Avainsana: oma elämä

Kommenttiboksin puolella olikin toivetta synnytyskertomukselle ja ajattelinkin semmoisen nyt raapustaa. Ja varoittelen jo etukäteen, että jos ruudun toisella puolella on jokunen esimerkiksi juuri lähiaikoina synnyttävä joka ei missään nimessä halua lukea mitään ”horrorkokemuksia”, suosittelen varmuuden vuoksi jättämään tämän kirjoituksen lukematta! Itse nimittäin yritin varsinkin loppuvaiheessa jättää lukematta ihan kaikki mahdolliset vähänkin huonommat synnytyskertomukset eri Facebook-ryhmistä ja muista kanavista ihan vaan pitääkseni itseni mahdollisimman hyvässä positiivisessa vireessä ja paniikkivapaana 😀 Ja tietty mikäli moinen yksityiskohtainen pitkä sepustus synnytyksestä ei muista syistä kiinnosta (ymmärrän siis hyvin :D), voi sen suosiolla skrollata ohi.

Pakko hieman kerrata tähän alkuun, että en missään välissä kantanut oikeastaan mitään stressiä tulevasta synnytyksestä. En oikein osaa sanoa miksei asia millään tapaa jännittänyt, kai ajattelin ettei sillä jännittämisellä mitään voita, ainahan se vaan pahentaa tilannetta jos kerää kamalaa paniikkia asiasta jo ennakkoon. Enemmän on tullut itseasiassa jännitettyä verikokeen ottoa kun synnytystä. Ikinä kun ei kuitenkaan voi tietää mitä tapahtuu ja kuinka helposti tai vaikeasti se omalla kohdalla menee. Itselleni oli tullut vastaan (onneksi) niin paljon positiivisia tarinoita synnytyksestä, joten keskityin lähinnä asennoitumaan, että homma varmasti etenee nopeasti ja kivuttomasti. Omalla kohdallanihan mentiin tosiaan se 2 viikkoa yli lasketun ajan ja sain kahden viikon jälkeen ajan käynnistykseen, olin onneksi kuullut ystävältäni hyviä kokemuksia käynnistetystä synnytyksestä joten en sitäkään jaksanut jännittää.

Käynnistystä edeltävänä yönä alkoivat suhteellisen säännölliset ja vähän kipeät supistukset, jotka eivät kuitenkaan olleet siinä määrin kipeitä, kykenin siis kuitenkin kävelemään kotoa Kätilöopistolle lauantai-aamuna käynnistykseen vaikka välillä hieman tuskaa tekikin. Koska homma ei supistuksista huolimatta ollut oikein kunnolla mihinkään edennyt, käynnistettiin synnytys asentamalla ballonki, joka on siis apuväline joka asennetaan mekaanisesti ärsyttämään paikkoja ja aktivoimaan supistuksia ”luonnollisesti” lääkkeettä. Pian alkoikin sitten sattua huomattavasti enemmän ja lähdin kahdeksaksi tunniksi kotiin lepäilemään. Kotona supistukset pahenivat päivän mittaan huomattavasti ja pian joutuikin jo ottamaan eri ääniharjoituksia käyttöön.

Menimme illaksi takaisin Kättärille sairaalakamojeni kanssa ja siellä ballonki sitten irtosikin 10h asennuksesta, joka tarkoittaa että paikat ovat auenneet jo ne ensimmäiset 4cm. Johan siinä kestikin, mutta pahimmassa tapauksessahan tuota ballonkia voi joutua pitämään jopa vuorokauden. Esimerkiksi ystävälläni kovat supistukset alkoivat vasta kun ballonki irtosi, mutta omalla kohdallani ne olivat kyllä todella kovia jo useita tunteja ennen, alkoivat itseasiassa koventua heti jo asennuksen jälkeen. Pian ballongin irtoamisen ja kalvojen puhkaisun jälkeen jouduin ottamaan kipupiikin, koska olo alkoi kertakaikkisesti olla jo todella tukala. Oxynorm ei kuitenkaan tuonut oikeastaan mitään helpotusta oloon ja aika pian lähdimmekin jo synnytyssaliin asentamaan kanyylia epiduraalia varten. Tässä vaiheessa aloin muistaakseni jo oksennellakin. Jatkuvasti oli aivan järkyttävä jano, mutta heti lensi laatta kun sai vähän vettä tai mehua alas. Välihuomiona on pakko todeta, etten ollut ajatellut kuinka kotoisen oloisia synnytyssalit ovat, varsinkin yöhämärässä 😀 Sekin ehkä vähän rauhoitti kaiken tohinan keskellä.

