Julkaistu

9 asiaa, joita et tiennyt minusta

Ajattelin koota taas vaihteeksi tämmöisen muutama asiaa minusta-postauksen, aiemmasta onkin taas vierähtänyt nimittäin hetki aikaa! Olisiko muuten kiinnostusta semmoiselle postaukselle, jossa esimerkiksi Tommi vastailisi kysymyksiin minusta..? Te saisitte kysyä ja hän vastaisi? 😀
Tässäpä kuitenkin 9 faktaa:

1. Olen aivan mieletön kosmetiikkahamstraaja ja saan kuulla siitä lähes päivittäin. Kylpyhuoneemme on kertakaikkiaan aivan täynnä erilaista purkkia ja purnukkaa, joka saa epäilemättä miehen aivan hermoromahduksen partaalle. Rakastan testailla uusia tuotteita ja bloginkin kautta tulee usein löydettyä uusia lemppareita. Silti saan jotain outoa mielihyvää aina siitä kun saan käytettyä pari purkkia loppuun ja heitettyä tyhjiä purnukoita menemään.

2. Sanoin jo 5-vuotiaana, etten ikinä halua synnyttää! En tiedä mistä moinen kauhukuva synnytykseen on tullut, mutta ajattelin näin siis vielä muutama vuosi sitten. Siksi olenkin oikeasti todella ylpeä itsestäni, että oikeasti kykenin siihen vaikkei kokemus sinänsä ehkä ihanteellisimmasta päästä ollutkaan eikä varmasti sektiokaan kaukana.

3. Olen kova suorittajatyyppi. Saatan tehdä sataa asiaa samaan aikaan ja saan mielenrauhan vasta kun kaikki on hoidettu. Toisaalta saatan ahdistua ja stressaantua, jos aika ei riitä kaiken hoitamiseen jos hommaa on paljon. Pahin on siivouspäivät jos edessä on koko kämpän siivous yksin ja tietää että joutuu imuroimaan, pesemään lattiat, pyyhkimään pölyt, pesemään vessan, keittiön, lieden ja vielä vaihtamaan lakanat. Ennen ei voi huilahtaa ennenkö kaikki on tehty. Saatan tehdä kolmea postausta samaan aikaan ja vielä puuhailla muuta. Siksi olenkin yrittänyt niin kotona, että töissäkin pyrkiä siihen että hoidan aina yhden asian kerrallaan. Ei kuitenkaan aina onnistu 😀

4. Olen aivan hulluna olovaatteisiin! Vaihdan lökövaatteet heti päälle kun tulen kotiin. Talvella collarit ja kesäisin ja öisin semmoiset unishortsit. Alkaa ahdistaa jos joutuu pukeutumaan kotona muuhun. Kotivaatteita tulee myös aina ostettua lisää vaikka niitä onkin kaapit pullollaan, nyt tosin olen kylmästi vaan heittänyt roskiin kaikkein kauhtuneimpia vuosia vanhoja VS:n kotiasuja. Melkeinpä sama juttu urheilutrikoiden kanssa, niitä en tosin ole enää aikoihin ostanut ihan niin aktiivisesti 😀 Sama juttu tennareiden ja lenkkareiden kanssa, rakastan niitä!

5. Rakastan luksusmerkkituotteita ja olen aina rakastanut. Jo lapsena piirtelin paperille muotiluomuksia ja haaveilin muotisuunnittelijan urasta, sitten alkoi muotilehtien selailu ja muistan kun leikkailin 12-vuotiaana lehdistä Fendin baguette bagin ja Diorin satulalaukun (olivat joskus tuolloin ihan 2000-l alussa 2000 tai 2001 ihan superkova juttu kun Sinkkuelämää alkoi ;D) kuvia ja liimailin johonkin omaan kollaasin kyhäelmään.

