Avainsana: oma elämä

Huomenta! Koko viikko on mennyt niin kiireessä, etten ole oikein ajan kanssa ehtinyt miettiä tänne sisältöä, mutta tämmöisellä sekalaisella höpötyksellä taas mennään 😉 Toki jos teillä on mielessä jotain ehdotuksia, niin ne ovat aina tervetulleita! Vielä pari päivää tulisi selättää, niin pääsee viettämään viikonloppua ja lepuuttelemaan.

1. Ostimme Meksikon tulaisena tuommoisen valkoisen puuvillamaton, josta toinen hauva sitten innostui syömään noita hapsuja, joten piti siirtää matto makkariin suljetun oven taakse 😀 Alunperin oli mielessä raahata sieltä ”vaikka mitä autenttista roinaa”, mutta mitään ei oikein löytynyt kohtuulliseen hintaan. Olisi varmasti pitänyt matkata jonnekkin kauemmas missä turisteja ei pyöri, niin olisi saanut kaikenlaista pilkkahintaan.

2. Viikko alkoi sitten kivasti maanantaina siihen, että kaaduin aamulla ulkona. Reikä housuihin polveen (kaikenkukkuraksi oli vielä sattumalta juurikin Dr.Denimit kun niistä tänne myös kirjoitin :D) ja UGGsitkin aivan kurassa. Ihan älytön ruhje polvessa ja muutenkin kipeänä, joten täytyy olla tästäedes vähän varovaisempi tuolla ulkona. Onneksi reiät housuissa ovat sentään muotia 😉

3. Löysin kaapin perukoilta tuon D&G:n hajuveden, josta on nyt ihan vakkari! Käytän nykyään tosi vähän mitään oikeita hajuvesiä ja oikeastaan tuleekin suihkuteltua lähinnä bodyspraytä. Sillä hajuvedet varmaan kestävätkin mulla tuhottoman pitkään 😀

4. KAHVIA! Täytyy ehkä tehdä lisätilaus niitä Nespresson Hazelnut dessert-kapseleita, niin koukussa niihin olen nykyään. Nytkin kumottu kolme kuppoista soijalattea, että saa pahimman kooman ylitettyä näin aamusta, huhhh.

Sain viime viikolla raahauduttua salille viidesti, tällä viikolla olisi tavoitteena neljä kertaa vaikka tässä nyt olisikin myös muuta puuhaa. Pakko kuitenkin tasapainoittaa tätä viikkoa jollain ihan muulla kun esimerkiksi koneella istumisella. En ole pitkään aikaan tehnyt kovin aktiivisesti aerobista, juoksut ovat jääneet aikalailla 15min lämmittelyihin ja ei ihme ettei ole lomavatsakaan oikein kadonnut.. 😀

Eilen pötköttelin illalla sängyssä ja katsoin iPadiltä sitä House of cardsia jota muuten joku teistäkin suositteli silloin kun huutelin niitä sarjasuosituksia. Otettiin siis uudestaan Netflix vain todetaksemme, ettei sinne oikeastaan ole kyllä tullut mitään uutta. Paitsi Sillan toinen tuottis jota ollaan myöskin katsottu nyt joka ilta, tänään vika jakso! Suosittelen!

Järkkäilen täällä muuten taas vaihteeksi arvontaa tänään tai huomenna, joten pysykääpä kuulolla! 🙂

Yleensä en jaksa varsinaisesti jurnuttaa töistä tai töihin menemisestä, koska vaikka herääminen aamuisin nyt välillä onkin syksyisin ja talvisin vähän inhottavaa, niin on töihin kuitenkin lopulta ihan kiva raahautua. Alan jo illalla kaipaamaan aamukahvia ja rauhallisia aamuhommia koneen äärellä latte vierellä vielä kun muu maailma on puoliksi unessa. Tästä viikosta tulee kuitenkin jotenkin ihan superpitkä, joten kerrankin ihan tosissani toivon että olisi jo perjantai. Puolessavälissä viikkoa onneksi mennään jo.

Elämässä tarvitsee (tai ainakin itse tarvitsen) tiettyjä rutiineja. Töissä pakertaa läpi tietyt rutiinit, aikatauluttaa päivän ja tehtävät hommat, höpisee työtovereiden kanssa, kittaa (pahaa) kahvia, lounastaa ja siinäpä se päivä usein vierähtää ihan huomaamattakin ohi. Monet sanovat, että elämä kuluu aikalailla vain töitä tehden ja ettei aikaa oikein riitä muuhun kun työhön, kotiaskareisiin ynnä muuhun kotona kyhnyttämiseen ja nukkumiseen. Ja toki tottahan se on, useimmat suomalaiset viettävät joka päivä töissä
sen 8h, viikossa 40h, unohtamatta aikaa joka kuluu työmatkoihin.

