Huh, vihdoinkin Uudessa-Seelannissa. Viiden tunnin lento tänne Tahitilta hujahti melko helposti, vaikka väsymys alkoikin loppua kohden painaa. Poika malttoi aivan hurjan hyvin istua paikallaan ja lento oli ehkä yksi vaivattomimmista tähän saakka. (Ainiin ja Air New Zealand on ihan huippu lehtoyhtiö!) Olimme siis vasta myöhään maanantai-iltana perillä Aucklandissä ja vietimme ensimmäisen yön lentokenttähotellissa. Oli muuten niin outoa nukkua ekaa kertaa kuukauteen kunnon hotellissa ja hyvässä sängyssä kaikkien noiden bungalowien sun muiden jälkeen. Vaikka tuo lentokenttähotelli ei todellakaan ollut mikään kovin kummoinen, niin voi jösses mitä luksusta voi tämän matkalaukkuelämän keskellä olla ”tyynybuffet” ja neljä erilaista tyynyä, joista valita, ah. Sänkyhifistelijä kiittää!
Seuraavana aamuna noudimme vuokra-automme ja lähdimme ajamaan kohti ensimmäistä etappia täällä, Waihi Beachiä. Alunperin olimme buukanneet ekaksi kohteeksi Raglanin, mutta surffiennusteet näyttivät sen verran huonoa siellä puolella, että vaihdoimme suunnitelmia ja suuntaamme sittenkin ensin Waihi Beachille. Ja täälläpä sitä nyt ollaan, pienessä rantakylässä ihmettelemässä maailman menoa niin kaukana Suomesta kuin vain voi olla.
Eilinen meni melko väsyneissä merkeissä. Poika on ollut pari päivää todella huonolla tuulella ja itsellänikin on ollut jotenkin alavireinen olo. Taaperon kiukuttelut ovat myös semmoisia juttuja, jotka aika tehokkaasti tyhjentävät energiavarastot. Jos näistä blogiteksteistä saa sen kuvan, että meidän reissaaminen on aina helppoa ja täydellistä hyvän mielen matkailua, niin ei tosiaankaan. On päiviä, jolloin tuntuu ettei mikään suju, pienen päivä on silkkaa draamailua ja tuntuu, että pääsisi niin paljon helpommalla kotona, kuin reissun päällä. Huhheijaa! Onneksi nämä kaudet usein tulevat ja menevät, mutta olisi mielenkiintoista tietää miksi 2,5-vuotiaan elämä tuntuu välillä olevan niin kertakaikkisen rankkaa? Antaisin melkein mitä vain jos joku kuskaisi minua rannalle, toisi ruoan nenän eteen ja vielä kärryttelisi matkarattaissa ympäriinsä, haha!
Käytiin tänään toistamiseen hengailemassa rannalla, piipahdettiin Waihi Beachin kylällä ja haettiin äsken take-away fish & chipsit. Nyt täytyykin sitten suunnitella, että mitä kaikkea täällä lähettyvillä kannattaisi nähdä (kiitos edelleen kaikille hurjasti vinkeistä pohjoisen saaren suhteen!!!), ainakin Coromandelissa olisi kiva käydä nyt kun ajomatka Waihista sinne ei ole ihan kamalan pitkä. Suunnitelmissa olisi ehkä huomenna ajaa sinne suunnalle 🙂
Täällä on kyllä hassua, että vaikka päivällä on melkein +30c lämmöt ja UV-indeksi paukkuu Accuweatherin mukaan pahimmillaan 11, ovat illat silti melko viileitä. Istuskelen tässä parhaillani terdellä saronki harteilla ja silti vähän viluttaa. Outoa vaihtelua päästä käyttämään pitkiä housuja ekaa kertaa 3 viikon tropiikin jälkeen 😀
Palaillaan myöhemmin muiden NZ-kuulumisten kera!
Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.
