Julkaistu

Miniloma Muotkalla + 3 asiaa, jotka opin Lapista

Majoitus saatu yhteistyönä

Majoituimme viimeiset neljä yötä Lapin reissulla Muotkassa Wilderness Hotel Muotkassa ja voi elämä kuinka mieletön paikka! Olin haaveillut Muotkasta jo parin kuukauden ajan tutkittuani Inari-Saariselkä-akselilta kivoja (rauhallisempia kohteita) syysreissuun ja kansallispuiston läheisyydestä. Yllättäen sitten havahduinkin selailemassa kuvia Muotkalta ja lähiseuduilta suunnilleen päivittäin, odotinkin tulevaa reissua todella innolla! Tämä oli toinen kertani Wilderness Hotelsin majoituksissa, viime joulukuussa majoituimme Wilderness Hotel Inariin aivan Inarijärven rannalle (postaus täällä). Voin todella lämpimästi suositella myös Inarin majoitusta, mutta jos näistä kahdesta on pakko valita niin nousi Muotkan majoitus ehdottomasti suosikikseni. Itseasiassa jopa kohteena yhdeksi suosikkipaikoikseni ikinä! Ja tämä onkin jo todella kova ranking omalla listallani 😀

Ihmisvilinää ja meininkiä ei Muotkalta juurikaan löydy, mutta jos luonnonrauha ja oma aika keskellä Lapin luontoa houkuttelee, on tämä ehdottomasti sinun paikkasi. Lähimmät kaupat löytyvät Saariselältä (noin 12km päästä), Ivalosta taas ajaa perille noin 45min. Otimme tulomatkalla taksin, paluumatkalla taas bussikuljetuksen Ivaloon, joka haki kätevästi suoraan majoituksen edestä ja kustansi muistaakseni 13€. Hyvät kulkuyhteydet löytyvät siis ehdottomasti! Olin jopa aivan unohtanut, että olen lapsena käynyt Saariselällä talvella, mutta muistikuvat ovat näin lähes 25 vuoden jäljiltä melko hatarat.

Täytyy todeta, että tämä reissu oli kaikin puolin melkoinen aktiiviloma! Tuli liikuttua luonnossa kävellen ja pyörällä, sekä koettua vaikka mitä kivaa. Ensimmäisen kerranhan kävin tällä reissulla pulahtamassa saunasta uimassa Ivalossa ensimmäisenä iltana, mutta Muotkalla jäin kylmävesiuintiin suorastaan koukkuun ja uimassa useaan otteeseen. Yksi reissun kohokohdista oli ehdottomasti Wilderness Hotel Muotkan UPEA savusauna, josta pääsi näppärästi pulahtamaan tunturipuroon virkistäytymään. Ja minähän menin, oli kyllä aivan hemmetin kylmää ja on kuulemma aina, koska vesi virtaa tuntureilta.

Parina päivänä lainasimme maastopyörät ja lähdimme retkelle Kiilopäähän. Toisena päivänä teimme reilun 15km lenkin Kiilopään rinteille katsomaan maisemia, jotka olivat mielettömät. Harmiksemme osui kohdalle sateista keliä ja toiveissa olisi ollut vielä viimeisenä päivänä käydä katsastamassa pyörällä Kiilopään suunnalla Luulampi, joka jäi vähän harmittamaan edellisellä pyöräretkellä. Urho Kekkosen kansallispuisto sijaitsee aivan kivenheiton päässä Muotkalta, joten pyöräily ja patikointimaastoja riittää enemmänkin kuin mitä loman aikana luultavasti ehtii taivaltaa. Harmittaa, ettei noiden vajaan neljän päivän aikana ehtinyt retkeillä enemmänkin, vaikka toki paljon tulikin nähtyä.

Sunnuntaina oli aurinkoista ja saimme hotellilta mukaan eräoppaan seuraksemme Pyhä-Nattaselle, joka sijaitsee noin 40minuutin ajomatkan päässä etelän suuntaan Sompion luonnonpuistossa. Ja onneksi lähdimme! Pyhä-Nattanen on ehdottomasti yksi upeimmista luonnonkohteista, joissa olen tähän asti käynyt! Teimme 7km reitin (Pyhä-Nattasen polku), joista ensimmäinen 2km oli metsäpolkua ja 2km kipuamista kiviä pitkin Pyhä-Nattasen huipulle. Tuota haastavampaa reittiä ei suositella huonokuntoisille tai missään nimessä kivien liukkauden vuoksi huonolla säällä tehtäväksi, mutta maisemat olivat kiivetessä aivan upeat. Huipulta lähtee alaspäin helpompi reitti alas, jota sitten kipusimmekin alas.

Pyhä-Nattasen maisemia on kehuttu Suomen kauneimpien joukkoon ja allekirjoitan tämän täysin. Huippu on vanhaa kalliopaasia ja rapautumiskiveä. Pyhä-Nattanen on saamelaisille pyhä paikka ja toorien on uskottu olevan jumalien koteja. Maisemat olivat aivan mielettömät! Huipulla on pystyssä vanha palovartijan tupa, jota käytetään nykyään autiotupana ja on siis avoinna retkeilijöille. Kävin kurkkimassa sisälle tupaan ja ehdin jo haaveilla siitä kuinka tunnelmallista sieltä olisi herätä aamulla ja katsoa ulos maisemia! Ehdottomasti yksi juttu lisää bucket listille!