Sen
vuoksi koen ainakin, että työn on oltava laadultaan itselleen sopivaa ja
mielekästä, että energiaa ja voimavaroja jää työelämän lisäksi
ylläpitämään myös sitä omaa henkilökohtaista elämää. Oma
mielipiteeni on, ettei kenenkään pitäisi joutua tekemään semmoista
työtä, joka pitkässä juoksussa syö vapaa-aikaa ja siihen käytettävää
energiaa.

Olen itse myös ollut työssä, joka ei ole aina ollut niin mielekästä, vaikka hyviä juttuja paljon on ollutkin. Olen myös ollut työssä, jossa olen pyrkinyt haalimaan liikaa hommaa ja yrittänyt pyrkiä täydellisyyteen sillä kustannuksella, että olen aikalailla ollut loppuunpalamisen partaalla. Töiden jälkeen ei oikein jaksanut tehdä mitään, tuntui etteivät aivot enää toimineet tai oikeastaan eivät enää palautuneet kaikesta informaatio- ja suoritusähkystä, itketti jatkuvasti aivan ilman syytä. Niska oli jatkuvasti niin jumissa ettei oikein saanut nukuttua, eivätkä kipulääkkeetkään auttaneet kun jumi oli ehtinyt kroonistua. Vasta jälkikäteen olen miettinyt kuinka huolestuttavia merkkejä nämäkin olivat ja että miksi ihminen jossain pisteessä aiva sokaistuu todellisuudelle. Olen vuosien saatossa oppinut, ettei itselleni sovi semmoinen työ, jossa työtaakkaa ei saa nollattua vaikka kuinka paljon tekisi hommaa. Työ, jossa itse työ ei siis lopu vaikka kuinka viettäisit työpaikalla viikossa tuntikaupalla yliaikaa. Mikään työ ei ylinpäänsä ole sen arvoista, että oma elämä alkaa kärsimään sen vuoksi.

Loppupeleissä tulisi kai miettiä, että mikä on työsi vaatimustaso ja mitä sinulta odotetaan työssäsi? Alisuoriudutko vai ylisuoriudutko tehtävistäsi? Palkitaanko sinua lyhyellä tai pitkällä aikavälillä tekemästäsi ylisuorituksesta, eli onko se kaiken sen arvoista? Teenkö enemmän kun minun oikeastaan kuuluisi tai enemmän kun työtoverini samalla työnkuvauksella? Luonteetkin vaikuttavat työelämässä, toinen ei stressaa vaikkei saisikaan hoidettua hommia, edes niitä jotka kuuluisi hoitaa kun taas toiset stressaavat jo pienestäkin työtaakasta. Toiset antavat sitten kuuliaisten tehdä myös omat hommansa ilman sen koommin tuntematta asiasta syyllisyyttä.

Eri asia on tietysti projektiluontoinen homma, jossa työllä on joku tietty päämäärä johon pyritään eikä se ole loputon jatkumo. Itselleni on tärkeää, että hommat saa pulkkaan edes viikon päätteeksi, jolloin voi hyvin mielin palata maanantaina takaisin töihin. Työpaikan sosiaalisilla verkostoilla on myös aivan ehdoton merkitys viihtymisen kannalta. Itselläni on useita hyviä ystäviä nykyisellä työpaikallani; eivät tosin kaikki fyysisesti läsnä samassa osoitteessa, mutta ainakin lync-yhteyden päässä. Kun tauoittaa työtä juttelemalla aivan muusta ystävien kanssa, niin saa ajatuksetkin välillä johonkin aivan muuhun ja aivot saavat lepoa 😉

Olen huomannut olleeni nyt kesän jälkeen jotenkin todella hyvällä tuulella ja saanut aikaiseksi vaikka mitä! Nyt olen vihdoinkin innostunut kuntosalinkin kanssa niin paljon kun tässä on pitkään ollut tavoitteena ja oikein odotan työmatkalla sitä kun pääsee ”laittamaan vapaalle” treenin pariin. Silloin kun ei jaksaisi lähteä salille, niin on onneksi tuo toinen potkimassa persuuksille. Illalla onkin sitten kiva katsoa koko poppoolla miehen ja hauvojen kanssa sängyssä Netflixiä. Eikai sitä voisi enempää toivoa elämältä, vaikka ihan tavallista arkea tämä onkin 🙂

