Julkaistu

Raglan on lemppari!

Terkkuja täältä Raglanista. Päädyin pitämään viikonlopun ajan pientä sometaukoa ja kylläpäs teki hyvää. Kytkin puhelimesta lentotilan päälle lauantaina ja vasta tänään kurkkasin ensimmäistä kertaa pariin päivään mm. IG-kuulumiset. En muista milloin olisin viimeksi ollut yli vuorokauden mittaisessa somelakossa, mutta täytyy todeta, ettei yhden viikonlopun aikana kai ihan kamalasti menettänyt, pikemminkin päinvastoin. Vaikka täällä reissussa onkin ollut vähemmän puhelimella ihan senkin vuoksi, ettei ole mobiiliverkossa, niin aivan tarpeeksi kuitenkin.

Hassua sinänsä kuinka sitä ajattelee, ettei somesta tai ”viihteestä” voi saada övereitä, mutta viimeaikoina olen tullut aivan toisiin aatoksiin – välillä tarvitsee oikeasti niitä päiviä, kun loggaat itsesi ulos appseistä ja keskityt aivan muihin juttuihin. Ilman niitä erilaisia ilmoituksia ja päivityksiä. Täällä matkalla on sinänsä ollut eri juttu, koska puhelin on ainoa yhteyteni perheen ulkopuolelle, mutta niin, eiköhän sitä ehdi kotona taas vaihdella kuulumisia ihmisten kanssa.


Kerroinkin viime viikolla, että seuraava etappimme on pieni surffikylä Raglan pohjoisen saaren toisella puolella. Täällä olemmekin hengailleet nyt muutaman yön. Rakastuin Raglaniin heti kun tänne pääsin! Ehdottomasti lempparipaikkani tähän asti näistä Uuden-Seelannin kylistä. Meno muutaman tuhannen asukkaan boheemissa hippikylässä on varsin rentoa. Pieniä kahviloita, joista saa paikallista luomu-kahvia, kivikauppoja, terveysputiikkeja, surffimeininkiä, söpöjä pieniä vaateliikkeitä, paikallista taidetta ja käsitöitä, niitä löytyy täältä vaikka millä mitalla, vaikka todella pieni kylä onkin kyseessä. Eniten olen ollut ehkä innoissani kaikista käsityöjutuista, joita löytyy täältä reippaasti. Useampikin putiikki myy paikallisten taitelijoiden tekemiä teoksia, koriste-esineitä ja käsitöitä. Ihan jo harmittaa, ettei ole mahdollista kantaa täältä ihan kamalasti tavaraa mukana.

Ainiin ja voitteko uskoa, että vietimme historiallisia hetkiä ja söimme illallista kaksin! Poika nukahti myöhäisille päikkäreillä tässä eräs päivä ja nukkui vaunuissa muutaman metrin päässä kun söimme ekoja kertoja reissussa ilman minkäänlaista kaoottista menoa tai kiirettä 😀

Ainoa asia, jota olen Raglanissa harmitellut, on etten ole onnistunut löytämään mistään lankakauppaa. Googlettelin, että lähin lankakauppa sijaitsee Hamiltonissa vajaan tunnin ajomatkan päässä, nyt olenkin kärsinyt todella pahoista neulomis-viekkareista, koska täällä jos jossain on saanut ihan mieletöntä inspistä erityisesti kevään ja kesän DIY-juttujen osalta. En millään malta odottaa, että pääsen muutaman viikon päästä testailemaan muutamia uusia virkkuu- ja neuleideoita 🙂 Tuommoinen virkattu toppi lähtee testitekoon ihan ensimmäisenä!