Reissulla opin esimerkiksi nämä 3 ”Lappi-faktaa”:

 

Suomessa ei elä poroja luonnonvaraisena, vaan kaikilla poroilla on omistaja. Tämä tuli itselleni aivan uutena ja ehkä näin kaupunkilaisena vähän hölmönäkin tietona. Olin itse pitänyt itsestäänselvänä, että poroja elää myös luonnonvaraisena, mutta näin ei tosiaankaan ole. Suomessa voi periaatteessa alkaa kasvattamaan poroja ilman, että olisi saamelaisia juuria (Norjassa kuulemma taas ei), mutta käytännössä se on todella vaikeaa. Saamelaiseen perheeseen syntyvä lapsi saa jo syntyessään lahjaksi ensimmäiset poronsa (ja poromerkkinsä!), josta poronkasvatus sitten alkaa. Toki porot elävät ja kasvavat Suomessa vapaana, sekä populaatio kasvaa (ainakin käsittääkseni) luonnostaan, mutta tiettyjä rajauksia alueissa on poroaitausten muodossa. Jos joku poro eksyisi aivan muille maille, menee sen omistaja kuulemma noutamaan sen kotiin 😀 Aikomukseni on ensi vuonna opiskella syvemmin maaseudun kehittämistä koulussa, joten siitäkin näkökulmasta kuuntelin korvat höröllä kaikkea perinteisistä elinkeinoista ja porotaloudesta!

Lapissa elää ihmisiä taloissa, joissa ei ole sähköä ja tämä on jopa aivan tavallista. Mihinkäs sitä nyt sähköä tarvitsisi jos on tottunut koko elämänsä asustelemaan sähköttä? Myös tämän kuullessani iski minuun melkoinen kaupunkijuntti-fiilis, koska olin tottakai ajatellut, että nykypäivän Suomessa on sähköverkosto melkeinpä aivan ”universaali” juttu. Näin ei kuitenkaan tosiaankaan ole ja erityisesti Lapin syrjäseuduilla elää paljon ihmisiä taloissa ja mökeissä, joissa ei ole sähköjä, eikä ole koskaan ollutkaan. Ja hyvin pärjätään! Itseltäni vaatisi ehkä melkoista sinnikkyyttä ryhtyä elämään lähes sähkötöntä elämää, mutta arvostan suuresti ihmisiä, jotka sitä nykypäivänä elävät.

Tunturipuroista voi huoletta juoda vettä, joten pitkilläkään vaelluksilla ei ole hätää, vaikkei jaksaisi kantaa mukaan litrakaupalla juomavettä mukaan! Toki nyt itsekin tiesin, että tunturipurojen vesi on puhdasta, mutten nyt rehellisyyden nimissä ollut edes ajatellut asiaa sen pidemmälle. Maistoinpa kuitenkin itsekin juoda vettä suoraan purosta ja kyllä, oli melkoisen hyvää vettä jos näin voi sanoa! 😀

Kertokaa, tiesittekö te nämä?!

 

Jos vierailet Saariselällä tai lähistöllä, suosittelen nähtäväksi ainakin seuraavia kohteita: Kiilopää ja Pyhä-Nattanen! Ja majoituksena Saariselältä aivan ehdottomasti Wilderness Hotel Muotkaa. Tai jos vierailet lähistöllä, soita ainakin Muotkalle ja varaa tuo savusauna! Oli jo itsessään kokemuksena aivan mieletön 🙂

Itseäni jäi näiden lisäksi kiinnostamaan mm. Suomen eteläisin saamelaiskylä Vuotso, joka sijaitsee aivan automatkan varrella Pyhä-Nattaselle. Harmittaa, etteivät kelit suosineet revontulia, mutta ehkäpä sitten taas seuraavalla kerralla. Vaikka Muotka oli näin syksylläkin aivan upea, on se kuulemma lumen tultua aivan omalla levelillään ja todellinen ”winter wonderland”. Ja se onkin vielä PAKKO kokea!

Ps. Wilderness Hotel Muotkan henkilökunta vinkkasi tarjouksesta, mikäli miniloma Muotkalla kiinnostaa teitäkin! Hintaan 349€ yövyt 1 yön aurora cabinissä (lasi-iglu) skumpalla ja 2 yötä hotellihuoneessa, aamupala sisältyy hintaan. Tarjous on voimassa 25.10 asti ja 17.11-30.11. Lisätiedot löytyy täältä!

Oletteko käyneet Saariselällä tai Muotkalla? ✨    

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Reissukuvia ja kuulumisia Ivalosta

Majoituksesta saatu media-alennus

Terkkuja Lapista! Saavuimme torstaina Ivaloon, jonne olin haikaillut takaisin viime vuodesta asti kun ensimmäisen kerran piipahdimme tänne koko perheen voimin. (Postaus viime joulukuulta löytyy muuten täältä). Olin jo pitkään suunnitellut pientä ruskareissua Lappiin ja tämmöinen neljän yön miniloma tulikin hyvään saumaan tässä melko intensiivisen työ- ja opiskelurupeaman keskellä. Saatattekin muistaa, että olen useaankin otteeseen kirjoittanut siitä kuinka erityisesti pohjoinen Lappi on alkanut viime vuosina kiehtomaan ja viime vuoden reissulla tämä vain vahvistui. Ivalosta ja Inarista löytyy jonkinlaista Lapin mystiikkaa, joka itseäni kiehtoo valtavasti ja saa luultavasti palaamaan tänne vielä useaan otteeseen.

