Julkaistu

Kuinka minusta tuli enemmän iltaihminen?

Toivottavasti teidän viikonloppu meni kivasti! Vietimme lauantaina pitkästä aikaa sadepäivää ihan vain sisällä ja vahvasti ”pyjamat päällä koko päivän”-hengessä. Vaikka aurinkoisia päiviä rakastankin, niin myönnän myös pitäväni niistä päivistä kun sataa oikein kunnolla. Ainakin siis jossei silloin tarvitse lähteä minnekään, eikä näitä päiviä ole liian montaa putkeen. Eli niitä marraskuun tihkusateita en edelleenkään odota kovin innolla, heh. Siispä tuo rento lauantai tuli kuin tilauksesta ja oli kerrankin hyvä syy vain chillailla. Katsottiin telkkaria, luettiin kirjoja ja nukuttiin koko perhe ihan päikkäritkin. Eilinen taas meni siivoillen, trampalla hyppien ja ilmeisesti ainakin perheen pienimmän mielestä otettiin kiinni kaikessa tekemisessä, josta lauantaina jäätiin paitsi.

Sain vihdoinkin myös siivottua yläkerran kunnolla ja seuraava askel onkin käydä ostamassa lisää isoja säilytyslaatikoita, joihin saisin kunnolla organisoitua langat ja muut käsityötavarat. Tämähän on ollut listallani jo about puoli vuotta. Ikuiset kotiprojektit tuntuvat olevan joku itselleni tyypillinen juttu. Heräsin muuten viime yönä siihen aivan järkyttävään ukkoseen! En muista milloin olisi viimeksi paukkunut yhtä kovaa. Luulin hetken unisena, että nyt tulee maailmanloppu, kunnes tajusin tilanteen ja olinkin ihan tohkeissani jyrinästä ja rankkasateesta, joihin nukahdin heti uudelleen. Ah, parasta! Ja tiedän, olen maininnut saman ainakin tuhannesti 😀

Viime aikoina olen yllättänyt itsenikin toteamalla, että olen kesän aikana kallistunut enemmän iltaihmiseksi. Minä, joka olen ollut aikaisten heräämisten ja aamujen perään niin kauan kuin muistan. Aamuissa on toki sitä tiettyä mystiikkaa muun maailman vasta heräillessä ja istuessa kaikessa rauhassa kahvikupposen kanssa aivan vain omien ajatusten kanssa. Samalla todeten, että koko päivä on vielä edessä. Koin pitkään, että olen aikaansaavin juuri aamuisin, varsinkin kaiken työhöön liittyvän suhteen. Tämä on totta edelleen, mutta pikkuhiljaa olen huomannut olevani nykyään myös se tyyppi, joka juuri iltaisin jaksaa paremmin paneutua ja keskittyä tiettyihin asioihin. Ennen taas en ollenkaan nähnyt itseäni näin. Ehkäpä ainakin osittainen syy tähän on tämä kesän rennompi yrittäjyys, joka on mahdollistanut niitä rennompia hetkiä myös keskelle päivää, jolloin ehkä sitten on illalla myös enemmän energiaa vielä niihin ajatustakin vaativiin hommiin.

Myös kasa pipoja tulossa pian myyntiin! 🙂

Aloitan päiväni ja usein myös työnteon ennen aamuseitsemää, joskus jopa aikaisemminkin kuuden hujakoilla. Tästä syystä ajoittuu varsinainen työaikani pitkällekin aikavälille päivän mittaan, myös niihin iltoihin ja viikonloppuihin. Nytkin puuhastelin viikonlopun erään teknisen urakan parissa, jonka tuloksen pääsen (ainakin toivottavasti) paljastamaan myös teille tällä viikolla! Välissä teen tietysti myös muita juttuja ja myönnän, välillä saatan ottaa hetken myös aivan rennosti keskellä päivää 😀 Ja juuri tämähän on mielestäni juuri niitä yrittäjyyden hyviä puolia! Olen kesällä esimerkiksi tykästynyt siihen, että saatan käydä päivällä tunnin kävelyllä, kuunnella äänikirjaa ja palata sitten kotiin jatkamaan hommia.