Ihan superpitkän haaveilun (ja kinuamisen ja joulu+synttärirahoista säästämisen) jälkeen sain 14-vuotiaana ensimmäisen Vuittonin laukkuni Loseista Rodeo Driven liikkeestä, Pochette Accessoiresin. Tuolloin elettiin markka-aikaa enkä nyt jaksa muistaa paljonko tuo laukku silloin maksoi, mutta varmasti huomattavasti vähemmän kun nykyään, varmaan jotain alle 150 euroa. Voitte kuvitella, että aika moni tuolloin ihmetteli Jyväskylässä, että miksi hitossa maksaisin noin rumasta ruskeasta laukusta noin paljon. Mahtaa moni olla tänä päivänä eri mieltä 😉 Monet Vuitton-kamani olen esimerkiksi myynyt pois nykyään (tosin en tietty tuota ekaa laukkua!), koska harvemmin niitä tuli jotenkin edes käytettyä ja olen muuttunut niin pihiksi. Silti selaan aina My Theresaa päivittäin tai ainakin kolmesti viikossa 😀

6. Ennen olin pitkään hulluna entrecotepihveihin ja vanhemmat lukijat saattavat muistaa kuinka vietin aina pihviperjantaita 😀 Tällä hetkellä suurimpia ruokahimotuksia on esim uuniperunat savulohimössötäytteellä, itsemarinoudut naturel-wingsit (varsinkin kun niitä on jättiläjä) ja shrimp scampi.. Voisin syödä näitä joka päivä.

7. Musta on kiva kävellä paikasta toiseen. Tämä johtaa juurensa varmaan Jkl-ajoille kun oikeastaan tuli liikuttua vaan jalan ja pyörällä kun välimatkat oli lyhyitä ja julkinen liikenne kallis ja surkea (tai sen jälkeen kun on tottunut Helsingin julkiseen…) Tuntuu muutenkin, että välillä on helpompi kulkea parin kilometrin matkat kävellen kun alkaa kyttäämään aikatauluja ja kiirehtiä pysäkille.

8. Pidän kaikista koirista enkä voi oikeastaan sanoa etten pitäisi mistään tietystä rodusta. Koirat on ihania! Oikeastaan pidän kyllä ihan kaikista eläimistä.
9. Rakastan Wikipediaa! Musta on ihana tutkia jotain itseään kiinnostavaa ilmiötä, asiaa tai henkilöä ja uppoutua asiaan perinpohjin wikipediasivun avulla. Ei sillä että se nyt todellakaan olisi maailman luotettavin tietolähde asioille, mutta esittää asiat ainakin juuri perinpohjin. Oon muutenkin varsin kova googlettaja 😀
Alunperin piti keksiä kymmenen näitä, mutta viimeinen tuotti vaikeuksia joten yhdeksällä mennään! 😉

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 10 kommenttia.

Julkaistu

Actionviikon höpinät

Meidän pienellä pulloposkella oli tällä viikolla ensimmäinen lääkärintarkastus sitten sairaalasta kotiutumisen. Kasvu on edennyt hienosti ja tällä hetkellä meidän kohta 6-viikkoisella pikkuisella on pituutta 53cm ja painoa 4450g. Ja eihän tuota kasvua edes itse huomaa, tuntuu että toinen on edelleen yhtä pieni kun kuukausi sitten!
Viime päivät ovat olleet melkoista haipakkaa. Ensin soittelin suurinpiirtein kokonaisen päivän ympäri maistraattia meidän nimen vahvistus-asian tiimoilta, kunnes selvisi ettei isyyttäkään oltu vielä vahvistettu ja homma etenee aikalailla toimistosta toiseen. Nyt on kuulemma isyysasia hoidettu kuntoon ja seuraavaksi täytyykin sitten soitella sinne, että voisiko tuota nimen vahvistamista vuorostaan nopeuttaa, että pääsisimme vihdoinkin hakemaan sitä passia 😀 Kamala paniikki koko passiasiasta. Eilen sitten meni käytännössä koko päivä Mauin eläinlääkärirumbaan. Se alkoi oksentelemaan ja selvästi aristeli vatsaansa ja pelättiin sen jo syöneen jotain myrkkyä ulkoa. Tuntien tutkimusten ja reilun 500 euron jälkeen selvisi, että M oli ilmeisesti syönyt ulkoa vatsansa täyteen hiekkaa, joka oli sitten ärsyttänyt vatsan ja aiheuttanut pahan ummetuksen. Way to go! Maui syö kertakaikkiaan ihan mitä vaan.. Onneksi asia kuitenkin selvisi.

