Unelmana talvi ulkomailla ja ajatuksiani juurettomuudesta

Olen välillä intoutunut kirjoittelemaan teille unelmistani, pienistä ja suurista. Vuoden aikana muutamat unelmat ovat nostaneet päätään ja olen esimerkiksi saanut blogistani jopa enemmän positiivista voimaa ja energiaa, kuin koskaan aikaisemmin. Tämän työstäminen on nimittäin yksi unelmistani. Voisiko olla parempaa kuin se, että saat tehdä jotain, mistä nautit, kirjoittaa ja jäsentää ajatuksiasi. Missä vain ja milloin vain. Tiedätte myös ikuisen matkakuumeeni ja kamalan kaamosangstini. Jo vuosia olen haaveillut viettäväni edes kerran elämässäni talven ulkomailla. Talven pimeys ja kylmyys yllättävät minut vuodesta toiseen rankkuudellaan ja viime talven kaamosmasennuksen kourissa kirosin mielessäni ”ei enää ikinä”. Niille, jotka nauttivat talvikuukausista, on sitä todella vaikea selittää, mutta jos jollain tavalla yrittäisin selittää miltä pimeä vuodenaika minusta tuntuu, voisin helposti kuvailla, että tunnen itseni osittain kuolleeksi. Energiatasot ovat nollissaan, kaikki on pakkopullaa ja mieliala täysin maassa. Vuosi toisensa jälkeen. Yksi suurimmista unelmistani olisikin viettää edes se yksi talvi jossain lämpimässä, toki loputtomiin tämä ei edes ole mahdollista. Muutamien vuosien päästä alkaa pojalla koulu, jolloin ei enää noin vain lähdetäkään pitkiksi ajoiksi minnekään.

 Sanoisinko, että tämän kuluvan vuoden aikana on hinku lähteä talveksi ulkomaille vain kiihtynyt. Yksinkertainen syy tähän on esimerkiksi juuri se, että koen itseni todella masentuneeksi Suomen talven keskellä. Tämä taas vaikuttaa elämässäni melkeinpä kaikkeen. Verraten tätä tilanteeseen, jossa voisin elää ja tehdä töitä talven ajan auringossa ja paikassa, jossa tunnen itseni onnelliseksi, vieläpä huomattavasti virkeämmällä ja tehokkaammalla työtempolla. Kamala myöntää, mutta viime talvi oli aivan kamala. Eikä edes ollut ensimmäinen moinen talvi. Joinain viikkoina oli fiilis lähinnä semmoinen, että olisi tehnyt mieli vaan maata sängynpohjalla. Näin elokuussa en haluaisi edes ajatella tulevaa talvea, mutta tunnen ahdistuvani jo pelkästä ajatuksesta. Me olemme kaikki erilaisia ja itse olen aina ollut semmoinen ”kauas haikaileva”, jotenkin tunnen itseni levottomaksi ja juurettomaksi, jos joudun olemaan samassa paikassa liian kauan, tekemään samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Minulle tämä on selvästi joku sisäänrakennettu juttu.

Välillä jotenkin tuntuu siltä kuin kuuluisin jonnekin muualle. Vaikka arki ja elämä onkin täällä, Helsingissä, on sieluni osittain jossain ihan muualla. Olen nuoresta saakka tuntenut näin ja sitä on todella hankala selittää muille. (Äh, aloin juuri itkemään tätä kirjoittaessani!) En ole elämäni aikana asunut esimerkiksi yli kymmentä vuotta samassa kodissa, olen aina reissannut paljon ja käynyt kolmea eri peruskoulua. Ehkä tietynlainen juurettomuus johtuu siitä, ettei niitä juuria ole ehtinyt kunnolla syntymään mihinkään tiettyyn paikkaan? Että olen aina kokenut itseni vapaaksi silloin, kun tulen ja menen. Silloin kun elämä vie, eikä tarvitse jäädä paikoilleen kahleisiin. Vihaan sitä, kun asiat eivät muutu ja elämä ei tuo uusia haasteita.

