Avainsana: ajatuksia

Huomenta! Meidän pojat vetelevät vielä sikeitä ja kyyhötän itsekseni juomassa aamukahvia. Napero nukkui viime yön yhteen putkeen 22-03:30 ja sitten vielä toisen 04-08 pätkän kun nostin poikkeuksellisesti takaisin omaan kehtoon loppuyöksi. Oli pakko saada nukkua toisella kyljellä ja pelkäsin muuten jyrääväni pienen. Onko muiden vauvat muuten hikikalleja? Meidän poika nimittäin hikoilee varsinkin vieressä nukkuessa ihan hulluna vaikkei olisi pyjamakaan päällä. Pahin oli ehkä kuumemmilla keleillä, mutta edelleenkin saattaa olla märkä läntti pojan alla kun herätään jos on yhtään osunut peitto päälle tai ollut kyljessä kiinni. Kuulemma täysin normaalia neuvolan mukaan, mutta en jotenkin ajatellut että pikkuvauvat hikoilisivat paljoa 😀

Poika on muutenkin ollut nyt pieni tuittupää eikä suostunut nukkumaan päikkäreitä käytännössä lainkaan. Parina päivänä ei olla käyty ollenkaan vaunulenkillä (jossa poika siis yleensä nukkuu sen tunnin, joka on päivän ainoa pitkä pätkä) ja kun ei olla vaunuiltu, niin ei ole myöskään tullut uni päivällä! Tai oikeastaan silloin nukutaan ihan semmoisia pieniä 10-20min powernapeja parit päivän mittaan, ainoastaan vaunuissa pidempään. Itseäni ei toki haittaa yhtään tuo päiväunettomuus, meillä menee päivät kivasti puuhaillen muutenkin ja ainakin saa olla entistäkin iloisempi noista useimmiten loistavista yöunista!! Toisaalta illalla kyllä huomaa sen väsymyksen pienestä kun alkaa olla melkoinen känkkäränkkä.

Lähdettiin eilen huvikseen parille asuntonäytölle! Löydettiin nimittäin netistä aivan megasuperihana potentiaalinen koti, joka myös livenä oli aivan huippu. Tosin muitakin halukkaita löytyi vaikka millä mitalla ja meillä on omakin myymättä (eikä siis vielä edes laitettu myyntiin), joten aikalailla semmoisella ”katsotaan nyt mitä on tarjolla”-meiningillä oltiin liikenteessä. Toisaalta ihan hyvä muutenkin katsastaa eri alueita ennakkoon niin tietää jotain siinä vaiheessa kun asia todella on ajankohtainen. Se on kyllä ahdistava tunne kun löytää oikeasti ”helmen” ja tietää, että vaikka tekisikin ehdollisen tarjouksen, ei välttämättä ole mitään saumaa kun moni muu ostaja on liikkeellä nopeammalla kaupantekovalmiudella!

Poika on alkanut nyt parin viikon aikana ”juttelemaan” hurjasti. Kokoajan on höpötys päällä kun jokeltelee ja kertoo juttua 🙂

Tässä vähän instapläjäystä meidän viime viikoista..

Opeteltiin VIHDOIN viime viikolla kantoliinan sitomista! Ja eihän se loppupeleissä nyt todellakaan mitään rakettitiedettä ole kun muutaman kerran tekee. Meidän poika lisäksi viihtyy siellä tosi hyvin, en vaan kertakaikkiaan osaa sitoa liinaa niin että se tukisi kunnolla niskaa, joten en ole uskaltanut pitkiä aikoja pitää liinassa kun joutuu kädellä tukemaan päätä. Aika hikistä hommaahan tuo tosin on, mutta yllättävän napakan pakkauksen kuitekin saa tehtyä tuolla. Eiköhän se tästä kun vielä vähän harjoittelee 😉 Kantorepussa kun poika ei kertakaikkiaan viihdy ollenkaan! Täytyy tosin sitäkin kokeilla vielä myöhemmin jos olisi mieli muuttunut.