Noista Camala Artin ihanista vauvavuosikorteistahan postailin täällä 🙂
Tänään
olisi sitten vuorossa megasiivousta ja viikonlopun ristiäisten
valmistelua, eli edelleenkään ei hengähtämään ehdi. Yritän saada enimmät
pikkuhommat alta pois aamupäivän aikana tässä toisella kädellä niin ei
illalla iske mikään paniikki kun on kaikki vielä kesken. Vauvalla on nyt jo monta päivää ollut joku itkuvaihe, eikä oikein meinaa rauhoittua muuta kun rinnalle. Taisin ehkä jo aiemmin joskus siitä mainita, jokatapauksessa se jatkuu siis edelleen.
 
Nukuta ei päivisin käytännössä ollenkaan (paitsi vaunuissa) ja sitten alkuillasta alkaa ilmeisesti väsykiukku, mutta silti ei suostuta nukahtamaan kun aivan hetkeksi. Sitten kun tehdään iltatoimet ja iltanukutus tuutilauluineen, niin nukahtaa kyllä heti ja viime yönä nukkui putkeen ennätyksen 6,5h!!! Heräsin jo itse hätähousuna neljän jälkeen valvomaan, enkä saanut unta kun odottelin milloin pieni alkaa heräilemään, mutta toinen veteli niiiin tyytyväisenä vielä sikeitä.
 
Muutenkin ollaan oltu ihan symbioosissa nyt päiväkaudet kun pieni haluaa olla juurikin lähellä jatkuvasti ja pienetkin kotityöt ovat olleet vähän haasteellisia ;D Nytkin poika on tuossa viekussa ja taitaa juuri alkaa torkahtamaan.
Kivaa viikonloppua muuten!!

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Stressi vauvan kanssa ei kannata

Ensimmäisten kolmen vauvan kanssa vietetyn viikon jälkeen alkoi huomaamaan kuinka luonnostaan kaikki alkoi babyn kanssa sujumaan, eikä ole ollut kaikesta viime viikkoina enää läheskään niin hysteerisen peloissaan kun aikaisemmin. Ensimmäisinä päivinä kun pelkästään vauvan nostaminen syliin pelotti ja nyt sekin tietysti tulee aivan luonnostaan sen kummemmin ajattelematta.  Muutenkin kuvittelin olevani aivan hysteerinen äiti, joka kuskaa vauvan lääkäriin pienimmästäkin näpystä ja desinfioi käsiään vartin välein. Olen melko yllättynyt kuinka rennosti kuitenkin on suhtautunut kaikkeen eikä mennyt mukaan mihinkään panikointiin. Hemmetti, jos joku teiniäiti pärjää yksinään, niin enköhän minäkin tästä hommasta hyvin suoriudu! 😀

Itse olen todennut, että vauvan kanssa on turha ottaa asioista ennakkoon turhaa stressiä, koska ikinä ei voi tietää kuinka hommat sujuvat tai minkä luonteinen vauva sieltä nyt sitten tupsahtaakaan. Pyrin muutenkin suhtautumaan uusiin asioihin mahdollisimman positiivisesti, koska niiden etukäteen jännittäminen aiheuttaa aivan suotta turhaa stressiä joka nyt useimmiten on aivan turhaa! Itse stressasin talvella kuukausikaupalla vauvan ”pienikokoisuuden” kanssa, jonka vuoksi juostiin tosiaan useampaan otteeseen niissä kontrolliultrissa, yksityisellä ja kromosomitestissäkin. Vauvan reisi- ja olkaluut kun mitattiin rakenneultrassa ”liian lyhyiksi” viikkoihin nähden (eli puhuttiin jostain millimetrin osista), josta lähti käyntiin ihan kamala paskamyrsky siitä, että onko meidän vauvalla nyt sitten joku kehityshäiriö. Jälkeenpäin ahdistaa miettiä kuinka hanakasti meille yritettiin tarjota lapsivesipunktiota, joka on luotettavampi kun valitsemani vaaraton NIPT. Lapsivesipunktiossa kun on aina keskenmenoriski, joka siis meidän tapauksessa olisi ollut huomattavasti suurempi kun riski siitä että jotain oikeasti on pielessä. Varsinkin kun kaksi erikoislääkäriä yksityisellä olivat sitä mieltä, ettei mitoissa ole tasan mitään outoa, kunnallisella sitten taas kytättiin niitä taulukoita ja jaksettiin jauhaa mahdollisesta poikkeamasta. Todellisuudessa vauva vaan taisi olla aiemmin luultua nuorempi, syntyihän poika varmasti siksikin yliajalla.