Jos palataan niihin iltojen hetkiin ja juurikin tähän iltainnostukseeni, olen huomannut viehättyväni niissä juuri niistä rennoista hetkistä kun olemme koko perhe koolla, kesäpäivä on jo viilenemään päin, katsomme telkkaria, chillaamme ja valmistelen seuraavaa päivää. Okei, nämä hetket ovat tietysti olleet päivän parhaita hetkiä jo aikaisemminkin, mutta nyt ajattelen asiaa ehkäpä eri kantilta. Jos joskus kirjoitin odottavani illalla nukkumaan menoa jo sen vuoksi, etten malta odottaa seuraavaa aamua, on tilanne ehkäpä kääntynyt niin, etten päivällä malttaisi odottaa niitä illan rauhallisia hetkiä. Ehkäpä juurikin nämä molemmat ovat tasavertaisia suosikkejani nykyään! Aikaiset aamut ja rennot alkuillat. Molemmistahan löytyy ne ehdottomat plussapuolensa.

Aikaisten aamujen hiljaisuus, rauhallinen kahvihetki ja oma aika, aamun tehotunteja hyödyntäen. Ja sitten taas iltojen yhteinen aika, rentoutuminen ja fiilis siitä, että päivän pakolliset jutut ovat jo takanapäin. Useimmiten painun pehkuihin jo yhdeksän maissa illalla, joten mistään yökukkujasta ei kohdallani todellakaan voi puhua. Mutta siinä missä itse vaadin juuri noita aikaisia aamuja ja omaa rauhallista aikaani, ymmärrän täysin toisen kaipuun niihin myöhäisiin iltoihin tai yön pikkutunteihin samassa tarkoituksessa.

Lähtipä juttu vähän sivuraiteille, mutta asiasta kukkaruukkuun! Opintoni yliopistolla nimittäin alkoivat tänään orientaatioviikon merkeissä. En itse suoranaisesti ole mikään tutustumisleikkejen ja perusjuttuihin perehtymisen fanittaja, vaan haluaisin mieluiten päästä aina mahdollisimman pian ”itse asiaan”. Sen vuoksi en malta odottaa ensi viikolla alkavia varsinaisia kursseja! Vaikkain itse orientaatio tulee kyllä ihan todelliseen tarpeeseen, koska myönnän olevani vielä melkoisen hukassa kaikkien teknisten juttujen kanssa. Ehkäpä se tästä pikkuhiljaa. Opintosyksy kyllä jännittää positiivisessa mielessä paljon! Tänne bloginkin puolelle on tulossa varmasti enemmän opiskeluaiheisia juttuja kunhan pääsen hommissa alkuun 🙂

 

Kivaa uutta viikkoa teille ✨

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Torstai 20

En voi vastustaa kiusausta aloittaa tätä postausta toteamuksella siitä, että apua! Illat ja yöt ovat jo alkaneet hämärtämään! Havahduin tähän faktaan jotenkin aivan puulla päähän lyötynä eilen illalla kun olin jo mennyt nukkumaan (vähän ennen ysiä, lol) ja heräsin reilun tunnin päästä käymään alakerrassa. Ulkona oli jo hämärää ja olin hetken aivan ihmeissäni, että paljonkos se kello nyt olikaan. Sama homma kävi sitten aamuyöllä viideltä kun heräsin ensimmäisen kerran, ihmettelin samaa hämärää ja olin aivan varma, että kello on jotain kaksi. No, nukuinpa vielä tunnin sen jälkeen. Hah, tämmöisiä jännitysmomentteja mun viikkoon! Onpahan vielä shortsikelit kuitenkin, en nimittäin valita ollenkaan 🙂

Olimme alkuviikon poikkeuksellisesti kotosalla pojan kanssa ja olen muutenkin yrittänyt ottaa kaiken irti näistä (mahdollisesti) viimeisistä kesäpäivistä. Vietettiin koko perhe viikonloppu ja vielä alkuviikkoakin kotona karanteenissa, koska puolisolla oli loppuviikosta lievää pahoinvointia, jonka myötä kävi varmuuden vuoksi koronatestissä. Vaikka minä ja poika olimmekin oireettomia, sekä myös puoliso heti testissä käymisen jälkeen, pysyimme kaikki kotosalla ja odotimme tuskallisen pitkään tuon testin tuloksia. Negatiivinenhan se siis oli, mutta aikamoinen piina oli usean päivän ajan. Ette usko millaista taistelua on yrittää selittää 4-vuotiaalle about tuhannetta kertaa, että tänään(kään) ei voida mennä meidän yhteiskäyttöiselle jättitrampalle hyppimään. Se on nimittäin ehkä päivittäisistä jutuista se kaikkein lempparein. Kesän aikana on tullut hypittyä varmaan useamman tunnin ajan joka viikko 😀

