Julkaistu

Uusi-Seelanti: Ensimmäinen etappi Waihi Beachillä

Saavuimme maanantaina Rarotongalta takaisin Aucklandiin 4 tunnin lennon jälkeen. Suuntasimme suoraan kentältä hakemaan vuokra-autoamme ja suuntasimme auto täynnä matkatavaroita tänne Waihi Beachille kahden tunnin ajomatkan päähän, joka oli itseasiassa yksi etapeistamme vuoden takaisella Uuden-Seelannin reissulla. Hassua kyllä, ei Waihi Beach oikeastaan edes lukeutunut matkasuunnitelmiimme tällä kertaa, mutta aaltoennusteiden muututtua, teimme melko nopealla aikataululla muutoksen suunnitelmiimme ja päätimme suunnata Raglanin sijaan ensin tänne Waihille.

Poikkeuksellista kyllä, emme tällä kertaa olleet Uuden-Seelannin osalta lyöneet lukkoon mitään tai edes varanneet ennalta ainuttakaan majoitusta. Haha, taitaa oikeastaan olla ekoja kertoja ikinä reissatessani kun varailen majapaikkaa samana aamuna kun saavumme kohteeseen. Ennen tämmöinen viime tingassa suunnittelu jopa ahdisti ja halusin aina, että kohteet ja majoitukset ovat hyvissä ajoin ennalta harkittuja, mutta viime vuoden pidemmän reissun jälkeen olen huomannut suhtautuvani yhä rennommin tämmöisiin hetken mielijohteesta-reissailujuttuihin. Huomenna suuntaammekin viikoksi Raglaniin ja sen jälkeen on ainakin näillä näkymin tarkoitus kierrellä loppuaika Northlandiä, mutta mitään tarkkaa suunnitelmaa emme vielä ole reitin suhteen tehneet.

Waihi Beach on pieni parin tuhannen vakituisen asukkaan rantakylä Bay of Plentyssä Uuden-Seelannin Pohjoissaaren Coromandelin niemen juurella. Viime vuonna tykästyimme Waihi Beachillä juurikin rentoon pienen kylän meininkiin, rauhaan ja pitkään hiekkarantaan. Surffi on täällä vahvasti läsnä, joka toki on oleellinen syy siihen, miksi alunperin edes löysimme koko paikan, heh. Omasta mielestäni Uuden-Seelannin parhautta ovat erityisesti juuri nämä rennot pikkupaikat ja kylät, joissa kiireestä tai edes liikennevaloista ei ole tietoakaan. Juuri tämmöiseen paikkaan voisin helpostikin muuttaa ja itseasiassa se olisikin yksi haaveistani!

Nämä kaksi päivää olemme lähinnä hengailleet. Herättyämme seitsemän jälkeen olen juonut terassilla aamukahvia Tommin ollessa surffaamassa ja naperon puuhastellessa omien aamuleikkiensä kanssa. Sää on ollut täällä meille varsin passeli, lämmin muttei kuitenkaan liian kuuma. Lämpöasteita on ollut päivisin noin +22-24c, käytännössä eletään täällä Pohjoissaarella nyt loppukesää ja pahin lomakausi on jo päättynyt. Ajankohtana onkin tämä osoittautunut hyväksi myös sen osalta, ettei missään ole juurikaan ruuhkaa ja majoituksissa hyvin tilaa, vaikka jättäisikin viime tinkaan.