Siinäpä tuli itkettyä monet itkut talvella, kunnes sitten kontrolliultrissa kerta toisensa jälkeen todettiin, että vauva nyt vaan on symmetrisesti pienikokoinen ja syntymäpainoksi veikattiin 2,7 kiloa. Loppupeleissähän vauva painoi kuitenkin 3,3kg (vaikkakin kaksi viikkoa yli lasketun), joten taas nähtiin kuinka tuo ennakkoon stressaaminen vain oli haitaksi, koska aivan metsään mentiin kaiken suhteen 😀 Itse kun loppuun saakka olin satavarma, että jos vauva on mitattu säännöllisesti ultrassa, voidaan ainakin painon suhteen olla varmoja jos jonkun. Mutta ei!

Tuon odotuksen stressin jälkeen en jaksanut enää kantaa muista asioista huolta, kuten nyt vaikkapa synnytyksestä tai imetyksestä. Loppupeleissä synnytys olisi varmaan mennyt vielä enemmän ”mönkään” jos olisin ollut jo valmiiksi jossain tiloissa sen suhteen. Saati sitten se imetys, jos olisi jo heti alkuun asennoitunut siihen ettei se tule onnistumaan. Kuulin nimittäin tosi monilta ennakkoajatuksia, että ”jossei se onnistukaan” tai ”se on sitten kuule alussa todella hankalaa ja kivuliasta!”, hemmetti eihän tässä maailmassa mikään ole helppoa ensimmäisillä kerroilla, mutta jos useimmat sen oppivat niin miksen minä myös? Ja hyvinhän se sujui pienistä alkukankeuksista huolimatta kun asennoitui
niin, ettei tässä nyt ole muuta mahdollisuutta kun saada homma
pelaamaan. Tietysti löytyy aina niitä, keillä nyt vaikkapa imetyksen suhteen on oikeita ongelmia kuten vaikka maidon riittävyyden suhteen, eikä kiinni siitä ettei pinna enää riitä opetteluun.

Myös vauvan nukkuminen on varmasti asia jota jännitetään ennakkoon. Entäs jos vauva ei nuku ollenkaan? Kuinka me pärjätään? Tämä nyt on niin vauvasta kiinni, mutta ainakin toistaiseksi meille on siunattu ihan hyvin nukkuva baby. Alussa tietty herättiin 1-2h välein ja välillä edelleen, mutta tuo lienee melko normaalia enkä jaksanut alkuun siitäkään kehittää mitään draamaa. Nyt olen huomannut, että mitä enemmän vauvaa syöttää, sitä paremmin se nukkuu ja vähemmän itkee. Useinhan se huutava pikkuvauva on vain nälkäinen! Muutenkin koko äitiys ja vauvaelämä on ollut huomattavasti helpompaa kun olin alkuun ajatellut. Kai olin sen suhteen asennoitunut pahimman skenaarion mukaan, jolloin ei ainakaan olisi tullut mitän yllätyksiä ainakaan huonompaan suuntaan. Onneksi kuitenkin näin!
Eiköhän tässä saa vielä vaikka mistä asioista pientä kriisiä aikaan, mutta jatkossakin yritän suhtautua mahdollisimman avoimin mielin näihin vauvajuttuihin. Nyt kun tarvitsee näitä omia voimia muuhunkin kuin turhista asioista stressaamiseen 😀

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 14 kommenttia.

