Avainsana: oma elämä

Hyvää huomenta! Itse heräsin ensimmäisen kerran tänään aamulla ja luulin, että on maanantai-aamu. Menin hetkeksi aivan paniikkiin kun ulkona oli jo vähän valoisaa, että olen nukkunut pommiin 😀 Onneksi nyt ei kuitenkaan niin.

Ensinnäkin, yritän ottaa vanhoihin kommentteihin vastaamisen viikonlopun ohjelmaksi, tämä viikko on taas mennyt (yllättäen, ei edes pitäisi mainita :D) kamalassa kiireessä, joten kaikenlaista hommaa on jäänyt rästiin myös kotona. Tänään pitäisi nimittäin esimerkiksi siivota, eikä kyllä kiinnostaisi pätkääkään.. Valkoisessa lautalattiassa näkyy kertakaikkiaan ihan kaikki lika ja pölypallot, ei ole ihan sottaisen ihmisen unelma..

Toiset treenaavat mieluiten viikolla ja lepäilevät sitten viikonlopun. Itse taas mielummin otan viikolla vähän kevyemmin ja jaksan taas viikonloppuisin parempien yöunien jälkeen ahertaa paremmin. Muutenkin ihanaa ehtiä kerrankin treenata aamulla/päivällä. 

Ajattelinkin vinkata teille varsinaisesta voima-aamupalasta, joka kyllä antaa energiaa koko aamupäiväksi! Itselläni tämä on viikonloppujen herkkua ja sen jälkeen jaksaa kyllä vetää pidemmäkin juoksulenkin tai kuntosalitreenin!

Keitän siis puuron tavallisista kaurahiutaleista, mutta heitän jo keittovaiheessa mukaan mm. mustikoita, viipaloidun banaanin ja chian siemeniä (josseivät ole tuttuja, löytyy tietoa nyt esim täältä). Banaanit pehmenevät kivasti puuroon mukaan, ihan superia. Chia vaatii turvotakseen ainakin saman ajan kun kaurahiutaleet, joten annan puuron yleensä vielä vetäytyä muutaman minuutin. Lisään Chiat siis samaan aikaan kaurahiutaleiden kanssa ja parin minuutin jälkeen muut höysteet. Mustikoiden sijaan olen testannut myös niitä kuivattuja mansikkalastuja, vadelmia ja tässä ylläolevassa kuvassa myös gojimarjoja, jotka kaikki sopivat kyllä oikein hyvin mukaan.

Puuron sekaan heitän sitten vielä cashew-pähkinöitä ja vähän kreikkalaista, kyllä näillä kelpaa! Suosittelen ehdottomasti testaamaan jos on aamupalavinkkejä vaikka 😉

Semmoisia höpötyksiä tänään. Jahkailin koko viikon, että minä päivänä ehtisin käymään asioilla keskustassa (tai oikeastaan Zarassa etsimässä yhtä takkia) mutten ole ihan tosissaan ehtinyt!! Nyt viikonloppuna nyt sentään olisi aikaa, mutta sitten taas en vain yksinkertaisesti jaksa. Asutaanpas sitä nyt niin kaukana keskustasta täällä Käpylässä hahah 😀 En vain jaksa viikonloppuisin ihmistäytyä kun joutuu töissä olemaan kuitenkin edes aavistuksen asiallisen näköisenä. Ehkä sitten ensi viikolla!

No mutta nyt alan kokkailemaan juurikin tuota puuroa ja sitten viikonloppuhommiin!

Lähiaikoina olen kiinnittänyt huomiota pieniin asioihin arjessa, jotka pistävät jotenkin ärsyttämään kerta toisensa jälkeen. Varsinkin jos on pitkän työpäivän päätteeksi matkalla väsyneenä töistä kotiin tai muuten vaan unenpöppörössä aamulla vajailla unilla heränneenä. Ei sillä etteikö tässä maailmassa nyt olisi aivan tarpeeksi valitusta ja negatiivisuutta, mutta jokaisella on kuitenkin oikeus edes joskus päästää vähän niitä höyryjä pihalle. Kiukun pitäminen sisälläänhän tunnetusti katkeroittaa ihmistä ja myrkyttää sielun hahah 😉 Välillä tekee mieli edes vähän heittäytyä lapselliseksi näitä ärsytyksiä kohdatessa, saahan sitä nyt joskus!

Asioita jotka saavat useimmiten ainakin minut ärsyyntymään ovat mm….

