Nyt on vihdoinkin valittu nuo taannoisen Darra-kisan voittajat. Eli voittajiksi selviytyivät seuraavanlaiset darra-kokemukset.. 😀
1. Pahinta krapulaani kutsutaan lähipiirissä ”ambulanssikrapulaksi”, sillä tämän yhden ainoan kerran minulle piti oikeasti kutsua ambulanssi krapulavaivoihin.
Olin kotibileissä, ja siellä tuli juotua aikalailla kirkasta viinaa. Heräsin bileiden järjestäjän sohvalta aivan kauheassa, suorastaan epätodellisessa olossa ja konttasin vessaan suoraan oksentamaan. Toinen yöksi jäänyt ystäväni suostui viemään minut autolla kotiini ja tuli itsekin vielä pötköttelemään sohvalleni. Minun raivokas oksentaminen (ja muutoinkin aivan kammottava olo) ei ottanut loppuakseen, ja vietinkin vessassa polvillani puoli päivää. Oksentelun jälkeen palleani kramppasi aivan täysin siitä oksennuskouristelusta ja lopulta vääntelehdin kivuissani lattialla, jolloin ystäväni soitti ambulanssin.
Ambulanssimiehiltä sain rauhoittavaa lääkettä, sekä kipulääkettä rauhoittamaan krampin palleassani ja aloin hiljalleen toipua.
Tapauksen jälkeen en juonut alkoholia hetkeen. Hyi kammottavaa. Tätä krapulaa paremmaksi(/pahemmaksi) en halua laittaa koskaan!! 😀
2. Kun luen näitä kommentteja täällä niin tekisi mieli sanoa vaan kaikille, että voi teitä onnekkaita. Jokainen tarina tuntuu nimittäin loppuvan ”mulla oli vielä seuraavanakin aamuna vähän heikko olo” tai ”Olo helpotti vasta illalla”. Siis voi sitä ilon määrää, jos munkin krapulat kestäisivät alle 3 päivää! Minä olen lopettanut juomisen lähes kokonaan, eikä tässä 23-vuoden iässä ihmiset tunnu sitä osaavan ymmärtää tai edes arvostamaan. Mun krapulathan nimittäin kestää sen 3 päivää.
Olen googlettanut koko netin läpi ja lukenut kaiken mahdollisen, joka neuvoisi kuinka sitä oloa voisi helpottaa. Olen kokeillut myös jokaikisen(älyttömimmätkin) keinon, jonka joku on kertonut auttavan. En voi kertoa pahinta tarinaa, sillä ne kaikki kerrat, kun olen ollut krapulassa on pahimpia. Olin esimerkiksi kerran lauantaina juhlimassa ja lopetin juomisen jo 12 aikaan yöllä. Tämän jälkeen lepäsin koko sunnuntain sängyssä ja maanantaina sama juttu töiden jälkeen. Tiistai oli kuitenkin pahin, koska aamulla kahdeksalta saapuessani töihin oksensin vessassa vielä krapulaani. Nykyään harmittaa, kun näkee kavereita vähemmän ja olo on epäsosiaalinen, koska jää paljosta paitsi siksi ettei halua juoda. Ja se johtuu juurikin krapulasta, jota nykyään pelkään. Tietenkin voin lähteä juhliin selvinpäin, mutta siinä vaiheessa kun ystävät ovat juoneet jo muutaman tunnin, me alamme olla niin eri planeetoilta, että on hyvä poistua kotiin.
Tämä oli tarina siitä, kuinka minä ja alkoholi erosimme. Luultavasti pysyvästi. Muutamia hairahduksia saattaa pakosta tapahtua kuitenkin..
