Julkaistu

Laventelineule in action ja vapun kuulumisia

Hei, kuinkas teidän vappu vierähti? Olimme pojan kanssa kahdestaan kotosalla ja pidettiin hurjat vappubileet hauvojen kanssa. Saippuakuplia, ilmapalloja, serpentiiniä, vähän herkkuja ja tietysti hyvää bilemusaa. Napero meni parista tippaleivän murusesta niin sokerihumalaan, että hyppi ja riehui sohvalla kohtuullisen kauan. Aika hurja meininki siis meillä! Harmi ettei kaikessa hulinassa ehtinyt juurikaan kuvia räpsimään.

Ja tämä ei varmasti montaa taaperomammaa yllätä: Pienen ehkä suurin lempparibiisi on Robinin Boom kah.. Jotenkin ajattelin ensin, että ehkä meillä vältytään Robin-manialta, mutta eikö sitä oltu sitten soitettu tarhan diskossa. Tämä siis ilmeni sillä, että Jokereiden pelissä kerran soi taustalla Boom kah. Siitähän vasta riemu ratkesi ja koko ilta meni boom kahia hokiessa, ei ollut epäilystäkään, että tuo on ehkä joskus kuultu aikaisemminkin 😀 Se siis oli myös meidän vappubailujen ykkösbiisi! Vahvasti veikkaan, että tuosta pörröpäästä tulee joku bilehirmu. Niin kamala joraus lähtee aina nimittäin käyntiin melkeinpä mistä tahansa musiikista. Oli sitten soittoääni tai automainos, hahah.


Yhdet ennen lomaa otetut asukuvat löytyivät vielä luonnoksista jemmasta. Viime viikolla elin niin lomakuplassa, että olisi tuntunut oudolta postailla tämmöisiä harmaan päivän asukuvia paratiisirannalta. Näissä tosiaan ekaa kertaa päällä tuo viime kuussa valmistunut laventelineule! Aivan täydellinen kevätneule kaikinpuolin ja himottaisi niin tehdä tämä myös toisessa värissä. Jos tästä innostut, niin olen postannut ohjeen aikaisemmin tänne. Viime viikkojen lempparivaate on ollut mikäs muukaan kuin nahkatakki. Vihdoinkin!

Lomailut eivät suinkaan jää tähän.. Ensi viikoksi suunnataan Portugaliin ja edessä onkin pari etätyöviikkoa (toivottavasti) hieman Suomea lämpimämmistä oloista. Tämä viikko meneekin sitten vielä yh-mammana miehen jo nauttiessa Portugalin auringosta. Vähän jänskää edelleen tuo lento kahdestaan, mutta teidän aikaisempien vinkkien avulla toivottavasti päästään jo pitkälle: Reppu täyteen herkkueväitä ja huomenna lelulaupasta joku uusi lelu koneeseen!

Tämä viikko pukkaa varmasti melko kiirettä kotijuttujen ja töiden suhteen, joten blogiin ei ehkä päivity uusia postauksia aivan joka päivä, mutta jotain kuitenkin 🙂

 

Onko siellä muiden taaperojoraajien mammoja?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Matkapostaus: Malediivit – käytännön vinkkejä ja kokemuksia rantalomasta

Malediivit kiinnostaa kohteena varmasti teistä monia, joten ajattelin tehdä tämmöisen kootun paketin lomamatkastamme. Mitä kautta kaikki varattiin ja mitä reissu maksoi? Kaiken kaikkiaan olin reissuun todella tyytyväinen ja voisin mennä takaisin milloin vain. Tai ainakin melkein, koska pötköttelyn ja yli +30c helteen väliin haluaa jotain muutakin puuhaa.. 😀

Mietimme alkuun helppoa lomakohdetta viikon lomalle. Ajatuksissa oli ensin Barcelona ja Milano, jossain vaiheessa tuumailtiin jo Singaporea ja Bangkokiakin. Viikon reissulle ei miellään ottaisi hankalia lentoja, saati sitten suurta aikaeroa. Sitten se tuli: Malediivit! Kun Euroopassa on vielä huhtikuussa koleaa, pääsee Malediiveilla todellakin nauttimaan lämmöstä ja nimenomaan rentoutumaan. Olen ollut aikaisemmin Malediiveilla pikkuvauvana (tuolloin ehkä Meerulla?), joten ymmärrätte varmasti ettei mitään muistikuvia matkasta ole.. Nyt ihmettelenkin, että miksi kaikki nämä vuodet haaveillen ja vasta nyt Malediiveille?