Näiden kahden reissun perusteella täytyy sanoa, että jos kaipaa kotimaan matkalta koskematonta luontoa, rentoutumista, rauhallisuutta ja ikimuistoisia elämyksiä, suunnatkaa tänne! Itse olen vuoden sisällä nimittäin kokenut täällä aivan maailmanluokan elämyksiä, kuten avantouintia, tynnyrisaunassa saunomista, paljussa rentoutumista tähtitaivaan alla, hiihtämistä Ivalojoen päällä ja nyt viimeisimpänä sähköpyörällä seikkailua Ivalon metsissä mm. erämaajärviä bongaillen. Unohtamatta tietty lasi-iglussa yöpymistä, joka jo itsessään on aivan mieletön kokemus ja oli omalla bucket listilläni ennen viime vuotta ties kuinka kauan! Sinänsä hassua, kuinka omassa kotimaassaan voi kokea pieniä juttuja, jotka nykyään kaupunkilaisena tuntuvat olevan jotenkin (mukamas) vaikeasti saavutettavissa. Täällä taas osaa ottaa pienistäkin jutuista ilon irti 🙂

Majoituimme ensimmäisen yön Ivalossa Aurora Village Ivalossa, jossa vierailimme myös viime vuoden perhereissulla. Vaikutuin jo viime kerralla valtavasti Aurora Villagen puitteista ja palveluista, tämänkin kerran jälkeen voin vain suositella! Tekemistä ja näkemistä löytyy hurjasti ympäri vuoden ja jos jossain mieli lepää niin täällä pohjoisessa. Bongasin myös tarjouksen majoituksesta loppuvuodelle, josta löytyy lisätietoa täältä mikäli Lappiloma kiinnostaa. Aloin itse nimittäin jo haaveilla tulevani tänne taas pian uudelleen 😀

Erämaajärvet- ja purot ovat muuten ehkä siistein juttu ikinä! Voisin pysähdellä ihmettelemään niitä vaikka loputtomiin. En tiedä mikä niissä kiehtoo niin kovin!

Aurora Villageen oli muuttanut viime vuoden jälkeen myös heppoja ja pieni poni, jota kävimme moikkailemassa!

Syksyisestä Lapista löytyy paljon aktiviteetteja ja ehkä suosikkini täällä on ollut pyöräily! Tykkään noin yleisesti kovasti ulkoilla metsällä, mutta tänä vuonna on pitkästä aikaa iskenyt myös intoilu pyöräilyyn ja täältä pohjoisestahan vasta löytyykin erinomaiset apajat siihen. Vuokrattiin torstaina pienen metsäretken jälkeen sähköavusteiset fatbiket Aurora Villagesta reiluksi tunniksi ja huhhei kuinka siistiä! 😀 Olisin voinut ajella vaikka koko loppupäivän, haha! Voisin lähteä tänne uudelleen jo pelkästään aktiivilomalle, viime vuonnahan intouduin täällä hiihtämään Ivalojoen jäällä, joka oli myöskin aivan huippua.

Illalla poikettiin rantaan tunniksi saunomaan tynnyrisaunassa ja uskaltauduinpa muutamaan otteeseen pulahtamaan veteenkin. Näinä parina viime päivänä on kyllä tullut illalla tehokkaasti uni saunomisten, kylmävesiuintien ja liikkumisen jälkeen. Loppulomalle onkin listalla vielä revontulien bongaus, toivotaan että onnestaisi niiden kanssa tällä kertaa!

Huristelimme eilen Saariselän suuntaan matkan toiseen kohteeseen ja täältä tulossa matkakuulumisia myöhemmin. Vaikka vielä onkin pari yötä reissua jäljellä, on nyt jo ehtinyt (taas kerran) iskeä semmoinen haikeus kotiinpaluusta. Tietty pieni koti-ikävä on aina päällä kun reissaa ilman perhettä, mutta täällä Ivalo-Inari-akselilla vain on joku jännä juttu, joka kiehtoo. Ehkäpä voisi alkaa tässä suunnittelemaan jotain pientä joulureissua tänne?! Joulu Lapissa onkin toinen juttu, joka ollut haaveissa jo pari vuotta.

Viime viikolla tein jotain jopa historiallista ja neuloin pitkästä aikaa pipon ihan itselleni! Testasin uutta lankayhdistelmää ja tulos oli todella kiva 🙂

Seuraavaksi kirjoittelen kuulumisia täältä Saariselältä ✨

Onko teillä Lappi-innostusta havaittavissa?💙🤍

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Täydellinen sekatyöläisyys ja koronavuoden uramietteitä

Lähitulevaisuuden uramietteet ovat olleet viime viikkoina ja kuukausina paljon mielessä. Ihan jo siitäkin syystä, että koko tämä koronahärdelli on pakostikin ajanut pohtimaan omaa uraansa monelta kantilta. Ei varmasti yllätä, ettei vuosi 2020 varsinaisesti ole ollut yrittäjille mikään lottovoitto, eikä edelleenkään olla varmoja aikoja lähelläkään. Toki myös opinnot ovat vaikuttaneet ajatuksiin siitä, mitä haluan tehdä pitkässä juoksussa, mutta lopullinen idea siitä muovautuu vielä luultavasti pitkään. Oikeilla jäljillä ollaan kuitenkin! Tällä hetkellä olenkin alustavasti tuumaillut sitä, miten voisin ”sitten joskus” mahdollisesti hyödyntää omaa yrittäjätaustaani tuleviin urahaaveisiin ja voisiko esimerkiksi blogijuttuja jotenkin yhdistää niihin esimerkiksi matkailumielessä (esim luontomatkailun suhteen jos mantsajutut etenevät). No mutta nyt puhutaan jo todella pitkän aikavälin suunnitelmista ja luultavasti homma muuttuu vielä moneen otteeseen. Nämä nyt olivat randomheittoja, joita tässä on käynyt mielessä 😀 Niistähän ne ideat usein lähtevät!