Jokatapauksessa, tällä hetkellä on jotenkin aivan käsittämätöntä kuinka ruuhkautunut tuo koko testiproseduuri on. Toki ymmärrän, että volyymiä testattavien suhteen riittää ovista ja ikkunoista, mutta sitten taas kehoitetaan olemaan varuillaan pienistäkin oireista, hakeutumaan testiin matalalla kynnyksellä, vähänkään nuhaista lasta ei hoitoon viedä ja sitten kun (ehkä) onnistut testattavaksi pääsemään niin voit huonolla tuurilla joutua odottelemaan tuloksia kotona viikon. Apua! Nyt viime päivinä olen muutenkin havahtunut pohtineeni sitä, että mikä on fiilis nyt noin yleisesti? Vastailin IG storiesissa muutamiin kysymyksiinne ja samalla ehkä kiteytyi mielessä semmoinen tämänhetkinen olotila.

Olen oikeastaan tykästynyt arkeen juuri näin. Kun saa ja voi olla paljon kotona, mutta silti käydä ns. normaalisti treenaamassa, välillä asioilla ja halutessaan ihan jopa lounastamassa. Nähdä ystäviä ja halutessaan reissata Suomen sisällä. Arki rajoittuu useimmiten aika pienelle alueelle, mutta en itse näe sitä pahana. Introvertin unelmaa, sanoisinko. Keväällä hajotti pahasti ajatus siitä, että pienet arjen mukavuudet oli hetkellisesti ”viety pois” ja oli pakon sanelemana jumissa kotiympyröissä. Itseäni ei lopulta kamalasti järkytä ajatus syksyn etäopinnoista ja kotikeskeisyyden jatkumisesta, mutta kieltämättä pelottaa tilanne, jossa on taas jumissa neljän seinän sisällä ilman niitä arjen ”pieniä iloja”. Sitä, että voit halutessasi käydä vaikka museossa tai mitä ikinä onkaan normaalisti pitänyt itsestäänselvyytenä. Alunperin odotin esimerkiksi opintojen ja työkuvioiden suhteen kovasti sitä, että pääsisin edes osittain sosialisoimaan ”ihmisten ilmoille”, mutta yllättäen olen aivan fine myös näin jos niin on ollakseen.

Mulla on ollut koko kevään ja kesän kamalia keskittymisongelmia kotona työskennellessä silloin kun olemme koko perhe koolla. Tai tuskinpa olen ainoa, jonka keskittymiskyky on koetuksella kun ympärillä on ajoittain melkoinen sirkus, hyppiviä koiria ja ajatus katkeilee about puolen minuurin välein. Tästä syystä vähensin loppukevään aikana työmäärääni aivan tietoisestikin, koska totesin, ettei siinä täällä hälinässä tullut yhtään mitään. Syksyn aikana olisikin tarkoitus on-off-lomaviikkojen jälkeen lisätä työtunteja alkavien opintojen ohelle. Tarkoittanee siis myös uusia juttuja yrittäjyyden parissa, olen nimittäin viime viikot puuhastellut erään projektini kanssa ja toivon mukaan saan sen pian finaaliin.

Kävin pari viikkoa takaperin pitkästä aikaa myös kellumassa (kellumiskerta saatu). Tämä olikin itselleni muistutus siitä, että täytyy syksyllä yrittää varata kellunta ainakin kerran kuussa. Aivan lempparihommaani nimittäin silloin kun haluaa totaalirentoutuksen. Olen aikaisemmin käynyt kellumassa Float Kalliossa ja nyt ensimmäistä kertaa Float Robassa, josta tykkäsin myös hurjasti. Robalta löytyy myös isompi cabin-kelluntatankki, jonka varaan kyllä varmasti uudemmankin kerran.