Minulle ehdotettiin annettavaksi kipuihin ensin fentanyyliä kanyylin kautta ja myöhemmin samasta rööristä epiduraalia. Ensihätään sain synnytyssalissa ilokaasua, josta on pakko sanoa että on kyllä kertakaikkisen höpöhöpöjuttu! Ei nimittäin poistanut ainakaan itseltäni kipua tippaakaan ja mitään muutakaan vaikutusta en huomannut. Ainut joka oikeasti auttoi jo tuossa vaiheessa järkkyihin kipuihin oli tuo fentanyyli ja myöhemmin epiduraali, jotka olivat oikeasti pelastus!!! Helvetti koitti ainoastaan aina siinä vaiheessa kun vaikutus aina kahden tunnin jälkeen lakkasi, siinä sai nimittäin huutaa siinä määrin että koko osasto varmasti raikasi. Avautuminen ei tosiaan tuossakaan vaiheessa edennyt kohdallani ihan odotusten mukaan ja jossain vaiheessa alkoi vauvakin sykkeillään reagoida oksitosiinitippaan jonka tarkoitus oli vauhdittaa hommaa.

Olin ollut itse synnytyssalissa muistaakseni jotain 8 tunnin luokkaa ja saanut epiduraalia jo 3-4 annosta siinä vaiheessa kun paikat alkoivat olla sen verran auki (9cm) että alettiin olla jo sielläpäin. Sain tuossa vaiheessa yötä nukuttuakin onnekseni 2 tuntia epiduraalin ansiosta ja nuo parin tunnin unet olivat varmasti pelastukseni! Tuossa vaiheessa alkoi mieleen hiipiä ensimmäistä kertaa pelko siitä, että mitäs jos epiduraalin vaikutus lakkaa juuri synnytyksen vikassa ja tuskaisimmassa ponnistusta edeltävässä vaiheessa kun vauva kunnolla laskeutuu synnytyskanavaan. Ja tietysti siinä sitten kävi niin 😀 Koska uusi puudutus olisi voinut vielä entisestään pitkittää koko hommaa, jouduin menemään loppuvaiheen pudendaalipuudutteen ja ilokaasun voimin.

Sitä viimeistä avautumisaherrusta kesti arvioni mukaan ehkä 2-3 tuntia ilman varsinaista kivunlievitystä ja en ole koskaan tuntenut niin infernaalista kipua. Luulin oikeasti kuolevani, eikä niistä kätilöiden ”kyllä sä pystyt siihen”-puheista siinä vaiheessa ollut ainakaan mitään apua, vaikka tietysti vaan kannustaa yrittivät. Lähinnä olisi tehnyt mieli lyödä kaikkia lohduttajia turpaan 😀 Tuossa vaiheessa mulle oli lisäksi noussut yöllä kipujen vuoksi kuume, oksentelin vähän väliä ja huusin oikeasti niin kovaa kun vain pystyin. Normaalisi kun supistusten väliin tulee edes pieni väli, tuli mulle megasupistuksia lähes ilman mitään taukoa, jonka vuoksi jouduttiin oksitosiinitippa ottamaan uudestaan käyttöön jotta supistukset saatiin maksimoitus (jipii :D), mutta niiden väliin saatiin edes joku tauko. Ja niitä supistuksia en voi edes sanoin kuvailla. En kertakaikkiaan voi itse ymmärtää miten joku suoriutuu synnytyksestä ilman mitään kivunlievitystä, itse en olisi missään nimessä selvinnyt ainakaan noin pitkästä puristuksesta ilman! Jo tuo muutaman tunnin kipulääkkeettä aherrus oli jo sen verran tukala juttu. Tuosta pudentaalipuudutteesta kun ei kai varsinaisesti ole apua noihin viimeisiin supistuksiin vaan lähinnä ponnistusvaiheeseen.