Lennot. Kaikki lähti hyvistä lennoista ja saa varattua aivan superhalvalla! Itse kyttäsin lentoja Momondon kautta ja maksoimme Qatar Airwaysillä lennoista vajaat 500e. Eipä kovin paha hinta mielestäni. Pari 5h lentoa, helppo vaihto ja parin tunnin aikaero. Pian oltiinkin jo perillä. Voin suositella todella lämpimästi myös Qataria, jolla lensin nyt ensimmäistä kertaa. Aivan paras yhtiö ja valittu itseasiassa maailman parhaimmaksi (enkä muuten ihmettele). Kaikilla lennoilla oli jopa tyhjiä rivejä pötköttelyyn ja varsinkin palvelun taso oli ensiluokkaista. Ruoat, juomat, tyynyt, viltit ja muut kuuluivat mukaan hintaan, mikä on nykyään jo melkeinpä luksusta. Ruokien suhteen oli valittavissa jopa muutama eri vaihtoehto menusta (josta tosin pasta pääsi kahdella kerralla loppumaan, mikä ärsytti!! Varatkaa sitä enemmän, kun näköjään kaikki haluaa pastaa!) ja reilun 5h lennolla tarjoiltiin illallisen lisäksi myös välipala. Dohan kenttä on todella selkeä ja vaihto varsin kivutonta. Jatkossakin on lento Qatarin kautta varsinkin Aasiaan lentäessä hyvä valinta 🙂

Majoitus. Majoituksethan ovat Malediiveilla todella kalliita.. Tai sitten eivät. Riippuu ihan tosiaan siitä, mitä hakee. Majoitusten suhteen kannattaa ottaa huomioon ihan ekana paikan etäisyys lentokentästä ja se, millainen saari on kyseessä. Joillain luksusresorteilla on todella kohtuulliset hinnat, mutta sitten etäisyys onkin jotain 130km kentältä ja lentokenttäkuljetus vesitasolla voi maksaa jopa satoja euroja henkilöltä. Itse valitsimme majoituksen North Male Atollilta, joka on melko lähellä lentokentää, noin 20min pikavenematkan päässä. Kaikki sujui todella helposti, suoraan kentältä hotellin tiskille, nimet listasta ja meidät jo ohjattiinkiin veneeseen, joka oli siis noin 70m päässä tuloaulasta. Halusimme hyvän resortin läheltä pääsaarta ja varasinkin alesta meille beach bungalowin Paradise Island Resort & Spasta. Majoitus puolihoidolla rantamökissä maksoi kahdelta kuljetuksineen noin vajaat 1800e, sisältäen verot, palvelumaksut ja muut kulut (Malediiveilla muuten lisätään verot aina päälle hintaan), joka nyt ei ole halvimmasta päästä todellakaan, mutta melko kilpailukykyinen hinta verrattuna joidenkin resortien hintoihin. Tietty olisi tullut halvemmaksi ottaa halvin garden-huone, mutta läheinen sijainti rantaan on tuolla kyllä ihan must. Tarjousten kyttääminen päivittäin kannatti, onnistuin nappaamaan majoituksen nimittäin useita satoja euroja edullisemmin, kuin mitä olisi normaalisti maksanut. Paikallisten saarilla voi majoituksen napata todella halvallakin, parilla sadalla. Jos siis hakee enemmän ”aitoa menoa” resorttien ulkopuolella.

Lankanfinolhun saari oli yhtä kaunis kun kuvissa, palvelu erinomaista ja kaikki toimi kuten pitikin. Periaatteessa puolihoito oli ok, useimmiten söimme erillisen lounaan resortin ravintoloissa (melko kallista kylläkin) ja omia välipalojamme. Jos haluaa olla stressaamatta mistään, voi täysihoito olla hyvä vaihtoehto. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi all inclusive ollut jopa turha valinta, koska itse en juo lomilla muuta kuin vettä ja harvemmin sitä helteellä jaksaa olla ahtamassa jatkuvasti ruokaa. (Toisaalta esimerkiksi vesiaktiviteettien välineet kuuluvat all inclusive-hintaan.) Sitäpaitsi, buffetista erillinen lounas oli kivaa vaihtelua ja varsinkin resortin italialainen ravintola oli yllättävän hyvä. Viimeisinä päivinä alkoi se noutopöytä jo pahasti tökkiä. Voin kuitenkin suositella Paradise Islandia. Jos olette tulossa häämatkalle, harkitkaa water villaa, näyttivät aivan upeilta!! Resortti saa kuitenkin miinusta joogasta, jota resortti lupasi tarjota, mutta perillä selvisi joogaopen ottaneen loparit. Myös aamupalan hedelmävalikoima oli melko suppea ja annoin tästä kahtena päivänä palautetta. Hedelmävalikoimassa oli yleensä kolmea hedelmää, jotka harvemmin olivat paikallisia, vaan esimerkiksi omenalohkoja. Tämä oli outoa, vaikka parina päivänä kävikin onni ja sai jopa papaijaa tai ananasta 😀 Resortilla järkättiin esimerkiksi rauskujen silitystä, haiden syöttöä ja kaikkea pientä kivaa. Bongasinpa muutaman rauskun meidän lähirannasta ja pieniä riuttahaita pörräsi ihan jatkuvasti rannassa, kauempana vähän isompiakin.

