Julkaistu

Syksyisen utuinen ja luonnollinen arkimeikki

Tänään oliis pitkästä aikaa meikkipostauksen vuoro! Ihan kamalasti ei tullut meikkailtua loppukesästä ja ripsenpidennyksetkin pelastivat kyllä paljon. Ihan siis myös sitä aikaa. Nyt kun normi työarki on lähtenyt pyörimään, niin on aamuinen arkimeikkikin palannut kuvioihin. Pyrin aina meikkaamaan mahdollisimman vähän, en tykkää siitä miltä ihoni näyttää meikkivoiteen kanssa, joten suosin niiden sijaan kevyesti sävyttäviä kosteusvoiteita tai heleyttäviä voiteita, joiden sekaan usein laitan pari tippaa meikkivoidetta. Niistä onkin vuosien varrella tullut testattua vaikka jos mitä tuotteita, mikään ei silti voita Estee Lauderia ja Biothermin CC-voidetta, ah!

Pääasiassa keskitynkin arkimeikissäni ripsiin ja kuulaaseen ihoon. Nuo ovat siis itselleni ehdottomasti ne tärkeimmät jutut. Esimerkiksi kulmien kanssa olen todella laiska ja no, huono myös. Jossain välissä jaksoin aina fiksata nekin, mutta nykyään en kyllä enää. Pakko myöntää, että omaan silmääni näytän todella oudolta, jos kulmani ovat fiksatut, siksi jätän ne yleensä ihan natureliksi, enpä enää edes ole vuosiin nyppinyt kulmakarvojani 😀

Omasta mielestäni siis terve, tasainen iho ja huolitellut ripset tekevät jo suurimman osan työstä. Tämähän siis tarkoittaa sitä, että meikinkin suhteen se ihonhoito, puhdistus, reipas kosteutus ja toki laadukkaita tuotteita unohtamatta ovat kaiken perusta. Itselleni seerumit ja voiteet ovat ihan ihonhoidon perusjuttuja ja olen siinä mielessä onnekas, etten ihan kamalasti ole elämäni aikana iho-ongelmista kärsinyt. Ihonhoidosta olen postaillut täällä vaikka kuinka, joten ei siitä sen enempää. Ihonhoito-tägin alta voi postauksen alareunasta klikkailla tarkemmin kyseisiin postauksiin, jos kiinnostaa!

idup

Huulituotteissa pyrin niihin kaikkein helpoimpiin ja huolittomimpiin tuotteisiin, kosteutus ja voidemaisuus ovat huulituotteissa tärkeä ominaisuus. Mainitsinkin aikaisemmin, että itse pidän eniten juuri sävyttävistä huulivoiteista niiden luonnollisen tuloksen ja hoitavuuden vuoksi. Tässä meikissä testailenkin erästä tämmöistä uutuutta, joka on noussut suureksi suosikiksi loistavaa sävyvalikoimaa unohtamatta! Enemmän tuo tuote on juurikin ehkä puna kuin voide, mutta täyttä priimaa kuitenkin.

Tässä kevyessä ja luonnollisessa meikissä käytin syksyisen murrettuja sävyjä. Olen nykyään äärimmäisen laiska rajausten ja luomivärien suhteen, mutta luomivärien kanssa haluan nyt töihin palattua alkaa taas panostamaan! Muutenkin kun vaan niiden heleän kultaisten sävyjen, jotka usein varsinkin kesäisin ovat ahkeralla käytöllä. Tähän meikkiin käytin Zuii Organicsin luonnonkosmetiikan luomiväriä, jonka olen joskus saanut blogin kautta. Kuinka harmi, että löysin tämän vasta nyt. Toisaalta, sävyhän on enemmän kuin loistava juuri nyt syksyyn. Oikeastaan täydellinen, ihastuin tuohon ihan täysillä ja otin nyt vakiovarusteeksi ”arkimeikkipussiini” 🙂 Itseasiassa olen käyttänyt sitä nyt jokaisessa meikissä ekan kokeilun jälkeen, joten hurahdin ihan täysillä!

Ja ennenkö sanotte ripsistä mitään, niin eivät tosiaankaan ole vielä omat! Näitä kuvia ottaessa oli seassa vielä pidennyksiä ja länttäsin vaan päälle ripsiväriä. Ripsiväriksi valikoitui pitkästä aikaa Essencen suosikkini, The False Lashes mascara, ihan vain testatakseni onko se edelleen niiiiiiin hyvä kuin ennen ja onhan se! Parhaimpia ripsivärejä ikinä ja hintaakin vain neljän euron tuntumassa, aivan älytöntä 🙂 Koska kyseessä oli tässä todella ”laiskan naisen arkimeikki”, jätin rajauksen pois. Luomiväri kuitenkin tuo meikkiin aavistuksen semmoista huoliteltua ilmettä. Sen efektin huomaa heti kun panostaa luomiväriin! On jotenkin huomattavasti siistimmän oloinen meikki, ainakin siis omalla kohdallani.

