7 Paljastusta

Huomenta! Vaikka tänään paistaakin ainakin Helsingissä aurinko, ollaan näissä asukuvissa hieman harmaammissa meiningeissä. Päätin tänään muuten olla radikaali ja puin päälleni kesähameen. Vielä, syyskuun puolivälissä! Jo on aikoihin eletty! Täytyyhän sitä ottaa kaikki mahdollinen irti näistä ihanista keleistä. Keskiviikon kunniaksi olisi kuitenkin taas vaihteeksi paljastuspostauksen vuoro, hehe. Skrollaa siis alemmas paljastuksiin!

Olen pojan syntymästä saakka käyttänyt nännivoidetta huulirasvana. Nyt olenkin ollut ihan pulassa kun varastojen Mamilanit ja muut loppuivat.. HAHA! Kun kesällä työmatkalla paljastin, että esittelemäni huulivoide on muuten nännivoide, meinasi pojilla mennä viinit väärään kurkkuun (ilmeisesti too much information, enkä sikäli lainkaan ihmettele..). Nykyään kyselevät aina kun laitan töissä huulirasvaa, että onko tuo nyt taas se nännivoide 😀 I know, kuulostaa todella ällöttävältä, mutta todellakin toimii! Jos äitiyspakkauksen nännivoiteelle ei tule sellaisenaan, säästä huulivoiteeksi. On tosi hyvä ja riittoisa. Päivän mammaniksi, olkaa hyvät!

En ole nyppinut kulmakarvojani oikeasti vuosiin. Ensin en vain jaksanut ja sitten totesin, että pidän niistä itseasiassa eniten juuri ”naturel”. En tiedä johtuuko nuoruusvuosien nyppimisestä vai mistä, mutta kuten monilla, eivät omanikaan enää kasva miksikään varsinaisiksi puskiksi. Hajakarvatkin ovat melko vaaleita ja huomaamattomia, joten kyllä, olen täysin tyytyväinen kulmiini ihan näinkin. Hyvä vaan kun pääsee helpolla.

Rakastan olla ilman alusvaatteita. Öisin nukun pelkät unishortsit jalassa ja jos hengailen kotona, olen aina ilman rintsikoita. Ahdistaa kaikki semmoinen kiristävä ja hiertävä. Kesäisin hengailen myös meidän pihassa melko ahkeraan pelkässä bikinien alaosassa ja Tommi muistaa kyllä ahkeraan aina muistuttaa ja huomauttaa, että ”Varo nyt, joku näkee! Laita vaatteita!”. Oikeastaan on ihan sama, vaikka joku nyt näkisi. Eipä se maailma siihen kaadu 😀

Pelasin nuorena tosi paljon tietokonepelejä. Toisinsanoen olin kai aika pelinörtti. Kavereiden kanssa kovisteini, kotona pelihullu ja lukutoukka, haha. Nuorena lemppareitani oli Pleikkarilla Rayman ja Crash. Ala- ja yläasteella mulla oli Gameboy jota pelasin varsinkin matkoilla aina. Koneella pelasin Tomb Rideria ja muutamaa muuta peliä, mutta pahin oli The Sims!! Siihen mulla oli varmaan viisi lisäosaa ja saatoin oikeasti pelata jopa koko päivän. Aivan sairasta. Se oli vaan niin koukuttavaa! Vitsi mitä draamoja niihin perheisiin sai aikaiseksi, haha!

Jostain syystä mua vähän rasittaa puhua puhelimessa. Tai siis suoraan sanottuna on välillä todella raskasta jos huomaa, että joku soittaa kokoajan (esimerkiksi äidit you know) kun kyseessä harvemmin on mikään oikeasti akuutti asia ja ollaan ehkä juuri edellisenä päivänä juteltu. Pahin on kun joku on soittanut tuntemattomasta numerosta ja takaisin soittaessa ei tiedä kuka sieltä vastaa (omalla kohdallani aina joku pankkiiriliike :D). Pankki- ja virastopuhelut, sekä muut tämän sortin jutut ovat tietty ok, mutta luulen saaneeni jonkun sortin trauman ekoista pankkivuosista kun asiakaslistojen soittelu oli säännöllistä hommaa. Se oli ihan kamalaa! En itse mielellään enää ikinä työskentelisi puhelintyössä. Tämä on vain oma mielipiteeni ja olen sitä itseasiassa tehnytkin vakuutusyhtiön korvauspalvelussa, jossa puheluita tuli päivässä ihan reippaasti, joten tiedän kyllä mistä puhun. Oli ihan kamalaa kun ei koskaan tiennyt tuleeko luurin toisesta päästä huutoa, itkua vai kiitosta. Pidän itseasiassa usein puhelinta äänettömällä, paitsi silloin kun odotan vartavasten jotain puhelua. Pystyn keskittymään paremmin asioihin kun tiedän, että saan olla häiriöittä. Ja ennemmin muutenkin hoidan asiat esimerkiksi sähköpostitse, jos siis mahdollista.

Pahoin pelkään, että minusta on viime vuosina saattanut muuttua jollain asteella erityisherkkä (en olisi voinut ikinä uskoa, että sanon tämän :D). Aikaisemmin pidin tuota diagnoosia vähintään hieman kyseenalaisena, yhdessä vaiheessa tuntui olevan jopa jonkin sortin trendivillitys olla erityisherkkä ja itsekin myönnän ehkä hieman naureskelleeni tälle ”diagnoosille”. Eikä siinä, tottakai heitäkin varmasti löytyy. Parin viime vuoden aikana olen huomannut, että minusta on tullut yhä herkempi tietynlaisille ärsykkeille. Melulle, tietyille rasittaville äänille (esimerkiksi syömisen äänet tai koiran nuoleminen ovat pahimmat), jotka saattavat häiritä siihen pisteeseen asti, etten enää voi kuunnella. Lisäksi tietyt pahat hajut ja muut asiat semmoisia, jotka saavat minut jotenkin ihme tiloihin, etten pysty keskittymään. Yleinen kaoottisuus ja semmoinen härdelli on myös asia, jota en kestä. Tai siis pakkohan sitä pienen lapsen äitinä on kestää, mutta välillä joudun vetämään muutamaan kertaan syvään henkeä.

Mulla on pari ystävää, joiden kanssa jaetaan toisillemme Whatsapissa tosi kaksimielisiä ja pervoja kuvia / videoita. Haha! (Ja HUOM! EMME ITSESTÄMME!! :D) Todellakin siis täysin huumorimielessä, mutta tiedättekö kun jotkut tyypit eivät vaan ymmärrä ihan kaikkea huumoria ja mielestäni täytyy elämässä olla kyllä ripaus myös kunnon huumoria. Se on ehdottomasti rikkaus, että on ystäviä, jotka jakavat samanlaisen huumorintajun!

Hame / Weekday

Paita / Forever 21

Tennarit / Nike SB

Camokuosinen takki / Soniush

Ja ps. Eminem on mun mielestä aina ollut ihana 😀

 

Kuvat Jutta