Päivällä olemme käyneet rannalla kävelemässä ja hiekkarantaahan täällä riittää käppäiltäväksi kilometrikaupalla! Tänään oli tarkoitus käydä katsastamassa eräs luontopolku rannan tuntumassa, mutta emme sitten ehtineetkään pienen sadekuuron yllättäessä aamupäivällä, joten päädyimme lähtemään puolen tunnin matkan päähän sisämaahan Paeoran kylään, jonka läpi ajoimme tänne tullessamme. Itseasiassa ajoimme tuon samaisen kylän läpi myös vuosi takaperin, jolloin ihastelin jo ensimmäisen kerran kaikkia kivoja antiikkikauppoja, joita päätimme käydä katsastamassa. Kylä kutsuu itseään Uuden-Seelannin ”antiikkikaupungiksi”, joka on melko osuva kuvaus. Hauska kokemus, vaikkakin muutamasta kaupasta tuli pienet creepy-vibat. Jouduin hillitsemään itseäni, etten olisi ostanut ties mitä antiikkisia simpukkakoristeisia säilytys- ja korurasioita 😀

Palatessamme takaisin Waihille suuntasimme lounaalle rannassa sijaitsevaan Flat White-ravintolaan, joka on sijainniltaan aivan täyden kympin paikassa aivan rannan tuntumassa. Jostain syystä emme viimeksi käyneet Flat Whitessa ollenkaan ja vaikka paikka ihan kiva olikin, meinasimme saada jonkin sortin hermoromahduksen kärpästen invaasiosta, joka selkeästi oli jostain ihmeen syystä tuolla käynnissä ja josta meitä varoiteltiin jo ravintolaan saapuessamme. En ole oikeasti koskaan ollut ravintolassa, jossa olisi pörrännyt yhtä monta kärpästä. Kun kerron, että meidän ja ruokamme ympärillä pörräsi syödessä vähintään about 10 kärpästä, en liioittele ollenkaan. Haha. Itsehän en voi sietää kärpäsiä muutenkaan silloin kun syön 😀

Tommi suuntasi lounaan jälkeen asioille ja lähdin naperon kanssa leikkimään rannalle, lopulta kävelimme sitä kautta rantaa pitkin takaisin majoituksellemme. Draamaa ei reissustamme puuttunut, juuri päästyämme matkarattaidemme ja kaikkien tavaroiden kanssa hiekalta tielle, huomasi poika lemppari-dinonsa jääneen jonnekin ja pienessä paniikissa lähdimmekin takaisin rannalle etsimään sitä. Epätoivo meinasi jo iskeä puolen tunnin etsinnän jälkeen, kunnes ihmeen kaupalla löysimmekin dinon eräästä kohdasta, jossa hetken leikimme tuolla noin 300 metrin rantapätkällä. Huhheijaa! 😀

Tämmöistä siis tänään! Lisää NZ-juttuja myöhemmin 🌈

 

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Lähtösäätöä ja koronapaniikkia

Vihdoin perillä Aucklandissä! Pidin pienen IG-tauon reissun yhteydessä ja ajattelin kirjoitella reissukuulumisia ennemmin tänne blogin puolelle kunhan pääsemme perille. Meidän lähdöstä ja yleisesti reissusta ei tällä kertaa puuttunut pientä paniikkia. Olen yleensä äärimmäisen huolellinen valmisteluiden suhteen, mutta tällä kertaa aiheutti kentällä ensin paniikkia semmoinen pieni seikka kuin viisumi (NZeTA) Uuteen-Seelantiin. Reissatessamme tänne edellisen kerran vuosi takaperin kävin läpi viisumikäytännöt tarkasti ja tuolloin oli käytäntö, että tietyistä visa waiver-maista reissatessa ei tarvitse hakea erillistä viisumia ennakkoon, vaan se myönnetään esimerkiksi meille suomalaisille automaattisesti rajalla 3kk ajalle. Olin itseasiassa tutkinut tämänkin seikan uudelleen, mutta ilmeisesti ainoastaan tuon visa waiver-seikan suhteen (jolla listalla Suomi siis edelleen on) ja epähuomiossa en ollut bongannut, että Uuteen-Seelantiin on viime vuoden lopulla tullut käytäntöön elektroninen matkustuslupa, joka siis vastaa periaatteessa Yhdysvaltojen ESTA:a. Noh, kuulimme tästä tietysti kentän check-inissä ja lähdimme pienessä paniikissa täyttelemään NZeTa-hakemuksia panikoiden sitä, että lähtöselvitys sulkeutuu 15 min sisällä ja ehdimmekö yleisesti saada vahvistuksen matkustuslupaan. Ups.