Mikä kuitenkin ahdistaa vieläkin enemmän on se, että pelkää niiden omien haaveiden jäävän juuri sinne haaveilun tasolle. Sehän olisi katastrofi! En itse halua olla se, joka harmittelee vuosien päästä, että miksei tullut tehtyä sitä ja tätä. Aikaisemmin olen harmitellut esimerkiksi sitä, etten koskaan lähtenyt vaihtoon opiskellessa. Asia, jolle silloinkin keksi jotenkin niin tyhmiä syitä, että miksi ei lähtisi.. Olen todennut, että haaveilun suhteen käy harmittavan usein niin, että jahkailee, lykkää ja hautaa asioita, kunnes ne sitten unohtuvat kokonaan vain tullakseen mieleen joskus myöhemmin, jolloin toteuttamattomia asioita harmittelee. Lapsen kanssa kun tulee jossain vaiheessa vastaan koulu, jolloin ei enää ihan tuosta vain lähdetäkään kuukausiksi pois. Ja toisaalta sitten, nyt kun poika on vielä pieni, haluaisi ehkä viettää aikaa juurikin tiiviimmin yhdessä perheenä. Niitä lapsuusvuosia kun ei enää saa takaisin ja pian eletään jonkun teiniangstin keskellä kun me vanhemmat ollaan kamalinta seuraa koko maailmassa.

Mutta eihän se lähteminen ole tietysti aivan niin yksinkertaista. Mitenkäs meidän koti? Koirat? Töistä puhumattakaan. Olen jo vuosia säästänyt juuri tämmöisiä haaveita varten, joten en koe rahan olevan suurin este. Mutta sitten ne muut asiat. Onhan siinä kuitenkin jonkin verran järjesteltävää. Toki, useimmat asiat ovat juurikin järjesteltävissä, mutta silti. Muutaman kuukauden ajan olen myös selaillut eestaas lentoja maailmanympärysmatkalle. Jotenkin joku sisälläni vain sanoo kokoajan vain kovempaan ääneen, että se on nyt jos koskaan. Hinku on vaan jotenkin ihan mieletön, vaikken muutama vuosi taaksepäin oikeasti realistisella tasolla ollut koskaan tosissani selannut mitään tämän tyylistä. Siis useamman kuukauden mittaista reissua. Noin yleisestihän selaan lentoja ja kohteita googlen kuvahaulla harva se päivä, mutta useimmiten se on vain ollut semmoista ankean päivän piristystä.

Asia, jota en itsekään oikein edes osaa selittää on tietynlaista arjen kahleista vapautumista. Vuosi vuodelta semmoinen perinteinen arki on alkanut tympiä yhä vain enemmän. Tiedättekö, että tekee päivästä toiseen asioita, joihin ei juurikaan voi vaikuttaa. Keskiviikko ei juurikaan poikkea perjantaista ja joka viikko lähtee käyntiin taas se sama oravanpyörä. Mutta onko sen pakko mennä niin? Itse haen arkeeni vaihtelua toki blogilla, etäpäivillä, jolloin voin hakea inspiraatiota työskentelemällä eri paikoista käsin ja vaihtelevilla työjutuilla. Mutta arkeahan se on. Viikko starttaa maanantaista ja viimeistään keskiviikkona odotatkin jo perjantaita. Eihän se perinteinen ja yleisesti tunnettu tapa ole se ainoa ja pakollinen tapa elää. Jossei koskaan tee mitään radikaalia, hyppää unelmiaan kohti tai kokeile muita juttuja, miten voisi koskaan tietää edemmäs siitä perinteisestä ”Mitä jos…?”.

Heh, onpas tänään herkkispäivä, jotenkin niin paljon nousi ajatuksia esille. Onko siellä muita ikuisia haikailijoita?