Hintataso. Jos ei vielä ole tiedossa, niin Malediivit elävät pääasiassa turismilla. Hinnat ovat siis varsinkin turistisaarilla melko korkeat ja ostettavaa ei juurikaan ole. Suosittelen ottamaan Suomesta mukaan kaiken tarpeellisen aina shampoosta aurinkorasvoihin ja särkylääkkeisiin, niitä ei sieltä kovin helpolla löydä tai ovat todella kalliita. Hotellissa juomavesi kuului huoneen hintaan, mutta ravintolasta ostettaessa 1,5l vesipullo maksoi 1,60$. Ruoka-annoksen sai keskimäärin 20 eurolla, pizza esimerkiksi maksoi noin 20$, eli melko paljon. Pientä purtavaa sai edullisemminkin, mutta eniten sai pulittaa meriruoasta: Annokset maksoivat keskimäärin yli 50$ kun oli kyse merenelävistä. Valuuttana  ainakin resorteilla on vahvimmin dollari, jota vaihdettiin mukaan noin 50 eurolla. Käsittääkseni myös euroja otetaan vastaan. Tarkasta hintatasosta paikallisten saarilla ei ole tietoa, mutta jos joku tietää niin saa valaista! Luulisi, että ruoka-annoksen saa muutaman euron hintaan silloin kun ei olla hotellien saarilla.

Kulttuuri. Malediivit on muslimimaa, joka tulee ottaa matkustaessa huomioon. Varsinkin paikallisten saarilla on suotavaa peittää olkapäät ja polvet  käppäillessä, erilliset bikini-rannat on myös merkitty erikseen. Lisäksi alkoholin tuominen maahan on laitonta, eikä sitä myöskään ole ostettavissa, lukuunottamatta resorteista, joissa paikallisten säännöt eivät täysin päde. Jos haluaa nähdä myös sitä paikallista kulttuuria, on hintataso paikallisten saarilla hurjasti matalampi ja majoitukset edullisia. Paikallisten saarten välejä matkaavat lautat ovat hitaampia kuin speed boatit, mutta myös edullisempia. Ennen reissua tuli tutkittua melkoisesti eri vaihtoehtoa ja paikallisten saarista alkoi kiinnostaa esimerkiksi Ukulhas, joka on melko pieni paikallisten saari, jota mainostetaan ekoystävällisenä saarena 🙂 Tällä kertaa valinta oli resortti, ihan heittämällä ja paljolti huolettomuuden vuoksi. Joskus haluaisin käydä myös paikallisten saarilla ja jollain surffisaarella katsastamassa aivan erilaista meininkiä.

Ruoka. Alkuun mietin, että minkälaista malediivilainen ruoka mahtaa olla? No, veikkasin heti jotain kala- ja riisipainotteista, kunnes totesimme, että ruokakulttuuri on melko intialaistyylistä. Erilaista naan-leivän tyylisiä leipiä, curryruokia, riisiä. Voin kertoa, että ihan hetkeen ei tee mieli intialaista tuon jälkeen 😀

 

Ainakin näitä kolmea asiaa miettisin suunniteltaessa lomaa Malediiveille:

 

Resortti vai paikallisten saari (eli ”panosta vai pihistä”)? Haluatko huolettoman helpon loman vai enemmän actionia? Jos ei halua stressata mistään, valitsisin resortin ja jos taas enemmän meininkiä, sekä kulttuuria, paikallisten saaren. Itse tykkään lomilla vain olla ja laiskotella, mutta voin silti todeta, että olisin varmasti jo parissa viikossa kyllästynyt pelkkään resortissa makoiluun. Tekeminen ja näkeminen ovat pienillä saarilla rajallista.

All inclusive vai ateriat erikseen? Jos resortti tarjoaa all inclusivea tai edes esimerkiksi puolihoitoa, kannattaa punnita kokonaisuus ja kuinka paljon paketti todellisuudessa maksaa per lomapäivä. Erikseen ostetut ateriat ja juomat ovat usein kalliita, joten all-incluive voi tulla jopa edullisemmaksi. Paikallisten saarilla ei all-inclusive ole aina edes vaihtoehto ja kun hintataso on edullisempi, voi olla kivempi, että majoitukseen kuuluu ainoastaan esimerkiksi aamiainen.

Kuinka kaukana saari tai majoitus on lentokentästä? Jos kuljetus paikan päälle kestää useamman tunnin, kannattaa tämä huomioida matkan pituuden kannalta. Meidän viikon lomalla olisi ollut turhaa käyttää itse kohteessa reissaamiseen useita tunteja per suunta. Siksi valikoitui meille saari läheltä kenttää. Seuraavalla kerralla haluaisin ehdottomasti mennä kauemmas ja olla pidempään. Kurkatkaa majoitusten sivuilta myös lentokenttäkujetusten hinnat, ettei tule niiden suhteen yllätyksiä. Hintoihin lisättävät kulut, verot ja maksut voivat myös olla yllättävän suuria ja tulla ilmi vasta varauksen loppuvaiheessa.

Bonus-vinkki 1: Tee varaus, jossa on peruutusmahdollisuus tai varaa vaikka kaksi eri kohdetta. Näin voit vielä bongailla tarjouksia ja uusia varauksesi, mikäli hinta laskee. Näitä kannattaa kyttäillä, koska välillä voi onnistua bongaamaan todella hyviä tarjouksia.