Tässäpä kaikki tähän meikkiin käytetyt tuotteet. Ei tule varmasti yllätyksenä, että tuo Lumenen heleyttävä voide on ahkeralla käytöllä, sitä ja pari pisaraa Lancomen Teint Miraclea sekaisin. Tällä kertaa levitin seoksen pikaisesti vaan sormin. Peiteaineen levitykseen silmien alle käytin sitä ovaali-meikkiharjaa, josta joskus postailinkin, en tajua miten unohdin ottaa sen kuvaan 😀 Anyway, Teint Miracle on kyllä ehdottomasti paras meikkivoide, jota ikinä olen kokeillut! Ihan jo se parikin tippaa tasoittaa ihanasti ihonsävyä. Itse käytän tuosta sävyä 035.

Aurinkopuuterina olen käyttänyt kesästä saakka tuota Guerlainin kolmesävyistä countour-aurinkopuuteria (sävy light), joka on vaaleampi kuin aiemmin käyttämäni Guerlainin medium-sävy. Tuo on myös täysin matta aurinkopuuteri, joten tulos on ehkä senkin vuoksi luonnollisempi. Aluksihan ajattelin, että tuo olisi liian vaalea minulle, mutta kuinka väärässä olinkaan! Aivan täydellinen!! Guerlain se kyllä taitaa bronzerit <3

Postauksen luomivärinä toimi siis tuo uusi lempparini, Zuii Organicsin talkiton luomiväri sävyssä Raisin. Tämä on äärimmäisen laadukas tuote ja pysyvyys ainakin omilla luomillani on ollut erinomainen, eikä ole ilman pohjustustuotettakaan lähtenyt rullautumaan! Lisäksi tuo murrettu hento ruskean ja luumun sävyn yhdistelmä on täydellinen arkikäyttöönkin. Todella positiivinen yllätys siis! Tuotetta myy esimerkiksi Jolie.fi ja luomiväri löytyy täältä. Kuulin Zuiilta, että tuo Raisin on yksi suosituimmista sävyistä, enkä ihmettele.

Itselleni Zuii on merkkinä täysin uusi, olen muutenkin tähän saakka kokeillut melko vähän meikkejä luonnonkosmetiikan saralta, mutta oikein positiivinen yllätys. Hinnaltaan Zuii ei ole halvimmasta päästä ja sarja melko ylellinen, sanoisinko että mennään samassa hintatasossa selektiivisen kosmetiikan kanssa.

Tässäpä nämä Zuiin huulipuna-ihanuudet! Kuvissa huulissani on tuota tummempaa sävyä Janus, mutta luonnolliseen meikkiin täydellinen valinta on myös tuo korallinen sävy Dione. Nämä antavat juuri sopivasti sävyä ja jättävät huulet kivan kosteutetuiksi. Myös pigmenttiä on näissä kivasti. Äärimmäisen positiivinen tuttavuus siis! Näitä sopii käyttää myös voidemaisena poskipunana ja täytyykin seuraavaksi kokeilla sitä. Myös nämä löytyvät Jolien valikoimista, tummempi täältä ja vaaleampi täältä. Pakko mainita myös tähän väliin, että Joliella on tänään (5.9) verkkokaupassaan käynnissä Flash sale ja kaikki tuotteet muutamaa merkkiä lukuunottamatta -15% koodilla HAPPY15. Jos esimerkiksi nuo Zuii Organicsin tuotteet kiinnostavat 🙂

 Aurinkopuuterihuiskana on toiminut jo vuosikaudet uskollinen ja laadukas MAC:in aurinkopuuterisivellin. Luomivärin taas levitin Sigman E55-luomivärisiveltimellä, myynnissä Elevenillä täällä. Ihan huippu, ennenhän käytin aina niitä vaahtomuovipäisiä töpsöttomiä, haha! Make Up Storen peiteväri-trio taas on semmoinen tuote, josta en hevillä luovu. Ollut vakio jo kymmenisen vuotta.

Ja tässäpä kaikki tuotteet! Yleensä arkimeikkini koostuukin juuri melko luonnollisista sävyistä ja muutenkin kevyistä tuotteista. Olen viimeisten parin vuoden aikana viettänyt niin paljon aikaa ilman meikkiä, että koen näyttäväni todella vieraalle jos katson peiliin ”liian meikattuna”. Tämmöinen todella luonnollinen onkin siis kohdallani enemmän semmoinen new normal tavallaan 😀

Onko tuo Zuii Organics teille merkkinä tuttu?

 

Osa tuotteista saatu blogin kautta. Sisältää affiliatelinkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 12 kommenttia.