 

26 vastausta artikkeliin “Unelmana talvi ulkomailla ja ajatuksiani juurettomuudesta”

  1. Olis kyllä aika ihanaa asua hetki muualla. Eikä välttämättä edes vuotta, vaan ihan joku 3 kk olis myös kiva. Mä kyllä tykkään talvesta mutta kun nämä nykyajan talvet muistuttavat lähinnä plussakeliä ja vesisadetta niin sellaisesta en taas tykkää. :/

  2. Olen myös ikuinen haikailija, mutta olen myös melko hanakasti toteuttamassa haaveitani. Itse säästän rahaa matkailuun ja ennen kaikkea siihen, että jossakin vaiheessa (ehkä 10 vuoden sisällä) voisi hypätä pois ”oravanpyörästä” ja toteuttaa vapaammin haaveitaan ilman että työ on taloudellisista syistä pakollista. Useimmiten ihmisillä on paljon haaveita, mutta he eivät löydä rohkeutta toteuttaa niitä. Yleensä kuitenkin rohkeuden puute on ainut asia mikä todella on haaveiden toteutumisen esteenä 🙂

    1. Niinpä! Sama homma ja säästämisen fokus on myös itselläni juuri tämä sama. Koen, että asuntolainalla maksetaan tavallaan ”tulevaisuuden varalle” ja tili/rahastosäästämisellä taas pääasiassa niihin aineettomiin unelmiin, sekä tietty myös jos jotain ennalta arvaamatonta tapahtuu. Itse olen muuttunut myös enemmän toteuttajaksi ihan lähivuosina, kuten sanoitkin niin juuri rohkeus onkin se avainjuttu mitä tarvitaan! <3

  3. Sama hinku mennä ja kokea löytyy, vaikka arkea toki ulkomaillakin elää mutta erilaista arkea 🙂 Olen asunut vuoden jenkkilässä, Argentiinassa ja Australiassa, 9kk Uudessa Seelannissa ja 3kk Italiassa, tällä hetkellä vietän etätyöni ansiosta aika paljon aikaa Saksassa koska paikallinen siippa asustaa siellä. Viime talvena olin 4kk Suomessa ja se oli ensimmäinen talvi kolmeen vuoteen, joten siinä oli vähän uutuuden viehätystä. En itsekään jaksaisi joka vuonna Suomen talvea, ihmiset vetää huput päällä pimmeessä ja räntäsateessa. Helmikuusta eteenpäin on ok kun alkaa taas näkyä vähän päivänvaloakin. 😀 Lähtekää ihmeessä, koti vuokralle ja koirat mukaan tai hoitoon jollekin luotettavalle!

    1. Oho, olet päässyt asumaan hurjan monessa paikassa! Se pimeä ja räntäsade on jotain niin ankeaa. Ja olet oikeassa, arkihan se on muuallakin, mutta jo pelkästään aurinko ja lämpö vaikuttaa niin paljon jaksamiseen! :/ Tosi mukava kun kommentoit ja tsemppasit 🙂

  4. Mä oon samanlainen, jotenkin aina vähän levoton mieli ja kaipuu muualle. Oonkin aikuisiällä vaihtanut kaupunkia aika useasti? toisaalta nyt kun on lapsi niin se on vähän rauhoittanut tilannetta kun haluan lapselle suoda pysyvyyttä. Talvi ulkomailla on meidänkin perheen haaveissa vielä ennen kouluikää!

    1. Ihana kun muitakin löytyy! Ja ihan totta, lapsi kyllä rauhoittaa vähän, en itse haluaisi lapsen joutuvan vaihtamaan koulua ja kavereita vähän väliä, mutta toisaalta ennen sitä ehtisi vielä 🙂 Kiva kun kommentoit :))

  5. Oon itse vähän samanlainen, arki tuntuu todella rankalta ja tylsältä. Luin hiljattain jutun ADD:sta, ja se tuntuisi sopivan itseeni. Vaikutat ehkä vähäsen saman tyyppiseltä joissain asioissa. Ootko miettinyt tuota ADD:n mahdollisuutta omalla kohdallasi? Sori jos oli tungetteleva kommentti, oon vain loputtoman kiinnostunut ihmismielestä. 😀