Ja kohta päästään myös pitämään pikku-Uggeja! Meiltä löytyy Tommin kanssa molemmilta nuo samanlaiset classit shortit, joten olihan bebellekin pakko ostaa omat UGGit talvella Havaijin reissulta.

Kivaa maanantaita!

Tajusin tässä yksi päivä, että olen pitänyt tätä blogia ensi
talvena jo 8 vuotta!!! Aivan älytön juttu! Melkein siis kokonaisen vuosikymmenen. Ei huhheijaa,
onhan tässä sinä aikana ehtinytkin elämässä tapahtua vaikka mitä ja blogimaailmakin mullistua aikalailla.
Havahduin nimittäin samalla myös siihen, että olen asunut
Helsingissäkin jo 5 vuotta. Oikeastaan ainoat asiat jotka ovat pysyneet tässä 8 vuoden aikana matkassa ovat Bixu-koira ja tämä blogi. Ja siis tietysti ystävät, matkakuume ja sata muuta asiaa, mutta tajusitte varmaan. Niin se aika vaan menee ihan hurjaa vauhtia.
Samalla olen todennut, etten oikeastaan haluaisi enää asua Suomessa missään
muualla kun Helsingissä. Itselleni toki oli aina itsestään selvää, etten aio jäädä Jyväskylään vaan ”jonnekin paljon suurempaan”. No eipä ihan kamalan kauas siltikään päästy 😉

Tietysti yksi syy siihen miksi haluan asusta täällä on työni, jota en
voisi oikeastaan tehdä muualla kun Helsingissä tai muissa pohjoismaisissa pääkaupungeissa, mutta toisaalta myös se
että suurempaan kaupunkiin jotenkin sopivasti ”hukkuu massaan”. Vaikka
välillä tuntuu että tämäkin on aivan tuppukylä kun törmää jatkuvasti
samoihin ihmisiin ja aina joku tuntee jonkun (ja maailman
mittakaavassahan Helsinki onkin aivan pikkukylä). Enkä tarkoita massaan
hukkumisella, että olisi mitään tarvetta piiloutua ja vetäytyä omiin
oloihinsa, mutta vaikkapa nyt Jyväskylässä oli loppupeleissä kovin
pienet piirit. Kaikki suurinpiirtein tiesivät missä kukin on töissä,
tunsi tai ainakin tiesi kaikki keskustassa pyörivät ”vakkarikasvot” ja
muutenkin useimmat ihmiset ainakin jonkun kaverin kautta. Täällä en törmää samoihin naamoihin oikeastaan edes meidän kotikulmilla. Baareissa oli aina samat vakiotyypit ja kuinka siistiä olikaan Blaze-vuosina, se oli kuin toinen olohuone!

Eipä ole tullut käytyä itseasiassa vuosiin Jyväskylässä. Tietyllä
tavalla kaupunki tuntuu aina kodilta kun siellä käy, mutta aika
pian alkaa kuitenkin ahdistaa. Ehkä se on juuri se ihmisvilinän puute
tai vähän semmoinen enemmän ”easy going”-arki, en oikein osaa selittää.
Kun kävelet keskustassa, niin tuntuu että aika olisi tietyllä tapaa pysähtynyt. Kellään ei ole ihan kamala kiire minnekään ja iltaisin kadut ovat aivan autioita. Yksi asia mikä Helsingistä kuitenkin puuttuu, on samanlainen
yhteisöllisyys kun pienemmissä kaupungeissa. Musta tuntui jotenkin tosi
söpöltä kun Jkl-kaverit postailivat Facebookiin uuden Prisman tai
H&M:n avajaisista, olisihan nuo olleet itselleenkin
varmasti ihan isoja juttuja jos vielä asuisi siellä. Ehkä vuoden kovin juttu joskus 2004 oli kun eka H&M aukesi Jyväskylään 😀 En vain voisi kuvitellakaan juhlistavani
täällä uutta Prismaa tai kauppakeskusta. Ja se onkin juuri siksi kun täällä ei koe
samanlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta tietyistä asioista. Jyväskylässä
kun oli tietyt jutut, joihin kaikkien kaupunkilaisten ”kuului”
osallistua, kuten Rallit, Sataman yö, Yläkaupungin yö.. Noita juttuja
missä sitten yleensä törmäsi aina kaikkiin tuttuihin. Ei täällä ole
samalla tavalla mitään tuommoisia juttuja mitä odottaa ja se on asia
jota eniten Jyväskylässä kaipaan!