Julkaistu

Farkkutyttö 4ever ja aamun kuulumisia

Maanantai! Tämä päivä on saanut omassa arjessani taas vanhan perinteisen merkityksen. Vaikka meillä toki aiemminkin oli arjessa tietyt rutiinit, niin onhan se töihin lähtö aina vähän eri juttu kun jäädä tukka rasvaisena kotiin kyhnyttämään yökkärissä. Ei sillä, että tuota olisi tapahtunut aina, mutta öhöm. Tiedätte varmaan 😀 Tommi lähti tänään aamuvarhain ajamaan Hankoon surffin perässä, enkä enää sitten (tietenkään) saanut unta tuon klo5-herätyksen jälkeen, vaikka olisin saanut itse nukkua vielä yli tunnin.

Yritin vajaan tunnin kukkua sängyssä, kunnes nousin lopullisesti ylös keittämään kahvia ja tekemään hommia läppärille. Aamuvirkku, mikä aamuvirkku. Itse tosiaan lähden töihin, mutta kummi on lupautunut tulemaan aamuksi pariksi tunniksi katsomaan poikaa kunnes T palaa aaltojen parista. Kerrankin kun kuulemma on järkevä keli Hangossa! 😀 Jokatapauksessa, kun siitä ajankäytöstäni kysyttiin, niin tekniikkani työn ja blogin yhdistämiselle on aina ollut: pirun aikaiset aamut ja kahvi! En itse koe olevani kirjottamisen suhteen parhaimmillani iltaisin tai töiden jälkeen.

idup

Olisi vuorossa asukuvaa viime viikolta. Mietin alkuun, että postaisinko ensin asukuvaa vai lupaamaani meikkipostausta. Asupostaus nyt sitten veti pidemmän korren. Meidän oma piha ei ehkä ole mikään parhain kuvauslokaatio, mutta ehkäpä kestätte!

Nuo farkut ovat muuten pitkäaikaisimmat farkkuni. Olen ostanut nuo aikalailla tasan yksitoista vuotta sitten, muistaakseni lukion jälkeen 2006 ollessani Spirit Storessa myyjänä ja edelleen mainiossa kunnossa. Mitä nyt tuli nuo lahkeet pätkäistyä muutama vuosi taaksepäin ja tuo super low-waist juttu oli niin viimeistään sitä vuotta 2006-2007, mutta noin muuten. Eipä uskoisi, että ovat olleet näinkin kauan käytössä!

Nuorena olin kyllä niin farkkutyttö kun olla voi ja teininä halpisfarkut eivät olleet vielä kyllä yhtä hyviä kun nykyään. Puhumattakaan toki siitäkään, että edullisia ketjuliikkeitä olisi ollut läheskään samalla mitalla kun nykypäivänä. Saati sitten Jyväskylässä! Kun olin yläasteella ei siellä ollut vielä edea H&M:ää. Lemppareimmat farkkumerkeistä olivat Killah, Miss Sixty, Fornarina ja pari JC:n valikoimista löytyvää merkkiä, joita en enää saa päähäni. Kerran-pari vuoteen sai uudet farkut teininä, yleensä uudet vaatteet hommattiin silloin juuri ennen koulujen alkua.

Yleensä ostin vaatteeni Tukholmasta missä ravasimme vielä tuolloin melko ahkeraan ja oli niin luksusta päästä H&M:lle. Olin myös aivan supermegainnoissani joskus kun silloinen lemppariliikkeeni JC avasi Jyväskylään. Ah, ravasin siellä jatkuvasti! Esimerkiksi ne Marwinin hupparit olivat eri teksteillä hurja villitys joskus ja ne hupparit olisi halunnut jokaikisen värin printillä. Muistaakseni itsellä oli kahdessa värissä. Harmi vaan , että on tullut joskus myytyä ne kai kirppiksellä. Ketjuliikkeiden vaatteet oli ennen kyllä muutenkin niiiin paljon laadukkaampiakin kuin nykyään..

Nuo kuvien farkut ovat Tiger of Swedenin ja en ole tainnut noiden lisäksi muita TOS:in farkkuja edes omistaa. Tuota pörrötakkia en ole tainnut vielä esitellä missään varsinaisessa asukuvassa, mutta on ihan lempparini. Ostin tuon keväällä Gina Tricotista ja olin näkeväni, että nyt sykyllä noita on tullut lisää eri väreissä. Ajauduin perjantaina ennen  töitä haahuilemaan pikipäin Zaraan ja pakko myöntää, että liikaa takkihoukutuksia taas! Harvemmin sorrun siellä kyllä tosissaan mihinkään muuhun kuin takkeihin. Nyt oli tullut esimerkiksi samantyylinen pörrötakki kun tuo omani, mutta vaaleassa puuterin sävyssä, ihania tekomokkaisia lyhyitä bikertakkeja monissa eri väreissä ja sitten vielä jotain muutakin mallailin. En kuitenkaan onneksi sortunut ostamaan mitään, vaikka kyllä kovasti teki mieli semmoista bikeria 😀