Yllättävää kyllä, mutta olen tässä viime aikoina alkanut nauttia työn suhteen juuri siitä, että saan tehdä vaihtelevasti eri juttuja. Vaikka tuloni kertyvät tällä hetkellä vähän eri lähteistä ja projekteista, en koe sitä huonona juttuna, ennemminkin päinvastoin. Työn vaihtelevuus tuo ainakin itselleni mielekkyyttä, koska päivät tai viikot eivät ole samanlaisia. Samalla myös vaihtuvat itse projektit, jolloin harvemmin pääsee kyllästymään tilanteessa, jossa homma on yhtä ja samaa jopa vuosia. Juurikin tämä seikka on se, joka minua on aikanaan alkanut pitkällä tähtäimellä tympiä esimerkiksi palkkatöissä. Että työ saattaa jossain vaiheessa muuttua sellaiseksi, joka on päivästä toiseen yhtä ja samaa – jopa vuosien ajan. Ei enää minulle, kiitos!

Olen todennut sietäväni kyllä jossain määrin rutiininomaisuutta (koska ah, ihana turvallinen arki työssäkin) ja myös niitä aina samana pysyviä asioita tai tehtäviä, mutta se, ettei työ enää haasta tai tarjoa sitä tietynlaista vaihtelua on pitkässä juoksussa itselleni no-no ja alkaa jossain vaiheessa tuntua turhauttavalta. Tai sitten taas ääripäänä aivan liian hektisesti poukkoilevat ääripään kokonaisuudet, jotka eivät pahimmillaan tarjoa tarpeeksi aikaa fokusoitua siihen yhden jutun keskittymiseen kerrallaan. Ääripäästä toiseen perehtyminen nolla-ajassa kun voi olla melkoinen mahdottomuus. Varsinkin jos on tyypillistä, että ehkä haalii joskus enemmänkin tehtävää kuin ehkä oikeasti ehtisi, kuten itselläni. Näiden seikkojen väliltä onkin löydettävä se jonkinlainen kultainen keskitie ja testaamalla se monesti selviää. Tai sitten yksinkertaisesti kantapään kautta 😀

Toisaalta työelämässä arvostetaan jo nyt yrittäjähenkisyyttä, monialaista osaamista ja jonkinlaista multiosaajuutta. Onko se sitten realistista odottaa työntekijöiltä yhä vain enemmän vai ei, en kuitenkaan usko näiden seikkojen arvostuksen kasvun ainakaan olevan vähenemään päin. Tässä sitten ehkä nouseekin tärkeäksi se, että yksilöllä pitäisi vapaa-ajan puolella olla kunnianhimoa kehittää osaamistaan, oppia uutta ja olla aktiivinen projekteissa, joita hyödyntää myös päivätyön puolella. Yrittäjänä tämä tietysti eroaa sillä, että työ- ja vapaa-ajan ero on ainakin usein melko hämärä. Monet vapaa-ajallani puuhastelemat projektit ovat automaattisesti niitä, jotka liittyvät yritystoimintaani ja toisaalta, jotka vievät sitä myös eteenpäin.

Alkuvuodesta ennen koronahommaa oli suunnitelmani ollut jo kauan keskittyä töiden suhteen tänä vuonna aiempaa enemmän mm. kotimaan matkailuun ja käsityöjuttujen kehittämiseen. Silloin alkuvuodesta hakiessani hetken mielijohteesta lentoemäntäkoulutukseen tuntui siltä, että nämä kaikki olisivat suorastaan täydellinen kombinaatio. Koko palettihan meni tietysti aivan sekaisin ja suunnitelmat hetkeksi karille, ehkä juuri tästä syystä otinkin kevään tapahtumat erityisen raskaasti ammatillisessa mielessä. Viime aikoina olen kuitenkin ollut iloinen päästessäni vihdoinkin taas enemmän myös näiden aiheiden pariin, joita jo alkuvuodesta paljon suunnittelin. Ja nyt tuntuu siltä, että juuri yliopisto-opiskelut ovat täydellinen sivuhaaste tässä muun ohella. Kesän jälkeen olen saanut valtavasti intoa esimerkiksi kässähommiin, tulevien mallistojen ja ohjeiden suunnitteluun, yleisesti verkkokauppa-alustan opetteluun ja sisällöntuottamiseen. Alkuvuodestahan asetin itselleni ammatillisia tavoitteita, joihin lukeutui opetella säännöllisesti uutta jostain tietystä osa-alueesta. No, nykyään tiedän valtavasti enemmän verkkokaupan toiminnasta, analytiikasta, kehittämisestä ja sisällöntuotannosta kuin vaikkapa vielä 3 kuukautta sitten. Olen myös ollut iloinen siitä, kuinka kivasti noiden ohjeiden kanssa on lähtenyt homma rullaamaan! Selkeästi ollaan siis semmoisen aiheen äärellä, jolle on paljon kysyntää. Kunhan tilausjonoa saa purettua niin keskityn taas uusien ohjeiden työstämiseen 🙂