Ja pieneksi kevennykseksi selailin mun ikivanhoja blogipostauksia jostain 6 vuoden takaa. Ei ihmekään että mun blogi oli ennen superpaljon suositumpi, siellähän oli oikeasti aika viihdyttäviä juttuja :’D Osa on tosin ONNEKSI tullut piilotettua jo ajat sitten. Suosittelen kurkkaamaan esimerkiksi tämän Torstai Iineksen kanssa-postauksen. Miettikää kuinka olen ottanut KUVAN mun PUHELIMEN NÄYTÖSTÄ! Aika old school 😉 Ja siis muutenkin suurinpiirtein aamun jokaisesta vaiheesta…

Oon lähiaikoina käyttänyt vieläkin tätä samaa kameraa (Canon G12) joilla nämä kuvattu. Esimerkiksi tämän viikon ne mustavalkoiset kuvat, on oikeasti edelleen ihan huippu! Tai siis jossei kovin hämärässä kuvaa 😀

Eilen meillä oli taas päivä aikamoista hullunmyllyä. Nousin ylös jo ennen seiskaa (ja tänään itseasiassa myös), nopsat aamutoimet ja pika-aamupala. Jo puoli ysiltä nappasin beben kantokoppaan ja kipaistiin salille tekemään aamutreeni, kuten jokunen saattoi insasta (@iines)  ja snapistä (wp_aaltonen) bongata. Oltiin puolet ajasta salilla kahdestaan, aikalailla puolet treenin ajasta napero muutenkin nukkui ja sitten puolet ajasta ihmetteli tyytyväisenä. 

Aikaisemmin ollaan pari kertaa otettu vauva matkarattaissa salille nukkumaan päiväunia ja loistavasti menee! Ainakin omaan korvaani kuulostaa pieneltä tekosyyltä, että vauva olisi este treenaamiselle. Toki voi monella ajan puolesta näin ollakin, mutta itse liikun 95% ajasta juurikin vauvan kanssa. Vaunuillen, kotijumpilla ja nyt salilla. Tietysti kovin ruuhkaiselle salille en vauvaa kantaisi mukaan ja täytyyhän sieltä muutenkin livahtaa kotiin heti mahdollisen kiukun iskiessä, mutta tähän mennessä on kaikki mennyt oikein kivasti. Ja edelleen, se on meille asia johon vaan järjestetään aikaa vaikka nyt sitten jäisi sinä päivänä tiskit tai pyykit laittamatta. Ne ehtii myöhemminkin! Jollekulle toiselle saattaa pyykkivuoren selättäminen olla prioriteetti numero yksi, meillä se taas on ehdottomasti se liikunta joka pitää mielen virkeänä.

Heitettiin vielä reipas tunnin vaunulenkki koira mukana, siitä kotiin suihkuun ja kokkailemaan lounasta, jonka jälkeen suunnattiin keskustaan treffaamaan erästä ystävääni. Eilinen oli siis melko TTT eli  toiminnan täyteinen torstai, mutta eipä ainakaan käy aika pitkäksi. Nyt ollaankin joinain päivinä ehditty ruokailupuuhien ohella myös vihdoin katsomaan Netflixistä sitä OITNB:n viimeisintä tuottista. Olen ihan pulassa mitä katson sitten kun nuo loputkin jaksot on koluttu. Netflixiin kestää aina ikuisuuden tulla mitään uutta hyvää katsottavaa! Breaking badistähän pitäisi huhun mukaan olla tulossa uusi tuottis, saa nähdä milloin!!