Teepparin bongasin yksi päivä Monkista, jonne ajauduin Jutan mukana. En ole ikinä ostanut sieltä ainuttakaan vaatetta ja harvemmin edes ikinä käyn kyseisessä liikkeessä. Nyt kuitenkin ihme kyllä bongasin pari kivaa t-paitaa kympillä. Uusista tennareista postailinkin jo viime viikonloppuna ja pidän noista kyllä hurjasti. Sopi yhteen tähän rentoon farkkuasuun ja sanoisinko, että jos pitäisi kuvailla sitä millainen tyyli on sitä ”eniten Iinestä” niin varmaankin joku tämmöinen rento farkkuasu 🙂 

Pörröjakku / Gina Tricot

Farkut / Tiger of Sweden

T-paita / Monki

Laukku / Rebecca Minkoff

Tennarit / Vans (nämä!)

Mitäs tuumaatte asusta? Ja tsemppiä maanantaihin!

 

Sisältää affiliatelinkin.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Kuinka erilaista arki olisi…

..jos lapsemme olisi tyttö?

Ajatus, joka kaikessa hulluudessaan on pari kertaa käynyt mielessäni. Enkä jotenkin jaksa uskoa, että olen ainut, joka on miettinyt asiaa omalla kohdallaan. Siis sitä, että olisiko oma lapsi erilainen jos sukupuoli olisi toinen? Eihän asiaa tietysti osaa ajatella enää sillä tavoin ja älkää käsittäkö väärin, en tässä postauksessa tietenkään tarkoita, että sillä sukupuolella olisi kertakaikkiaan mitään väliä, mutta toki oman lapsen luonnetta tulee usein mietittyä. Tietysti tässä reilun vuoden aikana ja tietty jo odotuksenkin aikana ehti tottua siihen ajatukseen, että meille tulee poika. Ihan alkuraskaudesta tunsin vahvaa ”tyttöoloa”, joka tosin muuttui jo ennen rakenneultraa.

Sitä ei osaa selittää, mutta jossain vaiheessa vaan tuli semmoinen olo, että poika sieltä varmasti tulee ja niinhän se sitten olikin. Mikä siinä mahtaakaan olla, että jotenkin sen vain tuntee? Olin itse kertakaikkiaan niin malttamaton sukupuolen selvittämisen kanssa, etten olisi ikinä jaksanut odottaa synnytykseen asti! Mietin asiaa päivittäin, enkä nyt sillä että sillä olisi ollut mitään väliä, mutta jotenkin vaan jännitti. Vähän kun olisi jännittänyt arvontaa, jossa voittaisi joka tapauksessa 😀

Enää en toki sitten osaisikaan ajatella, että olisin tyttölapsen äiti. Meillä on pojan kanssa niin omat jutut ja leikit. Reilun vuoden aikana ”poikameininkiin” on tottunut, menoa ja meininkiä nimittäin riittää. Silti se on joskus käynyt mielessä, että olisiko arki erilaista tyttölapsen kanssa? Ja millä tavalla? Tai olisiko lapsemme luonne erilainen tyttönä? Tietysti jokainen ihminen on yksilö ja olemme kaikki erilaisia, mutta kuinka paljon luonteeseen mahtaa vaikuttaa esimerkiksi se, miten vanhempi ohjaa lapsen kiinnostuksen kohteita, esimerkiksi lelujen tai harrastusten suhteen? Ainahan se pohjimmainen luonne ja temperamentti on synnynnäinen, mutta onhan kasvatuksellakin suuri vaikutus. Ollaanhan me miehet ja naisetkin erilaisia, vaikka sukupuoliroolien sekoittuminen tai katoaminen onkin nykypäivän juttu.

idkuva   Luonteensa ja persoonallisuutensa perusteella poikamme on juurikin tyypillinen poika. Tai no ”tyypillinen” on ehkä huono sanavalinta, koska kaikkihan me ollaan erilaisia, mutta tarkoitan ennemmin semmoista stereotyyppistä poikaa. Rämäpää, jonka täytyy lukuisista kielloista huolimatta olla tekemässä niitä juttuja, jotka varsin hyvin tietää kielletyiksi. Tykkää paukutella tavaroita, testata rajojaan ja varsinkin kaikki napit ja tekniikka ovat ehdoton kiinnostuksen kohde. Olen itse pyrkinyt siihen, että lapsi saa itse valita kiinnostuksen kohteensa ja ainakin meillä on valikoitunut juuri mielestäni melko ”poikamaisia juttuja”.