Reissua on vielä kolme viikkoa jäljellä ja vielä yksi maa jäljellä. Lennämme tällä viikolla Australian Queenslandiin, jossa vietämme viimeiset viikot. Ihan kamalasti emme ole tehneet suunnitelmia viimeisen kohteen osalta, onhan tässä ihan kohtuullisesti jo tullut siirryttyä paikasta toiseen. Tarkoitus olisi hengailla Gold Coastilla ja piipahtaa ehkä pariksi yöksi Byron Bayhin. Jännä nähdä Australian ja Uuden-Seelannin erot konkreettisesti täältä lähtiessä. Ainakin itselleni on jäänyt se kuva, että Uusi-Seelanti olisi huomattavasti vielä Australiaa enemmän laid-back, mutta itselläkin alkaa olla edellisestä Aussi-visiitistä niin monta vuotta aikaa, ettei osaa suorilta päin verrata. Tykkään kuitenkin Australiasta aivan hurjasti ja olenkin viimeisestä kohteesta aivan intona.

Jos teillä on Byron Bayn lisäksi hyviä vinkkejä Gold Coastin ja Sunshine Coastin hoodeille, niin saa ehdottomasti vinkata. Crystal Castle onkin jo yllättäen visiittilistalla, heh heh.. Haluaisin käydä katsomassa jossain pojan kanssa kenguruita ja koala-karhuja, ihan kun olisimme tutkineet aikaisemmin, että Gold Coastilla on joku luonnossa vahingoittuneita eläimiä hoitava paikka, johon saa mennä katsomaan. Täytyy vielä tutkia, että muistanko aivan omiani.

Jos teillä on muuten matkaan tai muihin aiheisiin liittyviä postaustoiveita, niin saa huikata 🙂 Ajattelin tehdä ainakin maailmanympärysmatkalle pakkaamisesta postauksen, jos semmoinen kiinnostaa? ✨

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Somen pinnallisuus ahdistaa

Pohdiskelin aikaisemmin tänään hetken mielijohteesta IG Storiesissa erästä aihetta, joka on aiheuttanut enemmän tai vähemmän pientä ahdistusta viime aikoina. Olen pariin otteeseen harkinnut täällä reissussa parin päivän sometaukoa, ihan vain päästäkseni hetkeksi huilimaan koko hommasta. Enkä edes tiedä, mistä tämmöinen someahdistus on hiipinyt esiin juuri nyt? Mutta kyllä, jotenkin se on lähiaikoina ahdistanut. Ja olen kuitenkin pyörittänyt eri somekanavia yli 10 vuotta, päivittäin. Se, kuinka koko homma tuntuu nykyään pyörivän vain ja ainoastaan suosion saavuttamisen, sekä lukujen ympärillä.

Mitataan sitä ja tätä, oikeastaan se mitä Instagram ja somettaminen joskus oli, on jäänyt nykyään aivan jonnekin taka-alalle. Ainoa asia, jolla tuntuu olevan merkitystä on tykkäysten, seuraajien ja sitoutumisten määrä. Ja tottakai, onhan tämä ilmiselvää ilmiön ympärillä, joka työllistää jatkuvasti yhä enemmän ihmisiä, mutta onko muulla enää väliä, kuin numeroilla? Olen yrittänyt suhtautua tähän asenteella, että keskityn omiin hommiini, viis välitän mitä muut tekevät ja käytän energiani oman toiminnan ideoimiseen ja kehittämiseen. Mutta sitten havahdut siihen, että jonkun toisen tykkäämiset tai seuraajamäärät kasvavat kovaa vauhtia kuin itestään. Mietit, että okei, teenkö itse kenties yhtäkkiä jotain väärin?

Olette saattaneet kuulla esimerkiksi IG:n algoritmeistä, matemaattisista prosesseista, joita hyödynnetään nykyään monilla interaktiivisilla alustoilla. Suositellaan relevanttia tai suosittua sisältöä, suurta joukkoa kiinnostava sisältö saa enemmän näkyvyyttä kohdeyleisölle, kuin vähemmän suosittu. Ja enemmän kiinnostava sisältö tarkoittaa paljon tykättyä ja kommentoitua sisältöä. Nykyään esimerkiksi Instagram suosii myös luonnollisten henkilöiden tuottavaa sisältöä, jonka olen itsekin huomannut käytännössä. Oma profiilini on jo pitkään ollut (itseasiassa juuri statistiikka-syistä) yritystili ja kappas, olenpa tämän vuoksi huomannut suuren laskun myös omissa tykkäysmäärissäni, koska algoritmi ei enää suosi yritystilejä. Esimerkkinä käsityötilini @iinesdiy, jonka julkaisut saattavat kerätä saman verran tykkäyksiä kuin päätilini, vaikka seuraajia on kymmenesosa. Olen itseasiassa joskus jopa harkinnut tilin vaihtamista takaisin ”normaaliksi”, good old times, kunnes algoritmeja muutetaan taas. Haha. Kirjoitin aikaisemmin syksyllä postauksen seuraajien ostoilmiöstä (postaus täällä) ja sivusin tuossa samaisessa postauksessa myös sitä, ettei nykypäivänä oikeasti ole kovin helppoa kasvattaa seuraajamääriään somessa – ainakaan rehellisin keinoin.