Alkuviikon karanteenin vuoksi olen henkisesti ihan jossain tiistaissa, mutta huomenna on jo perjantai! Olen jemmaillut koko viikon jääkaapissa viime viikolla ostamiani jäätelöitä, joita en saanut viikonloppuna syötyä sen jälkeen kun sain jonkun ihme sokerishokin hasselpähkinäsuklaasta 😀

Nyt jatkan hommia ja Spotifyn viikon suositukset-listan kuuntelua, jossa on vaikka mitä ysärin räppihelmiä!

 

Kivaa torstaita! 🌞

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Maanantain kuulumisia

Maanantain ja uuden viikon kunniaksi ajattelin kirjoitella hieman kuulumisia. Vietimme viikonloppua rauhallisesti kotona (ylläri). Kävin treenaamassa, lenkillä, ajoimme Riihimäelle näkemään miehen sukulaisia, tilasin ekaa kertaa about vuoteen mäkkärimätöt kotiin ja mitäköhän vielä. Aika perus viikonloppu siis! Ihan parasta kuitenkin. Hengailtiin terassin keinussa, istuttiin naperon kanssa viettämässä kesäiltaa meidän terassilla aurinkotuoleissa, hypittiin jättitrampalla aikamoisen monta kertaa ja nautittiin ennen kaikkea näistä elokuun lämpimistä kesäpäivistä vielä kun ehtii. Ja onneksi pitäisi ehtiä jos vain sääennusteisiin on luottamista, jee! Omasta mielestäni juuri loppukesä on parasta aikaa omassa pihassa hengailulle ja chillailuun, koska ainakin meidän piha on aina juuri silloin parhaimmillaan kuin mikäkin viidakko 😀

Viime viikkoina on ollut mielenpäällä useampi asia, kuten pian alkavat opinnot, pari meneillään olevaa projektiani ja noh, elämä. Se, että onko tulevaisuuteni tosiaan tällä Helsingissä ja mikäli ei niin missä? Sain viime viikolla apteekivisiitillä jonkin sortin lievän paniikkikohtauksen kun samaan aikaan juuri ennen sulkemisaikaa kanssani apteekissa oli vähän epämääräistä porukkaa, tilanne vähän eskaloitui (ainakin päässäni) ja mielessäni alkoi pyöriä ties mitä kauhukuvia näistä tyypeistä nostamassa jotain maailmanluokan mekkalaa. Lähdin ulos apteekista, kävelin läheiseen ruokakauppaan (samalla väistellen ties mitä sakkia) ja lähes itkien whatsappasin kaupasta Tommille, että voitko tulla hakemaan minut autolla kotiin. Tuossa hetkessä pyöri mielessäni vain, että en enää jaksa tätä.

Saan todella harvoin paniikkikohtauksia, mutta silloin kun saan, liittyvät ne juuri tilanteisiin, joissa olen esim. junassa, sporassa tai muussa suljetussa tilassa, jossa on arvaamattoman oloista porukkaa. Näitä tilanteita tulee vähän väliä vastaan täällä Helsingissä. Asumme todella rauhallisella alueella, mutta koska osa palveluistamme ovat lähimmän juna-aseman tienoilla, on siellä lähes pakko asioida ajoittain. Ja tilanne, eli semmoinen yleinen levottomuus on valitettavasti samanlainen monessa paikassa Helsingissä ja PK-seudulla, sekä tietysti monissa kasvukeskittymissä. Keväällä oli helpottavaa elellä täällä kotosalla aivan omassa kuplassa kun harvemmin tuli käytyä missään, mutta jotenkin on tämä sama juttu taas iskenyt kesän tullen vasten kasvoja. Tietty myös se, että haluanko kasvattaa lastani Helsingissä? Ja niin, tämä aihe on viime aikoina ollut paljon pinnalla blogissa ja haluan selventää, ettei tässä nyt mistään Helsinkivastaisuudesta ole kyse, vaan enemmänkin juuri siitä, että olen huomannut kaipuuta rauhallisempiin maisemiin. Mikään muutto nyt tuskin on ajankohtaista aivan lähitulevaisuudessa, mutta kuitenkin.