Ja sitten ihan muuta asiaa. Tiedän että täällä on ollut nyt viikon sisään ihan hullunlailla yhteistyöpostauksia, mutta noita tarjouksia ja koodeja on sadellut sähköpostiin yhteistyökumppaneilta aika tiheään tahtiin, joten olen pistänyt sen myötä niitä teillekkin tänne vinkkinä ja varmasti niitä nyt joulun alla on tulossa lisääkin. Nyt yritän vaihteeksi keskittyä muuhun ja pahoittelen, toivottavasti te keitä nämä ärsyttää niin osaatte skipata ne sen koommin ajattelematta!

..joulukuuta nimittäin! Unohdin viime viikolla ostaa jokavuotisen Veikkauksen arpakalenterin, mutta kai tässä vielä ehtii. Muuta joulukalenteria nyt en itselleni kelpuutakkaan, vaikkei mitään jymyvoittoja ole tuosta arpakalenterista lähivuosina tullut tosiaankan. Hyvä jos joskus omansa saanut takaisin 😀

Nyt on taas semmoiset maanantaifiilikset, että hohhoijjaa.. Nykyisin olo on nimittäin herätessä uuteen viikkoon aina aivan aivokuollut ja mukautumisessa arkeen menee ihan tosissaan se yksi kokonainen päivä. Laitoin illalla herätyksen soimaan 5min aikaisemmin kun normaalisti nyt aamulla sitten pyörin sängyssä jonkun aikaa ja ihmettelin aivan outoa herätyskellon ääntä ”joka ei nyt vaan voi olla oma herätys..” tiedättekö kun iPhone saattaa joidenkin päivitysten jälkeen muuttaa niitä herätysääniä niihin ”uusiin aikoihin” joita sinne säätää? No eipä sängyssä ollut enää muitakaan nukkumassa, joten oli pakko sitten tajuta, että ihan oma herätyskellohan se siellä pirisee niin reippaana uuteen aamuun. Blaah. 

Voi jösses sentään kun mun herääminen on aina jotenkin niin oleellinen aihe täällä, että oikein kauhistuttaa.

Tästä viikosta tulee aikamoinen kun lupauduin ylitöihin, mutta yritetään tästä koomasta huolimatta suhtautua mahdollisimman positiivisesti. Tammikuun palkassa se viimeistään palkitaan 😀

Mutta hei! Nyt olisi semmoinen juttu, että olen jo jonkun aikaa miettinyt millaista porukkaa siellä ruudun toisella puolella on. Tiedätte paljon minusta, mutta itse taas tiedän harvoista teistä mitään. 

Olisi tosi mukava juttu jos avaisitte kommenttiboksin puolelle hieman sanaista arkkuanne ja kertoisitte itsestänne.  Ei nyt välttämättä nimellä, mutta ikää, koulutustaustaa, millä alalla työskentelette tai opiskeletteko (ja mitä?), kuinka kauan olette matkanneet mukana tässä blogissa ynnä muuta! Ilahtuisin näistä kovasti 🙂

Ja tuo Yves Rocherin Black Friday-tarjous on voimassa tänään vielä. Eli ensimmäinen ostoskoriin klikattu tuote lähtee puoleen hintaan. Ja muistakaa se YR:n joululahja-arvonta. Yvesille tästä!

Sisältää mainoslinkkejä.

Omat aamuni koostuvat ensinnäkin sen ”hiljaisen oman ajan” lisäksi tietysti hyvästä kahvista, josta ei tosissaan voi tinkinä yhtenäkään aamuna! Muistan joskus vielä 7v taaksepäin kun aamukahvini saattoi koostua pikakahvista, joka tosin silloin meni ihan kiitettävästi alas kun ei ollut parempaankaan tottunut. Nyt taas tämänhetkiseltä tasolta ei enää voisi oikein tiputtautua alas. 

Ostin ensimmäisen kunnon kahvi/espressokoneeni Gaggia Evolutionin n. 4v sitten, jolloin ei enää ollut paluuta suodatinkahviin sen jälkeen kun omatekoiset lattet koukuttivat niin pahasti. Vajaat 3v sitten taas ostin Gaggian ohelle Nespresson Latissima-kapselikoneen, joita käytin sitten vuorotellen vähän vaihdellen. Kapselikeitin kun on ehdottomasti aamuisin nopeampi kun kahvaespressokeitin, jossa täytyy säätää osien ja kahvin kanssa, maidon vaahdottamisesta nyt puhumattakaan. (Mutta kahvi sillä on kyllä niin hyvää, että Starbucksikin kalpenee!) Nuo kapselit tietty aina tilausvaiheessa kirpaisevat kukkarossa, mutta ovat kyllä laadun ja helppouden suhteen sen arvoisia.