Loppupeleissä tulivat vahvistukset noin kahdessa minuutissa ja kaikki oli onneksi ok, mutta huonomminkin olisi voinut käydä. Opetuksena itselleni? Vaikka olisitkin reissannut jonnekin aivan vastikään, tarkasta silti viisumiseikat kuntoon mahdollisten ylläreiden varalle. Ja aina olenkin näin tehnyt, mutta näköjään tämmöisiä sattuu 😀 Eli: Jos olet aikaisemmin matkustanut Uuteen-Seelantiin suomalaisena ennen viisumia, ei se enää onnistu, mutta NZeTa:n hakeminen netissä on todella helppoa ja vahvistuksen saa useimmiten hujauksessa. Ehkei kuitenkaan kannata jättää asiaa aivan näin viime tinkaan, heh. NZeTA kustansi 25 NZ dollaria per henkilö. Olin itseasiassa ajatellut tekeväni Uuden-Seelannin viisumiseikoista ihan erillisen postauksensa, koska itse reilu vuosi takaperin itse tätä tutkiessani totesin, että asiaa googletellaan suomeksi paljon. Ehkäpä tämä siis ajoi samalla senkin asian.

Koskaan aikaisemmin ei ole tullut muuten noin kiire ehtiä gatelle ja ehdimme jo panikoida, että myöhästymmekö tämän kaiken härdellin kruunaukseksi vielä lennoltakin. Ps. Helsinki-Vantaan uusi kaukoterminaali on ihan valtava! En ollut hetkeen lentänyt sieltä ja olin aivan ihmeissäni tuosta laajennuksesta ja siitä, kuinka suuret etäisyydet Hki-Vantaalla on nykyään kävellen. Lensimme Qatarilla ensin Dohaan 6h ja vaikka en noin yleisesti ole juurikaan panikoinut koronaviruksesta, iski tuolla lennolla pieni jännitys asian suhteen. Kuulimme matkustamohenkilökunnan juttelevan keskenään hieman huolestuneena eräästä kuumeisesta aasialaisen perheen matkustajasta 4 penkkiriviä edessämme ja tietysti lähdimme oman elämämme salapoliiseina tutkimaan tilannetta. Matkustamohenkilökunnan esimies kävi ilmeisesti ottamassa matkustajalta jonkin sylkinäytteen, kyselemässä useaan otteeseen tilannetta ja kuulimme lentoemäntien toistamiseen juttelevan asiasta keskenään (tulin siis vessasta ja nämä juttelivat käytävällä niin, etteivät ensin huomanneet minua).

Toinen oli selvästi hieman huolestunut, toinen taas lähinnä naureskeli ja sanoi, että ei tässä mitään. Kysyin jopa tilannetta tästä (juuri siltä hieman huolestuneelta lentoemännältä), joka selvästi meni tästä hieman paniikkiin ja selitti jotain, että kyllä, matkustaja on kuumeinen ja asiasta on raportoitu heillä jonnekin eteenpäin. Noh, mekin hieman jännitimme usean tunnin ajan, että mikäköhän tässä on tilanne ja spekuloin lähinnä sitä, että miten lentoyhtiö mahtaisi toimia koronaepäily-tilanteessa? Asiasta ei luultavasti kerrottaisi koneen matkustajille paniikin välttämiseksi, mutta entäs sitten laskeuduttua? Ehdimme jo miettiä pahinta skenaariota, jossa olisimme jossain Qatarin hotellihuoneessa karanteenissa 2 viikkoa ilman minkäänlaista kompensaatiota vakuutusyhtiöltä. Siinä vaiheessa olisi kyllä ottanut päähän 😀

Ps. Ruoat ovat Qatar Airwaysillä ehkä parhaimmat ikinä!