Erilaiset kommentointiringit ovat parin vuoden aikana yleistyneet ja toisaalta kyllä ymmärrän tämän, koska kyllähän algoritmi-viidakko ärsyttää pidemmän päälle, varsinkin jos teet hommaa jollain tapaa työksesi. En silti ole itse lähtenyt kommentointihommaan mukaan. Tykkäilyt ja kommentoinnit tehostavat julkaisusi suosiota, joka johtaa siihen, että sisältöäsi suositellaan suuremmalle joukolle. You know, ”saattaisit pitää tästä sisällöstä”. Siksi kommentoivat monet systemaattisesti toistensa kuvia vastavuoroisesti, autetaan kaveria hädässä tavallaan ja autetaan kuvia nousemaan enemmän näkyville. Kun saat enemmän näkyvyyttä toistavasti, löytävät ihmiset myös helpommin profiiliisi ja -tadaa, seuraajamäärät kasvavat kivaa tahtia. Näin se vain toimii. Eri juttu oli viisi vuotta takaperin kun seuraajamäärien kasvattaminen oli aivan eri hommaa, nyt se on yhtälöitä vastaan taistelua ja no, karua bisnestä. Jos haluat näkyvyyttä, täytyy ostaa mainostilaa alustoilta. Eihän sitä nyt ilmaiseksi haluta antaa.

No, pointti ei ollut jupista siitä, etteivät seuraajamäärät tai tykkäykset kasva. Lähinnä ahdistuksesta siihen, että kasvaaksesi  ja ollaksesi ”somen silmissä” jotain, pitäisi pelata häikäilemättömillä säännöillä, olla feikki ja taistella algoritmeja vastaan. Häh! Minne katosi se, että oltiin vain oma itsensä, eikä yritetty liikaa? Ettei arvoa ja statustasi arvioitu IG-seuraajien perusteella? (Ja arghh, kuinka monesti muuten olen kuullut lauseen ”Eihän se ole kun ihan pieni bloggaaja” silloin kuin IG:n seuraajamäärät ovat vain muutamissa tuhansissa. Monet luulevat niiden korreloivan esimerkiksi blogin lukijamääriä, jotka voivat olla aivan päinvastaisia. Käyttäjällä voi olla IG:ssä 20K seuraajaa ja blogissa vain muutama tuhat yksittäistä lukijaa kuukaudessa ja sitten päinvastoin. Näistä ei tosiaan voi tehdä johtopäätöksiä!)

Miksi pitäisi olla jotain, mitä ei ole? Somessa voit nimittäin olla ihan mitä tahansa. Ja se vähän pelottaakin. Pientä vastapainoa on ollut havaittavissa palaavan ilmiön suhteen kun monet ovat palanneet arkisempaan ja ei-niin-harkittuun sisältöön. Semmoiseen, johon voi jollain tapaa samaistua. Mutta itse ainakin niin kovasti toivon, että palattaisiin edes jossain määrin takaisin siihen, kun some ei ollut kilpailu, eivätkä numerot määritelleet ”arvoasi”. Ja tottakai, bisnestähän tämä on. Jokaisen yrityksen ja yritystoimintaa harjoittavan on menestyäkseen oltava perillä avainluvuista, sitoutumisesta ja siitä, mikä kuluttajia kiinnostaa. Mutta homma menee jotenkin karuksi siinä vaiheessa, kun näitä samoja lukuja rinnastetaan oikeisiin ihmisiin ja instafeimiksi pyritään millä hinnalla hyvänsä. Eniten kuitenkin harmittaa se, että ne, jotka toimivat rehdisti, ovat niitä jotka joutuvat muiden jalkoihin.

