Näin meillä Suomessa

Meillä on ollut taas täällä pientä kiukkua ilmassa ja muutama yökin on tullut nukuttua melko huonosti. Veikkaisin että nämä voivat pikkuhiljaa olla merkkejä niistä neljän kuukauden hulinoista, iik! Nuo ”rankat päivät” on meillä usein niitä kun poika haluaa olla iholla kokoajan. Siis koko päivän. Itku tulee melkeinpä heti jos käyn edes vessassa. Eikä siinä nyt sinänsä ole mitään kovin uuvuttavaa hengailla pojan kanssa, mutta se jatkuva syöminen käy välillä oikeasti fyysisen kunnon päälle. Ja itse kun vielä syön aivan superpaljon ettei vika voi olla kyllä järjen mukaan missään liian vähäisessä energiansaannissa.

Käytiin eilen tunnin lenkillä ja yhdistettynä taas tuohon ahmattipäivään, niin en jaksanut illasta enää kunnolla edes kävellä kotona. Olo oli kun olisi jäänyt jyrän alle tai vähintään juossut jonkun maratonin 😀 Laitoin eilen illalla häärätessä silmät kiinni, niin päässä pyöri kun karusellissa! Ainakin on semmoinen olo että on tehnyt jotain, vaikka kuinka muka vaan makoilisi tuntitolkulla.

Nyt puolisen vuotta kestäneellä äitiyslomalla on totisesti havahtunut siihen kuinka hyvä sosiaaliturva meillä Suomessa on, jotenkin sen tajuaa vasta sitten kun itse konkreettisesti kokee. Melkein välillä jopa tuntuu, että tämä on liian hyvää ollakseen totta. Saat olla vauvasi kanssa kotona siihen saakka kun pieni täyttää 8 kuukautta ja tästä jopa maksetaan sinulle. Vielä ihan melkoinen summa! Vaikka näistä kaiken maailman tuista jatkuvasti leikantaankin, niin silti tuntuu välillä aivan älyttömältä kuinka kattavia etuuksia täällä tarjotaan jokaiselle. Joissain maissa kun on täysin normaalia palata töihin lapsen ollessa vasta muutaman kuukauden ikäinen, eikä asiassa nähdä mitään outoa, koska niinhän se on aina ollutkin! Tuntuu, että meillä Suomessa nousee valtava kohu siitä jos joku nyt ihan oikeasti palaa töihin heti vanhempainvapaan lopuessa ja laittaa vauvan päivähoitoon.

Ja vaikka se kodinhoidontuki kiistämättä onkin pieni, niin onhan se nyt silti jotain! Tai sanotaanko että jos toinen vanhemmista käy palkkatyössä, laitetaan asuntolaina hoitovapaan ajaksi lyhyennysvapaalle niin onhan siinä hyvät mahikset pärjätä taloudellisesti ihan ok verraten siihen, että vastaavanlainen tuki on monessa muissa maissa aivan ennenkuulumaton. Tietysti tuokin vaatii pientä menojen priorisointia, mutta jokatapauksessa. Jo muutaman tonnin säästöilläkin pötkii varmasti eteenpäin useampia kuukausia. Monissa maissa kun on jo kulttuurillisesti ihan itsestäänselvyys, että nainen on kotiäiti ja mies tuo perheessä leivän pöytään.