Bonus-vinkki 2: Varaudu siihen, että Malediiveilla on oikeasti todella kuuma ja polttava aurinko! Kunnon suojakertoimet siis mukaan. Itselläni oli joka päivä käytössä SK30 ja SK50. Mutta sitten, merivesi on aivan todella lämmintä, eikä vedestä malttaisi lähteä pois. Jos kotoa löytyy snorkkeli, niin se mukaan!

 

Ja voin todeta, että Malediivit on todellakin kohde, joka on paikan päällä aivan yhtä ihana ja kaunis kuin kuvissa. Ellei jopa vieläkin kauniimpi 🙂

 

Sisältää kaupallisia linkkejä.

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 5 kommenttia.

Julkaistu

Onko uteliaisuus pahasta?

Terkkuja kotoa! Pari päivää on mennyt kotirytmiin palatessa, mutta vielä ehtii vähän lepuutellakin ennen huomenna alkavaa työviikkoa. Yritän saada Malediivien matkapostauksen lähipäivinä ulos, joten jos se kiinnostaa niin pysykäähän kuulolla! Tänään halusin postata aiheesta, joka nousi mieleeni reissussa. Nimittäin uteliaisuudesta.

Tiedättekö niitä tyyppejä, jotka välillä päivittelevät kotona naapureiden / tuttujen / kaupan kassojen elämiä ja miettivät, mitä muiden elämään kuuluu. ”Ulla Taalasmaa” on melko perinteinen käsite naapurikytälle, joka korvat höröllään odottaa uusia kuulumisia pihapiiristä tai työpaikan organisaatiosta. Ihmisten perusluonteeseen tietty kuuluu jonkinlainen uteliaisuus, jotkut ovat uteliaampia kuin toiset. Yhtä kiinnostaa kaikki, toista ei sitten taas suurinpiirtein mikään muihin liittyvä. Mitä tulee esimerkiksi blogeihin liittyen, onhan se usein tietynlainen uteliaisuus, joka ihmiset johdattaa blogien pariin. Siis semmoinen terve uteliaisuus, kyllähän varmasti kaikkia jossain määrin kiinnostaa mitä muille kuuluu, ainakin niille läheisimmille.

Mutta tiedättekö, myönnän itse olevani aivan superutelias tyyppi! Siis semmoinen, joka oikeasti haluaa tietää kaikki naapureissa asuvat tyypit, googlettaa uudet tuttavuudet, saattaa kurkkia jonkun vieraan IG-profiilia, seurailla jotain netti-gatea ja kuikuilee kaihtimien välistä naapurin asuntonäytön aikana, koska haluaa vain tietää, millaiset naapurit on potentiaalisesti tulossa. Ja näin kävi siis joku aika takaperin. Pienestä taloyhtiöstämme oli myynnissä osake ja tottakai painoin mieleeni näytön ajankohda. Kun tuli sen aika, tiirailin ikkunasta salaa näytölle saapuvaa porukkaa ja tein samalla Tommille analyysia siitä, millaisia tyyppejä uudet mahdolliset naapurimme ovat. Hulluako? Itse kutsuisin sitä enemmänkin asioista perilläoloksi. Kai nyt kaikki haluavat tietää mitä ympärillä ja lähellä tapahtuu.

Miksi sitten olen utelias? Ei aavistustakaan. Kyse ei ainakaan ole siitä, että oma elämä olisi jotenkin pitkäveteistä tai tylsää. Yksinkertaisesti olen kiinnostunut muiden elämän käänteistä, ihan siis hyvällä. En ole utelevaa tyyppiä, en juoruile kuulemiani asioita eteenpäin tai muutenkaan ole mikään urkkia, mutta kyse on kai siitä, että haluan yksinkertaisesti tietää mitä lähipiirissä tapahtuu ja olla perillä asioista. Haluan tietää mitä ihmisille kuuluu, onko joku muuttanut, suunnitteleeko joku unelmamatkaa tai onko vaihtamassa työpaikkaa. Ehkä uteliaisuus on myös tietynlainen tapa tutkailla muita ihmisiä ja analysoida, mitä he ovat miehiään tai naisiaan.

Rakastan mysteereitä, asioiden selvittämistä ja olen varsin haka etsimään tietoa googlesta. Ja nykymaailma onkin mitä oivallisin aika olla utelias. Lähes jokaisesta löytyy googlehaulla edes jotain, someprofiilit antavat paljon viitteitä ihmisten tai tuttujen elämistä ja esimerkiksi omakin elämäni on täällä urkittavissa melko laajalti vuosien ajalta. Ehkä se ei juuri oman uteliaan luonteeni vuoksi edes häiritse. Varsinkin kun tiedän itse, että asiat täällä lueteltuna ovat vain murto-osa siitä, mitä elämässäni oikeasti tapahtuu.