 

Mitäs te tuumaatte ilmiöstä tai aiheesta yleisesti?

Ahdistaako feikkiys ja liika yrittäminen?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Arjen taikoja ja vinkkejä pendulumin käyttöön

Hihhulijutut ovat olleet hetken vähemmällä, tuntuu ettei täällä reissussa ole oikein ehtinyt keskittyä näihin, vaikka ehkä tosiaan olisi syytä kun on jatkuvasti menossa ja siirtymässä paikasta toiseen. Anyway, hihhulointia olisi nyt luvassa, eli mikäli aihe ei kiinnosta, kannattaa skipata tällä kertaa 💎🔮😅

Kesän jälkeen aloin pienin askelin harjoitella pendulumin, eli heilurin käyttöä. Kuulostaa nyt juuri niin hihhulilta, mutta pendulumia voi käyttää arjen päätöksenteossa, suurten kysymysten äärellä tai tuomaan selkeyttä ajatuksiin, vähän tarot-korttien tavoin. Pendulumilta voi kysyä kysymyksiä tai sillä voi tasapainoittaa tai energisoida chakroja. Jos kysyy puolisoltani, niin tämä on suurinta huuhaata ikinä, mutta hei! En ole ikinä saanut pendulumin kanssa ”väärää” vastausta kysyessä jotain. No, sattumaa voi olla myös pelissä, mutta ken tietää jos pientä taikuuttakin 😀 Uskoa saa ken tahtoo!

Myös pendulumin valinnassa pätee samat konstit kuin kivien ja kristallien suhteen; Valitse semmoinen, johon tunnet tietynlaista vetoa ja jonka kanssa tunnet tietynlaisen yhteyden. Itse olen ”ohjelmoinut” omani toimimaan kanssani, testaamalla helpoilla ja yksiselitteisillä kysymyksillä, miten pendulum kommunikoi ”kyllä” ja miten ”ei”. Yleensä tarkoittaa pyörivä liike kyllä ja edestakainen heiluminen ei. Kyllä- ja ei-vastaukset on helppo ”tarkastaa” ja ohjelmoida pendulum kysymällä siltä muutaman takuuvarman ja yksiselitteisesti vastattavan kysymyksen, kuten ”Onko nimeni Iines?” , ”Asunko punaisessa talossa?” tai ”Olenko syntynyt Suomessa?”. Omalla kohdallani on pyörivä liike ollut aina ”kyllä” ja edestakainen ”ei”. Ikinä en ole saanut oikeasta poikkevaa vastausta takuuvarmoihin kysymyksiin, mikä on toisaalta jopa outoa. Minulla on kaksi pendulumia, jotka molemmat ovat toimineet hyvin, mutta jostain syystä tykkään tällä hetkellä enemmän tuosta vihreästä aventuriinista.

Muutamia vinkkejä pendulumin kanssa työskentelyyn:

 

💎 Ennen kysymyksiä, meditoi muutama minuutti päästäksesi keskittyneeseen tilaan.

💎 Älä kysy kysymyksiä, joihin et oikeasti halua tietää vastauksia.

💎 Kysy muiden ihmisten elämiin liittyvistä asioista vain heidän luvallaan.

💎 Jos haluat selkeän vastauksen, muotoile kysymykset järkevään muotoon, johon voi tarjota kyllä/ei-vastauksen.

Esimerkki huonosta kysymyksestä: ”Millaista on elämäni 10 vuoden kuluttua?”

Esimerkki hyvästä kysymyksestä: ”Tulenko tekemään lähivuosina valintoja, joihin olen tyytyväinen 10 vuoden kuluttua?” Ja tätä rataa..