1) Bussikuskit jotka eivät tervehdi tai pahimmassa tapauksessa katso päinkään bussiin noustessa. Ihan superärsyttävää!! Mun omaa koti-työlinjaa 65A:ta ajoi ainakin ennen niin lopen työhönsä kyllästynyt ukko, jota ei tosiaan kiinnostanut edes tämä katsekontaktin luominen kun asiakas nousee bussiin (kyllä, tekin olette palveluammatissa….), jonka jälkeen aloin yrittämään uutta taktiikkaa! Tervehdin tätä kuskia ylipirteästi bussiin noustessa ja jäin usein äimäämään siihen kortinleimauslaitteen eteen, jospa tämä mörökölli edes pakon edessä tervehtisi, mutta EI! Noh, kiittelin myös kyydistä jäädessä pois, mutta lopulta menetin jo uskoni tähän tapaukseen. Sanokaa kamalaksi ihmiseksi ja lapselliseksi mutta viimeisellä kerralla kun tämän kuskin kyydissä matkustin, niin kipitin ylittämään tietä bussin eteen ennenkö tämä ehti vauhtiin ja näytin keskaria. Kylläpä helpotti vähän tuskaa, vaikka joku voisikin sanoa vajonneeni samalle tasolle tämän kuskin kanssa. Mikä tämmöisiä ihmisiä vaivaa??!! Kuka vaan voi hakeutua koodaamaan htlm-härpäkkeitä päätteen eteen, niin ei varmasti tarvitse ihmiskontaktia kokea!

2) Ihmiset jotka tulevat kävelytiellä vastaan minun oikealla puolella, eli omasta näkökulmastaan katsottuna vasemmalla puolella. Miksi?! ”Kävele aina oikealla” ja sitä rataa. Joudun töihin mennessä kävelemään semmoisen pitkän pätkän kävelytietä ja näitä ”oman tien kulkijoita” tulee ihan melkein joka päivä vastaan. Joskus teen niin, että kävelen niin kauan sitä omaa oikeaa, että vastaantulijan on pakko väistää 😀

3) Ihmiset jotka eivät voi laittaa sitä palikkaa kaupan hihnalla omien ostostensa taakse. Ihan vain edes toisen tai sen jonossa seuraavana olevan ihmisen mieliksi, koska se ei vaadi kovinkaan paljoa ja on ihan kohteliasta käytöstä…

4) Ja mitä näitä nyt on.. Ihmiset jotka istuvat ruuhkabussissa käytäväpaikalla varaten ikkunapaikan laukulleen, ettei kukaan nyt vaan tulisi viereen istumaan tai asiakaspalvelutilanteet, joissa myyjään tai muuhun palveluhenkilöön ei saa minkäänlaista kontaktia. (Ihan siis muutenkin kun bussikuskit hahaha :D). Kävin kuukausi takaperin DNA Kaupassa vaihtamassa rikkoontuneen modemin, astuin sisään liikkeeseen (jossa olin siis ainut asiakas) jossa kaksi päätteen takana istuvaa jannua eivät kiinnittäneet minuun siis kertakaikkiaan mitään huomiota, saati nostaneet katsettaan koneesta. Päättelin, että meneillään oli joku ”kumpi esittää pisimpään ettei huomaa, ettei tarvitse palvella”-juttu, mutta silti vähän raivostuttavaa ottaen huomioon että tuo Dna:n liike on meidän makuuhuoneen kokoinen, eli asiakkaan saapumista ei ihan oikeasti VOI OLLA HUOMAAMATTA (ellei ole liian keskittynyt Facebookin selaamiseen :D). Palvelu nyt oli loppujen lopuksi ihan ok-hyvää, mutta huomaa ettei noissa liikkeissä vissiin ole palvelun taso ihan se prioriteetti ykkönen, vaikka tosin Dna:n puhelinasiakaspalvelussa ihan huippua!

No mutta, mua kiinnostaisi tietää että ärsyttääkö teitä yhtään nämä sama asiat vai olenko yksin ärsytysteni kanssa?! 😀 Onko teillä lisätä jotain ärsytysjuttuja?