Opintoni alkavat parin viikon päästä ja olen niistä todella innoissani! Toki ensimmäinen vuosi hieman jännittää. Kurssien sisällöt, perusopinnot sun muut, koska tiedän jo aiempien opiskeluvuosieni kautta, että ensimmäinen vuosi on todella vahvasti sitä, että käytään alasta perusteet, tutustutaan myös niihin itselleen ei-ehkä-niin-kiinnostaviin opintosuuntauksiin ja vasta toisena lukuvuotena päästään itse asiaan, eli oman suuntausalan mukaisiin opintoihin. Olen tässä jo valmiiksi pähkäillyt pääni puhki mm. sivuaineen valintaa, vaihtomahdollisuuksia ja ties mitä. Ajattelinkin tehdä näistä jossain välissä aivan oman postauksensa. Saa nyt nähdä, että pääsenkö vielä syksystä edes kampukselle asti vai päätetäänkö opetus järjestää täysin etänä tämän tilanteen johdosta. Alkukesästä odotin innolla mahdollista lähiopetusta, mutta toisaalta olen myös ihan orientoitunut ajatukseen siitä, että syksy tullaan viettämään etäopintojen parissa.

Käyn tällä viikolla noutamassa keskustassa vanhan videokameran kasetin, jonka vein sinne digitoitavaksi pari viikkoa sitten. Jännittää niin paljon mitä tuolta lähes 20vuotta vanhalta kasetilta paljastuukaan, apua! Ehkäpä kehtaan jakaa instaan jotain parhaimpia (tai korjaan, noloimpia) paloja. En malta odottaa kasetin sisältöä! Innostuin muutenkin kaivelemaan viime viikolla järkkärinkin esille pitkästä aikaa ja kuvailemaan muutakin kuin sekalaisia iphone-otoksia, kuten olen nähnyt about koko kevään ja kesän, haha.

Tällä viikolla on tarkoitus edistää erästä omaa projektiani, joka on tässä lähipäivinä hieman junnannut muiden hommien lomassa, hoitaa kaikkea pientä rästihommaa ja viimeistellä muutamia valmistuneita pipoja. Yläkerta on odotellut siivousurakkaa jo aivan liian kauan, joten ehkäpä saisin sen tällä viikolla jossain vaiheessa hoidettua! 😀

 

Mitäs teidän maanantaihin ja viikonloppuun? 🌸

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Heinäkuu puhelinkuvina ja mitä kuuluu?

Taas maanantai ja uusi viikko! Heinäkuussa olen nauttinut normaalia enemmän näistä rauhallisemmista arkipäivistä ja erityisesti hiljaisista aamuista. Tänään heräsin ensimmäisen kerran viiden jälkeen, mutta nukahdin hetkeksi uudestaan. Heräsin tunti myöhemmin 6:20 kellonsoittoon niin töttöröö, että olisin helposti voinut nukkua vielä parikin tuntia lisää, mutta en aamuisin vain malta olla heräämättä. Vaikka välillä olenkin aivan silmät ristissä. Monesti nousen jo kuuden jälkeen ilman kelloa, mutta näin viikonloppujen jälkeen tekee aina tiukkaa, vaikka tämäkin nyt on vähän suhteellista. Nukuimme siis viikonloppuna jopa ruhtinaallisesti 8.15 asti, haha. Tänään päätinkin kirjoitella kuulumisia heinäkuulta puhelin- ja pokkarikuvapläjäyksen kera (ja siis KYLLÄ, olen mennyt teknisesti 10 vuotta ajassa taaksepäin ja kannan nykyään välillä mukana digipokkaria :D:D Vähän kuin silloin kun aloitin bloggaamisen, lol).

Parin viime viikon aikana olen vihdoinkin innostunut (vai sanoisinko ennemminkin uskaltautunut) käymään enemmän ihmisten ilmoilla ja ehkäpä toisaalta on ollut aikakin. Sen jälkeen kun et ole käynyt kaupoissa tai ravintoloissa kuukausiin, tuntuu moiset elämykset nyt aivan kuin tekisi jotain ensimmäistä kertaa. Tietty pieni pelko tulevasta kolkuttelee edelleen ja pyrimme turvavälien lisäksi kantamaan aina käsidesiä mukana. Maalaisjärjellä kun pääsee melko pitkälle tässäkin asiassa.