Pendulumin kanssa voi myös tehdä ”chakraterapiaa”, jota olen välillä kokeillut. Käynyt läpi chakrat laittamalla pendulumin aina kunkin chakran päälle. Tästä löytyy monenlaisia tulkintoja ja versioita. Tiettyyn suuntaan pyöriminen tai liike merkitsee chakran yliaktiivisuutta tai tukosta jne. En ole tähän perehtynyt aivan niin syvällisesti, vaan mennyt simppelin mukaan, jolloin pyörivä liike tarkoittaa avointa chakraa, kun taas paikallaan oleva tai sahaava liike tukosta tai epätasapainossa olevaa chakraa. Ja jos joku chakra on ollut esimerkiksi epätasapainossa, olen tehnyt sille kohdalle ”kristalliterapiaa”, jollain kyseistä chakraa energisoivalla tai tasapainoittavalla kivellä tai kristallilla 😀

Noh, menikö överiksi? 

 

Oletteko muuten kuulleet pendulumin kanssa työskentelystä tai sen avulla  ”ennustamisesta”? 🔮💎

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Ensimmäinen NZ-viikko

Reilu viikko takana Uutta-Seelantia ja täytyy sanoa, että tykkään paikasta päivä päivältä enemmän. Jostain syystä on lämpeneminen tälle erikoiselle maalle ollut omalla kohdallani näin alkuun hidasta, enkä tiedä miksi? Kaikki on niin uutta ja erilaista, että on varmaankin käyttänyt energiaa ihan vain ihmettelyyn ja päässyt pikkuhiljaa mukaan meininkiin. Silti tämä maa jaksaa ihmetyttää uudelleen joka päivä. Juuri eilen juttelimme Tommin kanssa, että tuntuu kuin olisimme jossain ihme sadussa ja miettii, että voiko tämä paikka edes olla totta? Ihmiset aivan supermukavia, luonto äärimmäisen kaunista, tuntuu, että tässä maassa kaikki on yksinkertaisesti kunnossa ja vieläpä mukava ilmastokin. Vitsailtiin, että vähän kun olisimme jossain ihme kulissikylässä, jonka asukkaat on UFO:ja ja odotetaan vain milloin todellisuus tulee esiin 😀 Haha! Kuulostaa niin creepyltä, mutta oikeasti, en ole varmaan ikinä ollut paikassa, jossa tuntuu, että kaikki pelaa, eikä mikään ärsytä.

Meidän majoituksen nainen tulee joka päivä höpöttelemään ja kyseli eilen, että minkälainen siivous halutaan meidän huoneeseen 😀 Äsken tämä kävi tyrkyttämässä uusia pyyhkeitä, kahvia, kertomassa, että saan edelleen lainata tämän märkäpukua jos menen surffaamaan, näyttää missä pyykkikone on heti kun vain halutaan ja mitäköhän vielä. Kuten aikaisemmin sanoinkin, ovat ihmiset aidosti ystävällisiä ja kiinnostuneita. Välillä tästä menee ihan jopa hämilleen kun on varsinkin suomalaisena tottunut siihen, että hommat pidetään simppelinä, eikä yhtään enempää. Haha!

Ajoimme muutama päivä sitten Waihi Beachiltä parin tunnin matkan päähän Ohope Beachille, joka on myöskin ollut aivan ihana paikka. Ehkä pienempi ja hiljaisempi kuin Waihi, mutta todella kiva myös ja ehkä luonnon puolesta vieläkin kauniimpi. Waihin päivinä kävimme päiväreissulla Tairuassa ja Hot Water Beachillä, jota monet teistäkin suosittelivat. Ihan parasta täällä ovat ehdottomasti kaikki pienet idyyliset kylät, niissä on kivaa fiilistä, enkä ole kaivannut täällä ollenkaan suurten kaupunkien menoa.