Kuvat lainattu täältä ja täältä

Johan oli eilen markkinat. Innostuin nimittäin illalla kokkailemaan pitkästä aikaa yksin, siis ilman mitään apuja. Enkä ihan oikeasti muista milloin viimeksi olisi ollut näin, itse kun olen yleensä apukokin virassa enemmänkin avustamassa. Ei ole oikeastaan kiinni siitäkään etten osaisi, ennen tuli kokkailtua paljonkin, mutta nykyään ollaan jaettu kotihommat aikalailla niin, että toinen kokkaa ja toinen sitten hoitaa pyykit, siivoamisen ja sata muuta asiaa 😀 Puhuisin siis ennemminkin taitojen ruostumisesta (vaikka tosin leipominen ja yleensä guacamolen valmistus nyt ovatkin sitten mun juttuja..).

Oikeastaan perimmäinen syy kokkaamattomuudelle on varmaan se, etten kovin usein oikeastaan keksi mitä ruokaa sitä tekisi ja yleensä ”vakiovalinnat” on jotain tylsiä soijamakaroonilaatikkoa tai spagettia ja tomaattisoijakastiketta ynnä muita ”edullista, josta syö ainakin kaksi päivää!”-ratkaisuja. 

Eilen sain päähäni kuitenkin tylsyyksissäni, että voisi yrittää keksiä jotain. Olin jo viikon miettinyt tekeväni kukkakaaligratiinia ja siihenkin sain idean työkaverin lounaseväistä. Sain päähäni sitten yhdistää siihen täytetyt broilerin rintaleikkeet ja siitä se sitten lähti.

Tein rinteleikkeisiin syvän viillon (nämä niitä luullisia) ja tungin sisään siivun Feta-juustoa, käytin siis sitä palana ostettavaa, josta sai leikattua reippaan siivun. Täytin fetan lisäksi kanan persilja-parmesanmassalla, johon silppusin tuoretta persiljaa ja parmesanraastetta. Heitin kulhoon myös lorauksen sulatettua margariinia, jolloin massasta pysyi vähän paremmin koossa ja mössäilin haarukalla. Täytin kanaa sormilla niin täyteen kun vain sai ja cocktail-tikulla kiinni (tai niin kiinni kun ylinpäänsä meni :D).

Pilkoin kokonaisen ison kukkakaalin sopivankokoisiksi paloiksi ja keitin muutaman minuutin, jotta kaali pehmeni vähän ennen uunia. Voitelin vuoan ja heitin kukkakaalin päälle ruokakerman,  mozzarellaraastetta ja parmesanjuustoa, sekä suolaa ja pippuria. 

Broilerit käärin folioon ja paistoin n. 35min uunin kiertoilma-asetuksella 195c:ssä, josta viimeiset vajaat 10min kääre auki grilliasetuksella. Kukkakaaligratiini oli uunissa n. 25min, välillä sekoittelin gratiinia lastalla. 

 Gratiinin kaveriksi vielä muutama palanen fetaa, nami!

 

Pitkästä aikaa olin oikein tyytyväinen omiin kokkailuihini. Saa nähdä mitä sitä seuraavaksi keksisi! Jos on ruokaideat hakusessa, niin suosittelen testaamaan näitä! 😉

Huomenta! Mitäs puuhailitte eilen? Itselläni ei itsenäisyyspäivä poikennut oikein millään tapaa muistakaan lauantaista, chillailin kotona koirien kanssa ja sitä rataa. Kävin ensimmäistä kertaa ikuisuuteen meidän saunavuorossakin, jotenkin harvoin jaksaa lauantaisin odottaa iltakahdeksaan saakka jos on vaikka käynyt urheilemassa, vaan käy ihan suosiolla suihkussa jo aikaisemmin 😀 Olipahan kokemus kun en normaalisti tosiaan mikään kovin aktiivinen saunoja tosiaan ole. Meidän lähikuntosalillakin on nykyään sauna, joten aikamoista luksusta kyllä nykyään Alppilan aikoihin verrattuna kun pääsee saunomaan sekä kotona, että kuntosalilla halutessaan!

Tänä syksynä on tullut muutenkin innostuttua kuntosalin kanssa oikein kunnolla pitkästä aikaa ”kunnolla”. Toki ennenkin tuli käytyä treenaamassa, mutta ennen oli pääpaino aikalailla juuri aerobisessa kun taas nyt on tullut aikalailla lisättyä juurikin painoharjoittelua, suuremmilla painoilla ja enemmissä määrin. Ennen pyrin treenaamaan n. 3kertaa viikkoon (josta usein yksi kerta oli esimerkiksi juoksulenkki) kun taas nyt tulee käytyä salilla 4-5krt viikkoon ja huomaa kuinka siitä on taas tullut ihan rutiini. Ihminen voi kyllä ehdottomasti paremmin niin henkisesti kuin fyysisestikin kun pitää itsestään huolta sekä liikunnan, että oikeanlaisen ruokavalion muodossa.