Tietokoneeni johdon kiskominen seinästä aina kun yritän hetken ladata läppäriä, takan oven rämpyttäminen, kylppäriin livahtaminen aina jos ovi on jäänyt auki, kaikkien kosmetiikkatuotteiden, sekä vaatteiden levittäminen lattialle kaapeista ja lipastoista.. Kuulostaako tutulta? Ja kaiken kruunaa se kun koirien kulhot ovat jääneet lattialle. Tämä pikkuherra nimittäin kiihdyttää niille salamana ja alkaa viskoa koiran nappeja ympäriinsä minkä ehtii. Näkisitte millainen kiihdytys lähtee jos huomaa minun huomaavan ja yrittävän tulla estämään 😀

Vaikka perässä saakin olla lähes joka hetki, ovat nuo semmoisia meidän omia hauskoja juttuja, jotka naurattavat, vaikka olisinkin viidettä kertaa päivässä noutamassa erästä herraa sieltä koirien kupeilta. En voisi kuvitellakaan, että pikku-N rauhoittuisi kanssani lukemaan esimerkiksi kuvakirjaa tai syliin köllötteelemään, semmoiset jutut eivät nimittäin kiinnosta yhtään. Nuo kaikenlaiset tavaroiden levitykset nyt luultavammin ovat asioita, jotka ovat tietyssä iässä yleisiä sukupuolesta riippumatta?

Meidän juttumme on enemmän juuri semmoinen konkreettinen tekeminen, joihin me molemmat osallistumme. Välissä ei unohdeta tulla hakemaan voimahaleja ja jos täytyy nimetä riemukas ja energinen lapsi, niin meillä asuu eräs! Sitten taas kun jotain halutaan, niin sitä kyllä sitten myös halutaan. Veikkaan, että tämän jälkeen voisi pian kyllästyä liian rauhallisen lapsen kanssa kun on tottunut siihen, että kokoajan ollaan menossa.

Nykyään on pinnalla sukupuolineutraali kasvatus, joka pyrkii olemaan korostamatta sukupuolirooleja. Ei tyrkytetä pojalle niitä autoja, tytölle nukkeja, vaan annetaan lapsen itse valita asiat, jotka häntä kiinnostavat. Emme itse ole tätä mitenkään sen koommin tarkoituksenomaisesti noudattaneet tai muutenkaan pyrkineet kyseiseen kasvatustapaan, vaan antaneet lapsen itse valikoida ne itseään kiinnostavat asiat. Suurin osa leluistamme on muutenkin melko ”neutraaleja”, pehmoleluja, palikoita, erilaisia aktivointileluja, joitain autojakin mahtuu joukkoon. Pehmolelut eivät kiinnosta yhtään, kun taas palikat ja niiden järjestely (ja paukuttelu) on kivointa ikinä. Samoin kepit, kaukosäätimet, johdot, varmaan juttuja jotka kiinnostavat kaikkia lapsia 😀

Toki itselläni on kokemusta vain tästä yhdestä vauhtiveikosta, mutta sitten kun kuulee juttuja itsestäni pienenä, kuinka en koskaan tehnyt kiellettyjä juttuja ja uskoin kerrasta, olen miettinyt että ovatko pojat poikia jo tässä vaiheessa, onko kyse vain muuten erilaisesta luonteesta? Ovatko tytöt ja pojat muka oikeasti niin erilaisia?

Mikä on teidän mielipide ja kokemuksenne? Ovatko tytöt ja pojat todella erilaisia jo pieninä vai onko myös niitä poikien rajuista leikeistä tykkääviä tyttöjä ja päinvastoin?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 8 kommenttia.

Julkaistu

Uutta tennarikokoelmassa..

Pari viikkoa sitten postasin kaikista tennareistani ja nyt olisi aika palata jälleen tennari-aiheeseen. Nimittäin uusien tennaritulokkaiden muodossa! Kerroinkin aiemmassa syksyn tennarikatsauksessa, kuinka olin miettinyt eräitä Vansejä jo pidempään.. Noh, pistin ne heti tuon postauksen tehtyäni tilaukseen 😀 Tässäpä siis uutukaisten esittelyä!

idup

Kyseessä ovat siis Vansin korkeavartiset SK8-HI-tennarit, joita aluksi mietin myös matalavartisina. Todella hankala päätös, mutta jahkailun jälkeen nämä korkeavartiset olivat jollain tapaa kivemmat.

Mustat tai mustavalkoiset tennarit olivat kuitenkin ehdoton valinta, tuommoiset jotka on helppo yhdistää erilaisten vaatteiden ja tyylien kanssa. Pakko kyllä sanoa tuosta Vansin kokoluokituksesta, joka on kyllä melko reilu.. Itselläni on suunnilleen koon 35 jalka, suurin osa tennareistani ovat kokoa 35,5 ja olen tottunut, että esimerkiksi Niken kengissä se on kohdallani nappikoko.