Tairua

Näillä näkymin jatkamme Ohopesta loppuviikosta Raglaniin, jossa vietämme Uuden-Seelannin stopin loppuajan. En tiedä miksi, mutta olen itse odottanut hurjasti juuri Raglania! Vaikka kaikki paikat ovatkin tähän mennessä olleet todella kivoja, on Ohope ollut ehkä hieman liiankin rauhallinen ja aika käynyt hieman pitkäksi. Viimeiset päivät olen oikeastaan vain chillaillut, lukenut ja käynyt välillä rannalla. Tulee vähän mieleen Moorean easy going-päivät 😀 Eilen ajoimme viereiseen Whakatanen hieman isompaan ”kaupunkiin” (lue: kylään) etsimään erästä lankakauppaa, joka olikin sitten seuraavat neljä päivää kiinni, höh! Olin niin odottanut, että pääsisin pitkästä aikaa neulomaan ja testaamaan paikallisia villalankoja.

Whangamata Beach

Hieman kuhinaa Hot Water Beachillä! Moni teistäkin suositteli visiittiä tuolla suositulla rannalla, josta voi nimestäkin päätellen hyvällä tuurilla kaivaa lapiolla itselleen hiekkaan kuuman thermal spa:n. Ihmisiä heilui lapiot kourassa varmaan sata, itse pysyttelimme hieman kauempana ruuhkasta, jätimme kunnon kaivamiset muille ja keskityimme hiekkaleikkeihin. Kuulemma on tuurista kiinni, osuuko kuuma kohta kohdalle, mutta oli kyllä jännä nähdä kun osassa ihmisten kaivamia monttuja oikein höyrysi kuumaa. Tuossa lähettyvillä on myös kuuluisa Cathedral Cave, johon emme tosin enää pitkän päivän päätteeksi ehtineet 🙁 Sinänsä tuli tuo ihmispaljous pienenä shokkina, koska ei tiedetty, että Hot Water Beach on ihan noin suosittu paikka, mutta ehdottomasti kaunis ranta ja mielenkiintoinen paikka nähdä.

Oliko teille tuttuja paikkoja? 🌎

 

Entäs onko teillä Raglanin osalta jotain must-see-paikkoja, kuppiloita tai muuta, mitä kannattaisi siellä suunnalla kokea tai nähdä?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Reissuväsy?

Istuskelen juuri tätä kirjoittaessani majoituksemme terassilla ja katselen merta. Tommi ja poika lähtivät jo edeltä rantsuun ja sain hetkisen hiljaista aikaa puuhastella omia juttujani. Vaikka reissaaminen onkin ihanaa ja tuonut valtavasti uusia kokemuksia, olen todennut tämän ajoittain myös melko rankaksi. Täytyy jatkuvasti olla pakkaamassa tai purkamassa tavaroita, vaihtamassa paikkaa ja toki myös, että olemme perheenä yhdessä lähes jokaikinen vuorokauden hetki nyt jo toista kuukautta. Huh, vuoden mittainen maailmanympärysmatka olisi kyllä pienen lapsen kanssa aivan liikaa!

En missään nimessä valita perheen yhteisestä ajasta, mutta pidemmällä reissulla konkretisoituu paremmin se, mitä on olla oikeasti yhdessä, tiedättekö eri tavalla kuin sen viikon-parin lomamatkan aikana. Kotona kaikilla on kuitenkin omat juttunsa, ollaan päivät työssä, nähdään ystäviä, mutta reissussa pyörii arki päivittäin perheen ja yhteisten juttujen ympärillä. Itselleni ehkä vaikein paikka on ollut se, ettei omaa aikaa ole ollut samalla tavalla, kuin mihin olen tottunut. Varsinkin nyt kun teen täältä töitä, on keskittyminen ajoittain ollut hieman koetuksella. Käytäntö on siis kovin eri kuin se, miltä tämä ehkä kuulostaa 😀