Itselleni painonpudotus on aina ollut halutessani todella helppoa jo pelkästään sillä, että jättää turhan herkuttelun pois mutta oikeanlainen tasapainoinen elämä jossa liikunta on osana, on jotain aivan muuta kun painonpudotus! Sitäpaitsi vaikka ihminen kuinka välttelisi epäterveellistä ruokaa, voi esimerkiksi viikonlopun baarireissut pitää ihmeen kaupalla pöhöttynyttä ulkomuotoa (ja oloa) yllä. Monet laihtuvat jo pelkästään sillä, että jättävät ryyppäämisen sikseen. Ja tietysti loppuun yksinkertainen toteamus; kun liikkuu reippaasti ja pitää itsestään huolta, voi kerran-pari viikkoon herkutella ilman rajoitteita 😉

Alkuviikosta tuli treenattua maanantaina selkää, keskiviikkona kädet ja rintaa, eilen juoksin 35min/5,6km ja tein jalat. Tänään taas juoksin ensin 45min/6,7km ja taas vaihteeksi rintaa ja käsiä. Nyt voikin sitten löllytellä taas loppupäivän.

Viikonloppulöllyrä 😀 

En muuten kuvitellut alkuun, että jäisin niin koukkuun tuohon House of cardsiin, yleensä nuo poliittiset juonet eivät tosissaan ihan täysillä vedä mukaansa, mutta onpahan tuota tullut katsottua melkoisen monta jaksoa jo tästä huolimatta. Saatiin katsottua se Sillan toinen tuottiskin tällä viikolla loppuun, joten kamala paniikki taas että mitä sitä kohta alkaisi katsomaan. 

iPadin kanssa käy aika kyllä niin rattoisasti sängyssä, vielä pitäisi saada porattua meidän toinen telkkari tuohon makkarin seinään kiinni, olen jo niin monta vuotta odottanut että pääsisi katsomaan sängystä telkkaria! 😀

Piti julkaista tämä postaus jo ajat sitten, mutta jäin ihmettelemään nettiin kaikkea mahdollista muuta etten saanut aikaiseksi julkaista tätä kun vasta nyt 😀

Ihanaa sunnuntain jatkoa teille! Huomenna taas sitten uuteen viikkoon!

Ja ps. Tänään on muuten Nellyn joulukalenterissa talvitakkeja -50%, kannattaa kurkkia jos on vielä takki ostamatta. Kamppissivu löytyy täältä!

Hyvää huomenta ja hyvää itsenäisyyspäivää! Itse vietin eilisen herkkupäivän parissa ja sohvalla löhöten, kuten viikonloppuun luonnollisesti kuuluu 😀 En yleensä kovin usein leivo, mutta olen nyt parina viikonloppuna innostunut leipomaan muffinseja ja eilenkin iski leipomisvimma päälle. Postailin noista muffinseista reseptiä jo joskus ajat sitten kun leivoin samoja meidän tupareihin (resepti täällä), mutta vaihdoin nyt vadelmat mustikoihin ja tungin jokaiseen vielä extraa valkosuklaapalan 😀

Havahduin tietysti vasta eilen siihen, että tänään ihan tosissaan on jo itsenäisyyspäivä. Ihmettelinkin jo iltapäivällä että miksi ihmeessä kaupassa on niin paljon ihmisiä, että onko tämä ihan normaalia perjantai-ruuhkaa vai mitä ihmettä. Näin se aika menee (enkä muuten ole vieläkään saanut aikaiseksi käydä ostamassa itselleni sitä arpakalenteria..).

Jotenkin nämä säät alkavat jo pikkuhiljaa ärsyttämään ja saisi ihan totta jo tulla vähän pakkasta ja lunta. Muutenkin heräsin tänään vasta kahdentoista maissa ja siltikin oli ”vielä” (tai jo? :D) hämärää. Onneksi enää muutama viikko niin alkaa päivätkin taas pitenemään! 😉 

Nyt aamupuurot, salille ja miettimään että mitä ihmettä sitä tänään puuhailisi! Mitäs suunnitelmia teillä on itsenäisyyspäivän kunniaksi?