Lopputulema oli siis se, että nämä matkustajat (kuumeinen oli lopulta siis lapsi) pääsivät lähtemään koneesta aivan normaalisti meidän muiden kanssa, eli kyseessä oli luultavammin väärä hälytys, vaikka hieman kyllä jännitti. Kolmen tunnin välilasku Dohassa meni ihan hyvin, vaikka vaihto keskellä yötä ensin hieman mietityttikin. Poika nukkui pienet tirsat (eli päivällä skipatut päiväunet) ensimmäisellä lennolla, joka varmasti auttoi asiaa. Oikeastaan koko tuo reilun 16h lento meni aivan erinomaisesti, vaikka olihan se lentona äärimmäisen pitkä 😀 Nukahdimme kaikki aika nopeasti nousun jälkeen, vaikka olinkin suunnitellut valvovani edes muutaman tunnin. Loppupeleissä nukuimme koko porukka ehkä noin 5h, jonka jälkeen lennosta oli jäljellä ”vain” noin kymmenisen tuntia.

Pari viime kertaa olen suhtautunut Qatariin hieman ristiriitaisesti palvelun suhteen, mutta tällä kertaa sujui kaikki erinomaisesti ja erityisesti lapset huomioitiin paremmin kuin ehkä koskaan aiemmin lennolla. Poika sai viihdykkeeksi puuhapussin ja ateriat tarjoiltiin aina ensimmäisenä nuorille matkustajille. Vinkkini! Jos suunnitteilla on kaukomatka lapsen kanssa ja valittavana on reitti Qatarilla, suosittelen lämpimästi valitsemaan sen. Se mikä ehkä jäi ihmetyttämään, oli että tuolla megapitkällä lennolla tarjottiin vain kaksi ateriaa ja muut syömiset tuossa välissä olivat lähinnä snacksejä, poppareita, keksejä ja kaikkea tätä kategoriaa, vaikka itse (toki yölennolla) olisin ennemmin syönyt kolme kunnon ateriaa ja vähemmän noita pikkuherkkuja ja ”leffasnacksejä”. Itsehän kulutin lennolla aikaa kuuntelemalla varmaan yli 10 true crime-podcastjaksoa, haha.

Nyt on päällä pienet jetlagit päällä ja jatkan muista jutuista seuraavalla kerralla, ettei tästä postauksesta tule aivan megapitkää 🙂

 

Juuri nyt näpyttelen tätä postausta kentällä ja suunta kohti Rarotongaa!

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Maailmanympärysmatkan kohokohdat

Näin reissun jälkimainingeissa ovat monet ystävämme kysyneet, että mikä paikka oli mielestämme paras ja mitä kohteista jäi mieleen? Olemme myös tehneet Tommin kanssa keskenämme listauksia omista suosikeistamme, mutta ajattelin käsitellä kohteita vielä näin omassa postauksessaan 🙂

Kiteytettynä olin itse tyytyväinen kaikkiin kohteisiin, jotka kuitenkin loppupeleissä tarjosivat melko erilaisia ja monipuolisia kokemuksia. Voisin mennä jokaiseen paikkaan uudelleenkin ja suosikkien valinta on vaikeaa, mutta..

Los Angeles

 

Koko reissulta olivat omat suosikkini aivan ehdottomasti ensimmäinen kohteemme Los Angeles ja toinen kohteemme Moorea. Tosin, näin olin ajatellutkin jo alkuun ja onhan Los Angeles ollut muutenkin jo vuosia meidän ylivertainen suosikkikohteemme, jonne on aina yhtä mukava palata. Ranskan Polynesia oli ollut oma haaveeni niin monta vuotta, että täytyy sanoa tuon etapin olleen minulle todellinen unelmien täyttymys. Ja juuri niin ihana kuin olin ajatellut, varsinkin lumoavan kaunis Moorea.

Aivan hurja ikävä Loseihin, taas!