    1. Hehe, ei ollut ollenkaan tungetteleva 🙂 Kävin hieman tutkimassa ADD:tä, valtaosa noista piirteistä ei omalle kohdalleni sovi, toki tämmöinen yleinen haaveilu ja unelmointi kylläkin ;D

  6. Tunnen aivan samoin, se kuukausien kylmyys ja harmaus saa mut ahdistumaan. Ihmiset pysyttelee kotona ja itse mietin ilta toisensa jälkeen väsyneenä sohvalla, että mitä järkeä on tuhlata suurin osa elämästä sisällä, kun maailmassa on paljon paikkoja, joissa aurinko paistaa suuren osan vuodesta ja lämpötilat aina yli +15. Viimeisin ikitalvi oli mullekin ehkä rankin. Siis tunnen ihmisiä jotka viihtyy parhaiten sisällä kotona (lucky them) ja jopa kesällä, itse oisin aina ulkona jos vain olisi lämmintä ja yritän talvisinkin ulkoilla mahdollisimman paljon, niin vointi on paras minkä nyt voi saavuttaa Suomen oloissa. Keväisin oon tosi väsynyt talvesta ja vaikka aurinko alkaakin paistaa, kestää siihen taas tottua joskus parikin kuukautta, jotka myös menee tavallaan ihan hukkaan. Mulla on täällä vain noin 3 kk vuodesta hyvä olla ja toki mitä parempi kesä sen parempi vointi. Välillä tuntuu, että matkustelukin vaan korostaa sitä tunnetta, miten vähän täällä viihtyy ja palaaminen on aina rankkaa. Minuakin täällä pidättelee työ ja lisäksi peritty varovaisuus, sillä koen että raha on välttämättömyys, köyhänä ja työttömänä ei aurinkokaan oikein lämmitä ja lisäksi maailman näkeminen stoppaisi siihen. Nostaisin kytkintä samoin tein jos tuo raha-asia olisi jotenkin ratkaistavissa, itse kun opiskelin aikoinaan, ei etätöitä ollut vielä juuri olemassa, eikä lama-aikoina paljon matkusteltukaan, niin tuli valittua ”väärä” ala. Toisinaan mietin olisiko ruoho sittenkään vihreämpää aidan toisella puolen. On kyllä mielenkiintoista lukea sun tekstejä ja huomata, että on muitakin tällaisia, jotka tuskailee saman asian kanssa vuodesta toiseen, kun omassa lähipiirissä ei montaakaan ole ja harva ymmärtää mua :D. Tsemppiä paljon sinulle unelmien toteuttamiseen :).

    1. Hei ihana kun kommentoit! Olen aivan yllättynyt kuinka paljon samanlaisia tyyppejä löytyy! Se on täysin totta, että ne ihmiset ovat oikeasti harvassa, jotka tätä ymmärtävät. Toki, olemmehan erilaisia, eikä kaikille vain sovi kaikki, kuten minulle ei pimeä ja kylmä talvi ;D

      Kommentissasi oli niin tuttuja juttuja! Itselläni ovat maalis-huhtikuu vielä todella pahoja väsymyksen suhteen, aivot menevät suorastaan jotenkin sekaisin lisääntyvästä valosta. Ja onhan se ihan älytöntä, että jotenkin tuntee ”elävänsä” vain muutaman kuukauden vuodessa, eihän sen niinkään pitäisi mennä.