Aloitettiin pitkän tauon jälkeen uudestaan myös meidän kirjastoperinne! Kävimme aikaisemmin aina kerran viikossa pojan kanssa kirjastossa lukemassa ja lainailemassa kirjoja. Kunnes siis tuli korona. Heinäkuussa uskaltauduimme takaisin kirjastoon ja vaikka siellä aika tyhjää olikin, niin ei tällä kertaa jääty hengailemaan kuin hetkeksi, vaan lainattiin kirjat ja suunnattiin kotiin lukemaan. Mun heikkous kirjastossa on bestseller-hylly, josta löytäisin aina useamman kirjan! Harmi vaan, että yritän aina rajoittaa valinnat kahteen, koska noiden suosittujen kirjojen 14 päivän laina-aika ei koskaan riitä useampaan 😀

Ehkäpä heinäkuun kohokohta on tähän mennessä ollut se kun pari viikkoa takaperin päätettiin lähteä koko perhe Triplan East Marketin korean BBQ:hun. Alustuksena siis, että kävimme tuolla viimeksi / ensimmäisen kerran vuodenvaihteessa ja rakastuin korealaiseen BBQ-käytäntöön niin, että olen jo kuukausikaupalla haaveillut pääseväni uudestaan.

Homma toimii siis niin, että BBQ-menu tarjoillaan aina vähintään kahdelle kerrallaan. Perushintaan sisältyy kasviksia, riisiä ja kastikkeita, jonka lisäksi saa tilata listalta mieleistään kalaa, lihaa tai rapuja. Ainekset grillaillaan hiljalleen BBQ-pöydän omalla BBQ-pannulla ja maustetaan pöytään tuotavilla BBQ-mausteseoksilla, jotka ovat niiiiiin hyviä! Itse grillaamiseen menee jonkin verran aikaa ja koska aineksia grillaillaan pienissä erissä, ei tuonne kannata suunnata aivan kamalan nälkäisenä. T. Minä, joka olen nimenomaan molemmilla kerroilla ollut supernälkäinen ja syönyt ekat grillaukset aivan raivolla. Kokemuksena on korean BBQ todella kiva, varsinkin jossei ole aikaisemmin käynyt. Sopii loistavasti vaikka illanviettoon ystävien kanssa, koska tuohon saa rauhassa ruokaillessa menemään aikaa, jolloin ehtii hyvin vaihdella kuulumisia. Käsittääkseni järjestetään BBQ aina iltaisin klo 17 ja pöytävaraus taidetaan vaatia, mikäli toivoo juuri tuota, koska paistopaikkoja on rajallisesti ainakin tuolla East Marketissa. Mä niiiiin haluaisin taas tällä viikolla tuonne synttäridinnerille!

Olemme pojan kanssa yrittäneet keksiä nyt kesän aikana kivaa näkemistä ja tekemistä. Linnanmäelle ei olla vielä ehditty ja ollaankin yritetty käydä kivoissa paikoissa, jotka eivät vaadi julkisia kulkuneuvoja. Suuntasimmekin viime viikolla retkelle Fallkullan kotieläintilalle katselemaan kotieläimiä ja maisemia. Poika tykkäsi eniten lampaiden ja pupujen katselemisesta, vaikka semmoinen vanhan ajan rakennusten miniversio-leikkipaikka taisi olla se kaikkein mieleinen juttu 😀 Loppukesän suunnitelmissa onkin mennä myös mm. Helsingin luonnonhistorialliseen museoon, josta pieni on jauhanut jo kuukausia.

Muita heinäkuun juttuja? Koiran ulkoilutusharjoitukset nyt ainakin, poika haluaa aina ulkoiluttaa vain ja ainoastaan Bixua, joka kävelee aina niin nätisti kun tietää pienen olevan taluttajana. Muistan edelleen ikuisesti kun joskus pienenä lähdin kysymättä lupaa ulkoiluttamaan meidän dalmatialaista pienelle lenkille meidän omakotitaloalueella. En siis muista tarkkaan miten tämä meni, mutta oli kesä ja muistaakseni vaan otin koiran mukaan salaa, perus ”lähdenpä nyt tästä ulkoiluttamaan tätä mun about tuplasti itseäni painavampaa hauvaa” :D. Olin siis about joku 5v. Hiippailtiin ulos ja jossain vaiheessa iski pieni pelko kun tajusin, että iso koira nyt ehkä saattaa mennä vähän nopeampaa kuin ajattelin ja sumuisten muistikuvieni mukaan koira ehkä jossain vaiheessa näki jotain, alkoi vähän vetää, jolloin kaaduin ja raahauduin tyyliin siinä perässä hiekkatiellä metrin tai pari. Kylläpä vähän jännitti siinä vaiheessa, mutta onneksi oltiin ehkä reilun 100m päässä kotoa ja päästiin sitten jotenkin turvallisesti takaisin. En muista miten ja mitä sitten kävi. Luultavasti tuli sanomista 😀