Ja siis tiedättekö, alueelliset Facebook-ryhmät ovat uteliaiden ihmsten aarrekammioita. Pysyy perillä jokaisesta naapuruston episodista, remonttiin menevistä lähikaupoista, kylähullujen tempauksista ja ehkä myös niistä pakollisista koirankakka-keskusteluista, jotka ehkä oikeasti haluaisi pistää sieltä toisesta korvasta ulos. Jos joku uusi asia tai käsite kiinnostaa, pistän heti googlen laulamaan ja tutkin aiheesta kaiken. Saatan tutkia jotain mysteeriä netistä jopa tunteja. Viimeisimpänä villityksenä on ollut varmaan Jari  Aarnion tapaus, joka on taas ollut Keisari Aarnion tiimoilta ajankohtainen.

Tietysti uteliaisuudessa on myös hyviä puolia. Tietysti olettaen, ettei uteliaisuus mene äärimmäisyyksiin. Utelias ottaa asioista perusteellisesti selvää ja on hollilla asioiden kokonaiskuvasta, sekä aidosti kiinnostuneita ystävien asioista. Usein, jos joku ottaa puheeksi jonkun ajankohtaisen aiheen, osaan jo kertoa siitä suunnilleen kaiken. Ja hei, uteliaan ihmisen paras asia on yhtä utelias ystävä! Asioiden tutkiminen yhdessä on mitä parhainta. Mietin myös aiempaan postaukseen liittyen, että onko uteliaisuuteni peruja pienemmästä kaupungista?

 

Myöntääkö joku muu olevansa tosi utelias? 😀

 

Ja ps. Eivätkö olekin aivan ihania nämä reissukuvat? Sain matkalle lainaan Olympuksen E-M5 MARK II-minijärkkärin, jota nyt vakavasti harkitsen seuraavaksi kameraksi!! En lomalla juurikaan jaksanut edes säätää manuaaliasetusten kanssa ja kaikki postauksen kuvat taitavat olla vieläpä automaattiasetuksilla otettuja 🙂

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Ikävä pienen kaupungin yhteisöllisyyttä

Kuten tiedätte, olen asunut suurimman osan elämästäni Jyväskylässä. Alakouluikäisenä muutimme pariksi vuodeksi Tukholmaan, mutta noin parinkymmenen JKL-vuoden perusteella voin tottakai kutsua sitä kotikaupungikseni. Olenhan syntynyt siellä ja suurin osa lapsuus- ja nuoruusmuistoistani liittyvät kyseiseen kaupunkiin.

Olen ehkä saattanut aikaisemmin kirjoittaa tästä aiheesta, mutta jostain syystä en ole ikinä asettunut Helsinkiin ”kodiksi” samalla tavalla kun Jyväskylään. Toki viihdyn Helsingissä, enkä tällä hetkellä koe, että olisi vaihtoehto muuttaa minnekään muualle, mutta silti olen viimeaikoina huomannut ikävöiväni Jyväskylää, enkä tiedä miksi? Ennen koin olevani ”suuren kaupungin tyttö”, mutta olen alkanut miettiä, kuinka arki pienemmässä kaupungissa on jollain tapaa huolettomampaa. Ihmisillä ei ole jatkuvasti niin hosuva kiire sinne ja tänne tai väenpaljous ei ole niin päällekäyvää. Vaikka kuinka yrittäisit asioida Helsingin keskustassa ei-ruuhka-aikana, on silti aina jotain härdelliä ja ruuhkaa. Jos Helsingistä lähtee pienempään kaupunkiin, voi alkuun tulla jopa järkytyksenä, kuinka pysähtyneeltä meno voi pienemmässä kaupungissa alkuun tuntua. Ottaen huomioon, ettei Helsinginkään härdelli ole mitään suurten metropolien menoon!

Monta vuotta elin jonkinlaisessa kriisisuhteessa entiseen kotikaupunkiini. Sinne meno jopa ahdisti ja välissä oli useampi vuosi taukoa, etten käynyt Jyväskylässä ollenkaan. Valtaosa ystävistäni on muuttanut Helsinkiin, eikä minulla ole enää aikoihin ollut mitään ”lapsuudenkotia”, mihin mennä, joten syyt sinne menoon ovat jotenkin yksinkertaisesti puuttuneet. Viime viikolla ennen lomaani pohdiskelin, että mitä eniten kaipaan Jyväskylässä oli tietynlainen yhteisöllisyys. Sama pätee varmasti moneen muuhunkin pienempään kaupunkiin. En ole kokenut, että Helsingissä olisi esimerkiksi tapahtumia, jotka samalla tavalla yhdistäisivät asukkaita. Täällä ollaan jotenkin yhtä massaa, eikä ”me”. Tiedättekö mitä tarkoitan? Jyväskylässä oli niin paljon tapahtumia ja juttuja, jotka toivat yhteen asukkaita ja loivat semmoista yhteishenkeä. Törmäsit aina tuttuihin käydessäsi kaupungilla, olo oli aina tietyllä tavalla turvallinen ja semmoinen, että tunsi kuuluvansa joukkoon. Mielestäni semmoinen ei yksinkertaisesti ole suuremmassa kaupungissa mahdollista.