Moorea

 

Aivan ylivertaisesti täytyy todeta, että Moorea on kaunein paikka, jossa ikinä olen käynyt. Paratiisisaari siis aivan sanan varsinaisessa merkityksessään. Hämmästelin jokaisena päivänä saaren kauneutta, joka oli kuin suoraan sadusta. Kukkia, vihreitä laguuneja ja korkeita huippuja. Vaikka saari onkin pieni, tarjoaa se silti todella monipuolisia kokemuksia ja maisemia.

Useana iltana kävelin pimeällä tuonne laiturille ihmettelemään täydellistä tähtitaivasta, bongailemaan lentokoneita ja tähdenlentoja. Ihmettelimme myös vaaleana hohtavaa Linnunrataa ja löysimme joka ilta uusia tähtikuvioita.

Tahiti

 

Kahden Moorealla vietetyn viikon jälkeen matkasimme lautalla Ranskan Polynesian pääsaarelle Tahitille, jossa yövyimme viisi yötä täydellisen mustahiekkarannan äärellä. Tuplasateenkaaria ja mielettömän kauniita auringonlaskuja, myös Tahiti oli äärimmäisen kaunis, mutta silti kovin erilainen Mooreaan verrattuna. Ainoa asia, joka Ranskan Polynesiassa tympi, oli todella korkea hintataso kaikessa.

Uusi-Seelanti

 

Uudessa-Seelannissa kiertelimme autolla pohjoista saarta ja etappimme olivat Waihi Beach, Ohope, sekä Raglan. Pidin näistä kaikista, mutta omaksi suosikikseni nousi aivan ehdottomasti pieni Raglanin hippikylä saaren länsirannikolla, jossa olisi viihtynyt pidempäänkin. Päiväreissulla ajoimme Tairuaan ja Hot Water Beachille.

Reissun suurin yllättäjä oli ehdottomasti Uusi-Seelanti, johon suhtauduin ennakkoon melko avoimin mielin. En rehellisyyden nimissä tiennyt juurikaan, mihin siellä kannattaa mennä, mitä nähdä tai ylinpäänsä juurikaan uusiseelantilaisesta kulttuurista. Kuten aikaisemmin kirjoittelinkin, yllättivät eniten ihmisten ystävällisyys, rentous ja autenttisuus. Muihin kohteisiin verrattuna oli turismia loppupeleissä verraten vähän, pienet kylät yllättivät positiivisesti hyvällä fiiliksellä ja rauhallisuudellaan.

Eräs ystäväpariskuntamme on lähdössä Australiaan tänä vuonna ja he kyselivätkin, että kannattaisiko samalla reissulla nähdä myös Uusi-Seelanti? Meidän mielestämme aivan ehdottomasti! Mielestäni Uusi-Seelanti on aivan liian pimennossa esimerkiksi Australiaan verrattuna, ottaen huomioon kuinka monipuolinen maa on. Toki, saarivaltion kaukainen sijainti on varmasti suuri syy siihen, ettei Uusi-Seelanti tule kyseeseen ihan jokavuotisena matkakohteena, mutta kerran elämässä-juttuna suosittelen aivan kaikille. Luonto, ihmiset ja yleinen meininki yllättävät takuuvarmasti positiivisesti. Varsinkin luonnon monimuotoisuutta jaksoin ihmetellä kerta toisensa jälkeen. Välillä olimme kuin Jurassic Parkissa ajellessamme sademetsissä ja hetken päästä vaihtuivat maisemat peltoihin.

Australia

 

Viimeinen kohteemme reissulla oli Australian Gold Coast. Lensimme Aucklandistä Brisbaneen (muistaakseni noin 4h) ja Brisbanen kentältä otimme junan Gold Coastille. Australian viikkoina ajoimme myös muutamaksi päiväksi tunnin matkan päähän etelään Byron Bayihin, vierailimme Currumbinin Wildlife Sanctuaryssä katsomassa pelastettuja eläimiä, köröttelimme bussilla Burleigh Headsiin, Coolangattaan ja noin muuten otimme melko rennosti matkan viimeisessä etapissa. Yksi kohokohdista oli ehdottomasti Crystal Castle ja yleisesti Byron Bay.