Kässäjuttuja on tullut taas puuhasteltua enemmän! Nyt olenkin yrittänyt lähinnä miettiä, että mitä kivoja juttuja keksisin syksylle? Eilen sain lenkillä erään kaulaliina-idean, mutta onko teillä jotain toiveita mihin ehkä syksyksi toivoisitte tänne ohjetta?

Tommin tekemä ceviche!

  Kesäruokaa, tottakai! Jaoinkin IG storieseissa noiden munakoisoviipaleiden ohjeen viime viikolla, ne ovat mun ihan lemppareita nimittäin! Munakoisoa ja kesäkurpitsaa on tullut syötyä melkein päivittäin, niistä saa helposti eri versioitakin niin ei pääse kyllästymään.

Ohje lyhykäisyydessään myös tähän: Leikkaa munakoisot (tai kesäkurpitsat) viipaleiksi, aseta pellille ja itketä mielellään kahdesti neste pois. (Eli ripottele päälle suolaa, jotta neste nousee pintaan ja pyyhi pois talouspaperilla.) Tee öljyseos esimerkiksi oliiviöljystä, suolasta, pippurista ja kevätsipulista, valele öljyseosta viipaleiden päälle ja paista uunissa 200c noin 30min välillä tarkkaillen. Sain instassa myös toisen vinkin, joka oli NIIIN hyvää! Eli viipaleita paistetaan ensin uunissa noin 20min, jonka jälkeen lisätään päälle punaista pestoa, laitetaan uuniin vielä noin 10 minuutiksi, jonka jälkeen päälle murustetaan vielä fetajuustoa ja paistetaan lopuksi 5 minuuttia lisää. Nam!

Ja niin. Olen ehkä näiden kaikkien kotona rönttövaatteissa vietettyjen kuukausien jälkeen myös päättäny yrittää pukeutua vähän useammin järkeviin vaatteisiin ja käyttää jopa korvakoruja 😀 En uskonut, että voisin koskaan kyllästyä tämmöiseen etämeininkiin täällä kotona, mutta se raja on tainnut lähiaikoina tulla vahvasti vastaan..

 

Kivaa maanantaita! ✨

 

Ps. Sain toiveen kirjoitella pääsykokeisiin lukemisesta ja yleisestikin valintakoe- ja hakujuttuja, joten yritän saada postauksen tällä viikolla valmiiksi!

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.

Julkaistu

Menneiden kesien muistoja ja mietteitä heinäkuulta

Heinäkuun alku on tarkoittanut omassa arjessani paluuta hiljalleen yritystoimintani pariin kesäkuun lomaviikkojen jäljiltä. En ole muutenkaan oikeastaan koskaan ollut virallisesti kesälomailija, vaan olen suurilta osin viettänyt lomaviikkoni talvikaudella niin kauan kuin muistan. Tänä kesänä on kuitenkin tuntunut kivalta lomailla ensimmäistä kertaa aikoihin, ihan siis kunnolla. Itselläni onkin heinäkuun agendalla suunnitella jo alustavasti syksyn juttuja ja kasata ajatuksia noin yleisestikin kevään jäljiltä.

Koin koko kevään ajan nimittäin jonkinlaista kriisiä myös ammatillisesti. Olin todella lannistunut yrittämisen suhteen ja inspis blogiinkin oli jostain syystä hukassa. Lisäksi olin mukana loppusuoralla eräässä piinaavan pitkässä rekryssä, projektissa jonka parissa olisin mielelläni viettänyt nämä kuukaudet ennen (silloin vielä todella epätodennäköisten) opintojen aloittamista. Se kariutui kuitenkin lopulta kokonaan yrityksen sisäisiin muutoksiin ja totesin, että tässä kyllä kaivataan pientä lomaa kaiken härdellin jälkeen. Heinäkuun alkaessa on fiilis kuitenkin ollut aivan eri sfääreistä ja tälle kyllä löytyy selityskin, jota en tosin ala tässä samaisessa postauksessa tänään avaamaan.

