-karoteeni Complex, joka sisältää luonnollisen betakaroteenin lisäksi myös muita karotenoideja,  kuten luteiinia ja lykpopeeniä, jotka yhdessä antavat tehokasta suojaa iholle UV-säteilyltä. Luteiini on karotenoidi, joka edistää erityisesti silmien terveyttä ja suojaa niitä UV-säteilyn haitoilta. Lykopeeni taas hidastaa ihon vanhenemista ja on antioksidanttina huomattavasti betakaroteenia tehokkaampi. Karotenoidien saanti on äärimmäisen tärkeää myös siksi, että UV-säteiden lisäksi ne antavat elimistölle suojaa mm. alkoholin, tupakan ja ympäristömyrkkyjen sisältämiltä vapailta radikaaleilta.

E-vitamiini on rasvaliukoinen antioksidantti, joka suojaa kehoa hapettumisstressiltä. Se myös suojaa ihoa ja ehkäisee sen ennanaikaista vanhenemista. E-vitamiini tehostaa ihon omaa UV-suojaa. Solgarin E-vitamiini sisältää 268 mg luonnollista E-vitamiinia. Erinomainen tuote käytettäväksi ihon hyvinvointia tukevana lisäravinteena, esimerkiksi juuri yhdessä karotenoidien kanssa.

Solgar panostaa toiminnassaan erityisesti laatustandardeihin ja tuotekehitykseen, niin että laatu on varmistettu aina raaka-aineista tuotantoprosesseihin saakka. Yrityksen tavoite on kehittää laadukkaita ja innovatiivisia ravintolisiä jo yli 70 vuoden kokemuksella. Valikoimasta löytyy yhteensä yli 350 korkealaatuista valmistetta eri vitamiini-, aminohappo-, mineraali- ja yrttivalmisteita. Solgar ei käytä tuotteidensa raaka-aineina geenimuunneltuja kasveja tai yrttejä. Maailmanlaajuisesti on Solgarin tuotteita myynnissä yli 60 maassa. Tuotteita myyvät luontaistuotekaupat, apteekit ja hyvinvoinnin verkkokaupat, kuten esimerkiksi Hyvinvoinnin Tavaratalo ja House of Organic.

 

Oletteko te jo kokeilleet astaksantiinin ja betakaroteenin yhdistelmää ihon suojaamisessa UV-säteiltä?

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Perjantain randomit x 5

Huomenta! Huh, mikä voisikaan olla parempi yhtälö, kuin perjantai ja pilvettömältä taivaalta paistava aurinko. Tänään listasin viikonlopun kunniaksi viisi random-ajatusta tältä aamulta. Kuvituksena arkistoista muutamia suosikki-asukuviani viime kesältä.. 🌸✨

Vaikka edelleen tottakai odotan innolla viikonloppuja ja yhdessäoloa perheen kanssa, ilahduttaa ajatus siitä, etten ole aikoihin enää ahdistunut mistään tietystä viikonpäivästä. Ennen menivät sunnuntait lähes poikkeuksetta aina semmoisessa ennakoivassa maanantai-masiksessa ja no, maanantai oli usein aina semmoista blaah-meininkiä, vaikka viimeistään tiistaina alkoikin päästä vauhtiin ja nauttia uudesta viikosta. Nykyään iloitsen kaikista päivistä, eivätkä maanantait ahdista. Nykyään jopa rakastan niitä. Mielestäni arki pitäisi järjestää juuri niin, että jokainen viikonpäivä on omalla tavallaan mieluisa ja pyrkiä rikkomaan sitä tyypillistä masis-maanantain myyttiä.

Tällä hetkellä minulla on täydet kertakortit kahdelle eri joogastudiolle ja jo reissussa päätin patistaa itseni joogatunneille heti kotiinpaluun jälkeen, mutta arvatkaa olenko saanut aikaiseksi kertaakaan? No en. Olen viime viikkoina keskittynyt enemmänkin lenkkeilyyn ja tehnyt kotijoogaa, mutta kevään mittaan täytyy ottaa ohjattu jooga taas rutiiniksi ainakin kerran viikkoon. Myös pilates-tunteja on ollut kova ikävä! Ainiin ja kristallihoitoon pitäisi myös raahautua pitkästä aikaa, ah!