Esimerkiksi näitä kaipaan tai muuten vaan muistelen Jyväskylässä (tosin en kaikkia niin paljon, että niihin menisin, mutta ainakin edes muistojen vuoksi, haha):

 

Yötivoli. Suomen Tivoli, joka tuli Jyväskylään joka vappu. Vappuaattona sitten oli yötivoli, joka siis nimensä mukaan järjestettiin myöhään illalla/yöllä ja oli siis käytönnössä aivan järkyttävä teinien remujuhla. Kysyin juuri ystävältäni, että onko yötivolia enää olemassa ja ehkä kuulemma on, apua!! 😀

Yläkaupungin yö. Yleensä Euroviisujen aikaan järjestettävä hieman boheemin puoleinen, festari-tyyppinen tapahtuma Jyväskylän yläkaupungilla. Taide-esityksiä, musiikkia, kojuja.. Tämäkin oli ihan must-juttu joka vuonna! Ihan siis jo aikuisenakin.

Sataman yö. Korjatkaa, jos muistan väärin, mutta Sataman yö oli (tai on?) ehkä astetta enemmän vanhempien ja ehkä lähikunnista tulevien juhlijoiden juhla? Esiintyjinä saattoi olla Sataman Yössä esimerkiksi Matti Nykänen. Satamaraitti oli täynnä kojuja, telttabaareja, street food-tyylisiä juttuja ja siis ainakin nuorempana sinne mentiin vaan ravaamaan eestaas sitä pitkää kojusuoraa. Ainiin ja joskus taisi olla joku benjihyppyjuttu. Mietin juuri, että olisi tosi kiva mennä tänä vuonna Sataman yöhön!! Ekaa kertaa noin 10 vuoteen!

Rallit. Wow, nämä oli myös ihan vuoden kohokohta, koska kaupunkiin tuli niin suuri massa porukkaa muualta. Joskus rallit ärsytti, joskus taas oli kiva lähteä kaupunkiin väenpaljouteen. Jyväskylässähän ei ole ikinä yhtä paljoa porukkaa kun ralleina! Niiden jäljiltä kaupunki on aina kun pommin jäljiltä, mutta hulinaa ja aktiviteetteja kyllä riitti, vaikkei olisikaan ollut itse rallista kiinnostunut.

Harju. Kesäisin Harju oli aivan must-paikka nuorisolle. Sitten Alban ranta, kun myös Tuomiojärven ranta (apua, tämä piti katsoa googlesta kun en enää muistanut :D) Varsinkin aina koulujen loppuessa nämä olivat must-kokoontumispaikkoja.

Mikä parasta, Jyväskylässä pääsi periaatteessa kaikkialle kävellen tai pyörällä. Siitä syystä varmasti nykyäänkin tykkään ennemmin kävellä lyhyemmät matkat, vaikka olisikin vaihtoehtona ottaa spora parin pysäkin matkalle. Itselleni se ei vaan ole vaihtoehto, kun on tottunut siihen, ettei nuorena ollut juurikaan vaihtoehto käyttää bussia, tai ainakaan usein. (Asuin siis viimeisimpänä Mäki-matissa melko lähellä keskustaa ja sitä ennen Ainolanrannassa ihan siinä sillan juuressa.)

Sohwi. Oikeasti, en edelleenkään ole näiden Helsinki-vuosien jälkeen onnistunut löytämään täältä yhtä hyvää ravintolaa kun Sohwi. Huhheijaa! Viime kesänä raahasin Tomminkin mukaan Sohwiin ja tykkäsi! Ykköslemppari on edelleen kanaleipä. Jos voisin teleportata Woltilla Helsinkiin saakka, voisin vaikka elää pelkillä Sohwin kanaleivillä.

Mitkä sitten ovat niitä syitä, joiden vuoksi muutto Jyväskylään ei ehkä ole varteenotettava vaihtoehto? Rasittavan pitkät matkat Helsinki-Vantaalle, ettei ole merta lähellä ja huonompi työllisyysaspekti. Siinäpä ne sitten ovatkin!

Tuttuja juttuja kenellekään JKL-tyypille?! 😀

 

Kuvat Jutta

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 22 kommenttia.

Julkaistu

Tässä on oma persoonallisuustyyppini, mikä on sinun?

Luonteenpiirteet ohjaavat montaa asiaa elämässämme. Ne saavat meidät kiinnostumaan eri asioista, hakemaan itseään kiinnostavaa työpaikkaa, ystävystymään tietyn tyyppisten ihmisten kanssa ja vaikuttavat vahvasti ihmissuhteisiin. Persoonallisuus kehittyy läpi iän, mutta tietyt seikat ovat jo synnynnäisiä. Perimä ja temperamentti luovat pohjustan luonteelle, jota lapsuusajan kokemus ja kasvatus sitten muokkaavat. Matkan varrella persoonallisuuteen vaikuttavat kokemukset, traumaattiset tapahtumat, sairaudet, ilot, surut, se miten tulet kuulluksi tai miten tarpeisiisi vastataan. Perusluonne kuitenkin usein pysyy samana, tai ainakin voin itse todeta, että olen aina ollut melko samanlainen. Kova suunnittelemaan, organisoimaan, haaveilemaan ja ulospäinsuuntautunut.