Vielä en ole ehtinyt kyllä ikävöimään takaisin töihin, mutta eihän tässä olekaan oltu kotona kun vajaa 5kk. Tai siis apua, tajusin juuri että sehän on melkein puoli vuotta!! Voipi olla, että viimeistään vuoden kotonaolon jälkeen alkaisi kipeästi ikävöimään aikuisten parissa työskentelyä, mutta saapi nähdä kuinka käy. Kun nyt tällä hetkellä ajattelee, niin pääsisihän sitä melko helpolla kun tästä marssisi aamuisin töihin ja antaisi lapsenhoidon jonkun toisen käsiin. Toisaalta taas työelämä on toisella tavalla stresaavaa. Hankala aihe oikeastaan, koska työ- ja kotielämä ovat niin erilaisia eivätkä oikeastaan kovin helpolla verrattavissa! 

Ainakin omasta mielestäni kotona olo on kuitenkin näistä kahdesta se ”helpompi” ja vähemmän stressaavampi vaihtoehto. En ole oikeastaan ikinä ollut yleisellä tasolla näin aikaansaava ja energinen kun nyt kotiäiteillessä. Juuri tuli kyllä valiteltua sitä väsymystä, mutta pitkien työpäivien jälkeen oli väsymys usein kyllä aivan eri sfääreissä. Toisaalta on ehkä ollut itsessäänkin syyttämistä, esimerkiksi ylipitkiä työpäiviä tehdessä. Vasta vuoden-parin sisään tullut todettua, että ei se työ nyt ihan niin tärkeä juttu ole, että pitäisi antaa itsestään enemmän kun se henkinen kapasiteetti antaa myöten. Työ on työtä ja sinun elämäsi on se mitä eletään vain kerran, joten on tehtävä niitä juttuja jotka saavat sinut onnelliseksi! Ja kyllähän se äitiys itsessään palkitsee aivan eri tavalla, palkintona aikaisista herätyksistä on aina mukava päivä pikkuisen kanssa 🙂 Toisaalta en koe, että työhönpaluun lähestyessä alkaa millään tapaa ahdistaakaan. Tykkään kuitenkin olla töissä ja varsinkin asian ollessa ajankohtainen, on tuo työn tuoma vaihtelukin varsin tervetullutta.

Tästä työ/koti-aiheestahan oli joskus talven ja kevään nurkilla täällä keskustelua. Useimmat (varsinkin useamman kun yhden lapsen äidit) olivat sitä mieltä, että työssä pääsee helpommalla kun kotona ja jotkut taas tuumasivat, että yhden helpon vauvan kanssa oleskelu on ehdottomasti helpompaa kun työssä. Ehkäpä itse kuulun sitten niihin yhden helpon vauvan äiteihin, jos miettisi että tässä olisi vielä toinen vauva hoidettavana päivisin, niin voi olla ettei sinne kuntosalillekaan aivan niin sutjakkaasti enää lähtisi! 😉

Ollaanko siellä edelleen samaa mieltä tuosta ”yhden lapsen yhtälöstä”? Eli että vielä melkoisen helpolla pääsee kotona yhden vauvan kanssa, mutta kaksi käy jo tuplatyöstä?

Ps. Mun pitäisi alkaa pikkuhiljaa jo pistämään päivähoitohakemusta menemään! Apua! Ainakin Käpylän alueella on ilmeisesti melko pitkät jonot päivähoitoon, joten parempi olla ajoissa asian kanssa.