Viime viikkoina en ole ehtinyt ihan kamalasti viettämään aikaa itsekseni ja esimerkiksi tekemään ajatustyötä blogin kanssa. Pääasiassa ovat aiheet pyörinyt matkailuteemoissa, koska ymmärrettävästi pyörii arki täällä melko vahvasti sen ympärillä. Olen ihmisenä semmoinen, joka saa parhaimmat ideat ja inspiksen juuri silloin kun tuumailen asioita itsekseni ja omiin ajatuksiini uppoutuneena. Kotona on työaika kuitenkin se 8-16 siinä mielessä, että silloin tiedän saavani keskittyä töihin ilman häiriötä, mutta reissussa on homma ollut enemmän tasapainoittelua. Tehdään vartti siellä ja vartti täällä. Joten kyllä, työskentely reissussa on ollut melkoinen haaste. Samoin on koti minulle paikka, jossa ”lataudun”, kerään energiaa ja olen jollain tapaa suojassa kaikelta ulkopuoliselta. Reissaamisessa on se puoli, että koska ympäristö vaihtuu jatkuvasti, et ehdi tavallaan juurtua ja kotiutua yhteen paikkaan samalla tavalla.  Ihmisetkin ovat niin erilaisia, voisin kuvitella, ettei toiselle välttämättä ole mikään ongelma elää matkalaukkuelämää vaikka loputtomiin, ilman että tuntisi minkäänlaista kaipuuta jonnekin tiettyyn paikkaan.

Vaikka koti-ikävä ei vielä missään suuressa skaalassa olekaan iskenyt, ikävöin toki tiettyjä asioita kotona. Juuri niitä omia rutiineja, omaa aikaa kaikessa hiljaisuudessa ja sitä, että saa vain olla tekemättä mitään. Maailmanympärysmatka ilman lasta olisi varmasti melkoisen erilainen kokemus, mutta voin kertoa, että tämä on kyllä opettanut paljon! Kärsivällisyyttä, organisointikykyä ja ennen kaikkea tuonut kokemusta siitä, minkälaista on oikeasti olla perheenä yhdessä viikkoja tämmöisenä kolmen tiiminä. Ja jos joku nyt ajattelee, että valitan siitä, että vietämme aikaa perheenä, niin en tietenkään. Mutta voin kertoa, että varmasti melko harva perhe loppupeleissä viettää kaiken ajan yhdessä viikosta toiseen aivan kokoajan, joitain yksittäisiä hassuja hetkiä lukuunottamatta. Se on niin eri juttu ”normaalissa arjessa” kun jokaisella on kuitenkin siinä sivussa myös se oma elämänsä työpaikalla, harrastusten ja ystävien parissa. Heh, toivottavasti ymmärrätte mitä yritän ajaa takaa.

Siinä mielessä on reissu tähän asti opettanut ennen kaikkea arvostamaan niitä kotiarjen tiettyjä seikkoja. Asioita, jotka eivät välttämättä matkalla ole mitään itsestäänselvyyksiä. Päivät ovat seikkailua ihan siitä lähtien, että miettii seuraavaa mahdollista pyykinpesupaikkaa, kun taas kotona ne usein ovat melko rutiininomaisia ja tasapaksuja. Puhutaan siis täysin eri ääripäistä. Olen aina ollut tietynlainen ”levoton sielu”, jonka sydän haahuilee aina kaukomaille, joten siitäkin syystä on myös itselleni ollut mielenkiintoista nähdä, millaista elämä on oikeasti jatkuvasti reissaten. Ehkä itse kuulun niihin, jotka kuitenkin loppupeleissä tarvitsevat sen tietyn kiintokohdan, turvapaikan, jonne käpertyä niinä hetkinä kun tuntuu, että universumin energiat sotivat sinua vastaan.

Huomaan myös välillä alitajunnassani stressaavan kotiinpaluuta jonkin verran. Tiedättekö,  se ”mitäs sitten”. Olen tietysti yrittänyt elää hetkessä täällä ja nauttimaan jokaisesta päivästä, mutta toki nuo ajatukset hiipivät välillä mieleen. Varsinkin helmikuun pian lähestyessä, kun alkaa jo melkein laskea viikkoja kotiinpaluuseen. Eli melko ristiriitaisia fiiliksiä pyörii mielessä tällä hetkellä, mutta eiköhän niistä selvitä!

 

Yritän huomenna tai ylihuomenna saada ulos postauksen ensimmäisestä NZ-viikosta. Reilun viikon päästä onkin edessä taas uusi kohde. Mihin ihmeeseen nämä päivät hujahtavat? 🌎🌴

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.