3. Muutin pari vuotta sitten keväällä ylioppilaskirjoitusten jälkeen ex tempore Tampereelta Utsjoelle, jossa kesällä juhlittiin sitten paikallisen kaverin tupareita. Juhlittiin ja saunottiin aamuun asti ja kaikilla oli aivan mahtavaa! Aamuyöstä nukuttiinkin vielä pari tuntia. Kymmenen-yhdentoista aikaan kun herättiin, niin voi mikä ihana tunne kun huomasin, ettei ole krapulan häivääkään! Nousin reippaana ylös ja söin pari voileipää ja ihastelin kaunista aamua. Vähänpä silloin tiesin.
No, siinä sitten muidenkin heräiltyä lähti juhlien järjestäjä viemään vieraita koteihin ympäri kylää. Minut vietiin heti ensimmäisenä, kun kotipaikka sijaitsi kauimpana kylästä. Muutamia kilometrejä sitä hyyyvin mutkikasta ja mäkistä tietä (surprise, surprise kun ollaan kuitenkin tunturien keskellä) ja kuski tuttuun tapaan ajaa noin 140km/h. Puolivälissä matkaa rupesin miettimään, että on kyllä siiittenkin vähän hassu olo.
Perille kuitenkin pääsin, ja kömysin asumukseeni. Tässä vaiheessa kerrottakoon, että asumukseni oli suvun tilan vanha kalamökki ilman vettä ja sähköä. Riisuin vaatteet ja kiipesin sänkyyn. Hetken siinä makoiltuani tajusin, että ei, nyt ei ole todellakaan hyvä olo. No, asiallehan ei voi mitään, (eikä sillekään, ettei mitään sisävessan tai kylpyhuoneen luksusta ole). Ei auttanut muu kun kiskoa tuulihousut jalkaan ja takki päälle, ja kiivetä mökin taakse oksentamaan sopuleiden päälle pusikkoon.
No sen jälkeen olo kun oli vähän likainen niin kiipesin rantaan, että voin vähän peseytyä joessa. Istuin siinä rantakivillä ja katselin Norjan puolella kiitäviä autoja, ja mietin että kun ihminen voi olla niin typerä! Viina on viistasten juoma ja sitä rataa. Olisikin niin ihana vaan olla hyvällä fiiliksellä nukkua päiväunia.
Kiipesin kivikkoa ylös takaisin mökille, kun huomasin että vanha perhetuttavakin oli Volvostaan herännyt. (Tilan niityllä asustaa joka kesä samat isäni ja edesmenneen isänisäni ystävät autoissaan ja matkavaunuissaan kalareissuille tultuaan). Ilmeisesti olotilani loisti sen verran kauas, että hetken mökkiin vaellusta katseltuaan hän haki auton takakontista makuupussinsa vierestä jallupullon, ja lähti uhkaavasti mökkiä kohti. Istuin mökin kuistilla, kun hän kaatoi minulle muovimukiin jallua ja lämmintä kolaa päälle. Mikään muu ei kuulemma auta olotilaan. Yritin kieltäytyä, mutta se ei ollut vaihtoehto. Yllättäen juoman jälkeen piti tietysti taas ryömiä mökin taakse. Sen jälkeen sain onneksi unta.
Iltapäivällä heräsinkin koputukseen. Päätä enää särki ja olo oli hieman heikko, mutta parempaan suuntaan oltiin selvästi menossa. Ja vielä paremmaksi olo tulikin, kun sedät olivat edellisenä yönä saadusta lohesta keittäneet sopan asuntovaunussaan ja kutsuivat minut syömään! Siinä syödessäni ja ikkunasta jokea katsellessa sitten mietin, että kyllä tämä elämä tästä taas käyntiin lähtee!
……………..
Hahahah! Voittajille on lähetetty sähköpostia. Kiitokset vielä kaikille osallistujille, näitä tarinoita oli aivan parasta lukea, harmi ettei ollut mahdollista antaa jokaiselle kommentoijalle Darraa jakoon. Ja mikäli jotakuta jäi Darra kiinnostamaan, niin tuotetta löytyy tosiaan Darran omassa verkkokaupassa täällä ja on tilattavissa ympäri Suomen 🙂