Se onkin sitten taas se jutun juju: Tehdä kivoja juttuja, joista saa fiiliksen siitä, että olet oikean asian äärellä ja hyvällä lykyllä myös muille hyvää mieltä tekemistäsi asioista. Itselleni parhaaksi kokonaisuudeksi on muodostunut yhdistelmä täysin toisistaan erilaisia projekteja, itsensä haastaminen ja juuri se, että sinulla on itselläsi mahdollisuus viedä hommia haluamaasi suuntaan. Mietin kässäjutun kehittämistäkin jo toista vuotta ja nyt sitten ihmettelenkin, että miksen tehnyt sitä jo aikaisemmin? Ehkäpä vuosi 2020 oli (toki kaikessa kaameudessaan) juurikin sopiva etappi pohtia kaiken muun ohella esimerkiksi tätä omaa yritystoimintaa ja sen tulevaisuutta. Ideoida uusia juttuja ja jalostaa ideat käytäntöön. Juuri nyt tuntuu niin hassulta, että vielä alle puoli vuotta takaperin olin koronan vuoksi niin lannistunut kaikesta, tulevasta ja ennen kaikkea omasta yritystoiminnastani, että olin lähellä heittää hommat lopullisesti sikseen. Sitten pidinkin jonkun sortin oman ideapajan, luin sivussa ahkerasti pääsykokeisiin, pohdin uusia ideoita ja suunnitelmia tulevaan. Ja sen tuloksena olemmekin tässä.

Opetus? Vaikka välillä tulisikin niitä rajujakin alamäkiä, älä anna periksi! Luota visioosi, ota hetki pohtiaksesi kokonaistilannetta, mieti mitä uutta voisit antaa toiminnallesi? Mikä toimii ja mikä ei? Voisitko kokeilla jotain aivan uutta? Mikä on varasuunnitelmasi? Omalla kohdallani se oli opiskelupaikka, toinen taas palkkatöihin palaaminen. Vaikka luovuin varsinaisista viisivuotissuunnitelmista jo aikapäiviä sitten, olen tänä vuonna osittain joutunut palaamaan aiheen pariin, vaikkakin enemmän ehkä semmoisen ”yksivuotissuunnitelman” muodossa.

Tulipas sekalaisesti tämmöinen randompläjäys siitä, mitä mielessä on pyörinyt! Ehkä joku teistä samaistuu fiiliksiin 🙂

 

Kumpaa tyyppiä te olette ammatillisesti? ✨

 

Mielummin yhteen kokonaisuuteen keskittyviä vai niitä, jotka mielellään tekevät useita toisistaan erilaisia juttuja?

 

 Kuvat Jutta

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 2 kommenttia.

Julkaistu

Nyt tiedän mikä minusta tulee isona!

Syyskuussa olen pyöritellyt mielessä paljon opintojeni suuntautumista, sekä loppuvuoden ja ensi kevään kurssivalintoja. Ensimmäiset opintoviikot menivät osin kaoottisissa tunnelmissa kun yritti parhaansa mukaan orientoitua ikuisuuden jälkeen tähän opiskelumoodiin ja näihin uusiin aiheisiin. Vaikkeivat kaikki maataloustieteiden perusopinnot ole ehkä niitä, jotka itseäni kiinnostaisivat aivan sata lasissa, on kuitenkin ihan selvä homma, että ensimmäinen vuosi on koulutusohjelmasta riippuen semmoista eri aihealueisiin ja suuntautumisalueisiin tutustumista. Tänäänkin siis luvassa opintopainotteista juttua, mutta tällä viikolla tulossa myös muita aiheita. Mutta ah, olen viimeinkin alkanut saada selkeyttä siihen, millaisen kokonaisuuden haluan opinnoistani rakentaa! 🙂

Ja toivottavasti ette käsitä väärin, opintokokonaisuudet ovat tähän mennessä olleet todella kiinnostavia ja pointti nyt ehkä oli siinä, että ensimmäisen vuoden aikana saa konkreettisen vahvistuksen siihen mikä kiinnostaa eniten ja mikä taas ei sitten yhtään. Hakiessani olin varma, että kasvintuotanto, puutarhatiede, viherala, sekä sitten myös maaperä- ja ympäristötiede ovat aihealueet, jotka todennäköisesti ovat ”juttuni” ja tämä kyllä pätee edelleen. Kun on saanut näihin aihealueisiin ensituntumaa on myös vahvistunut fakta siitä, että nämä tosiaan kiehtovat PALJON! Vaikka itselläni on kaupallinen tausta liiketaloudesta, on ekonomia-puoli (yllättävää kyllä) taas tuntunut jopa vähiten kiinnostavalta.

Päätin ottaa valinnaisia kursseja maantieteen kandista ensinnäkin siksi, että se oli alunperin ensisijainen hakukohteeni ja kyllä, maantiede kiinnostaa itseäni edelleen valtavasti. Oikeastaan luonnonmaantieteen valinnaisen kurssin myötä olen saanut henkisen varmistuksen siitä, että se on ala, johon ehdottomasti haluan opinnoissani suuntautua. Hassua sinänsä, että ajattelin (tästäkin) näin jo ennen opiskelemaan hakemista, mutta moni juttu on kivasti saanut semmoisen lopullisen vahvistuksen nyt kun on konkreettisesti päässyt opiskelemaan aiheen parissa. Joskus kun saattaa tilanne olla se, että ajattelee jonkun alan kiinnostavaksi, kunnes oikeasti syventyy siihen ja huomaa, että todellisuus on täysin eri kuin se, mitä ehkä ennen oli ajatellut (kuten nyt esimerkiksi on käynyt tuon ekonomian suhteen). Voihan näin tietty vielä käydä noiden muiden aineiden kohdalla, joista vielä tällä hetkellä olen niin varma, haha 😀