Lomalla on aikaa selailla juttuja ja eksyin pitkästä aikaa erään aiheen pariin: Persoonallisuustestit! Olen itseasiassa joskus aikaisemmin tehnyt MBTI-testin entisellä työpaikallani ja ajauduinkin ennen testin tekemistä muistelemaan aikaisempaa tulostani. Tuolloin en jostain syystä intoutunut tutkimaan aihetta tarkemmin, mutta nyt taas sitäkin enemmän. Nämä ovat todella mielenkiintoisia ja luonnetyyppien perusteella löytyy netistä paljon statseja, jos aiheen tutkiminen kiinnostaa syvemmin. Löysin itse esimerkiksi sivun (tämä), jossa eri persoonallisuudet on jaoteltu tulotaso-arvion ja ihmissuhteiden perusteella.

Viime vuonna innostuin tutkimaan tunnelukkoja ja tein itsekin tunnelukko-testin luettuani Kimmo Takasen Tunne Lukkosi-kirjan. Kirjan avulla oivalsi paljon itsestään ja ennen kaikkea auttoi selittämään tiettyjä asioita ja niiden seurauksia minuun. Miksi toimin kuten toimin ja miten voisin ehkä muuttaa jotain toimintatapoja? No, takaisin kuitenkin alkuperäiseen aiheeseen, eli niihin persoonallisuustesteihin!

Ekalla kerralla ajattelin nettitestistä vähän, että blaah, taas yksi höpöhöpötesti luokittelemaan meitä eri kategorioihin. Vaikka persoonallisuustestit ovatkin sinänsä mielenkiintoisia ja selittävät monia asioita meissä itsessämme, sekä muissa. Jokainen tietysti ainakin jossain määrin osaa kuvailla millainen on, mutta harvemmin persoonallisuuden piirteitään ehkä sen koommin miettii tai analysoi. Itsekin olen joskus sortunut siihen, ettei ole oikein ymmärtänyt toisen ihmisen toimintatapoja. Miksi toinen ei tee samoin kuin itse? Tai miksi toinen ei usko esimerkiksi unelmiensa saavuttamisesta samalla tavalla kun itse tekee? Miksi toinen jättää homman viime tippaan? Olemme kaikki erilaisia, luonteemme ovat muovautuneet lapsesta saakka niiksi, joita olemme tänä päivänä, osa ominaisuuksistahan ovat jo synnynnäisiä. Oman luonteen tarkastelu auttaa havainnoimaan omia hyviä, mutta myös niitä huonoja puolia. Näkemään ehkä asioita, joihin kenties voisi kiinnittää enemmän huomiota. Itse hätkähdyin kuinka tarkka tulos oli, samoin kun kahdella läheiselläni, jotka testin tekivät.

MBTI-testi (eli Myers-Briggsin tyyppi-indikaattori) kuvaa persoonallisuutta 16 eri profiilin ja neljän ulottuvuuden mukaan, jotka on jaettu tiettyjen piirteiden perusteella. Oma testitulokseni on ENTJ-persoonallisuus, ns. ”johtajapersoonallisuus”. Sitä kuvaillaan esimerkiksi näin:

”Päällikköjä luonnehtii usein armoton järkiperäisyys, ja motivaationsa, määrätietoisuutensa ja terävyytensä ansiosta he saavuttavat minkä tahansa itselleen asettamansa päämäärän.”

”Heidän kykynsä ajatella strategisesti ja säilyttää pitkäntähtäimen tavoite silmiensä edessä edetessään suunnitelmissaan vaihe vaiheelta määrätietoisesti ja tarkasti tekee heistä vahvoja yritysjohtajia. Tämä määrätietoisuus on usein itseään toteuttava ennustus, sillä päälliköt puskevat kohti tavoitteitaan puhtaalla tahdonvoimalla, siinä missä toiset jo luovuttaisivat ja jatkaisivat muiden asioiden parissa.”

”Sen sijaan päällikkö saattaa ajatella “Ei haittaa, vaikka pitäisit minua tunteettomana p*****a , niin kauan kuin pidät minua tehokkaana sellaisena”.

”Taitava tunneilmaisu ei ole minkään analyytikkotyyppien vahva persoonallisuuden piirre, mutta sosiaalisen luonteensa vuoksi päälliköiden tunnekylmyys tulee helposti yleisesti ja laajasti esiin. Erityisesti työympäristössä päälliköt haluavat yksinkertaisesti murskata sellaisten henkilöiden herkkyyden, joita he pitävät tehottomina, epäpätevinä tai laiskoina.”

Noh, melko hurjalta kuulostaa osa näistä.. Mutta kyllä, tunnistan itseni.