Uusimpana tulokkaana ”kahviklubiini” oli sitten blogin kautta saatu Nescafén Dolce Gusto josta postailinkin aiemmin täällä, jolla sai sitten sitäkin enemmän vaihtelua kahvinjuontiin ja keitin saavutti meidän huushollissa aivan jättisuosion mm. jääkahvillaan.

Huomasin joku aika sitten, että Nespressolle oli tullut taas vaihteeksi jotain kausimakuja ja tein pitkästä aikaa tilauksen kahvikapseleista, vaikka alunperin piti raahta tuo Nespresso taas työpaikalle 😀 Mutta ei vitsit olen aivan koukussa näihin uusiin makuihin!!

Ehdoton lempparini tällä hetkellä ontuo Hazelnut dessert eli aka ”nutellakahvi”, kakkosena tulee perässä sitten taas Chocolate Mint eli ”after eight-kahvi” jos nyt alkaa keksimään näille jotain omia vertauksia 😀 Joskus aikaisemminkin on tullut tilattua hasselpähkinäkahvia juuri tuollaisena sesonkimakuna, mutta tämä uusi maku on kyllä parempi kuin se aikaisemmin testattu.

Joku joskus siellä kyselikin vakkarikahveistani Nespressokapseleiden saralla. Roma, Arpeggio ja Volluto ovat olleet omat lempparini jo pitkään lattekahveina.

Siirryin muuten joku aika sitten kahvimaidon saralla tavallisen maidon sijaan soijamaitoon sen jälkeen kun maistoin kaverillani soijamaitoa kahvin kanssa, on nimittäin juurikin latteissa paljon pehmeämpi kuin tavallinen maito! Aivan täydellisyyttä! Kiinnostaisi myös testata esim. mantelimaito. Onko teillä kokemusta näistä kahdesta tai juurikin eroista, kumpi on parempaa/ravintosisällöltään suositeltavaa (jos nyt vertaa tavalliseen maitoon esim. proteiini/vitamiinisisällöltään) vai ovatko tasavertaisia?

Lähiaikoinahan on ollut jokapuolella kohinaa maidosta ja siitä, ettei se kuulu (enää näiden nykysuositusten mukaan) aikuisen ruokavalioon. Muutamilla tutuillani maitotuotteet ovat alkaneet taas aiheuttaa vatsaongelmia, turvotusta ja yliherkkyyttä ja on itse myös alkanut miettimää, että tulisiko hetki kokeilla pitäytymistä erossa maitotuotteista. En tosin tiedä miten selviytyisin enää ilman sitä kreikkalaista 😀

Semmoisia kahvijuttuja. Alkoi taas tehdä mieli keittää kupponen vaikka juuri äsken jo meni kolme 😀 Aamuihin tuo jotenkin semmoista superluksuslisää se, että saa vaihdella eri kahveja ja kokeilla erilaisia ”kahvinautintoja”. Aivan parasta!

Meillä oli eilen kaveri käymässä kylässä ja vietettiin hömppäiltaa. Tuli tehtyä guacamoleakin ekaa kertaa Meksikon jälkeen ja oikein onnistunut satsi tulikin! Tänään sitten graavilohta ja sunnuntaichillailua. 

Ihanat ja leppoisat sunnuntait sinne! Ja apua, tänäänhän on jo ensimmäinen adventtisunnuntai. Näin se aika menee nopeasti!

Eräs raivostuttava juttu on herätä aamulla seitsemän jälkeen vain sen vuoksi, että ehtii käyttämään koirat ja pesemään hiukset ennen kello kahdeksaa, jolloin alkaa joku meidän seudun yhteinen lämminvesikatkos! Perhana, luulin päässeeni näistä vesikatkoista Alppilasta muuttaessa kun meille on putket tehty, mutta kai tämä liittyy sitten joihinkin lähitienoon taloihin tai taloon, tai no ihan sama mihin. Pointti oli jokatapauksessa se, että kerrankin kun olin eilen menossa töihin vasta myöhempään, niin ei sitten saakkaan nukkua yhtään sen pidempään. (Tai no tunnin, kun yleensä kello soi jo kuudelta :D)