Julkaistu

Ruokahimotuksia ja aktiivisuusranneke-innostusta

Viime aikoina on tapahtunut ihme juttuja (tai sen lisäksi että oon innostunut muokkailemaan näitä ihme kuvia Snapchätissä :D), nimittäin ruokahimot! Raskauden aikana joku vähän väliä kysyi, että olenko saanut jotain outoja ruoka- tai hajupakkomielteitä, mutta pakko kyllä myöntää etten saa kyllä päähäni yhtäainutta. Tuolloin tuli ennemminkin ruoka-ällötyksiä, joista en edelleenkään ole kokonaan päässyt yli.. Nimittäin entiset herkut kuten kotitekoinen guacamole, lemppariannos lähi-thaikkuravintolassa eivät esimerkiksi mene enää alas, samoin korianteri alkoi jotenkin ällöttää!
Musta tuntuu, että mun elimistö toimii jotenkin epänormaalisti tai muuten vaan kuukausia jäljessä näiden perinteisten juttujen kanssa, koska vasta nyt olen selvästi huomannut muutaman todellisen himotuksen noiden ruokien suhteen. Nimittäin savulohi! Sitä tekisi mieli oikeasti jokaikinen päivä. Voisin käytännössä elää savulohella ja Fazerin sinisellä, ne ovat nimittäin tällä hetkellä mielessä ihan jatkuvasti (toki tuota suklaata saattaa tehdä mieli ihan muuten vaankin, heh). 
Myös kirpeitä hedelmäkarkkeja on alkanut tehdä mieli useammin, vaikken yleensä edes ole mikään karkkien ystävä todellakaan. Ikilemppareita sipsejä taas ei ole aikoihin tehnyt samalla tavalla mieli kun esimerkiksi tuota lohta ja suklaata. Juhannuksena en saanut edes tuon neljän päivän aikana yhtä kokonaista sipsipussia tuhottua 😀 Saa nähdä mihin nämä ruokavillitykset johtavat!

Tein eilen uunissa ekaa kertaa vuosiin pekoniperunoita! Ihan huippu kesäruoka vaikka jonkun muun vähän kevyemmän ruoan ohelle. Perunat pestään, ympärille kääritään pekonia, päälle vähän öljyä, suolaa ja mustapippuria. Uuniin 200-asteeseen sitten n. 45minuutiksi tai kunnes pekoni alkaa näyttää aavistuksen rapsakalta. Suosittelen!

Ja pakko sanoa, että tämä oli kyllä tällä hetkellä aikamoinen herkkumättö! ;D Savulohta ja pekoniperunoita.

Pakko myös tulla raportoimaan tuosta kahvi-kookosmaidosta, jota ostin viime viikolla. En yleensä tykkää kookosöljyä lukuunottamatta mistään kookoksen makuisesta, mutta pakko myöntää tuon olleen tosi kiva yllätys. Espresson seassa latessa tosi hyvänmakuinen ja sopivan täyteläinen, ei ollenkaan semmoinen ällökookos 🙂 Se pro-soijamaito oli myös ok ja sopivan täyteläinen, mutta en nyt osaa sanoa oliko se sen parempi kahvissa kun Alpron kevyt-soijamaitokaan. Ei kuitenkaan huono. Seuraavaksi lähtee ostoskoriin siis se Oatlyn kauramaito kahville, jota kaikki tuntuvat suosittelevan!

Ja hommasinpa viimeinkin myös aktiivisuusrannekkeen! Tätähän himosin jo vuosia sitten, mutten jotenkin raaskinut sataa euroa maksaa. Eräs kaveri kuitenkin luopui omasta käyttämättömästä rannekkeesta muutamalla kympillä, joten miksi ei. Villitys näissä rannekkeissa kun on jo ajat sitten mennyt paljolti ohi. Nyt olenkin muutaman päivän käyttänyt tätä ja ihmetellyt sitä raporttia jonka tuo tuottaa liikkumisesta, unesta sun muusta. En oikeasti tajua miten tuo toimii!! Pakko sanoa, että ainakin omalla kohdalla tuon erittelemät ajat esimerkiksi kävelyn (ajan ja etäisyyden) ja nukkumisen suhteen pitävät täysin paikkansa. Jännä nähdä millaista raporttia tuo ranneke antaa pidemmällä aikajaksolla 🙂
Tänään onkin vaihteeksi kiirepäivä, joten nyt hommiin 🙂

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Juoksufiiliksiä pitkän tauon jälkeen

Maanantai alkoi tänään vähän harmaana ja sateisissa merkeissä, mutta onpa tässä lähipäivät kovasti paistanutkin! Eilen otin vihdoinkin ison harppauksen ja korkkasin juoksulenkit. Tuntui kyllä niiin superhyvältä ja edellisestä varsinaisesta juoksulenkistä olikin jo kohta vuosi aikaa. Muistan sen siksi niin tarkkaan kun läksin tuolloin ensimmäistä ja toistaiseksi viimeistä kertaa juoksemaan Lammassaareen suht pitkälle lenkille ja ihmettelin miksi tuo juokseminen tekee niin kertakaikkisen tuskaa! Tuntui kun ei kunnolla saisi henkeä ja olisi jaloissa betonipainot. En siis tuolloin vielä tiennyt olevani raskaana, mutta siinäpä oli siis looginen selitys tuolle ”huonolle kunnolle”.