      Tsemppiä myös itsellesi ja toivon, että nuo seikat vielä ratkeisivat jollain konstilla kohdallasi!! 🙂

  7. Minä sanon, että lähde/lähtekää nyt! <3 Se on se sisin, joka nyt kertoo miten asioiden laita on! Now or never!

  8. Ei liity tähän kirjoitukseen, mutta matkusteluun kyllä. Mitä matkakohdetta suosittelisit 10 kuukauden ikäisen lapsen kanssa, tammi-helmikuussa? Ollaan aiemmin reissattu vaan Espanjassa ja Thaimaassa. Lämmintä pitäis olla ja mielellään kohteessa edullista, matkat saa kyllä maksaa. Tykkään Thaimaan lämmöstä ja siitä kun on niin edullista, oon aika pihi niin on kiva etten ala sitten lomalla säästämään 😀

    1. Moikkelis! Mitenkäs olisi Miami tai vaikka Karibian risteily? Mietin, että risteily voisi olla pienen kanssa kiva ja helppo siinä mielessä, että hyvät fasiliteetit 🙂 Los Angeles ja Havaiji ovat mun lemppareita, mutta Havaijille on melko pitkät lennot ja Loseissa vähän viileä tammi-helmikuussa. Mutta noin pikkuisen kanssa voisi myös joku resortti Malediiveilla olla helppo? Tosin ei ehkä juuri halvimmasta päästä, mutta semmoinen missä voi löllötellä pienen kanssa rantsussa, samoin kun Seychellit 🙂 Toivottavasti tästä oli edes jotain apua ;D

  9. Oli kiva lukea tämä postaus! 🙂 Kannustan ehdottomasti toteuttamaan unelman jos vain suinkin kaikki järjestyy ja siihen on mahdollisuus. Itse kuulun niihin ikuisiin haikailijoihin, jotka ei ikinä uskalla seurata omia haaveitaan ja toteuttaa niitä. Mietin ihan liikaa muita ihmisiä, esim. miten mun iäkkäät vanhemmat pärjää kun oon ainut lapsi. Tunnen jo nyt miten tuun taatusti vanhempana katumaan kun en nuorempana osannut tehdä mitään. Joten varsinkin jos elämäntilanne sallii, niin ehdottomasti vaan kohti unelmia 🙂

    1. Olipa kiva kuulla! 🙂 Ja nuo mainitsemasi ajatuksethan ovat täysin normaaleja ja järjellisiä, itsekin olen aikoinan miettinyt ihan samoja juttuja, esimerkiksi miksen voisi lähteä pidemmäksi ajaksi ulkomaille tai muuta.. Toivottavasti myös sinä pääset toteuttamaan suurimpia haaveitasi <3

  10. Mua huvittaa, kun voisin lähes jokaiseen sun postaukseen kommentoida ”mä oon niin samaa mieltä”. Mutta meillä on vaan paljon samankaltaisia mietteitä 🙂 joo kaamosmasennus, oravanpyöräahdistus ja arkirutiinit, kaukokaipuu. Ahdistaa ja tuntuu surullisen haikealta nämä pimenevät illat, vaikka alkusyksyssä onkin romantiikkansa. Mutta tieto siitä, että taas ois yksi loputon synkkä talvi selvittävänä…huh. Tarvin valoa, toimin aurinkoenergialla! Miten ihanaa ois muuttaa vaan laivaan asustelemaan ja seilata sinne minne tuuli kuljettaa? 😀 joka toinen päivä googlettelen ulkomaan työpaikkoja ja haikailen miehelle aiheesta. Täälläkin ”jarruna” lapsi, asunto, koira sun muut. Mutta ne kaikki on vaan järjestelykysymyksiä, jos oikeesti haluaa lähteä!

    1. Haha, just hyvä! Ja ihan samaa mieltä olen sun kanssa, syys-lokakuu menee vielä kivasti, mutta marraskuusta alkaa jo aikamoinen piina! Ja oikeastaan marraskuu on se kaikkein pahin. Ja voi että, kunpa voisikin vaan seilailla paikasta toiseen minne virta vie <3