Siinä muutaman tunnin aherrettua päästiin tosiaan viimeinkin ponnistamaan, joka ei sekään mennyt aivan kuten strömsössä. Vauva oli väärässä tarjonnassa nenä ylöspäin, joka ilmeisesti hankaloitti ulostuloa ja jossain vaiheessa tämän(kin) vaiheen pitkittyessä alkoi vauva reagoida tilanteeseen sykkeiden laskulla, jolloin piti pistää tohinaksi. Loppupeleissä terve pikkuinen syntyi pirunmoisen ulospukkauksen, paikkojen leikkauksen (:D) ja imukupin avulla aamulla klo 10:30, noin 10-11h sen jälkeen kun olimme saapuneet varsinaiseen synnytyssaliin, reilu vuorokausi ensimmäisten säännöllisten supistusten alkamisesta. Siinä vaiheessa oli kyllä melkoisen huojentunut olo ja onneksi tajusin itse imukupit ja leikkaukset vasta jälkeenpäin, muuten homma olisi varmaan mennyt entisestään plörinäksi oman panikoinnin vuoksi.

Synnytyksen jälkeen ajattelin, että ei ikinä enää, mutta melko nopeasti on toipunut tuostakin rutistuksesta vaikka sairaalassa kovasti asiasta haluttiinkin kanssani keskustella, etten saisi mitään elinikäisiä traumoja tapahtuneesta. (Pakko kyllä myöntää että näin juuri viime yönä painajaista siitä että jouduin heti uudestaan synnyttämään :D) Täytyy kuitenkin sanoa, että kokemus oli kokonaisuudessaan äärimmäisen positiivinen juurikin Kätilöopiston aivan ihanan ja osaavan henkilökunnan vuoksi. Omalle kohdalleni osui nimittäin aivan ihania kätilöitä ja lääkäreitä, en voisi olla tyytyväisempi.

Positiivinen kokemus oli myös se, kuinka helpotusta oikeasti oli saatavilla siinä vaiheessa kun kivut kävivät ylitsepääsemättömiksi. Itse en olisi kyllä luomuna hommasta selvinnyt! Alunperinhän olin päättänyt katsoa tilanteen mukaan kivunlievityksen suhteen enkä olisi lievitystä halunnut ”turhaan” ellei olo olisi oikeasti ollut tukala. Alunperin olin miettinyt kivunlievityksenä lähinnä juuri ilokaasua ja ammetta, mutta omalla kohdallani vesilievitys ei olisi tullut kyseeseen kanyylin vuoksi ja amme oli kuulemma juuri remontissakin eikä olisi edes ollut mahdollinen.

Pääasia kuitenkin, että pikkuinen on kunnossa ja voi hyvin. Muulla ei ole väliä! Kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin, vaikkei oma kokemukseni ollutkaan ihan niin vauhdikas kun olin ajatellut kuultuani niitä ”vauva syntyi 4h ensimmäisten supistusten alkamisesta”-juttuja ;D Itse olen kuitenkin helpottunut, että homma meni kuitenkin suhteellisen luonnollisella tavalla alateitse (tietty imukuppia unohtamatta), eikä siis jouduttu turvautumaan sektioon jota etukäteen pelkäsin. Itse olen syntynyt aikalailla juuri samalla tavalla (tosin loppupeleissä sektiolla) ja ainut asia joka oli etukäteen jännittänyt oli juurikin se, ettei vauva jostain syystä kertakaikkisesti suostu tulemaan ulos! Aikamoinen jääräpää siis poika ja ainakin tässä suhteessa tullut äitiinsä 😉

Itselleni oli ainakin päivänselvä juttu, että haluan hommata vauvakirjan. Vai onko se edelleen ihan perusjuttu jonka kaikki hankkivat? En nimittäin ihmettelisi jos nykyään voisi luoda nettiin jonkun interaktiivisen vauvakirjan! 😀 Rakastan nimittäin täytellä kaikenlaisia infopläjäyksiä ja jo lapsena oli erilaiset kaverikirjat ihan maailman siistein juttu ja siis nimenomaan se itse kynällä täyttäminen. Tietysti myös se, että ne ylöskirjatut muistot ovat sitten myöhemmin aivan konkreettisesti selattavissa.