En ole itse ikinä joutunut nostamaan ansiosidonnaista tai työttömyystukea kun olen aina ollut joko opiskelija tai työssä. Verovaroja onkin siis tullut ”tuhlattua” koulutukseen, mutta piru vie on niitä veroja kyllä tässä vuosien varrella makseltukin ihan kiitettävästi! Itse tuskin jaksaisin olla kotona vuositolkulla, mutta pikkuhiljaa olen alkanut ymmärtää miksi tähän kotielämään voisi alkaa tottua. Ajatus töihin paluusta nimittäin aiheuttaa jo nyt pientä ahdistusta. Ei nyt oikeastaan sillä ettei haluaisi palata töihin, vaan lähinnä ajatus siitä kuinka paljon kaikki on muuttunut poissaolon aikana ja pelko siitä, että jää äitiyslomaillessa jollain tapaa muista jälkeen tai hidastaa omaa urakehitystään. Toisaalta nämä nyt taas ovat niitä juttuja joihin se oma maailma tuskin kuitenkaan kaatuu, koska jossei oma työ ja palkka enää miellytä, niin työhakemusta vaan menemään! Onhan se kieltämättä helppo valinta torjua noita edessä olevia faktoja ja pitkittää töihin paluuta vuodella tai parilla jos siihen vain on taloudellisesti jollain tapaa mahdollisuus.  Uskon kyllä, että mitä kauemmin on poissa töistä, sitä suurempaa paniikkia se paluukin loppupeleissä aiheuttaa. 

Saa nähdä kuinka pitkään nämä äitiysrahat ja vanhempainpäivärahat pysyvät entisellään. Voisi nimittäin kuvitella, että niitäkin aletaan lähivuosina sorkkimaan. Alkusoittoahan oli jo tuo vuosilomauudistus, jonka myötä äitiys/vanhempainvapaalla ei kerry enää täysiä vuosilomia palkkatyöstä. Itse kuulin keväällä tuosta muutoksesta aivan sattumalta ja sen puitteissa aikaistinkin omaa äitiyslomaani kun oli kyse ihan jostain muutamista päivistä tai viikoista, että olisinko saanut ensi vuodelle täydet lomat vai menettänyt niitä jopa pari viikkoa. Pakko myöntää, että onhan sekin melkoista luksusta että ainakin valtaosassa työehtosopimuksia maksaa työnantaja äitiyslomalaiselle täyttä palkkaa 3kk!

Itse en ole joutunut toistaiseksi pihistelemään taloudellisesti mitenkään kamalasti tässä kotona ollessa. Syynä varmasti se, ettei täällä kotona nyt sitä rahaakaan kulu mihinkään aivan älyttömästi. Tietysti sillä on eroa onko kotona sillä perustuella vai ansioiden mukaan. Eihän tässä nyt mitään kroisosta silti olla, mutta kun vähän miettii menojaan niin pärjää kyllä loistavasti ja on mahdollisuus vielä säästääkin ohella. Suurimmat lommot talouteen nyt tulee varmasti matkojen varaamisesta, mutta niihin nyt kannattaakin panostaa 😉 Jossei reissailisi, niin käteen jäisi menojen jälkeen varmaan täällä kotona pihistellessä enemmän rahaa kun työelämässä kun harvemmin tulee mitään houkutuksia tai lounasmenoja. Myös julkisessa liikenteessä säästää kuukausittain kun harvemmin tulee ilman vauvaa lähdettyä minnekään ja vaunujen kanssa reissaakin sitten maksutta.
Kuvituksena oli meidän kanttarellirisotto muutaman viikon takaa ja mun tämän hetken herkuin välipala, nimittäin riisikakut ja avokado! Tuon Sophie-kirahvin sain ystävältä baby shower-lahjaksi ja on kahvoineen kyllä näppärä lelu vauvalle. Olen lähiviikkoina alkanut aktiivisemmin tarjoamaan pojalle leluja ja pieni tarraa nyt jo kiinni esineisiin kun vanha tekijä. Vielä kun saisi tämän jossain vaiheessa jyystämään jotain purulelua niin ei tarvitsisi itse toimia semmoisena 😀
Kivaa keskiviikkoa!! 