ENTJ:n slogan voisi olla: ”Mikään asia ei ole mahdotonta saavuttaa, jos vain tekee sen eteen hommia.” Joku saattaa ehkä muistaa, että tämä samainen lause on kuultu monesti myös omasta suustani.. ENTJ-persoonallisuuden piirteitä ovat suorapuheisuus, itsevarmuus, kokonaisuuksien ja asioiden organisoiminen, ulospäinsuuntautuneisuus ja vahva motivaatio asioihin. Myös vahva intuitio ja hyvin strateginen ajattelutapa ovat tyypillisiä piirteitä. Asioiden eteen tehdään paljon töitä ja usein ENTJ:t menestyvätkin, koska laativat tarkan vision ja määrätietoisesti pyrkivät sitä kohti. Itse rakastan haasteita, pitkän tähtäimen suunnitelmia ja usein näenkin ideoideni kohdalla täysin selkeänä strategian, eri vaiheet ja itse määränpään. Ajattelen asioita todella pitkällä tähtäimellä, puntaroin kaikki puolet, eri vaiheet ja mahdollisuudet. Jos joku asia kiinnostaa, otan siitä selville aivan kaiken ja hahmotan aiheesta päähäni kokonaisuuden, sekä etenemissuunnitelman. Olen monesti harkinnut oman yrityksen perustamista ja vaikka itse sanonkin, uskon että olisin siinä hyvä, koska olen aina todella motivoitunut asioista joihin lähden mukaan, enkä hevillä anna periksi tai jätä juttuja kesken.

Tunnistan näistä kaikista piirteistä itseni, mutta myös ENTJ:n ”huonoista puolista”. Heikkouden sanotaan nimenomaan olevan tietynlainen ”tunteettomuus”, tunteita voi olla vaikea ymmärtää, olivatpa ne omia tai jonkun toisen. Myönnän, että olen ehkä luonteeltani enemmän järjen kuin tunteiden pohjalta toimija. Välillä jopa saatan ärsyyntyä tai tuntea oloni jollain tapaa kiusaantuneeksi liiaksi tunteisiin suuntautuvassa keskustelussa. Koen toki olevani empaattinen, mutta perustan ennemmin faktoihin ja järkeen kuin liian tunteellisiin tulkintoihin. Voin kuitenkin sanoa, että haluan ymmärtää muita ja heidän tunteitaan. Osaan asettaa itseni muiden asemaan ja tiedostaa, miltä joku tilanne heistä tuntuu. Silti ratkaisuni johonkin ongelmaan saattaa olla täysin erilainen kun jollain toisella. Vaikka kuinka toitottaisi toiselle ”Älä välitä siitä tyypistä ja sen sanomisista”, ei se ehkä jollekulle toiselle ole yhtä helppoa. En siis kutsuisi itseäni tunteettomaksi, vaikka vaakakupissa ehkä painaakin enemmän järki. Omassa elämässäni tuo ”tunteettomuus” tulee ehkä ilmi työpersoonassani. Keskityn työhön ja siihen liittyvään, jättäen tunteet ja muun hömpötykseen mielellään sikseen. Saatan jopa pitää itseäni epäonnistuneena, jos annan tunteiden tulla liikaa esille virallisten asioiden yhteydessä. Olen huomannut, että omalla kohdallani äitiys on hurjasti vahvistanut tunnepuolta ja myös pehmentänyt luonnetta.

Toinen ENTJ:lle tyypillinen huono puoli on se, että he usein myös odottavat muilta samanlaista motivaatiota, suoriutumista tai sitoutumista asioihin. Jos kokee jonkun toisen laiskottelijaksi työtiimissä, saattaa se ärsyttää, jos on itse hiki hatussa paiskinut hommia tiimin tuloksen eteen. Eihän tämä omasta mielestäni ”laiska” välttämättä edes itse tiedosta tätä tai muiden silmissä edes ole laiska, hänellä on vain erilainen käsitys kunnianhimosta tai kyky olla stressaamatta mistään työhön liittyvästä ja tapa tehdä hommat omaan tahtiinsa. Tietty tämmöinen toimintatapa ei välttämättä toimi kaikilla työpaikoilla, eihän kaikki työ sovi kaikille. Toinen ei kestä tavoittellisuutta tai minkäänlaista niskaan hengittämistä, toinen taas turhautuu ilman selkeitä tavoitteita. Ennen kaikkea liputan siis reiluuden ja tasapuolisuuden nimeen. Itselläni on tietynlainen ”pelko” sen suhteen, että pelkään muiden pitävän minua laiskana tai toteavan, etten ole liian hyvä. Koska luonteeni on juurikin semmoinen, joka antaa niille intohimon kohteilla oleville asioilla kaiken motivaation.

 

Mielelläni kuulisin teidän kokemuksianne MBTI:stä. Onko osunut oikeaan? Mikä on teidän persoonallisuus ja onko joku muu siellä ENTJ?

 

Itse tein testin tosiaan tällä sivustolla.

 

Kuvat Jutta

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 13 kommenttia.