Muistelin kuitenkin, että aiemmat Vansini olivat melko reilua kokoa tuolla 35,5 koollakin, joten uhkarohkeasti otin näistä pienimmän koon ja varauduin jo valmiiksi palautusrumbaan… Koon 34,5!! Ja istuu muuten kun nakutettu! Eli jos joku pistää nämä tilaukseen, niin suosittelen ottamaan yhtä kokoa normaalia pienemmän. Ovat muuten kai tällä hetkellä kaikista kengistäni pienintä kokoa 😀

Itse tilasin nuo Zalandolta, jonne oli Cityshopparin alekoodi vielä käyttämättä tälle vuodelle. Tennarit löytyvät siis täältä!

Ensi viikolla asukuvia näiden kanssa! Olivat nimittäin eilen ensikäytössä, paremmat jalassa kun edes odotin ja koko täysin passeli!

 

Sisältää affiliatelinkkejä.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Ammattina bloggaaminen ja SoMe – ajatuksiani ja omia kokemuksiani aiheesta

Postausta työhönpaluusta on toivottu paljon, joten tässäpä iltapäivän ratoksi muutama miete aiheesta. Työaiheiset postaukset ovat muutenkin hurjan tykättyjä joten toivon, että pidätte tästä postauksesta! Ajatus saattoi vähän karata muihinkin aiheisiin ja myös siihen, onko blogi työtä tai miten määritellään ”työ”? Onhan tässä tullut ”jännitettyä” töihinpaluuta jo kuukausia ja pian se sitten onkin omalla kohdallani edessä. Kaiken tämän 1,5 vuoden kotona ”makoilun” jälkeen. Sen voin nimittäin todeta, että tämä aika on ollut kaikkea muuta kuin sitä! Eniten juurikin henkisen kasvun aikaa, mutta myös itsensä kehittämisen hetkiä.

Olen haastanut itseäni liikunnallisesti, opiskellut kotona itseäni kiinnostavia aiheita, kirjoittanut blogia melkeinpä päivittäin, toki meidän muita arjen rutiineja ja leikkejä unohtamatta! Juttuja jotka ovat pitäneet aivot virkeänä ja ehkä siksi työhönpaluu ei niinkään jännitä sen puolesta, että miten ”osaan tehdä muuta kun viettää aikaa lapsen kanssa kotona”. Enemmän jännitys onkin juuri positiivista innostusta, olen jo pari kuukautta suunnitellut ideoita työhöni ja suorastaan palan halusta päästä toteuttamaan inspiroivia juttuja. Asia, joka eniten tuo sitä jännitystä on kuitenkin nimenomaan uusi työ.  Se kun ei voi palata tuttuun ja turvalliseen, jossa kaikki lähtee heti rullaamaan vanhaan malliin.

idup

Kerroin aiemmin irtisanoutuneeni pankkityöstäni ja edelleenkään en ole millään tapaa katunut päätöstäni. Päinvastoin! Puuduttava, prosessinomainen ja byrokraattinen työ ei totisesti sitten enää ollutkaan minua varten ja kuten aiemmin olen täällä kertonutkin, haluan työelämässäkin jatkossa keskittyä asioihin, joihin koen intohimoa ja joista nautin. En koe, että kellokorttimainen työ, jossa omien ideoiden ja ajatusten hyödyntäminen on usein jopa mahdotonta, olisi minua varten. Haluan tehdä työtä, joka palkitsee, jossa tunnen oikeasti tekeväni jotain joka kiinnostaa, juttuja joita ei edes haittaa miettiä ensimmäisenä kun heräät sängystä. Toki nyt kaikessa työssä on aina puolensa, ne hyvät ja sitten ne huonot, mutta varmasti ymmärrätte pointtini.

Olen aina ollut todella työkeskeinen ja jo pienenä haaveilin töistä, oli kiva leikkiä ”pomoa” tai opettajaa, tehdä siskolle pistokokeita ja tehtäviä, myydä ovelta ovelle itsetehtyjä tuoksukortteja, yrittää tyrkyttää äitille ”ravintolaherkkuja” oman keittiön antimista itsetehdyllä ruokalistalla ja kaikkea tuommoista. Työjutut ovat siis aina pyörineet mielessä, tosin ne haaveet vaan vuosien mittaan vaihtuneet. Eka oli lentoemäntä, sitten muotisuunnittelija ja lopulta päädyinkin koulun kautta töihin vakuutusyhtiöön ja sen jälkeen pankkiin. Tietyllä tavalla harmittaa, etten miettinyt jo vuosikausia sitten jotain yritystoimintaa blogijutun ympärille, ei sitä silloin edes itse voinut kuvitella kuinka valtava juttu vaikka nyt sitten sosiaalisen median markkinoinnista tulisi.