Enpä olisi viisi vuotta taaksepäin kuvitellut, kuinka suurta osaa piirretyt pelaavat arjessani. Välillä tuntuu kuin olisin höpsähtänyt pahimman kerran kun tajuan osaavani Ryhmä-Haun tunnarin sanat ulkoa suomeksi ja enkuksi, kaikkien hahmojen nimet ja vielä ominaisjututkin. Ja sitten kun eräänä päivänä huomaat olevasi itsekin jonkin sortin Ryhmä-Hau-fani (oma lempparini on Samppa, haha). Sarja oli pitkään pojan aivan ykköslemppari ja katsottiin Ryhmistä reissussa Netflixistä ja paikallisilta kanavilta lähestulkoon päivittäin. No, lemppari on viimeaikoina vaihtunut Oktonautteihin! Tosin, siihen en ole vielä itse päässyt niin syvälle käsiksi 😀 Eihän siinä, piirretyt olivat kyllä aivan parhaita myös omassa lapsuudessani!

Kun juuri vähän aikaa sitten hehkutin niitä ihania aurinkoisia pakkaskelejä kun oli optimaaliset lenkkeilysäät, elellään nyt sitten taas niitä aikoja talven ja kevään murroksessa, mitä en siedä yhtään. Juuri loskaa ja lumen alta nousseita koirankakkoja (arghhhh!!! Onko oikeasti niin vaikeaa kerätä?!), joita yrittää sitten parhaansa mukaan vältellä oman kahden koiransa kanssa ulkoillessa. Jokainen lenkki on ihan kun joku miinakentällä hyppimistä. Ja joo, tämä on aivan jokavuotinen ongelma ja juuri ne viikot, jotka toivoisi aina skipattavan keväässä 😀

Olen koko talven haaveillut tänä keväänä istuttavani pitkästä aikaa yrttejä ja muutamia kasveja pihaan ja sisälle. Joku todella vanha lukija saattaa muistaa chili-villitykseni menneiltä vuosina, joka tavallaan tyssäsi siihen kun olimme kerran Alppilan aikoina reissussa, jonka aikana meille tehtiin lukkoremonttia taloyhtiössä eri ajankohtana kun oli tarkoitus, eikä ystäväni päässyt avaimilla sisään kastelemaan vuosia kasvattamiani chilipuskia ja ne kuolivat :/ Parhaimmillaan taisi minulla olla jopa melkein 10 chiliä eri lajikkeina! Vahvistin niitä säännöllisesti viemällä parvekkeelle tuuleen ja aurinkoon. Täytyy myöntää, että hoidin niitä kun omia lapsiani ja kyllähän ne tuottivatkin ihan kivasti eri chilejä. Hah, hauskoja muistoja. Maaliskuun loppupuoli saattaa olla hieman liian myöhäinen aika laittaa chilejä itämään, mutta täytyy kyllä tutkia! Laventelia laitan ainakin kasvamaan, se on ollut haaveena jo pitkään. Olisi ihana ajatus kasvattaa omia yrttejä, joita voisi kuivata ja tehdä semmoisia tuoksupusseja. (Ja okei, myönnän ostaneeni Loseista semmoisen loitsukirjan, itseasiassa tämä Everyday Magic, jossa on DIY-niksejä erilaisiin yrteillä tehtäviin loitsuihin ja manifestointiin, tekisi senkin vuoksi mieli kokeilla :D)

 

Tässäpä oli random-pläjäystä kerrakseen. Ihanaa viikonloppua! 🌈✨

 

 

Sisältää kaupallisen linkin. Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Tunteiden sekasoppa

Heräsin tänään aivan silmät ristissä kuuden jälkeen ilman kelloa (perus). Ensin tuumasin nukkuvani vielä vajaan tunnin, mutta sainkin tovin kuluttua sinniteltyä itseni hereille. Hipsin alakertaan ja totesin, että jösses, ulkona paistaa aurinko jo ennen seitsemää ja olin ensimmäistä kertaa päiviin ihan fiiliksissä. Eilen illalla kun katselin ulos taas vaihteeksi räntäsadetta ja tuumasin, että huhheijaa taas.