Se miksi halusin avata tätä seikkaa on, että en tällä hetkellä ole vielä aivan varma, että haenko ensi keväällä uudelleen maantieteen kandiin. Toisaalta haluaisin, mutta toisaalta koen maataloustieteellisen opinnot kiinnostavina ja suunnittelemani opintokokonaisuuden huomioiden varsin keskeisinä, enkä usko niiden menevän hukkaan, vaikka jossain vaiheessa virallista opintosuuntaa vaihtaisinkin. Jo hakuvaiheessa oli selkeä homma, että kasvi- ja puutarhatiede, sekä sitten taas maaperätiede ovat maataloustieteiden puolella oma juttuni, eikä tämä nyt ole opintojen alettua mihinkään muuttunut. Se mihin olen ehkä saanut selkeyttä on kokonaisuus, johon haluan opinnoissani keskittyä. Maantieteen puolella ei luultavasti saa yhtä perusteellista substanssiosaamista kasvi- ja maaperätieteeseen, joten nämä yhdistettynä ekologia- ja ympäristöosaamiseen (luonnonmaantieteen ohella) ovatkin semmoinen osa-alue, joka ehdottomasti tukevat jatkossa toisiaan. Alunperin tuumailin myös metsätieteen opintoja sivuaineena, mutta nyt olen ainakin toistaiseksi päättänyt unohtaa ne. Ellen sitten ota myöhemmin esimerkiksi jotain metsäekologian kursseja (tai ah, niitä sademetsäjuttuja!). Jotain yleiskursseja olisi nimittäin kiinnostavaa ottaa myös sieltä puolelta tukemaan kokonaisuutta.

Innostuinpa itseasiassa kyselemään asiaa myös eräältä proffalta maantieteen puolelta ja tämän kanta oli, että juuri kasvi- ja maaperäpuolen opinnot ovat äärimmäisen hyvä yhdistelmä luonnonmaantieteen kanssa, johon kannustikin näiden ohella jatkossakin suuntautumaan. Ja vihdoinkin on oikeastaan todella selkeä fiilis sen suhteen, että mihin tästä edetään ja että oikeassa paikassa ollaan jokatapauksessa! Vaikka maantiede ensisijaisesti eniten kiinnostikin, on oma kiinnostukseni ollut juuri mm. ekosysteemien, maaperän ja kasvipuolen syvemmässä osaamisessa (muttei kuitenkaan liian syvällisesti esim. bilsan puolelta), joten näiden suhteen on Viikin kampus ehdottomasti oikea paikka. Meillä on itseasiassa ensi kesänä ensimmäinen harjoittelu (itselläni puutarhapuolen) ja olenkin tässä jo alustavasti haaveillut harjoittelusta kasvitieteellisessä puutarhassa (ei varmaan yllätä, että olen googlaillut näitä jo mm. Tahitilta :D), koska itseäni kiinnostaa maailman eniten esimerkiksi eristyneiden valtioiden lajisto (varsinkin trooppiset kasvit ja kukat)  ja se, mitkä seikat ovat kasvilajien kehittymiseen siellä vaikuttaneet. Plus ohella myös saarivaltioiden maantiede, tulevaisuus ilmastonmuutoksen edetessä (tai matkailun radikaalisti lisääntyessä) ja yleisesti esimerkiksi Polynesialainen kulttuuri on aihe, joka kiehtoo aivan mielettömästi! Ja nämä taas sitten menevätkin enemmän maantieteen lokeroon.

Ah, ette tiedä kuinka innoissani olen aiheesta! Ja siis olen huomannut, että kun näitä eri aiheita ja vaihtoehtoja puntaroi, miettii konkreettisia kiinnostuksen kohteita (vaikka ne nyt vähän hulluilta vaikuttaisivatkin) alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan selkeä kokonaisuus ja muutenkin innostua tulevien opintojen kanssa ihan täydellä tarmolla. Nyt olen konkreettisesti huomannut sen, että kun omat kiinnostuksen kohteet ja tietyt konkreettiset aihealueet alkavat selkiytyä, on todella kattavat mahdollisuudet viedä omia opintojaan juuri sinne suuntaan. Ja se, että juuri kyseisten alojen opettajat ja proffat tukevat vinkkeineen juuri tässä oman jutun löytämisessä. Niin inspiroivaa!! Sinänsä hassua, että vaikka jo vuosia olen jossain alitajunnassani haaveillut opiskelevani juuri näitä aiheita ja toivottavasti vielä joskus tavalla tai toisella työskenteleväni niiden parissa, olen kuitenkin jostain syystä pitänyt unelmaa täysin epärealistisena ja saavuttamattomana. Ja yhtäkkiä se ei enää tunnu lainkaan utopistiselta. Varsinaisia urapohdintoja ajattelin kirjoitella myöhemmässä vaiheessa, mutta ajatuksen tasolla olen alkanut jopa haaveilla tutkimustyöstä, mutta vankan markkinoinnin kokemuksen pohjalta kiinnostavat myös viestinnän tehtävät juuri näiden aiheiden parissa.