  11. Samanlainen haikailija täällä! Muistan viime vuonna alkusyksystä, kun ahdistunein mielin mietin edessä olevaa pitkää syksyä ja talvea. Jotenkin sillon ajatuskin siitä, että seuraavat 6kk menee synkeissä merkeissä tuntui aivan käsittämättömän kamalalta ja sitä mietti vain, että miten kaikki ne edelliset syksyt ja talvet on oikein selvinnyt. Mulle talvi ei ole kuitenkaan se pahin, vaan marras-joulukuu. Pahinta on se, kun on viimeiset vuodet opiskellut ja tehnyt töitä aika itsenäisesti kotona, jolloin vuorokausirytmikin saattaa olla aika eksoottinen niin jatkuva pimeys ja säännöllisten menojen puute tekee olon kyllä aika väsyneeksi. Toisaalta, kun saa itse päättää aikataulut niin se on samalla myös parasta.

    Aina talven jälkeen miettii, että seuraavaa syksyä tai talvea ei ainakaan enää vietä Suomessa mutta silti näin ei kuitenkaan ikinä tapahdu. :-O Olen myös matkustellut jonkin verran mutta en ole tainnut ikinä olla pahimpaan kaamosaikaan missään lämpimässä, en ymmärrä miksi. Varmaan suurimmalla osalla on kaamosaika vaikeaa mutta itse, kun olen tästä puhunut niin vastauksena on voinut tulla: ”Kaamoshan on ihanaa, kun saa laittaa kynttilöitä!” Joo, onhan se ihanaa, kun illalla on pimeää mutta ei vain jaksa sitä koko päivän kestävää harmautta. 😀 Nytkin olen kohta lähdössä reissuun, niin ehkä nekin matkarahat olisi voinut laittaa vaikka syksyn reissuun. Veikkaan, että edes viikon reissu jonnekin aurinkoon pahimpaan kaamosaikaan piristäisi. Lähtekää ihmeessä, jos mahdollisuus on. : )

    1. Ihanaa! Olen aivan ymmälläni kuinka paljon samanlaisia tyyppejä löytyy <3 Ja hep, ihan samanlaiset fiilikset viime vuonna! Miten juuri tuo viime talvi olikin jotenkin niin erityisen hankala? Ja jokainen vuosi pyörii mielessä juuri tuo samainen "ensi talvea en ihan varmasti ole täällä", mutta silti täällä vaan kökötetään 😀 Ihana kuitenkin, että pääset nyt reissuun keräämään voimia syksyksi! Ehtiihän sitä vielä talvella jonnekin. Mukava kun kommentoit <3

  12. En yleensä kommetoi mutta nyt on pakko 🙂 Kuulostaa ihan minun ajatuksilta. Haluaisin irtioton ja lähteä karkuun pimeää talvea. Saisi vaan rohkeutta 🙂 Nämä ajatukset pyörii talven viettämisestä muualla joka syksy kun palaan töihin.

    1. Niinpä! Ihan sama juttu! Kiva kun muita samoin ajattelevia löytyy <3 Toivottavasti pääsemme vielä molemmat lämpöön talvea karkuun ;D

  13. Moi! Aika tutulta kuulostaa. Joitakin vuosia sitten päätin syksyllä että nyt riitti kaamos masennus ja lähdin kanarialle töihin talveksi. Se venyikin sitten useammaksi vuodeksi. En toki tunne teidän perhettä hyvin ja lapsen kanssa aina vähän eri mutta voisin kuvitella hyväksi vaihtoehdoksi teille talveksi gran canariaa tai teneriffaa. Hyvä lapsiperheelle, voisit kirjoittaa varmasti blogia myös sieltä käsin ja lennot kulkee suht hyvään hintaan talvella helsinkiin jos tarvetta on. Kodin saa vuokralle ja koirat mukaan. Kyseleppäs ananasraasteen Siniltä
    Vinkkiä ?

    1. Hei waude, mukava kuulla, että haave toteutui sinulla! Kanaria onkin ollut jo pitkään meillä mietinnässä matkakohteena surffin vuoksi, eipä olisi tosiaan hassumpi idea 😉 Kiva kun kommentoit!

Vastaa käyttäjälle Iines Aaltonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.