Vietin eilen jonkinlaista ”saikkupäivää”, koska tämä rasittava flunssa on piinannut vieläkin. Käytiin aamupäivällä pojan kanssa neuvolassa, lenkitin koirat, siivoilin kotona ja päätin, että eiköhän tässä ollut aivan tarpeeksi tälle flunssapäivälle. Poden aina jotenkin kamalaa syyllisyyttä päivistä, jolloin en postaa blogiin, vaikkei sille edes olisi syytä? Olen itse varmasti ainoa, joka panikoi sitä, ettei jonain päivänä nyt satu tulemaan ulos mitään, vaikka nyt sitten flunssan verukkeella. Eihän se nyt niin vakavaa ole, kai? 😀

Tähän asti on kuluva vuosi jollain tapaa herättänyt minua todellisuuteen, eikä nyt välttämällä aivan niin positiivisella tavalla. Tuntuu, että tämän alkuvuoden aikana on mennyt yllättävän moni asia täysin mönkään ja aina kun jotain lisää tapahtuu, tuumaa jo melko kyynisesti, että mitä tässä nyt enää edes voisi mennä pieleen? Huolta, surua ja vastoinkäymisiä on riittänyt näiden muutaman kuukauden sisään aivan ennätysmäisen paljon ja jotenkin olen huomannut samaa myös ympärilläni. Tuntuu, että kaikkialla eletään jollain muotoa kaoottisia aikoja, jonkinlaisessa murrosvaiheessa. Jos vuodenvaihteessa tuumasi, että wau, tästä vuodesta tulee huikea ja ikimuistoinen, ei se kyllä ole siltä aina tuntunut. Lähipiirissä on ollut taas myllerrystä käynnissä ja juuri viime viikonloppuna ajattelin, että en kertakaikkiaan jaksaisi enää yhtään huonoja uutisia. Itselleni murehtiminen on todellinen energiasyöppö, tuntuu kun se mustan aukon tavoin imisi kaiken energian, jättäen sinut hetkellisesti tyhjäksi kuoreksi.

Tiedostan itsekin, että olen jo jonkin aikaa ollut jatkuvasti pahalla tuulella ja alavireinen. Viimeisen vuoden aikana on muutenkin tapahtunut kaikenlaista, joten ehkä elellään jonkinlaisessa muutosten ja kriisien jälkimainingissa. Toki, esimerkiksi ystäväni äkillisestä poismenosta johtuva suru vaikuttaa alitajunnassa varmasti edelleen ja vielä pitkään, vaikka tunnepuoli olisikin jo päässyt yli ensijärkytyksestä. Psyyke on kuitenkin niin monimutkainen käsite, ehkä se onkin osa normaalia surutyötä ja prosessointia, että esimerkiksi tämmöiset asiat vaikuttavat pään sisällä pitkäänkin tietynlaisena määrittelemättömänä alakuloisuutena. Eikö se ole ihan luonnollistakin? Varmaan tästä syystä sain nyt tämän rasittavan pöpönkin kun keho on keskittynyt prosessoimaan aivan muita juttuja, kuin flunssavirusten nujertamista.

Tiedättekö sen tunteen kun vaistomaisesti vetäytyy omiin oloihinsa ja kuoreensa, tietyllä tapaa prosessoimaan tapahtuneita asioita? Itselläni on viime viikkoina ollut todella vaikea keskittyä mihinkään ja ehkä syynä onkin ollut juuri tämmöinen tunteiden prosessointivaihe. Ehkä tämä on välttämätön jakso asioiden ylipääsemisessä, jota ei edes pitäisi yrittää juosta karkuun tai paeta, vaan antaa tunteiden jyllätä niin kauan kuin siltä tuntuu. Lapsena ja nuorena lähdin usein metsään silloin kun olin surullinen. Haahuilin ympäriinsä metsäpoluilla ilman mitään erityistä päämäärää. Ja ehkäpä siinä onkin juuri jutun juju, löytää tunnetason ratkaisu asioihin juuri sieltä ”tyhjyyden” ja päämäärättömyyden keskeltä, aivan spontaanisti.

Ja hei tiedättekö. Tähän aamuun asti oli koko tämä viime kuukausien ja viikkojen tapahtumaketju tietynlaisena määrittelemättömänä möykkynä sisälläni, kunnes aivan hetken mielijohteesta annoin näiden ajatusten virrata tähän näppikselle. Tajusin juuri nyt, että asiat kyllä järjestyvät, kunhan niille antaa aikaa 🦄✨

 

Aurinkoista torstaita <3

 

Ja ps. Asiasta ihan kukkaruukkuun, itselläni on näiden harmaiden päivien aikana noussut kamala inspis päivittää kodin sisustusta keväisemmäksi. Elloksella alkoi juuri mid-season sale ja paljon esimerkiksi kodin tuotteita -70%. Valikoima löytyy täältä 🙂

 

 

Kuvat Jutta

Postaus sisältää kaupallisen linkin

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.