Musta on kuitenkin ihana heräillä kaikessa rauhassa ja edetä toooodella rauhallisesti aamurutiinien kanssa. Puhutaan siis siitä, että herään 2h ennenkö lähden töihin jotta ehdin tehdä kaiken rauhassa. Jotenkin aamu heijastuu koko loppupäivään ja ainakin omasta mielestäni on tärkeää saada aloittaa aamu sillä ettei ole sitä paniikkikiirettä. Mua ei saisi nimittäin ikinä lähtemään töihin sillä ”kello soimaan 15min ennen lähtöä, vaatteet päälle ja menoksi”-tyylillä, saisin varmaan jonkun sydärin siinä tohinassa ja olisin pirun äkäinen loppupäivän. Jo pelkkä kahvin juontikin vaatii sen oman ainakin 20minuutin rauhoittumis- ja nautintohetken you know 😀

Ihmiset kyllä jakaantuvat tosi vahvasti aamu- ja iltaihmisiin, eli juuri niihin ketkä torkuttavat herätyskelloa ennemmin kuin nousevat heti ylös, mutta puuhailevat juttuja puoleenyöhön saakka ja ketkä saavat illan tunteina enemmän aikaa. Ja sitten niihin, jotka eivät koskaan torkuta ja heräävät ensimmäisellä kellonsoitolla ylös, ovat useimmiten pirteinä jo aamun tunteina (itse saan esimerkiksi juuri töissä aamuisin eniten hommia aikaan), mutta väsähtävät jo sitten yhdeksän-kymmenen maissa ja ovat sitten iltaisin äkäpusseja. Tai ainakin itse kuulemma olen haha!

Juttelin juuri tässä yksi päivä erään työtoverini kanssa, joka kuuluu näihin iltaihmisiin ja kokee varsinkin talvisin heräämisen aamulla todella hankalaksi. Tämä työtoveri kertoi toivovansa, että voisi olla enemmän aamuihminen, herätä aamuisin aikaisemmin puuhailemaan hommia rauhassa, mutta ei vain pysty. Juttujen perusteella tuo herääminen aamulla on näille iltaihmisille oikeasti jotenkin ylitsepääsemätöntä eikä tuosta torkuttamisesta tosissaan vaan pääse eroon. Itselleni on aina ollut todella helppoa herätä aamuisin, lukuunottamatta nyt ihan harvinaisia aamuja viikonlopun jälkeen kerran pariin viikkoon jolloin olen täysi zombie aamun ensimmäiset pari tuntia. En tosin tällöinkään sorru torkuttamaan. 

Pointti oli kuitenkin se, että voikohan iltaihminen totutella aamuihmiseksi tai voiko sitten taas aamuihminen muuttua iltaihmiseksi? Voiko tuo ominaisuus olla ihmisillä joku sisäänrakennettu juttu, jota ei vain voi muuttaa? Onko teillä kokemusta tai tietoa asiasta, tämä pisti nyt nimittäin askarruttamaan?! 😀

Itse haluaisin olla vielä enemmän aamuihminen ja saada aikaiseksi esimerkiksi käydä salilla ennen töitä. Olen todennut, että nykyiset aamupuuhat vievät aivan tarpeeksi aikaa ja tässä tapauksessa pitäisi herätä vieläkin aikaisemmin. Mielessä kummittelee kuitenkin ensi talvi, jolloin voisin ehkä aloittaa aamutreenit työpaikan kuntosalilla, siellä ei ole tullutkaan käytyä yli vuoteen vaikka ilmainen onkin. Katsotaan miten käy.

Ps. Ja en ymmärrä ylinpäänsä vieläkään torkuttamisen ideaa ja olen tästä usein torkuttajien kanssa keskustellutkin! Itse näen sen niin, ettei ole tasan mitään järkeä jatkaa torkuttamalla unia 5-10 minuutiksi kun tietää kuitenkin jokaisella kerralla heräävänsä entistäkin väsyneempänä. Olen joskus todella harvoin torkuttanut ja silloin on iskenyt herätessä ihan kamala morkkis, että olisi vain pitänyt herätä alunperinkin. Silkkaa itsensä kidutusta! Toisaalta se varmasti tuo myös jotain nautintoa näille ”iltaihmisille” kun saa lisäaikaa nukkumiseen, mutta hei!! Tiedän jopa tunnin torkuttajia ja en kertakaikkiaan ymmärrä, että jos torkuttaa joka aamu tunnin, niin eikö olisi vain helpompi alunperinkin laittaa kello soimaan tunnin myöhemmin, jolloin saisi nukkua tunnin lisää täysin keskeyttämätöntä unta?!?!? 😀