Unelmatilanne olisi opinto-oikeus sekä maantieteeseen, että maataloustieteeseen, jolloin voisi suorittaa opintoja kummastakin niin, että kokonaisuus täydentäisi toisiaan. Alitajuisesti ajoin ehkä takaa juuri tätä kun opiskelujutut alkoivat hahmottua mielessä. Vaikka sitten hakisinkin ensi vuonna uudelleen myös mantsan puolelle, en missään nimessä heivaa Viikin opintoja, koska juurikin näiden kasvi- ja maaperäopintojen, sekä alan tutkimuksen suhteen ollaan näissä hommissa enemmänkin kuin oikeassa paikassa 🙂

 

Ja hei, kivaa alkavaa viikkoa!

Seuraavan kerran sitten muista aiheista ✨

 

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Yliopisto vs AMK – ajatuksia ja ensihuomioita näiden välillä

Kuvien laukku saatu / Globe Hope

Yksi ajatuksistani opiskelemaan hakiessa oli, että opiskelisin ”vähän jotain” muun elämän sivussa, mutta yhtäkkiä olenkin havahtunut siihen, että arki pyörii tätä nykyä melkolailla koulujuttujen ympärillä. Löysempiä viikkoja on toki luvassa lokakuun jälkeen tämän kurssirupeaman päättyessä ja parhaani mukaan ainakin yritän olla valitsematta mitään valinnaisia / ylimääräistä loppuvuodeksi. Miltä opiskelu sitten on tuntunut? Ensinnäkin, kesän rennompien kuukausien jälkeen ovat semmoiset selkeät arkirutiinit tuntuneet ihanilta! Ja tarkoitan tällä sitä kun joku toinen määrittelee sen missä sinun pitää olla linjoilla milloinkin, ah. Yrittäjänä melkolailla kaikki pyörii sen ympärillä, että pitäisi itse patistaa itsensä tiettyihin juttuihin ja aikatauluttaa, joten tämmöinen ulkoinen velvollisuus on tuntunut suorastaan ihanalta vaihtelulta. Kertaakaan ei ole iskenyt mitään blaah-fiiliksiä (paitsi ehkä matikan tehtävien kanssa :D), koska itsensä vuoksihan tähän oppimishommaan on lähtenytkin. Itseäni on kiinnostanut yliopisto-opintojen suhteen erityisesti se, kuinka opiskelu eroaa ammattikorkeakoulussa opiskelusta, josta itselläni on vertailupohjaa. Tänään ajattelinkin tehdä pientä vertailua näiden alkuhuomioiden perusteella, saa nähdä miten mielipiteet tästä muuttuvat vai muuttuvatko.

Ensinnäkin. Täytyy sanoa, että olen ensinnäkin ollut todella yllättynyt siitä, etten näiden ensimmäisten kolmen viikon aikana ole joutunut kirjoittamaan yhtä ainutta raporttia tai edes vielä avaamaan koko Wordiä, hah! Noh, oikeastaan en ole tainnut kyllä kirjoittaa yhtään mitään. Erilaisia verkkotestejä ja tehtäviä olenkin sitten tehnyt Moodlessa senkin edestä. Ja ne onkin kyllä hauskoja! Amkissa kun pistettiin aikanaan kirjoittamaan sivujen raportti aiheesta x jo ensimmäisellä kurssiviikolla ja sanoisinko, että ne olivat jokseenkin arkipäivää. Paaaaljon raportteja mahtui amkiin ainakin omien hatarien muistikuvieni perusteella. Aikaisemmin luulin, että myös yliopisto painottuu tähän, mutta ainakin toistaiseksi olen ollut varsin väärässä 😀 Osaako joku kommentoida tätä raportti-asiaa? Onko ero tosiaan näin vai kirjoitetaanko amkissa muutenkaan enää raportteja? Vai onkohan ne jo kuopattu? Jäi häiritsemään tämä kun kysyin ystävältäni mielipidettä raportti-asiaan, eikä tämä muistanut sen koommin mitään raportti-tulvaa (opiskelimme tosin eri alaa).

Olen itse opiskelijana ja oppijana ehkä enemmän yksilötekijä. Opin helpoiten siten, että luen ja opiskelen asiat itsekseni. Toisin sanoen on itsenäinen työskentely ehdottomasti juttuni myös opiskelun suhteen, vaikkakin pidän myös keskustelutehtävistä, joissa saa hyvin jäsenneltyä omien ja muiden tietämystä aiheista. Eniten rakastan opiskelumuotoa, joka on kuuntelun, keskustelun, muistiinpanojen tekemisen ja itsenäisen lukemisen yhdistelmää. Jos on aivan pakko valita, on ryhmätyöskentely (laajat semmoiset) ehkä inhokkini ja juuri tätähän oli amk-opiskelu (ainakin ennen) täynnä. Toisaalta koen, että ryhmätyöskentelytaitojen opettelusta on ollut paljon myös hyötyä, mutta noin lähtökohtaisesti en pitänyt semmoisesta yleisestä säätämisestä, epäselvistä tehtävien jaoista ja siitä, että joutui aina jännittämään millainen ryhmä osuu eteen. Ja sillähän oli tietysti väliä jos kurssiarvosana painottui esimerkiksi ryhmätyön arvosanalle.