Gold Coastilla majoituimme Palm Beachillä Royal Palm Resortissa, johon mainitsin olleeni tyytymätön. Palvelu oli tympeää, eikä netti toiminut kuin respassa. Matkan edetessä muutin hieman mielipidettäni huoneistohotellin suhteen ja totesin, että kai sitä olisi paljon huonommassakin paikassa asustaa. Noin yleisesti kiinnostaa Australiassa tämän reissun jälkeen yhä enemmän Perth, pohjoinen Queensland ja autiomaat.

Mietimme myös viime viikolla, että jos olisimme saaneet valita yhden kohteen, jonne reissu olisi vielä jatkunut, mikä se olisi ollut? Tommi olisi valinnut Balin tai Sri Lankan, minä itse taas Fidzin, Samoan tai Balin. Jos matkasuunnitelmaan olisi vielä saanut tehdä pienen muutoksen, olisimme ottanut yön-parin stopoverin Singaporeen paluulentoja helpottamaan, vaikka sinänsä reitti yhdellä vaihdolla olikin Australian lennoksi melko simppeli.

 

Mikä kohteista kiinnosti teitä eniten?

 

Ps. Jos teitä kiinnostaa lukea postauksia jostain tietystä paikasta, löytyy blogin alalaidasta haku-toiminto, jolla voi hakea aiempia matkapostauksia 🙂

 

Postaus sisältää kaupallisen linkin

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 4 kommenttia.

Julkaistu

Ensimmäinen NZ-viikko

Reilu viikko takana Uutta-Seelantia ja täytyy sanoa, että tykkään paikasta päivä päivältä enemmän. Jostain syystä on lämpeneminen tälle erikoiselle maalle ollut omalla kohdallani näin alkuun hidasta, enkä tiedä miksi? Kaikki on niin uutta ja erilaista, että on varmaankin käyttänyt energiaa ihan vain ihmettelyyn ja päässyt pikkuhiljaa mukaan meininkiin. Silti tämä maa jaksaa ihmetyttää uudelleen joka päivä. Juuri eilen juttelimme Tommin kanssa, että tuntuu kuin olisimme jossain ihme sadussa ja miettii, että voiko tämä paikka edes olla totta? Ihmiset aivan supermukavia, luonto äärimmäisen kaunista, tuntuu, että tässä maassa kaikki on yksinkertaisesti kunnossa ja vieläpä mukava ilmastokin. Vitsailtiin, että vähän kun olisimme jossain ihme kulissikylässä, jonka asukkaat on UFO:ja ja odotetaan vain milloin todellisuus tulee esiin 😀 Haha! Kuulostaa niin creepyltä, mutta oikeasti, en ole varmaan ikinä ollut paikassa, jossa tuntuu, että kaikki pelaa, eikä mikään ärsytä.

Meidän majoituksen nainen tulee joka päivä höpöttelemään ja kyseli eilen, että minkälainen siivous halutaan meidän huoneeseen 😀 Äsken tämä kävi tyrkyttämässä uusia pyyhkeitä, kahvia, kertomassa, että saan edelleen lainata tämän märkäpukua jos menen surffaamaan, näyttää missä pyykkikone on heti kun vain halutaan ja mitäköhän vielä. Kuten aikaisemmin sanoinkin, ovat ihmiset aidosti ystävällisiä ja kiinnostuneita. Välillä tästä menee ihan jopa hämilleen kun on varsinkin suomalaisena tottunut siihen, että hommat pidetään simppelinä, eikä yhtään enempää. Haha!