Pps. Aloin juuri ajatuksissani levittää Tommin partaöljyä kasvoihin kun pullo oli melko samanlainen oman kasvoöljyn kanssa. Että semmoista sitten! 😀 

Alkaa jo pieni syysfiilis todenteolla hiipiä takaraivoon näiden sadepäivien myötä. Toisaalta kävin viime viikolla jo ostamassa Zarasta uuden nahkatakin syksyksi, joten eiköhän nyt kelpaakin se päällä tallustella. Täytyy napsaista kuvia heti kun on sen verran valoa, että saan kuvattua. Meillä on nimittäin superhämärää sisällä! Talvella ostin meille olkkariin jalkalampunkin että näkisi jotain, mutta silti aina hämärää! Varsinkin siis jos pitäisi (yrittää) kuvata jotain.

Kohta täytyypi myös kaivaa kaapin perukoilta ehkä syksyn oleellisin asia, eli pitkälahkeiset kotihousut. Myös uudet tohvelit pitäisi hommata syksyksi ja talveksi! Ensi kuussa häämöttää Portugalin matka, joten aivan epätoivoon ei vielä kannata tämän pimeyden suhteen vaipua. Tai yleisestikään ennenkö syksy edes vielä kunnolla alkaa. Reissussa päästäänkin sitten testaamaan tällä kertaa lentämistä beben kanssa yhdellä välilaskulla. Jännittävää! Tai no ei sentään edes kovin 😀

Tuli tässä mieleen eräs juttu, joka on tässä vauvan kanssa ”pahentunut” ja se
on huono keskittymiskyky. Yleisestikin mulla on välillä vaikeuksia
keskittyä asioihin, jotka eivät itseäni kiinnosta, kuten nyt vaikka
epäkiinnostavat elokuvat tai jotenkin muuten vaan ylipitkät
videot/snäpit/tekstit.. Nykyään kuitenkin tuntuu että keskittymiskyky on
huonontunut entisestään ja mielessä pyörii aina aivan muut asiat,
esimerkiksi silloin kun yrittäisi keskittyä siihen tylsään
leffaan. Usein en jaksa keskittyä edes tarkastamaan näitä tekstejäni ja saatan huomata jälkeenpäin kuinka typeriä lauseita olen kyhännyt 😀

Olen huomannut, että silloin varsinkin on huono keskittyä
mihinkään (muuhun kun vauvaan) jos olet vaikka kahvilla ystävän kanssa
ja vauva telmaa hereillä sylissä 😀 Ja siis tähän yhteyteen on kyllä pakko yhdistää myös hajamielisyys!
Ennen olin varsin täsmällinen kaikessa ja oikeastaan harvoin unohdin
mitään, mutta nyt tuntuu unohtuvan ihan kaikenlaista. Esimerkiksi ihan
että miten joku sana kirjoitetaan, hahah. Semmoista se on! Lienevät
kuitenkin melko normaaleja ”ongelmia”. Tilannetta kun ei usein helpota se, että niitä muistettavia asioita on oikeasti ainakin kymmenen samaan aikaan, yritäpä siinä sitten muistaa kaikki ja saati sitten yrittää keskittyä edes siihen yhteen, heheh.

Myös pieni väsymys on alkanut lähiviikkoina vaivaamaan. Ei nyt kuitenkaan mitään megalomaanista väsymystä, mutta on siihen tullut kiinnitettyä huomiota ettei ole yhtä skarppi aina kuin ennen. Väsyttää iltaisin normaalia enemmän ja normaalia aikaisemmin, samoin päivisin saattaa olla todella vetämätön olo. Pahimpia ovat ne päivät kun ei ole vielä ehtinyt ulkoilemaan, silloin ei nimittäin edes jaksaisi. Ainoa keino on kuitenkin voittaa se väsy ja lähteä ulos, karistaa nimittäin heti nuutuneisuuden! Toisaalta  ne päiväunetkin voisivat jonain sadepäivänä tehdä ihmeitä, olen nimittäin nukkunut päiväunet ihan maksimissaan kaksi kertaa sen jälkeen kun vauva syntyi 😀