Itse olen ehkä ennemmin tyyppi, joka mielellään hoitaa itse omat hommansa ja ainakin näin alkuun täytyy todeta, että yliopistossa painottuu tekeminen juuri siihen yksilötekemiseen. Tämä ei tietysti tullut minään yllätyksenä, mutta positiivinen juttu kuitenkin huomata, että pidän itse juuri tästä! Itseäni henkilökohtaisesti motivoi huomattavasti enemmän panostaa lukemalla ja itsenäisesti oppimalla tehtäviin, verkkotesteihin ja tentteihin, kuin väkertämään tuntitolkulla powerpointeja johon ryhmäesitelmään, joka nyt vain on ollut ”pakko” kasata kokoon. Eikä siinä, tässähän nyt ollaan juuri siinä asian ytimessä, ammattikorkeakoulun ja yliopiston välisissä eroissa. Toinen tähtää käytäntöön, toinen taas teoriaan ja tutkimuspohjaan. Ja täytyy mainita, että amk-opinnot ovat ehdottomasti tuoneet hyviä valmiuksia työelämään juuri ryhmädynamiikan, esiintymisen ja käytännön tekemisen suhteen, eli juuri niiden seikkojen osalta, joihin ne tähtäävätkin.

Siinä mielessä en voisi koskaan sanoa, ettei opinnoista olisi ollut paljonkin hyötyä, vaikka näin oppimismetodien suhteen onkin mielenkiintoista pohtia sitä, mikä menetelmä on itselleen tehokkaampi tai mielekkäämpi. Toki aikanaan koin myös tradenomipinnot mielekkäänä ja ehdottomasti omana juttunani, vaikka nuo ainaiset ryhmätyöt ja presentaatiot välillä rassasivatkin. Työelämään siirtyminen oli AMK:in jälkeen helppo homma, koska käytännöstä, työelämätaidoista ja esiintymisestä oli opintojen kautta vankka, valmentava pohja. En toki väitä, ettei näin olisi yliopiston kohdalla, mutta toistaiseksi en itse osaa sanoa siitä mitään.

Ainakin näin lyhyen kokemukseni perusteella voisin ajatella, että yliopisto huomioi erilaiset oppimistavat kenties monipuolisemmin. Voin toki olla väärässäkin ja onhan omista AMK-vuosistani jo aikaa. Näiden ensimmäisten kurssien myötä olen kuitenkin todennut, että pääpaino oppimisessa on varsinaisen kurssimateriaalin (kirjat, oheismateriaalit, artikkelit) oppimisessa, jolloin kurssin tenttiminen pelkästään kirjaan perustuen on mahdollista kun taas AMK:issa ei kaikilla kursseilla välttämättä edes ollut kurssikirjaa ja pääpaino arvosanalle saattoi olla esimerkiksi juurikin ryhmätyö, sen esittely ja kirjallinen raportti. Jos eteen sattui huono ryhmä tai epäselvä tehtävänjako, niin se oli vähän voivoi tai tarkoitti sitä, että joudut tekemään itse enemmän. Tähän mennessä ovat näiden omien kurssieni pienet ryhmätyöt olleet lähinnä luentojen aikana tapahtuvia, keskustelumuotoisia pohdintatehtäviä, joiden tarkoitus on lähinnä käsitellä aihetta x, eikä tehtävät ole pakollisia tai vaikuta arvosanaan. Toisinsanoen siis aivan eri levelillä ja oikeastaan aika kivoja!

Mietin myös ennakkoon paljon sitä, että onko yliopistossa opiskelu vaikeampaa kuin ammattikorkeakoulussa opiskelu? Alun perusteella voisin ainakin todeta, että ei tosiaankaan! Jos joku teistä on joskus miettinyt jättävänsä välistä yliopistoon hakemisen siinä ajatuksessa, että se on jotenkin äärimmäisen vaikeaa niin kannattaa ainakin omasta mielestäni unohtaa moiset ennakkoajatukset. Sinänsä esimerkiksi ammattikorkeaan verrattuna itsenäisempää työskentelyä on yliopistossa huomattavasti enemmän ja jos käytännönläheinen lähestymistapa tuntuu itselleen teoriaa mielekkäämmältä, saattaa teoreettisempi opiskelutapa toki tuntua työläämmältä, koska konkreettinen käytäntö on minimissään. Kiteyttäisin siis, että kyse on enemmänkin opetuksen ja aihekokonaisuuksien lähtökohdista, itselleni se itsenäisyys on tärkeä juttu kun taas joku toinen voi kokea sen ahdistavana. Tietty myös koulutusohjelmissa on eroa (ja itse puhun vain tästä omasta), sekä jokaiseen koulutusohjelmaan (sekä amkissa, että yliopistossa) mahtuu niitä ikävämpiä tai haastavampia kursseja, mutta toisaalta sitten taas helpompia. Jos nyt vaikka sitten vertaan liiketalouden amk-ohjelmaan niin en nyt itse koe, että tämä nykyinen olisi kokonaisuudessaan (toistaiseksi) ainakaan yhtään sen vaikeampi. Itseasiassa jopa toistaiseksi helpompi kun ei ole tarvinnut säätää niiden raporttien ja laajojen ryhmätöiden kanssa 😀

Käytännöt vaihtelevat varmasti paljon koulutusohjelmien ja koulujen välillä, sekä moni asia on varmasti jo ehtinyt muuttua sen jälkeen kun itse valmistuin AMK:ista (esim. ehkä ne raportit?! :D). Siinä mielessä peilaankin vain niihin omiin ”vanhoihin” kokemuksiini näissä pohdinnoissa.

Kuulen mielelläni jos teillä on korjata jotain seikkaa ”tähän päivään”  tai omia mielipiteitä aiheesta! ✨

 

Ps. Tällä viikolla olen pohtinut paljon tulevaa opintokokonaisuuttani ja saanut vihdoin selkeän punaisen langan sen suhteen! Aiheesta tulossa postausta ensi viikolla 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 11 kommenttia.