Ajoimme muutama päivä sitten Waihi Beachiltä parin tunnin matkan päähän Ohope Beachille, joka on myöskin ollut aivan ihana paikka. Ehkä pienempi ja hiljaisempi kuin Waihi, mutta todella kiva myös ja ehkä luonnon puolesta vieläkin kauniimpi. Waihin päivinä kävimme päiväreissulla Tairuassa ja Hot Water Beachillä, jota monet teistäkin suosittelivat. Ihan parasta täällä ovat ehdottomasti kaikki pienet idyyliset kylät, niissä on kivaa fiilistä, enkä ole kaivannut täällä ollenkaan suurten kaupunkien menoa.

Tairua

Näillä näkymin jatkamme Ohopesta loppuviikosta Raglaniin, jossa vietämme Uuden-Seelannin stopin loppuajan. En tiedä miksi, mutta olen itse odottanut hurjasti juuri Raglania! Vaikka kaikki paikat ovatkin tähän mennessä olleet todella kivoja, on Ohope ollut ehkä hieman liiankin rauhallinen ja aika käynyt hieman pitkäksi. Viimeiset päivät olen oikeastaan vain chillaillut, lukenut ja käynyt välillä rannalla. Tulee vähän mieleen Moorean easy going-päivät 😀 Eilen ajoimme viereiseen Whakatanen hieman isompaan ”kaupunkiin” (lue: kylään) etsimään erästä lankakauppaa, joka olikin sitten seuraavat neljä päivää kiinni, höh! Olin niin odottanut, että pääsisin pitkästä aikaa neulomaan ja testaamaan paikallisia villalankoja.

Whangamata Beach

Hieman kuhinaa Hot Water Beachillä! Moni teistäkin suositteli visiittiä tuolla suositulla rannalla, josta voi nimestäkin päätellen hyvällä tuurilla kaivaa lapiolla itselleen hiekkaan kuuman thermal spa:n. Ihmisiä heilui lapiot kourassa varmaan sata, itse pysyttelimme hieman kauempana ruuhkasta, jätimme kunnon kaivamiset muille ja keskityimme hiekkaleikkeihin. Kuulemma on tuurista kiinni, osuuko kuuma kohta kohdalle, mutta oli kyllä jännä nähdä kun osassa ihmisten kaivamia monttuja oikein höyrysi kuumaa. Tuossa lähettyvillä on myös kuuluisa Cathedral Cave, johon emme tosin enää pitkän päivän päätteeksi ehtineet 🙁 Sinänsä tuli tuo ihmispaljous pienenä shokkina, koska ei tiedetty, että Hot Water Beach on ihan noin suosittu paikka, mutta ehdottomasti kaunis ranta ja mielenkiintoinen paikka nähdä.

Oliko teille tuttuja paikkoja? 🌎

 

Entäs onko teillä Raglanin osalta jotain must-see-paikkoja, kuppiloita tai muuta, mitä kannattaisi siellä suunnalla kokea tai nähdä?

 

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella ei ole vielä kommentteja.

Julkaistu

Huomioita Uudesta-Seelannista x 5

Muutama päivä Uutta-Seelantia takana ja melkein vielä pari viikkoa edessä. Tähän mennessä on maa ollut todella mieleinen ja ollaankin jo vähän ehditty (taas) harmittelemaan sitä, ettei ehditä tällä reissulla eteläiselle saarelle.. Nähtävää nimittäin riittäisi jo täällä pohjoisellakin saarella ihan riittämiin! Ja nimenomaan jokaiselle jotain. Kamala kun tuntuu, että reilut pari viikkoakin on aivan lyhyt aika täällä. Varsinkin jos haluaisi välillä hengähtääkin, eikä jatkuvasti olla reissaamassa paikasta toiseen. Jos joku suunnittelee reissua Uuteen-Seelantiin, niin oma mielipiteeni on, että vähintään kolme viikkoa on varmasti ideaali. Sama Ausseihin, ihan kamalan lyhyeksi aikaa en itse ainakaan lähtisi näin kauas lentämään!

