Olin joku aika takaperin eräässä tapaamisessa, jossa minulta kysyttiin, että miksi bloggaan? Tai miksi alunperin aloitin bloggaamisen? Toki olen vuosien varrella sivunnut tätäkin aihetta useaan otteeseen, mutta omien ajatusten esille tuomisen lisäksi vuorovaikuttaminen on ehkä se tärkein syy bloggata. Tiedättekö kun elämä välillä menee vuoristorataa, käy paskoja juttuja ja sitten taas niitä hyviä, mutta minulle blogi on se paikka, jonne pakenen kaikkea muuta. Tavallaan oma pieni maailmani, jossa tunnen oloni mieluisaksi ja turvalliseksi. Mutta, eihän se vuorovaikuttaminen olisi mitään ilman teitä lukijoita. Siksi olenkin vuosi toisensa jälkeen ja kommentti kerrallaan valtavan iloinen kaikesta palautteesta, vinkeistä ja mielipiteistä, joita te tänne jaatte. Se on sitä vuorovaikutusta parhaimmillaan.
Minulle on nimittäin tärkeintä, että blogini tarjoaa lukijoilleni jotain konkreettista. Ei vain kivoja kuvia ja arjen löpinöitä, vaan oikeasti vinkkejä, inspiraatiota ja jotain, joka oikeasti antaa ”jotain”. Jossei nyt aivan päivittäin, niin ainakin usein. Oli se sitten käsityöohje, vinkkejä säästämisestä tai vertaistukea lapsiarkeen. Pahin virhe, jonka bloggaaja tai kuka tahansa vaikuttaja voi tehdä, on aliarvioida lukijoitaan ja seuraajiaan. Ilman heitä ei kuitenkaan ole myöskään sitä vuorovaikutusta ja ilman sitä, olisi bloggaaminen melkoisen yksitoikkoista yhden naisen löpinää.
En ole aikoihin saanut ilkeitä kommentteja sen jälkeen kun hoksasin kuka se eräs stalkkeri on. Muistan kuitenkin, kuinka vielä muutamia vuosia sitten elettiin melkoista paskamyrskyjen aikakautta blogeissa. Näköjään yhä useammat ovat somen kehityksen myötä oppineet, ettei ihan kaikkea kannata sanoa netissä edes anonyyminä, vaikka kuinka ärsyttäisi. Se ruudun toisella puolella oleva henkilö on kuitenkin oikea ihminen, kuten tietysti myös kommentin jättänyt henkilö. Itselleni ei ole ongelma, jos joku on kanssani eri mieltä jostakin aiheesta. Erilaisuus on rikkaus ja erilaiset näkemyksethän vain tuovat keskusteluun lisämaustetta. Olisihan se nyt melko tylsää, jos me kaikki olisimme aina kaikesta samaa mieltä. Viime vuosien aikana olen huomannut myös itse kasvattaneeni tietyn suojakilven negatiivisia kommentteja kohtaan. Onneksi 99% näistä esitetään varsin asiallisessa muodossa, mutta blogin myötä kehittyy kieltämättä tietynlainen roskasuodatin asiattomille jutuille. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Tässäpä vielä kiteytettynä muutama asia siitä, miksi kirjoitan blogia…
Itselläni taloudellinen hyöty on toissijainen asia, toki nykyään tärkeä sekin. Mutta kuitenkin melkeinpä vain siksi, että tähän hommaan menee aivan pirusti aikaa ja vaivaa. Mutta en vaihtaisi päivääkään pois! Sinänsä hassua, etten oikeastaan edes muista kunnolla elämääni ilman blogia ja onhan siitä tosiaan jo aika pitkä aika.. Olen aikaisemmin toitottanut, etten ikinä jaksaisi tehdä yhtä ja samaa työtä koko elämääni tai edes yli kymmentä vuotta, koska pitkästyn pitkässä juoksussa asioihin, jotka pysyvät samana ja jotka eivät mahdollista enää kehittymistä. Silti blogi on asia, joka on ja pysyy, mutta sinänsä tämä onkin niin eri juttu. Tämä nimittäin nimenomaan mahdollistaa kehittymisen, ala muuttuu jatkuvasti ja on oikeastaan vain sinusta itsestäsi kiinni minkä polun valitset.
Itselläni on vahva mielipide siitä, että blogi, joka aloittaa ainoastaan tavoitteena raha, ei voi pitkällä tähtäimellä menestyä. Toki tämä voi olla tavoitteena, mutta väittäisin, että niillä jotka blogillaan menestyvät, on todellinen intohimo ja palo hommaan. Niin, että sitä tehdään säännöllisesti ilman mitään korvausta. Jopa vuosia. Muistan kun aloin ensimmäistä kertaan tienata blogillani. Sivupalkissa taisi olla joku (ehkä edesmenneen Fashionstoren) banneri, josta sain kuukausittain jonkun huiman summan, muistaakseni 50€. Tämä oli siis ehkä vuonna 2010. Samalla sain pieniä affituloja alkuun ehkä parilla sadalla eurolla kuussa ja jösses kuinka isoja summia nuo olivat opiskelijalle! Ja jopa tuo banneripalkkio oli jotenkin aivan huikea 😀 Eihän kukaan enää edes käytä nykyään kiinteähintaisia bannereita, kai?
Itselläni itseilmaisu ja palaute toimivat motivaattorina bloggaamiseen, ei ilmaisen tavaran saaminen. Se kokemus ja vuorovaikutus mitä bloggaaminen on tuonut, ei ole verrattavissa ilmaisiin shampoopulloihin. Toki, onhan itselleen mieluisia tuotteita ilman muuta mukava testailla, en kiistä sitä. Tarkoitan vain, etten itse bloggaa siksi, että saisin jotain ilmaiseksi tai kutsuja tapahtumiin. Nykyään valitsen tiukan kalenterin vuoksi ainoastaan ne tapahtumat, jotka oikeasti koen hyödyllisiksi ja mieleisiksi verkostoitumisen tai kiinnostavan brändin vuoksi. Hassua sinänsä, että jo tapahtumissa ravaaminen voi pitkässä juoksussa käydä todella rasittavaksi.
Ajatusten käsitteleminen kirjoittamalla. Kuten pari viikkoa takaperin luovuuspostauksessa kirjoitin, on tämä tapa toteuttaa itseäni. Käsitellä ajatuksia, kasata mielipiteitä ja mietteitä kokonaisuudeksi. On valtavan palkitsevaa saada teksti itseään kiinnostavasta aiheesta valmiiksi ja tottakai ihan superpalkitsevaa, jos joku toinen pitää siitä, inspiroituu tai saa hyviä vinkkejä.
Vuorovaikutus, taas kerran. Esimerkiksi äitiysaiheet ovat niissä, joissa vuorovaikutus muiden äitien kanssa on korvaamatonta! Kuten olen kertonut, ei kovinkaan monella ystävälläni ole lapsia, joten semmoinen mammaverkosto puuttuu minulta kokonaan. Siksi olenkin hurjan iloinen kaikista ”some-mammakavereista”, joita olen saanut virtuaalisesti blogin kautta ja esimerkiksi Instagramista. Teitä lukijoita ja muita bloggaajia. Äitien pitää nimittäin tukea ja kannustaa toisiaan, ei arvostella tai lytätä!
Semmoisia jutskia. Kauanko olette pysyneet blogini matkassa mukana? ??✨
Ja ps. Neulemekko on omatekoinen, ohjeen olen jakanut täällä 🙂
Pps. Saatoin nyt ehkä hieman innostua noista emojeista 😀
Kuvat Jutta