Se kuitenkin tuli yllätyksenä kuinka monenlaisia vauvakirjoja nykyään oikeastaan löytyykään. Marssin joitakin viikkoja taaksepäin kirjakauppaan vauvakirjaostoksille ja odotin löytäväni muutaman hassun kirjan, mutta niillehän oli olemassa ihan oma hyllynsä! Akateemisessa kirjakaupassa tulikin selattua läpi aikalailla kymmenen erilaista vauvakirjaa, joista sitten loppupeleissä harkitsin kolmen erilaisen välillä.

Päädyin tuohon Mauri Kunnaksen vauvakirjaan, jossa on kivan kuvituksen lisäksi myös tosi kiva sisältö. Voin napsia vaikka kuvaa jossain välissä kun saan tuonne enemmän täyteltyä juttuja, nyt siis lähinnä raapustellut odotukseen liittyviä asioita ja nimiehdotuksia. Halusin juurikin kirjan jossa paljon ”ohjattua täyttämistä”, esim tuossa on erikseen isille ja äidille omat sivut joille täytetään ”omia tietoja”, sitten juurikin osiot odotukselle ja ajatuksille, nimiehdotuksille, paljon täytettävää syntymään liittyen (kuten mitä hittejä radiossa silloin soi :D) ja siitä lähtien eteenpäin. Sekin on tietty loistojuttu, että saa liimailtua tuonne sivuille varmaan talteen kortteja, lippusia ja muita muistoja matkan varrelta! Unohtamatta ultrakuvia!!

Pakko myöntää, että ennen omia babyshower-kekkereitäni olisi ollut kyllä
työn ja tuskan takana keksiä esimerkiksi sopivaa lahjaa vauvakutsuille.
Onneksi tässä on alkanut ”kantapään kautta” hahmottamaan, että mitä
tuleva äiti oikeasti tarvitsee ja sitäkin, että mikä voisi lahjana olla
mieluisa. Ajattelinkin vinkata teille eräästä lahjasetistä, joka on oiva
lahjaidea juurikin tuoreelle äidille tai miksi myös baby showereihin 🙂 Ja miksei muuten tuo vauvakirjakin olisi lahjana oiva idea, ei ainakaan luulisi kuuluvan niihin hankintoihin joita äiti aivan ensimmäisenä vauvalle ostaa, joten kuvittelisi että voisi tulla kivana yllärinä myös vauvakutsuilla!

Sain Hyvinvoinnin Tavaratalosta testiin Pure Beginnings Baby-lahjasetin ja Baby Bum-vaippavoiteen. Lahjasetti sisältää ihonhoitotuotteita vauvalle. Kaikki merkin tuotteet ovat ekosertifioituja ja Pure Beginnings on itseasiassa kotimaassaan Etelä-Afrikassa luotetuin luonnonmukaisten ihonhoitotuotteiden brändi. Yritys tukee toiminnallaan afrikkalaisia yhteisöjä ja kaikki tuotteet valmistetaan ympäristöystävällisiä ja eettisiä arvoja kunnioittaen. Merkiltä löytyy vauvoille tarkoitettujen baby-tuotteiden lisäksi ihonhoidon tuotteita koko perheelle.

Tuo lahjasetti sisältää kolme tuotetta pienoiskoossa, näppärä keino esimerkiksi juuri testailla tuotteita tai ottaa mukaan matkalle. Aivan ihana laadukas lahjaidea tuoreelle äidille tai vaikkapa juuri sinne vauvakutsuille. (Varsinkin jos tuore äiti sattuu olemaan kosmetiikkafriikki, voihan näitä nimittäin herkkäihoiset itsekin käyttää ;D Nuo voiteet nimittäin jättävät ihon ihanan pehmeäksi ja tuoksut ovat ihanat, tosin sopivan miedot!)

Lahjasetti sisältää:


Soothing baby lotion-vartalovoide. Miedosti laventelin ja rosmariinin tuoksuinen voide kosteuttaa tehokkaasti vauvan ihoa. Sisältää baobab-uutetta sekä sheavoita. Voide sopii jo vastasyntyneelle.

Soothing baby wash & shampoo tuoksuu miedosti pelargonilta ja rosmariinilta. Mieto shampoo pesee vauvan ihon ja hiukset hellävaraisesti.

Baby bum cream-vaippavoide on vauvan iholle tarkoitettu erittäin tehokas ja hoitava suojavoide, soveltuu antibakteeristen ominaisuuksien myötä myös vaippaihottuman sekä hyönteisten puremien hoitoon.