En osaa sanoa johtuuko vetämätön olo yleisesti pimeyden lisääntymisestä vai noin muuten pitkään jatkuneista katkonaisista ja lyhyehköistä yöunista. Tai sitten vaan kytevästä flunssan poikasesta. Kohta alkaa olla nimittäin 3kk takana semmoisia keskimäärin 6-7h yöunia, tosin jaksottaisia semmoisia. Jollekulle toiselle nuo voivat olla täysin normaalit yöunet, mutta itse nukuin aikaisemmin vähintään 8h yöunia pysyäkseni virkeänä ja tietysti sitten viikonloppuisin otin kiinni niitä menetettyjä tunteja. Nytkin olen kuitenkin saanut nukuttua ennätyshyvin, monet kun saattavat vetää parin tunnin yöunilla vauvan kanssa pitkiäkin aikoja. Muutenkin kaikki valvomiset ja yöheräilyt ovat olleet varsin pientä siihen verrattuna mihin oli ennakkoon varautunut.

Siltikin voin kyllä rehellisesti myöntää välillä salaa haaveilevani siitä päivästä kun saisi edes yhtenä ainoana yönä nukkua edes sen 8h putkeen heräämättä. Vaikken voikaan väittää olevani mitenkään superväsynyt, niin tuon yhden yön jäljiltä olisin varmaan uudesti syntynyt! Ja tuohan voi olla monille äideille arkipäivää, mikäli vauva siis on pulloruokinnalla ja vanhemmat vuorottelevat yösyöttöjen kanssa. Ehkäpä sitten ensi vuonna viimeistään! 😉 Pitää olla kuitenkin supertyytyväinen kohtuullisen hyvin nukkuvasta pienokaisesta, pari kertaa kun on oikeasti nukuttu jopa melkein 6h putkeen heräämättä!!

Sateista huolimatta kivaa keskiviikkoa!

Ps. Pitikin kysellä, että onko teillä suositella mitään ilmaista/edullista kuvankäsittelyohjelmaa (Macille)? Vanhalla koneella pärjäsin iPhotolla ja Picasalla, mutta uudelle koneelle haluaisi jotain pientä vaihtelua noihin vanhoihin! Ystävä suositteli Gimpiä, mutta kone ei suostunut sitä lataamaan 😀

Superkiitokset kaikille eiliseen postaukseen kerho- ja tuttipullovinkkejä postanneille! Edelleen ollaan aivan pulassa pulloasian suhteen, eikä hommasta vieläkään tullut yhtään mitään. Poika kyllä ajoittain imee pulloa, mutta maito vaan valuu suupielistä kun ei nyt enää jostain syystä ymmärrä niellä pullosta. En ymmärrä! Voi olla, että sekoittaa sen nyt tuttiin jota olen lähiviikot yrittänyt opettaa, äh! Jotenkin järkeilin, että kaikki on varmaan jotenkin kytköksissä tuon kielen kehityksen kanssa. Viime viikkoina kun on alkanut liikuttamaan kieltä ja tunkemaan sitä ulos suustaan, joten pieni ei varmaan hoksaa mitä pullolla pitäisi nyt enää tehdä kun on hoksannut tuon kielensä eri tavalla. 

Täytyy tänään käydä metsästämässä vielä semmoinen Aventin pullo josta joku vinkkaili ja testata sitä, että isä syöttää kun näköjään ei minulta kertakaikkisesti sitä suostu huolimaan! Pakkohan tuohon joku keino on olla, voisihan olla tilanne etten jostain syystä enää vaikka voisi rintaruokkia. No mutta yritetään, jossei onnistu niin sitten ei vaan onnistu.