Kai sitä silloin ajatteli vielä, että tuo täysin uusi ala oli jollain tapaa täysin höpöhöpöjuttu, ettei kukaan oikeasti voisi lukea työkseen vaikka blogeja tai naistenlehtiä. Kunnes kuulin vuosia takaperin, että se on täyttä arkea esimerkiksi viestintätoimistoissa. Johan tunsin itseni jotenkin suorastaan huijatuksi ja maailmani avartui. Sitä se nykypäivä on, työelämäkin on muuttunut. Eikä ihan vähääkään. Ennen kylvettiin peltoja ja tehtiin fyysistä työtä, nykyään työ on enemmän asiantuntijatyylistä, konsultointia, ideointia ja ennen kaikkea luovuutta.

Toki moni ajattelee edelleen, ettei ole työ olla bloggaaja tai sisällöntuottaja. Periaatteessa nyt voi olla ammatiltaan vaikka koiraterapeutti (ja siis onhan niitäkin olemassa) tai ihan mitä tahansa jos siitä maksetaan ja homma tuottaa. Itse nyt kuitenkin koen, että kyse on enemmän juuri siitä, että tekee jotain mistä nauttii ja sehän on vaan plussaa jos sillä on mahdollista elättää itsensä. Itse en saa tällä hetkellä säännöllistä palkkaa blogistani tai millään tasolla eläisi tällä hommalla, vaan kyse on enemmän harrastuksesta. Olen halunnut pitää blogini viimeisen vuoden aikana mahdollisimman ”stressivapaana” ja keskittyä menemään juuri fiiliksen mukaan.

Silti teitä käy täällä viikottain lähes 5000 yksittäistä tyyppiä kurkkimassa jorinoitani, kuukaudessa vieläkin suurempi joukko. Vanhempainvapaa ja hoitovapaahan ovat olleet loistavia mahdollistajia puuhailla kirjoitusharrastuksen kanssa! Tavan pysyä mukana ”aikuisten maailmassa”. Uuden blogipohjan myötä ennemmin vain halusin eroon mainosbannereistä enkä niitä lisää, enkä siis kaikesta tästä höpinästä huolimatta ole myöskään uudessa työssäni ryhtymässä kokopäiväiseksi bloggaajaksi tai sisällöntuottajaksi. Enemmän ehkä vähän näiden aiheiden parissa asiantuntijanäkökulmasta työskenteleväksi.

Yksi asia, joka on jatkuva nettijupinan aihe ja nyt on yksinkertaisesti pakko ottaa kantaa myös tähän aiheeseen. Vaikka tuossa aiemmin jo sivusinkin aihetta ”bloggaaminen työnä”, on jatkuva tapetilla oleva puheenaihe se, kuinka bloggaaminen ja somen päivittäminen koetaan liian helppona työnä tai keinona tienata tai ei työnä lainkaan. Toki töitä löytyy erilaisia, itsekin vuosia niska limassa raataneena todellakin tiedän sen. Tietty kuka tahansa voi perustaa blogin, ottaa siihen aikaa tuntikausia päivässä, ehkä jopa vuosien säännöllisellä ja pitkäjänteisellä työllä hommata jonkinlaisen lukijajoukon ja sitten yrittää ryhtyä tienaamaan kyseisellä lystillä. Itse melkein kymmenen vuotta blogia pitäneenä voin kyllä allekirjoittaa sen, että myös bloggaaminen voi olla tietyllä tapaa raskasta.

Olet käytännössä 24/7 miettimässä juttuaiheita, olen joskus menneinä vuosina useinkin heräillyt keskellä yötä kirjoittamaan juttua muistiin kun ajatus alkoi virrata, kirjoittamassa ajatusta vaativia tekstejä, joihin itseltänikin voi keskeytysten kanssa mennä jopa 4h. Siis yhden postauksen tekstiin ja pahimpien typojen korjailuun sun muihin jos puuhailee välillä muuta ja ajatus jatkuvasti katkeaa. Mitäs sitten kun tulee eteen päivä, jolloin et saa lausettakaan aikaiseksi? Jos bloggaat sopimuksella, joka edellyttää tietyn määrän kirjoituksia kuussa, on vaan saatava jotain kasaan. Kuvaamiseen menee viikossa itseltäni useampi tunti, myös kommentteihin vastaaminen vie aikaa, koska itse haluan jokaiseen vastata.

Laskin joskus 5v taaksepäin, tuolloin blogin ohessa 40h päivätyötä ohessa tehden, että käytin viikossa blogiin keskimäärin 25 tuntia. Siis palkkatyön lisäksi. Eipä ihmekään, että jossain vaiheessa tuolloin koin työuupumusta. Tuolloin olisin ehkä jopa voinut elättää itseni bloggaamalla, jos olisin panostanut juttuun juurikin täyspäiväisesti ja systemaattisemmin kun tuolloin. Silloin oli vaan niin tärkeä saada jalkaa oven väliin ”oikeisiin hommiin”, blaah. Vosinpa opettaa tuolle 25-vuotiaalle Iinekselle muutaman asian ajassa taaksepäin!