Ja hah, olen melkeinpä joka syksy kirjoittanut siitä kuinka aloitan aina elokuussa jotain uutta! Ja nimenomaan juuri elokuussa. Koulun, uuden työn, julkaisen pipomalliston tai päätän ryhtyä yrittäjäksi. En voi siis uskoa todeksi, että tänäkin vuonna koittaa juurikin elokuussa jotain uusia tuulia aloittaessani taas opinnot. Vielä kuukausi takaperin mietin huvittuneena, etten kestä jos myös vuonna 2020 on moinen virstanpylväs 😀 Ei siitä näköjään eroon pääse!

Tänä kesänä olen jostain syystä miettinyt paljon nuoruusvuosien kesiä. Niitä kertoja kun teininä kökötin kesämökin nurkassa, kuunnellen Sonyn kannettavalta cd-soittimelta jotain Eminemin levyä uudelleen ja uudelleen. Samalla toivoen, että patterit kestäisivät kotiin saakka ja aika kuluisi edes vähän nopeammin. Tai kun pyöräilin kaupunginkirjastolle, pörräilin hyllyjen välissä bongaillen kiinnostavia aiheita ja lainasin kassillisen luettavaa, joiden pariin uppouduin päiväkausiksi. Ja vitsi kun kesät tuntuivat tuolloin kestävän vähintään ikuisuuden. Nyt niistä taas tuntuu olevan aikaa kirjaimellisesti ikuisuus! Odotin aina jo vähintäänkin innolla kouluun palaamista elokuussa. Tiedättekö sen tunteen kun huomasit aikaisin aamulla lähtiessäsi pyöräilemään, että aamut alkavat olla jo koleita ja mielen valtasi haikeus siitä, että kesä tosissaan on ohi. Tai kun valvoit ulkona nähdäksesi loppukesän ensimmäiset pimenevät illat.

Huh, rehellisyyden nimissä tuntuu siltä, että olen vasta aivan viikon tai parin aikana alkanut ”toipua” tästä keväästä ja kaikesta mitä ympärillä onkaan viime kuukausina pyörinyt. Olen kieltämättä itsekin hieman yllättynyt siitä, kuinka paljon olen tarvinnut jonkinlaista prosessointiaikaa muutoksille ja kaikelle, mitä tässä puolen vuoden aikana on ollut. Eli aivan liikaa odotusta, juonenkäänteitä ja epätietoisuutta ainakin omaan kapasiteettiini nähden. Monesti on tuntunut siltä kuin joku olisi yhtäkkiä painanut elämässä pause-nappia ja tarkastelisi omaa elämäänsä jotenkin menneisyyden silmin. Pysähdys, käännekohta tai pohdiskelun paikka. Kaikki nämä kuvaavat mennyttä kevättä ainakin omalla kohdallani. Haaveilu asioista, jotka ovat yllättäneet jopa itseni. Aivan kuin asiat olisivat yhtäkkiä kääntyneet ylösalaisin. Asiat, joista haaveilin aikaisemmin eniten ovat nyt pinkan alimmaisena ja samalla on alkanut avata mieltään aivan uusille jutuille.

Olenkin pohtinut sitä, miksi nämä menneisyyden muistot ovat palanneet mieleeni niin vahvasti juuri nyt? Ehkä tässä keväässä on ollut ilmassa samanlaista odotusta kuin noina menneinä vuosina. Samalla tavalla kun nuorena odotti (ja ehkä samalla vähän pelkäsi) tulevaa, itsenäistymistä ja uutta kouluvuotta on tänä keväänä ehkä ollut havaittavissa samanlaista odottamisen meininkiä. Mihin maailma on menossa? Mitä seuraavaksi? Unohtamatta tietysti sitä, että ainakin minulla on kevätkuukausina ollut tavallista enemmän aikaa pohdiskella elämää, tulevaa ja noh, kaikkea. Moni asia on tietysti edelleen epävarma ja maailma edelleen osittain odotustilassa, mutta nyt on kuitenkin hahmottunut seuraava suunta.

Semmoisia mietteitä tänään. Kellään pyörinyt mielessä samoja fiiliksiä?

 

Ja hei kivaa viikonloppua! 🌞

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.