Mun pitäisi saada vihdoin käytyä läpi Biarritzin kuvatkin tuossa vanhalla koneella, samoin saada pari muutakin toivottua postausta tehtyä. Pahoittelen myös näitä pilipalikuvia jos ne jotakuta häiritsevät, usein ei ole päivisin aikaa (tai siis ainakaan joka päivä, kun postattua tulee kuitenkin säännöllisesti tästä tohinasta) kaivella kameraa tai tule muutenkaan kannettua mukana, joten ainut optio on latailla näitä tänne kuulumisten väliin. Toinen vaihtoehto olisi sitten olla postaamatta kokonaan tai sitten  vaan ilman kuvia 😀

Perjantaina oli aikamoinen päivä! Ensin käppäiltiin beben kanssa Käpylästä Alppilaan noukkimaan ystävä matkaan ja siitä sitten Töölönlahden kautta kaupunkiin. Kierreltiin keskustassa jonkun aikaa ja käytiin myös Factoryssa salaattilounaalla. Siellä Pasilan Factoryssä olen käynyt monesti lounaalla, mutta tuolla Aleksilla en vielä tätä ennen. Salaateissa oli  tosi hyvin täytteitä keskustassa ja jos kympillä saa salaattiinsa sekä savulohta, että jättiscampeja, niin ei voi valittaa!

Myös takaisinpäin käveltiin keskustasta, tosin Pasilasta piti ottaa loput pari kilometriä bussi kun ei kertakaikkiaan enää jaksanut kävellä. Oli jalat melko muussina tuon jälkeen. Tulipa siis ekaa kertaa käveltyä kotoa keskustaan 😀

Ja illalla suuntasinkin sitten vielä Lauralle superihanaan kasvohoitoon. Postailen siitä vielä myöhemmin lisää 🙂

Ette tiedä kuinka innoissani olen salitreeneihin paluusta!! Eilen kun poika vielä veteli sikeitä, kipaisin tekemään 40min pikatreenin ennenkö Tommi suuntasi Porvooseen surffaamaan. Meidän sali on nykyään aivan kuollut, varsinkin siis ”ei-ruuhka-aikoina” ja ajattelin joku päivä koittaa rullata babyn mukaan matkarattaissa ja yrittää esimerkiksi tehdä jotain pientä kahvakuulanostoa bebe mukana. Sittenhän sen näkisi onnistuisiko. Eilenkin olin salilla ainut treenaaja 😀

Mun on aivan pakko raportoida tännekin!! Kukaan ei varmasti ole kertakaikkiaan voinut välttyä täällä mun Balenciaga-höpinöistä, jotka ovat jo menneet ihan liiallisuuksiin. Olen harkinnut koko laukkua jo niin kauan, että touhu alkaa mennä jo aivan överiksi. Kesällä päätin, että seuraavalla kerralla kun My Theresa muistaa minua lahjakortilla, niin pistän sen tilaukseen. Viime viikkoina alekin loppui tuolla ja My theresa on ahkerasti lähetellyt sähköpostia syysuutuuksista ja olin aivan varma, että kohta se voucherkin sieltä tupsahtaa ja eilen sitten. O-ouuu! Eilisilta meni sitten sen itse laukun kanssa jahkaillessa kun tajusin, etten nyt sitten ehkä haluakaan juuri sitä jota olin monta vuotta himoinnut.. On se sitten vaikeaa! 😀

Musta on muutenkin tullut ihan supernuuka. Oon myynyt tässä kotiäiteillessä kaikenlaista roinaa nurkista facekirppiksillä ja tunkenut kaikki niistä saadut rahat tuonne säästöpossuun. Eilen sitten kävin tallettamassa automaatilla tuon sisällön ja sain niistä reippaasti yli 300e Balenciaga-kassaan. Loput ajattelin ehkä nostaa työpaikan henkilöstörahastosta, josta en vielä ikinä ole nostanut mitään ulos, joten laukku on käytännössä siis ilmainen eikä edes tarvitse omiin säästöihin kajota. Aikamoisia arjen säästöjä siis 😉

Ainakin täällä Helsingissä ukostaa juuri. Jotenkin toivoisin, että elokuu yllättäisi vielä kerran jollain helteiden loppurysäyksellä. Olin aamulla herätessä jostain syystä ihan ennätysväsynyt, mutta nyt piristyi ihmeen hyvin täällä pölistessä ja kahvin voimalla.

Kivaa sunnuntaita!! 🙂