Tuo eilinen ei tosin edes tehnyt tiukkaa vaikka olisikin voinut kuvitella pitkän tauon jälkeen. 6km tuli mittariin ja ajaksi 45min, ensi kerralla sitten pidempään. Toki ollaan välillä hölkkäilty myös vaunulenkeillä, vaunujen kanssa nimittäin tosiaankin pystyy pitkillä suorilla ihan hyvin kevyesti juoksemaan vaikka vaunuliikkeestä sanottiin sen muka olevan mahdotonta ilman varsinaisia juoksuvaunuja, höpöhöpö! Nyt olisi kuitenkin tavoitteena yhdistää reippaisiin vaunulenkkeihin ainakin pari virallista juoksulenkkiä viikossa. Elokuun puolella ajattelin sitten pikkhiljaa palata kuntosalinkin pariin, huomaa nimittäin lihaskunnon rapistuneen silmissä kun esimerkiksi mukamas painavien asioiden kantaminen tuottaa äärimmäistä tuskaa ja kädet+jalat kipeytyvät nopeasti rasituksesta.

Laitoin alkukesästä joitain yrttejä kasvamaan siemenestä, basilikaa ja korianteria. En kylläkään tiedä onko sinänsä mitään järkeä kasvattaa yrttejä kun niitä voi ostaa kaupasta sen ruukullisen ja tyrkätä multaan kotona, mutta onpahan virallisesti itsekasvatettuja! 😀 Eihän noita tosin varmaan raaski mihinkään käyttää vielä aikoihin, tuntuisi haaskaukselta sen jälkeen kun kasvattanut ensin rakkaudella kuukausitolkulla. 

Oltiin viikko takaperin vaunulenkillä Toukolassa kun erään puutalon edessä oli ”saa ottaa”-pöytä, jossa oli nuo alumiiniruukut tai pömpelit, jotka siis otin siitä mukaani. Tuli ihan superhyvä mieli, varsinkin kun tuommoiset oli juurikin ostoslistalla. Olisi pitänyt mennä soittamaan ovikelloa ja kiittämään! 🙂
Viime
yöt olen saanut pojan hienosti nukkumaan iltaisin omaan kehtoon. Ensin
syödään ja kuunnellaan youtubesta jonkun aikaa unilauluja (koska en siis osaa itse yhdenkään sanoja :D) kunnes
pieni rauhoittuu. Sitten siirrytään omaan petiin ja keinutellaan hetki
kunnes tulee uni. Viime yönä nukkui jälleen ekan pätkän 4-5h omassa pedissä
kunnes herättiin ekan kerran syömään, olin  tosin itse niin
unenpöppörössä etten muista oliko kello tuolloin 2 vai 3 😀 
En
kyllä rehellisesti osaa sanoa kumpi tuntuu ”ihanammalta”, nukkua pienen
vieressä vai yksinään leveämmin, nämä yhdistetyt yöt nimittäin ovat
parhaimpia siinä mielessä että saa ensin nukkua yksin toisella kyljellä
leveämmin ja sitten loppuyön pienen vieressä. Olen nimittäin niin kova
vaihtamaan kylkeä unissani, että samalla puolella nukkuminen pitkiä
aikoja alkaa tuntua ahdistavalta. On se kuitenkin niin ihanaa tuntea
pikkuinen möyryämässä ihan kiinni ihossa, ettei se kyljen
kääntäminenkään käy mielessä 🙂
Jospa tänään saisi hoidettua kaikenlaista kun herättiin jo seitsemältä! Tosin vauveli vetää puoliunessä sikeitä tuossa aamu-unisena 😀
Ja ps. siellä Snapchatin (wp_aaltonen) puolella voi seurailla puuhia enemmän reaaliajassa nyt kun olen jonkun verran innostunut myös videoiden kanssa, niitä kun ei jaksa tänne alkaa latailemaan.

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 19 kommenttia.