12 vastausta artikkeliin “Näin meillä Suomessa”

  1. Kiintymyssuhteen kannalta olisi hyvä että lapsella on yksi samana pysyvä hoitaja ensimmäisen elinvuoden. Tällöin lapsi saa kerättyä riittävästi kokemusta ensisijaisesta kiintymyksen kohteesta. Ei ole suositeltavaa että lapsen hoitaja vaihtuu 1. elinvuoden aikana nimenomaan tuon kiintymussuhteen kehittymisen kannalta. Kun lapsi yli 1v voi ensisijainen hoitaja vaihtua vaikka äidistä isään jos isä jääkin välillä kotiin lapsen kanssa. Nykytietämyksen mukaan alle 1v lapsi ei kestä kodin ulkopuolista hoitoa ollenkaan, siis päiväkotia tai perhepäivähoitoa. Kiintymyssuhde vanhemman kanssa katkeaa tällöin liian varhain ja se altistaa aikuisena masennukselle ja muille mielenterveyden häiriöille.

    1. No tuon tutkimuksen perusteellahan valtaosa maailman väestöstä on väärin kasvanutta, kuitenkin suuressa osassa Länsimaitkin töihin palataan huomattavasti aikaisemmin kuin lapsen ollessa 1v? 🙂

    2. Vähän alko naurattaa toi masennus ja mielenterveysongelmat, jos on joutunut alle vuoden ikäisenä hoitoon 😀 ite olin alle 9kk ikäisestä kouluun asti perhepäivähoidossa ja musta kasvoi elämäänsä tyytyväinen ja onnellinen yksilö, jolla on positiivinen elämänasenne. Hoitopaikka tuntu kuin toiselta perheeltä ja edelleen oon tekemisissä näin 30-vuotiaana niiden kanssa 🙂 Turha manailla etukäteen, kyllä jokainen perhe tietää parhaiten mikä tyyli sopii parhaiten.

    3. No nyt on kyllä mutkat suoristuneet aika tavalla. Kaikki ihmissuhteet ovat kiintymyssuhteita. Ei ole siis olemassa jotain maagista yhtä kiintymyssuhdetta joka määrää tulevaisuuden. Molemmat vanhemmat (sukupuolista riippumatta) ovat kyllä ihan tasaveroisia kiintymyssuhteen kannalta ja läheinen turvallinen aikuinen voi olla joku muukin kuin verisukulainen. Mitä enemmän turvallisia pysyviä aikuisia ympärillä sitä laajempi turvaverkosto!

      T. Psykologi

    4. Juu eihän se nyt varmasti voi olla aivan näin yksiselitteistä, että se missä iässä menet hoitoon, määrittelisi henkisen tasapainon aikuisena. Itsekin kokisin, että kaikki ihmissuhteet ovat tärkeitä, kunhan tosiaan on se turvallinen aikuinen siinä lähellä 🙂

  2. Kodinhoidontuki on mun mielestä kyllä todella pieni ja eihän sillä maksa edes vuokraa/osaa vuokrasta tai lyhennystä tms. Mutta itse ainakin yritän säästää ja olen säästänytkin tuolle kodinhoidontukiajalle jotta pystyisi elämään edes suht normaalisti eikä kaikki olisi sitten miehen tulojen varassa ja jos nyt esim. vuoden tai hieman alle sillä+säästöillä elää niin mulle riittää. En itse kovin montaa vuotta haluaisi olla lapsen kanssa kotona koska koen että tulen kaipaamaan lastenhoidon päälle jotain ja muutenkin olen ehkä enemmän uraihmisiä/työihmisiä enkä niinkään kotiäiti 😀 Toki ainahan voi vaikka opiskella avoimessa jos kaipaa rinnalle jotain samanaikaisesti 😀

    Onhan muuallakin maailmassa lapsista tullut ihan normaaleja (noin lähtökohtaisesti) vaikka muualla on lyhyemmät äitiyslomat joten en aina ihan ymmärrä tätä Suomessa tapahtuvaa ajattelua että lapsen pitäisi olla hirveen pitkään kotona. Kun eihän siihen kaikilla ole edes mahdollista niin on tyhmää lähteä tuomitsemaan jokaista kun kukin perhe varmasti tekee heidän parhaalla mahdollisella tavalla. Ja muutenkin uskon happy mother, happy child -ajatteluun 😀 Jos äiti haluaa palata työhön, niin mun mielestä sitä ei pitäisi kenenkään tuomita.