Tässä muutamia asioita, joihin olen kiinnittänyt täällä huomiota:

 

Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja aitoja. Siis niin ystävällisiä ja avuliaita, ettei vastaavaan ole kyllä monessa paikassa törmännyt! Ihmiset ovat myös kovia höpöttelemään niitä näitä, muttei kuitenkaan samalla tavalla yhtä teennäiseen tyyliin kuin esimerkiksi Jenkeissä monesti. Itse olen ollut joku lapsi-magneetti täällä ja varmaan viisi eri lasta on tullut höpöttelemään mulle ja pojalle kaikenlaista tai kirjaimellisesti lyöttäytyneet meidän seuraan höpöttelemään ja kyselemään 😀 Kun sanon, että olemme ”kaukaa”, kysyvät lapset aina ”Ai oletteko te Australiasta?”, eehh 😀 Ei, kun vieläkin kauempaa!

Luonto on niin erikoista, että se on jopa outoa. Ihan kun olisi hypännyt jonnekin aivan toiseen maailmaan. Muistan joskus vuosia sitten kun ihmettelin aivan samalla tavalla Sydneytä ja sitä kuinka kaupunki tuntui olevan suoraan jostain Harry Potter-leffasta. Täällä on vähän sama homma, paitsi että ollaan juurikin jossain hobitti- tai maahisleffassa. En ihmettele yhtään, miksi maa on valittu Taru Sormusten Herrasta leffojen kuvauslokaatioksi, koska sopii aivan täydellisesti. Ja sitten taas tämän päivän automatkan näkymien perusteella oltiin välillä jossain Jurassic Parkissa, haha. Maisemat vaihtelevat siis todella paljon!

Luonnollisuus ja terveellisyys on täällä tosi pop. Superfoodeilla, manukalla, kombuchalla ja terveellisillä jutuilla hifistellään täällä paljon, myös organic on kova sana. Kävinkin tänään hypistelemässä manukahunaja-purkkeja, täytyypi tutkia jos ostaisi purkin mukaan kun melko edullisesti saa. Myös ympäristö ja ekologisuus-seikat ovat täällä todella paljon esillä. Tai en tiedä kiinnitänkö niihin nyt vain enemmän huomiota, koska esimerkiksi Jenkeissä harvemmin törmää mihinkään kierrätys- tai ekologisuusseikkoihin, vaikka luomua paljon hypetetäänkin.

Uusi-Seelanti tai ainakin tämä Waihi on yllättänyt boheemiudellaan (onko tämä edes sana, haha). Meininki on tosi rentoa ja ihmiset ovat hyvällä fiiliksellä. Söpöjä ravintoloita ja kahviloita löytyy joka paikasta. Jännä nähdä miten maa loppupeleissä eroaa esimerkiksi Australiasta, johon tätä monesti vertaa ainakin jossain määrin. Olen tässä jo pari vuotta miettinyt, että onko semmoinen ”boheemius” noin yleisesti lisääntynyt vai onko se vain nämä meidän kohteet, joita satutaan valitsemaan? 😀

Täällä on hassua (ja sama juttu oli Tahitilla), ettei monissa ruokakaupoissa ole lainkaan ostettavissa muovikasseja ostoksille, vaan omat kassit tuodaan mukana. TAI kauppa tarjoaa kantamuksille ilmaiseksi kierrätetyn pahvilaatikon (tai sitten voit myös ostaa kestokassin). Tämä on niin hyvä juttu!!! Turhia muovikasseja ei tule otettua, koska niitä ei yksinkertaisesti ole. Ensin luulin Tahitilla ja Moorealla, että tämä laatikko-case on joku sikäläinen saarijuttu, mutta ehkä onkin lähtöisin täältä? Kuten tuolla ylempänä sanoin, niin tämän tyyppisiin ympäristöjuttuihin täällä törmää paljon 🙂

 

Olin kommenttien perusteella hämmästynyt, kuinka paljon teidän lukijoiden joukosta löytyy täällä reissanneita! 🌎🌸✨ Allekirjoitatteko nämä seikat tai onko jotain lisättäviä?

 

Jätä Kommentti! Tällä postauksella on 6 kommenttia.