Itse koen luovassa hommassa ”raskaimmaksi” juuri jatkuvan ajatustyön. Mietit jatkuvasti aspekteja postauksiin, lauseita, kiinnostavia mielipiteitä, usein nuo nyt tulevat itsestään ”paperille” silloin kun kirjoittaminen on itselleen säännöllinen rutiini. Silti tuntuu, että pääsin sen suhteen päivätyössäni huomattavasti helpommalla. Ei tarvinnut miettiä ja pohtia jokaikinen sekunti, vaan tehdä vaan ja hoitaa hommansa, sitten kotiin ja työt loppuivat siihen. Blogissa nuo kaikki jutut rullaavat päässä ihan jatkuvasti, unohtamatta sitten jotain Instagramin päivittämistä sun muuta. Tosiaan, puolensa kaikessa. Eipä bloggaajalla myöskään vapaapäiviä tunneta, vaikkei itseäni todellakaan haittaa kirjoittaa sunnuntain aamukahvin lomassa postausta.

Miinuspuoli on sitten tietty se, että ilmiantaa itsensä ja elämänsä muiden riepoteltavaksi. Tiedän, jokaisen oma valinta ja toki ymmärrän jos keskustellaan aiheesta, mutta itse en ymmärrä missään tilanteessa toisten (tuntemattomien) ihmisten tai heiden perheen/ lasten haukkumista julkisesti tai anonyymisti. Se mitä ei ole valmis sanomaan toiselle kasvotusten, ei kyllä pitäisi sanoa ääneen myöskään anonyymisti millään palstalla. Se kertoo usein vain enemmän itse kertojasta, kun itse jutun kohteesta. Toki toinen voi ottaa itseensä kohdistuvan kritiikin huomattavasti toista herkemmin, mutta toki bloggaajana pitäisi mielestäni kuitenkin jollain tasolla osata käsitellä ainakin sitä asiallista ja rakentavaa kritiikkiä tai sitten vaan omata kyky pistää toisesta korvasta ulos.

Ja kyllä, vaikka bloggaaminen onkin  ajoittain ”rankkaa” (jos siis haluaa pitää homman systemaattisena ja säännöllisenä), on bloggaamisessa ehdottomasti suuria plussiakin. Pääsee kivoihin tapahtumiin tutustumaan toisiin bloggaajiin, saa tehtyä ”työtään” kotoa käsin, kivoja testituotteita, suunniteltua itse päivänsä kulun, päättää julkaisemansa sisällön, sekä mahdolliset yhteistyökumppanit. Tehdä yleisesti juttuja joista nauttii, valokuvaus, kirjoittaminen ja lukijoiden kanssa vuorovaikutus.

Ne ovat syitä miksi itse olen aikoinaan ryhtynytkin bloggaamaan ja varmasti juuri halu näihin juttuihin on toiminut kimmokkeena myös monilla muilla bloggaajilla. Lisäksi koen aivan mielettömänä juttuna, että näinä ankeiden talousuutisten vuosina suomalaisetkin bloggaajat ovat oikeasti onnistuneet luomaan täysin uuden alan ja työllistäneet itsensä! Aivan mieletöntä!! Ei kaikista tule bloggaajaa, vaikka haluaisi. Juttuideat voivat loppua pariin kertaan ja alkuun tuntua tylsältä kirjoittaa tyhjälle yleisölle. Toisaalta, eipä itsestäni taas varmasti tulisi lääkäriä tai fyysikkoa, meitä on niin moneksi. Pääasia kuitenkin, että löytää juuri sen oman juttunsa. Itse olen löytänyt blogista tähän saakka rakkaimman harrastukseni, eikä edes haittaa tehdä ilmaisia työtunteja tämän eteen. Toiveeni on kuitenkin, että ehtisin ja jaksaisin myös töideni alettua päivittämään blogia säännöllisesti, ainakin 4-5 kertaa viikkoon, koska missään tapauksessa en ainakaan lopettamassa ole. Päinvastoin! 🙂

Karkasipa ajatus! Tämmöisiä ajatuksia kuitenkin viimeisille ”lomapäivilleni”. Toivottavasti herättää myös teissä keskustelua kommenttiboksin puolella, suuntaan tai toiseen.

Kivaa torstaita!

 

Postaus ei ole toteutettu minkään tason yhteistyössä Puhdas+:an kanssa, haha! Taidanpa mennä taas keittämän kupillisen matchaa ;D

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.