    1. Niin, onhan se tietty pieni :/ Mutta kuitenkaan monissa maissa ei vastaavanlaista ole olemassa, joten siihen nähden ilmiömäistä että siihen kuitenkin tarjotaan jotain! Mun mielestä sen ei toisaalta kuuluisikaan olla liian korkea, pian olisi liian suuri kannuste jäädä kotiin pitkiksi pätkiksi ja valtiolle tulisi varmaan hurjat verotappiot 🙂 Mutta kuten sanoit, niin se säästäminen on kyllä tuohon ihan avainjuttu! 😉

  3. Mä oon kans jotenkin tosi kiitollinen tästä suomalaisesti tukisysteemistä, enkä ole kyllä kertaakaan tämän kahden vuoden kotihoitoaikana tullut valittaneeksi siitä, että kun rahaa tulee liian vähän. Se kun on kuitenkin minulle täysin "ilmaista rahaa", jota suurin osa maailmassa ei saa ja jonka ansiosta voin olla kotona pikkuiseni kanssa ja antaa tälle hänen mielestäni yhä tarvitsevan suuren määrän huomiota. Päiväkodissa kun sitten joutuu tottumaan siihen että yhtä syliä varten on jopa 10 muuta tarvitsevaa lasta.Hirvittää jo ajatus pistää lapsi vajaa vuoden kuluttua ihan yksikseen toisten tuntemattomien hoitajien hoteisiin.

  4. Kerrankin oon samaa mieltä siitä että jotain tukia saisi reilusti leikata! 😀 Minulla ärsyttää joskus miten lapsiperheitä hemmotellaan noilla kaiken maailman tuilla ja eduilla ja tarhoilla 😀 Lapsiperheet on sellainen juttu mitä kukaan ei saa arvostella kun samaan aikaan on ihan okei vähätellä työttömiä ja leikata niiden tukia. Jatkuvasti väännetään siitäkin että minkä verran lapsella on oikeus olla tarhassa kun toinen/molemmat vanhemmista kotona. Ihan älytöntä! Miksi lapsen pitäis olla valtion rahoilla tarhassa jos vanhempi on kotona 😀 Näissä eduissa ois niin paljon kiristämisen varaa.

    1. Hehe 😀 Oot kyllä ihan oikeassa, että nuo perhetuet ovat vähän semmoinen "koskematon alue" eikä moni päättäjä varmasti uskalla alkaa niitä sorkkimaan! Itse tosin olen sitä mieltä, ettei vanhempainpäiväraha saisi kuitenkaan olla työttömyystukea pienempi, se on kuitenkin vain määräajaksi myönnettävä etuus, toisinkuin työttömyyspäiväraha. Ja myös samaa mieltä, että ainakin toisen vanhemmista tulisi ehdottomasti olla töissä jos napero on kunnan hoidossa, onko semmoisia vanhempia siis olemassa ketkä ovat molemmat kotona ja lapsi on hoidossa? 😀 Lapsilisän suhteen olen kuitenkin ehdoton, ettei lasten kustannuksella saisi alkaa leikkaamaan tukia. Sen myötä pitäisi jokaisella vanhemmalla olla ainakin edellytys lapsen elatukseen, eihän sitä toisaalta ikinä tiedä mihin ne rahat todellisuudessa menevät. Joku omavastuu voisi kyllä olla kohdallaan, tyyliin että jos on vaikka yli 4 lasta, niin siitä eteenpäin ei makseta lapsilisää vaan lisää saa tehtailla omakustanteisesti 😀

  5. Ainiin ja lapsilisät!! 😀 Miksi pitäisi maksaa ihmisille lasten tekemisestä? Korkeintaan yhdestä tai kahdesta vois maksaa ja sen jälkeen tehköön enemmän lapsia ne, joilla on varaa… En ymmärrä.
    t. edellinen anonyymi

Vastaa käyttäjälle Iines Aaltonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.